Metakielisen kommentoinnin aktivoituminen

Tutkimuksessani kielelliseen tietoisuuteen vaikuttaa luonnollisesti suomenkielisen tutkijan läsnäolo. Tietoisuus siitä, että puhekumppanina on suomalainen, antaa tutkittaville jo ennak-koasenteen: yleensä se on varsin myönteinen ja korostaa halua samaistua suomalaisiin. Se aktivoi tutkittavia pohtimaan omaa kansallisuuttaan ja eroja suomensuomalaiseen puhujaan ja samalla myös venäläisiin.

Haastattelija vaikuttaa monin tavoin suoraan ja epäsuorasti tutkimusaineistoon, mutta tässä yhteydessä nimenomaan kielellisen tietoisuuden ja kielten erojen pohdinta on olennaista. Lisäksi tarjotut puheenaiheetkin liittyvät kieleen ja kielelliseen historiaan, joten puhujat aktivoituvat arvioimaan suhdettaan kieleen ja ja tilanteessa käytettyihin koodeihin.

Ensinnäkin kysymykset kielellisistä valinnoista saavat tutkittavat puhumaan kielestä:

4.6 K: Kaisa (’20)

KM: puhutteko te täällä venäjää myös vai puhutteko työ vain suomee.

K: suomalaisil huastetaa (’puhutaan’)suomii venäläisil venättä.

126

Kielellistä pohdintaa ja tietoisuutta aktivoi se, että joutuu kontaktiin erilaisten kielten ja kie-limuotojen kanssa (ks. esim. Heller 1982), ja tällainen tilanne vallitsee ylipäätään entisellä Inkerinmaalla (ks. esim. luvut 1.2.1 ja 1.2.3). Puhetta kielestä voi syntyä myös silloin, kun tutkittava huomaa vaihtaneensa koodia. Kun koodinvaihto laukaisee metalingvistisen poh-dinnan, se osoittaa puhujien kielitietoisuutta ja usein halua erotella koodit toisistaan (vrt. Kui-ri 1987)⁷⁹. Halmarin (2005) tutkimilla kaksikielisillä metalingvististä pohdintaa syntyi ni-menomaan silloin, kun koodinvaihdon syynä oli joko suomen kielen idiomaattisten ilmausten tai sanaston puutteellinen hallinta.

Joskus tiedostamaton kahden kielen käyttö tulee tietoiseksi esimerkiksi keskus-telukumppanin kysymyksen myötä. Tällöin tulee näkyväksi se, kuinka olosuhteiden pakosta kaksikieliseksi tullut henkilö suhtautuu kieliin: hän voi kommentoinnillaan osoittaa mieles-tään epäonnistuneensa kielenvalinnassa. Kielen metatason kommentointi voi lähteä myös siitä, että eri koodeista tietoinen puhuja hakee venäjänkielisen sanan merkitystä suomeksi.

Inkerinsuomalaiset ovat eläneet venäjänkielisessä ympäristössä vuosikymmeniä ja tottuneet puhumaan tietyistä asioista vain venäjäksi, minkä takia suomenkielistä ilmausta voi olla vai-kea löytää. (Vrt. Savijärvi I. & Savijärvi M. 1999: 40.) Seuraavassa esimerkissä Maria pohtii ääneen, onko kunta oikea sana tässä tilanteessa. Hän hakee merkitystä itse eikä saa keskuste-lukumppanin vahvistusta.

4.7 Maria (’30)

joo oma talo. hän läks tähän kuntaa (,) vai miten se sanotaa (,) kunta vain (,) kyllä se varmaan (,) niin ku soviet sanotaan ve-näjäks ja siel annettii hänel maapala mis oli kasvaneet puut (,) se oli [L]:ssa [L]:ssa.

Toisinaan taas kielestä puhuttaessa merkitys varmistuu yhdessä keskustelukumppanin kanssa.

Puhuja voi kommentoida käyttämäänsä venäjänkielistä sanaa myös toisin, neutraalimpaan sävyyn, jolloin venäjän kielen ongelmallisuus on vähemmän etualalla. Näin tapahtuu seuraa-vassa esimerkissä (r. 10): Kaisa osoittaa havaitsevansa eri koodit, sen, että vysoki on venäjää.

Hän käyttää sanoa-verbiä metakielisen ilmauksen välineenä ja lisäksi passiivimuodossa, mikä

79 Kaija Kuiri (1987) on tarkastellut metakommunikaatiota murrehaastatteluissa. Hän on luokitellut

murrehaastattelujen metakommunikaatiota kahteen pääryhmään: ensimmäiseen ryhmään hän sijoittaa tapaukset, joissa viestinnän kohteena on haastattelussa käytetty kieli. Näihin hän lukee tekstin osan selvennykset,

tarkennukset ja korjaukset. Toiseen ryhmään kuuluvat hänen luokittelussaan tapaukset, joissa viestinnän kohteena on haastatteluteksti, eli viitataan aiempaan keskusteluun (”kuten jo sanoin”) tai puhuja kommentoi omaa puhettaan. Oman puheen kommentointiin Kuiri luokittelee tekstin jäsentelyn, varmuusasteen pohdiskelun tai oman puheen kielellisen muodon pohdinnan. Näin siis koodinvaihdon kommentoinnit kuuluisivat kielellisen muodon arviointiin, ja niiden motivaationa voi nähdä pyrkimyksen oikeaan koodiin, jonkinlaisen arvoasetelman aktivoitumisen.

127

nostaa sen yleisemmälle tasolle (vysoki sanotaan vennääks, r. 10). Näin hän osoittaa erottele-vansa koodeja ja tasoittaa kommentillaan mahdollista ymmärryskuilua. Tässä tilanteessa vuo-rovaikutus ei venäjänkieliseen ilmaukseen pidemmäksi ajaksi pysähdykään KM:n myönnytel-lessä (nii, r. 11), vaikka KM on hieman aiemmin (r. 7) tosin tarjoamassa sanaa korkea, mutta se jää ilmeisesti Kaisalta huomaamatta.

4.8 K: Kaisa (’20)

Vastaavasti seuraavassa esimerkissä inkerinsuomalainen Helvi päätyy kommentoimaan kieli-taitoaan. Ensin Helvi on puhunut Suomeen menostaan: hän ei ole koskaan käynyt Suomessa eikä näe sitä tarpeelliseksi nyt vanhanakaan. Toisaalta hänen ei tarvitse lähteä Suomeen ol-lakseen tekemisissä suomalaisten kanssa, koska suomalaisia käy vanhainkodissa (r. 1–2).

Nytkin paikalla on kaksi suomalaista, KM ja Maire.

4.9 H: Helvi (’20), M: Maire (suomalainen)

01 H: ei mulla, (.) mi- mie en lähe käymää, (.) suomalaiset

10 KM: saap haastaa suomen kielellä sitte.

11 H: a:?

128

Puhe on suomen kielellä puhumisesta; suomalaisten käynnit lisäävät suomen puhumismah-dollisuuksia (r. 10). Helvi täydentää KM:n vuoroa todeten, että asukkaat puhuvat myös kes-kenään suomea, eivätkä vierailijat siis ole suinkaan ainoita suomenkielisiä keskustelukump-paneita (r. 15). Seuraa tauko, jolloin Helvi kääntyy Mairen puoleen ja koskettaa tämän jalkaa:

Helvi käyttää verbiä kutkuttaa toiminnon selittäjänä (r. 20). Vaikuttaa siltä, että juuri käyty keskustelu on loppuunsaatettu. Tauon jälkeen suomensuomalainen Maire alkaa kuitenkin puhua Helvin käyttämästä kutkuttaa-sanasta (r. 25); se on Mairelle itselleen Savosta kotoisin olevana suomalaisena tuttu. Helvi alkaa pohtia omaa kielitaitoaan, koska Maire on aloittanut puheen kielestä. Toisaalta jo hetkeä aiemmin oli keskusteltu suomen puhumisesta vanhainko-dissa, joten on mahdollista, että Helvi viittaa myös tähän aiempaan keskusteluun todetessaan unohtaneensa suomenkielisiä sanoja (r. 39–40). Tässä tilanteessa ongelmia ei ole ilmennyt, mutta hän huomauttaa venäjän dominoineen menneisyydessä, koska äitikin puhui sitä, ja niinpä suomen sanat ovat siksikin voineet unohtua.⁸⁰ Lisäksi on otettava huomioon se, että Helvillä on muistiongelmia, minkä hän itsekin silloin tällöin mainitsee – tässäkin katkelmassa aivan lopuksi (piä on jo huono, r. 45). Esimerkki osoittaa sen, että Helvi on tietoinen kielen-käytöstään, ja tässä hän aktivoituu kommentoimaan sitä nimenomaan suomalaisten kieltä

80 Tilapäislainat voivat toimia myös sanaston rikastuttajina, mutta usein dominoivan kielen sana tulee mieleen nopeammin, koska puhujan äidinkielen sanan aktivointi on hidasta attrition vuoksi. Puhuja saattaa siten tuottaa kaksikielistä puhetta välttämättömyyden sanelemana. (Myers-Scotton 1997: 225.)

129

koskevien toteamien jälkeen (r. 10, 12, 29, 31). Ensimmäisessä kohdassa (r. 15) Helvi lisää informaatiota kielenkäytöstä tuomalla ilmi, etteivät vanhainkodin asukkaat puhu vain suoma-laisten kanssa suomea. Toisessa kohdassa, keskusteltaessa sanoista, hän tarkentaa aihetta henkilökohtaisemmaksi siirtymällä pohtimaan oman kielitaitonsa muuttumista sen kautta, miten sanat unohtuvat.

Näissä esimerkeissä kielestä puhutaan yleisesti: arvioidaan omaa tai muiden kielenkäyttöä. Esimerkeissä puhuja tuo ilmi havaintojaan tai kokemuksiaan kielistä tai kieli-taidosta, mahdollisesti siksi, että keskustelukumppani on eksplisiittisesti ottanut aihepiirin puheeksi. Seuraavaksi siirryn tarkastelemaan sitä, millaisia käsityksiä puhujat esittävät omista tai muiden kielimuodoista ja kielenkäytöstä.