Luottamus ja luottamussuhteiden rakentuminen lähijohtajien ja työntekijöiden puheissa ilmenevät tässä tutkimuksessa monitasoisempana ja toisaalta kompleksisempana kuin mitä monissa varhaisemmissa luottamustutkimuksissa on esitetty. Tulokset noudattavat Ikosen (2012, 118–119) havaintoja luottamuksen monitasoisesta luonteesta. Tämän tut-kimuksen valossa lähijohtajan ja työntekijän välisen luottamussuhteen rakentuminen vai-kuttaa olevan monen osan summa. Tarkastelin tässä tutkimuksessa luottamuksen raken-tumista dualistisena ilmiönä, jolloin kiinnitin huomion perinteisemmän työntekijöiden näkökulman ohella myös lähijohtajien kokemuksiin luottamussuhteiden rakentumisesta.
Tutkimus vahvistaa luottamuksen olevan itsessään sosiaalinen konstruktio, jonka vuoksi esitän lähijohtajan ja työntekijän välisen luottamuksen rakentuvan osana vuorovaikutus-suhdetta, eikä niitä voi tässä tutkimuksessa tarkastella toisistaan irrallisina ilmiöinä. Tässä tutkimuksessa luottamuksen sosiaaliskonstruktionistista luonnetta tukee tutkimuksessa havaitsemani lähijohtajan ja työntekijän välisen luottamussuhteen kollektiivisesti raken-tuva piirre, ympärillä olevan yhteisön vaikuttaessa kahden väliseen suhteeseen. Kollek-tiivisen luonteen ohella luottamussuhteet lähijohtajan ja työntekijän välillä rakentuvat tässä tutkimuksessa työrooleihin liittyvien vastuiden ja velvoitteiden ympärille.
Sekä työntekijöiden että lähijohtajien puheissa luottamussuhteiden raameina, jopa nor-meina, toimivat työsopimussuhteeseen liittyvät vastuut ja velvollisuudet. Molemmissa ai-neistossa ilmeni selkeästi työsuhteen velvoitteiden kantamisen positiiviset seuraukset lä-hijohtajan ja työntekijän väliselle suhteelle. Lähijohtajien kokemaa luottamusta työnteki-jöihin rakentaa vastuunsa ja velvollisuutensa hoitava työntekijä, joka omalla toiminnal-laan huomioi olevansa osa yhteisöä. Työntekijöiden puheissa lähijohtajan kyky käyttää työroolinsa mukaista valtaa oman työyhteisön hyväksi rakentaa työntekijöiden luotta-musta lähijohtajaan. Tämän vuoksi lähijohtajan yksi merkittävimmistä luottaluotta-musta
raken-tavista toimista on huolehtia, että kaikki työyhteisön jäsenet noudattavat työsuhteen edel-lyttämiä velvollisuuksia yhtäläisesti. Työsuhde luottamussuhteiden lähtökohtana noudat-taa tutkimuksessa LMX-teorian (Graen & Uhl-Bien 1995, 230) mukaista vuorovaikutus-suhteen alkuvaihetta, jossa ennestään toisilleen vieraat ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään pohjautuen erilaisiin muodollisiin sopimuksiin.
Luottamuksen rakentuminen lähijohtajan ja työntekijän välillä ilmenee aineistossa vah-vasti kollektiivisena ilmiönä, mutta aineisto antaa viitteitä myös erilaisten persoonien vai-kutuksesta. Tässä tutkimuksessa ilmenee luottamuksen rakentuminen joko vahvistuvana tai heikentyvänä tapahtumana riippuen persoonallisuuksista. Aineiston perusteella on aja-teltavissa, että eri persoonista riippuen toiseen ihmiseen ja rakenteilla olevan vuorovai-kutus- ja luottamussuhteeseen suhtaudutaan joko lähtökohtaisesti positiivisesti tai epäil-len riippuen kunkin omasta persoonallisesta tavasta suhtautua uuteen ihmiseen. Persoo-nallisuuksien merkitys luottamussuhteiden rakentumisen näkökulmasta ilmenee tässä tut-kimuksessa LMX-teoriaa mukaillen (Bauer & Green1996,1561), jolloin vuorovaikutus-suhteen rakentuminen toisiin ihmisiin tapahtuu henkilökemioiden avulla luontevammin kuin toisten, olemalla samalla aaltopituudella.
Terveydenhuollon alalla tiimityö ja kollektiivisuus ovat merkittäviä asioita lähijohtajan ja työntekijän välisen luottamussuhteen näkökulmista. Potilan hoitotyö on tiimissä toteu-tettavaa työtä, jossa jokaisen yhtäläinen ja ammattitaitoinen työpanos on toimivan työyh-teisön ja hoitotyön edellytys. Hoitotyöntekijöiden tulee voida luottaa toisiinsa ja potilai-den ja hoitotyön johtajien tulee voida luottaa hoitotyötä tekeviin työntekijöihin. Tämän vuoksi luottamussuhteet terveydenhuollossa rakentuvat tässä aineistossa korostetun kol-lektiivisesti ja kerroksellisena ilmiönä. Aikaisemmissa tutkimuksissa terveydenhuolto on kuvautunut luottamussuhteiden näkökulmasta avoimen kommunikaation ja sen mahdol-listaman potilasturvallisuuden näkökulmista (ks. esim. Auer, Schwendimann & Koch 2014), mutta tässä tutkimuksessa terveydenhuolto esiintyy erityisesti tiimityön ja sen luo-mien vaatimusten suhteesta luottamuksen näkökulmiin.
Arvostuksen kokemus ja vahva tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi lähijohtajalle omana per-soonanaan osana työyhteisöä, ilmenee erityisen selkeästi työntekijäaineistossa.
Arvostuk-sen merkitys työntekijöiden luottamukArvostuk-sen rakentajana lähijohtajaan kuvautuu tutkimuk-sessa lähijohtajan vilpittömänä fyysisenä ja henkisenä läsnäolona työntekijöille, sekä osallistamalla työntekijät omaa työtään koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon.
Löydös noudattaa monien aiempien tutkimusten havaintoja työntekijöiden aktiivisen kuuntelun ja osallistamisen hyödyistä (ks. esim. Browning 2014) luottamuksellisten suh-teiden rakentamisessa. Arvostuksen, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen merkitys ilmenevät tässä tutkimuksessa erittäin vahvana, mutta löydös poikkeaa LMX-teorian kuvaamasta työntekijän kokemasta arvostuksesta. LMX-teoria (Graen & Uhl-Bien 1995, 230−232) kuvaa arvostuksen tunteen syntyvän ja esiintyvän vasta korkealaatuisiksi kumppanuus-suhteiksi kehittyneissä lähijohtaja-työntekijäsuhteissa, mutta tässä aineistossa työntekijän kokema arvostuksen tunne rakentaa korkealaatuisia luottamussuhteita lähijohtajaan. Ero LMX-teorian ja tämän tutkimuksen löydöksen välillä on huomioitavan selkeä, LMX-teo-riassa arvostuksen tunne on seuraus hyvistä luottamussuhteista, kun tässä tutkimuksessa se on perusta, jonka päälle työntekijä rakentaa luottamustaan lähijohtajaan.
Vuorovaikutuksen merkitys luottamussuhteiden rakentajana lunastaa tutkimuksessa sosi-aalisen konstruktionismin olemuksen, jolloin samassa kontekstissa toimivat ihmiset ra-kentavat omalla toiminnallaan ja vuorovaikutuksella sen todellisuuden jossa he elävät.
Monissa luottamustutkimuksissa (ks. esim. Wong & Giallonardo 2013) havaitut avoimen, rehellisen, selkeän ja runsaan kommunikaation ja vuorovaikutuksen yhteydet lähijohta-jien ja työntekijöiden välisiin suhteisiin ilmenevät myös tässä tutkimuksessa. Kommuni-kaation ja vuorovaikutuksen merkitys luottamussuhteiden rakentamisessa lähijohtajan ja työntekijän välillä mukailee tässä tutkimuksessa Biesin ja Moagin (1986, 47−50) kuvaa-mia oikeudenmukaisen kommunikaation kriteerejä. Rehellisestä ja oikeudenmukaisesta kommunikaatiosta huolimatta vuorovaikutus ja kommunikaatio luottamuksen rakentajina näyttäytyvät tässä tutkimuksessa monia tutkimuksia ristiriitaisempina. Kommunikaatio ja vuorovaikutus ilmenevät tässä tutkimuksessa positiivisen ja rakentavan vaikutuksen li-säksi myös kompleksisena ja ristiriitaisena. Kompleksisuutta selittää lähijohtaja-aineis-tossa osittain lähijohtajan työhön liittyvä vaitiolon vaatimus, lähijohtajaan kohdistettu luottamus saattaa heiketä työyhteisössä tilanteissa, jossa hänen kommunikaatiomahdolli-suutensa ovat rajalliset yhdelle työntekijälle tehdyn vaitiololupauksen vuoksi.
Lunastaes-saan luottamuksen yhdelle, hän saattaa murentaa sitä usealle. Toisaalta lähijohtajalta odo-tetaan vaitioloa monissa työyhteisön tilanteissa ja siitä poikkeaminen heikentää synty-nyttä luottamusta.
Vuorovaikutuksen ja kommunikaation tärkeys ja vaikeus lähijohtajan ja työntekijän hie-rarkkisessa suhteessa ilmenevät varsin kompleksisena todellisuutena tässä tutkimuksessa ja esiintyvät avoimen oven diskurssina. Avoimen oven merkitys vuorovaikutuksen, kom-munikaation ja viestinnän välineenä on vahvasti korostunut tässä tutkimuksessa, sekä työntekijöiden että lähijohtajien haastatteluissa. Avoimen oven saamat erilaiset merkityk-set lähijohtajien ja työntekijöiden puheissa luovat käsityksen riittämättömästä ja avoi-mesta kommunikaatiosta, jonka vuoksi hyväksi tarkoitetut eleet ja aikomukset saavat ne-gatiivisen merkityksen. Avoimen oven dilemma ja sen kuvaama merkitys luottamuksen rakentumiselle työorganisaatioissa vahvistaa Ikosen (2015, 149) löydöksen lähijohtajan ja työntekijän välisen luottamussuhteen alttiudesta väärinymmärryksille ja ristiriitaisille tulkinnoille riittävän dialogin puuttuessa. Tässä tutkimuksessa syntynyttä avoimen oven dilemmaa selittää todellisen ja riittävän kommunikaation ja toistensa kanssa vuorovaiku-tuksessa toimimisen niukkuus, joka mahdollistaa eri ajattelutavoista syntyneet väärinym-märrykset. Avoimen oven diskurssin paljastama todellisuus (ks. Hacking 1999, 89) hy-väksi tarkoitetusta menettelystä ja sen muuntumisesta päinvastaiseksi toiminnaksi kuvaa hyvin kommunikaation ja vuorovaikutuksen tärkeyttä ihmisten välissä suhteissa. Puhu-malla on mahdollista hälventää syntyviä väärinkäsityksiä.
Hierarkkiset suhteet ja lähijohtajan valta-asema suhteessa työntekijöihin vaikuttavat tä-män tutkimuksen mukaan luottamussuhteiden rakentumiseen lähijohtajan ja työntekijän välillä. Valta ilmenee tutkimuksessa kahdensuuntaisena ilmiönä, toisaalta se rakentaa työntekijöiden luottamusta lähijohtajaan hänen käyttäessään käsissään olevaa valtaa työ-yhteisön ja siellä toimivien työntekijöiden hyväksi tasapuolisesti, mutta sillä on myös mahdollisuus hajottaa. Valta muuttuu tutkimuksessa työntekijöiden kokemana negatii-viseksi ja tuhoavaksi lähijohtajan käyttäessään perusteetonta ja yksipuolista määräysval-taa, ilman riittävää kommunikaatiota tai toiminnan perusteita. Lähijohtajat toisaalta ko-kevat valtansa riittämättömäksi suhteessa työntekijöiden heihin kohdistamiin odotuksiin ja toivovatkin organisaation ylemmän johdon läsnäoloa ja tukea erilaisten organisaatiossa
tapahtuvien päätösten ja määräysten johtamisessa. Lähijohtajien rooli ilmenee tutkimuk-sessa yksinäisenä, myös he kaipaavat tukea sekä aktiivista vuorovaikutusta oman lähijoh-tajansa kanssa, toteuttaessaan työrooliinsa kuuluvaa toimivaltaa. Myös lähijohtajien luot-tamus omaan lähijohtajaan sekä organisaation ylempään johtoon rakentuu tässä tutkimuk-sessa läsnäolon ja vuorovaikutuksen kautta.
Luottamuksen menettäminen tässä tutkimuksessa ei tapahdu helposti, mutta mikäli niin tapahtuu, ilmenevät sen vaikutukset työntekijöiden kertomana melko lohduttomana. Ha-vainto poikkeaa aikaisemmissa tutkimuksissa (ks.esim. Scandura & Pellegrini 2008) ha-vaitusta luottamuksen herkästi rikkoutuvasta luonteesta, mutta myös Ikosen (2013,131) päätelmästä, että luottamussuhde on mahdollista rakentaa ennalleen rikkoutumisen jäl-keen. Työntekijöiden luottamuksen tässä tutkimuksessa haavoittaa ja lopulta rikkoo koe-tun arvostuksen puute ja lähijohtajan valta-aseman suoman toimivallan käyttäminen epä-tarkoituksenmukaisesti tai perusteetta. Rikkoutunut luottamus esiintyy tutkimuksessa epäluottamuksena ja vaikutukset ihmisten välisiin suhteisiin ovat turmiolliset. Työnteki-jöiden menetetty luottamus ilmenee negatiivisten tunteiden kokemisena lähijohtajan per-soonaa kohtaan ja etäännyttää työntekijän lähijohtajasta ja saa hänet epäilemään lähijoh-tajan toimintaa ja motiiveja yleisesti. Etääntymisen seurauksena kommunikaatio vähenee tai loppuu kokonaan ja pahimmillaan pakollisen työhön liittyvän informaation jakamisen lisäksi muu kanssakäyminen ja kommunikaatio loppuvat.
Tässä tutkimuksessa esiintyy poikkeuksellinen tulos liittyen lähijohtajan kokemaan epä-luottamukseen työntekijää kohtaan. Lähijohtajien luottamusta työntekijään heikentää sel-keimmin työsopimuksen ehtojen rikkominen ja tahallinen oman edun tavoittelu yhteisön kustannuksella. Silti, monissa tapauksissa lähijohtaja syyttää itseään työntekijän vir-heestä, erityisesti jos virhe on tahallisesti tai tavoitteellisesti toteutettu, kuten lääkevar-kaus. Lähijohtajan itseensä kohdistamaa syytöstä työntekijän tekemän tahallisen virheen vuoksi ei ole aiemmissa tutkimuksissa kuvattu näin selkeänä. Mistä lähijohtajien kokema itsesyytös kumpuaa, ei ilmene tässä tutkimuksessa, mutta tarjoaa tuoreen näkökulman käytännön johtamisen tutkimukseen.
Terveydenhuolto esiintyy tässä tutkimuksessa sosiaalisen konstruktionismin mukaisena kontekstina, jonka sisällä ihmiset luovat ajatuksillaan, kokemuksillaan ja toiminnallaan
yhdessä muiden kanssa sen todellisuuden, jossa he elävät ja toimivat yhteistyössä tois-tensa kanssa. Terveydenhuollon toimintaympäristö tässä tutkimuksessa tuo varsin vähän elementtejä lähijohtajan ja työntekijän välisen luottamussuhteen rakentumiseen. Tervey-denhuollon kontekstista riippuen, jotkin terveyTervey-denhuollon ominaispiirteet saavat kuiten-kin huomion luottamussuhteiden näkökulmasta. Terveydenhuollossa tiimityön luonne ja sen asettamat odotukset ja vaatimukset, potilasturvallisuuteen liittyvät näkökulmat, vai-tiolovelvollisuuden vaatimus, toiminnan mahdollistama työntekijöiden valta-asema suh-teessa potilaisiin, sekä toimintaympäristöstä johtuva inhimillisyyden piirre ovat tärkeim-mät ja samalla tässä tutkimuksessa myös ainoat piirteet, jotka vaikuttavat lähijohtajan ja työntekijän välisten luottamussuhteiden rakentumiseen terveydenhuollossa.
Etsin tässä tutkimuksessa vastauksia tutkimuskysymyksiin millaisina diskursseina luot-tamus rakentuu työntekijän ja lähijohtajan välisissä vuorovaikutussuhteissa, sekä mitä merkityksiä terveydenhuollon toimintaympäristö luo lähijohtajien ja työntekijöiden väli-sille luottamussuhteille? Tavoitteenani tässä tutkimuksessa oli ymmärtää kuinka luotta-mus rakentuu lähijohtajien ja työntekijöiden välisissä vuorovaikutussuhteissa terveyden-huollossa. Molempiin tutkimuskysymyksiini saan vastaukset luvuissa 4 ja 5, enkä ole tie-toisesti rakentanut toiseen tutkimuskysymykseeni vastaamiseksi omaa lukua. Tutkimuk-sen sosiaaliTutkimuk-sen konstruktionismin viitekehykTutkimuk-sen mahdollistamana vastaan terveyden-huollon toimintaympäristöön liittyvään tutkimuskysymykseen lukujen 4 ja 5 yhteydessä, osana luottamusta rakentavia diskursseja.