Luottamus terveydenhuollon kontekstissa ja johtajan ja työntekijän välisissä suhteissa on merkityksellinen niin yksilö-, organisaatio-, kuin asiakasnäkökulmastakin tarkasteltuna.
Terveydenhuollon kontekstille on tyypillistä riskialtis toiminta, korkeat ammattipäte-vyysvaatimukset sekä julkisesta toiminnasta aiheutuvat odotukset palvelun laadulle, hoi-don tarjoajien tiedoille ja taidoille. Luottamus terveydenhuollossa merkitsee odotusta siitä, että siellä toimivat ihmiset toimivat parhaan kykynsä ja osaamisensa mukaan, toi-saalta heidän odotetaan toimivan myös arvokkaasti, reilusti ja hyväntahtoisesti. (Calnan
& Rowe 2008, 2-7.)
Luottamusta työntekijöiden ja johtajien välillä terveydenhuollossa on tutkittu verraten vähän suhteessa muihin luottamustutkimuksiin. Aiemmissa tutkimuksissa on ilmennyt kuitenkin johtajien ja työntekijöiden luottamussuhteilla olevan vaikutuksia organisaation
ja siellä toimivien henkilöiden hyvinvointiin. Frankelin (2008, 24) mukaan terveyden-huollon johtajien ja työntekijöiden toisiaan arvostava suhde parantaa hoidon laatua ja ke-hittää hoitotyötä. Gill (2008, 101–102) havaitsi tutkiessaan luottamuksen roolia työnteki-jöiden ja johtajien suhteessa terveydenhuollossa, että johtajien ja esimiesten on tärkeää rakentaa luottamussuhteita työntekijöihin, koska se edistää tiimityötä, oikeudenmukai-suuden toteutumista ja työntekijöiden omistautumista sekä yleistä tyytyväisyyttä.
Terveydenhuollon kontekstissa huomioitavaa on palveluille ominainen päivittäinen oi-keudenmukaisuuden, yhtäläisyyden ja eettisyyden vaatimus, jotka asettavat myös johta-misosaamiselle omat erityispiirteensä. Terveydenhuollossa toimivien johtajien ja työn-tekijöiden väliset luottamussuhteet ovat tärkeitä julkiselle ja julkisrahoitteiselle toimin-nalle asetettujen vaatimusten vuoksi, palveluita käyttävillä henkilöillä ja toiminnan mak-savilla tahoilla on oikeus edellyttää kokonaisvaltaista luottamusta edistävää toimintaa, niin palveluiden laadun kuin ihmisten välisten suhteidenkin näkökulmasta. (Gilson 2006, 370.)
Terveydenhuollon kontekstissa tehdyissä aikaisemmissa tutkimuksissa korostuu profes-sionaalisuuden, huolenpidon, riittävän ja rehellisen kommunikaation, delegoinnin sekä omalla esimerkillä johtamisen merkitys luottamuksen rakentajana (Bobbio & kumpp.
2012, 84; McCabe & Sambrook 2014, 823–824). Huomattavaa on, että nämä tekijät luot-tamuksen rakentajina kohdistuvat vain johtajaan, työntekijään kohdistuvia odotuksia suh-teessa luottamuksen kehittymisessä esiintyy vain vaatimattomasti. Ainoastaan työnteki-jän ammattipätevyys mainitaan merkittävänä luottamusta herättävä tekityönteki-jänä johtajien nä-kökulmasta tarkasteltuna (ks. esim. Calnan & Rowe 2008). Hoitotyölle ominainen korkea ammattieetos, potilaan edun asettaminen etusijalle, avuliaisuus esimiestä kohtaan, rehel-lisyys, potilaslähtöisyys ja pysyminen kohtuudessa edistivät ja rakentavat esimiehen luot-tamusta työntekijään. Hoitotyön johtajat kokevat, että työntekijöiden tulee ansaita heidän luottamuksensa, rehellisyys ja potilaiden hyvä hoito toimivat hoitotyön johtajien mukaan parhaina keinoina tuon luottamuksen saavuttamisessa. (Calnan ja Rowe 2008, 126–129.)
Hoitotyön johtajan aktiivisella läsnäololla on positiivinen vaikutus luottamuksen raken-tajana työntekijöihin, koska olemalla näkyvä johtaja voi toimia mentorin roolissa, antaa
konsultaatiotukea työntekijöille hankalissa tilanteissa sekä kannustaa työntekijöitä ras-kaassa työssä. Näkyvyys, tuen antaminen ja johtajan konsultaatiomahdollisuus vaikuttaa korostuvan terveydenhuollon kontekstissa luottamuksen rakentajana, mahdollisesti koska se antaa työntekijöille vaikutelman, että johtaja on osa tiimiä ja hän on lojaali työnteki-jöitä kohtaan sekä ymmärtää työn tekemiseen liittyviä käytännön näkökulmia. Hoitotyön tekijöiden näkökulmasta luottamusta johtajaan heikentää johtajan käytännön työn vähek-syminen hallinnon tunnusmerkkien rinnalla. (Calnan & Rowe 2008, 128–134.)
Aiempien tutkimusten mukaan on ilmeistä, että hoitotyön johtajan ja työntekijöiden väli-set luottamussuhteet ovat merkityksellisiä ja niiden vaikutuksina korostuvat potilastur-vallisuuden ja hoitotyön tekijöiden työhön sitoutumisen näkökulmat. Potilasturvallisuu-den turvaamiseen ja kehittämiseen liittyvät tekijät liittyvät luottamuksen rakentumisen näkökulmasta kommunikaatioon. Luottamuksellinen ilmapiiri, jossa sallitaan avoin kom-munikaatio ja palaute, antaa työntekijöille rohkeutta tuoda esiin virheitä ja epäkohtia, joi-hin voidaan puuttua jo ennaltaehkäisevästi ja potilasturvallisuutta sekä hyvää hoitoa edis-tävästi. (Wong, Laschinger & Gummings 2010, 897; Warshawsky, Havens & Knafl 2012, 9; Auer & Schwendimann 2014, 23–28; Koch 2014, 23; Kim, Kang, Kim & You 2014, 1143.) Organisaatioissa, joissa on raportoitu johtajien ja työntekijöiden väliset luottamus-suhteet korkeiksi, on vähemmän raportoituja virheitä potilashoidossa (Vogus & Sutcliffe 2007, 1000).
Hoitotyöhön ja työorganisaatioon sitoutuminen on parempaa, jos työntekijä kokee suh-teensa hoitotyön lähijohtajaan luottamuksellisiksi (Chang 2014,17). Heikkilä-Tammi, Nuutinen, Bordi ja Manka (2015, 156–158) tutkivat Suomessa eri-ikäisten työssä jatka-mista ja työhyvinvointia tukevia esimieskäytäntöjä ja myös heidän havaintonsa tukivat aiempia löydöksiä siitä, että hoitotyöntekijöiden työssä pysyvyyttä edistävät johtamiskäy-tännöt, jotka sallivat vuorovaikutteisen, tukea antavan, yhteisöllisen ja avoimen kommu-nikaation kulttuurin työyhteisössä. Hoitotyön johtaja joka tarvittaessa puolustaa työnte-kijöidensä sanomaa, lisää johtajaan kohdistuvaa arvostusta, luottamusta ja kunnioitusta.
Hoitotyön johtajat ovat avainasemassa luottamusta herättävän hallintotavan luomisessa, huonon hallintotavan on havaittu vaikeuttavan potilaiden saamaa hoitoa (Basset &
West-more 2012, 22). Johtamistyylillä on merkitystä hoitotyön tekijöiden työpaikkaan sitoutu-miseen, autoritäärinen johtamistapa saatetaan kokea epätyydyttäväksi ja se voi johtaa työ-paikan vaihtamiseen (Nassar, Abdou & Mohmoud 2011, 248). Hoitotyössä vaikuttaa ko-rostuvan monia muita aloja enemmän johtajan henkiset ominaisuudet, kuten eettisyys ja tuen antaminen, sekä tiimityötä korostavat toimintatavat hoitotyön johtajien ja työnteki-jöiden luottamussuhteiden rakentumisessa (Gillespie & Mann 2004, 588). Monissa tutki-muksissa korostuvat positiiviset odotukset toisiaan kohtaan, tiimityö, delegointi, molem-minpuolinen tunteiden jakaminen, tuen antaminen sekä johtajan aktiivinen läsnäolo ja esimerkillä johtaminen luottamussuhteiden rakentajina. (ks. Chen & kumpp. 2008, 326.)
Terveydenhuollon kontekstissa laajalti käytössä oleva vuorotyö saattaa vaikeuttaa kuiten-kin luottamussuhteiden rakentumista, koska vuorotyön vuoksi kaikilla työntekijöillä ei ole välttämättä yhtäläisiä mahdollisuuksia rakentaa korkealaatuisia suhteita johtajaan (Chen & kumpp. 2008, 326). Heinonen tutkimusryhmineen (2013, 10–15) tutkivat Suo-messa LMX-suhteen, alaistaitojen ja työhyvinvoinnin yhteyttä ja niiden vaihtelua tervey-denhuollon eri yksiköiden välillä. Heidän havaintojensa mukaan LMX-suhde esimiehen kanssa vaihtelee yksiköiden sisällä vaikuttaen alaistaitojen esiintymiseen. Osaksi tulos selittyy LMX-teorian perusajatuksesta, johtajien muodostamilla erilaisilla vuorovaikutus-suhteilla eri työntekijöiden kanssa, mutta osasyy löydökseen on tutkijoiden mukaan ter-veydenhuollossa tavanomainen kolmivuorotyö, mikä vaikeuttaa laadukkaiden esimies-alaissuhteiden rakentamista.
Terveydenhuollon konteksti ja siellä toimivien ihmisten väliset luottamussuhteet ovat kiinnostava yhdistelmä. Luoko terveydenhuollon konteksti ja erityisesti siellä korostuva eettinen arvopohja joitain edellytyksiä, vaikeuksia, erityispiirteitä tai rakenteita siellä toi-mivien lähijohtajien ja työntekijöiden luottamussuhteiden kehitykselle? Hyvien luotta-mussuhteiden vaikutuksina terveydenhuollossa näyttävät olevan ainakin potilasturvalli-suuteen ja henkilökunnan työhön sitoutumiseen liittyvät positiiviset vaikutukset.
3 TUTKIMUKSEN METODOLOGISET VALINNAT JA AINEISTO 3.1 Sosiaalinen konstruktionismi ja laadullinen tutkimusote
Sosiaalisen konstruktionismin juuret ovat psykologiassa sekä sosiaalipsykologiassa (Burr 2003, 5). Sosiaalisen konstruktionismin ajattelun mukaan todellisuus on sosiaalisesti ra-kentunutta ja ihmiset tulkitsevat jokapäiväistä elämäänsä subjektiivisesti merkitykselli-senä maailmana. Tulkinnan ohella ihmiset tuottavat toiminnallaan ja ajattelullaan sen to-dellisuuden, jossa he elävät. (Berger & Luckmann 1994, 11–30.) Sosiaalinen konstruk-tionismi ilmentää Chian (2011, 128–129) kuvaaman postmodernin paradigman piirteitä, kuten kielellisyyttä, yksilöllisyyttä, määrittelemättömyyttä ja vuorovaikutusta. Postmo-dernin ajattelun mukaan teoriat ovat käytännöllisiä työvälineitä maailman ymmärtä-miseksi, eikä absoluuttisen totuuden löytäminen tai teorioiden olemassaolo ole merkityk-sellistä. Postmodernin perinteen mukaisesti myös sosiaalinen konstruktionismi on kiin-nostunut äänettömistä, kokemuksellisista ja tiedostamattomista ilmiöistä ja analysoimalla niitä ymmärrys ilmiöstä lisääntyy.
Käsitteitä sosiaalinen konstruktionismi ja konstruktivismi käytetään toisinaan toistensa synonyymeina, mutta käsitteiden välillä on nähtävissä eroavaisuuksia. Sosiaalinen kon-struktivismi tarkastelee todellisuutta yksilön näkökulmasta, sosiaalinen konstruktionismi puolestaan korostaa vahvasti sosiaalisten prosessien merkitystä todellisuuden rakentajana (Gergen 2015, 30). Tässä tutkielmassa käytän ainoastaan käsitettä sosiaalinen konstruk-tionismi, koska tarkoituksenani on tarkastella luottamuksen rakentumista kahden väli-sessä suhteessa ja osana sosiaalisia käytäntöjä, vaikkakin yksilöiden kokemukset tuotta-vat tutkimusaineiston ja siten myös yksilön kokemukset korostutuotta-vat aineistossa.
Toteutin tämän tutkimuksen mukaillen Hackingin (2009, 20) ajatuksia sosiaalisen kon-struktionismin ensisijaista käyttötarkoituksesta; tietoisuuden lisäämisestä kiinnittämällä huomio ihmisten kokemuksiin sosiaalisen elämänsä rakentumisesta. Ajatteluni tässä työssä pohjautui sosiaalisen konstruktionismin ominaispiirteeseen, jolloin maailman ja tiedon oletetaan rakentuvan vuorovaikutussuhteiden kautta; maailma on sellainen, mil-laiseksi se suhteiden avulla rakennetaan. Tutkimukseni, eikä sosiaalisen
konstruktionis-min tarkoituksena ole tarjota rationaalista näkemystä totuudesta, vaan herättää keskuste-lua, tarjota vaihtoehtoja, metaforia ja kertomuksia (Gergen1997, 78.). Tieto ja käsitys maailmasta luodaan jokaisessa suhteessa uudelleen, eikä ehdotonta totuutta ole, sen sijaan muuttumattoman tiedon korvaa ajatus vaihtoehtoisista totuuksista ja tiedosta (Gergen 2015, 4–9).
Tiedon ja käsityksen maailmasta ajatellaan sosiaalisessa konstruktionismissa olevan kon-tekstisidonnaista sekä kulttuurisesti että historiallisesti latautunutta (Gergen 2009, 40–
46). Burr (2003, 7) kuvaa Gergenin ja Hackingin ohella historian merkityksen tiedon ja ymmärryksen yhteydessä, hänen mukaansa tieto ja ymmärrys maailmasta syntyvät ny-kyisyyden ja historian yhteydestä, tietoa tai ymmärrystä ei ole olemassa objektiivisena todellisuutena. Gergenin (1997, 77) mukaan sosiaaliset suhteet liittyvät aina tiettyyn kon-tekstiin, suhteisiin liittyvä historia ja kulttuuri haastavat kirjoittamattomat säännöt ole-massa olevista arvoista.
Hacking (2009, 32) esittää, että sosiaalisen rakentumisen ydin rinnastetaan individualis-tiseen konstruktioon ja että yksilöiden tunteet ja tunneilmaisut ovat itsestään selviä sekä väistämättömiä. Tähän ajatteluun pohjautuen tarkastelen luottamuksen rakentumista yk-silöllisistä kokemuksista käsin, jolloin ykyk-silöllisistä, intersubjektiivista kokemuksista muodostuu merkitysten avulla vuorovaikutteisesti kontekstin mukainen sosiaalinen to-dellisuus (ks. Berger & Luckmann 1994, 33–34).
Koska vuorovaikutus ei ole pelkästään sanoja vaan se ilmenee myös muina tekoina ja eleinä (Gergen 2009, 34), pidän perusteltuna valintaani toteuttaa tämä tutkimus tulkinnal-listen menetelmien avulla. Tulkinnallisen tutkimusotteen avulla pystyn huomioimaan käytetyn kielen avulla vuorovaikutussuhteita kokonaisuuksina sekä kiinnittämään huo-mion pelkkien sanojen ohella siihen, miten suhteet toimivat. Sanat ovat merkityksellisiä tietyssä kontekstissa ilmenevissä ihmisten välisissä suhteissa, mutta sanoille asetettu pai-noarvo riippuu sosiaalisten prosessien luonteesta. (Gergen 1997, 51–52.).
Tunteita on tarkasteltu perinteisesti sosiaalisen konstruktionismin avulla ja tunteita selit-tävät moraalisten näkemysten ja sosiaalisen aseman muuttaminen. Tunteet, kuten tässä
tutkimuksessa tarkasteltava luottamus, nähdään Kuuselan (2000, 24) mukaan sosiaali-sessa konstruktionismissa sosiaalisten tapahtumien, niiden tuottamien tunteiden ja tuntei-den aikaansaamien toiminnallisten reaktioituntei-den tuotteina. Kuuselan määritelmä tunteituntei-den sosiaalisesta luonteesta noudattaa Gergenin (2009, 98) päätelmiä tunteiden syntymisestä sosiaalisissa suhteissa, sen sijaan että ne olisivat ihmisten sisäisen maailman synnyttämiä.
Oleellista ei ole niinkään tunteiden tunteminen vaan niiden syntyminen sosiaalisten suh-teiden avulla (Gergen 2009, 102).
Luottamus ilmenee ja ylläpitää itseään ihmisten välisessä päivittäisessä kanssakäymi-sessä ja tekee sosiaalisen elämän mahdolliseksi ja siten kytkeytyy luonnolliseksi osaksi sosiaalista konstruktionismia. Luottamus nähdään sosiaalisena konstruktiona, sillä luot-tamus mahdollistaa sosiaalisen elämän, eikä luotluot-tamusta esiinny ilman sosiaalisia suhteita (Weber & Carter 2003, 1–19). Luottamus rakentuu vuorovaikutuksessa toisen ihmiseen, mutta luottamukselliset suhteet vaativat kehittyäkseen aikaa (Weber &Carter 2003, 47–
48). Aika on luottamuksen rakentamisessa merkityksellinen, koska se mahdollistaa ihmi-sille luotettavuuden todistamisen. Aika, jonka ihmiset viettävät yhdessä rakentaa osaltaan kahden välisiä suhteita ja siten vaikuttaa myös luottamuksen rakentumiseen, luottamus-ja vuorovaikutussuhteiden kuvataankin olevan samanaikaisesti kehittyvä prosessi. (We-ber & Carter 2003, 19–26.) Luottamus itsessään täyttää sosiaalisen konstruktionismin tunnusmerkit. Luottamus ilmenee aina suhteessa johonkin, se on kontekstisidonnainen Gergenin (2009, 40) kuvaamalla tavalla, lisäksi luottamussuhteet vaativat kehittyäkseen aikaa, joka on sekä konteksti- että historiallisesti latautunutta. Luottamuksella on vahva henkilökohtainen luonne, eikä sitä voida irrottaa kontekstistaan eli suhteestaan johonkin.
Luottamus liittyy sosiaalisiin prosesseihin, jossa yksilöt ovat suhteessa toisiinsa eri roo-leissa kielen välityksellä. (Weber ja Carter 2003, 47–49.)
Jotta pystyin tarkastelemaan luottamusta sen henkilökohtaisesta ja kontekstiin liittyvästä luonteesta käsin, toteutin tutkimuksen laadullisen tutkimusperinteen mukaisesti, joka mahdollisti ihmisten kokemusten, merkitysten ja kokonaisvaltaisuuden tarkastelun. Laa-dullinen tutkimusperinne sallii joustavat tutkimuskäytännöt (Ronkainen ym. 2011, 82–
83) ja se on merkityksellistä tutkittaessa sensitiivisiä aiheita, kuten luottamusta. Luotta-mus on ilmiönä vaikeasti tutkittavissa (Lyon, Möllering & Saunders 2012, 1–8), tästä
syystä innovatiivisten tutkimusmenetelmien käyttö on tärkeää. Tässä tutkimuksessa in-novatiiviset tutkimusmenetelmät käsittävät empiirisen tutkimusaineiston epätyypillisen keräämisen olemassa olevien suhteiden avulla. Luottamuksen sensitiivisestä luonteesta johtuen luottamustutkimuksissa on mahdollista käyttää jo valmiita olemassa olevia hen-kilösuhteita tutkijan ja tutkittavan välillä jo olemassa olevan luottamussuhteen vuoksi (Lyon 2012, 85).
Luottamustutkimuksissa on käytetty myös muita kvalitatiivisia menetelmiä, kuten narra-tiivisia (ks. esim. Ashleigh & Meyer 2012; Kelley & Biesel 2014) ja hermeneutisia (ks.esim. Breeman 2012) tutkimusmenetelmiä. Luottamustutkimuksissa, joissa halutaan mitata luottamuksen esiintymistä tai selvittää luottamukseen yhteydessä olevia tekijöitä, erityisesti organisaatio- ja johtamistutkimuksen alalla, on käytetty survey-tyyppisiä kvan-titatiivisia tutkimusmenetelmiä, jotka mahdollistavat laajat otokset ja erilaisten korrelaati-oiden tarkastelun (ks. esim. Chen, Wang, Chang & Hu 2008). Laadullisia menetelmiä, kuten haastattelututkimuksia, on käytetty ymmärrystä ja kokemuksellisuutta tarkastele-vissa tutkimuksissa (ks.esim. Tse & Troth 2013; Browning 2014;).
Laadullisten tutkimusmenetelmien avulla on empiirisesti tutkittu ihmisten kokemuksia eletystä elämästä niin sosiaalitieteissä, psykologiassa ja muissakin ihmisten kokemuksia tutkivissa tieteissä. (Wertz, Charmaz, McMullen, Josselson, Anderson & McSpadden 2011, 89.) Laadullisen tutkimuksen pyrkimys tosiasioiden paljastamiseen (Hirsjärvi, Re-mes & Sajavaara 2009, 161) noudattaa Hackingin (1999, 20) kuvausta sosiaalisen kon-struktionismin ensisijaisesta käyttötarkoituksesta, tietoisuuden lisäämisestä sekä ytimen selvittämisestä ja soveltuu sen vuoksi käytettäväksi tässä tutkimuksessa.
Luottamus ilmiönä asettaa tutkijalle monia metodologisia haasteita ratkaistavaksi, pää-osin haasteet liittyvät luottamukselle tyypilliseen prosessimaisuuteen, sen äänettömään luonteeseen, kulttuurien vaikutukseen luottamuksen kuvailussa, tutkijan vaikutukseen sekä luottamustutkimuksen eettisiin näkökulmiin. Luottamus ei ole kuvattavissa pelkäs-tään rationaalisena ilmiönä, vaan siihen liittyy emotionaalinen ja intuitionaalinen ele-mentti. Luottamus on merkittävissä määrin sensitiivinen, arkaluonteinen ja
organisaa-tioissa jopa salainen ilmiö tutkittavaksi, että se asettaa tutkijalle korkeat vaatimukset toi-mia joustavasti luoden luottamuksellinen ilmapiirin tutkimustilanteeseen. (Lyon & kump.
2012, 11–12.)
3.2 Avoin haastattelumenetelmä ja tutkimuksen aineisto
Tämän tutkimuksen empiirinen aineisto on yksilöhaastatteluna kerätty haastatteluai-neisto. Haastattelumenetelmä sopii Puusan (2011, 73) mukaan erityisen hyvin laadulli-seen tutkimusperinteelaadulli-seen, koska laadullisten tutkimusmenetelmien tutkimuskohteet ovat usein tämän tutkimuksen kaltaisia; kontekstisidonnaisia, tulkinnallisia sekä vuorovaiku-tussuhteissa syntyneitä. Laadullinen tutkimus sopii lisäksi sellaisten ilmiöiden tarkaste-luun, joita ei voi selittää matemaattisen logiikan avulla vaan ne liittyvät ihmisten käyttäy-tymiseen. (Puusa & Juuti 2011, 31.) Valitsin tutkimuksen tarkastelunäkökulmaksi tulkin-nallisen organisaatioteorian mukaisen ajattelun, jolloin sosiaalista todellisuusuutta tarkas-tellaan siinä olevien toimijoiden kautta ja tulkinnallisten menetelmien avulla. Nämä me-netelmät korostavat kielen ja sen rakenteiden, kommunikaation ja sosiaalisten suhteiden merkitystä ja tiedon voidaan sanoa olevan tulkittua todellisuutta. (Hatch & Yanow 2011, 69.) Puusan (2011,73) mukaan haastattelututkimus on itsessään sosiaalinen konstruktio, koska se syntyy vuorovaikutuksessa siihen yhteydessä olevien toimijoiden ja ilmiön kanssa. Haastattelututkimuksena toteuttamani laadullinen tutkimusmenetelmä on perus-teltu tässä tutkimuksessa ilmiön tulkinnallisuuden, vahvan sosiaalisen konstruktionismin, ihmisten käytökseen liittyvän toiminnan ja aiheen sensitiivisyyden vuoksi.
Keräsin tutkimuksen empiirisen aineiston avoimilla yksilöhaastatteluilla, joka mahdol-listi haastattelun keskustelunomaisen etenemisen (ks. Ronkainen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne & Paavilainen 2011, 116). Avoin haastattelu on menetelmä, jossa on etukäteen mietitty aihepiiri, mutta ei tiukkoja keskusteluteemoja, haastattelussa on määritelty tar-kasti ennakkoon vain tarkasteltava ilmiö. Avoin haastattelututkimus on ilmiökeskeinen, tästä syystä tutkimuksen teoreettinen viitekehys ei ohjaa vahvasti haastattelun kulkua, vaan helpottaa tutkijan ymmärrystä tutkittava ilmiötä kohtaan ja antaa tutkijalle esiym-märryksen aiheesta. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 74–76; Puusa 2011, 83.)
Yksilöhaastatteluna toteutettua haastattelumenetelmää tässä tutkimuksessa puoltaa me-netelmän mahdollisuus huomioida ilmiön kontekstuaalisuus, subjektiivinen kokemus, sekä joustavuus. Uskon, että aiheen sensitiivisyyden ja johtaja-työntekijä hierarkia-ase-telman vuoksi yksilöhaastatteluna toteutettu aineistonkeruumenetelmä tuottaa ryhmä-haastattelua avoimemmin ja vilpittömämmin jaettuja kokemuksia, ajatuksia ja tuntemuk-sia luottamukseen liittyvistä tilanteista. Avoin haastattelumenetelmä tässä tutkimuksessa on perusteltu myös sen vuoksi, että menetelmä salli minulle haastattelijana tarkentavien kysymysten ja laajemman selittämisen mahdollisuuden. Avoimen haastattelun tunnus-piirteitä ovat keskustelunomainen tapa tehdä haastattelua, haastattelijan keskeinen rooli keskustelun johdattamisessa eteenpäin, sekä haastattelijan mahdollisuus tehdä intuitiivi-sia ja kokemusperäisiä väliintuloja haastattelutilanteessa (Puusa 2011, 76).
Tämän tutkimuksen empiirisenä tutkimuskohteena olivat suomalaisessa terveydenhuol-lossa toimivat lähijohtajat ja työntekijät. Lähijohtajalla tässä tutkimuksessa tarkoitan ter-veydenhuollon alalla toimivia osastonhoitajia ja työntekijöillä sairaanhoitajia ja perus-tai lähihoitajia. Luottamustutkimuksessa tutkijan rooli on haasteellinen ja aiheen sensitiivi-syys edellyttää tutkijan ja tutkittavan välistä luottamuksellista suhdetta (Lyon ym. 2012, 12), tästä syystä valitsin tutkimukseen osallistuvat haastateltavat henkilöt tutkijaperustei-sen valinnan perusteella. Tutkijaperusteinen valinta tarkoittaa haastateltavien kutsumista tutkimukseen käyttäen jo olemassa olevia suhteita, jolloin haastattelijan ja haastateltavien henkilöiden välille on jo muodostunut luottamuksellinen suhde (Lyon 2012, 87). Pidän valitsemaani menetelmää onnistuneena tässä tutkimuksessa, koska luottamuksellisen il-mapiirin luominen haastattelutilanteeseen vaativat aikaa ja vuorovaikutusta kehittyäk-seen. Luottamuksen tutkimiseen liittyy myös aiheesta ja kontekstista johtuva sensitiivi-syyden ja arkaluonteisuuden piirre, jonka vuoksi ennestään tuntemalle ihmiselle jakaa vierasta ihmistä herkemmin kokemuksiaan. (Lyon & kump. 2012, 87–88.)
Tässä tutkimuksessa oman erityispiirteensä tutkimuksen luotettavuuden ja eettisyyden näkökulmasta luo oma roolini tutkijana suhteessa tutkimukseen osallistuviin henkilöihin.
Haastatteluun mahdollisesti kutsuttavat henkilöt valitsin tutkijaperusteisen valinnan li-säksi sillä perusteella, että tunsin heidät ennalta, mutta en ollut toiminut teille itse esimie-henä, eikä haastatteluun kutsumillani henkilöillä ollut tietojeni mukaan ollut lähijohtaja
ja työntekijäsuhdetta toisiinsa. Näillä valinnoilla sain listattua tuntemistani ammattilai-sista tutkimushaastatteluja vastaavan kaksinkertaisen määrän. Valitsin tutkimukseen osallistuvat henkilöt huomioiden, että kohdeorganisaatio tarjoaa riittävän laajan ja moni-puolisen terveydenhuollon organisaatio- ja henkilöstörakenteen, jotta sen avulla oli mah-dollista saada kerättyä mahdollisimman rikas aineisto. Monipuolinen organisaatio- ja henkilöstörakenne mahdollisti jokaisen tutkimukseen osallistuneen henkilökohtaisen sekä organisaatio- ja yksikkökohtaisen yksityisyyden turvaamisen.
Tutkimusaiheen erityisen luonteen vuoksi ja tutkittavan ilmiön ymmärtämiseksi katson, että tässä tutkimuksessa tutkijaperusteinen lähestymistapa on tutkimukselle eduksi, eikä heikennä tutkimuksen eettisiä tai luotettavuudelle asetettuja vaateita. Tämä edellytti mi-nulta tutkijana erityistä tietoisuutta asetelman haavoittuvuudesta sekä mahdollisesta omasta vaikutuksestani haastateltaviin sekä vahvaa itsereflektiota läpi tutkimuksen. Pidän luotettavuuden ja eettisyyden toteutumista mahdollisena tutkijalähtöisestä huolimatta, koska mielenkiintoni tutkimuksessa kohdistuu yksilöllisiin kokemuksiin, eivätkä organi-saatio tai yksilöt ole tässä tutkimuksessa merkityksellisiä muuten kuin kontekstin näkö-kulmasta ja kokemusten jakajina.
Vahvistin tutkimuksen eettisyyttä käyttämällä apuna tutkimukseen kutsuttavien henkilöi-den yhteyhenkilöi-denpidossa tutkimuksen ulkopuolista ja kohdeorganisaation hyväksymää yh-teyshenkilöä eli välittäjää. Valitsin välittäjän sillä perusteella, että hän on ammattinsa puolesta tietoinen yleisesti tutkimukseen liittyvistä yleisistä periaatteista sekä käytän-teistä ja on kohdeorganisaation luotettava työntekijä. Välittäjä antoi vapaaehtoisen suos-tumuksensa välittäjänä toimimiseen. Välittäjän käyttäminen tässä tutkimuksessa varmisti tutkimukseen osallistuvien vapaaehtoisuuden ja antoi heille todellisen mahdollisuuden kieltäytyä osallistumasta tutkimukseen tutkijalle anonyymisti. Tämä on merkityksellistä, koska tutkimuksen tekijänä tunnen tutkimukseen osallistuvat henkilöt ennalta. Välittäjä kutsui sähköpostin avulla tutkimukseen sattumanvaraisesti viisi (5) osastonhoitajaa ja viisi (5) työntekijää hänelle ennakkoon antamastani listasta, jossa oli nimettynä tutkimus-haastatteluja vastaava kaksinkertainen (20) määrä tutkimukseen mahdollisesti kutsuttavia tuntemiani henkilöitä. Kaksinkertainen määrä mahdollisia tutkimukseen kutsuttavia hen-kilöitä varmisti tutkimuksesta mahdollisesti kieltäytyvien anonymiteetin. Välittäjä jakoi
tutkimukseen kutsuttaville informaatiokirjeen (liite 1), jossa oli lyhyesti kuvattu tutki-muksen tarkoitus ja toteutus, tämän jälkeen henkilöt ilmaisivat alustavan suostututki-muksensa välittäjälle. Välittäjä luovutti tämän jälkeen minulle ainoastaan tutkimukseen suostunei-den henkilöisuostunei-den nimitiedot, jonka jälkeen olin heihin yhteydessä sähköpostilla haastatte-luajan sopimiseksi. Näin menettelemällä olen pyrkinyt turvaamaan tutkimukseen osallis-tuvien vapaaehtoisuuden, sekä vahvistamaan tutkimuksen luotettavuutta sekä eettisyyttä tutkijaperusteisesta valinnasta huolimatta. Pidän mahdollisena, etteivät tutkimukseen kut-suttavat henkilöt olisi välttämättä osanneet kieltäytyä suoraan ennalta tuntemansa tutkijan osoittamaan suoraan haastattelukutsuun. Välittäjää käyttämällä pyrin eliminoimaan haas-tateltaville mahdollisesti syntyvän hyväksikäytön tunteen. Tutkimukseen kutsutut ja lo-pulta siihen osallistuneet henkilöt ovat terveydenhuollon eri toimialoilta, eivätkä he ole tietojeni mukaan olleet toisiinsa lähijohtaja-työntekijä-suhteessa. Tällä olen pyrkinyt vält-tämään yksittäisten lähijohtajien ja työntekijöiden välisen suhteen käsittelyä kauttani.
Tutkimus koostuu kymmenestä (10) yksilöhaastattelusta, joista viisi on lähijohtajahaas-tattelua ja viisi on työntekijähaaslähijohtajahaas-tattelua. Haastattelujen määrä on mielestäni riittävä tur-vaamaan tutkimukseen osallistuvien henkilöiden anonymiteetin myös tulosten osalta, yk-sittäiset vastaukset tai vastaajat eivät erotu, kun analysoitavana on useampi haastattelu.
Kävin jokaisen tutkimukseen osallistumisen henkilön kanssa läpi ennen tutkimuksen aloittamista tutkimuksen tavoitteet, kulun ja heidän oikeutensa. Jokainen haastateltava varmisti kirjallisesti vapaaehtoisen suostumuksensa (liite 4) tutkimukseen.
Jotta oma vaikutukseni tutkijana pysyi mahdollisimman neutraalina, en kertonut tutki-muksen kulusta, taustoista tai tutkimustehtävistä ennen haastattelukutsua haastateltaville.
Pidän mahdollisena, että tutkimukseen kutsutut henkilöt osallistuvat tähän tutkimukseen herkemmin ja jakoivat tuntemuksiaan ja ajatuksiaan vapaammin kuin jos tutkijana olisi ollut heille ennestään tuntematon henkilö. Uskon kuitenkin, ettei sillä ole kriittistä vaiku-tusta tutkimuksen luotettavuuteen eikä eettisyyteen, koska kaikilla oli anonyymi mahdol-lisuus kieltäytyä osallistumasta tutkimukseen. Korostin kaikille tutkimukseen osallistu-neille vielä haastattelutilanteessa, että heillä on mahdollisuus perua tutkimukseen osallis-tuminen, milloin tahansa perusteluitta, sitouduin myös hävittämään siihen mennessä ke-räämäni aineiston kieltäytyneen henkilön osalta. Luottamustutkimuksessa monet asiat
voivat heikentää tutkimustilanteessa haastateltavan luottamusta haastattelutilannetta koh-taan ja roolini haastattelijana ja tutkijana olikin erityisen haavoittuva sekä haavoittava tästä syystä (ks. Lyon & kump. 2012, 11). Haavoittavuuden näkökulmasta pidän mahdol-lisena, että tutkimukseen osallistuneet henkilöt eivät joka hetki kokeneet olevansa osalli-sina haastattelututkimuksessa, siinä määrin vapaamuotoista, avointa ja rehellistä keskus-telu ja haastatkeskus-telun kulku olivat ajoittain toisten haastateltavien kanssa. Tiedostan, että
voivat heikentää tutkimustilanteessa haastateltavan luottamusta haastattelutilannetta koh-taan ja roolini haastattelijana ja tutkijana olikin erityisen haavoittuva sekä haavoittava tästä syystä (ks. Lyon & kump. 2012, 11). Haavoittavuuden näkökulmasta pidän mahdol-lisena, että tutkimukseen osallistuneet henkilöt eivät joka hetki kokeneet olevansa osalli-sina haastattelututkimuksessa, siinä määrin vapaamuotoista, avointa ja rehellistä keskus-telu ja haastatkeskus-telun kulku olivat ajoittain toisten haastateltavien kanssa. Tiedostan, että