"N äitä et sitten ikinä kiillota! Nii
den täytyy patinoitua!’’ — Eivätkä ne ole Silver Quickiä nähneet!
* * *
Muistan tilanteen, jolloin puhe kääntyi uskonnollisuuteen.
Teillähän oli valurautainen, pyö
reä pystykam ina ja satuin tule
m aan, kun hän "p aisto i” sen päällä uutta kokeiluaan Ilmajoen savea, taitaa olla tuo minulle antam ansa, jossa on takana galvanoitu pelti.
Puhuim m e hänen m onista raam a
tullisaiheisista töistään, uskonnolli
suudesta ja uskomisesta yleensä.
Muistan hänen herkän hymynsä, kun hän kertoi, että hänelle on hy
vin yksinkertainen täm ä asia, hänen ei tarvitse m uuta kuin uskoa Jee
sukseen Kristukseen, niin sitä kaut
ta pelastuu. Siinä oli hänen uskon
nollisuutensa kaikki.
Minulla on sellainen tunne, että jo s ihmisellä ei ole vakaum us Jum a
lasta, niin sellaisia hienoja ja herk
kiä teoksia ei voi tehdä. E m m e käy
neet kovin usein kirkossa, ei ollut aina tietäkään. Hannes sanoi, että kun on Jumala sydämessä, niin siel
lä on meidän kirkko, ei meidän tar
vitse mennä kirkko on kum arta
maan ja palvelemaan ja näyttä
mään itseämme.
* * *
On onni, että on päässyt koulun aidan takaa tutustum aan tällaiseen ihmiseen ja keskustelemaan hänen kanssaan. Mielestäni Hannes A ute
re oli kertakaikkiaan miellyttävä ja hieno persoona. Voimme nähdä vieläkin hänen hymynsä, naurah
duksensa sekä pilkkeen silmäkul
massa. Hannes Autere oli ihminen, jo ka pystyi eläm ään toisen eläm ää
ja ottam aan toisen huom ioon. N ä
mä ovat minun päällim m äisiä mieli
kuviani.
Kyllä näin on. H än oli hyvin hie
novarainen eikä vain ulkopuolisille, hän oli todella sitä m yös perheessä.
M onta kertaa hän kärsi toisen p u o lesta enemmän, kuin toinen ihm i
nen itse, vaikkei hän siitä aina p u hunut. Toisaalta ujo, m utta vahva taiteessa. M e tulim m e hyvin toi
meen. Kyllä hän tuollainen hieno
varainen oli. Jos hänellä oli jo ta kin sanottavaa, sanoi hän sen hyvin va
rovaisesti. Jos hän halusi neuvoa tai opettaa, niin lapsia kuin meillä käy
neitä ”taiteenkärpäsen p u rem ia ” ei hän sanonut töykeästi: ”M inä tie
dä n”, vaan: ”K atsopas nyt, että näin ja näin. E ikö olekin tällä taval
la pa rem p i”.
H ieno persoona ihmisenä — ihanteellinen perheenisä.
Pentti Sillantaus Professori
Hammaslääkärissä, mustalaisia ja metsälampi
M uutam at harrastavat ihmisten tyypittäm istä ja ominaisuuksia täh- timerkkien m ukaan, tosissaankin.
Hannes Autere syntyi täsmälleen sam ana vuoden päivänä eli loka
kuun kymmenentenä kuin Aleksis Kivi 54 vuotta aikaisemmin. M o
lemmat olivat suomalaisen kansan kuvaajia Jum alan arm osta, ensim
mäisiä taiteessaan ja ajassaan. M o
lemmat näkivät kansaa leikkimieli
sesti hum oristin silmin, ilman pil
kan häivääkään. Molemmat näki
vät kansaa vakavasti ym m ärtäen.
Tunsin Hannes Autereen 25 vuot
ta häntä nuorem pana ihailijana.
Isäni oli kolme vuotta Hannes A u
teretta nuorem pi. Joskus 1920- luvun alussa he jonkin verran m aa
lailivat yhdessä. Kai se oli Taavi Sil
lantaukselta jonkinlaista opinha- kua. Ruvetessaan m aalaam aan ja veistämään Serlachiukselle Mänt- tään, oli hän ehdottanut isälleni avustavan taiteilijan roolia. L uulta
vasti se ei saanut perheessä täyttä kannatusta.
Kotonani on ollut kolme Hannes Autereen työtä, jo tk a jokainen ovat kuin eri taiteilijan tekemiä.
Ensimmäinen on akvarelli vuo
delta 1924, jo k a lienee tullut Taavi Sillantaukselle heidän kontaktiensa vuosilta. Se on veljelläni. Aiheena on pieni m etsälampi. Isältäni on pieni öljyväritaulu, jossa on myös
kin metsälampi. Saattaa olla, että ovat tuijottaneet sam aa lampea tai sitten isäni sai kimmokkeen A ute
reen taulusta.
Toinen työ on puuveistos vuodel
ta 1926. Sen aihe on ham m aslääkä
rissä. Täm ä vaimollani oleva oli hä
nen äitinsä aikanaan hankkim a. Äi
ti Helmi Leikkonen oli Saarijärvellä ham m aslääkärinä ja saattoi olla osin vaihdantakauppaa, että täm ä hieno työ tuli hänelle. Veistos on koom isuudessaan varsin vaikutta
va. Ukko m akaa selällään klahvi- sängyssä. Paikallinen tohtori on suurten pihtien kanssa vetämässä häneltä ham m asta. Takana on sure
via omaisia ja ehkä uteliaita kyläläi
siä. Kissa sängyn alla o d o ttaa jä n nittyneenä ehkäpä veren nuolemis
ta. Sängyn vieressä on potta valmii
na.
Autere rupesi vanhemm iten etsi
m ään fyysisesti kevyempiä ilmaisu
tapoja kuin veisto. 1940-luvulla hän maalaili varsin paljon. Sitten eräinä vuosina hän teki pienehköjä poltet
tu ja savim aalauksia. Ne olivat yleensä uskonnollisista aiheista.
Täm ä kolmas työ, jo k a on minun hallussani, on öljyvärim aalaus. Sitä ei tosiaankaan voi rinnastaa akva- rellimaalari Autereen tai puuveistä- jä Autereen töihin. Se on asetelmal- linen henkilöitten kuva. Nimi on Mustalaisia. Kolme m ustalaista on kuin valokuvaan asettuneena istu
massa kivellä ja seisomassa kiven vieressä. Se on m aalattu 1946. Sain sen palkinnoksi Sampo-lehden jä r
jestäm ästä Saarijärven laulu -kil
pailusta juuri tuona vuonna 1946.
Välillä oli useita Autereen tauluja, joista otin täm än. Enkä ole valin
taani katunut.
15
Autereesta on niin paljon viime aikoina kirjoitettu sekä henkilöku
vina että taiteilijana, etten enää syyllisty edes yrittämiseen.
Puunveisto oli tietysti, se todetta
koon lopuksi, Autereen om inta. Ja hän oli siinä mestari Sakari Saariki- ven sanoin: Pieni puuveistos saattaa olla taideteoksena antoisam pi kuin suuret m onum entaaliteokset. Ja vielä yhdyn professori Erkki Salo
sen v asfik ä än Kalevassa Autereesta julkaisem an kolum nin otsikkoon:
Kansallisveistäjä.
P.S. Täm ä "ham m aslääkärissä” oli tu ttu a touhua vielä 30-luvulla L an
nevedellä. Paikallisena tohtorina oli Eeti H änninen, jo ka oli kai isältään perinyt ham paanvetoon tarkoitetut pihdit. H am m aslääkärit olivat ha- kusalla ja Eeti pelkästään siitä ilos
ta, että sai kiskoa ham paan, harras
ti sitä mieluusti. Ne pihdit, oliko ne sitten hevosten hampaisiin tarkoi
tettu tai ei, kuuluisivat Saarijärven museoon. Jos ne ovat Eetillä talles
sa.
Omista touhuistaan ei Eeti muis
teloissaan ole juuri puhunut. Mitä esim. kuuluu tänään Joensuun sil
lan kummitukselle?
Seija Pietikäinen, hum .kand.
Hannes Autereen taide elää
Taiteilija Hannes Autereen synty
m ästä on kulunut tän ä vuonna 100 vuotta. A jankohta on otettu vas
taan m erkittävin juhlallisuuksin.
Erityisesti m aininnan arvoinen on Gösta Serlachiuksen taidem useon ja Ateneumin taidem useon yhteis
työnä toteutettu näyttely, jo k a on joulukuulle asti avoinna M äntässä ja siirtyy tam m ikuussa 1989 Helsin
kiin. Näyttelyssä on esillä kattava läpileikkaus Autereen tuotannosta, puuveistoksia, tinateoksia ja m aa
lauksia. Näyttely — ja sitä edeltävä pitkällinen taiteilijan teosten kartoi
tustyö — voidaan nähdä kunnian
osoituksena Autereen merkittävälle elämäntyölle m aam me taide-elä- mässä.
Hannes A uteretta on verrattu useissa yhteyksissä Aleksis Kiveen.
M olemmat olivat syntyneet pienillä paikkakunnilla, 10. päivänä loka
kuuta, Autere P ajupurolla ja Kivi Nurmijärven Palojoella. M olempia yhdisti myös taiteellisessa ilmaisu
kielessä laajasydäm isen huum orin voima, jo k a ei ollut yleisön huvitta
miseksi keksitty tyylikeino vaan elä
m ää rakastava ihmisen persoonalli
nen piirre. H äm m ästyttävää on, m i
ten voim akkaana positiivinen elä
mänasenne ilmenee taiteilijoiden te
oksissa, vaikka eläm änkulkuhan on aina m onim uotoista, käsittäen syn- kempiäkin sävyjä elämän kirjossa.
Autereelle ja Kivelle oli myös yh
teistä se, että heidän taiteensa oli perustaltaan kotiseututaidetta. A u
tereen taiteen aihepiiri ja henkilö
hahm ot ovat saaneet syntymänsä P ajupuron ja Saarijärven ilmapii
ristä, metsien ja luonnon läheisestä elämästä.
Hannes Autereen teoksissa kan
sanihmiset ja -elämä kuvataan pait
si huum orin sävyttäm inä, niin myös inhimillisellä lämmöllä. Ihmisten luonteenpiirteet tulevat esille niin hyveineen, paheirieen kuin turha- m aisuuksineenkin. Teoksissa paha saa palkkansa, kuten puukohoku- vassa Lapsen ruokko (1925), jossa piru tem paa väärän valan lausuneen m ukaansa. Kepposista sakotetaan L ukkarin koulussa (1938, puukoho- kuva), jossa koululainen saa aika
m oisen k o rvapu ustin osakseen.
Rakkaus on puolestaan elämän suo
la. M aininnan arvoinen lienee esi
merkiksi puuveistos Rakastavaiset (1943), jossa pienikokoinen mies sy
leilee innokkaasti päätä pitem pää, kookasta naista. M erkittävää on havaita, että Autere ei yleensä ku
vaa elämän hauskuutta nauravin tai hymyilevin henkilöhahm oin. H ä
nen huum orinsa on ikäänkuin sy
vemmällä, ihmisen tunnetilaa ku
vaa usein koko olemus tai eleet.
16
