Autereesta on niin paljon viime aikoina kirjoitettu sekä henkilöku
vina että taiteilijana, etten enää syyllisty edes yrittämiseen.
Puunveisto oli tietysti, se todetta
koon lopuksi, Autereen om inta. Ja hän oli siinä mestari Sakari Saariki- ven sanoin: Pieni puuveistos saattaa olla taideteoksena antoisam pi kuin suuret m onum entaaliteokset. Ja vielä yhdyn professori Erkki Salo
sen v asfik ä än Kalevassa Autereesta julkaisem an kolum nin otsikkoon:
Kansallisveistäjä.
P.S. Täm ä "ham m aslääkärissä” oli tu ttu a touhua vielä 30-luvulla L an
nevedellä. Paikallisena tohtorina oli Eeti H änninen, jo ka oli kai isältään perinyt ham paanvetoon tarkoitetut pihdit. H am m aslääkärit olivat ha- kusalla ja Eeti pelkästään siitä ilos
ta, että sai kiskoa ham paan, harras
ti sitä mieluusti. Ne pihdit, oliko ne sitten hevosten hampaisiin tarkoi
tettu tai ei, kuuluisivat Saarijärven museoon. Jos ne ovat Eetillä talles
sa.
Omista touhuistaan ei Eeti muis
teloissaan ole juuri puhunut. Mitä esim. kuuluu tänään Joensuun sil
lan kummitukselle?
Seija Pietikäinen, hum .kand.
Hannes Autereen taide elää
Taiteilija Hannes Autereen synty
m ästä on kulunut tän ä vuonna 100 vuotta. A jankohta on otettu vas
taan m erkittävin juhlallisuuksin.
Erityisesti m aininnan arvoinen on Gösta Serlachiuksen taidem useon ja Ateneumin taidem useon yhteis
työnä toteutettu näyttely, jo k a on joulukuulle asti avoinna M äntässä ja siirtyy tam m ikuussa 1989 Helsin
kiin. Näyttelyssä on esillä kattava läpileikkaus Autereen tuotannosta, puuveistoksia, tinateoksia ja m aa
lauksia. Näyttely — ja sitä edeltävä pitkällinen taiteilijan teosten kartoi
tustyö — voidaan nähdä kunnian
osoituksena Autereen merkittävälle elämäntyölle m aam me taide-elä- mässä.
Hannes A uteretta on verrattu useissa yhteyksissä Aleksis Kiveen.
M olemmat olivat syntyneet pienillä paikkakunnilla, 10. päivänä loka
kuuta, Autere P ajupurolla ja Kivi Nurmijärven Palojoella. M olempia yhdisti myös taiteellisessa ilmaisu
kielessä laajasydäm isen huum orin voima, jo k a ei ollut yleisön huvitta
miseksi keksitty tyylikeino vaan elä
m ää rakastava ihmisen persoonalli
nen piirre. H äm m ästyttävää on, m i
ten voim akkaana positiivinen elä
mänasenne ilmenee taiteilijoiden te
oksissa, vaikka eläm änkulkuhan on aina m onim uotoista, käsittäen syn- kempiäkin sävyjä elämän kirjossa.
Autereelle ja Kivelle oli myös yh
teistä se, että heidän taiteensa oli perustaltaan kotiseututaidetta. A u
tereen taiteen aihepiiri ja henkilö
hahm ot ovat saaneet syntymänsä P ajupuron ja Saarijärven ilmapii
ristä, metsien ja luonnon läheisestä elämästä.
Hannes Autereen teoksissa kan
sanihmiset ja -elämä kuvataan pait
si huum orin sävyttäm inä, niin myös inhimillisellä lämmöllä. Ihmisten luonteenpiirteet tulevat esille niin hyveineen, paheirieen kuin turha- m aisuuksineenkin. Teoksissa paha saa palkkansa, kuten puukohoku- vassa Lapsen ruokko (1925), jossa piru tem paa väärän valan lausuneen m ukaansa. Kepposista sakotetaan L ukkarin koulussa (1938, puukoho- kuva), jossa koululainen saa aika
m oisen k o rvapu ustin osakseen.
Rakkaus on puolestaan elämän suo
la. M aininnan arvoinen lienee esi
merkiksi puuveistos Rakastavaiset (1943), jossa pienikokoinen mies sy
leilee innokkaasti päätä pitem pää, kookasta naista. M erkittävää on havaita, että Autere ei yleensä ku
vaa elämän hauskuutta nauravin tai hymyilevin henkilöhahm oin. H ä
nen huum orinsa on ikäänkuin sy
vemmällä, ihmisen tunnetilaa ku
vaa usein koko olemus tai eleet.
16
Oman kokonaisuutensa m uodos
tavat puolestaan uskonnollisaihei
set teokset. Niissä on esillä kansan
om aisia ihm istyyppejä inhimilli- syyksineen, m utta teosten tunnelm a on toisenlainen, hartaam pi ja vaka- vamietteisempi kuin kansanelämän- kuvausten. Hum oristinen näkökul
ma on kadonnut. Ihmisfiguurit on kuvattu realismin keinoin, tavallisi
na, arkisina ihmisinä. Silti joissakin teoksissa ilmenee myös häm m ästyt
tävää herkkyyttä ja sielukkuutta.
Esimerkiksi eräissä M adonna-aihei- sissa teoksissa on nähtävissä miltei ylimaallista kauneutta. Tällaiset te
okset pysähdyttävät. Tuntuu kuin ne tosiaankin kirkastaisivat ole
muksellaan jotain jum alallista ja pyhää. Autere on kuvallisin keinoin päässyt usein teoksissaan varsin lä
helle aihepiirin sanom aa ja aiheen tunnelm aa, olipa sitten kyseessä vaikkapa Ristin kanto Golgatalle tai Laupias samarialainen.
L ukuunottam atta opiskeluvuost
aan T aideteollisuuskeskuskoulussa ja työskentelyvuosiaan kuvanveis
täjä G unnar Finnen ateljeessa Hel
singissä, ei Autere asunut koskaan m uualla kuin Saarijärven P ajupu
rolla. Helsingin vuosinaan hän sai peruskoulutusta alalleen, m utta tai
teellisen lahjakkuutensa hän oli saa
nut jo verenperintönä äitinsä isältä, M atti H aarasenm äeltä. Kuitenkin vasta palattuaan Pajupurolle v.
1919 Autere löysi itselleen om inai
set kansaneläm än- sekä Raam atun aiheet että puum ateriaalin. Siellä hänen persoonallinen tyylinsä, jolle ei juurikaan löydy vastineita taitees
sa, kehittyi ja kypsyi.
P ajupuron elämänpiiri oli H an
nes Autereen taiteen m erkittävim piä lähteitä. Siitä huolim atta hänen taidettaan leimaa ajattom uus. Se ei ole vain kotiseudun ja ihmisten ku
vaamista, vaan elävää taidetta, joka siten liittyy Suomen taiteen ket
juun, yhtenä sen m erkittävänä osa
sena.
Kaiken täm än päivän kiireen ja hälyn keskellä on arvokasta pysäh
tyä näitten teosten äärelle, ikään
kuin kuuntelem aan niiden sanomaa ja taiteen ääntä. Ikuisesti inhimilli
nen aihepiiri on saanut nerokkaan ilmauksensa H annes Autereen teok
sissa. Taide elää!
17
