Tutkimuksen informantit ovat inkerinsuomalaistaustaisia. Heidän osallistumisensa tutkimuk-seen vaihtelee huomattavasti: jotkut ovat mukana vain ryhmähaastattelussa, toisia taas olen nauhoittanut ja tavannut eri tilanteissa. Toisia informantteja siis tunnen enemmän. Koska inkerinsuomalaisten kielenkäyttöä ei ole juurikaan tutkittu kielisosiologisesti tai vuorovaiku-tuksen näkökulmasta, heterogeenisen aineiston kokoaminen on ollut perusteltua paremman kokonaiskäsityksen saamiseksi. Olen tutustunut tutkittaviin Inkerin kirkon seurakuntalaisten välityksellä, työn kautta suomen kielen opettajana ja muissa satunnaisissa yhteyksissä.
Nuorimmat osallistujat ovat syntyneet 1980-luvun alussa, vanhin vuonna 1907.
Tutkimus painottuu vanhimpaan ikäryhmään, sillä siihen kuuluvat ovat tyypillisesti niitä, jotka yhä käyttävät suomen kieltä keskinäisessä kommunikaatiossaan. He ovat kasvaneet inkerinsuomalaiskylissä, joiden hajaannus alkoi lopullisesti 1940-luvulla.19 1930-luvulla tai sitä ennen on syntynyt 11 tutkimuksessa mukana ollutta. Tähän joukkoon kuuluvat esimer-kiksi vanhainkodin neljä asukasta. Vanhukset ovat niitä, joista paikalliset ajattelivat minun ensisijassa olevan kiinnostunut, ja siksi tällaisia myös ehdotettiin haastateltaviksi.
Osa informanteista on puhunut suomea läpi elämänsä, osa taas on menettänyt lapsuuden suomen taitonsa. Toiset puolestaan ovat puhuneet suomea ilman mainittavia kat-koksia, mutta venäjä on ollut heillä aina vahvempi kieli. Mukana on myös nuoremman pol-ven inkeriläisiä. He ovat kuulleet ja puhuneet suomea kotona vanhempiensa kanssa, mutta
18 Lähteenä http://inkerinkirkko.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=79&Itemid=88. Lisää kielikysymyksestä luvussa 3.1.5.
19 Miettinen (2004) on määritellyt inkerinsuomalaiset Inkerinmaan sukupolven ja diasporan sukupolven edusta-jiin syntymäajankohdan mukaan. Näin ollen keskeisin ryhmä tutkittaviani lukeutuu Inkerinmaan sukupolveen.
26
lisäksi opiskelleet suomea kielikurssilla, työssä tai itsenäisesti. Heillä kotikieli on voinut osit-tain olla suomi, ja he ovat kuulleet sitä sukulaisilta ja tuttavapiirissä. Nuorempien inkeriläis-ten kielitaidossa on jo selviä eroja sen mukaan, kuinka paljon he ovat kieltä opiskelleet ja päässeet käyttämään. Edellisten lisäksi tutkimuksessa on mukana suomea vain auttavasti osaavia henkilöitä, jotka eivät ole koskaan osanneet kieltä sujuvasti. Heillä saattaa kuitenkin olla selvä inkerinsuomalainen identiteetti ja halu oppia kieltä lisää.
Haastatellut valikoituivat mukaan sen perusteella, että heillä oli jonkinlainen kiinnostus suomen kieleen, sillä kielestä ja kulttuurista täysin vieraantuneita ei tällä lähesty-mistavalla voinut tavoittaa eikä se ollut myöskään tutkimuksen fokuksena. Suurin osa tallen-teista on näin ollen suomenkielisiä, mutta yksi haastattelu on lähes kokonaan venäjäksi. Var-sinaista sosiaalista verkostoa tutkittavat eivät muodosta lukuun ottamatta muutamia vanhain-kodin asukkaita tai löyhemmin joitakin Inkerin kirkon aktiivijäseniä.
Tutkimuksessa on sekä kaupungissa että maalla asuvia. Tutkittavista osa asui yksin, osa oli perheellisiä; eniten huomiota saavat vanhainkodissa asuvat. Vanhainkoti on omalaatuinen siinä mielessä, että siellä asutaan kahden hengen huoneissa ja tiiviissä kontak-tissa muihin asukkaisiin (ks. luku 3.3.4). Sukupuolijakauma on huomattavan epätasapainoi-nen: naisia on enemmistö ja miehiä vain muutama. Tähän syynä on se, että vanhoja naisia Inkerinmaalla on selvästi enemmän, sillä miehiä menehtyi huomattavat määrät sodissa ja Sta-linin vainoissa, ja toisaalta miesten eliniänodote on Venäjällä naisia alhaisempi.20
Kaiken kaikkiaan yksittäiset tutkittavat saattoi löytää melko helposti tuttavien välityksellä. Monien tapaamisten sopiminen oli kuitenkin työlästä, sillä ihmisillä oli paljon esteitä, vaikka periaatteessa halua osallistua olikin. Välimatkat ovat Pietarissa ja sen lähialu-eilla pitkiä, elämäntapa kiireistä ja tapahtumia rajattomasti. Oli pakko tyytyä siihen, että moni lupaavantuntuinen tilaisuus ja kontakti jäi toteutumatta, mutta toisaalta pitkäaikainen oleske-luni paikan päällä mahdollisti aineistonkeruun monista yllätyksistä huolimatta. Pietarissa asuminen helpotti huomattavasti haastateltavien löytymistä ja tilanteisiin pääsyä; se oli oike-astaan tällaisen tutkimuksen edellytys.
Venäjällä Sortavalassa etnografista tutkimusta tehnyt Meri Kulmala (2010: 166) on todennut pikkukaupungin siinä mielessä helpoksi tutkimusympäristöksi, että tutkittavat tavoittaa helposti ja tutkimuskenttä on muutenkin helpommin hallittavissa. Niina Kunnas (2007: 30) havaitsi puolestaan vienalaiskylissä jopa kyllästymistä haastattelijoihin, joita oli
20Ks. esim. http://www.rusgate.fi/sites/default/files/tiedostot/pietarin-vaesto%E2%80%90-ja-tulokatsaus-id44.pdf.
27
ollut liikkeellä paljon. Samaa ilmiötä en havainnut omassa aineiston keruussani, lukuun otta-matta joitakin tilanteita vanhainkodilla. Kuitenkin tutkittavien tavoitettavuutta ajatellen sosi-aalikeskus ja etenkin vanhainkoti tarjosivat otollisimmat paikat tutkimukselle, sillä näissä paikoissa ihmiset olivat yleensä tavattavissa, kunhan tiesi sopivat kellonajat. Vanhoja ihmisiä ei ole yleensä vaikea löytää haastateltaviksi, ja heille haastattelu saattaa olla jopa odotettu kohokohta arjessa, toteaa vanhuksia tutkinut Lumme-Sandt (2005: 128–129). Huomasin tä-män myös muutamien muualla haastattelemieni vanhusten kanssa, sillä nämä olivat selvästi iloisia vierailustani heidän luonaan. Aikaa kului 5–6 tuntia, ja vierailija toivotettiin tervetul-leeksi uudelleen. Toisaalta kuitenkin vanhuus asetti myös omat ehtonsa: ensimmäistä mah-dollista tutkittavaa tavatessa havaitsin, että sekä fyysinen että psyykkinen kunto voivat olla niin heikkoja, ettei tutkimukseen pyytäminen tunnu lainkaan soveliaalta. Tiettyinä hetkinä puolestaan nauhoittaminen kiellettiinkin vanhainkodissa kuntoon vedoten.
Seuraavaksi esitän tiedot tutkittavista tiivistetysti. On huomattava, että aineiston tallenteissa on mukana myös muita, jotka eivät ole valikoituneet tutkimuksen esimerkkikat-kelmiin. Tällaisia tallenteita on sosiaalikeskuksessa kävijöiltä, jotka ovat 1920–40-luvuilla syntyneitä sekä yksi kirkon kuorolaisten ryhmähaastattelu. Joitakin suomalaisia on haastateltu myös erikseen; näitä tallenteita ei ole siteerattu suoraan tekstissä. Kaikkiaan esimerkkikat-kelmissa esiintyy 24 inkerinsuomalaista ja 2 suomensuomalaista KM:n lisäksi. Esimerkeissä ilmoitan puhujan iän vuosikymmenen mukaan seuraavasti: (’20) tarkoittaa 1920-luvulla syn-tynyttä tutkittavaa.
Tutkittavat peitenimineen ja tallenteiden määrä Vanhainkodin asukkaat
Yht. 14,5 tuntia
Meeri (’00)
Kaisa (’20)
Hillevi (’20)
Helvi (’20)
Vera (’30)
Ilmi (väliaikainen asukas) (’20) + muita asukkaita, esimerkiksi joitakin venäläisiä + henkilökuntaa
+ suomensuomalaisia vanhusten kanssa keskustelemassa: Paula ja Maire
28 Muut tallenteet
yli 20 tuntia
Aino (’10)
Juho, Eino, Johannes & Alisa (’20)
Tyyne, Maria (’30)
Darja, Heimo (’40)
Veikko, Eine, Lena, Oksana (’50)
Nina (’60)
Olesja (’70)
Veronika, Heikki, Igor (’80)