Woordfees-taiteilijaluettelo, Windhoek, 2014

Vasta kun joku ihminen rikkoo bussi-pysäkin rakenteen, esimerkiksi lasin, tulee se yleisölle, kuten ohikulkijoille ja sitten kaupungin viranomaisille, tietoon eli olemassa olevaksi. Vasta ristiriita tuo maailman näkyväksi, näin määritän ja ymmärrän sana-taiteen, jota määritän samalla kun näpyttelen tätä kirjaisin-näppäimis-töä. Ilman ristiriitaa sanat haudataan sanomalehtiin. Tästähän kirjoittaa muun muassa Georges Perec; vasta, kun lentokone tippuu, se tulee näky-väksi. Ministeriö on outouttamisen kone, joka suoltaa ihmisten tekemiset lävitsensä, repii uutiset lähteistään referenssikohteenaan, rikkoo ikkunan ja koska nämä mitättömät uutisen-rippuset eivät kiinnosta yleisöä, se vahvistaa tätä esittämällä uutisista mitä mitättömimmän yksityiskohdan, kuten pilkun (,) tai – tai °. Kaikista merkityksettömimmästä tulee merkityksellisin, tätä on sanataide tai sanojen taide. Puhun typografi-sesta taiteesta, sillä haluan painot-taa, että taustani ei ole savenvalajan, vaan pedantin näppäimistön näpyt-täjän, kirjastoluupin ja typografisen historian ymmärtäjän ja kunnioitta-jan, vaikka en niistäkään esitä kuin ylimalkaisia muististani esiin ryöp-pyäviä referenssejä. Puhun pilkusta ja pisteestä ja astemerkistä merkkinä, joka viittaa tapahtumiin, joissa ihmi-nen tekee reaalimaailmassa maail-mastaan näkyvää rikkoessaan systee-min.

Miksi käytän sanaa typografinen

teoksessa DALr22 typografian histo-riaan, josta moni ei ole koskaan kuul-lutkaan, enkä minäkään siitä muista jotain kuin rintalastallani. Mutta ainakin muistan, olen siis siitä joskus jotain tiennyt. Siksi en kirjoita myös-kään historiasta.

On kiinnostava pohtia, jos valai-sin savesta teoksen, herättäisikö se samanlaisia tunteita kuin teks-tin käyttö? Ei tietenkään; savesta puuttuvat sanat ja kieli ja suora refe-renssi ajatteluun. Mutta savessa on kokemus. Vasta kun savesta muovaa selkeän figuurin, joka muistuttaa vaikka entistä Etelä-Afrikan presi-denttiä, alkaa savi ajan saatossa muuttua ihmistä provosoivaksi.

Miksi tekstin käsittäminen muotona, materiana, kuvana on niin ongelmal-lista, ristiriitaista? Pitääkö kirjailijan perustella, mistä kirjoittaa ja miksi?

Miksi pitäisi? Miksi yleisö hakee totuuksia? Mikä on pilkun totuus? Et tiedä, et hae tätä totuutta, et koskaan suurentanut pilkkua ruudullasi, niin 48. Arjen kieltä, Metro, 2015.

viisikymmentä toinen toistaan värik-käämpää layeria Photoshopissa efek-tien kanssa, osaat suurentaa naisen huulet pulskiksi ja punaisiksi, silot-taa kasvojen hennot kosmeettiset rajat ja maitopurkin kyljet sulaviksi – minä en. Kysyn itseltäni, tuliko ystä-väni lattiamatto teoksen suunnitte-luun mukaan, sillä toteutin teoksen tuossa tietyssä osoitteessa ja asun-nossa, jossa matossa on mustaval-koisia kuvioita ja viiva teoksessani on hieman samankaltainen, vaikka se onkin ”vain” pilkku eli typogra-finen merkki. Tässä tapauksessa tarkka huomioija näkee, että kyseessä on tekstityyppi nimeltä Adult Sans, kirjaintyyppi, jota ensin sain lainata Helsinki Type Studiolta, tekstityyppi, jonka sitten myöhemmin ostin. Se on nyt minun. Tämä teksti on minun.

Voisin hyvinkin todeta, että kokonais-muodon inspiraationa Lattiakaivoissa oli kuitenkin räsymatto. Räsymatto on vain huoleton matto – se ei ole taidetta, vaikka se voi olla taiteelli-nen. Nyt matto referoi taiteeseen, pilkkuun. Muoto matosta tarttui muistiini paikassa, jossa altistuin tälle muodolle majaillessani siellä – asunnossa typografisesti.

Yhdistin muodon mielivaltaisesti sanojen kanssa, jotka on jo löydetty mielivaltaisuutta esittämässä reaa-limaailman helvetin tulissa – arjen raadollisuudessa, joka normalisoituu.

Sisältö on mielivaltaisuus, sisältö ei ole merkitys. Sisältö on ristirii-dan esittäminen. Huuristirii-dan teoksissa – mutta olen mykkä. Teos on sanakol-laasi. Mielivalta tapaa mielivallan, ja kuvitteellisen ministeriön viralliset

viestit rykäävät koneet käyntiin.

Olen aiemmin tehnyt teoksen, joka muodollisesti inspiroitui itse omis-tamastani t-paidasta ja sen mustasta lp-levyyn viittaavasta kuviosta. Toin kuvion alitajuisesti eli kirjaimellisesti tiedostamattani teokseen nimeltä blind fear eli teos 16, joka on näky-vissä kuvassa 33. Huomasin vasta myöhemmin, että näin tapahtui. Kuka ohjailee näköäni, sitä mitä havaitsen?

Naapurini? Mikä onkaan mielival-taisuuden typografinen kaava? Sitä kehittelen, tuon mielivaltaisuuden typografiseen sanastoon ja muodos-tan siitä kielioppia. Siksi suhteeni sisältöihin on apofaattinen, koska sisältö on pilkkua ja osa systeemiä, jota et mielestäni ymmärrä.

Miten voin siitä puhua tai sen suhteesta reaalimaailman jotenkin muuten kuin oppimani typografian käsittelyn kautta? Sanataidetta teok-sesta syntyy, sillä tulkitsen sanojen kautta kaavaa eli tapahtumia, jotka toistuvat systemaattisesti reaali-maailmassa, jota tarkkaan seuraan typografisen luupin kautta, en niin kuin moni arjen ihmisistä ja kadun kulkijoista, kursorisesti, ohittaen ja haihatellen jotain suurta etsien.

Koska viimeksi pohdit pilkun merki-tystä lukiessasi Helsingin Sano-mia? Kerään alitajuisesti muotoja ja sanoja, nostan ne teoksiin tiedos-tamatta tätä tapahtumaa. Kannan muotoja, sanoja ja vaikutteita mieles-säni paikasta toiseen ja muodosta muotoon. Kriisistä kriisiin. Sanataide on historian havinaa, sitä mitä joskus tiesin, ja muistoja, jotka olen unohta-nut pääosin teksteistä.

4.2.14

BLINGBLING

Tässä teoksessa on kyse siitä, että teoksessa on yhdellä A4-arkilla ilmaiseksi tarjolla sekä sohvan suunnitelma ja logo BBB, jotka voit nyt ottaa mukaan ilmaiseksi ja käyttää niin halutessasi, jos olet esimerkiksi juuri perustanut yrityksen, jonka nimessä on kolme B-kirjainta. Muotoilua ilmaisjakelussa kaduilla, jos tunnistat sen muotoiluksi. Teos on paljon muutakin eli paljon merkityksellisempi, koska kun kääntelee päätään, saa näkyviin muutakin kuin sohvan, eikä sohvakaan ole sohva, vaan jotain muuta. Se on numero, ja tämä on paljastus, jota en ole kertonut kenellekään. Minkä numeron itse teoksessa näet? Näetkö?

Sivun alalaidassa on pienellä kirjoitettu teksti, joka on hankalasti näky-vissä, ja kutsuu ihmisiä lähelle, jos haluat tulla lähelle, näet totuuden. Piilotuk-sen, näyttämisen kautta esiin astuu typografinen leikki, jossa logoja saa ilmai-seksi, totuutta saa, jos haluaa, ja kaikki keinot ja käytännöt ovat mahdollista, kun maailma hetkeksi antautuu totuuden ja typografian totuuden maagiseen näytelmään. Tämä on yksi näytelmä, jossa pyöreän muodon kautta vellotaan kovaan toistuvaan viivaan ja istutaan sohvalle lepäämään, sitten nähdään maan nimi ja ”bling bling”: totuus on meidän lähellä. Parodian tavalla lukija pääsee käsitykseen, mistä Namibia-sanassa voi olla kyse. Tai mistä ei ole kyse.

Lukija peilaa itseään teoksissa, kun teokset katsovat takaisin lukijaan. Miten kieli heittelee ajatuksiamme sinne tai tänne? Kieli, sanat, niistä muodostu-vat uudet monimerkitykset omuodostu-vat taiteellisen toiminnan ydin. Tärkein on oman ajattelun artikulointi.

4.2.15 BLIND

FEAR

Teos blind fear nostaa keskiöön symbolin, jonka joku ehkä tunnistaa aste-merkiksi. Tein teoksen isoon kokoon, joka tulostettiin tarraksi ja asennettiin Grafian katutaideosaston G-Rexin ja itseni toimesta kesällä 2016 sähkökaap-piin Brahenkentän viereen, Alppilaan, Helsingissä, osana laajempaa katu-taideprojektia. Tämä oli yhteistyöprojekti. Sain viestin 17.2.2017 14:09, jossa todettiin, että teos poistetaan, koska se on tuhoutunut, koska siinä on tägi.

Kuvassa 28 on näkyvissä tuhoutunut teos, joka peitettiin uudella teoksella ja minua informoitiin tästä. Totesin teokseni tuhoamisviestiin, että ”hmm

minusta se näyttää hyvältä”. Teok-sessa sanottiin jo aluksi olevan liian paljon tyhjää tilaa. Monet muiden teokset olivat aika erilaisia, niissä ei ollut tekstiä, siis tätä kriittisesti söpöistä ötököistä eroavaa pintaa, joka yhdistyy ajatteluun ja reaalimaa-ilmaan. Miksi asiakas, kuten kaupunki ja kaupungin katutaiteesta vastaava yksittäinen instituutio, nyt esittäisi, miltä taiteen tulisi näyttää ja mikä on kiva ja mikä ei? Dialogi tägin teki-jän kanssa oli mielestäni loistava esimerkki dialogista reaalimaailman kanssa ja toi teokseen lisämaus-teita. Pallurat eli astemerkit, jotka teoksessa on näkyvillä, on nostettu päärooliin. Teoksessa westafrica olen kierrättänyt näitä samoja astemerk-kejä. Käytän kierrätystä tekemises-säni, usein avaan vanhan tiedoston ja jätän jotain vanhaa uuteen teokseen käytettäväksi. Lp-levy, mekaaninen objekti, liuska, näen edessäni kolme metallista objektia, jotka voisivat olla esimerkiksi moottoripyörän puuttuvia pikku partikkeleita. Pienet osaset näppäimistöstä tai ympäristön symbolit näkyviin.

4.2.16 WES TAFR ICA

Teoksessa 16 westafrica ei nimen