”Männäisten maisteri” · DIGI

,/Hännäi0tgn maisteri”

Fredrik A allon kirjallisesta toiminnasta.

Maaseudun sivistysolojen ke­

hittäjinä ovat maamme kansa­

koulunopettajat suorittaneet suu- riarvoista työtä jo 1870-luvulta alkaen. Jyväskylän sem inaarin ja myöhemmin myös Sortavalan kasvatit työskentelivät innok­

kaasti esimerkiksi oppikirjojen ja opetusoppaiden laatijoina.

Huom attavan kirjallisuuden ry h ­ män muodostaa myös kansakou­

lunopettajien julkaisem a paikal­

lishistoriallinen ja muistelma- kirjallisuus sekä kansatieteelliset teokset, joiden tuottajina tunne­

taan varsinkin Samuli P aulahar­

ju ja Johannes Häyhä. K ansan­

omaisten valistuskirjojen laatija­

na oli kasvatuskirjailija Vilho Reima ennätysmies. Lasten ja nuorisokir j allisuus kiinnosti myös useita kansakoulunopetta­

jia. O pettajiston piireistä lähte­

neitä runoilijoita tiedetään nel­

jänäkym m entä, esim. Isa Asp, Olli Vuorinen, J. H. Erkko, Kus­

taa Killinen, Emanuel Tammi-»

nen, K aarlo Terhi, Vilkku Jo u ­ kahainen ja monet muut.

Romaanien, novellien ja kerto­

musten kirjoittajina esiintyy monia opettajia. Monet m uista­

nevat heidän joukostaan nim et Juho Hoikkanen, J. V. Kallio, Kauppis-Heikki, Juhana Kokko K atri Kortesuo, Amanda Sjö­

blom, K. A. Järvi, Kaarlo M eri­

koski, Alpo Noponen, Hilma Rä­

sänen, Algot Tietäväinen-Untola ( = Maiju Lassila).

Näytelmän kirjoittajina, suo­

m entajina ja sanomalehtimiehinä kansakoulunopettajien työ m en­

neinä vuosikymmeninä niinikään ansaitsee erikoisen kiitoksen.

Monissa pitäjissä ja kaupun­

geissa kansakoulunopettajien m erkitys edistyksen esitaisteli­

joina myös kunnalliselämän, ta ­ loudellisen yritteliäisyyden, elin­

keinoelämän, raittius- ja valis­

tustyön kaikilla aloilla muodos­

tui ensiarvoisen tärkeäksi koko seutukunnan kehitykselle.

Myöskin ikivanhan Kalannin pitäjän ensimmäisten opettajien joukkoon kuuluu tällainen esi­

kuvallinen kansansivistäjä, joka on syvän vaon kyntänyt maa»

kunnan sivistyksen vainiolla Tässä suhteessa vain harvat ovat saaneet jälkim aailm alta niin yk­

simielisen tunnustuksen kuin pi­

täjän vanhim m an eli Männäis- ten kansakoulun pitkäaikainen opettaja F redrik Aalto, joka lä­

hes neljä vuosikymm entä oli sil­

loisen U udenkirkon T.l. keskei­

sin henkilö.

Erikoisesti kirjallisten h arras­

tustensa perusteella opettaja Aallon elämäntyö voinee h erät­

tää huomiota laajem m altikin varsinkin koska tiedot hänen toi-

nikaisen yritykset Suomalaisen näytelm äkirjallisuuden alalla.

K äsikirjoituksena 78-sivun laa­

juinen ”S i g r i d”-näytelm ä vie meidät Viipurin tienoille K nut Possen aikoihin, siis noin 1400- luvun loppuvuosiin. N äytelmän nimihenkilö Sigrid Sture, suoja- partioineen on palaamassa Tu­

rusta Viipurin linnaan, m utta joutuu kasakkain vangiksi, he pelastuvat kuitenkin viekkaudel­

la vuorostaan vangiten venäläi­

set, vieläpä heidän kohteliaan ja ritarillisen Kosoi-nimisen pääl- likkönsäkin, johon Sigrid rakas­

tuu.

Toinen näytös tapahtuu Vii­

purin linnan juhlasalissa, jossa linnanherra K nut Posse vastaan­

ottaa ensin Sigridin kirjeen, jos­

ta ilmenee, ettei kuningas voi tulla m eikäläisten avuksi. Sigrid saapuessaan pyytää "setäänsä”

arm ahtam aan Kosoita, niin että hän saisi vapaasti liikkua linnan alueella. Avuksensa Kosoi vielä saa ”kam mioneitseen”. Valas­

taan huolim atta Kosoi pyrkii pakoon, tosin menestyksettä.

Kosoi saa sitten nähdä "kansa­

laistensa orjina m aistavan työ­

miehen raskainta työtä”. Sigrid tulee tunnustaneeksi olevansa Kosoin ”orja”, m utta täm ä ei sa­

no sitä uskovansa. Samassa saa­

puvat Wasili Schuiskin lähetti­

läät vaatim aan linnan luovutta­

mista. Varsinkin Possen lähin mies nuori Eerik R autanen aset­

tuu ankarasti torjum aan rauh an­

ehdotusta. Possen kehoittam a- na hän repäisee rauhantarjouk- sen kahtia. Käy ilmi, että Posse oli aikonut surm ata kaikki lin­

nassa vankeina olleet venäläiset, m utta hän lupaa arm ahtaa hei­

dät, jos kolmena päivänä saa k ul­

jettaa linnaan sata kuorm aa hei­

niä. Kosoi (!) lähetetään asele­

poa järjestäm ään.

Kolmas näytös tutustuttaa meidät Possen salaisten aseiden valmistamoon, missä täm ä tu n ­ nettu ”pam auttaja” alkem isti- avustajineen valm istaa ”kruut- tia”. Vieläpä he järjestäv ät pie­

nen koeräjähdyksen nähdäkseen voimansa ja mahdollisuutensa.

Saman näytöksen kuvaelma (tableau) esittää Sigridin polvil­

laan neitsyt M aarian kuvan edessä. Sigridin poistuttua Ko­

soi pujahtaa esiin pilarin takaa ja panee kirjeen kuvan taakse.

Kun Kosoi myös tuo m ukanaan kolmen päivän aseleposopimuk­

sen hän pääsee lopullisesti va­

paaksi ja saa vielä vastauskir­

jeen Sigridiltä. Posse suunnitte- lee apum iesten tuom ista heinä- kuormissa, kymm enen kussakin.

Toisessa kuvaelmassa näemme- kin miesten Rautasen kartanossa järjestelevän m iesten kätkem is­

tä heinäkuomiin kalevalanm it- taisten laulujen säestyksellä.

Neljännessä näytöksessä suun­

nitellaan linnan räjäyttäm istä

”tänään Antinpäivänä*. Sigrid pakenisi lahdenalaista tietä Suo- menveden pohjan alitse siten päästäkseen linnasta luostariin.

Rautanen haluten kostaa isänsä kuoleman sitoutuu sytyttäm ään panoksen. K aukainen kello lyö puoliyötä. P uolustajat m uistele­

vat linnan entisiä isäntiä, Effle- rusta, Bäätia, Wasea, Sparrea, Gropia ja Bondea ja juovat läh- töm arjan. Rautanen lähtee sy­

ty ttimineen. Hirm uinen räjähdys seuraa. Torni kaatuu (!) ”Salin peräseinä repee ja awaisee k a t­

santo-alan ulospäin'. Salin k y nt­

tilät sammuvat.

Loppunäytöksessä Sigrid ja Kosoi ovat metsäisessä seudussa saapumassa Venäjän puolelle.

M utta kun he m ajoittuvat väsy­

neinä yöpyäkseen saapuvat ta- kaa-ajajat, jolloin syntyy kak­

sintaistelu. Kosoi haavoittuu kuolettavasti, vieläpä Sigridkin.

Myös sotilaat Anders ja Niilo kaatuvat. Rautanen surmaa useita kasakoita. Katsoen maas­

sa makaavia Sigridiä ja Kosoi ta R autanen huudahtaa: ”Makaa w iettäjä w ietetyn kanssa”. M ut­

ta Kosoi herääkin tainnoksista, lävistää Rautasen sydämen, m u t­

ta saa samassa surm ansa vastus­

tajansa viime iskusta, joten kaik­

ki päättyy — kuolemaan ja kuo­

levan Sigridin viimeisiin sanoi­

hin:

”Ehtoolla elon myrskyisen määkin sowinnon löydän. Kuo- hukaat myrskyt, kuohukaat Avoi­

min. Wiimein mä sentään Rau­

hankin löydän. (Tuisku alkaa) Esirippu lankee.

Edellisestä selostuksesta to­

teamme, että näytelmäkoe seka­

vana ja näyttäm öllisesti heikko­

na hyvin on ansainnut unhoon vaipumisensa, varsinkin kun "te­

keleen” kielenkäyttökin on teen­

näistä ja virheellistä, m utta joka tapauksessa yritys jo niin aikai­

sin kuin Kiven kuolinvuonna kirjoitettuna ja nuoren miehen ensi yrityksenä ja hyvän tarkoi­

tuksensa vuoksi ansaitsee tulla m ainituksi ainakin tässä yhtey­

dessä. — Näytelmää lukiessa ei voi olla kiinnittäm ättä huomiota eräisiin outoihin ja erikoisiin sa­

noihin ja kumm aan sanajärjes­

tykseen, joka tavoittele erään­

laista rytm iä mm. tavallisesti asettam alla teonsanan viimei­

seksi. Mainitsen esimerkkeinä mm. seuraavat nykykielestä poikkeavat sanonnat. ”Korkean tornin n a s ta ”, ”En orawanna- han eestä usko!” "Pahusta kans­

sa!” ”Sotilakko” = aselepo. ”Sa- ta k u o r i m a a heinää”, ”ovella on iso t e 1 j e”, ”0 h t o sy wässä korwessa”, ”Ei Teitä ole kaipat- tu ”, ”m iten a i w o t a a n tehdä” ?

”Tiettein aw ulla”, ”Schwartzin vilja” ( = m unkki Schwartzin keksimä r u u ti); ”rau taan tu a”,

”kauw entukaa!”, ”Epäileväisenä katseli turhatyötänsä Schuiski”,

"M artha tulee a s k e l t a e n w a- p u n w a r p u s i n ””, hän k o- k o 11 a a kirjeen Kosoille” ”sam- palilla”, ”huokaaen”, ”kuorima lähtee k u 1 k o o n ”, ”t u 1 i s o i- t ö i l l ä w alaistu torni”. Vir­

heellisten m uotojen ohella ehkä näissä on jotain käyttökelpoista, jos ei m uuten niin ainakin tu le­

van täydellisen suomalaisen sa­

nakirjan liseiksi.

Aallon v. 1876 Viipurissa il­

mestyneestä ”K o l m e n f e n- n o m a n i n m a t k a”-nimisestä kirjasta Kallion ”Uudempi suo­

malainen kirjallisuus” mainitsee että sitä voidaan syyllä pitää en­

simmäisenä suomalaisena seik­

kailukertom uksena. N ä h tä v ä s ­ ti Samuli Suomalaisen käännös Jules V ernen huikeaan vedon­

lyöntiin perustuvasta seikkailu­

kertom uksesta ”M atkustus maan ympäri 80 päivässä” (1874) vai­

kutti samantapaisen suomenkie- lisenkin seikkailukertomuksen

— ensimmäisen laatuaan — syn­

tymisen. V. 1876 ilmestyi näet nimimerkki R. A;n ( = Reitto

Aalto) perin vikkelästi k irjoitta­

ma hupaisa seikkailukertomus

”Kolmen fennomanin m atka”.

K irjan ensimmäisen luvun alku- keskustelu m uistuttaa myös V er­

nen "Salaperäisen saaren” vas­

taavaa kohtaa. Olkoonpa alku­

sysäys mistä lieneekin, Aallon omaa on kuitenkin tuo kansalli­

nen intomieli, jolla ei ranskalai­

sen kirjailijan teoksissa ole vas­

tinetta. — Lyhyessä alkulausees­

sa kirjailija tiedustelee suosiolli­

selta lukijalta, tunteeko täm ä M.

A. Castrenin esitelmän ”Missä oli Suomen kansan kehto?” Ja sen kuvauksista hän sanoo saa­

neensa aiheen lähteä lukijoitten­

sa kerällä katsomaan ”missä suo­

malaisia maan päällä on”.

Nordkapin seutuvilla v. 1874 työskentelee pari nuorta suoma­

laista Veini ja Pouru lapinkielen sanakirjan laatimistöissä.

Edellinen siellä esitelmöides­

sään kalastajille suomalaisten vaiheista ja vaikeuksista joutuu riitaan seudulla oleskelevan ruotsalaisen Eitelin kanssa, joka ei tahdo uskoa ruotsalaisten suo­

malaisia sortaneen eikä liioin luule suomen kielellä missään suoriuduttavan. Seurauksena on vedonlyönti 100.000 peisistä, kun Veini innoissaan tulee v äittä­

neeksi, että pelkällä suomella voi m atkustaa vaikka m aailm an ym ­ päri.

V äitettään todistaakseen Veini kertoo mm. suomalaisten ”nim i”,

”mainio”, ”suuri’-sanojen olleen alkuna monien m uitten kielien vastaaville sanoille. Koko sivis­

tyneessä m aailm assa on Veinin mielestä suomikiihkoa hav aitta­

vissa ”Suomi on m aailm an ihas- tu tta j a ta r”, Suomi-ystävinä

m ainitaan toht. Hedlund Ruotsis­

ta, N. Flerowski Venäjältä, Schott Saksasta, Raskin muisto Tanskasta, Ferd. Barna U nkaris­

ta, L. le Duc ja V. Hugo Frans- kasta, Bunsen ja Disraeli Eng­

lannista, Horace Greeleyn muisto Uudesta maailmasta. Ikään kuin ruotsalaisten kiusaksi lainataan näiden loistavia lausuntoja Suo­

men kansan ja kielen o s a llis u u ­ desta. Meneepä tiedemiehemme niin pitkälle, että julistaa hunnit suomalaisiksi, ja kertoo miten heidän kuninkaanaan oli M’Atti- la eli Mattila. — Suomalaisen kie­

lentutkim uksen historialle ta r­

joaa Veinin 18-sivuinen esitelmä mielenkiintoisia lisiä 1870-luvun käsityksistä, sillä tuntuu kuin kirjoittaja erikoisesti olisi siihen tahtonut perehtyä ja näin tilai­

suuden sattuessa esittää tietonsa lainasanoista, unkarilaisten his­

toriasta, suomalaisten itsevalti­

aasta, keisari Volusianuksesta, avaareista, lappalaisista, katsaa- reista, perm alaisista ym.

Ei tietenkään suomalainen us­

ko ennen kuin koettelee. M at­

kasuunnitelm aa siis laaditaan, piirretään paperille mahdolli­

suuksia. Pysähdyspaikkoja on lappalaisten, suomalaisten, viro­

laisten, liiviläisten ja kuurilais­

ten luona. Kauempana odotta­

vat: ”Tschikosit, Ganassit, Gul- jassit, Szeklit, Juhassit” (unka- rilaisheimot) ja ”Turkit on Suo­

men viereinen suku”. Mahdol­

lista olisi vielä tavata G ottlundin m ainitsem at Sm yrnan suomalai­

set. Ja Afrikassa on kafferien maassa suomalaisia lähetyssaar­

naajia. Meren yli purjehtim alla voisi päästä Sitkaan Uuno Cyg­

naeuksen evankelis-lutherilai-

s Gen suomalaisseurakuntaati Pohjois»Amerikassa ja Aasian ja Euroopan pohjoisrantaa Nordka- piin, sillä siellä m atkalla voisi ta ­ vata jos jonkinlaisia suomalaisia heimoja: "Samojedeja, Syrjäne- jä, Ostjaakeja, Tsuwascheja.

Tseremissejä, Woguleja” jne.

Näin oli m atka tehty paperilla, vaan ei vielä todellisuudessa.

Pian jo lähti vene myrskyisen meren ajam ana kuljettam aan m atkailijoita kohti Finnmark- kien rannikkoa. Heihin oli vie­

lä liittynyt neljäskin henkilö, ni­

m ittäin m aailm an kansalainen T h o r . Poikkeam atta Suomen puolelle he Vesisaaren kalastaja- paikoilla tutustuttuaan ”pallas”- kalojen, ”plynterien”, "turskien”,

”hyysain” ja ”saitojen” pyyntiin, löytävät Vuokkiniemen miehen, joka ottaa ohjatakseen heidät kohti Vienan K arjalan laulum ai­

ta. M atkalla he viettävät monet yöt rakovalkean ääressä ”ryssöl- jyllä” voideltuna tuhannen tu ­ hansien m äkäräisten varalta. Ka- rapelnö, Kuolankaupunki, Joki­

lahti, Skiita, Maanselkä, Imand- ran järvi ovat heidän pysähdys­

p a i k k a a n .

U htuan kirkolla he poopin (z=

papin) avustuksella helposti löy­

tävät kestikievarin pirtin. En­

simmäinen esine, mikä heitä koh­

tasi, oli W ijkbergin Suomen m aan kartta, jonka eräs Israel- nim inen poika talossa oli Suo­

mesta tuonut. K artan takasivul­

le olikin kirjoitettu: Uusikirkko, 3. p. tam m ikuuta 1874”. (Ilm ei­

nen tosiasia. Tekijän lahjoitta­

ma lienee k artta ollut.) Tutus­

tumme karjalaisten ”skamm iin”,

”stulaan”, ”patam iin”, ”stavit- saan”, ”krow atiin”. Viitisenkym­

m entä karjalaista sanaa on Heit­

to Aalto taitavasti siroitellut tä ­ män kohdan esitykseen samalla kun hän esittää monia yksityis­

kohtaisia tietoja karjalaisten elä­

mästä. (Eiköhän vain lienee Uudenkirkon M ännäisten M a is ­ te ri” seurannut Sakari Topelius vanhem man esimerkkiä laukku- kauppiaiden haastattelemisessa runonkeräysintonsa ja tiedonha­

lunsa tyydyttäm iseksi?) Saavat- pa nyt m atkam iehet Vaassila ukon laulam aan metsämiehen sanatkin:

”Läksin miehestä metsähän, Urohosta ulkotöille

Läpi räppänän retuisen jne.”

Pian m atka näiltä runom ailta päätyy Pietariin, jossa iloksem­

me tapaamm e Taneli Europaeuk- sen, tutustum m e suureen suo­

malaiseen seurakuntaan ja pää­

semme katsom aan suomalaista teatteriesitystä ruhtinas Galitsi- nin talossa numero 12 W ladimir- koikadun varrella. Jo taipuu Eitel ruotsalainenkin tajuam aan suomenkielen sointuisuuden.

M atkalla eteenpäin tavataan inkerikkoja ja äyrämöisiä. ”Tuos- sa kävelee äyräm öinen neito.

Hän astelee jalosti. H änen laaja, kauniilta kiiltävä verkaham een- sa poimuilee vapaasti viehättä­

vissä liikunnoissa! Ja tuo täy te­

läinen rinta hopeasolkineen ja kalliine tikkauksineen! Nuo kul­

lalla omm ellut h artiat punaises­

ta verasta ja nuo hienot, lum en­

valkoiset paidanhihat, jotka lie­

huvat niin armaasti! Ja tuo sep­

pele sitten, joka neidon päässä, eikös se ole soma”.

Virossa m atkam iehet taas osa­

si vat ”sitä suomea, jota siellä pu­

huttiin**, ja josta mekin saamme kuulla pieniä näytteitä. Tallin­

na havaittiin virolaisten Turuksi.

Tartossa käydään "Eesti Posti- mees”-lehden toimituksessa, jos­

sa herra toim ittaja lausuu oman mielipiteensä olevan, että Suo­

m enlahti määrää heikäläiset

"eesteiksi” ( — meren edessä ole­

viksi) ja suomalaiset ”tawasteik- si” (m eren takana oleviksi). Tu­

leepa puhetta virolainen-nimi- tyksestäkin, joka myöhemminkin joutuu olemaan huomion esinee­

nä. Memelin vilkkaassa kaup­

pakaupungissa tavataan suoma­

lainen kyytimies. K etterästi m uuten suoriutuvat saksalaisis- takin. Niinpä Veinin lauseen:

”Mä tuun housun kauppaan”, saksalainen hyvin ymm ärtää.

Taas kun suomalainen toisella seinällä äkkää parem m at housut ja sanoo: ”Hiisi! P araat housut ovat tuolla!” kuulostaa se m yy­

jän korvissa saksan sanoilta ”hie- sige Parade Hosen”. K un ne vie­

lä ovat ”uuden kosteet”, arvelee saksalainen Veinin kysyvän hin­

taa. Ja lopuksi lounaissuomalai­

nen ”kuten taer tulla takasin enää niin hyvästi nyt!” ym m ärre­

tään ”G uten Tagiksi”. ”K urische”

N ährungilla taas tavataan suo­

malainen, Liivin miehiä ja hänet lahjoo Veini vielä Krakovaan lähtem ään heitä suomenkielellä vastaanottam aan niin että näin pienellä viekkaudella pelastuvat pahojen slaavilaisseutujen halki.

Königsbergissä kohdataan viro­

lainen ylioppilas, jolle suomen­

kielellä voidaan todistaa suoma­

laisten antaneen saksalaisille montaa etevää miestä, mm.

Preussin merisotavoimien perus­

tajan Langen ja m aailm ankuu­

lun tähtitieteilijän Argillanderin.

Memelissä lahjottu ravintolan isänsä-ajomies tuo m atkailijoille Uuden Suomettaren, K irjallisen K uukauslehden ja Ilm arisen nu­

meroita.

U nkarin maille jo tullaan. ”Sa- na U nkari soi suomalaisten kor­

ville niin arm ahalta”. "Sillä ovat ihanat jokiäyräänsä, laajat aronsa, rikas kultansa, tuliset vii- ninsä ja ylevä kansansa. U nka­

rilaisia nim itetään Euroopan ul- jaimm aksi kansaksi”. M atkaili­

ja t saapuvat perille juu ri viinin- korjuun aikaan ja heidän häm ­ mästyksensä ei ole vähäinen, kun heitä juhlivan kansanjoukon keskeltä suomeksi tervehtii maassamme soittajana monet vuodet kierrellyt mustalainen.

Budapestissä käydään tervehti­

mässä U nkarin Kansallis-museon amanuenssia, Ferdinand Barnaa.

Mielenkiintoisa on tiedemiesten keskustelu suomalaisten ”sana- juurien haaroittum isesta”. Esim.

lappalaisten sana juuresta ’tjuouk’

(= valo) he toteavat 131 verbin, 163 substantiivin, 152 adjektiivin ja 19 adverbin johtuvan. Myös suomalaisten poliittiset olot, Y r­

jö Koskinen ja Dagbladet jou tu ­ vat keskustelun esineeksi. Buda­

pestissä Eitel, joka oikeastaan on Suomen ruotsikkoja, saa niin ko­

vat läksynyt Barnalta, että hän ilman m uuta suostuu hyväksy­

mään "hyppäyksen” suoraan Konstantinopoliin. Siellä taas tavataan raahelaisen A leksandri­

aan aikovan laivan miehistö lau­

lamassa: ”Honkain keskellä mök­

kini seisoo”.

Helposti nyt suomalaisessa lai­

vassa päästään Mooseksen koti­

m aahan ja siellä Aleksandrian

kahviloissa kuljeskellessaan he tapaavat uuskaupunkilaisen K a ­ lifornia” laivan miehiä, jotka kertovat olevansa m atkalla Itä- Intiaan. Kairoon saavuttuaan he jatkavat Niiliä ylös. P y r a m i­

dien kylkeen he hakkaavat sanat

"kolme fennom aania”. Kovin tarkkaan on tehty selkoa m at­

kasta A frikan sisäosissa, nähtä­

västi Stanleyn ja Livingstonen m atkakertom usten mukaan, jopa niinkin että alkuperäinen vedon­

lyönti vähäksi aikaa tuntuu unohtuvan. Y hfäkkiä heidät kui­

tenkin yllättää suomea puhuva neekeri, sillä m atkalaiset ovat saapuneet Ovambo-maahan, jos­

sa saavat toivottaa onnellista joulua lähetyssaarnaaja H änni­

selle. Siellä he löytävät Suo­

m en Kuvalehden, oppivat vähän maan kieltä ja näkevät lähetys­

saarnaajien työn tulokset, mm.

Kurvisen Aakkoskirjan, Skog- lundin Biblian historian, Tolosen tekem än L utherin Vähän K at­

kism uksen ja m uutam ia Reijo­

sen suunnittelem ia virsiä. Lähe­

tyssaarnaajien saattam ina m at­

kailijat saapuvat Kap-kaupun- ki in, jonne samoihin aikoihin saapuu K aliforniakin”. Näin kuljettuaan pisimmän m aam at­

kan pohjoisesta etelään on ve­

donlyöjillä onni suomen kielellä tulla toimeen m erim atkalla ta ­ kaisin. V aihtelevan kotimatkan jälkeen m atkalaiset kesäkuussa 1875 taas ehtivät takaisin lähtö­

paikkaansa Nordkapiin. Veini, vedon voitta ja, jalomielisesti luo­

puu voittam astaan, 100.000 pei- sistä iloissaan siitä, että on voi­

nu t voittaa Eitelin uudeksi fen- nomaaniksi.

"Veini ta rttu u uudestaan pän-

nään ja kirjoittaa lappalais-suo- malaiseen sanakirjaansa: Vuo- ratjes, nim. V aris”.

Ollakseen todella ensimmäinen laatuaan on ”Kolmen fennomaa- nin m atka” sangen onnistunut.

Vilkas m ielikuvituksen lento, (joka tosin toisinaan sallii ehkä liiankin suuria vapauksia ja laa- jasanaisia sivukuvauksia), hyvä, monivivahteinen suomen kieli sekä kansallinen intomieli ovat tehneet ”Fennom aaneista” k ir­

jan, joka on viehättänyt ja innos­

tanut monia nuoria lukijoita ja ehkä omalta vaatim attom alta osaltaan on ollut omiaan kas­

vattam aan suomalais-kansallista itsetuntoa.

Ehkä olisi ”Kolmella fenno- m aanilla” vieläkin menekkiä, jos siitä saataisiin uusi painos? Väi­

tetäänhän kiri an antaneen Tii­

tukselle 'V aikutteita” Kenosen ulkom aanm atkan kuvaukseen, mikä siib olisi omiaan todista­

m aan ”fennom aanien” elinvoi­

maisuutta.

Fredrik Aallon kirjallisiin töihin on tietenkin myös lu etta­

va hänen s a n o m a l e h t i m i e ­ h e n ä suorittamansa. Olihan hän 1877—78 I l m a r i n e n lehden toim ittajana ainakin vuoden v ir­

kavapaana, avusti ”Sanomia T u­

ru sta” vv. 1881—84 ja 1890-lu- vun alkupuolella lähes vuotta hän melkeinpä yksin M ännäisiltä käsin huolehti U u d e n k a u ­ p u n g i n S a n o m i e n toimi- tustehtävistä. Säilyneet vuosi­

k errat tarjoavat monia lisiä mo­

nipuolisen miehen kynäntuottei- siin tutustujalle. — Lähinnä Aallon opetustoimeen liittyväksi on luettava hänen omaperäisen ja itsenäisen opetusm enetelm än­

sä m ukaiset "opetusrunot", joista olen kuullut hänen monien oppi­

laittensa vieläkin osaavan ul­

koa m uun muassa Suomen pitäjien nim istä muodoste­

tun rytm illisen runon p it­

kiä palasia. Hänen m aantieteen opetuksensa tehostamiseksi laati­

mansa ja julkaisem ansa n.s. "so­

keat kartat", joihin oppilaitten itse oli piirrettävä ja kirjo itetta­

va tarpeelliset lisät, ovat myös

— tietääkseni Suomessa ensim­

mäisiä laatuaan — omiaan osoit­

tam aan Aallon monipuolisuutta ja kykyä.

M utta varsinaiseen kirjoina il­

m estyneeseen Aallon tuotantoon palataksemme, on m eidän lähin­

nä seuraavana m ainittava Tu­

russa 1885 ilm estynyt arvokas kotiseutuaiheinen kirjanen

" K e r t o m u k s i a U u d e n ­ k i r k o n j a U u d e n k a u p u n ­ g i n e n t i s i l t ä a j o i l t a".

Pieni vihreäkantinen, 70-sivui- nen ja 75 p.enniä m aksanut vih­

konen on nykyään harvinaisen- pi^oleisena m uodostunut kotiseu­

dun tu tk ijan hartaasti haluam ak­

si oppaaksi. Lähtiessään kirjas­

saan "muinaisuuden utu-kuvia”

tarkastelem aan Aalto vie m eidät

”Putkisaaren" kirkolle kristilli­

sen ajan aamunkoittoon, luettaa meille otteita H erm an Flem in­

gin 1579 kopioimasta H artw ijkin tuom iokirjasta vuqdelta 1454, tai kuljettaa m eidät M ännäisten Ku- dilan (ent. A nttilan) talon vai­

niolle pakanuuden aikaista hau­

tausm aata tarkastelem aan. Ky- tämäen, Welluan, Palsan ym.

asutustarinat hän ensi kerran on kirjaanpannut. Kuuluisan, myö­

hemmin useita kertoja julkais­

tun, vuodelta 1411 olevan asia­

kirjan perusteella tekijä valaisee

"Uudenkirkon entistä laajuutta", ja vakkasuom alaisten entinen puuteollisuus saa hänestä tarkan selostajansa. Hän tietää heidän savupirteissään valm istaneen kaikenlaisia tarvekaluja ja as­

tioita, kuten: ammeita, korvo­

ja, sankoja, suolalaatikkoja, la­

pioita, kannuja, pohtimia, vakko­

ja, hatunlaatikkoja, voirasioita, maitokehloja, kaljahaarikoita, laukkapyttyj ä, lusikoita, tuolej a ym.

Saamme kuulla Vehmaan kih- lakuntalaisten entisestä noituus- taidosta, (joka sekin tu ntuu puu­

teollisuuden taidon ohella ka­

donneen). Olisiko edellisen tai­

don loppumisen syynä ollut 1884 tapahtunut, Aallon mainitsema paholaisten kuvien hävittäm inen vai olisiko Uudessakaupungissa istuneen T urun hovioikeuden suosittelema "rukous noituutta vastaan" vaikuttanut?

Korkeiden vieraiden käynnistä Kalannissa saamme myös kuul­

la. Aksel O xenstjerna käy to­

teamassa, että "Vehmaan kihla­

kunnassa ei ole m itään viljelys­

tä, ainoastaan petoeläimiä".

V. 1614 (?) K ustaa II Adolf eräänä lauantaina käy M ännäis­

ten viikkomarkkinoilla, joilla on kansaa ja tavaraa, että vilisee.

K irkkoherra Nikolai Eerikinpoi­

ka ja Taneli kappalainen vas­

taanottavat vieraat latinalaisilla puheilla ja runoilla. Vierailun välittöm äksi vaikutukseksi voi­

daan katsoa U udenkaupungin synty.

Viidennessä luvussa esitetään pitäjän pappilan rakennukset y.

1644 pidetyn luovutustpim ituk- sen yhteydessä. Isonvihan j^& ei-

« - 10-

sillä rovastin käräjillä 1724 to­

detaan, että "kaiken pappilan iriventarium in .on wihollinen Ryssä ryöstänyt ja poisvienyt”.

Seuraavassa siirtyy Aalto selos­

tam aan kirkkoa ja aluksi sen is­

tum a järjestystä, jolloin saamme mm. tutustua 1700-luvun kalanti- laisten säätyläisperheisiin. Näis­

tä tekijä mainitsee mm. nimet:

Nigrell, Brunlöf, M ustelin (ni­

mismies fiallu n L ukkalasta), W illebrandt, Palm struch, Tenle- nius, Almström, Bergstock, Sand- beck (rustm estari Palsan Pisti- lästä) Spandecou, Lillienberg, Gaddelius, Bäck, Boerman ja Hansson. Nämä suvut ovat k aik­

ki nykyisin paikkakunnalta k a­

donneet.

Tarkoin kuvataan myös entis­

ajan hautaustavat, varsinkin kirkkoonhautaam inen. M ainitaan tunnetun 1642 raam atunsuomen- noskomitean jäsenen Jonas Rau- mannuksen hauta ja myös Uus- saaren herrojen Sipi ja Niilo K ijlin hautam erkit. Aikomaan­

han voi sanoa, että ”laattian alla oli enemmän wäkeä kuin laat- tian päällä".

Oman yksityiskohtaisen esi­

tyksensä saa kirkollinen opetus, jonka luomalle vanhalle lukkari- koulun pohjalle myöhempi kan- sakouluopetus tuli rakentum aan, kun kiertokoulut aikanaan eivät näyttäneet tarkoitustaan vastaa­

van.

Vielä liittyy kirkollisiin tietoi­

hin selvitys kirkon tuloista ja menoista ja m ielenkiintoinen esi­

tys n.s. Lejonhufwudien (m ak­

sam attom asta) lainasta. Vielä­

köhän K alannin seurakunta voi­

si ruveta sitä uudelleen velko- maafi?

Uudenkaupungin porvarit saa­

vat sitten vuorollaan, kahden­

nessatoista luvussa kuulla kun­

niansa M ännäisten masuuniher- ran Nordencreutzin 1747 laati­

man muistion mukaan. Siellä kuulemma on "200 porvaria, m ut­

ta ei yksikään heistä osaa puhua ruotsia, eikä kirjoittaa edes suo­

meakaan". Ei siellä m uka 1700- luvun alkupuolella vielä ollut kauppapuotiakaan. Tuntuupa Nordencreutzillä olleen kateelli­

nen henki ja kynä!

M ännäisten m asuunin eli Pruukin vaiheet saamme myös pääpiirteittäin kuulla, samoin kuin tiedot K udilan harakkam yl- lystä ja Haudon Laiskan vesisa- hasta.

Erikoisen mielenkiintoinen on esitys kirkon vanhoista seinä­

maalauksista, joihin Aalto tu n ­ tuu hartaudella syventyneen, seuraten tarkoin niiden 1884 ta­

pahtunutta entistäm istyötä.

Aalto lopettaa kuvauksensa kirkkom aalauksista sanoilla:

”Tämä vanha H erran-huone kes- ki-aikakauden uskollisine kuvi­

neen tekee katsojaan omituisen, hartaasti uskonnollisen, valtaa- van vaikutuksen, ikäänkuin tah­

toisi se kysyä katsojalta: onko sinun aikanasi vielä jälellä sitä uskonnolle altista, sitä kaikkea paitsi omaa vakuutustansa, uh­

raavaa mieltä, jota me vanhan ja keskiaikakauden usein väärinkä- sitetyt haam ut tässä edustam ­ me?"

Fredrik Aallon tietääkseni vii­

meinen erillisenä ilm estynyt tu t­

kim us on U u d e n k a u p u n ­ g i n V P K : n 4 0-v u o t i s h i s- t o r i i k k i, joka ilmestyi Uu­

- 11-

dessakaupungissa 1906 lähes 50 sivun laajuisena. Tekijä mainitsee kooneensa tiedot VPK:n arkistossa olevista vuo­

sikertomuksista, jotka aluksi olivat niukkasisältöiset, m utta vuodesta 1876 alkaen seikkape­

räisesti laadittuja. Asiallisesti ja lyhyesti kirjoitettu selostus maamme neljänneksi vanhim ­ masta jo vuonna 1864 sääntönsä saaneesta ja 1866 lopullisesti toi­

m intansa alkaneesta palosammu- tuskunnasta, vastaa hyvinkin täm änlaisille historiikeille ase­

te ttu ja vaatimuksia.

Näin lyhyesti ja pääpiirteittäin selostettuam m e ”M ännäisten m aisterin" kirjallista harrastusta ja toimintaa, emme voi olla to­

team atta, että harvalla pienellä

pitäjällä on jo 1870-luvulla ollut henkistä herättäjää, jonka työ on vuosikymmenien aikana k an­

tan ut niin kaunista hedelmää kuin F redrik Aallon, M ännäisten koulun pitkäaikaisen ja menes­

tyksekkään opettajan kansansi­

vistyksen ja kotiseutututki­

muksen työsaroilla. Vaikka hä­

nen viimeinen lepopaikkansa tekijän vaatim attom alle ja epäitsekkäälle luonteelleen tunnusomaisen toivomuksen m u­

kaan on jä te tty muistomerkillä osoittamatta, voimme varmasti uskoa, että hänen satalukuiset oppilaansa sydämensä hartaan- kiitollisin tuntein m uistavat ko­

tiseutunsa henkistä suurmiestä, hyvää opettajaa ja jaloa ihmistä F redrik Aaltoa.

- 1 2-

Fredrik A alto Uudenkaupungin Sanom ain ensimmäisenä toimittajana.

"Uudenkaupungin Sanomain"

vuonna 1950 täyttäessä 60 vuot­

ta ei voitu olla ihm ettelem ättä, että 1800-luvun uuskaupunkilai- set, vilkkaan ja varakkaan me­

rikaupungin asukkaat kohdal­

taan niinkin kauan olivat tyy ty ­ neet pelkkiin tilapäisuutisiin, joita "Sanomia Turusta" ja "Abo U nderrättelser" silloin tällöin su­

vaitsivat Uudenkaupungin tie­

noilta palstoilleen ottaa. P ää­

kaupungin lehtiä ei myöskään paljon tunnuta kaupunkiin tila­

tun. "Sanomia Turusta" sen­

tään kertoo Uudenkaupungin pomm ituksesta Itäm aisen sodan aikana ja Uudenkaupungin tu li­

paloista löydämme lehdistä ly­

hyet selostukset.

"Uudenkaupungin Uutiset".

Vähitellen erikoisen paikalli­

sen äänenkannattajan puute tuli täälläkin huomattavaksi. K uiten­

kin vasta vuosi 1887 tuli U uden­

kaupungin sanomalehdistön syn­

tymävuodeksi, vaikka ei silloin­

kaan uskallettu aivan itsenäistä yritystä tehdä. Turkulaisen "Au­

ra" lehden tilausilmoituksessa 1887 näet mainitaan, että lehden nurkkaliitteenä vastedes julkais­

taan "Uudenkaupungin Uutiset"

nimistä, rehtori K. A. Cajande­

rin toim ittam aa osastoa.

Täm än ainoan k erran m aini­

taan "Uutisten" toim ittajana rehtori Cajander, mikä lienee tulkittava aivan erikoiseksi vaa­

tim attom uudeksi ja kainoudek­

si, kun ajattelem me, että U uden­

kaupungin m oniharrastuksinen rehtori kuitenkin noin kuusi vuotta, tiettävästi ilm an m itään korvausta, hoiti suhteellisen pal- jotöistä toim ittajan virkaa sivu­

toimenaan. Näin tehtiin silloin tuloksellista työtä suomalaisuu­

den hyväksi. "U:n U utiset’ il­

m estyivät sittemm in joka per­

jantaina liitteenä A uran sekä kuusipäiväiseen että m aaseutu- painokseen sisältäen kuulum isia kaupungista ja lähikunnista, mahdollisimman tarkkoja tietoja kaupungin kirkollisten ja kun­

nallisten hallintokuntien toimes­

ta ja päätöksistä sekä saarna vuo­

roista, luetteloita kuolleista ja avioliittoon kuulutetuista, laiva- listan, torihinnat ja päivälistän.

"Mikäli ahdas tila myöntää", sa­

notaan tilausilmoituksessa, "pan­

naan niihin myös maaseutukir- joituksia ja tullaan jolloin kul­

loin tarkastam aan tärkeäm piä paikkakunnallisia kysymyksiä".

Monipuolinen, ajan sanomaleh- delle asettam ia vaatim uksia vas­

taava oli siis ohjelma, ja menes­

1 3-

tyksellä "toim itus” ( = Cajan­

der) tietoja lehteensä hankkikin.

L ähtem ättä yksityiskohtaisem ­ min selostamaan "Uutisten" si­

sältöä on kuitenkin erikoisen arvokkaina m ainittava ne täysi­

painoiset kotiseutuaiheiset, his­

torialliset tutkielm at, joiden ju l­

kaisemisella "Uutisten" palstoil­

la rehtori Cajander on tehnyt korvaam attom an palveluksen V akka-Suomen menneisyyden tutkijoille. Viimeiset "Uuden­

kaupungin Uutiset", joita "Au­

ran" m ukana oli julkaistu esim.

v. 1890 kokonaista 4,400 kappa­

leen painoksena ilm estyivät jou- luk. 30 päivänä 1892. Ne sisälsi­

vät seuraavat jäähyväiset: "Hy­

vää ja onnellista u u tta vuotta toivotamme varsinaisille luki­

joillemme, entisille ja nykyisille.

Sen ohessa pyydämme myös lau­

sua sulim mat kiitoksemme kai­

kille niille kaupunkilaisille ja muille henkilöille, jotka vuosien kuluessa ovat monella tavalla antaneet suosiollista apuansa

’Uudenkaupungin U utisille’, jo t­

ka tänään viimeisen kerran il­

m estyvät 'Aurassa

"Nya Tag" ja "Eteenpäin".

"Uutisten" ilmestym inen lie­

nee virkistävästi vaikuttanut uuskaupunkilaisten henkisiin harrastuksiin, ainakin sen huo­

m attavan suuren lennätinvirka- mieskunnan keskuudessa, vai sattum ako tänne oli heittänyt A lbert Breinholm (s. 1864 Köö­

penhaminassa) nimisen tanska­

laisen "telegrafistin", joka jo Gö­

teborgissa ennen tänne tuloaan yhdessä o.s. A kerm ark nimisen rouvansa kanssa oli julkaissut Göteborgin naisyhdistyksen

"Fram ät" aikakauskirjaa. Sitä­

paitsi Breinholm oli ollut m uit­

ten vapaamielisten lehtien avus­

tajana. Heikosta terveydestään huolim atta Breinholm toimeliaa­

na miehenä perusti U udenkau­

pungin ensimmäisen kirjapainon ja rupesi täällä 1890 julkaise­

maan ruotsinkielistä "Nya Tag"

(zn"Uusia otteita") nim istä sano­

malehteä, joka siis tuli esiinty­

m ään "Uutisten" ankarana kil­

pailijana. Suuren m aailm an mai- nosottein kuului joskus kävel­

leen ym päri kaupunkia iloinen poika, jolla am erikkalaiseen ta ­ paan takin selkäpuoleen oli liis- teröitynä "Nya Tag" lehden nu­

mero. Lehti ilmestyi myös suo­

menkielisenä "Eteenpäin" nim i­

senä käännöksenä (1. 3. 1890 al­

kaen), h erra Fr. Holmströmin toimittam ana. "Eteenpäin" kuu­

luu aluksi painetun Turussa

"Auran" kirjapainossa, josta pai­

natus kuitenkin samana vuonna siirrettiin U uteenkaupunkiin.

Toimitukseen liittyi tällöin m.m.

kirkkoherra J. A. Cederberg, jo­

ka tietääkseni siinä julkaisi uu ­ delleen Lauri Tammelinuksen

"Suomen ajantieto"-kronikan.

"Eteenpäin” lehden toim itta­

jien suomenkielessä lienee ollut paljonkin toivomisen varaa, kos­

ka toisinaan käytettiin oudon vanhanaikaisia sanoja, kuten

”sonsari” (= tä i) tai kokonaan erehdyttiin kääntäm ään ”sena- tens utslag” (= päätös) — S e ­ naatin rohtum aksi”, kuten prof.

E. N. Setälä eräässä pakinassaan kertoo.

"Nystads Tidning”.

Myöhemmin (1895) tehty ru ot­

sinkielisen ”Nystads Tidning”-

- 14-

lehden julkaisem isyritys osoit­

tautui yhtä lyhytaikaiseksi kuin nämä edelliset kaksi tähdenlen­

toa, vaikka myös Breinholmin pikainen kuolema (23. 1. 1891) varm asti oli syynä hänen aloit- teittensa sammumiseen. (Hän oli m atkustanut Ruotsiin tunnetun lääkäri W esterlundin hoitoon, joka kuitenkin osoittautui tehot­

tomaksi.)

"Uudenkaupungin Sanomat"

syntyvät.

Vuoden 1890 lopulla Uuden­

kaupungin "sanomalehtiolot", lähinnä Breinholmin sairauden takia, olivat sekavat. K un Män­

näisten koulun yritteliäs ja taita­

va opettaja F redrik Aalto näihin, aikoihin kävi kaupungissa, ky­

syivät kirjapainon johtomiehet häneltä, oliko hän halukas toi­

m ittam aan "Eteenpäin"-lehteä seuraavan vuoden alusta. Kysy­

mykseen Aalto antoi kieltävän vastauksen. K eskustelun ja t­

kuessa hän kuitenkin lupautui kokonaan uuden lehden toim it­

tajaksi, jos sellainen perustettai­

siin. Ratkaisevaksi ehdoksi A al­

to kuitenkin asetti puhelimen kustantam isen M ännäisiltä Uu­

teenkaupunkiin. Uuden lehden, k erran viikossa ilmestyvän, toi­

m ittam inen jäisi vain opettaja- viran sivutoimeksi.

Ehdot täytettiin, uuden lehden nimeksi hyväksyttiin opett. Aal­

lon esittäm istä nimiehdotuksista

"Uudenkaupungin Sanomat" ja v:n 1891 alusta alkoi se 60-vuo- tistaival, jonka vaiheita kaupun­

kilaiset ja koko vakkasuomalai- nen heimo nyt kiitollisina muis­

televat,

U udenkaupungin Sano­

main vanhoja vuosikertoja selaillessa tuntuu kuin ta- paisi monia hyviä ystäviä ja tuttavia, joiden muisto vielä vuosikymmenien takaa läm ­ m ittää mieltämme. Muis­

toon palautuvat myös monet tapaukset, joiden ylle jo unohduksen huntu on ollut laskeutumassa.

Vuosisadan vaihteen vai­

heilta esimerkiksi piirtyy selvästi mieleen Sanomain ensimmäinen toim ittaj a, M ännäisten koulun kuulu opettaja "Aallon maisteri".

Usein lupapäivinä ja lauantai­

sin, varsinkin joulun lähestyessä kiidätti näet virm a hevonen sil­

loisen Uudenkirkon T.l. pitäjän merkkimiehen, opettaja Fredrik Aallon Vakka-Suomen pääkau­

punkiin monia tärkeitä ostoksia tekem ään tavallisesti "Kolmen miehen puodista", tai m uuten asioita järjestäm ään. Tuskinpa kertaakaan jäi silloin vanha Win- terin kirjakaupa tulijalta ta r­

kastam atta. Tämän k irjoitta­

ja m uistaa elävästi, miten kaikki kirjakauppiaan väki iloisella mielellä odotti paras­

ta asiakastaan, verratonta kir- janystävää ja -ym m ärtäjää. Asi­

aan kuului, että täm ä kunnian­

arvoisa setä aina ku ljetettiin si- sähuoneisiin kahville, ehkäpä joskus ateriallekin, joten ajo- m iehet toisinaan lienevät ihm e­

telleet "m aisterin" viipymistä. — Ajomiehen tehtävää hoiti aluksi K. Vähä-Kudila ja sittem m in Käkölän Juho. — Tuntuipa kuin

- 15-

kaikki uusin ja arvokkain k ir­

jallisuus helposti olisi löytänyt tiensä opettaja Aallon suureen tuliaism atkalaukkuun. Tällai­

nen kirjam ies pikkukaupungin

oloissa oli tavalliset m itat y littä­

vä henkilö, jonka m erkityksen kulunut aika on yhä selventänyt seutukunnan asukkaille.

K ääntyypä lehtiä selaillessa esiin jokin vanha kuvakin. Tuos­

sa koko kirjapainon henkilökun­

ta. 1890-luvun alkupuoliskolta.

Keskellä rouva Helander, jonka talossa kirjapaino sijaitsi ja h ä­

nen vieressään em ännän tu rk u ­ lainen tuttavarouva. Ylärivissä kirjaltajat neiti Ellen Reinwall ja herra V. Hellsten, jotka mo­

lemmat myös toim ivat korehtuu-

"PITKÄT SAKSET Lähtiessämme sieltä täältä se­

lailem aan Aallon aikaisia "Sano­

mia” voinemme palauttaa mie­

liin, että lehti alkoi ilmestyä vuonna 1891 "kunakin perjantai-

rin lukijoina. K irjapainon tä r­

kein mies oli Göteborgista kau­

punkiin m uuttanut, faktori A.

Johansson, jonka ilmiömäistä kielikorvaa Aalto kehuu. Fakto­

rin vieressä hänen taitava apu­

laisensa "konemestari" J. Fla- ming. Alarivissä istuvat kirjal­

ta jat Th. Harpling ja Jalm ari Enroth, hekin entisten uuskau- punkilaisten hyvin muistamat.

JA PUNAKIVI".

na viisipalstaisena" ja että "ti­

laushinta oli 2 mk 50 p. koko vuo­

delta." Y mmärtää helposti, että tilanpuute oli suuri, joten Aallon todella taitavasti piti käsitellä

- 16-

"pitkiä saksia ja punakiveä*’, ku­

ten hän vaatim attom asti toimi­

tustapaansa luonnehtii. Tilaajat tun tu vat kuitenkin olleen leh­

teen tyytyväisiä päätellen siitä, että Aallon viimeisenä toimitus- vuonna 1897 levikki oli noussut 1200 kappaleeseen, mikä m eikä­

läisissä oloissa oli kohtalainen saavutus.

Alkuvuosina näyttää melkein joka numerossa olleen pääkir­

joituksen tapainen, joka ilmei­

sesti Aallon kirjoittam ana käsit­

telee kulloinkin ajankohtaisia, lähinnä paikallisesti mielenkiin­

toisia asioita. Myöhemmin pää­

kirjoitukset useim miten on m er­

kitty Uudesta Suom ettaresta tai Uudesta A urasta lainatuiksi.

KAUPUNGIN UUTISET.

Ensimmäisistä vuosikerroista joitakin kirjoitelm ia m ainitak­

semme puhutaan mm. "Uudesta laivatelakasta" ja "Uudenkau­

pungin ja Raum an rautateistä."

Kaupungin kirkkoon puuhataan ukkosenjohdatinta. K errotaan Uudenkaupungin alkeiskoulusta ja v. 1892 saadaan "iloinen sano­

ma" uuden koulun perustam i­

sesta. Väliin m uistetaan VPK:n 25-vuotista toim intaa tai m aini­

taan kaupungin metsistä ja nii­

den hoidosta. Omat selostuksen­

sa saavat U udenkaupungin vuo­

ret ja "irtaim et m aalajit", kir*- konrahasto ja lastenkotirahasto m uutam ia paikkakunnallisesti tärkeitä mainitakseni. Suurta huomiota herättää paikkakun­

nalla "Det Store Nordiske Te- legrafselskabin" 25-vuotis juhla Kööpenhaminassa kesäkuun 1 päivänä 1894, jolloin Uusikau­

punki on liputettuna ja Vallilas­

sa vietetään juhlaa tapauksen kunniaksi.

MAASEUDUN ASIOITA.

M aaseudun asiatkaan eivät jää aivan huomiotta, vaikka to­

siaan odottaisi jonkinverran enemmän tietoja kuin mitä en­

simmäisissä Sanomain vuosiker­

roissa tavataan. Alkuun ei maa- laiskirjeenvaihtajia tunnu mo­

niakaan olleen. Sentään sisältyy lehteen H erm an Itäsen, Sokki H erm annin selostus U udenkir­

kon raittiusseurasta sekä päätös Uudenkirkon joen perkaamisesta.

Eräässä toisessa yhteydessä (Turun Sanomat 1912. N:o 45) on Aalto selostaessaan hyvän avustajansa Itäsen eläm äkertaa m aininnut hänen kolme vuotta (1871—73) sepittäm ästään ("Ke- hoitus perustam aan kansakoulu­

ja") runosta, jossa tämä sokea runoilija mm. laulaa:

"Veikot, siskot yhtykääm m e perustam aan kouluja, W iipym ättä ryhtykääm m e toimiin, että oppia

saavat meidät lapsemme, jotka meille Luojamme, Onpi suonut kasvattaa sanassansa opettaa."

Vuosikerrassa 1893 N:o 27 on selostus P utsaaren kirkosta.

Etäisempiä kirjeenvaihtajia Aalto sensijaan näyttää saaneen mm. nim imerkki Jussin Turusta

(1891) ja Neapolitanuksen Hel­

singistä. Nimim. Paavo useissa kirjeissä kertoilee kuulumisia

"K arjalan kankahilta”, kun taas P etteri F. tervehtii lukijoita Ou­

lusta käsin (1897) ja Pekka k er­

too "reservissä” viettäm ästään kesästä.

- 17-

Valtiollisia tietoja "Sanom at”

alkuvuosina useim miten käsitte­

lee Uuden Suom ettaren mukaan esimerkkinä m ainitaksem m e k ir­

joitelm at "M ennyt vuosi" (1897),

"Muutokset senaatissa", "Valtio­

päivät", "Kieliasiat talonpoikais*

säädyssä", "Maalaisväestöstä" j.

n.e.

KÄÄNNÖKSIÄ JA KIRJA- ARVOSTELUJA.

Oman, nyk. sanomalehtityy- lista poikkeavan sisällyksensä

"'Sanomille” antavat varsinkin alkuvuosina, monilukuiset kään­

nökset, joissa useissa uumoilem­

me Aallon käsialaa. Toisinaan ne ovat tietokirjallisuuteen liit­

tyviä, m utta useimmiten p uh­

taasti kaunokirjallisia. Ensim­

mäisiin vuosikertoihin sisältyy mm. "Uni ja todellisuus", F. Bal- faurin m ukaan "Elämäni kau­

hein hetki", "Wilho ja Serafa",

"Jouluruusu", mukaelma, Mauri Jökain "öljytynnörissä", "Syyt miksei kokki voinut antaa an­

teeksi kuulle’, ’O m atuntoy, "K ak­

si m atkalaukkua", "Buffalo Bill"

(1892), "Johan Amos Comenius",

"Erään neekeriorjan pako".

Kirjallisuusosastoon liittyy toi­

sinaan arvosteluja ilmestyneistä kirjoista, mm. m ainitaan rehtori Cajanderin tutkielm a "Tavast- handeln oeh Nystad" (1891).

K irkkoherra J. A. Cederberg se­

lostaa "Katkelm ia Pietarin evankelium ista ja ennustukses­

ta’. K irkkoherran kerrotaan myös 1891 kirkonvartija A. Wi- leniltä pelastaneen (?) harvinai­

sen "Cantio Cygnaea Jesu Chris- ti" (1667) nimisen kirjan.

UGIN SANOMAIN YLElS- ASU.

Vuosien m ittaan näyttää ”Uu- denkaupungin Sanomain"* asu Aallon aikana kehittyneen lä ­ hinnä seuraavantapaiseksi. A luk­

si on valtiollinen katsaus, jota seuraa Uusikaupunki-niminen uutisosasto. Seuraavana on tie­

toja Uudenkaupungin ym päris­

töltä. Taittolistan m ukaan tu l­

laan sitten "K irjallisuutta’-ösä8- toon. Seuraavina ovat "Yleisiä tietoja kotim aalta" ja "Ulkomail­

ta", "Sunnuntailukem ista", "Yh­

tä ja toista". Viimeisinä ovat sitten "Ilmoitukset", "Julistuk­

set" ja "K uulutukset". Huo­

maamme, miten lehti vähitellen saavutti sen ulkoasun ja noudat­

ti sitä ohjelmaa, joka on ollut suuntaa antavana Aallon ajoista alkaen. Elokuun 27 pnä 1897 häfi näet "työnsä tehtyään" lähes seitsemän vuotta päätoim ittaja­

na oltuaan luovutti lehden ’ toi­

siin käsiin.

FR. AALLON SANOMALEH- TITYÖN ARVO.

Fredrik Aallon sanomalehti - miestyö ei muodostunut erikoi­

semmin m erkittäväksi hänen lä­

hes 40-vuotiseeri uraauurtavaan opettaja- ja kas vatta ja työnsä ver­

rattuna. Paljon tuloksellista toi­

m intaa mahtui myös hänen kun­

nallishallinnon alalla suoritta­

maansa työhön. Olihan hän ko­

konaista 22 vuotta Uudenkirkon kunnan esimiehenä (1882—1906) edistyshaluisena ja vapaam ieli­

senä suuresti vaikuttaen koti­

seutunsa kehitykseen. Vieläpä kirjallisella alalla, mm. "Kolmen

**1 —

fennomanin" kirjoittajana Aalto ansaitsee yleistä huomiota. Jos­

kin hänen sanomalehtityönsä siis ei vedä vertoja hänen muulle elämäntyölleen, on hän u u ttera­

na yrittäjänä, jo "Ilm arinen”

lehdessä 1877—78, "Sanomia Turusta"4ehden avustajana 1881

—84, ja "Uudenkaupungin Sa­

nomien" (1891—97) päätoim itta­

jana ollut mukana raivaamassa ja muokkaamassa uu tta perkiö- tä, josta on kasvanut u u tta te- räisää viljaa nuorem m an viljeli- jäpolven hoidossa suomalaisen sivistyksen yhä varttuessa ja laajetessa. Myöskin sanomaleh- tim iehenä Fredrik Aalto ansait­

see vakkasuomalaisen jälkipol­

ven kiitollisen muiston.

UUSI£A.TJPT7>'KI

Uudenkaupungin Sanomalehti- ia Kiri«pa»no O Y. 1951

LISIÄ U U DENK AU PU N G IN HISTORIAAN on aikaisem m in ilm estynyt:

A h t i n e n , J. ja W i n t e r , H.: V akka-Suom ea pitkin ja poikki (1919).

H o e c k e r t , J.: K uvaus U udestakaupungista vuodelta 1753 (1927).

A e j m e 1 ae u s, J.: Ju h laru n o U udenkaupungin rau h an johdosta (1928).

C a j a n d e r , K. A.: U udenkaupungin vanhin koulu (1929).

C a j a n d e r , K. A.: U udenkaupungin vanhan kirkon vaiheita (1929).

C a j a n d e r , K. A.: K ullanetsijöita U udessakaupungissa (1929).

C a j a n d e r . K. A.: Suomen ensim m äinen lasitehdas (1930), C a j a n d e r , K. A.: Isonvihan ajoilta U udessakaupungissa (1931).

C a j a n d e r , K. A.: H äm äläiskaupasta U udessakaupungissa (1931).

C a j a n d e r , K. A.: M ynäm äen m a rk k in at (1932).

C a j a n d e r , A.: Pappisystävällinen seu rak u n ta (1930).

P a a s i o , Veikko: U udenkaupungin suuri laivanrakennuskausi (1933).

W i n t e r , H elm er: B. H. C rusellin 150-vuotismuisto (1925).

W i n t e r , H elm er: U usikaupunki, V akka-Suom en pääkaupunki (1927).

W i n t e r , H elm er: Runo U udenkaupungin rau h asta (1928).

W i n t e r , H elm er: A rvid L iljelundin nuoruus (1929).

W i n t e r , Helm er: Suom alaisuuden alkuajoilta U udessakaupungissa (1930).

‘ W i n t e r , H elm er: U udenkaupungin U utiset (1931).

W i n t e r , H elm er: V akkasuom alaisia sananlaskuja (1934).

W i n t e r , H elm er: T anskalaiset ja U usikaupunki (1936).

W i n t e r , H elm er: U udenkaupungin Sk-laivue 1923—33 (1933).

W i n t e r , Toivo: Tulisieluinen m ies (Elis B ergroth) (1929).

W i n t e r , Toivo, S ankaripoika (A lvar W inter) (1938).

W i n t e r , Toivo: K irjakauppiaana 50 vuotta (1938).