Haastateltavien valinta
Tutkimustani varten haastattelin yhteensä 35 uutis- ja ajankohtaistoimittajaa kol-mesta suomalaisesta mediatalosta: Yleisradiosta (Yle), Helsingin Sanomista (HS) ja Ilta-Sanomista (IS). Rekrytoin haastateltavat harkinnanvaraisesti hyödyntäen aikaisempaa tutkimusta valintakriteerien määrittelyssä. Tässä mielessä voidaan puhua teoreettisesta otannasta tai edustavuudesta (Eskola & Suoranta 2014, 65;
Patton 2002, 238–239). Toisaalta pyrin tavoittamaan mahdollisimman monipuo-lisen joukon erilaisia toimittajia, jotta saisin kerättyä informatiivisesti rikasta ai-neistoa. Yksi tärkeä tavoite aineiston keräämisessä oli se, että aineisto mahdollis-taisi tuoreen ja yllättävän tiedon esiin nousemisen. Tässä mielessä haastatelta-vien valinnassa voi nähdä myös pyrkimystä maksimaaliseen variaatioon (Lin-coln & Cuba 1985, 200–201; Patton 2002, 235) – joskin tietyin rajauksin.
Ensinnäkin rajasin haastateltavat ainoastaan sellaisiin toimittajiin, jotka käyttävät jotakin sosiaalisen median yhteisö- tai verkostopalvelua. Tämän ra-jauksen tein siksi, että olen käsitysten ohella kiinnostunut myös toimittajien oma-kohtaisista kokemuksista sosiaalisen median yksityisyyden ja julkisuuden hal-linnasta. Varmasti olisi mielenkiintoista ja perusteltua tutkia myös sellaisten toi-mittajien käsityksiä, jotka itse eivät käytä sosiaalista mediaa, mutta tässä tutki-muksessa rajasin heidät kiinnostukseni ulkopuolelle. Toiseksi rajasin haastatel-tavat uutis- ja ajankohtaistoimittajiin. Rajauksen ulkopuolelle jäävät siis esimer-kiksi urheilu- ja viihdetoimittajat. Jälleen kerran toisenlainenkin rajaus olisi ollut mahdollinen, mutta tässä tutkimuksessa halusin keskittyä etupäässä ”kovaa”
(uutis)journalismia tekeviin toimittajiin – toisin sanoen toimittajiin, joiden työtä arvioidaan perinteisten journalististen arvojen mukaisesti (objektiivisuus ja riip-pumattomuus). Uutiset on perinteisesti se journalistiikan laji, jolta niin toimittajat kuin yleisökin odottavat erityisen korkeaa totuudellisuutta ja objektiivisuutta (Hietala 1996, 63). Toki uutisten ja ajankohtaisohjelmien ilmaisun välillä on myös eroja. Uutisten ohjelmatyyppiin kuuluu, ettei uutisaiheisiin oteta kovin voimak-kaasti kantaa, kun taas ajankohtaisohjelmien toimittajille sallitaan myös omien mielipiteiden esittäminen.
Edellisten kriteerien lisäksi valitsin haastateltavat niin, että mukana on toi-mittajia sekä julkisen palvelun (Yle) että kaupallisen puolen (HS ja IS) mediata-loista ja että osa haastateltavista työskentelee valtakunnallisissa (Yle valtakunta, HS, IS) ja osa alueellisissa (Yle alue) toimituksissa. Tällä halusin varmistaa, että haastateltavat edustaisivat laajasti suomalaista mediakenttää. Aiemmassa tutki-muksessa (esim. Guluys 2013; Lasorsa ym. 2011; Hanusch & Bruns 2017) on ha-vaittu, että metropolialueella ja suurissa organisaatioissa työskentelevät toimit-tajat käyttävät sosiaalista mediaa enemmän kuin pienissä organisaatioissa työs-kentelevät ja että niin sanotussa eliittimediassa työstyös-kentelevät toimittajat nou-dattavat perinteisiä journalistisia arvoja tiukemmin kuin ei-eliittimediassa työs-kentelevät kollegansa. Tässä tutkimuksessa edustettuna olevista mediataloista eliittimediaksi voitaneen lukea Yleisradion valtakunnan toimitus sekä Helsingin
Sanomat. Ilta-Sanomat on sekin iso ja tunnettu uutismedia, mutta iltapäiväleh-tenä se ei edusta eliittijournalismia vaan populaarijournalismia (ks. esim. Fiske 1992; Hartley 1996). Ylen aluetoimitukset puolestaan toimivat pienemmällä alu-eella (maakunta), joten niitä ei tästä syystä lasketa kuuluvaksi eliittimediaan.
Muita haastateltavien valinnalle asettamiani kriteerejä olivat ikä ja suku-puoli. Tutkimuksissa (esim. Hedman & Djerf-Pierre 2013; Parmelee ym. 2019;
Juntunen 2017; Lehtonen 2013) on havaittu, että nuoremmat toimittajat ovat usein aktiivisempia sosiaalisen median käyttäjiä kuin vanhemmat toimittajat ja että he arvioivat sosiaalisen median työnsä kannalta tärkeämmäksi kuin van-hemmat toimittajat. Aiemmista tutkimuksista tiedetään niin ikään, että naiset ja miehet käyttävät sosiaalista mediaa osin eri tavoin. Naiset käyttävät miehiä enemmän Facebookia, miehet puolestaan naisia enemmän Twitteriä (Audiece Project Study 2020), jossa miehillä (ja miestoimittajilla) on myös naisia enemmän seuraajia ja uudelleentviittauksia (Usher ym. 2018). Miehiin verrattuna naiset käyttävät sosiaalista mediaa enemmän yhteydenpitoon ystävien ja sukulaisten kanssa (Tilastokeskus 2018). Naiset (ja naistoimittajat) myös kertovat kohtaa-vansa enemmän häirintää ja vihapuhetta somessa (Chen ym. 2020; Binns 2017).
Pyrin valitsemaan haastateltavat niin, että sain mukaan eri-ikäisiä toimittajia:
nuoria alle 35-vuotiaita, keski-ikäisiä 35–55-vuotiaita sekä yli 55-vuotiaita. Nämä ikäkategoriat mukailevat Tilastokeskuksen (2018) käyttämää ikäryhmäjaottelua.
Lisäksi valitsin haastateltavikseni suurin piirtein saman verran miehiä ja naisia.
Vaikka olen pyrkinyt löytämään haastateltavikseni eri-ikäisiä ja erilaisissa me-diataloissa työskenteleviä toimittajia, tavoitteenani ei ole ollut vertailla eri toimit-tajaryhmiä toisiinsa, vaan hankkia mahdollisimman monipuolista, rikasta ja vi-vahteikasta aineistoa (vrt. maksimaalinen variaatio).
Yleisradion osalta valitsin asettamiini kriteereihin sopivia haastateltavia oman sosiaalisen median kokemukseni sekä tammikuussa 2016 Ylen aluetoimit-tajien Twitter-aktiivisuudesta tekemäni selvityksen (Paaso 2016) perusteella. Lä-hetin haastattelupyynnöt (liite 1) toimittajien työsähköpostiin. Osa Yleisradion toimittajista oli minulle entuudestaan tuttuja, sillä olin työskennellyt Yleisradion Jyväskylän toimituksessa 16 vuotta. Tämä saattoi osittain vaikuttaa siihen, että kaikki Yleisradion toimittajat vastasivat haastattelupyyntööni. Kaikki myös il-maisivat olevansa valmiita osallistumaan tutkimukseeni, joskaan ihan kaikki ei-vät kuitenkaan aikataulullisista syistä päätyneet haastateltavikseni.
Koska en tuntenut yhtä hyvin Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien toimit-tajakuntaa, laitoin toimitusten esimiehille sähköpostia, jossa kerroin tutkimuk-sestani ja kysyin, voisivatko he auttaa sopivien haastateltavien etsimisessä. Ilta-Sanomista sain vastauksen, jossa he kertoivat suhtautuvansa sinänsä positiivi-sesti tutkimukseeni, mutta eivät voineet antaa henkilötietoja toimittajistaan. Hel-singin Sanomista en saanut vastausta, enkä sitä uudelleen pyytänytkään, koska ounastelin, etteivät hekään voisi antaa listaa toimittajistaan. Mainittakoon, että tätä nykyä mediatalojen verkkosivuilla ei ole koottua listaa toimittajista yhteys-tietoineen. Näin oli yleisesti vielä joitakin vuosia sitten, mutta käytäntö on muut-tunut. Niinpä etsin sopivia haastateltavia poimimalla toimittajien nimiä joko printti- tai verkkolehdessä julkaistujen artikkeleiden yhteydestä. Selvitin, oliko
kyseisellä toimittajalla tili Twitterissä tai Facebookissa ja jos oli, laitoin hänelle työsähköpostiin haastattelupyynnön. Osaa lähestyin myös epävirallisemmin Twitterin ja tai Facebookin yksityisviestitoiminnon kautta ja kerroin, että olen te-kemässä tutkimusta ja että työsähköpostiin lähettämästäni viestistä löytyy asi-asta enemmän tietoa.
Aluksi sopivien haastateltavien löytäminen tällä menetelmällä onnistui varsin helposti: ei haitannut, vaikka en tiennyt haastateltavan ikää etukäteen, sillä jokainen ikäkategoria oli vielä tyhjä. Loppuvaiheessa sen sijaan kriteerit oli-vat jo tiukemmat, kun pyrin löytämään juuri tietynlaisen haastateltavan. Esimer-kiksi yli 55-vuotiaiden sosiaalista mediaan käyttävien naisten löytäminen Ilta-Sanomista osoittautui haastavaksi. Varsinkin loppuvaiheessa etsin haastateltavia myös lumipallomenetelmällä (ks. esim. Patton 2002, 237–238) eli pyysin haasta-teltaviltani ehdotuksia heidän tuntemistaan mahdollisesti sopivista haastatelta-vista. Haastatteluaikojen sopimista varten tein Doodleen kalenterin, josta haasta-teltava pystyi suoraan varaamaan hänelle sopivan ajan. Pyrin näin tekemään haastatteluun osallistumisen mahdollisimman helpoksi. Ennen haastattelua lä-hetin haastateltaville viestin, jossa pyysin heitä vastaamaan lyhyeen sosiaalisen median käyttöä kartoittavaan taustakyselyyn (liite 2).
Haastateltavien taustatiedot
Haastateltavia oli yhteensä 35, joista miehiä 18 ja naisia 17. Suurin osa haastatel-tavista oli niin sanottuja rivitoimittajia (toimittajat käyttivät itse tätä termiä), mutta haastateltavien joukossa oli myös muita toimenkuvia kuten erikoistoimit-taja, uutispäällikkö, sisältövastaava, tuottaja ja manageri. Haastateltavista yh-deksän työskenteli Helsingin Sanomissa, yhyh-deksän Ilta-Sanomissa, yhyh-deksän Yleisradion valtakunnan toimituksissa ja kahdeksan Yleisradion aluetoimituk-sissa. Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.
Näin ollen Sanomista (kaupallinen mediaorganisaatio) vastaajia oli yhteensä 18 ja Yleisradiosta (julkisen palvelun mediaorganisaatio) 17. Median tavoittavuu-den (paikallinen, alueellinen, valtakunnallinen) kannalta tarkasteltuna suurin osa haastateltavista eli 27 vastaajaa kuului valtakunnalliseen mediaan ja 8 alueel-liseen mediaan. Haastateltavien ikä vaihteli 23 vuodesta 63 vuoteen. Suurin osa vastaajista (19 vastaajaa) oli 35–55-vuotiaita, alle 35-vuotiaita oli kymmenen ja yli 55-vuotiaita kuusi. Kaikkien haastateltavien keski-ikä oli 42,8. Yleisradion alue-toimittajien keskiarvo oli hieman tätä korkeampi, 44,4 vuotta, kun taas Yleisra-dion valtakunnan toimittajien keskiarvo oli jonkin verran tätä alempi, 36,8 vuotta. Olen tiivistänyt tutkimukseen osallistuneiden toimittajien taustatiedot taulukkoon 5.
TAULUKKO 5 Tutkimuksen haastateltavat
Mediatalo Osallistujia Nainen Mies Alle 35 v. 35–55 v. Yli 55 v.
Yle 9 4 5 5 3 1
Yle alueet 8 4 4 1 4 3
HS 9 4 5 2 6 1
IS 9 5 4 2 6 1
Yhteensä 35 17 18 10 19 6
Nuorten toimittajien osuus oli omassa aineistossani suurempi kuin toimittajien keskuudessa keskimäärin. Vuonna 2017 Journalistiliiton (2017) jäsenistä alle 35-vuotiaita oli 18 %, kun omassa aineistossani alle 35-35-vuotiaita oli 29 %. Vastaavasti iäkkäämpiä toimittajia oli omassa aineistossani vähemmän kuin toimittajien kuudessa keskimäärin: vuonna 2017 35–55-vuotiaiden osuus oli toimittajien kes-kuudessa keskimäärin 62 %, omassa aineistossani 54 %. Samoin yli 55-vuotiaita oli toimittajien keskuudessa keskimäärin hieman enemmän (20 %) kuin omassa aineistossani (17 %). Osittain ikäjakauman erojen syynä voi olla se, että valikoin haastateltavikseni ainoastaan sosiaalista mediaa käyttäviä toimittajia: nuorem-mat toimittajat ehkä käyttävät sosiaalista mediaa aktiivisemmin kuin vanhem-mat toimittajat ja löysin haastateltavakseni (tai minulle suositeltiin) näitä aktiivi-sesti sosiaalista mediaa käyttäviä, nuorempia toimittajia. Toisaalta esimerkiksi Ilta-Sanomista ja Helsingin Sanomista oli vaikea löytää yli 55-vuotiaita sosiaalista mediaa käyttäviä uutis- ja ajankohtaistoimittajia. Toisinaan kävi myös niin, että arvioin etukäteen haastateltavan iän väärin. Esimerkiksi joitakin alle 35-vuotiaita (jo kokeneita) toimittajia arvioin vanhemmiksi kuin he todellisuudessa olivat, ja tästä syystä alle 35-vuotiaiden ryhmä kasvoi suuremmaksi kuin alun perin suun-nittelin.
Haastateltavat olivat työskennelleet alalla keskimäärin 18,3 vuotta. Alle viisi vuotta alalla olleita oli neljä. He kaikki olivat alle 35-vuotiaita. Yli 30 vuotta alalla olleita oli viisi. He kaikki olivat yli 55-vuotiaita. 24 haastateltavaa oli ollut alalla enemmän kuin kymmenen vuotta, heistä iso osa, 19 vastaajaa, oli ollut alalla 11–30 vuotta. Suurin osa haastateltavista (29) työskenteli vakituisessa työ-suhteessa, määräaikaisella työsopimuksella oli yhteensä kuusi haastateltavaa.
Heistä viisi oli alle 35-vuotiaita ja yksi 35–55-vuotias. Määräaikaisten toimittajien osuus oli omassa aineistossani pienempi kuin toimittajilla keskimäärin. Omassa aineistossani määräaikaisia toimittajia oli 17 %, kun vastaava luku Journalistilii-ton toimittajajäsenillä oli 28 %.
Haastateltavat sosiaalisen median käyttäjinä
Kaikki haastateltavat täyttivät ennen varsinaista tutkimushaastattelua verkkoon laatimani taustakyselyn (liite 2), jossa kartoitettiin heidän sosiaalisen median
käyttötapojaan. Esittelen tässä lyhyesti taustakyselyn tuloksia, vaikka taustaky-sely ei ollutkaan tutkimukseni varsinaista aineistoa. Taustakytaustaky-selyn tulokset an-tavat kuitenkin yleiskäsityksen siitä, kuinka aktiivisia sosiaalisen median käyttä-jiä haastattelemani toimittajat olivat ja mitä sosiaalisen median kanavia he käyt-tivät työssään ja mitä puolestaan vapaa-ajallaan. Taustakyselyn vastaukset ovat myös osin suunnanneet haastattelukysymyksiä – erityisesti silloin, jos havaitsin taustakyselyssä jotakin yllättävää ja kiinnostavaa. Haastattelussa olen niin ikään peilannut toimittajien vastauksia taustakyselyn vastauksiin ja esittänyt tarkenta-via kysymyksiä, jos vastaukset ovat olleet ristiriitaisia. Taustakyselyn tulokset ovat siis osaltaan ohjanneet haastattelujen kulkua ja tulkintaa.
Taustakyselyssä toimittajat vastasivat käyttävänsä työssään selvästi eniten Facebookia (33/35) ja Twitteriä (32/35). Yli puolet toimittajista raportoi käyttä-vänsä työssään myös YouTubea (21/35), blogeja (20/35) ja WhatsAppia (18/35).
Instagramia työssään käytti 12 toimittajaa. Sen sijaan ainoastaan kolme toimitta-jaa käytti työssään LinkedIniä ja Snapchatia vain yksi toimittaja. Pinterestiä ei työssään käyttänyt kukaan. Myös vapaa-ajallaan toimittajat raportoivat käyttä-vänsä kaikkein eniten Facebookia (33/35). Yksi toimittaja ei käyttänyt Faceboo-kia lainkaan ja yksi toimittaja käytti FacebooFaceboo-kia ainoastaan työssään. Facebookin jälkeen suosituimpia sosiaalisen median kanavia vapaa-ajalla olivat WhatsApp (31/35) ja YouTube (30/35). Vapaa-ajan käytössä Twitter (27/35) oli vasta nel-jänneksi suosituin sosiaalisen median kanava, kun taas työkäytössä Twitter oli heti Facebookin jälkeen kakkossijalla. Blogeja luettiin niin työhön liittyen (20/35) kuin vapaa-ajallakin (24/35). Instagramia puolestaan käytettiin vapaa-ajalla enemmän kuin työssä: vapaa-aikanaan Instagramia käytti 22 toimittajaa, kun taas työaikana vain 12. Myös LinkedInin (15/35), Snapchatin (10/35) ja Pinteres-tin (9/35) käyttö painottui vapaa-ajalle. Mielenkiintoinen havainto taustaky-selyssä olikin, että vaikka LinkedIn on nimenomaan ammatillinen sosiaalisen median kanava, toimittajat eivät kuitenkaan juurikaan käyttäneet sitä työssään.
Taustakyselyssä kysyttiin myös tarkemmin, miten ja kuinka usein toimittajat käyttivät kutakin sosiaalisen median kanavaa. Tämä tarkastelu paljasti, että toi-mittajien osallistumisen tavoissa ja käytön useudessa oli kanavasta riippuen suu-riakin eroja. Esimerkiksi YouTube näyttäytyi kanavana, jota lähinnä seurattiin, mutta jonne ei itse juurikaan tuotettu sisältöä: vain neljä toimittajaa kertoi tuot-tavansa itse sisältöä YouTubeen. Sen sijaan Facebook, Twitter ja Instagram olivat kanavia, joissa toimittajat myös julkaisivat sisältöä. Näistä kolmesta kanavasta keskityinkin haastatteluissa erityisesti Facebookiin ja Twitteriin, koska ne olivat suosittuja sekä työssä että vapaa-ajalla ja niitä käytettiin sekä henkilökohtaisiin että ammatillisiin tarkoituksiin. Instagramin käyttö sen sijaan painottui vapaa-ajalle ja sitä käytettiin lähinnä ei-ammatillisiin tarkoituksiin.
Taustakysely osoitti, että Facebookia käytettiin mediaorganisaatiosta riip-pumatta jokseenkin samalla tavalla, tarkasteltiinpa sitten käytön useutta tai osal-listumisen tapoja. Ne toimittajat, jotka kertoivat käyttävänsä Facebookia (34/35), käyttivät sitä varsin aktiivisesti eli vähintään ”muutaman kerran päivässä”
(29/34). Tästä joukosta suurin osa (23) kertoi käyttävänsä Facebookia hyvin
ak-tiivisesti eli ”oikeastaan koko ajan”. Mediaorganisaatioiden välillä ei ollut juuri-kaan eroja, joskin Yleisradion aluetoimittajissa oli muihin toimittajiin verrattuna hieman vähemmän hyvin aktiivisia Facebookin käyttäjiä (4/8). Myöskään osal-listumisen tavoissa ei juurikaan ollut eroja eri mediatalojen välillä. Kuten kuvio 3 osoittaa, kaikki Facebookia käyttävät toimittajat sekä seurasivat muiden käyt-täjien sisältöjä että julkaisivat itse sisältöä eli jakoivat toisten tuottamaa sisältöä, postasivat itse päivityksiä tai kommentoivat ja osallistuivat keskusteluihin. Mie-lenkiintoista oli, että osa Ilta-Sanomien toimittajista vastasi julkaisevansa itse ak-tiivisesti sisältöä Facebook-profiilissaan, mutta ei kuitenkaan lainkaan toisten käyttäjien tuottamaa sisältöä.
KUVIO 3 Toimittajien (n=35) osallistumistavat Facebookissa
Twitterissä organisaatioiden välillä oli sen sijaan havaittavissa selkeämpiä eroja.
Ensinnäkin kaikki ne toimittajat (3/35), jotka eivät käyttäneet Twitteriä lainkaan, työskentelivät Ylen aluetoimituksissa. Sen sijaan Yleisradion valtakunnan toimit-tajilla, Helsingin Sanomien toimittajilla ja Ilta-Sanomien toimittajilla oli kaikilla tili Twitterissä. Lisäksi aluetoimituksissa työskentelevät toimittajat käyttivät Twitteriä selvästi passiivisemmin kuin muut toimittajat: vain yksi viidestä Twit-teriä käyttävästä aluetoimittajasta raportoi käyttävänsä TwitTwit-teriä hyvin aktiivi-sesti eli ”oikeastaan koko ajan”, kun taas Ylen valtakunnan toimituksissa suurin osa toimittajista (6/9) oli hyvin aktiivisia Twitterin käyttäjiä. Myös Ilta-Sano-missa hyvin aktiivisia Twitterin käyttäjiä oli vähän, vain kaksi toimittajaa yhdek-sästä, vaikka kaikilla Ilta-Sanomien toimittajilla olikin Twitter-tili.. Käytön useu-den lisäksi myös osallistumisen tavoissa oli nähtävissä eroja (kuvio 4). Aluetoi-mituksissa työskentelevistä toimittajista vain yksi (1/8) vastasi kommentoivansa ja osallistuvansa Twitter-keskusteluihin – muut aluetoimittajat eivät siis joko käyttäneet Twitteriä lainkaan tai pelkästään seurasivat muiden käyttäjien sisäl-töjä. Sen sijaan Ylen valtakunnan toimituksessa kaikki yhdeksän toimittajaa vas-tasivat kommentoivansa ja osallistuvansa keskusteluihin Twitterissä. Helsingin Sanomien toimittajista näin vastasi kahdeksan yhdeksästä ja Ilta-Sanomien toi-mittajista viisi yhdeksästä.
HS IS YLE YLEalue KAIKKI
KUVIO 4 Toimittajien (n=35) osallistumistavat Twitterissä
Taustakyselyn perusteella saattoi havaita, että Facebook oli enemmän kaikkien toimittajien some, kun taas Twitteriä käytettiin aktiivisemmin eliittimediassa eli Helsingin Sanomissa ja Ylen valtakunnan toimituksissa. Tämä tukee käsitystä Twitteristä eliitin mediana: Twitter on erityisesti julkkisten, päättäjien ja vaikut-tajien suosiossa. Toisaalta taustakysely kertoi myös sen, että haastateltavat eivät olleet homogeeninen ryhmä, vaan toimittajien keskuudessa oli isojakin eroja siinä, kuinka aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä he olivat. Haastateltavien joukossa oli toimittajia, jotka käyttivät monia sosiaalisen median kanavia, mutta eivät erityisen aktiivisesti mitään niistä. Toisaalta mukana oli toimittajia, jotka käyttivät vain yhtä sosiaalisen median kanavaa, mutta sitä hyvin aktiivisesti. Li-säksi oli toimittajia, jotka käyttivät monia sosiaalisen median kanavia ja useam-piakin niistä hyvin aktiivisesti. Niin ikään tutkimukseen osallistui toimittajia, jotka käyttivät vain yhtä sosiaalisen median kanavaa, mutta eivät sitäkään kovin aktiivisesti. Skaala oli siis laaja.