Alueella ei sijaitse merkittäviä suojelukohteita. Noin puolen kilometrin päässä alueesta sijaitsee arvokas rakennetun kult- tuuriympäristön kohde (Ykspihlajan satamakonttori).
Ympäristöministeriö on vahvistanut Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan ensimmäisen vaiheen 24.10.2003 ja val- tioneuvosto on vahvistanut maakunta-kaavan toisen vaiheen 29.11.2007. Maakuntakaavan kolmannen vaihekaavan laati-
Kuva 6-19 Ote asemakaavasta.
minen on vireillä. Vahvistetussa maakuntakaavan ensimmäi- sessä vaiheessa Storkohmon jäteasema-alue on merkitty jät- teenkäsittelyalueeksi (ej). Hankealueeen pohjoispuolelle on osoitettu uusi valtatie (vt). Katso kuva 6-21.
Kaupunginvaltuuston vuonna 1992 hyväksymässä Kokkolan yleiskaavassa nykyisen jäteaseman alue on osoi- tettu kaatopaikka-alueeksi (EK). Aluevaraus ulottuu osittain myös tämän hankkeen suunnittelualueelle. Muutoin suun- nittelualue on osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi (M).
Jätekeskuksen pohjoispuolelle on osoitettu voimalinja ja uusi itä-länsisuuntainen tie.
Kokkolan alueelle ollaan laatimassa kyläasutuksen vai- heosayleiskaavaa, jonka laatimisvaiheen kuuleminen on pidetty syksyllä 2005. Kaavaehdotus on valmistumassa.
Kaavaluonnoksessa nykyinen jäteaseman alue on merkitty maakuntakaavan mukaisesti jätteenkäsittelyalueeksi (EJ).
Merkintä kattaa myös osan laajennusalueesta. Osayleiskaava- alueen raja kulkee laajennusalueen halki jättäen osan aluees- ta kaavan ulkopuolelle. Jätteenkäsittelyalueen ympärille on kaavaluonnoksessa määritelty suojavyöhykealue (merkintä ej), jonka sisäpuolelle myös nyt suunnittelussa oleva alue sijoittuu.
Kyläasutuksen vaiheosayleiskaavan pohjoispuolelle jäävä alue on Kokkolan osayleiskaavassa 2010 osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi, jolla on uuden valtatien varaus.
Kuva 6-20 Ote Kokkolan yleiskaavasta
Suunnittelualueella ei ole voimassa asemakaavaa.
Lähialueista jäteaseman pohjoispuolella, Kuusimäen oma- kotitaloalueella, on vireillä asemakaavahanke ja lisäksi Topparinmäkeen on suunniteltu kaavoitettavaksi teollisuus- aluetta. Etäisyyttä näiltä alueilta on jätteenkäsittelyalueelle noin 2 kilometriä.
Jäteaseman eteläpuolella sijaitsee Sokojan (Såka) kylä on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihisto- rialliseksi ympäristöksi. Suunnitellun jätteenkäsittelyalueen eteläkulmasta pieni osa jää Sokojan kylän kulttuuriympäris- törajauksen sisäpuolelle. Jäteaseman lähivaikutusalueelta ei tunneta kiinteitä muinaisjäännöksiä. Lähimmät esihistorialli- set muinaisjäännökset sijaitsevat noin 3,5 kilometrin päässä suunnittelualueesta.
Loppusijoitusalueeksi suunniteltu alue on asemakaavassa osoitettu jätteenkäsittelyn korttelialueeksi (EJ). Suunniteltu toi- minta on siis asemakaavan mukaista. Jätteenkäsittelykentän alue on osoitettu teollisuusrakennusten korttelialueeksi (T/
kem), jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen. Käsittelylaitoksen alue tulisi osoittaa asemakaavamerkinnällä EJ, jätteenkäsittely- alue. Kaavoitusviranomaisen mukaan nykyinen kaava mah- dollistaa käsittelykentän rakentamisen ilman kaavamuutosta.
Suunnittelualue on asemakaavoittamaton.
Jätteenkäsittelykeskuksen rakentamisen kannalta olisi sel- keintä, että alueelle laadittaisiin asemakaava.
Kokkolan osayleiskaavassa 2010 suunnitellun jätekeskuk- sen alue on osittain kaatopaikka-aluetta (EK) ja osittain maa- ja metsätalousaluetta (M).
Suunnittelualueen eteläosaan laaditaan parhaillaan kylä- alueiden vaiheosayleiskaavaa, jonka luonnos on valmistunut.
Luonnoksessa suunnittelualue on osittain osoitettu jätteenkä- sittelyalueeksi (EJ). Osa suunnitellusta jätteenkäsittelyaluees- ta sijoittuu vaiheosayleiskaavan alueen ulkopuolelle.
Kuva 6-21 Ote Kokkolan kyläasutuksen vaiheosayleiskaavaluonnoksesta
Maiseman rakenteeseen, luonteeseen ja laatuun kohdis- tuvien vaikutuksien arvioinnin lähtötietoina on käytetty mm.
ilmakuvia, karttoja sekä alueesta aiemmin tehtyjä selvityksiä kuten maisemaselvitystä ja ekologisten maisema- ja suoje- lukohteiden selvitystä. Maisemassa tapahtuvien visuaalisten muutosten arvioinnissa on käytetty etäisyysvyöhykkeitä, joilla maisemavaikutukset ovat erilaiset. Vaikutusten arvioinnissa tarkastelu kohdistuu mm. alueen tärkeisiin reunavyöhykkei- siin, maiseman erityispiirteisiin, avoimiin ja suljettuihin maise- matiloihin sekä solmukohtiin ja häiriötekijöihin.
Vaikutukset maisemaan ja maisemakuvaan on arvioitu asiantuntija-arviona. Numeeristen arvioiden tekeminen es- teettisistä ja maisemallisista ominaisuuksista on vaikeaa.
Uuden jätteenkäsittelykeskuksen ja loppusijoitusalueen mai- semavaikutuksia ja merkittävyyttä on tarkasteltu näkökulmis- ta miten ja kuinka paljon ne muuttavat alueen nykyistä luon- netta ja missä se sijoittuu maiseman, kulttuuriympäristön ja virkistyskäytön kannalta erityisen herkälle alueelle.
Rakennetussa ja metsäisessä ympäristössä hankkeen vaikutukset voivat olla hyvin paikallisia. Jätteen käsittelykes- kuksen- ja loppusijoituspaikan näkyvyyteen voivat vaikuttaa muun muassa kasvillisuus ja rakenteet, jotka peittävät tai luo- vat taustaa rakenteille ja jätemäelle. Kokkolan seutu on hy- vin tasaista, joten maastonmuodot eivät lievennä hankkeen maisemaan kohdistuvia vaikutuksia. Storkohmossa käsitte- lykeskus ja loppusijoitusalue peittyvät ympäröivän metsän ja olemassa olevien teollisuusrakenteiden taakse.
Erityisesti loppusijoitusalue tulee korostumaan, mikäli sillä ei ole lainkaan metsän luomaa taustaa. Suurteollisuusalueella metsää ei juuri ole. Visuaalisten vaikutusten voimakkuuteen vaikuttavat myös mm. säätila, vuodenaika, katselupisteen korkeus ja vuorokauden aika.
Suunniteltu hanke sijoittuu Pohjanmaalle Keski-Pohjanmaan jokiseudulle ja rannikkoon. Hankealueella tai sen välittömäs- sä läheisyydessä ei ole maisemallisesti arvokkaita kohteita, lukuun ottamatta Ykspihlajan alueelle sijoittuvaa hiekkadyy- nialuetta, jonka todetaan Kokkolan ekologiset maisema- ja suojelukohteet-selvityksessä kuuluvan arvokkaaseen maise- makokonaisuuteen. Vuosien saatossa Kokkolan ja Alavetelin väliselle harjujaksolle sijoittuneet hiekkadyynit ovat kuitenkin jo osittain kadonneet teollisuuden tieltä. Suunnittelualueen läheisyydessä on myös Ykspihlajan kosteikkoalue lähellä Öljysatamaa.
Suunniteltu käsittelykeskus sijoittuu Kokkolan kaupun- gin luoteisosaan, suurteollisuusalueelle sataman yhteyteen.
Hankkeeseen kuuluvat jätteenkäsittelykenttä ja loppusijoitus- alue sijoittuvat toisistaan erillisille alueille (alueiden etäisyys noin 400 metriä). Hankealue tulee olemaan muun jo olemas- sa olevan teollisuuden ympäröimä ja sinne on ulkopuolisilta pääsy kielletty.
Kokkolan satama-alue sijoittuu Pohjanlahden keskiosaan eteläiselle Perämerelle. Alue on tasaista ja erittäin avointa merialuetta. Hallitsevina elementteinä maisemassa ovat mm.
öljysäiliöt ja piiput. Maiseman pääjäsentäjinä ovat teollisuus- alue ja sen itäpuolella kulkeva rautatie. Kokkolan ekologiset maisema- ja suojelukohteet-selvityksessä alue on määritelty täyttöalueeksi, joka soveltuu rakentamiseen, vaikka osittain selvitys viittaa siihen, että avoimet alueet ovat rakentamisen kannalta arkoja alueita. Selvityksessä on kuitenkin todettu, että uuden teollisuuden on hyvä sijoittua jo pelkästään toi- minnallisista ja maisemallisista syistä olemassa olevan teolli- suuden tuntumaan pääliikenneverkoston varrelle. Suunniteltu käsittelykenttä rajautuu idässä huonokuntoiseen mäntymet- sään, jonka takana on mm. Kemira Oyj:n teollisuusrakennuk- sia. Etelässä alueen rajalla on teollisuusrakennelmia sekä kantasatama. Käsittelykentän ja suunnitellun loppusijoitus- alueen väliin jää avoin hiekkadyynien alue. Loppusijoitusalue on suunniteltu sijoitettavaksi noin 400 metrin päähän käsit- telykentästä. Se sijoittuu suurimmalta osin meren rantaan ja sen ympärillä ei ole suojapuustoa.
Suunnittelualuetta lähinnä olevat virkistyskäytössä ole- vat ulkoilureitti, maastopyöräilyreitti sekä moottorikelkka- reitti sijoittuvat Hopeakivenlahdentien itäpuolelle, josta vä- limatkaa suunnittelualueelle on noin puolitoista kilometriä.
Ykspihlajanlahti toimii virkistysalueena, jossa harrastetaan kalastusta. Alueella on myös uimaranta ja Ykspihlajan Potissa venelaitureita. Välimatkaa suunnittelualueelle on reilu kilomet- ri. Kantasataman alueen kaakkoispuolella on Yksipihlajan koulu. Asuintalojen ja koulun etäisyys suunnittelualueesta on noin kilometri.
Hankkeen sijoitusvaihtoehto sijaitsee noin 5 kilometrin päässä Kokkolan keskustasta etelään Storkohmon jätease- man koillissivulla. Välimatkaa sataman suurteollisuusalueelle on noin 9 kilometriä. Storkohmossa käsittelykenttä ja loppu- sijoituspaikka sijoittuvat vierekkäin. Storkohmon jäteasemaa ympäröi havumetsä, joka toimii suojapuustona.
Suunnittelualuetta lähinnä oleva asuinalue sijaitsee Pimjalossa reilun puolen kilometrin päässä. Suunnittelualueen ja asuinalueen välissä on lähes koko matkalta metsää, joka an- taa näkösuojaa alueelle. Alueiden väliin jää myös Sokojantie.
Lähimmät ulkoilupolut ja kuntorata sijoittuvat hankealueen eteläpuolelle Sokojan alueelle.
Suunnittelualueella ei ole valtakunnallisesti arvokkaita alu- eita. Suunnittelualueesta noin puolitoista kilometriä kaakkoon sijaitsee Yksipihlajan Potin miljöö, joka on kulttuurihistorialli- nen paikka ja maisemansuojelualue. Potin länsipuolisella va- rastoalueella on nähtävissä entisaikojen rahtilaivojen paino- lastinaan tuomia kiviä. Potin koillisrannalla ja itäpohjukassa on arvokas, rehevä rantalehto. Ykspihlajanlahden alueelle si- joittuu myös hankealuetta lähinnä oleva asuinalue, joka mää- ritellään merkittäväksi huvila-alueeksi. Kulttuurihistoriallisiksi paikoiksi on luokiteltu myös vuonna 1886 rakennettu kaupun- gin vanha satamakonttori sekä Rauanheimon satamaraken- nukset kantasatamassa.
Suunnittelualueesta noin 3 kilometriä koilliseen sijaitsee Natura 2000-alueisiin kuuluva Rummelön-Harrbådan lintu- vesien suojelualue, joka on arvokas rantaniitty-lieteranta-ran- talehtokokonaisuus. Alue sijaitsee jo nykyisellään olemassa olevan teollisuusalueen lähettyvillä, mutta alueiden väliin jää jonkin verran havumetsää, joka toimii suojapuustona.
Suunnittelualueen länsipuolelle, noin 2-3 kilometriä meri- tietä pitkin sijoittuu saaristoa, joista erityisesti Öjan saaristo on arvokas mm. kallioisuutensa takia. Siellä on havaittavissa merellinen saaristokulttuuri sekä rikasta rakennuskulttuuria.
Arvokkaita ovat pienet saaret ja luodot Öjan kaakkoispuolella.
Öjan saaristossa on myös valtakunnallisesti arvokkaita glo- järviä, jotka ovat suojeltuja. Palman saaristo sijoittuu suun- nittelualueesta noin 2 kilometrin päähän lounaaseen. Palman huvila-alue on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö.
Palmassa on mm. suojeltu Villa Palma, joka on rakennettu en- nen 1800-luvun puoliväliä. Palman kalliorannat ovat arvokas maisemallinen kohde ja maisemasuojelukohteiksi voidaan määritellä kaikki rakentamattomat saaret ja rannat.
Storkohmon jäteaseman eteläpuolelle noin kilometrin pää- hän sijoittuu Sokojan peltoaukea, joka on maakuntakaavas- sa merkitty maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.
Sokojan alueella asutus on keskittynyt pieniksi erillisiksi taa- jamiksi viljelyalueiden keskelle ja reunoille. Storkohmon jäte- asemaa lähinnä olevat kulttuurihistoriallisestiarvokkaat koh- teet sijoittuvat 4-5 kilometrin päähän Oivuun (Åivo), jossa on muinaishautoja. Hankkeen vaikutusalue ei kuitenkaan ylety Oivuun saakka.
Käsittelykeskus ja loppusijoitusalue tulevat muuttamaan maisemakuvaa lähimaisemassa, sillä jätemassojen läjityk- set tulevat muuttamaan olemassa olevia maastonmuotoja ja korkeuksia. Lähimaisemaan ja sen kokemiseen vaikuttavat myös käsittelykeskuksen eri osat, joita ovat mm. käsittely- kenttä ja käsittelyhalli, stabilointiasema, vesienkäsittelylai- tos, sekä liete- ja tasausaltaat. Alueella lisääntyvä liikenne on vähäistä, joten siitä ei koidu lähimaiseman kokemiseen vai- kuttavia häiriöitä. Alueiden välittömissä läheisyyksissä ei ole virkistyskäyttöön tarkoitettuja alueita. Lähimmillä virkistysalu- eilla muutos kaukomaisemaan ei ole merkittävä. Mereltä päin katsottaessa loppusijoitusalueen jäteläjitys saattaa osittain hallita maisemakuvaa, mutta vaikutusta lieventää jo olemas- sa olevat teollisuuden merkit. Paikallisia ja pienalaisia vaiku- tuksia voivat aiheuttaa myös rakentamisen aikaiset vaikutuk- set. Kummallakin sijoituspaikkavaihtoehdolla on olemassa jo teollisuutta rakenteineen, joten tämä lieventää maisemaan kohdistuvia vaikutuksia.
Sataman suurteollisuusalueella loppusijoitusalueen jäteläji- tyksen harja on maksimissaan +30 mpy (ilman pintarakentei- ta) ja se on melkein koko korkeudeltaan maan pinnan yläpuo- lella. Suunniteltu hanke sijoittuu vaihtoehdoissa 1-4 sataman suurteollisuusalueelle. Alue rajautuu pohjoisessa ja lännessä mereen ja muutoin teollisuustontteihin. Hankkeen rakenteista loppusijoitusalueen jäteläjitys tulee olemaan selkein kauko- maisemaan vaikuttava muutostekijä. Käsittelykenttä ei vaiku- ta merkittävästi kaukomaisemaan, koska siellä olevat raken- teet eivät ole niin korkeita, jotta näkyisivät häiritsevästi esim.
merelle. Alueen itä- ja eteläpuolilla on nykyisellään teollisuut- ta, joten vaikutus maisemaan ei ole merkittävä. Pohjoisessa ja etenkin lännessä avautuvalle merelle ja lahden toisella puolella oleville saarille jäteläjitys tulee kuitenkin jossakin määrin näkymään. Alueen länsipuolelle jäävät muun muas- sa Mjosund ja Öjan-saaristo. Jäteläjitys tulee todennäköises- ti jossakin määrin vaikuttamaan myös alueen lounaspuolelle jäävän Palma-saaren kaukomaisemaan. Hankealueen välit- tömässä läheisyydessä on kuitenkin jo ennestään nähtävissä teollisuuden merkkejä, joten jätemäki eikä käsittelykenttä tule muuttamaan maisemaa tai sen luonnetta merkittävästi. Sen sijaan alueen luonne teollisuusalueena tulee korostumaan nykyistä enemmän. Tässä on huomioitavaa, että loppusijoi- tusalueesta noin 1,5 km koilliseen sijaitsee myös teollisuuden loppusijoitusalue, joka sijaitsee myös meren rannassa.
Suurteollisuusalueella jätteen varastoinnissa muodostuvan jätemäen harja ei näy merkittävästi aluetta lähimpänä olevil- le arvokkaille alueille, kuten Öjan- tai Palman saaristoon tai Ykspihlajan Potin alueelle. Hankealueen välittömässä lähei- syydessä olevalle dyynialueelle hanke tulee vaikuttamaan väistämättä, mutta vaikutuksia lieventävät kuitenkin alueella jo oleva teollisuus.
Vaihtoehdoissa 5 ja 6 hankkeeseen kuuluvat alueet si- joittuvat joko kokonaan tai osittain Storkohmon jäteaseman yhteyteen. Storkohmon alueella loppusijoitusalueen jätelä- jityksen korkeus on maksimissaan +35 mpy. Alue rajautuu Storkohmon jäteaseman lounaissivulle. Muuten hankealue rajautuu metsään. Olemassa olevan Storkohmon jätease- man lounaispuolelle jää Storkohmon suoalue ja itäpuolelle Hälvvägsmossenin suoalue. Mikäli Storkohmon jäteasemaa
ja hankealuetta ympäröivä metsä säilyy, ei käsittelykeskus tai loppusijoitusalue tule näkymään kaukomaisemassa. Uusia näkymiä alueelle voi avautua, jos metsässä toteutetaan voi- makkaita hakkuita.
Storkohmossa olevan jäteaseman eteläkulmasta pieni osa ulottuu jo ennes-tään Sokojan kylän arvokkaan kulttuuriym- päristön rajauksen sisäpuolelle. Hanke ei kuitenkaan aiheuta suuria maisemavaikutuksia kulttuuriympäristölle, koska aluet- ta ympäröi suojapuusto.
Kuva 6-22 Näkymä loppusijoitusalueelle, kun jätetäyttö suurimmillaan (VE3 ja VE4). Yläkuvassa näkymä nykytilanteesta
Suunnitteilla oleva Ekokem-Palvelun jätekäsittelykenttä ja loppusijoitusalue tulevat voimistamaan niin suurteollisuus- alueella kuin Storkohmossa maiseman luonteenmuuttumista teollisuusmaiseman suuntaan. Maiseman luonne ei siis tule kummassakaan vaihtoehdossa merkittävästi muuttumaan, vaan sen nykyinen teollisuuteen viittaava luonne korostuu voimakkaammin. Kaukomaisemassa muutokset ovat hieman suurempia, mutta eivät kovinkaan voimakkaasti koettavissa kasvaneesta etäisyydestä johtuen. Käsittelykenttää voimak- kaammin maisemaan vaikuttaa loppusijoitusalue, jonka kor- keus meren pinnasta tulee olemaan vähintään +18,5 metriä (suurteollisuusalueen vaihtoehdon pienempi jätetäyttökorke- us mukaan lukien pintarakenteet).
Maisemaan kohdistuvia vaikutuksia voidaan lieventää Storkohmon hankkeeen sijoitusalueella säilyttämällä mahdol- lisimman paljon alueen reunoilla olemassa olevaa puustoa ja kasvillisuutta, jolloin ne antavat näkymäsuojan hankealueel- le. Suurteollisuusalueen puusto on vähäistä, mutta mikäli sitä alueella on, se tulee säilyttää. Jätteiden varastoinnin aikana vaikutuksia maisemaan voidaan lieventää muotoilemalla lä- jitykset mahdollisimman luonnollisen näköisiksi. Käytön lo- puttua jätteenvarastointialueet tulee maisemoida maisema- kuvaan mahdollisimman hyvin sopiviksi.
Käsittelykeskuksen vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimis- töön muodostuvat pääasiassa ilmapäästöjen ja jätevesien kautta. Lisäksi käsittelykeskuksen rakennusvaiheessa hank- keella on vaikutuksia suoraan kasvillisuuteen ja eläimistöön.
Suunnitellun käsittely- ja kierrätyslaitoksen sijoitusvaihtoeh- tojen nykytilaa sekä laitoksen mahdollisia vaikutuksia luon- nonympäristöön arvioitiin pääasiassa olemassa olevien sel- vitysten, kaupungilta ja viranomaisilta saatujen tietojen sekä karttatarkastelun perusteella. Lisäksi suurteollisuusalueen si- joitusvaihtoehdon osalta toteutettiin maastokäynti aamun ja aamupäivän 3.6.2009 aikana, jolloin tehtiin havaintoja sekä suunnitellun käsittely- että loppusijoitusalueen luonnontilas- ta, kasvillisuudesta ja alueella esiintyvästä pesimälinnustos- ta. Maastokäynti ulotettiin lisäksi suunnitellun käsittelyalueen länsireunalla sijoittuvan Ykspihlajan kosteikkoalueelle, jonka linnusto tiedettiin aikaisempien selvityksien (Kanckos 2003) perusteella monimuotoiseksi. Vastaavasti Storkohmon sijoi- tusalueen ja sen ympäristön kasvillisuutta ja eläimistöä on selvitetty alueella sijaitsevan jäteaseman kehittämisen ym- päristövaikutusten arvioinnissa (Pöyry 2006) sekä Kokkolan kantakaupungin alueella tehdyssä luontoselvityksessä (EssNature 2003).
Suunnitellun käsittelykeskuksen toiminnot sijoittuvat lähek- käisille käsittely- ja loppusijoitusalueille, jotka luonnonympä- ristönsä puolesta poikkeavat selkeästi toisistaan. Käsittelyalue sijoittuu Ykspihlajan suurteollisuusalueella sijaitsevan jo met- sittyneen hiekkadyynialueen ja meren rannan läheisyydessä sijaitsevan Ykspihlajan kosteikkoalueen väliin.
Käsittelyalueella kasvillisuus on pääasiassa rehevää ja ryteikköistä, puustoltaan koivuvaltaista lehtimetsää. Koivun ohella alueen puustossa tavataan harvalukuisena myös mm.
haapaa, tuomea ja pihlajaa. Kenttäkerros on erityisesti alueen länsireunassa varsin monilajinen. Se koostuu pääasiassa eri- laisista ruoho- ja heinäkasveista. Alueella runsaina esiintyvät mm. vadelma, maitohorsma, metsäkurjenpolvi, puna-ailakki, oravanmarja, kevätpiippo, metsäkastikka, sekä paikoitellen myös mm. kielo ja metsäalvejuuri.
Käsittelyalueen kasvillisuus vaihettuu alueen itäreunassa sijaitsevaa hiekkadyynialuetta kohti siirryttäessä asteittain karumpaan ja vähälajisempaan suuntaan. Varsinaisen dyyni- alueen kasvillisuus on pääasiassa varsin karua jykevien män- tyjen ja kenttäkerrokseltaan pääasiassa metsälauhan, mus- tikan ja metsätähden luonnehtimaa kangasmetsää. Dyyni on eteläosiltaan jo pääosin tuhoutunut maa-ainesten oton ja asuinrakentamisen seurauksena, joiden jälkiä on havaittavis- sa monin paikoin myös suunnittelualueella olevan dyynin ym- päristössä (mm. rakennusten perustukset ja sähköjohdot).
Käsittelyalueen pesimälinnusto on lehti- ja sekametsille tyypillisiä lajeja. Alueella esiintyvät mm. pajulintu, lehtokert- tu, peippo, punavarpunen, punakylki- ja räkättirastas sekä Kokkolan alueella harvalukuinen kultarinta (2 paria). Tikoista runsaasti lahopuuta sisältävällä alueella viihtyvät mm. käpy- sekä pikkutikka. Vaarantuneeksi luokiteltavan pikkutikan tie- detään pesineen koivikossa useana vuonna (Hannila 1997).
Käsittelyalueen länsireunassa sijaitsevan Ykspihlajan kos- teikon rantakasvillisuutta hallitsee korkea ja hyvin tiheä jär- viruokokasvusto, jonka seassa kasvaa paikoitellen harvak- seltaan myös järvikortetta sekä pajuja. Kosteikon pesimälin- nusto on varsin monipuolinen koostuen pääasiassa erilaisista vesilintu- ja lokkilajeista. Vesilinnuista kosteikolla pesivät ke- sällä 2009 ainakin laulujoutsen (lintudirektiivin liitteen I laji), sinisorsa, tavi, telkkä, tukkasotka, nokikana, lapasorsa sekä lokkilajeista naurulokki (vaarantunut laji) ja lapintiira (lintudi- rektiivin liitteen I laji). Vuoden 1996 laskennoissa (Kanckos 2003) alueella esiintyneitä ristisorsaa tai punasotkaa ei ke- sällä 2009 kosteikolla havaittu. Muita kosteikkoalueen sekä sen läheisen hiekkarannan pesimälajeja ovat mm. tylli, val- ko- ja punajalkaviklo sekä varpuslinnuista pajusirkku ja ruo- kokerttunen, jotka esiintyvät hyvin runsaina kosteikkoalueen järviruokokasvustoissa.
Jätteiden suunniteltu loppusijoitusalue on alun perin me- ren päälle muodostettu täyttömaa-alue, jonka kasvillisuus on osittain syntyhistoriastaan johtuen varsin karua ja laikuittaista koostuen pääasiassa matalakasvuisista heinälajeista. Alueen kasvilajeista näkyvimpiä ovat pieniä kasvustoja alueelle muo- dostavat rantavehnä sekä lampaannata. Lisäksi alueella esiin- tyy harvakseltaan mm. siankärsämöä, voikukkaa, ahosuola- heinää, pujoa sekä alueen eteläosissa lauhdevesialtaiden läheisyydessä myös pienikokoisia vadelman ja järviruo on versoja. Puustoa alueella ei ole lukuun ottamatta yksittäisiä kuusia ja koivuja, joita kasvaa hajallaan täyttömaa-alueen eri puolilla. Alueen länsireunassa sijaitsee Kemfine Oy:n käytös- sä oleva, penkereillä muusta alueesta erotettu jätteiden läji- tysalue, jossa kasvillisuutta esiintyy hyvin vähän.
Loppusijoitusalueen pesimälinnustoa luonnehti- vat Perämeren rannikolle tyypilliset kahlaaja- ja lokkilajit.
Lintulajeista alueen selkeästi runsaslukuisin pesimälaji on lapintiira, joita pesii alueen keskiosien tiirakoloniassa aikuis- ten määrän perusteella 10 12 paria. Lokkilajeista alueella ta- vataan lisäksi kala-, harmaa- ja selkälokkeja, jotka pesivät kuitenkin pääasiassa suunnittelualueen ulkopuolella rannikon edustan luodoilla ja kareilla. Kahlaajalinnuista loppusijoitus- alueella pesivät mm. meriharakka, punajalkaviklo (3 paria), isokuovi, karikukko (2 paria) ja tylli (3 paria) sekä varpuslin- nuista kiuru, västäräkki, kivitasku sekä lauhdevesialtaiden lä- heisyydessä keltavästäräkki.
Varsinaisella suunnittelualueella ei sijaitse luonnonsuojelu- lailla rauhoitettuja suojelualueita tai muita luontoarvojensa puo- lesta erityisen merkittäviä luontokohteita. Suunnittelualueen lähimmät Natura 2000 -suojelualueverkoston kohteet ovat Kokkolan rannikkoalueelle sijoittuvat Rummelön-Harrbådan (FI 100 0003, SCI/SPA) sekä Kokkolan saariston (FI 100 0033, SCI/SPA) alueet 2,2 ja 3,8 kilometrin päässä suunnittelualu- eelta. Näistä kohteista Rummelön-Harrbådanin alue on sisäl- lytetty valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja mää- ritelty lisäksi valtakunnallisesti merkittävien linnustokohteiden joukkoon. Lisäksi alueella esiintyy useita suojeltavia Natura- luontotyyppejä. Kokkolan saariston natura-alue käsittää vas- taavasti laajan meri- rannikkoalueen ulottuen Kokkolan kau- pungin ohella myös entisten Kälviän ja Lohtajan kuntien alu- eille. Alue on pääasiassa vesialuetta, mutta sillä esiintyy usei- ta saaria ja saariryhmiä, jotka ovat sekä kasvillisuutensa että pesimälinnustonsa suhteen merkittäviä luontokohteita. Alue kuuluu Natura-verkoston ohella osittain valtakunnal-liseen rantojensuojeluohjelmaan. Kokkolan saariston Natura-alueen halki kulkee Ykspihlajan satamaan johtava laivaväylä, jota jou- dutaan säännöllisesti ruoppaamaan väylän ylläpitämiseksi.
Storkohmon suunnittelualue on pääasiassa intensiivisessä käytössä olevaa metsätalousmaata, jolla on viime vuosien ai- kana suoritettu lisäksi useita avohakkuita. Kasvillisuudeltaan aluetta luonnehtivat nuoret mäntyvaltaiset taimikkoalueet , joi- den lisäksi alueella esiintyy myös pienialaisia soistumia.
Storkohmon jäteaseman ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä ei tehdyissä luontoselvityksissä löytynyt metsä- lain, luonnonsuojelulain tai vesilain määrittelemiä arvokkaita elinympäristöjä tai luontotyyppejä, joita voitaisiin pitää erityi- sen soveliaina uhanalaisille tai suojelullisesti erityisen mer- kittäville (mm. EU:n luonto- ja lintudirektiivin mukaiset lajit) eliölajeille. Myöskään Kokkolan kantakaupungin alueelle to- teutetussa luontoselvityksessä ei Storkohmon suunnittelualu- een läheisyydestä löydetty kasvillisuuden tai eläimistön kan- nalta suojelutoimien kannalta erityisen merkittäviä kohteita, jotka nostaisivat suunnitellun alueen suojelullista merkitystä.
Tämän luontoselvityksen tutkimusalue ulottuu lähimmillään noin 1 kilometrin päähän selvitysalueen pohjoisreunasta.
Storkohmon suunnittelualue sijoittuu alueen nykyisen jät- teenkäsittelyaseman välittömään läheisyyteen sen pohjois- ja itäpuolille. Jäteaseman alue on jo laajalti muuttunut luon- nontilaisestaan ja sitä luonnehtivat pääasiassa jäteasemalla suoritettavat teolliset toiminnot. Eliölajeista Storkohmon jä- tealueella ruokailee päivittäin 1000 1500 lokkia, pääasiassa harmaalokkeja, joille asemalle tuotavat jätteet tarjoavat ym- päröivää aluetta houkuttelevamman ravintokohteen. Lokkien ruokailua on asemalla pyritty estämään mm. jätteiden peittä- misellä sekä pitämällä jätepenkereestä vain pieni osa avoi- mena. Näiden toiminpiteiden tarkoituksena on vähentää sekä lokeille mutta myös esimerkiksi varislinnuille ja rotille tarjol- la olevan ravinnon määrää. Kaatopaikka-alueella esiintyvi- en lintujen määrään voidaan merkittävällä tavalla vaikuttaa laitoksen teknisillä ratkaisuilla ja jätteenkäsittelyn käytännön menettelytavoilla.
Lähin Storkohmon suunnittelualueen ympäristössä sijait- seva Natura 2000 -verkoston kohde on Isosaaren tulvalehto (FI 100 0001, SCI) noin 7 kilometriä alueesta itään. Natura- alueen kasvillisuus harvinaista lehtokasvillisuustyyppiä, jonka muodostumiseen ovat erityisesti vaikuttaneet jokavuotiset, lisäravinteita tuovat kevättulvat. Tulvalehdon ja Storkohmon alueen välissä kulkee pohjois-eteläsuunnassa valtatie 13 ja vastaavasti Perhonjoki, eli Vetelinjoki, virtaa pohjois-etelä- suunnassa Natura-alueen halki. Perhonjoki Murikinkoskesta Vessin rautatiesillalle on vastaavasti määritelty koskiensuoje- lulain nojalla suojeltuihin kohteisiin. Suunnittelualueelta mat- kaa tälle suojelukohteelle kertyy 7 kilometriä.
Suunnittelualue sijoittuu keskelle Ykspihlajan suurteolli- suusalueelle, jonka ympäristö on jo laajalti ihmisen toimin- nan muokkaamaa. Luonnonympäristön osuus on suunnitte- lualueella ja sen ympäristössä varsin pieni, minkä takia myös hankkeen vaikutukset luonnonympäristöön voidaan arvioida jäävän pieniksi. Käsittely- ja loppusijoitusalueiden merkittä- vimmät luontoarvot kohdistuvat käsittelyalueen länsireunassa sijaitsevalle Ykspihlajan kosteikkoalueelle sekä sen reheviin rantametsiin, koska käsittelykeskus rakentuu osin kosteikko- alueelle. Tämän vuoksi ainakin osin pesivän lajiston arvioi- daan muuttuvan.
Käsittelyalueen länsireunassa sijaitseva metsäinen dyy- nialue joudutaan hankkeen rakentamisen aikana kaiva- maan pois. Metsäiset dyynit on elinympäristöinä sisällytet- ty Euroopan Unionin luontodirektiivin liitteen I mukaisiin tär- keisiin luontotyyppeihin, mutta luonnonsuojelulaissa niitä ei erikseen mainita. Suunnittelualueella sijaitsevan dyynialueen kasvillisuus on kuitenkin jo monin paikoin muuttunut teollisen toiminnan ja ihmisasutuksen vaikutuksesta eikä sillä esiinny uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä. Ykspihlajan dyynialue on aikaisemmin muodostanut geomorfologisesti huomattavan dyynialueen, jonka merkittävimmät alueet ovat aikaisemmin sijainneet suurteollisuusalueen itäosissa nykyisten Neste Oy:n ja Shell Oy:n polttoainevarastojen välisellä alueella. Nykyisin alue on kuitenkin jo laajalti muuttunut luonnontilastaan raken- tamistoimien seurauksena, minkä takia dyynialueen merki- tys luonto- tai maisema-arvojen kannalta on Kokkolan alu- een muihin dyynialueisiin (mm. Lohtajan Vattajanniemen tai Öjanjärven itäpuolella sijaitsevat Laajalahden dyynimuodos- tumat) verrattuna pieni.
Kuva 6-23 Ykspihlajan kosteikkoalue on esitetty kuvas- sa pistekatkoviivalla
Storkohmon suunnittelualue on pääasiassa eri tavalla käsi- teltyä, keski-iältään varsin nuorta talousmetsää eikä sillä esiin- ny luonnonsuojelun tai luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittäviä kohteita. Tästä syystä käsittelylaitoksen rakentamisen vaikutukset luontoon, luonnon monimuotoisuu- teen tai merkittäviin luonnonsuojelualueisiin voidaan arvioida varsin pieniksi.
Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole Natura 2000 verkoston kuuluvia tai luonnonsuojelulail- la rauhoitettuja kohteita, joihin hankkeen voidaan arvioida vaikuttavan.
Jätteenkäsittelylaitoksen toiminnan aikaisia vaikutuksia voi- daan merkittävällä tavalla vähentää uudenaikaisen jätteenkä- sittelytekniikan sekä prosessinhallinnan avulla, jotka osaltaan laskevat laitoksesta ympäristöön aiheutuvia ilma- ja pölypääs- töjä. Luontoon kohdistuvia vaikutuksia on lisäksi molempien sijoitusvaihtoehtojen tapauksessa mahdollista lieventää jättä- mällä laitoksen sijoitusalueen ympäristöön mahdollisimman paljon olemassa olevaa puustoa ja muuta kasvillisuutta, jotka heikentävät laitoksesta mahdollisesti aiheutuvien päästöjen ja esimerkiksi melun leviämistä ympäristöön.
Suurteollisuusalueen sijoitusvaihtoehdon osalta käsittely- keskuksen rakentamisessa tulisi erityisesti ottaa huomioon läheisen Ykspihlajan kosteikkoalueen linnusto, jonka pesimä- rauhan säilyttämiseksikosteikkoalueen täyttämistä tulisi vält- tää lintujen pesimäaikaan.
Jätteiden käsittely ja liikenne voi aiheuttaa melua.
Meluvaikutusten arvioinnissa käytetään lähtötietoina aiemmin laadittuja selvityksiä, YVA-hankkeessa esitettyjä suunniteluja toimintoja ja arvioituja liikennemääriä. Melumallinnuksessa käytettiin SoundPlan 6.5 melumallinnusohjelmaa. Käytetyt laskentamallit olivat General Prediction Method, jota käyte- tään yleisesti mm. teollisuusmelun laskennassa sekä yhteis- pohjoismainen tieliikenteen laskentamalli.
Kokkolan suurteollisuusalueella melua syntyy sekä sisäi- sestä, että ulkoisesta liikenteestä, laivojen purkamisesta ja prosessilaitteista ja puhaltimista. Lähin asutus sijaitsee noin kilometrin päässä hankealueesta eikä teollisuusalueen toi- minnoista syntyvä melu normaalitilanteissa ole merkittävä häiriötekijä. Tehdasalueella syntyvällä melulla on lähinnä vaikutusta tehdasalueella työskenteleviin ihmisiin. Kokkolan kanta- ja syväsataman ympäristömelua on selvitetty lasken- nallisesti vuonna 2003 ja selvityksen lähtötietoina käytettiin mitattuja melupäästöjä ja liikennemääriä. Laskentatuloksien perusteella satamien aiheuttama melu ei yltänyt ohjearvojen tasolle lähimpien asuintalojen luona.
Storkohmon suunnittelualueella läheisyydessä on jo nyt jätteenkäsittelytoimintaa, joka synnyttää melua lähiympäris- töön. Erityisesti melua aiheuttavat toiminnassa käytettävät koneet sekä tieliikenne, joka kohdistuu ensisijaisesti jätease- malle sekä sieltä pois. Lähimmät asuinrakennukset sijaitse- vat noin 1 kilometrin etäisyydellä alueelta etelä-kaakkoon, Sokojan kylän alueella, sekä pohjoiseen Isokylän alueella.
Noin 300 m laajennusalueesta pohjoiseen jäteaseman ja asutuksen välissä on Lemminkäinen Oyj:n avolouhos, jossa louhitaan rakennuskiveä. Etelä- kaakkoissuunnalla asutuksen ja laajennusalueen väliin jää Sokojantie. Noin 2,0 ja 2,5 km etäisyydellä laajennusalueesta pohjoiseen ja luoteeseen si- jaitsee kaksi koulua.
Toiminnan aikana melua aiheutuu käsittelyssä käytettä- vistä laitteista, esim. murskaimet, seulat, stabilointilaitteisto.
Lisäksi melua aiheutuu käsittelyssä, lastauksessa, ja mate- riaalin siirroissa sekä läjityksessä käytettävistä työko-neista sekä alueelle suuntautuvasta liikenteestä.
Melumallinnuksen perusteella suurteollisuusalueelle sijoit- tuva käsittelykeskus kasvattaa lähimmän asuinalueen koh- dalla melutasoa 1-3 dB, mutta melutaso jää edelleen alle päi- väajan ohjearvon LAeq 7-22 55 dB. Toiminnasta ei arvioida ai- heutuvan meluvaikutuksia suurteollisuusalueen ulkopuolelle.
Käsittelykeskuksen rakentamisen jälkeen tärinää tuotta- via toimintoja on vähän ja niiden vaikutukset eivät ulotu han- kealueen ulkopuolelle. Toiminnalla ei arvioida olevan tärinä- vaikutuksia Ekokem-Palvelun alueen ulkopuolella.
Kuva 6-24
Meluvyöhykkeet päivällä vaihtoehdoissa VE1 VE4
Kuva 6-25 Meluvyöhykkeet päiväl- lä vaihtoehdossa VE6 (suurteollisuusalue)
Toiminnan aikana melua aiheutuu vastaavista toiminnoista kuin suurteollisuusalueelle sijoittuvasta käsittelykeskukses- ta. Melumallinnuksen perusteella Storkohmon jätteenkä- sittelyalueen ympäristössä lähimpien asuintalojen kohdalla melutaso nousee nykyisestä enimmillään noin 3-4 dB, kun käsittelykeskus on kokonaisuudessaan Storkohmon alueel- la. Jos Storkohmossa on vain loppusijoitustoiminnat, niin
lähimpien asuintalojen kohdalla melutaso nousee nykyises- tä noin 1-3 dB. Molempien vaihtoehtojen kohdalla meluta- so jää edelleen selkeästi alle päiväajan ohjearvon LAeq 7-22 55 dB. Toiminnasta ei arvioida muodostuvan meluvaikutuksia Käsittelykeskuksen ulkopuolelle (huomioiden Storkohmon jä- teaseman alue).
Toiminnalla ei arvioida olevan tärinävaikutuksia käsittely- keskus alueen ulkopuolella.
Kuva 6-26
Meluvyöhykkeet päivällä Storkohmon alueella vaihtoehto VE5 (huomioitu Storkohmon jäteaseman nykyinen melu)
Kuva 6-27
Meluvyöhykkeet päivällä vaihtoehto VE6 (Storkohmo)
Esikäsittelyssä ja käsittelyssä käytetty mobiili käsittelyka- lusto aiheuttaa me-lua. laitteiden melun leviämistä voidaan rajoittaa valitsemalla laitteiden sijoi-tuspaikka niin, että esi- merkiksi maa-aineskasoja voidaan käyttää luontaisina melun leviämisen esteinä. Meluavia toimintoja ei käytetä yöaikaan.
Tärinävaikutukset ovat suurimmillaan, mikäli alueita jou- dutaan louhimaan. Tärinävaikutukset pyritään minimoimaan jo suunnitteluvaiheessa. Louhinnan aikana tärinän voimak- kuutta seurataan mittauksin ja mittaustulosten perus-teella on mahdollista muuttaa panostusta ja siten vaikuttaa tärinän esiintymiseen.
Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi kattaa sosiaalis- ten (SVA) ja terveysvaikutusten arvioinnin (TVA). Sosiaalisella vaikutuksella tarkoitetaan hankkeen ihmiseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvaa vaikutusta, joka aiheuttaa muu- toksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumises- sa. Terveysvaikutuksilla tarkoitetaan suoraan ihmisen tervey- teen kohdistuvia vaikutuksia.
Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset voidaan jakaa suoriin ja epäsuoriin tai välittömiin ja välillisiin vaikutuksiin. Hankkeen vaikutukset voivat kohdistua suoraan terveyteen, elinoloihin, väestöön, palveluihin tai viihtyvyyteen. Vaikutukset voidaan ymmärtää myös luonnon tai rakennetun ympäristön vaikutuk- sina ihmisiin. Ihmisiin kohdistuviksi vaikutuksiksi voidaan sil- loin lukea myös yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan, kau- punkikuvaan ja kulttuuriperintöön kohdistuvat vaikutukset.
Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten tunnistamisessa ja arvi- oinnissa selvitettiin ne väestöryhmät tai alueet, joihin vaiku- tukset erityisesti kohdistuvat. Samalla arvioitiin, miten hait- tavaikutuksia voitaisiin suunnittelulla minimoida ja ehkäistä.
Ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvien vaikutus- ten arviointimenetelminä käytetään seuraavien lähteiden analyysia:
kartta- ja tilastoaineistot
arvioinnin aikana lehdissä julkaistut mielipidekirjoitukset
YVA-ohjelmasta jätetyt mielipiteet
arvioinnin aikana saatu palaute (yleisötilaisuudet, internet, kirjeet, keskustelut)
Terveyteen kohdistuvia vaikutuksia on arvioitu ensisijaisesti kullekin vaikutukselle annetun terveysperusteisen ohjearvon tai suosituksen pohjalta. Ihmisten terveyteen suoraan tai vä- lillisesti kohdistuvia vaikutuksina on tässä hankkeessa arvioi- tu päästöjä ilmaan, vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin, melua, hajua. Arvioinnissa on otettu huomioon normaalitoiminnan lisäksi riskit ja onnettomuustilanteet.
Hankkeessa ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistu- via sosiaalisia vaikutuksia voivat olla mm hankkeen aiheutta- mat muutokset
asumisviihtyvyydessä
alueiden virkistyskäytössä (esim. veneily, kalastus, uinti, ulkoilu, hiihto, suunnistus, sienestys, marjastus, metsästys) ja harrastusmahdollisuuksissa
ihmisten huolissa ja peloissa, tulevaisuuden näkymissä
yhteisöllisyydessä
alueen palveluissa ja elinkeinoelämässä alue- ja kuntataloudessa sekä työllisyydessä
Suoria ja epäsuoria vaikutuksia on vaikea yksiselitteisesti erotella, sillä vaikutus voi olla joillekin suora (esim. työpaikan saanti tai menetys), mutta pääosalle välillinen (esim. työlli- syystilanne). Oleellista on tunnistaa sekä suoria että epäsuo- ria vaikutuksia.
Sosiaaliset vaikutukset ovat sidoksissa arviointiajankoh- taan. Eri osapuolet harjoittavat jatkuvaa tilanteen ja tietojen uudelleenarviointia. Ihmiset ja yhteisöt osallistuvat ja reagoi- vat jo arviointi- ja suunnittelutyöhön, joten sosiaalisia vaiku- tuksia syntyy jo suunnitelmavaiheessa. Ihmiset voivat muut- taa käsityksiään suunnittelun, SVA:n tulosten tai hankkeesta riippumattomien uutisten tai tapahtumien perusteella. Tässä suhteessa SVA eroaa olennaisesti muusta vaikutusten arvi- oinnista. Kasvit tai eläimet eivät muuta käyttäytymistään sen mukaan, mitä suunnitelmassa sanotaan tai mitä arvioija esit- tää tuloksenaan.
Ihmisten kokemat vaikutukset ovat monelta osin reagointia muihin, esim. luontoon kohdistuviin vaikutuksiin. Tätä kutsu- taan vaikutusten läpäisevyydeksi. SVA läpäisee muut vaiku- tustarkastelut, siis myös ekologisilla tai maisemallisilla vai- kutuksilla on välillisiä sosiaalisia vaikutuksia. Kun maisema tai virkistyskäyttömahdollisuudet muuttuvat joko positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan, vaikutetaan ihmisen elinoloihin.
SVA:ssa ollaan kiinnostuneita ekologisten, maisemallisten tms. vaikutusten sosiaalisista merkityksistä.
Tässä käsittelykeskushankkeessa paikallisten ihmisten kokemukset ja näkemykset perustuvat pitkälti aiempiin ko- kemuksiin teollisuusalueen ja Storkohmon jätealueen raken- tamisesta ja toiminnasta sekä niiden vaikutuksista. Uudet suunnitelmat tehdään siten, että niissä yhä paremmin pys- tytään ottamaan huomioon luonnonympäristö ja vaikutukset ihmisen toimintoihin. Ihmisten mielikuvat ja kokemukset pe- rustuvat myös osin pidettyihin esittelytilaisuuksiin.
Suurteollisuusalueella ja Storkohmon alueella on molem- milla pitkä historia. Sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa mie- lessä alueita tarkastellaan monelta eri tasolla:
lähialueella konkreettisena elinympäristönä
suurteollisuusalueella teollisen ympäristön säilymisenä jätehuoltoalueella toiminnan laajentumisena
kunnan ja maakunnan tasolla merkittävänä yhteiskunta- taloudellisena investointina
alueellisena ja valtakunnallisena merkittävänä jätehuol- toon vaikuttavana hankkeena
Näin hankkeeseen liittyy erityisesti paikallisesti lähialueella, mutta myös alueellisesti ja jopa valtakunnan tasolla selkeitä kokemuksia ja näkemyksiä.
Suurteollisuusalueelle sijoittuvana käsittelykeskus on teol- lisessa ympäristössä, joka on alueellisesti muista yhteiskun- nan toiminnoista fyysisesti erillään. Alue on mm. aidattu ja valvottu. Alueelle ei pääse ilman asianmukaisia lupia.
Uuden teollisuuden on hyvä sijoittua jo pelkästään toimin- nallisista ja maise-mallisista syistä olemassa olevan teollisuu- den tuntumaan pääliikenneverkoston varrelle. Suunnitteilla oleva Ekokem-Palvelun jätekäsittelykenttä ja loppusijoitus- alue tulevat voimistamaan niin suurteollisuusalueella kuin Storkohmossa nykyistä toimintaa. Alueen luonne ei siis tule
kummassakaan vaihtoehdossa merkittävästi muuttumaan, vaan sen nykyinen teollisuuteen viittaava luonne korostuu jopa voimakkaammin.
Maisemaan vaikuttaa loppusijoitusalue, mutta muutos ny- kyiseen maisemavaikutukseen, jossa hallitsevina elementtei- nä ovat mm. öljysäiliöt ja piiput on pieni.
Lähin virkistyskäytössä olevat ulkoilureitti, maastopyöräily- reitti sekä moottorikelkkareitti sijoittuvat Yksipihlajan teollisuus- alueelta noin 1.5 kilometrin päähän Hopeakivenlahdentien itäpuolelle. Santahaka-Harriniemi ulkoilualue sijaitsee suun- nitellulta käsittelykeskusalueelta noin 3 kilometriä koilliseen.
Ykspihlajanlahti toimii myös virkistysalueena, jossa harraste- taan kalastusta. Alueella on myös uimaranta ja Ykspihlajan Potissa venelaitureita. Välimatkaa suunnittelualueelle on reilu kilometri. Kantasataman alueen kaakkoispuolella on Yksipihlajan koulu. Asuintalojen ja koulun etäisyys suunnitte- lualueesta on noin kilometri.
Storkohmossa käsittelykeskus ja loppusijoitusalue peit- tyvät ympäröivän metsän ja olemassa olevien teollisuusra- kenteiden taakse. Suunnittelualuetta lähinnä oleva asuin- alue sijaitsee Pimjalossa reilun puolen kilometrin päässä.
Suunnittelualueen ja asuinalueen välissä on lähes koko mat- kalta metsää, joka antaa näkösuojaa alueelle. Alueiden väliin jää myös Sokojantie. Lähimmät ulkoilupolut ja kuntorata si- joittuvat hankealueen eteläpuolelle Sokojan alueelle. Sokojan alueella sijaitsee myös Sokoja-Oivu ulkoilureitti, joka on noin neljä kilometriä Storkohmon jäteasemasta kaakkoon.
Kuva 6-28 Ykspihlajan ympäris- tön lähin asutus (asutus punaisella rasteroinnilla)
Kuva 6-30 Asutuksen etäisyys Storkohmon alueella (punaisella rasteroinnilla lähiasutus)
Kuva 6-29 Ulkoilu- ja virkistysalueet Ykspihlajan läheisyydessä. Kuva 6-31 Ulkoilu- ja virkistysalueet Storkohmon läheisyydessä
Jätteen käsittelyssä syntyvillä hiukkasten pitoisuuksilla voi olla terveysvaikutuksia. Tehdyn laskelman mukaan Ekokem- Palvelu Oy:n normaalitoiminnan ilmapäästöt eivät aiheuta merkittäviä ilmanlaatuvaikutuksia eivätkä terveydellistä hait- taa verrattuna terveydellisin perustein annettuihin kotimaisiin tai ulkomaisiin normeihin. Näiden ohjearvojen ja normien asettamisessa on huomioitu myös lasten, vanhusten ja hen- gitystiesairauksista kärsivien muita herkempi altistuminen.
Toiminnan raskaan liikenteen määrä on varsin pieni erityi- sesti suhteessa muuhun alueiden liikenteeseen. Liikenteellä on kuitenkin vaikutusta etenkin esiintyviin typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin. Näiden pitoisuu- det jäävät kuitenkin selvästi alle terveysperusteisten raja- ja ohjearvojen.
Suunnitellun toiminnan melutaso alittaa asetuksen mukai- set ohjearvot lähimmän asutuksen kohdalla.
Jätteiden käsittelystä aiheutuva haju on viihtyvyyshaitta, koska hajukompo-nenttien pitoisuudet ovat hyvin pieniä eikä niistä siten aiheuu varsinaista terveyshaittaa.
Käsittelykeskuksen ja siihen liittyvien toimintojen sijoittami- sesta ei katsota aiheutuvan haitallisia vaikutuksia alueen maa- perän nykytilaan nähden. Rakennustöiden aikana kaivettavat maamassat tutkitaan ja mahdolliset pilaantuneeksi todettavat maamassat sijoitetaan asianmukaisen luvan omaavalle vas- taanottoalueelle, jossa niistä ei aiheudu vaaraa ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Koska toimintojen vaikutusalueella ei ole talousveden hankintaa ei sen sijoittamisesta arvioida aiheutuvan haitallisia vaikutuksia kaivojen kautta ihmisten terveydelle.
Lisääntyvä kuljetusten määrä lisää samassa suhteessa on- nettomuuksien mahdollisuutta. Suunniteltu toiminto on alle 1-3 % muutos liikenteen määrässä.
Ihmisten terveyden kannalta suurin riski syntyy häiriötilan- teessa. Häiriötilanteiden vaikutukset riippuvat häiriötilanteen kestosta. Häiriötilanteessa mahdollisesti syntyvä lisäpäästö aiheuttaa edellä kunkin tekijän kohdalla kuvattuja vaikutuksia.
Vesienkäsittelyä ja mahdollisia sortumia seurataan siten, että häiriö jää mahdollisimman lyhytaikaiseksi eikä häiriötilanteen päästö voi muodostaa haittaa ihmisten terveydelle.
Hankkeen vaikutukset asumisviihtyvyyteen jäävät suur- teollisuusalueella hyvin pieneksi. Vaikutus on suurempi Storkohmon alueella. Storkohmon lähialueen asukkaat koke- vat käsittelytoimintojen laajentamisen alueen imagon kannal- ta haitallisena. Storkohmossa myös kasvava liikenne koetaan haitallisempana.
Hanke voi aiheuttaa elämänlaatua heikentäviä huolia ja pelkoja joillekin kauempanakin asuville. Hankkeen tiedottami- sen jälkeen kerättiin mm. nimilistoja, joissa vastustettiin jättei- den käsittelyn lisäämistä lähellä merta. Jotkut ihmiset voivat kokea jätteiden käsittelyn lähellä merta stressaavana, vaikka näistä ei tutkimusten mukaan terveys- tai ympäristöhaittoja aiheutuisikaan. He eivät luota siihen, että alue voisi toimia siten, että mm. merenpinnan nousun myötä haitta-aineita ei liukenisi ympäristöön. He eivät myöskään luota siihen, että nykytiede olisi edes tunnistanut kaikki terveyshaitat tai että niistä kerrottaisiin avoimesti.
Hankkeeseen liittyvään keskusteluun osallistuneet pitivät tärkeimpinä ihmisten terveyttä, pohjavesiä, ilmanlaatua ja asumisviihtyvyyttä. Hankkeen koettiin vaikuttavan näihin kiel- teisesti. Myönteisemmin ja hyödyllisimmin hankkeen koettiin vaikuttavan yleisö ja esittelytilaisuuksissa käytyjen keskuste- lujen perusteella työllisyyteen, asuinkunnan talouteen ja jäte- huollon kustannuksiin. Erityisesti suurteollisuusalueen yrityk- set suhtautuvat hankkeeseen hyvinkin positiivisesti.
Kokkola on kasvava ja kehittyvä, yli 28 000 asukkaan kau- punki hyvien juna- ja tieliikenneyhteyksien varrella. Rautatiellä ja siihen liittyvillä toiminnoilla on edelleen tärkeä merkitys kau- pungille. Työpaikoista 53 % on palveluelinkeinojen ja 32 % teollisuuden, kuljetukset ja rakentamisen piirissä (v. 2005).
Kokkolan kaupungin kymmenen suurinta työnantajaa oli- vat vuonna 2008:
Kokkolan kaupunki (2 100 työntekijää) Keski-Pohjanmaan keskussairaala (1 200 työntekijää) Boliden Kokkola (610 työntekijää) Terveyskeskus (455 työntekijää) OMG Kokkola Chemicals Oy (390 työntekijää) KPO Konserni (390 työntekijää) Halpahalli (300 työntekijää) KemFine Oy (180 työntekijää) Näistä kolme sijaitsee Kokkolan suurteollisuusalueella.
Hanke luo arviolta 4 20 uutta pysyvää työpaikkaa lisää Ekokem-Palvelu Oy:lle. Hanke lisäksi työllistää alihankkijoita ja yhteistyökumppaneita, kuten kuljetusyrittäjiä.
Lisäksi rakentaminen työllistää rakennusurakoitsijoita ja heidän alihankkijoitaan yli kahden vuoden ajan. Hankkeen mukaisten toimintojen rakentaminen työllistää parhaimmil- laan noin 30 henkilöä.
Lähtötietoina on käytetty hankekuvauksessa esitettyjä jäte- määriä ja käsitte-lymenetelmiä. Lisäksi tarkastellaan suhdetta alueelliseen ja valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan.
EU:n jätestrategia ohjaa jäsenmaiden toimintaa jätehuollon alalla. Sen avulla pyritään ehkäisemään jätteiden syntymistä sekä edistämään jätteiden kierrätystä ja hyödyntämistä sekä lisäämään luonnonvarojen käytön tehokkuutta. Tavoitteina on kaatopaikalle vietävän jätteen määrän vähentäminen, jättei- den kompostoinnin ja energian hyödyntämisen lisääminen ja kierrätyksen lisääminen sekä parantaminen.
Jätelain (1072/1993) mukaan jäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuut- tomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon. Jätelain 3 luvun 6 §:ssä määrätään, että ensisi- jaisesti on pyrittävä hyödyntämään jätteen sisältämä aine ja toissijaisesti sen sisältämä energia. Lisäksi jätteestä ei saa aiheutua vaaraa ympäristölle.
Valtakunnallinen jätesuunnitelma (VALTSU) vuoteen 2016 Kohti kierrätysyhteiskuntaa on hyväksytty valtioneuvoston kä- sittelyssä 10.4.2008. VALTSU sisältää jätepolitiikan strategiset linjaukset ja tavoitteet sekä julkisen vallan ohjauskeinot ja toi- menpiteet luoden puitteet jätealalle. Tavoitteet ja ohjauskeinot on ryhmitelty kahdeksan päämäärän alle. Tämä hanke liittyy erityisesti tavoitteisiin pilaantuneiden maiden kunnostamises- ta ja erityisjätteiden jätehuollon tason yhtenäistämiseen.
laaditaan parhaillaan jätesuunnitelmaa alueellisten ympäris- tökeskusten toimesta. Suunnittelualue kattaa myös Länsi- Suomen ympäristökeskuksen alueen. Jätesuunnitelmassa tullaan esittämään jätehuollon nykytila sekä tavoitteet ja toimenpide-ehdotuksia Etelä- ja Länsi- Suomen jätehuollon kehittämiseksi.
Jätesuunnitelman painopistealueita ovat:
biohajoavat jätteet
rakentamisen materiaalitehokkuus yhdyskunta- ja haja-asutuslietteet tuhkat ja kuonat
pilaantuneet maat
jätehuolto poikkeuksellisissa tilanteissa.
Kokkolan suurteollisuusalueen yhdyskuntajätteet toimi- tetaan Ab Ekorosk Oy:n vastaanottoon. Kokkolan suurteol- lisuusalueella on teollisuusjätteille tarkoitetut kaatopaikat.
Lisäksi satama-alueella hyödynnetään maa-aineksia ja muita maarakentamiseen soveltuvia materiaaleja satamarakenteis- sa. Suurteollisuusalueella nykyiset jätteenkäsittelyalueet si- jaitsevat tässä hankkeessa suunnitellun loppusijoitusalueen läheisyydessä.
Suurteollisuusalueella muodostuu noin 500 000 t jätettä vuodessa.
Storkohmon jäteasema vastaanottaa kotitalouksien ja teol- lisuuden jätettä. Alueella on hyötyjätteen vastaanotto sekä hyötykäyttöön kelpaamattomien jätteiden loppusijoitus.
Deponerat avfall Loppusijoitettu jäte
Storkohmo
0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 40000
förorenad jord pilaantunut maa läderfabrikernas slam nahkaliete
byggnadsavfall rakennusjäte specialavfall erityisjäte indrustriavfall teollisuusjäte samhällsavfall yhdyskuntajäte Länsi-Suomessa tuotetaan
vuosittain noin 125 734 tonnia yhdyskuntajätettä. Asukasta kohden yhdyskuntajätettä syntyy noin 287 kg. Neljän teollisuudenalan jätteitä muo- dostuu noin 839 000 tonnia vuodessa, mistä massa- ja pa- periteollisuuden jätteet muo- dostavat merkittävän osan.
Yhdyskuntajätteistä hyödynne- tään 30% ja teollisuuden jät- teistä selvästi yli puolet.
Etelä- ja Länsi-Suomeen
Kuva 6-32
Storkohmon alueelle loppusijoitetut jätteet vuosina 1997 2008 (Ab Ekorosk Oy)
Hankkeen toteuttamisella on vaikutuksia alueelliseen ja val- takunnalliseen jätehuoltoon jätehierarkian mukaisesti lisäten hyötykäyttöä ja vähentäen loppusijoitusta. Nykytilanteeseen verrattuna hanke lisää materiaalikierrätykseen soveltumatto- mien jätteiden hyötykäyttöä sekä hyötykäyttöön soveltumat- tomien ja haitallisten jätteiden turvallista loppusijoitusta.
Hanke lisää mahdollisuuksia jätteiden paikalliseen käsitte- lyyn ja täten vähentää kuljetuksien tarvetta tarjoten alueellis- ta jätteenkäsittelyä erityisesti Kokkolan suurteollisuusalueen tarpeisiin.
Hankkeella on positiivinen vaikutus Kokkolan suurteolli- suusalueelle, jossa voidaan paikallisesti käsitellä erilaisia jät- teitä ja kohdistaa niitä hyötykäyttöön tai turvalliseen loppu- sijoitukseen. Yhdyskuntajätteen käsittelyyn hankkeella ei ole merkittävää vaikutusta.
Hanke vastaa tuhkien ja kuonien osalta hyvin Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelman tavoitetta tuhkien ja kuonien hyötykäytöstä ja käsittelystä ja osin myös rakentamisen ma- teriaalitehokkuuden osalta sekä jätehuoltoon poikkeukselli- sissa tilanteissa. Pilaantuneiden maiden osalta jätesuunnitel- man tavoitteena on lisätä pilaantuneiden maiden hyötykäyt- töä ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöä. Näiltä osin tämä hanke vastaa jätesuunnitelmaa. Onnettomuuskohteiden (öljy- ja kemikaalionnettomuudet) jätehuoltoon hanke tarjoaa käsittelymahdollisuuden poikkeuksellisista tilanteista muo- dostuville jätteille.
Käsittelykeskus mahdollistaa Storkohmon alueella sellais- ten jätteiden käsittelyn, mitä jäteasemalla ei voida tällä hetkel- lä käsitellä ja siten hanke lisää paikallisten jätteenkäsittelypal- veluiden tarjontaa.
Käsittelykeskukseen tulee jätemateriaaleja laajalta alu- eelta, mikä lisää loppusijoitettavan jätteen määrää suuteolli- suusalueella ja siten nopeuttaa jätteenkäsittelyyn kaavoitetun alueen täyttymistä. Vastaava vaikutus on myös Storkohmon alueella, jossa jätemäärien lisääntyminen nopeuttaa jätteen- käsittelyyn varatun alueen täyttymistä.
Jätteen loppusijoittamisen tarvetta voidaan vähentää mah- dollisimman tehokkaalla jätemateriaalien käsittelyllä, jotta jätemateriaaleja voidaan ohjata loppusijoittamisen sijaan hyötykäyttöön. Jätteen loppusijoittamisen tarvetta voidaan vähentää mahdollisimman tehokkaalla jätemateriaalien käsit- telyllä, jotta jätemateriaaleja voidaan ohjata loppusijoittami- sen sijaan hyötykäyttöön.
Lähtökohtana arvioinnille on jätekeskuksessa muodostu- vat jätevirrat ja niiden hyötykäytön tehostamisen mahdolliset.
Hyötykäyttömahdollisuudet on selvitetty aikaisempien koke- musten perusteella. Vaikutuksia hyödyntämiseen on arvioitu jätteen laitosmaisen käsittelyn näkökulmasta.
Hankkeella on positiivisia vaikutuksia luonnonvarojen hyö- dyntämiseen. Kierrätykseen päätyy materiaaleja, joilla voi- daan korvata neitseellisiä luonnonvaroja. Käsitellyistä jätema- teriaaleista päätyy kierrätysmateriaaliksi tai energiakäyttöön noin 10 % käsittelykeskukseen tuodusta jätemäärästä, millä voidaan korvata vastaava määrä muita raaka-aineita.
Pilaantuneiden maiden hyötykäyttö korvaa myös vastaavan määrän neitseellisiä maa-aineksia. Riippuen pilaantuneiden maiden geoteknisistä ominaisuuksista, pilaantuneet maat käytetään hyödyksi käsittelykeskuksen alueella sellaisenaan tai esikäsiteltynä haitattomampaan muotoon. Käytettäessä pilaantuneita maita hyödyksi käsittelykeskuksella ovat kritee- reinä kaatopaikkakelpoisuus sekä haitta-aineiden kokonais- pitoisuudet ja liukoisuudet. Hyötykäyttökohteissa kriteereinä käytetään VNA maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustar- peen arvioinnista (214/2007) mukaisia kynnys ja ohjearvoja.
Tähän vaikuttaa myös mahdollinen ympäristölupatarve koh- teessa. Pilaantunutta maata voidaan käyttää esipeittomateri- aalina jätetäyttöalueella sekä erilaisissa hyötykäyttökohteissa käsittelykeskuksen alueella kuten tie- ja kenttärakenteissa.
Käsittelykeskukseen tuodusta jätemäärästä voidaan noin 15% käyttää käsittelykeskuksen rakenteissa, jolloin sääste- tään vastaava määrä neitseellisiä maa-aineksia. Lisäksi puh- distettuja maa-aineksia sekä ylijäämä maita voidaan ohjata hyötykäyttöön käsittelykeskuksen ulkopuolelle. Muualle hyö- dynnettäväksi toimitetaan noin 35 % käsittelykeskukselle tuo- dusta jätemäärästä ja tällä voidaan korvata vastaava määrä muita raaka-aineita.
Hyötykäyttökohteita ovat mm:
Teiden, kenttien ja loppusijoitusalueiden pohjarakenteet
Loppusijoitusalueen esipeittokerrokset Loppusijoitusalueen pintarakenteet Tuki- ja maisemapenkereet
Sataman laajennuksessa massojen hyötykäyttö
Lähtötietoina on käytetty ensisijaisesti VTT:n tutkimusra- porttia (Kokkolan Vanhansatamanlahden yleiskaavan ilmas- tovaikutukset, 2008), jossa on kattavasti selvitetty merenpin- nan nousua mm. Kokkolan suurteollisuusalueella. Raportin tuloksia on verrattu käsittelykeskuksen suunniteltuihin sijain- tipaikkoihin (käsittelykenttä ja loppusijoitusalue) ja niistä teh- tyihin suunnitelmiin.
Tällä hetkellä meriveden pinnan korkeus on -0,3 metriä ja myrskytuulen aiheuttama merenpinnan korkeus +1,5 metriä.
Tällä hetkellä myrskytuulen aiheuttama merenpinnan tason nousu yltää loppusijoitusalueen nykyisen maan pinnan yllä- puolelle monessa kohdin aluetta.
Merenpinnan nousu tuo oman riskitekijän suurteollisuus- alueelle, koska loppusijoitusalue sekä käsittelykenttä sijaitse- vat lähellä merta. Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa on arvioitu ilmastomuutoksen aiheuttaman merenpinnan nousun vaikutus käsittelykeskukseen.
Ennusteet ilmastomuutokselle on tehty ajanjaksolle 2071 2100. Selvityksessä tehdyn simuloinnin perusteella ilmasto- muutos Kokkolassa aiheuttaa seuraavia muutoksia:
Lämpötilan nousu
Vesisateiden lisääntyminen Lumimäärän vähentyminen
Meren jäätymiskauden lyheneminen
Kuva 6-33 Kokkolan merenpinnan taso vuonna 2100 maksimiskenaarion mukaan (Kokkolan Vanhanlahden yleiskaavan ilmastovaikutukset, 2008). Kuvassa Käsittelykeskuksen alueet osoitettu nuolilla ja kuva on nykyisillä maanpinnoilla.
Alueella maan kohoaminen on 8 mm vuodessa ja meren- pinnannousu on arvioitu selvityksissä maankohoamista pie- nemmäksi, joten uutta maata syntyy merestä edelleen vaik- kakin hitaammin. Maksimiskenaariossa merenpinnantaso olisi suurin piirtein nykyisellä tasolla. Edelleen alueella vai- kuttaa myrskytulva, joka on noin +1,5 metriä merenpinnan normaalitasosta.
Myrskytulvan tilanteessa (maksimiskenaario) merenpinta nousee osin suunnitellun loppusijoitusalueen nykyisen maan- pinnantason päälle. Pinnan päälle jäävät alueen etelä osat, joiden korkeus on yli 1,5 metriä. Myös käsittelyalueen laajen- nusvaraukset jäävät nykyisellä maanpinnantasolla veden alle myrskytulvan aikana.
Käsittelykeskuksen suunnitelmissa on huomioitu 1,5 metrin myrskytulva, jotta veden pinta ei pääse nousemaan tiivisra- kenteiden alapintaan. Tätä korkeampien tulvien esiintyminen aiheuttaisi tarpeen korottaa loppusijoitusalueen täyttöpenger- tä erityisesti laskeutusaltaiden puolella. Loppusijoitusalueen alimmat tasot (tiivistysrakenteiden alapinta) ovat +1,5 metriä merenpinnasta, joten maksimiskenaariota korkeampaan me- renpinnan nousuun jouduttaisiin varautumaan pohjantasauk- sen nostolla.
Muut jätetäyttöön vaikuttavat tekijät ovat tuuli ja sade- määrät. Maksimituulennopeuden on arvioitu pienenevän ja muuten tuulimäärän on arvioitu pysyvän ennallaan. Maksimi tuulennopeuden laskiessa riski pölyämiselle pienenee, jota vähentää myös sademäärän lisääntyminen.
Sademäärän lisääntyminen aiheuttaa myös jätetäytön suo- toveden lisääntymistä, joka voi aiheuttaa riskin vesien käsitte- lylle ja sen riittävyydelle. Runsaiden vesisateiden aiheuttamat hetkelliset vesimäärät otetaan vastaan tasausaltaisiin, mutta tarvittaessa jätetäyttöä voidaan käyttää myös hetkellisesti ve- simäärän tasaamiseen.
Kuva 6-34 Kuvassa yllä esitetty leikkaus loppusijoitusalueen rakenteesta meren puolelta
ja kuvassa alla leikkaus laskeutusaltaiden puolelta. Punaisella pistekatkoviivalla on merenpinta tulvatilanteessa
Merenpinnan nousuun ja erityisesti myrskytulviin varaudu- taan tiivistysraken-teiden alapuolisella salaojituksella, jolla voidaan alentaa merenpinnan nousun aiheuttamaa pohjave- den pinnan kohoamista. Ennusteita suurempaan merenpin- nan kohoamiseen varautuminen edellyttää suunnitellun käsit- telykentän-, sekä loppusijoitusalueen tasauksen nostamista.
Seuraavassa esitellään jätteiden käsittely- ja loppusijoi- tustoimintaan yleisesti liittyviä riskitekijöitä. Riskitekijät ovat yleensä samat käsittelykeskuksen sijainnista riippumatta, ris- kin todennäköisyys ja vaikutusten suuruus saattavat vaihdella sijainnin mukaan.
Kuljetukset tehdään tiivislavaisilla, kuormat peitetyillä ajo- neuvoilla tai säiliöautoilla. Kertakuorma on ajoneuvotyypistä riippuen 15 40 tonnia. Mahdollisen liikenneonnettomuuden esim. kaatumisen yhteydessä jätejakeiden sisältämiä hait- ta-aineita voi hetkellisesti kulkeutua ympäristöön mm. pöly- ämisen seurauksena. Haitta-aineita voi myös nestemäisten jätteiden tai sadeveden mukana imeytyä maaperään, jos ei ryhdytä välittömiin suojaustoimenpiteisiin.
Liikenneonnettomuuksista aiheutuvien haittojen todennä- köisyys on pieni ja haitat yleensä vähäisiä nopeiden suojaus- toimenpiteiden johdosta.
Jätteiden esikäsittelyssä käytetään erilaisia murskaimia, seuloja ja muita vastaavia mekaanisia laitteita. Tällaiseen kä- sittelyyn liittyy tulipalon mahdollisuus, joka saattaa saada al- kunsa esimerkiksi murskauksen yhteydessä muodostuvasta kipinästä tai jos käsiteltävän jätteen joukossa on sinne kuulu- mattomia esineitä tai aineita. Toisaalta suuriosa käsiteltävistä jätteistä on mineraalisia ja huonosti palavia, mikä pienentää tulipalon riskiä.
Tulipaloihin varaudutaan esitarkastamalla käsittelyyn otet- tava kuivajäte sekä varaamalla käsittelykeskukseen riittävä al- kusammutuskalusto ja varustamalla laitos tarvittaessa auto- maattisella sammutuslaitteistolla. Paloturvallisuussuunnitelma laaditaan laitoksen valmistumisen yhteydessä yhteistyössä paikallisen paloviranomaisen kanssa. Näin riskit voidaan hal- lita ja seurausluokkaa jää lieväksi.
Eri jätejakeiden pesuissa ja kuivauksessa merkittävin ris- ki liittyy vesien hallitsemattomaan ulospääsyyn laitteistosta.
Suuren äkillisen vuodon mahdollisuus on pieni. Tällöinkin ym- päristöhaitta jäänee pieneksi, sillä toiminnot sijoitetaan tasa- usaltaan viemäröinnin piiriin, ja allas voidaan tarvittaessa sul- kea onnettomuustilanteissa. Pienemmät vuodot ovat helposti korjattavissa ilman päästöjä ympäristöön.
Jätteiden esikäsittelyn riskit ovat hallittavissa ja seuraukset lieviä. Imagollinen merkitys voi olla suurempi.
Tulipalo voi aiheutua jonkin ulkoisen lämpölähteen vaiku- tuksesta tai itsesyttymisen seurauksena. Useimmiten tulipalot aiheutuvat jonkin ulkoisen lämpölähteen vaikutuksesta kuten tupakoinnista, kuumasta tuhkasta, öljyjätteen poltosta tai jä- tetäytön päällä liikkuvista ajoneuvoista. Tulipalojen konkreet- tisin vaara liittyy paitsi palon leviämiseen ympäristöön, myös epäpuhtaan palamisen seurauksena ympäristöön savun mu- kana leviäviin haitta-ainepäästöihin.
Loppusijoitettava jäte koostuu pääosin huonosti palavasta materiaalista, joka pienentää paloriskiä. Itsesyttymisriski lop- pusijoitusalueella voi liittyä kemiallisten aineiden keskinäiseen reagointiin siten, että prosessissa muodostuu voimakkaasti lämpöä sytyttäen ympärillä olevan orgaanisen aineen pala- maan. Palovaaran voi aiheuttaa myös tuhkan loppusijoittami- sen yhteydessä muodostuva vetykaasu. Kaasun syttymisris- kiä pienennetään kaasun hallitun pois johtamisen avulla.
Kaatopaikkapalojen esiintyminen oli vielä 1980-luvulla hy- vin tavanomaista, mutta nykyisin alueiden valvonnan, hoidon tehostumisen ja henkilökunnan koulutuksen myötä palot ovat suhteellisen harvinaisia. Ne myös havaitaan yleensä nope- asti, jolloin laajamittaisen tulipalon esiintymistodennäköisyys on vähäinen. Jätehuoltoalueilla on yleensä paloviranomaisen kanssa yhteistyössä laadittu palontorjuntasuunnitelma, min- kä vuoksi riskienhallinta koetaan hyväksi.
Loppusijoitukseen liittyvien palojen seurauksia voidaan pi- tää lievinä. Imagollisesti merkitys voi kuitenkin olla suuri.
Ympäristölle ja rakenteille vaarallisia ovat laajamittaiset liu- kusortumat, joissa suuri määrä massaa leikkautuu joko maa- pohjan tai pelkästään jätetäytön kautta. Jätetäyttöjen sortu- mat johtuvat liian suuresta ja jyrkästä täyttökorkeudesta suh- teessa täytön tai maapohjan leikkauslujuuteen. Lisäksi sor- tuman syntyyn voivat vaikuttaa mm. jätetäytön ja maaperän laatu sekä pohjaveden ja jätetäytön sisäisen veden korkeus.
Kun täyttöalue rakennetaan kantavalle ja loivalle maapoh- jalle todennäköisyys maapohjan kautta tapahtuville sortumille on erittäin pieni. Samoin rakennettaessa jätetäyttö enimmil- lään luiskakaltevuuteen 1:3 ja tiivistämällä jäte huolellisesti täyttöön, voidaan kokemusperäisesti sanoa luiskakaltevuu- den olevan riittävän vakaa. Edellytyksenä on, että luiskan reuna-alueelle ei sijoiteta runsaasti lietemäisessä muodossa olevia tai hajoamisen yhteydessä liettyviä jätejakeita.
Sortumiin liittyvät riskit ovat pieniä ja ne hallitaan hyvin.
Riskien seuraukset ovat myös kaikilta osin lieviä.
Jätetäytön ja täyttöpenkereen stabiliteettia on laskettu pohjatutkimusten ja yleissuunnittelun yhteydessä. Tulosten perusteella penkereen kestävyys riippuu paljon jätetäyttöön sijoitettavasta jätteestä. Tämän vuoksi jätetäytön rakentami- sessa on huomioitava, ettei jätetäytön alaosaa tai suuria osia täytetä hienojakoisella ja liettyvällä aineksella.
Jätteiden tuonti jätekeskukseen on valvottua toiminnan alusta saakka. Riski, että jätetäyttöön sijoitetaan alueelle lu- vattomasti tuotuja ja sinne kuulumattomia aineita sellaisia määriä, joista aiheutuisi vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle, on pieni. Myös vaaratilanteen seuraus on lievä.
Imagollisesti seuraus voi olla suurikin.
Kaivutöiden yhteydessä jätetäytöstä voi levitä ilmaan kiin- teässä tai kaasumaisessa muodossa olevia aineita, yhdistei- tä, mikrobeja tai endotoksiineja, joista voi olla haittaa ympä- ristölle tai terveydelle. Kaivutöitä alueella voi joutua suoritta- maan mm. salaojaputkien asennustöiden yhteydessä sekä muotoiltaessa jätetäyttöä. Uusilla täyttöalueilla täyttöön sijoi- tetun jätteen määrä ja erityisjätteen sijainti tunnetaan, jolloin vaaratilannetta ei normaalisti pääse muodostumaan.
Poikkeuksellisista tilanteista aiheutuviin ilmanpäästöihin liittyvät riskit ovat vähäisiä ja niiden seuraukset mahdollisesti vähäisiä.
Pohjarakenteiden toiminnan pettäminen liittyy joko kuiva- tusjärjestelmän tukkeutumiseen, jolloin täytön sisäinen ve- sipinta saattaa nousta, tai rakenteiden painumiseen, jolloin paitsi kuivatusjärjestelmän toimivuus heikkenee, niin myös eristerakenteet saattavat rikkoontua.
Painumatapauksissa kriittisen rakenteen muodostaa kei- notekoinen eriste, esimerkiksi HDPE-muovi. Kalvo kestää hyvin pieniä muodonmuutoksia, mutta suurissa se saattaa revetä. Kalvon alapuolinen mineraalinen tiivistyskerros kestää elastisena massiivirakenteena kuitenkin suuriakin painumia rikkoutumatta. Mikäli maaperään pääsee suotautumaan kaa- topaikkavesiä, muodostuvaan haittaan vaikuttaa repeämän sijainti ja laajuus. Yksittäisten repeämien kautta suotovesiä pääsee maaperään ja edelleen pohjaveteen yleensä hyvin vähän, jolloin haitan seurausluokka on ennustettavissa lieväk- si. Massiivisessa murtumassa, esimerkiksi maapohjan liuku- mistapauksessa, rikkoutuvat sekä keinotekoinen eriste että mineraalinen tiivistyskerros. Tällainen murtuma on kuitenkin selkeästi havaittavissa ja ympäristöön kohdistuva vaara tor- juttavissa välittömillä korjaustoimenpiteillä. Pohjarakenteiden murtumiseen liittyvät riskit voidaan parhaiten estää rakennus- paikan valinnalla sekä rakentamisen aikaisella työn laadulla ja valvonnalla.
Pintarakenteen vaurio aiheutuu yleensä jätetäytön pai- numisen, luiskan sortumisen tai eroosion seurauksena.
Sortumavauriot johtuvat liian jyrkistä luiskista suhteessa ra- kenteissa käytettäviin materiaaleihin. Eroosio-ongelmia voi muodostua silloin, kun alueelle ei ole päässyt muodostu- maan maa-aineksia sitovaa kasvillisuutta ja sadevesi syövyt- tää rakenteisiin uria. Eroosio- ja sortumavauriot ovat silmin havaittavissa ja yleensä helposti korjattavissa.
Jätetäytön painuminen johtuu jätteen kokoonpuristumi- sesta yläpuolisen kuormituksen johdosta (konsolidaatiopai- numa). Koska ongelmajätteen kaatopaikalla orgaanisen ai- neksen osuus on pieni, niin sen hajoamisesta ei juuri tapahdu painumista. Suurin osa painumasta tapahtuu 5 10 vuoden aikana ja painuminen päättyy yleensä 20 30 vuoden kulu- essa. Konsolidaatiopainumaa voidaan vähentää tiivistämäl- lä jäte täyttöön jo kaatopaikan käytön aikana huolellisesti.
Painumia voidaan edelleen vähentää sulkemistoimenpiteiden yhteydessä tehtävillä toimenpiteillä. Painumista johtuvia hait- toja voidaan myös torjua välttämällä alle 1 : 20 kaltevuuksia täyttöalueella.
Pintarakenteiden toimimattomuus tai vaurioituminen ei nykyaikaisilla pohja-eristetyllä ja viemäröidyllä kaatopaikalla muodosta ympäristö- tai terveysriskiä, mutta saattaa lisästä kaatopaikkaveden määrää ja sitä kautta nostaa kaatopaikka- vesien käsittelykustannuksia. Haittojen seuraukset ovat näin ollen lieviä ja niiden riskienhallinta koetaan hyväksi.
Aikatekijällä on vaikutusta täytön sisään pääsevän ja siel- tä ulos virtaavan suotoveden laadun suhteen. Vaikutukset kohdistuvat tällöin jätevedenpuhdistuksen jälkeiseen purku- vesistöön sekä suotoveden kulkeutuessa pohjarakenteiden läpi, maaperään ja pohjaveteen. Lisäksi aikatekijällä voi olla vaikutusta muodostuvan suotoveden määrään, rakenteissa käytettävien muovikalvojen hajoamisen seurauksena.
Muovikalvojen ohella myös mineraalisen tiivistyskerroksen vedenpidätysominaisuudet voivat heiketä pitkällä ajanjak- solla. Yleisesti käytetty natriumbentoniitti muuttuu heikom- min paisuvaksi kalsiumbentoniitiksi. Vedenläpäisevyys ei kuitenkaan tällöin välttämättä lisäänny, sillä avutuvat pienet huokoset tukkeutuvat suotoveden mukanaan kuljettamista hiukkasista.
Pitkää aikajaksoa tarkasteltaessa määrääväksi haitta-ai- neiden ympäristöön kulkeutumisen mekanismiksi muodos- tuu diffuusio. Diffuusiota voidaan kuvata yhdisteen liikkeeksi suuremmasta pitoisuudesta pienempään. Sen tapahtuminen ei edellytä hydraulista gradienttia, eikä se riipu veden kul- keutumisnopeudesta. Diffuusio on verraten hidas prosessi.
Diffuusion erittäin hitaan ainevirtaaman vuoksi ympäristöön pääsevät massamäärät ovat pienet, ja veteen liukenevien yh- disteiden ollessa kyseessä, pitoisuudet laimenevat nopeasti.
Diffuusion kautta tapahtuvaa aineleviämistä on käytännössä mahdoton estää.
