Sosiaalisessa konstruktionismissa painotetaan ymmärrystä kielestä ja sen merkityksistä ja diskurssianalyysi on menetelmä, jonka avulla kielellisiä asioita voidaan painottaa ja tutkia. Diskurssianalyysin peruslähtökohtana on, että ihmisten kokemukset saavat merki-tyksensä kielen ja sen merkityksen kautta. Diskurssin käsitteellä tarkoitetaan vakiintu-neita puhekäytäntöjä jotka rakentavat ilmiötä kuvaavaa sosiaalista todellisuutta. Vakiin-tuneiden puhekäytäntöjen eli diskurssien ja miten ja millaisena- kysymysten avulla pyri-tään selvittämään miten sosiaalista todellisuutta ylläpidepyri-tään tai tuotetaan. Diskurssiana-lyysi sopii tämän tutkimuksen kaltaisiin tutkimuksiin, joissa tarkastelun kohteena ovat dialogiset ja suhteisiin liittyvät ilmiöt. (Siltaoja & Vehkaperä 2011, 209–212.)
Diskurssianalyysille ei ole tarkkaa yleismääritelmää, vaan sen katsotaan olevan väljä teo-reettinen, että metodologinen viitekehys (Wood & Kroger 2002, 3; Ilmonen 2010, 127).
Organisaatiotieteissä diskurssianalyysille on useita toisistaan poikkeavia määritelmiä, ta-vanomaisin jako on tarkastella diskurssianalyysin avulla tekstejä, jotka ovat muodostu-neet erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa, tai tarkastella kuinka kielen avulla sosiaalista todellisuutta konstruoidaan ja ylläpidetään. (Alvesson & Karreman 2000, 1126). Dis-kurssien suhde sosiaaliseen konstruktionismiin on kiinteä, Phillipsin ja Hardyn (2002, 2) tulkinnan mukaan sosiaalista maailmaa ei ole lainkaan ilman diskursseja, eikä todelli-suutta, itseämme eikä kokemuksiamme voida ymmärtää ilman diskursseja. Gergenin (1994,74) mukaan kuvatessamme olemassa olevaa, astumme vääjäämättä diskurssien maailmaan. Jokinen, Juhila ja Suoninen (2002, 27) ovat tiivistäneet merkitysrakenteiden määritelmän pohjautuen aikaisempiin diskurssianalyyttisiin vaikuttajiin, kuten Foucaul-tiin, Parkeriin, sekä Wetherelliin ja Potteriin, he erottavat toisistaan diskurssit ja tulkinta-repertuaarit merkitysrakenteiden osina ja sosiaalisen toiminnan rakentajina. Heidän mu-kaansa diskurssi sopiikin historiallisten ja institutionaalisten ilmiöiden sosiaalisten käy-täntöjen tarkasteluun.
Analysoin haastatteluaineiston diskurssianalyysimenetelmällä, jolloin tarkastelin aineis-toa siitä näkökulmasta, kuinka toimijat tekivät ympärillä olevan maailman ymmärrettä-väksi kielen avulla. Diskurssianalyysissa (Suoninen 2002, 18–19), eikä tutkimuksessani ollut tarkoituksena nimetä kausaalisia syitä tapahtumille tai ilmiöille, tämän vuoksi en
keskittynyt analyysissä ainoastaan käytetyn kielen tarkasteluun, vaan huomioin myös muut merkityksiä luovat toiminnan muodot diskurssianalyysin periaatteiden mukaisesti.
Pyrin hahmottamaan aineistoa Jokisen ja Juhilan (2002, 54–55) kuvaaman diskurssi-analyyttisen tutkimuksen ytimenä toimivan kolmion avulla, joka koostuu merkityksistä, kulttuurisuudesta sekä kommunikatiivisuudesta. Pyrin ymmärtämään aineistoa Geen (2014, 119) esittämään tapaan, kielen avulla tuotettujen merkitysten kautta. Tavoitteenani oli huomioida kontekstin avulla myös se, mitä tekstissä tai puheessa jätetään kertomatta.
Diskurssianalyysin mahdollistama yhteys sosiaalisen todellisuuden ja diskurssien välille on eräs perustelu diskurssianalyyttisen menetelmän käyttämiselle tutkittaessa sosiaalisia ilmiöitä (Phillips & Hardy 2002, 4−6). Aineistoa tarkastellessani ja analysoidessani pyrin huomioimaan tarkasti tuon diskurssianalyysin olennaisen piirteen, jolloin en ollut kiin-nostunut niinkään yksilötason kertomuksista tai yksilöstä. Näiden sijaan pyrin huomioi-maan teksteistä syntyvien merkitysrakenteiden yhteyden ja merkityksen koko prosessille valitussa kontekstissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja todellisuudessa.
Tulkitsevalle diskurssianalyysille on olennaista, että analyysi on mahdollisimman avoin aineistolle ja siitä tehtäville tulkinnoille (Siltaoja & Vehkaperä 2011, 215–217). Avoi-muus ja vahva sosiaalisen konstruktionismin yhteys antoivat riittävän sallivat mahdolli-suudet tutkimukseni sensitiivisen tutkimusaineiston analysoinnille ja siitä tekemilleni tul-kinnoille. Vapaa ja rajoittamaton tulkintamahdollisuus tulkitsevan diskurssianalyysin keinoin pääsi oikeuksiinsa tässä tutkimuksessa erityisesti siitä syystä, että tuntiessani en-nalta haastateltavat henkilöt, pystyin mahdollisesti tulkitsemaan heidän kertomuksiaan ja osoittamiaan tunnetiloja vieraita haastateltavia syvällisemmin. Valitsemani analyysime-netelmä osoittautui varsin onnistuneeksi, haastateltavien käyttämän kielen ja tutkimuksen kontekstin avulla pystyin ymmärtämään monia muita analyysimenetelmiä syvemmin tut-kimaani aihetta ja moni sanomatta jätetty asia rakensi kuitenkin ymmärrystäni aiheesta ja sen sosiaalisesta todellisuudesta.
Tavoitteenani tässä tutkimuksessa oli löytää haastatteluaineistosta luottamuksen rakentu-mista lähijohtajan ja työntekijän välisissä suhteissa ilmentäviä diskursseja (ks. Jokinen &
kump. 2002, 27) ja odotin sosiaalisen konstruktionismin ja Geen (2014, 119) ajatusten
mukaisesti terveydenhuollon kontekstin tuovan diskurssien muodossa esiin myös sano-matta jätettyjä asioita. Määrittelin näiden mahdollisten sanosano-matta jätettyjen, piiloisten asioiden olevan kuitenkin sosiaaliseen konstruktionismiin ja diskurssianalyysiin ominai-sesti kuuluvia asioita, eivätkä ne siten ennakko-oletukseni mukaan ilmentäneet tutkimuk-sessa kriittisen realismin (ks. esim. Töttö 2006) piirteitä. Määrittelin diskurssien tarkoit-tavan tässä tutkimuksessa tulkitsevalle diskurssianalyysille (Siltaoja & Vehkaperä 2011, 215–217) ominaista kielen merkityksellisyyttä, sekä Alvessonin ja Karremanin (2000, 1126) kuvaamaa tapaa tarkastella kuinka kielen avulla sosiaalista todellisuutta rakenne-taan ja ylläpidetään. Tarkastelin aiheen erityisestä ja sensitiivisestä luonteesta johtuen diskurssien esiintymistä tässä aineistossa niiden sisällön ja puhumisen tavan sekä tunne-orientaation näkökulmista perinteisen pelkän kielellisen tarkastelun sijaan.
Aloitin aineistoon tutustumisen jo haastatteluvaiheessa, jolloin minulle syntyi varovaisia ennakkoajatuksia aiheesta, vaikka pyrin pitämään ajatukseni vapaina tulkinnoista haas-tatteluvaiheessa. Litterointityön yhteydessä kuuntelin aineiston uudelleen ja ensimmäi-sellä ja toisella kuuntelukerralla haastateltavien kertomuksista mieleeni nousi ennakko-ajatuksia, jotka loivat teoreettisen esiymmärryksen aineistosta (Nikander 2010, 433), kir-jasin ne aineistoon alaviitteinä mahdollista myöhempää tarkastelua varten. Aineiston huo-lellisen litteroinnin jälkeen luin aineistoa useita kertoja läpi siten, että ensin luin lähijoh-taja-aineiston ja vasta sitten työntekijäaineiston. Tällä tavoin pystyin kuulemaan ja ym-märtämään aineistoista tarkemmin lähijohtajien ja työntekijöiden äänet, vaikka en voinut olla varma onko tämä lukumenetelmä merkityksellinen aineiston analyysissä. Myöhem-mässä analyysivaiheessa valinta osoittautui kuitenkin onnistuneeksi ja pystyin hahmotta-maan lähijohtajien ja työntekijöiden erilaisia näkökulmia ja ajatusmaailmoja selkeämmin, vaikka suuri osa aineistosta vaati tulla tarkastelluksi ja analysoiduksi kokonaisuutena.
Luin aineistoa osin LMX-teorian ja sosiaalisen konstruktionismin ohjaamina, mutta myös mahdollisimman avoimena, jolloin pyrin kuuntelemaan aineistossa esiintyviä merkityk-siä ilmauksia ilman vahvaa ennakko-ohjausta. Tällä tavoin pyrin varmistamaan, ettei oma ennakkokäsitykseni tai mielipiteeni saa sijaa aineistossa ja ohjaa tulosten muodostumista.
Kuuntelin ja luin aineistoa siten, että pyrin havainnoimaan tarkasti ilmaukset, jotka kuva-sivat sitä, miten haastateltavat puheessaan rakentavat luottamusta lähijohtajaan, miten he
puhuivat luottamuksesta ja millaisia merkityksiä luottamus osana terveydenhuollon kon-tekstia sekä lähijohtajien ja työntekijöiden suhdetta saa? Koska en ollut ennakkoon va-kuuttunut luottamuksen ja ihmisten välisten vuorovaikutussuhteiden yhteydestä, pyrin hahmottamaan näitä haastattelussa erillisinä asioina. Vuorovaikutussuhteen rakentumista pyrin ymmärtämään siten, miten haastateltavat kertovat suhteen rakentumisesta uuteen ihmiseen ja mitä merkityksiä tuo suhde saa haastateltavien puheissa ja ilmaisuissa?
Lukiessani aineistoa toistuvasti huomasin, että osa ilmauksista toistui erilaisesti painottu-neina tai muutoin erityisinä ja ristiriitaisina kielellisinä ilmaisuina ja siten ne muodostui-vat merkityksellisiksi ilmauksiksi ja diskursseiksi aineistossa. Lukuisten aineiston luke-miskertojen jälkeen huomasin ymmärrykseni poimineen hermeneuttisen kehällä liikku-misen (Pietikäinen & Mäntynen 2009, 144) tuloksena ilmaukset, jotka muodostuivat tois-ton, painotusten tai ristiriitaisten ilmausten vuoksi merkityksellisiksi diskursseiksi tässä aineistossa, enkä voinut ymmärrykseni mukaan tarkastella luottamussuhteen rakentu-mista työntekijän ja lähijohtajan välillä ilman niitä tässä aineistossa. Aineistoa analy-soidessani huomasin merkitysten mukailevan osin teoreettisia olettamuksia luottamuksen rakentumisen sosiaalisen konstruktionismin ja LMX-teorian luonteesta, mutta tiedostin havainnon olevan alustava, eikä lukinnut ajatteluani tuohon havaintoon.
Varsinaisen analyysityön aloitin poimimalla aineistosta ennakkokäsityksiksi muodostu-neet ilmaukset, jotka vaikuttivat kielellisesti ilmaistuina olevan merkityksellisiä luotta-muksen rakentumisen näkökulmasta. Muodostin näistä ennakkokäsityksistä alustavan rungon, jonka avulla jatkoin aineistossa esiintyvien diskurssien tarkastelua, pyrkien tar-kastelemaan merkityksellisten ilmausten avulla sitä, miten puheessa rakennetaan luotta-musta lähijohtajan ja työntekijän välillä ja erityisesti näiden suhdetta toisiinsa. Merkityk-sellisiksi ilmauksiksi syntyivät painotukset puheessa, ristiriitaiset ilmaukset, tunnepuheet sekä toistuvasti ilmaantuneet sisällölliset ilmaukset. Analysoidessani diskursseja aineis-tosta ja sitä, miten ne oli tuotettu ja ilmaistu, huomasin jatkuvan kirjoittamisen, ajattelun ja hermeneuttisella kehällä (Laine 2010, 36−37) liikkumisen muokanneen ajatteluani ja aineistosta tekemiäni tulkintoja, osoittaen tarpeen muokata aineistoa uudelleen. Erityisen haastavaa oli hahmottaa diskurssien suhdetta toisiinsa, tästä syystä aineiston runko ja sen ohjaamina myös sisältö, muuttivat muotoaan lukuisia kertoja. Tarkastelin ja analysoin kielellisesti ilmaistuja diskursseja lukuisia kertoja, pohtien miten aineistossa puhutaan ja
rakennetaan luottamusta. Lopulta aineisto ja siitä tekemäni tulkinnat löysivät lopullisen olomuotonsa suhteessa toisiinsa, eikä hermeneuttisella kehällä liikkuminen tarjonnut enää uusia pohdintoja aineistosta.
Tiedostin vahvasti oman vaikutukseni tutkijana ja aineiston analysoijana sekä olemassa olevat suhteeni haastateltaviin myös aineiston analyysin aikana. Tiedostamalla omat vai-kutusmahdollisuuteni muokata aineistoa oman ajatteluni mukaisesti pystyin välttämään aineiston analyysin ja yksittäisten vastaajien sisällöllisen tarkastelun omista lähtökohdis-tani. Tarkastelemalla ja analysoimalla aineistoa teoreettisista lähtökohdista käsin induk-tiivisesti tehdyn tarkastelun sijaan, huomasin, että alkuvaiheen jälkeen kykenin lukemaan ja analysoimaan aineistoa diskurssianalyyttisesti, jolloin huomioni kiinnittyi ainoastaan kielellisten merkitysten havainnointiin yksittäisten vastaajien, sisältöjen ja kertomusten sijaan.
Olen liittänyt tutkimuksen tulososioon haastattelukatkelmia tekemieni johtopäätelmien tueksi. Olen alleviivannut katkelmista ne merkitykselliset ilmaukset, joihin perustaen olen päätelmäni tehnyt. Tällä tavoin olen pyrkinyt edistämään tutkimukseni luotetta-vuutta. Olen lisäksi merkinnyt aineistoon sulkeissa olevat pisteet kuvamaan lauseen ole-van osa vuolaampaa kerrontaa tai eettisistä syistä tekemääni aineiston stilisointia.
4 LUOTTAMUSSUHTEEN RAKENTUMISEN PALASET 4.1 Työsuhde luottamussuhteen lähtökohtana
Haastatteluaineiston perusteella on pääteltävissä, jotta suhde ennalta toisilleen vieraiden lähijohtajan ja työntekijän välillä pääsee kehittymään alun neutraalia suhtautumista tai muodostunutta ennakkokäsitystä pidemmälle, edellyttää se tutustumista. Tutustuminen noudattaa aineistossa LMX-teorian (Graen & Uhl-Bien 1995, 230−231) mukaista etene-mistä, jossa aluksi toisilleen vieraat ihmiset luovat suhdetta toisiinsa. LMX-teoria ei kui-tenkaan ota kantaa tutustumisrituaalin käynnistävään osapuoleen, mutta tässä tutkimuk-sessa työntekijät odottavat hierarkia-asemasta johtuen lähijohtajan olevan se, joka tekee aloitteen tutustumiseen. Seuraavasta aineistonäytteestä ilmenee työntekijän velvoite sii-hen, että tutustumisen ensiaskeleet suhteen luomiseksi lähtevät lähijohtajan puolesta.
Haastateltavan toistuvasti käyttämistä ”sen” ja ”pitää”-ilmaisuista käy ilmi vaatimus lä-hijohtajan toimintaa kohtaan.
”no se suhde kehittyy niin että tos tulee uus osastonhoitaja niin sen osastonhoitajanhan pitää tutustua tavallaan niin kun et senhän pitää lähestyä niin kun mun mielestä hyvä olis sellanen kahden keskinenkin et tutustus kaikkiin ihmisiin niin kun kahden kesken ja vähän niin kun kertoo et kuka on ja ehkä omasta tyylistäänkin” (T3)
Haastateltavat puhuvat korostetusti eri työrooleihin kuuluvista velvoitteista ja niiden mer-kityksestä lähijohtajan ja työntekijän väliseen luottamussuhteeseen. Näistä työroolidis-kursseista on pääteltävissä, että työntekijä- ja lähijohtajaroolit muodostavat olemassaolol-laan raamit ihmisten välisille suhteille työorganisaatiossa ja vuorovaikutussuhteen ole-massaolo perustuu työrooleihin. Haastateltavien työrooleja ilmaisevien painotusten vuoksi aineistosta on pääteltävissä, että työroolit määrittävät osin suhtautumista muihin toimijoihin työorganisaatiossa, työrooli myös eroaa tavanomaisista vuorovaikutussuh-teista.
Työorganisaatiossa suhteen lähtökohdat määrittelee työsopimussuhde, joten sen olemas-saolo on välttämätön työntekijän ja lähijohtajan suhteessa. Työsopimussuhteen katsotaan määrittelevän sisällöllisesti pitkälti henkilölle kuuluvat velvollisuudet ja oikeudet, normin
siitä kuinka työyhteisössä toimitaan. Riippumatta kuuluuko henkilö työntekijä- vai lähi-johtajarooliin, oletuksena on työsopimussuhteen määrittelemien tehtävien ja velvolli-suuksien asianmukainen ja vilpitön hoitaminen. Mikäli henkilö ei toimi odotusten lailla eikä tuo toimissaan esiin vilpitöntä halua toimia työsuhteen edellyttämällä tavalla, hei-kentää se sekä lähijohtajien ja työntekijöiden luottamusta toisiinsa. Aineistossa esiintyy työroolidiskursseina sekä työntekijöiden- että lähijohtajien haastatteluissa puhetta, jotka ilmentävät työsuhteeseen liittyvien velvoitteiden mukaista toimintaa keskinäisen luotta-muksen rakentumisen perustana. Työroolidiskurssien merkitys luottamussuhteiden ra-kentumisen osana ilmenee myös seuraavassa aineistonäytteessä, jossa työrooleihin liitty-vien velvollisuuksien noudattamisen normi ilmaistaan ehdottomana oletuksena normien mukaisesta toiminnasta. Työroolidiskurssin painotus ja ehdottomuus ilmenevät seuraa-vasta haastattelukatkealmasta, haastateltavan käyttäessä erityisen vahvaa ja määräyksen sisältävää ilmausta ”sä noudatat”.
”(..)tää on tietysti sitä että työaikana kun se rooli tulee niin sä noudatat työnantajan niinku ohjeistuksia ja määräyksiä” (E1)
Erityisesti lähijohtajien haastatteluissa esiintyy vaatimus, että työroolien mukaisia vel-voitteita noudatetaan. Vaatimus velvoitteiden noudattamisesta ilmenee erään haastatelta-van puheessa työsuhteeseen sitoutumisen vahhaastatelta-vana painottamisena. Haastattelukatkel-masta on kuultavissa pettymys, jos velvoitteita ja sitoumuksia ei noudateta odotusten lailla. Pettymys haastateltavan kertomuksessa ilmenee ”sitte esitetäänkin” ilmaisua käyt-tämällä, jolloin ”sitte” kuvaa tilanteen muuttumista ja -kin päätteinen ”esitetään” verbi korostaa suunnitelmallista toimintaa olla noudattamatta aiemmin tehtyä sitoumusta jon-kin muun toiminnan varjolla.
”(..)niin kun se semmonen toiminta ja käyttäytyminen on se koska kuitenkin jokainen tulee tänne vapaaehtoisesti töihin ja työsopimuksen allekirjoittaessaan (sitoutuu tiettyihin asi-oihin) mut sitten kun ne asiat rupee pikkuhiljaa unohtumaan ja sitte esitetäänkin et se privaattielämä menee aina ykkösenä ja työ tulee kakkosena (E1)
Työroolit ja niihin kuuluvat vastuut ja velvollisuudet koetaan tärkeiksi, jotta työyhteisö toimii yhdenvertaisesti. Lähijohtajan ja työntekijän välisiä suhteita ilmaistaan aineistossa
ammattisuhdediskursseina, joka korostaa henkilöiden välisen suhteen olevan ammatti-suhde, jonka kautta toteutetaan työrooleihin liittyviä velvoitteita. Erityisesti lähijohtajien haastatteluissa korostuu ammattisuhdediskurssin mukaisen suhteen korostaminen ystä-vyyssuhteen sijaan. Päätelmääni tukee haastatteluaineistosta puuttuvat ilmaukset, jotka ilmentäisivät lähijohtajan ja työntekijän välisen suhteen vapaaehtoista, luonnollista ja henkilökohtaista luonnetta. Työsopimussuhteeseen perustuva kahden henkilön välinen suhde siten tulkintani mukaan eroaa luonnollisesti muodostetuista vuorovaikutussuh-teista. Seuraavasta lähijohtajan haastattelusta on tunnistettavissa ammattisuhdediskurssi ja lähijohtajan ammattiasema työntekijöiden ja ylemmän johdon yhdistäjänä. Haastatel-tava painottaa puheessaan asemaansa organisaation työntekijänä ja aseman mukanaan tuomia velvoitteita sekä työrooleihin perustuvaa suhdetta kaverisuhteen sijaan.
”(…)kyl se on tietysti se esimies ja työntekijä et (en) mä oo kenenkään kaveri täällä. et mä oon heidän esimiehensä (joka) sitten tuo johdolta ja omalta esimieheltä niitä asioita sitten tänne (..)”(E1)
Lähijohtajien luottamus työntekijöitä kohtaan tässä aineistossa rakentuu suurelta osin juuri työsopimussuhteen noudattamisesta sekä yhteisten pelisääntöjen huomioimisesta ja esiintyy aineistossa totteludiskurssina. Totteludiskurssi ilmenee haastateltavien puheissa sääntöjen painottamisena sekä annettujen ohjeiden noudattamisena. Työntekijöiden edel-lytetään noudattavan työyhteisön sääntöjä ja määräyksiä ja poikkeama niistä heikentää lähijohtajien luottamusta työntekijään. Sääntöjen rikkominen ja sen vaikutus lähijohtajan kokemaan luottamukseen työntekijää kohtaan ilmenee seuraavasta haastattelusta, jossa lähijohtaja kyseenalaistaa työntekijän luotettavuuden hänen poiketessaan virkaehtosopi-muksen mukaisista vaatimuksista.
”(..)ja mä tiedän että ne (tottelee) näitä meille asetettuja vaatimuksia toisin tai siis niitä no niitä sääntöjä ihan mitä meille on tehty et jos mä sanon henkilökunnalle et sä oot niinku työajan loppuun asti niinku kvtessissä sanotaan ja sit se luikahtaakin puolta tuntia aikasemmin ja jättää sen merkkaamatta ni millä mä siihen sitten luotan” (E1)
Havaintojeni mukaan erityisesti lähijohtajien puheessa ilmaistaan työnjohdollista toimi-valtaa tärkeänä osana lähijohtajan työroolia, havainto sopii Jokisen, Juhilan ja Suomisen
(2016,35) kuvaamiin sosiaalisiin käytäntöihin, joissa tarkastelun kohteina ovat yksityis-kohtaiset tapahtumat sosiaalisten käytäntöjen osana. Aineistossa työjohdollinen toimi-valta ilmenee pakkodiskurssina, joka sisältää velvollisuuden huolehtia, että työsopimus-suhteen mukaisia velvoitteita noudatetaan. Pakkodiskurssi esiintyy lähijohtajien puheessa erityisenä painotuksena tai muuten vahvasti esiin tulevana ilmaisuna, josta on tulkitta-vissa lähijohtajan rooliin liittyvä velvollisuus ja vastuu työnjohdollisen toimivallan käyt-tämisestä.
” on (pakko) vaan ottaa ne asiat esille et mitkä ei nyt mene sillä lailla kun pitäisi no sitte ne jatkot saattaa olla hyvinkin erilaisia mut mutta sillä lailla et se varhainen puuttuminen niin kuin asioihin on tosi tosi tärkeetä”(E1)
Työnjohdollisen toimivallan ja asioihin puuttumisen pakon koetaan vaikuttavan ja muut-tavan lähijohtajan ja työntekijöiden välistä suhdetta. Pakkodiskurssinmukainen toimival-lan käyttö ilmenee seuraavasta haastattelusta, jossa lähijohtaja käyttää pakkoa ilmaisevaa ja epämiellyttävältä tuntuvaa ”joudun” -ilmaisua kuvaamaan työjohdollisen toimivallan käyttöä. Lähijohtaja tunnistaa hänen ja työntekijän suhteessa tapahtuvan muutoksen hä-nen käyttäessään työnjohdollista toimivaltaa. Pakkodiskurssi esiintyy lähijohtajan pu-heessa ristiriitaisena ilmaisussa ”ei sellaista pitäisi olla”; ilmaisu kuvaa pakkoa, joka koe-taan vääränä, asiana jota ei pitäisi olla. ”Pitäisi olla” ilmaus sisältää samanaikaisesti nor-matiivisen vaatimuksen
”(..) vaik sä kuinka puhut ihmisten kanssa ja rupeet puhuun suullisista huomautuksista ja se on niin et sen henkilönkin suhde minuun muuttuu kun mä joudun niin kun uhkailemaan ja se on (tosi) ikävää koska ei sellasta pitäis olla olemassakaan” (E1)
Työsopimussuhteen ja erityisesti työyhteisön yhteisesti laatimien sääntöjen ja määräysten noudattamista arvostetaan myös työntekijäaineistossa ja niiden toteutumisen valvominen koetaan vahvasti lähijohtajan ammattirooliin kuuluvaksi. Aineistossa työntekijöiden odo-tus ja arvosodo-tus lähijohtajia kohtaan ilmaistaan odotuksena käyttää tarvittaessa lähijohtajan rooliin kuuluvaa toimivaltaa silloin kun työyhteisön etu sitä vaatii. Työntekijöiden haas-tatteluissa ilmaistaan työrooleihin liittyvien ammattiasemien olemassaolo velvollisuus-diskursseina. Velvollisuusdiskurssit esiintyvät työntekijöiden puheissa työntekijöiden ja
lähijohtajan erilaisten tehtäväkuvien ja velvollisuuksien korostamisena ja erilaisten vel-vollisuuksien erityisenä painottamisena. Haastateltavan äänenpaino kohoaa ”puuttua” sa-nan lopussa painottaakseen asioihin puuttumisen tärkeyttä.
”(..)et jos me yhdessä tehdään pelisäännöt ja sovitaan osastotunnilla et otetaan tietyt asiat käytäntöön ja sit käy niin et tietyt ihmiset sitten palaa siihen vanhaan ni niihin (pitää puuttua)? sillon tietää et toi esimies tekee työnsä et jos joku ei noudata sovittuja juttuja niin en mä haluu olla se joka koko ajan motkottaa tai sanoo sille työkaverille meijänhän välit siinä menee huonoks se on kyllä (esimiehen tehtävä)” (T3)
Erilaisissa työyhteisön ongelmatilanteissa lähijohtajilta odotetaan työntekijöiden taholta jonkinlaista suojaa muuta työyhteisöä vastaan, jotta lähijohtajan tarjoaman anonymiteetin avulla kukin työyhteisön jäsen voi säilyttää ongelmatilanteissa kasvonsa. Aineistosta on tunnistettavissa lähijohtajan rooliin liittyvä suojelija-diskurssi, joka ilmentää lähijohtajan työrooliin kuuluvaa ja työntekijöiden odottamaa tilanteen neutraalia tarkastelua ja yksit-täisen työntekijän suojelua työyhteisön muita jäseniä kohtaan. Haastateltava käyttää suo-jelija-diskurssin kuvaajina suojaa kuvaavia ilmaisuja kuten, ”voimaa ottaa” ja ”yläpuo-lella” kuvaamaan lähijohtajan vahvempaa roolia ja kykyä huolehtia työntekijöistä. Haas-tateltavan äänenpaino kohoaa kuvatessaan työskentelyn muuttumista mahdottomaksi, mi-käli ongelmatilanteen esille nostaneen henkilöllisyys paljastuu muulle työyhteisölle.
Työntekijän odotus lähijohtajan suojelua kohtaan ilmenee työntekijähaastattelusta, haas-tateltava painottaa ristiriitatilanteesta kerrottuaan, ”että voi olla varma, ettei sitä kerrota, koska työskentely olis sen jälkeen ihan mahdotonta”. Työntekijän puheessa on runsaasti painotuksia ja vivahteita, jotka kertovat asian merkityksellisyydestä.
” sellanen ongelmatilanteiden anonymiteetti niin se on aika tärkee koska ison tai varsin-kin (pienen) työyhteisön jäsenenä jos sä ilmoitat et sä oot huomannu jonkun ongelmati-lanteen niin se että sä voit olla (varma) että sitä ei kerrota että tämä ja tämä henkilö nyt sanoi näin koska työpaikalla työskentely sen jälkeen olis ihan mahdotonta? että esimie-hellä on sitte niinku voimaa ottaa osaston niin kun se jos ei nyt ihan viha< se on liian suuri mut että se sitten kestää sen että no kyllä ihan varmasti(..) on sanonu että se pysyy sitten sen yläpuolella. että no tälläistä on minun tietooni tullut tai jotain muuta” (T4)
Työntekijäaineistosta on tunnistettavissa myös tietynlaista vastakkainasettelua työnteki-jöiden ja lähijohtajan suhteesta, lähijohtajan koetaan olevan eripuolella kuin henkilöstö, ensisijaisesti työnantajan puolella. Työntekijöiden odotukset lähijohtajan asemaa kohtaan näyttäytyvät aineistossa suojelijadiskurssina ja ilmenevät työntekijäaineistossa huolenpi-don painottamisena oheisten haastattelukatkelmien tapaan. Oheisesta haastattelunäyt-teestä ilmenee myös työntekijän kokema vastakkainasettelu suhteessa työnantajaan ja työntekijöihin. Työntekijä sulkee puheessaan lähijohtajan ensisijaisen roolin työntekijöi-den puolustajana pois, aloittamalla sivulauseen kielteisellä toteamuksella ”eikä työnteki-jöiden puolustaja”.
”(..) sitten myös se että siinä on aina myös ristiriita että esimies on työnantajan edustaja eikä työntekijöitten puolustaja” (T2)
Työntekijöiden luottamusta lähijohtajaa kohtaan osaltaan suojelijadiskurssina rakentaa toisessa aineistonäytteessä esiintyvä vaatimus lähijohtajan osoittamasta huolenpidosta työntekijöitä kohtaan. Vaatimus huolenpidosta välittyy oheisesta ”meistäkin pitää huolta”
ilmaisusta, samalla työntekijä tunnistaa, käyttämällä -kin päätettä, lähijohtajalle asetetut velvollisuudet työnantajan edustajana.
”(..)et mun mielestä sen pitäis niin kun näyttää että hän on täällä työnantajan puolta mutta kyllähän hänen pitää myös (meistäkin) pitää huolta” (T5)
Aineistossa esiintyy lähijohtajan ja työntekijän ensikohtaamista korostavia ilmaisuja, jotka ilmenevät vilpittömyysdiskursseina. Työntekijäaineistossa vilpittömyysdiskurssit esiintyvät haastateltavien puheissa muuta puhetta painokkaampina ja ehdottomampina äänensävyinä korostaakseen aidon kiinnostuksen, kontaktin hakemisen ja läsnäolon mer-kitystä ensikohtaamisen yhteydessä. Haastateltavan ääni muuttui muuta puhetta hiljai-semmaksi ja mumisevammaksi kuvatessaan tilannetta, jossa uusi osastonhoitaja ei on-nistu luomaan vilpittömyysdiskurssin mukaista, aidosti kiinnostunutta vaikutelmaa aloit-taessaan uudessa yksikössä.
(H) millanen sen ensitapaamisen pitää olla et se luottamus herää tai ei herää
(T3) ”no sen pitää olla semmonen et tulee niin kun et hei mä oon et tervehditään ja niinku
(T3) ”no sen pitää olla semmonen et tulee niin kun et hei mä oon et tervehditään ja niinku