Tämän tutkimuksen empiirinen aineisto on yksilöhaastatteluna kerätty haastatteluai-neisto. Haastattelumenetelmä sopii Puusan (2011, 73) mukaan erityisen hyvin laadulli-seen tutkimusperinteelaadulli-seen, koska laadullisten tutkimusmenetelmien tutkimuskohteet ovat usein tämän tutkimuksen kaltaisia; kontekstisidonnaisia, tulkinnallisia sekä vuorovaiku-tussuhteissa syntyneitä. Laadullinen tutkimus sopii lisäksi sellaisten ilmiöiden tarkaste-luun, joita ei voi selittää matemaattisen logiikan avulla vaan ne liittyvät ihmisten käyttäy-tymiseen. (Puusa & Juuti 2011, 31.) Valitsin tutkimuksen tarkastelunäkökulmaksi tulkin-nallisen organisaatioteorian mukaisen ajattelun, jolloin sosiaalista todellisuusuutta tarkas-tellaan siinä olevien toimijoiden kautta ja tulkinnallisten menetelmien avulla. Nämä me-netelmät korostavat kielen ja sen rakenteiden, kommunikaation ja sosiaalisten suhteiden merkitystä ja tiedon voidaan sanoa olevan tulkittua todellisuutta. (Hatch & Yanow 2011, 69.) Puusan (2011,73) mukaan haastattelututkimus on itsessään sosiaalinen konstruktio, koska se syntyy vuorovaikutuksessa siihen yhteydessä olevien toimijoiden ja ilmiön kanssa. Haastattelututkimuksena toteuttamani laadullinen tutkimusmenetelmä on perus-teltu tässä tutkimuksessa ilmiön tulkinnallisuuden, vahvan sosiaalisen konstruktionismin, ihmisten käytökseen liittyvän toiminnan ja aiheen sensitiivisyyden vuoksi.
Keräsin tutkimuksen empiirisen aineiston avoimilla yksilöhaastatteluilla, joka mahdol-listi haastattelun keskustelunomaisen etenemisen (ks. Ronkainen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne & Paavilainen 2011, 116). Avoin haastattelu on menetelmä, jossa on etukäteen mietitty aihepiiri, mutta ei tiukkoja keskusteluteemoja, haastattelussa on määritelty tar-kasti ennakkoon vain tarkasteltava ilmiö. Avoin haastattelututkimus on ilmiökeskeinen, tästä syystä tutkimuksen teoreettinen viitekehys ei ohjaa vahvasti haastattelun kulkua, vaan helpottaa tutkijan ymmärrystä tutkittava ilmiötä kohtaan ja antaa tutkijalle esiym-märryksen aiheesta. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 74–76; Puusa 2011, 83.)
Yksilöhaastatteluna toteutettua haastattelumenetelmää tässä tutkimuksessa puoltaa me-netelmän mahdollisuus huomioida ilmiön kontekstuaalisuus, subjektiivinen kokemus, sekä joustavuus. Uskon, että aiheen sensitiivisyyden ja johtaja-työntekijä hierarkia-ase-telman vuoksi yksilöhaastatteluna toteutettu aineistonkeruumenetelmä tuottaa ryhmä-haastattelua avoimemmin ja vilpittömämmin jaettuja kokemuksia, ajatuksia ja tuntemuk-sia luottamukseen liittyvistä tilanteista. Avoin haastattelumenetelmä tässä tutkimuksessa on perusteltu myös sen vuoksi, että menetelmä salli minulle haastattelijana tarkentavien kysymysten ja laajemman selittämisen mahdollisuuden. Avoimen haastattelun tunnus-piirteitä ovat keskustelunomainen tapa tehdä haastattelua, haastattelijan keskeinen rooli keskustelun johdattamisessa eteenpäin, sekä haastattelijan mahdollisuus tehdä intuitiivi-sia ja kokemusperäisiä väliintuloja haastattelutilanteessa (Puusa 2011, 76).
Tämän tutkimuksen empiirisenä tutkimuskohteena olivat suomalaisessa terveydenhuol-lossa toimivat lähijohtajat ja työntekijät. Lähijohtajalla tässä tutkimuksessa tarkoitan ter-veydenhuollon alalla toimivia osastonhoitajia ja työntekijöillä sairaanhoitajia ja perus-tai lähihoitajia. Luottamustutkimuksessa tutkijan rooli on haasteellinen ja aiheen sensitiivi-syys edellyttää tutkijan ja tutkittavan välistä luottamuksellista suhdetta (Lyon ym. 2012, 12), tästä syystä valitsin tutkimukseen osallistuvat haastateltavat henkilöt tutkijaperustei-sen valinnan perusteella. Tutkijaperusteinen valinta tarkoittaa haastateltavien kutsumista tutkimukseen käyttäen jo olemassa olevia suhteita, jolloin haastattelijan ja haastateltavien henkilöiden välille on jo muodostunut luottamuksellinen suhde (Lyon 2012, 87). Pidän valitsemaani menetelmää onnistuneena tässä tutkimuksessa, koska luottamuksellisen il-mapiirin luominen haastattelutilanteeseen vaativat aikaa ja vuorovaikutusta kehittyäk-seen. Luottamuksen tutkimiseen liittyy myös aiheesta ja kontekstista johtuva sensitiivi-syyden ja arkaluonteisuuden piirre, jonka vuoksi ennestään tuntemalle ihmiselle jakaa vierasta ihmistä herkemmin kokemuksiaan. (Lyon & kump. 2012, 87–88.)
Tässä tutkimuksessa oman erityispiirteensä tutkimuksen luotettavuuden ja eettisyyden näkökulmasta luo oma roolini tutkijana suhteessa tutkimukseen osallistuviin henkilöihin.
Haastatteluun mahdollisesti kutsuttavat henkilöt valitsin tutkijaperusteisen valinnan li-säksi sillä perusteella, että tunsin heidät ennalta, mutta en ollut toiminut teille itse esimie-henä, eikä haastatteluun kutsumillani henkilöillä ollut tietojeni mukaan ollut lähijohtaja
ja työntekijäsuhdetta toisiinsa. Näillä valinnoilla sain listattua tuntemistani ammattilai-sista tutkimushaastatteluja vastaavan kaksinkertaisen määrän. Valitsin tutkimukseen osallistuvat henkilöt huomioiden, että kohdeorganisaatio tarjoaa riittävän laajan ja moni-puolisen terveydenhuollon organisaatio- ja henkilöstörakenteen, jotta sen avulla oli mah-dollista saada kerättyä mahdollisimman rikas aineisto. Monipuolinen organisaatio- ja henkilöstörakenne mahdollisti jokaisen tutkimukseen osallistuneen henkilökohtaisen sekä organisaatio- ja yksikkökohtaisen yksityisyyden turvaamisen.
Tutkimusaiheen erityisen luonteen vuoksi ja tutkittavan ilmiön ymmärtämiseksi katson, että tässä tutkimuksessa tutkijaperusteinen lähestymistapa on tutkimukselle eduksi, eikä heikennä tutkimuksen eettisiä tai luotettavuudelle asetettuja vaateita. Tämä edellytti mi-nulta tutkijana erityistä tietoisuutta asetelman haavoittuvuudesta sekä mahdollisesta omasta vaikutuksestani haastateltaviin sekä vahvaa itsereflektiota läpi tutkimuksen. Pidän luotettavuuden ja eettisyyden toteutumista mahdollisena tutkijalähtöisestä huolimatta, koska mielenkiintoni tutkimuksessa kohdistuu yksilöllisiin kokemuksiin, eivätkä organi-saatio tai yksilöt ole tässä tutkimuksessa merkityksellisiä muuten kuin kontekstin näkö-kulmasta ja kokemusten jakajina.
Vahvistin tutkimuksen eettisyyttä käyttämällä apuna tutkimukseen kutsuttavien henkilöi-den yhteyhenkilöi-denpidossa tutkimuksen ulkopuolista ja kohdeorganisaation hyväksymää yh-teyshenkilöä eli välittäjää. Valitsin välittäjän sillä perusteella, että hän on ammattinsa puolesta tietoinen yleisesti tutkimukseen liittyvistä yleisistä periaatteista sekä käytän-teistä ja on kohdeorganisaation luotettava työntekijä. Välittäjä antoi vapaaehtoisen suos-tumuksensa välittäjänä toimimiseen. Välittäjän käyttäminen tässä tutkimuksessa varmisti tutkimukseen osallistuvien vapaaehtoisuuden ja antoi heille todellisen mahdollisuuden kieltäytyä osallistumasta tutkimukseen tutkijalle anonyymisti. Tämä on merkityksellistä, koska tutkimuksen tekijänä tunnen tutkimukseen osallistuvat henkilöt ennalta. Välittäjä kutsui sähköpostin avulla tutkimukseen sattumanvaraisesti viisi (5) osastonhoitajaa ja viisi (5) työntekijää hänelle ennakkoon antamastani listasta, jossa oli nimettynä tutkimus-haastatteluja vastaava kaksinkertainen (20) määrä tutkimukseen mahdollisesti kutsuttavia tuntemiani henkilöitä. Kaksinkertainen määrä mahdollisia tutkimukseen kutsuttavia hen-kilöitä varmisti tutkimuksesta mahdollisesti kieltäytyvien anonymiteetin. Välittäjä jakoi
tutkimukseen kutsuttaville informaatiokirjeen (liite 1), jossa oli lyhyesti kuvattu tutki-muksen tarkoitus ja toteutus, tämän jälkeen henkilöt ilmaisivat alustavan suostututki-muksensa välittäjälle. Välittäjä luovutti tämän jälkeen minulle ainoastaan tutkimukseen suostunei-den henkilöisuostunei-den nimitiedot, jonka jälkeen olin heihin yhteydessä sähköpostilla haastatte-luajan sopimiseksi. Näin menettelemällä olen pyrkinyt turvaamaan tutkimukseen osallis-tuvien vapaaehtoisuuden, sekä vahvistamaan tutkimuksen luotettavuutta sekä eettisyyttä tutkijaperusteisesta valinnasta huolimatta. Pidän mahdollisena, etteivät tutkimukseen kut-suttavat henkilöt olisi välttämättä osanneet kieltäytyä suoraan ennalta tuntemansa tutkijan osoittamaan suoraan haastattelukutsuun. Välittäjää käyttämällä pyrin eliminoimaan haas-tateltaville mahdollisesti syntyvän hyväksikäytön tunteen. Tutkimukseen kutsutut ja lo-pulta siihen osallistuneet henkilöt ovat terveydenhuollon eri toimialoilta, eivätkä he ole tietojeni mukaan olleet toisiinsa lähijohtaja-työntekijä-suhteessa. Tällä olen pyrkinyt vält-tämään yksittäisten lähijohtajien ja työntekijöiden välisen suhteen käsittelyä kauttani.
Tutkimus koostuu kymmenestä (10) yksilöhaastattelusta, joista viisi on lähijohtajahaas-tattelua ja viisi on työntekijähaaslähijohtajahaas-tattelua. Haastattelujen määrä on mielestäni riittävä tur-vaamaan tutkimukseen osallistuvien henkilöiden anonymiteetin myös tulosten osalta, yk-sittäiset vastaukset tai vastaajat eivät erotu, kun analysoitavana on useampi haastattelu.
Kävin jokaisen tutkimukseen osallistumisen henkilön kanssa läpi ennen tutkimuksen aloittamista tutkimuksen tavoitteet, kulun ja heidän oikeutensa. Jokainen haastateltava varmisti kirjallisesti vapaaehtoisen suostumuksensa (liite 4) tutkimukseen.
Jotta oma vaikutukseni tutkijana pysyi mahdollisimman neutraalina, en kertonut tutki-muksen kulusta, taustoista tai tutkimustehtävistä ennen haastattelukutsua haastateltaville.
Pidän mahdollisena, että tutkimukseen kutsutut henkilöt osallistuvat tähän tutkimukseen herkemmin ja jakoivat tuntemuksiaan ja ajatuksiaan vapaammin kuin jos tutkijana olisi ollut heille ennestään tuntematon henkilö. Uskon kuitenkin, ettei sillä ole kriittistä vaiku-tusta tutkimuksen luotettavuuteen eikä eettisyyteen, koska kaikilla oli anonyymi mahdol-lisuus kieltäytyä osallistumasta tutkimukseen. Korostin kaikille tutkimukseen osallistu-neille vielä haastattelutilanteessa, että heillä on mahdollisuus perua tutkimukseen osallis-tuminen, milloin tahansa perusteluitta, sitouduin myös hävittämään siihen mennessä ke-räämäni aineiston kieltäytyneen henkilön osalta. Luottamustutkimuksessa monet asiat
voivat heikentää tutkimustilanteessa haastateltavan luottamusta haastattelutilannetta koh-taan ja roolini haastattelijana ja tutkijana olikin erityisen haavoittuva sekä haavoittava tästä syystä (ks. Lyon & kump. 2012, 11). Haavoittavuuden näkökulmasta pidän mahdol-lisena, että tutkimukseen osallistuneet henkilöt eivät joka hetki kokeneet olevansa osalli-sina haastattelututkimuksessa, siinä määrin vapaamuotoista, avointa ja rehellistä keskus-telu ja haastatkeskus-telun kulku olivat ajoittain toisten haastateltavien kanssa. Tiedostan, että tutkimuseettiseltä näkökannalta tämän kaltainen tutkimusmenetelmä on riski, mutta pidän sitä kuitenkin perusteltuna aiheen sensitiivisestä luonteesta johtuen.
Koin tutkimuksen tekemisen asettavan minulle erityisen suuren vastuun käyttäessäni tut-kijaperusteista valintaa haastateltavien valinnassa ja sen mahdollistamasta haastateltavien henkilöiden minulle osoittamasta luottamuksesta kertoessaan sisimpiä ajatuksiaan luotta-muksella. Haastateltavat jakoivat minulle ajatuksiaan ja kokemuksiaan avoimesti luottaen siihen, että käsittelen heidän kertomaansa kunnioituksella ja sellaisella varovaisuudella, ettei tutkimukseen osallistuminen vahingoita heitä. Tämän vastuun ja luottamuksen olen pyrkinyt kantamaan läpi tutkimuksen. Tästä syystä en julkaise kohdeorganisaation tietoja tai yksiköitä tässä tutkimuksessa, vaikka yleiset luotettavuuskäsitykset sitä edellyttävät-kin. Katson, että tässä tutkimuksessa, aiheen erityisestä luonteesta johtuen, tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden suojeluvelvoite on korkein minua tutkimuksessa ohjaava eet-tinen periaate. Samasta syystä jotkin aineistonäytteet olen stilisoinut sellaisiksi, ettei niistä voi tunnistaa organisaatiota tai yksittäistä vastaajaa. Kutsun myöskin haastateltavia jatkossa termeillä lähijohtaja (E) ja työntekijä (T), enkä kuvaa haastateltavia henkilöitä, heidän roolejaan tai taustojaan tarkemmin missään tutkimuksen vaiheessa. Tutkimuksen luotettavuuden näkökulmasta pidän mahdollisena, että haastateltavien suojeluvelvoit-teesta johtuen en ole pystynyt käyttämään kaikkia soveltuvia aineistonäytteitä kuvaamaan tekemiäni johtopäätöksiä niiden liian arkaluontoisen sisällön ja yksittäisen haastateltavan paljastumisen riskin vuoksi.
Tutkittavan aiheen merkityksellisyydestä ja mahdollisesti luottamuksesta minua kohtaan tutkijana, kertoi haastateltavien vaivaton saaminen tutkimukseen. Antaessani välittäjälle 20 henkilön nimilistan, hän kutsui sähköpostilla sattumanvaraisesti valitsemansa viisi lä-hijohtajaa ja viisi työntekijää osallistumaan haastattelututkimukseen, tämän jälkeen sain nopeasti nimitiedot välittäjältä tutkimukseen suostuvista kymmenestä henkilöistä. Otin
tutkimukseen osallistuviin henkilöihin tämän jälkeen yhteyttä sähköpostilla haastattelu-ajan sopimiseksi. Toteutin haastattelut kunkin haastateltavan valitsemassa ja hyväksy-mässä paikassa, joko henkilön työhuoneessa, minun työhuoneessani tai haastateltavien toiveiden mukaisesti neutraalissa neuvotteluhuoneessa. Kaikki haastattelutilanteet olivat hyvin avoimia sekä rentoja ja keskustelu lähti etenemään vuolaasti monin paikoin haas-tattelurunkoa noudattaen. Haastattelurunkoja oli kaksi (liitteet 3,4), jotka olin laatinut hy-vin saman sisältöisiksi, toinen oli työntekijähaastatteluihin ja toinen lähijohtajahaastatte-luihin laadittu kysymysrunko. Olin laatinut haastattelukysymykset pohjautuen tutkimuk-seni teoriaosassa kuvattuun LMX-teoriaan sekä sosiaaliseen konstruktionismiin. En kui-tenkaan ollut tutkimuksen alkuvaiheessa tietoinen luottamuksen ja ihmisten välisten suh-teiden rakentumisesta tai näiden yhteydestä toisiinsa, tämän vuoksi rakensin haastattelu-rungon siten, että pyrin hahmottamaan eri kysymyksillä ja erillisinä ilmiöinä ihmisten välisten suhteiden rakentumista, luottamuksen syntymistä sekä terveydenhuollon kon-tekstin merkitystä. Esitestasin haastatelurungon yhdellä haastateltavalla, mutta siihen ei tullut tarvetta tehdä muutoksia, esihaastatteluaineisto on mukana tutkimusaineistossa.
Haastattelujen kestot vaihtelivat 26.15 minuutista 55.08 minuuttiin. Haastattelut noudat-tivat vuolaasta ja rikkaasta kerronnasta huolimatta varsin tarkasti haastattelurunkoa. Lit-teroitua haastatteluaineistoa kertyi yhteensä 70.5 sivua (A4) eli 7h 10 minuuttia puhuttua aineistoa. Lähijohtaja- sekä työntekijähaastatteluaineistot olivat molemmat lähes yhtä runsaita. Litteroin aineiston itse salassapitolupauksen velvoittamana. Käytin litteroinnissa Ruusuvuoren, Nikanderin ja Hyvärisen (2010, 460–461) esittelemiä litterointimerkintöjä.
Kuuntelin haastattelunauhoitukset kahteen kertaan, ensimmäisellä kerralla kirjoitin aino-astaan haastattelun sanasta sanaan ylös ja toisella kuuntelukerralla lisäsin litteroituun ai-neistoon varsinaiset litterointimerkit. Tämä toimintatapa mahdollisti haastattelujen huo-lellisen kuuntelemisen ja puheessa tapahtuvien sävyjen muuntumisen havainnoinnin, kun tarkastelun kohteena oli yksi asia kerrallaan. Litterointimerkinnät tein noudattaen mukail-tua peruslitterointitapaa, jolloin litteroin puheen sanatarkasti huomioiden myös omat pu-heenvuoroni haastattelijana (Ruusuvuori 2010, 424–425). Sanatarkan litteroinnin lisäksi litteroin myös täytesanat sekä tunneilmaisut, koska koin niiden olevan mahdollisesti mer-kityksellisiä sensitiivisen ja tunnepitoisen aiheen analysoinnissa. Aineiston analyysin to-teutin tulkinnallisen diskurssianalyysin menetelmällä.