Melkein puoli vuosisataa postinkuljetusta · DIGI

postinkuljetusta

Ajamme mieheni

kanssa syksyistä santatietä noin parikymmentä kilometrrä Huittisten keskus tasta Reki- kosken suuntaan. Ttet ovat nykyåan näin syri äkylilläkin leveät ja lanarut.

Talvella lumi aurail<rn kul- kevat melkein ennen työhön lähtöä.

Silloin kolmekymmentä- luvulla ^asia on ollut toisin;

kapeita teitä, talvella um- pihanget postiin lähtiessä.

Säännöllisesti on posti kui- tenkin kulkenut huohmatta kinoksista tar rankkasateista.

Tien viitassa lukee Salkin- koski, olemme tulleet haas- tattelukohteeseemme Sytvi j a Hannes Salkikosken kotiin.

Sydämellisten tervetu- lotoivotusten

ja

halausten jälkeen istuudumme juttele- ma n. Hannes on pirteä yh-

deks äs täkymmene s täkahde s ta

ikdvuodestaan huolimatta samoin kuin häntä hieman nuorempi vaimonsa.

Puhe

kåantyy Hannes Salkinkosken postinkulje- tuksen alkuaikoihin. Hannes muistaa isänsä sanoneen et-

tei näin pieni tila elätä kovin rnontaa poikaa, että pitäisi Iöytaa jotakin työtä. Hannes,

f oka oli nuorempi velf eksis- tä, suivaantui ja pååtn löytåå töitä. Lehdessä oli ilmoitettu

postinkantajan

^paikasta, kolmena patvånå viikossa aluksi. Pyydettiin jattåmään tarjoukset palkas ta. Hannes teki tarjouksen, joka hyväk- syttiin. Tamå tapahtui vuonna 1,932. Sitten tarvittiin takaus isältä.

Erikoista oli, että tarvittiin myös raittiustodistus, jonka teki Matti Kiivas. Postin sil- loinen påapatkka oli Vaasas- sa. Huittisten postitoimiston postinhoitajana toimi Alba Karttunen. Postista ^{sat val-} tion kustan taman po stirepun ja kttltåv ålipp ai s en virkalakin.

Posti tuotiin Äetsän asemal- ta Loim^ rt postiautolla, joka saapui puolen päivän arkaan Lauttakylään. Sitten lajittelu

ja

jakarr,.a'an postia reitin varrelle.

Hannes Salkinkoski kulki aluksi polkup yörålIå ^{j a j} oskus hevosella. -Ei ollut

^rna pii- run piiruaka nlumessa, sanoi

Melkein puoli ^{vuosisat aa}

Hannes, kun postiin lähdin oli lunta niin ettei pyörä pyö- rinyt. Ikänsä vuoksi Hannes ei joutunut talvisotaan. Hän kertoi postin kulun lisään- tyneen jokapåiväiseksi sota- arkana kenttäpostin vuoksi.

Jatkos ota keskeytti Hannek- sen postinkull etukse n, ^joka jatkui sodan pååtytqä. Niihin aikoihin ilmestyr Hanneksen

kuvioihin myös nainen ^ja posteljooni kun

o[,

kitieen kautta hän löytyt. I(ohtelias kitle

-

^{ja Sylvi oli}

"^Wq"

nainen!

Pientilalla tehtiin sitten yhdessä töitä, syntyl kaksi poikaakin.

Ajan kuluessa

tuli

lisää laettavta postipaikko ju ju m^t- kaa lisää. Tunnollinen ^pos- tinkantaja hoiti postin lisäksi apteekkiasioi ta, varhtoi ^j opa naisten vaatteita kaupassa ja teki melkein mitä tahansa kun joku älysi pwtåå. Arvopos- tin kuljetusta oli myös silloin tällöin.

-

Pistettiin povitas- kuun

ja

pantiin nappi kii, sanoi Hannes. Menevä posti otettiin Rekikosken koululta

ia ^vietiin

postitoimistoon postitettavaksi.

Vuosien myotä tuli postin puvustoonkin paranfiusta:

virkatakit,

-lakit ja

_-saap-

paat. I{esä- ia taktkdyttöön

ert Ya tteet. Hannes muistaa erään postinhoitaj an viit neen hänet sivuun ja ^sano-^n- neen, että olisi jo aiheellista vathtaa karv alakki s uvilakkiin.

I(ysyttäes ^s ä olivatko po stinei- dit ystdvällisiä, Hannes mietti vähän arkaaja tuumi "niilläkin olevan aLkansa". Lomia ei kolmekymmentäluvun alus sa

ollut kuin viikko vuodessa, viimeisinä työvuosina jo kuusikin viikkoa. Nelj äkym- mentäneljä vuotta ^Hannes kantoi postia, sairaslomaa hän ei muista koko arkana

kuin yhden tar

sekin oli t^p^frrrm^. Sitä hän nyt vie- läkin ihmettelee että kuinka hän jaksoi ja viitsi niin kauan

postia kantaa. Polkupyörää paremmaksi kulkuvälineeksi Hannes hankkr myöhemmin moottoripyö

rän ja

sitten auton, jotka helpottivatkin huomattavasti

työtå.

Pit- kästä, hyut. tehdystä tyostä Flannesta on muistettu Ta- savallan Presidentin myön- tåmalLä Suomen Valkoisen

Ruusun

Ritarikunnan

II

luokan mitalilla.

Puhumme

^{nykyaj^n}

postista ja sen muutoksis-

ta.

I{amala kiire, sanoo Hannes Salkinkoski, jakokin pttzr ^tapahtua minuutilleen.

Ennen sitä voi vaikka poiketa kahveelle postin ^jaon välissä.

Po stinkulj etusta jatkaa Han- neksen poika, joten lähitun- tuma entiseen tyohön säilyy.

Flannes on toiminut myös lehtiasiamieh enä la m^tkus- tellut ulkomaillakin.

Salkinkosket ovat kumpi- kin innokk arta retkeili jöitå.

Sylvin kattaman maittavan kahvipöydän ääressä keskus- telemme erilaisista matkakoh- teista ja nåhtävyyksistä. I(o- tiseutu on tarkk^ n kierretty

ia

tämän tästä suunnataan sunnuntairetki pof an autolla kauemmaksikin.

Hannes ei enää aja autoa Ya n antaa nuorempien ajaa.

-

^{Se avartaa, se matkusfus,}

sanoo Hannes.

Salkinkoskia katsellessa ei voi kuin ihmetellä heidän

pirteyttään. I(yllä

^närtä lääkkeitäkin

tåyry

^ottaa,

sanoo Flannes. Kukapa ^ei ottaisi tuossa iässä!

I3täm-

me ja toivotamme kirkkarta ia ^{terveitä patvtä,} oli mukava tavata.

Liisa Waabtera

l4

Huittisten _Joulu 2003