Toimittajien suosimat sosiaalisen median kanavat
Tarkkoja tietoja toimittajien sosiaalisen median käytöstä on vaikea esittää, sillä tilanne muuttuu jatkuvasti. Uusia palveluita tulee ja vanhoja poistuu. Se kuiten-kin tiedetään, että toimittajat ovat yleisesti ottaen aktiivisempia sosiaalisen me-dian käyttäjiä kuin väestö keskimäärin (ks. esim. Koiranen ym. 2020; Cision 2015;
Hermida 2010). Tähän saakka suomalaistoimittajien tärkeimmät sosiaalisen me-dian kanavat ovat olleet Facebook ja Twitter (Juntunen 2017; Journalism in the Digital Era 2020). Samat kanavat ovat toimittajille tärkeitä myös kansainvälisesti, joskin niiden suosio vaihtelee jonkin verran maasta riippuen. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa Twitter on toimittajien keskuudessa kaikkein käytetyin kanava, kun taas Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa Facebook on suosituin (Cision 2015).
Suomalaisten toimittajien keskuudessa Facebook on erityisen suosittu: lähem-mäs 90 % toimittajista kertoo hyödyntävänsä Facebookia ammatillisesti (Juntu-nen 2017; Cision 2015).
Twitterin suosio ei ole suomalaistoimittajien keskuudessa yhtä korkea kuin monissa englantia puhuvissa maissa (Australia, Yhdysvallat, Iso-Britannia), mutta Suomessakin noin 60 % toimittajista käyttää Twitteriä työssään ainakin sa-tunnaisesti (Juntunen 2017; Cision 2015). On hyvä muistaa, että Twitter on Suo-messa pienen piirin kanava: mittaustavasta riippuen 12–26 % suomalaisista ker-too käyttävänsä sitä (AudienceProject 2020, 48; Pönkä 2020; Reunanen 2019; Iso-talus ym. 2018, 12–13). Keskimääräiseen suomalaiseen verrattuna toimittajat käyttävät siis Twitteriä kolme kertaa useammin. Twitteriä pidetäänkin usein vai-kuttajien, kuten poliitikkojen, asiantuntijoiden ja päättäjien kanavana (Vainikka
& Huhtamäki 2015) ja siksi toimittajan työn kannalta kenties tärkeimpänä sosi-aalisen median kanavana. Niin kuin Hedman ja Djerf-Pierre (2017) ovat asian il-maisseet: “To have a Twitter account is virtually a professional obligation.”
Suomalaistoimittajat kertovat käyttävänsä sosiaaliseen mediaan enimmil-lään pari tuntia vuorokaudessa. Varsinaisen osallistumisen suhteen toimittajat ovat varautuneita: suomalaistoimittajista lähes puolet kertoo seuraavansa sosi-aalisen median uutisvirtaa päivittäin, mutta keskusteluihin ja muuhun sisällön-tuotantoon he osallistuvat selvästi harvemmin. (Juntunen 2017; Cision 2016.) Cisionin (2016) tutkimuksen mukaan suomalaistoimittajat eivät ainoastaan ole passiivisia sosiaalisen median käyttäjiä, vaan myös kokevat itsensä epävarmem-miksi sosiaalisen median käyttäjiksi kuin kollegansa selvityksen muissa maissa (Kanada, Yhdysvallat, Iso Britannia, Ranska, Saksa ja Ruotsi). Alle neljännes suo-malaisvastaajista arvioi sosiaalisen median käyttötaitonsa hyviksi ja lähes kol-masosa korkeintaan heikoiksi. Selvityksen mukaan suomalaistoimittajilla on myös vähemmän seuraajia kuin verrokkimaiden toimittajilla. Toisaalta suoma-laistoimittajat ovat myös yleisesti ottaen alkaneet käyttää sosiaalista mediaa myöhemmin kuin esimerkiksi englanninkielisissä maissa, joiden toimittajat ovat olleet suomalaisiin toimittajiin nähden varhaisia omaksujia.
Toimittajien someaktiivisuuteen vaikuttaa kansallisuuden ohella moni muukin muuttuja, kuten ikä, sukupuoli, työpaikka ja työnkuva. Kuten ehkä odottaa saattaakin, tutkimuksissa (esim. Hedman & Djerf-Pierre 2013; Parmelee ym. 2019) on havaittu, että nuoremmat toimittajat ovat usein aktiivisempia sosi-aalisen median käyttäjiä kuin vanhemmat toimittajat. Niin ikään on havaittu, että verkkotoimituksissa ja iltapäivälehdissä työskentelevät toimittajat käyttävät so-siaalista mediaa enemmän kuin sanomalehtien toimittajat (Hedman & Djerf-Pierre 2013; Parmelee ym. 2018), suurissa organisaatioissa työskentelevät toimit-tajat käyttävät sosiaalista mediaa enemmän kuin pienissä organisaatioissa työs-kentelevät (Gulyas 2013; Lasorsa ym. 2012) ja lisäksi metropolialueella työsken-televät toimittajat ovat aktiivisempia sosiaalisen median käyttäjiä kuin metropo-lialueen ulkopuolella työskentelevät (Hanusch & Bruns 2017).
Toimittajien keskuudessa on eroavaisuuksia myös siinä, mitä sosiaalisen median kanavia he käyttävät. Nuoret toimittajat ovat usein vanhempia kollego-jaan tietoisempia uusista sosiaalisen median kanavista, mutta toisaalta myös iäk-käämpi toimittaja voi viihtyä Tiktokissa, jos sieltä löytyy hänen työnsä kannalta tärkeitä toimijoita. Erityyppisten toimitusten erilaisissa journalistisissa tehtävissä työskentelevien toimittajien tarpeet vaihtelevat. Kuten Juntunen (2017) toteaa, sosiaalisen median kanavat ovat luoteeltaan ja käyttäjäkunnaltaan erilaisia ja ne tarjoavat myös erilaisia työkaluja toimittajien avuksi: Twitter voi olla politiikan toimittajan paras kaveri, paikallislehden toimittaja sen sijaan etsii aiheita oman alueensa Facebook-ryhmistä ja viihdetoimittaja voi löytää juttuaiheensa Instagra-mista.
Sosiaalisen median monet funktiot toimittajan työssä
Toimittajien sosiaalisen median käytön funktioita on tutkittu paljon (ks. esim.
Guluys 2013; Knight & Cook 2013; Vis 2013; Hermida ym. 2014; Hedman 2015;
Weaver & Willnat 2016; Canter & Brookes 2016; Hermida & Mellado 2020). Ylei-sesti voi todeta, että tutkimuksissa toistuvat samat havainnot: toimittajat käyttä-vät sosiaalista mediaa tiedon hankkimiseen, uutis- ja juttuaiheiden sekä haasta-teltavien etsimiseen, yleisen mielipiteen kartoittamiseen, yhteydenpitoon yleisö-jen kanssa sekä oman sisällön julkaisemiseen ja markkinointiin. Aiempaan tutki-muskirjallisuuteen nojaten Matikainen ja Villi (2018) ovat koonneet varsin katta-van luettelon erilaisista mahdollisuuksista hyödyntää sosiaalista mediaa journa-listisessa työssä. Matikainen ja Villi keskittyvät nimenomaan Twitterin tarjo-amiin mahdollisuuksiin, mutta ne ovat sovellettavissa sosiaaliseen mediaan ylei-semminkin – toki sillä varauksella, että tietyt sosiaalisen median kanavat palve-levat tiettyjä tavoitteita paremmin kuin toiset. Matikaista ja Villiä (2018) mukail-len toimittajien voi nähdä hyödyntävät sosiaalista mediaa ainakin seuraavilla ta-voilla:
• Uutisaiheiden löytäminen. Sosiaalinen media on nopea tiedon välittämisen kanava. Erityisesti Twitter on profiloitunut palveluna, jota seuraamalla saa tiedot uusimmista tapahtumista ja uutisista (ns. breaking news).
• "Uutisarvoisten" ihmisten ja organisaatioiden seuraaminen. Uutisia metsäste-tään esimerkiksi poliitikkojen julkisia Twitter-, Facebook- ja Instagram-tilejä seuraamalla. Sosiaalinen media on osittain syrjäyttänyt perinteiset lehdistö-tiedotteet ja -tilaisuudet.
• Juttuideat ja tiedon kerääminen. Juttuideoita voi kerätä omalta seuraajajou-kolta, mutta myös seuraamalla erilaisia käyttäjiä, keskusteluryhmiä tai aihe-tunnisteita.
• Haastateltavien ja lähteiden etsiminen. Ajankohtaisiin aiheisiin voi löytää lähteitä tekemällä hakuja tai seuraamalla tiettyjä käyttäjiä, keskusteluryhmiä tai aihetunnisteita.
• Uutisointi. Sosiaalinen media on mediatalolle myös tärkeä uutisten välittämi-sen alusta. Varsinkin nopeasti syntyvissä uutistapahtumissa sosiaalivälittämi-sen me-dian merkitys korostuu (esim. live-raportointi Twitterissä). Tarvitseeko avata?
• Sisällön jakaminen. Monelle toimittajalle ja mediatalolle yksi keskeinen sosi-aalisen median käyttötapa on juttujen jakaminen. Sisällön jakaminen liittyy myös brändäykseen ja näkyvyyden hakemiseen. Sosiaalisessa mediassa te-hokkaasti verkottunut toimittaja tai mediatalo saa paljon näkyvyyttä.
• Mediatalon brändääminen ja/tai henkilökohtainen brändääminen. Jälkim-mäiseen liittyy itsensä henkilökohtaistaminen tuomalla persoonaa esiin toi-mittajan roolin takaa sekä yhteisön rakentaminen seuraajille.
• Kommenttien kerääminen. Keskusteluista voi kerätä kommentteja ajankoh-taisista aiheista, esimerkiksi Twitterissä voi myös tehdä nopean ”katuky-selyn” omalle seuraajajoukolleen.
• Joukkoistaminen. Jos toimittaja on kerännyt ympärilleen seuraajien joukon, hän voi hyödyntää tätä joukkoa jutun teossa kysymällä heiltä tietoa ja näkö-kulmia.
• Keskustelu, kritiikki ja kysymykset sekä uutistapahtumien arviointi ja tul-kinta. Uutisjutuista käydään keskustelua sosiaalisessa mediassa, erityisesti Twitterissä ja Facebookissa. Yleisö voi kysyä, kommentoida ja kritisoida.
• Julkinen muistiinpanojen tekeminen. Toimittajat avaavat jutuntekoprosessia sosiaalisessa mediassa, mikä voi tehdä journalismista aiempaa avoimempaa, lähestyttävämpää ja läpinäkyvämpää.
Sosiaalisen median mahdolliset käyttötavat eivät vielä tarkoita, että toimittajat käytännössä hyödyntäisivät kaikkia erilaisia mahdollisuuksia tai että he ylipää-tään pitäisivät niitä työnsä kannalta tärkeinä. Juntusen (2017) kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset toimittajat arvostavat sosiaalista mediaa ennen kaikkea jut-tuideoiden ja erilaisten näkökulmien lähteenä sekä yleisen mielipiteen ja muun median seuraamisen välineenä. Hyvin yleisesti toimittajat näkevätkin sosiaalisen median ammatillisen merkityksen nimenomaan siinä, että sen avulla voi helposti ja nopeasti seurata maailman tapahtumia ja uutisarvoisia ihmisiä. Varsinaisessa jutun teossa sosiaalisen median merkitys ei näyttäisi olevan yhtä suuri. Sosiaali-sen median ajatellaan helpottavan haastateltavien löytämistä, mutta yleisön joukkoistaminen tai talkoistaminen eivät suomalaistoimittajien mielestä ole
sosi-aalisen median tärkeimpiä hyötyjä. (Juntunen 2017.) Varsinkin sosisosi-aalisen me-dian alkuvuosina 2010-luvun alkupuolella yleisöjen aktivointi on nähty yhtenä sosiaalisen median tärkeimmistä funktioista, koska sen on ajateltu edistävän de-mokratiaa ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia (Singer ym. 2011; Lewis ym. 2014). Tutkimusten mukaan toimittajat eivät kuitenkaan ole olleet kovin in-nostuneita joukkoistamisesta: yleisöjen tuottamaa sisältöä on pidetty huonolaa-tuisena ja sen on nähty haastavan perinteisiä journalistisia arvoja (Thurman &
Hermida 2010; Lasorsa ym. 2012; Guluys 2013; Canter & Brookes 2016). Myös mediaorganisaatioissa journalismi nähdään edelleen pikemminkin yksisuuntai-sena tuotteena kuin vuorovaikutukselliyksisuuntai-sena palveluna tai julkiyksisuuntai-sena dialogina.
Mediatalojen näkökulmasta sosiaalisen median merkitys tiivistyykin erityisesti sen tuotteiden markkinointiin. (Matikainen & Villi 2018, 202–205; myös Ju ym.
2014; Almgren & Olsson 2016.)
Vaikka yleisöä ei varsinaisesti haluta aktivoida mukaan jutuntekoproses-siin, suomalaiset toimittajat arvostavat silti sosiaalisen median vuorovaikutus-mahdollisuuksia ja pitävät tärkeänä sitä, että sosiaalisen median avulla he voivat pitää yhteyttä niin yleisöihin, lähteisiin kuin omaan ammattikuntaankin. (Juntu-nen 2017). Näyttää kuitenkin siltä, että vaikka toimittajat periaatteessa arvostavat sosiaalisen median mahdollistamaa yleisövuorovaikutusta, he eivät käytännössä juurikaan hyödynnä tätä mahdollisuutta. Esimerkiksi Lee (2015), Hanusch ja Nölleke (2019) sekä Molyneux ja Mourão (2019) ovat tutkimuksissaan havain-neet, että toimittajat keskustelevat sosiaalisessa mediassa enimmäkseen keske-nään, eivätkä juurikaan etsiydy vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Xian ym.
(2020) tutkimuksessa havaittiin niin ikään, että vain pieni vähemmistö toimitta-jista on aktiivisia yhteisön rakentajia ja kansalaiskeskusteluttajia1 ja että enim-mäkseen toimittajat esiintyvät sosiaalisessa mediassa ”yksisuuntaisissa” mielipi-devaikuttajan, faktantarkistajan tai journalismin edistäjän rooleissa (ks. myös Holton ym. 2016). Toimittajat siis näkevät sosiaalisen median ammatillisesti tär-keänä verkottumisvälineenä, mutta hyödyntävät verkostojaan etupäässä yksi-suuntaiseen viestintään.
Juntusen (2017) kyselytutkimukseen osallistuneet suomalaistoimittajat pi-tävät sosiaalista mediaa tärkeänä journalististen sisältöjen markkinointi- ja jake-lualustana. Brändääminen herättää kuitenkin ristiriitaisia tunteita toimittajissa:
osa tuntee ammattiylpeyttä saadessaan jakaa oman toimituksensa tuottamaa si-sältöä, osa taas kokee mainostamisen kiusalliseksi. Varsinkin toimittajien oma henkilöbrändäys jakaa näkemyksiä. Myös muissa tutkimuksissa (esim. Lehtonen 2013; Vainikka ym. 2013) on havaittu suomalaisten toimittajien suhtautuvan var-sin varautuneesti brändäykseen. Osittain kyse voi olla siitä, että henkilökohtais-ten ominaisuuksien ja näkemyshenkilökohtais-ten korostaminen on nähty olevan ristiriidassa traditionaalisten journalististen ihanteiden (erityisesti objektiivisuuden) kanssa.
Toisaalta syyksi on arveltu myös sitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa itsen
1 Tutkimuksessa havaittiin myös, että yleisösuhdetta ei enää rakenneta Twitterissä.
Twitterin keskusteluilmapiiri koetaan vihamieliseksi, ja julkisilta somealustoilta on siirrytty esimerkiksi Facebookin suljettuihin ja moderoituihin ryhmiin.
esille tuomista ja markkinoimista on tavattu pitää ennemminkin epätoivottavana kuin toivottavana piirteenä. (Lehtonen 2013; Juntunen 2017.)
Tutkimuksissa on havaittu, että se miten merkityksellisiksi toimittajat ko-kevat sosiaalisen median eri funktiot, on vahvasti kytköksissä siihen, miten ak-tiivisesti he mitäkin mahdollisuutta itse hyödyntävät (esim. Hedman 2015, 2020;
Juntunen 2017). Jos siis toimittaja itse käyttää sosiaalista mediaa juttuaiheiden etsintään, hän myös todennäköisesti pitää sitä tärkeänä sosiaalisen median teh-tävänä. Ja vastaavasti jos toimittaja itse ei käytä sosiaalista mediaa brändäämi-seen, hän todennäköisesti myös näkee brändäyksen merkityksen vähäisempänä kuin toimittaja, joka brändää aktiivisesti itseään. (Juntunen 2017.) Kiinnostavaa on, että myös sillä, mitä sosiaalisen median kanavaa toimittajat käyttävät, näyt-täisi olevan yhteys siihen, millaisia käyttötapoja he arvostavat. Ruotsalaisten toi-mittajien sosiaalisen median aktiivisuutta tutkinut Hedman (2015, 2020) havaitsi, että ne toimittajat, jotka ovat aktiivisia Twitterissä, suhtautuvat muihin toimitta-jiin verrattuna myönteisemmin sosiaalisen median vuorovaikutteisuuteen. Ak-tiiviset Twitterin käyttäjät pitävät myös henkilöbrändäystä ja verkostoitumista tärkeämpänä kuin toimittajat keskimäärin. Voi olla, että Twitteriin jo lähtökoh-taisesti hakeutuvat ne toimittajat, jotka suhtautuvat myönteisesti henkilöbrän-däykseen ja vuorovaikutteisuuteen. Toisaalta Twitterin toimintakulttuuri voi myös osaltaan vahvistaa myönteistä suhtautumista. Villi ja Matikainen (2018) puhuvat Jahngiin ja Littauhun (2016) viitaten ”sosiaalisuuden imperatiivista”, joka edellyttää Twitterin käyttäjiltä vuorovaikutusta muiden kanssa.
Sosiaalisen median rooli toimittajan työssä
Vaikka toimittajat eivät koe kaikkia sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuk-sia oman työnsä kannalta hyödyllisiksi, iso osa toimittajista katsoo, ettei voisi enää tehdä työtään ilman sosiaalista mediaa (Cision 2015; Journalism in the Di-gital Era 2020). Sosiaalinen media tarjoaa toimittajille mahdollisuuden tehdä työnsä aiempaa monipuolisemmin, nopeammin ja helpommin, sillä tietojen, läh-teiden ja haastateltavien etsiminen sosiaalisen median kautta on usein varsin kä-tevää. Parhaimmillaan sosiaalinen media siis säästää toimittajan aikaa. (Matikai-nen & Villi 2018.) Toisaalta aktiivisuus sosiaalisessa mediassa myös vaatii aikaa – ja usein se tarkoittaa myös toimittajan vapaa-aikaa. Juntusen (2017) mukaan osa toimittajista kokeekin, että sosiaalinen media on epämieluisaa lisätyötä, joka ka-saantuu muiden tehtävien päälle. Toimittajat ovat jo pidemmän aikaa kertoneet lisääntyneistä nopeus- ja moniosaamisvaatimuksista (Jyrkiäinen 2008; Nikunen 2011). Pöyhtärin ym. (2016) tutkimuksessa toimittajat arvioivat kiireen lisäänty-neen niin paljon, että työaika ei riitä edes työn kannalta keskeisiin sisältöihin.
Myös sosiaalisen median opettelu ja käyttö on toimittajien mukaan jäänyt usein oman harrastuneisuuden varaan.
Sosiaalisen median johtaminen ja organisoiminen osaksi työarkea ei siis kai-kissa tapauksissa ole onnistunut ongelmitta. Mediatalojen johdolta onkin perään-kuulutettu selkeämpiä tavoitteita ja suuntaviivoja työn organisointiin muuttu-neessa tilanteessa (Pöyhtäri ym. 2016, 8–9; myös Juntunen 2017). Tämä tuli esiin
myös Karvalan (2014) väitöstutkimuksessa, jossa hän selvitti suomalaisten toi-mittajien ja toimitusten esimiesten suhtautumista sosiaaliseen mediaan. Karva-lan (2014, 137–140) mukaan ”toimitukset on kyllä saatu sosiaaliseen mediaan, mutta yhteisesti sovitut tavoitteet, velvoitteet ja rutiinit ovat jääneet epämääräi-siksi”. Yleensä toimituksilla on sosiaalisessa mediassa oma organisaatiotilinsä, mutta toimittajien henkilökohtaisten tilien hyödyntäminen toimitustyön apuna on ollut sattumanvaraisempaa. Tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että esimer-kiksi Twitterissä käyttäjät seuraavat mieluummin yksittäisiä toimittajia kuin me-diaorganisaatiota, joka näyttäytyy persoonattomampana (Hermida 2013).
Organisaation johdon asenteella on havaittu olevan suuri vaikutus siihen, miten toimittajat suhtautuvat sosiaaliseen mediaan. Canter (2013) vertaili tutki-muksessaan kahta brittisanomalehteä, joista toisessa johto suhtautui hyvin myö-tämielisesti toimittajien someaktiivisuuteen, kun taas toisessa toimittajien nähtiin lähinnä tuhlaavan työaikaansa ja jopa vaarantavan lehden maineen. Kuten olet-taa saatolet-taa, epäilevä suhtautuminen sai toimittajat välttämään sosiaalisen dian käyttöä työssään. Juntusen (2017) tutkimuksen mukaan suomalaisissa me-diataloissa suhtaudutaan yleensä ottaen varsin positiivisesti toimittajien someak-tiivisuuteen. Erityisesti suurissa mediataloissa kannustetaan toimittajia aktiivi-suuteen ja tämä näkyy myös toimittajien suhtautumisessa: saman tutkimuksen mukaan suurissa mediataloissa työskentelevät toimittajat arvioivat sosiaalisen median merkityksen suuremmaksi kuin pienemmissä toimituksissa työskentele-vät kollegansa.
Vaikka suhtautuminen sosiaalisen median merkitykseen vaihtelee hieman mediatalon koon mukaan, suurin osa toimitusten edustajista pitää kuitenkin kai-kenlaista sosiaalisen median aktiivisuutta toivottavana – tapahtuipa se sitten am-mattiroolissa tai yksityisroolissa (Juntunen 2017). Sosiaalisessa mediassa yksi-tyistä ja ammatillista roolia on ylipäätään hyvin vaikea erottaa toisistaan, ja jotkut näkevät tässä mediatalon maineenhallintaan liittyviä riskejä. Organisaatiot pyr-kivätkin suojelemaan brändiään ja uskottavuuttaan sosiaalisen median ohjeis-tuksilla, jotka eivät rajoitu pelkästään työaikaan ja organisaatiotileihin, vaan kos-kevat myös työntekijöiden vapaa-aikaa ja henkilökohtaisia tilejä (Molyneux ja Mourão 2019; Hanusch 2018). Juntusen (2017) tutkimuksen mukaan suhtautumi-nen sosiaalisen median ohjeistuksiin on osin ristiriitaista. Osa suomalaisista toi-mittajista ja lähijohdosta kokee, että mediatalojen ohjeet eivät ole riittävän yksi-tyiskohtaisia, jotta niistä todella olisi käytännön työssä apua. Toisaalta tiukkoja ohjeistuksia myös vastustetaan, sillä niiden uskotaan ennemminkin lannistavan kuin rohkaisevan toimittajia aktiivisuuteen sosiaalisessa mediassa.
Yhteenvetona edellisistä voi todeta, että monenlaisilla organisaation asen-teilla ja käytännöillä on vaikutusta siihen, miten toimittajat suhtautuvat sosiaali-sen median tarjoamiin mahdollisuuksiin. Lisäksi monet henkilökohtaiset tekijät, kuten sukupuoli ja ikä, vaikuttavat suhtautumiseen. Juntusen (2017) tutkimuk-sen mukaan naispuoliset ja nuoret toimittajat arvioivat sosiaalitutkimuk-sen median työnsä kannalta tärkeämmäksi kuin miespuoliset ja vanhemmat toimittajat. Ikä on nous-sut esiin aiemmissakin tutkimuksissa. Jyrki Jyrkiäinen tutki vuonna 2008
suoma-laistoimittajien suhtautumista uusiin digitaalisiin kanaviin ja havaitsi, että erityi-sesti vanhemmilla toimittajilla oli vaikeuksia omaksua työhönsä uusia viestintä-teknologioita (Jyrkiäinen 2008, 86–87). Nuorten suomalaistoimittajien uraodo-tuksia tutkinut Pauliina Lehtonen (2013, 2014) puolestaan havaitsi, että nuoret toimittajat määrittelevät ammatillista identiteettiään entistä enemmän suhteessa sosiaaliseen mediaan.
Totta onkin, että nykyisessä työelämässä toimittajan pitää osata luovia ket-terästi sosiaalisessa mediassa. Toimittajan on huolehdittava edustamansa media-talon maineesta ja pidettävä huolta myös journalismin uskottavuudesta, hänen on oltava yleisöjen silmissä mielenkiintoinen, mutta pyrittävä samalla edistä-mään omaa uraansa. Media-alan muutosten myötä ammatillisesta brändäyksestä on tullut toimittajille yhä tärkeämpää ja siinä sosiaalisella medialla on tärkeä rooli – monessakin mielessä. Yhtäältä sosiaalinen media on osaltaan ollut mullis-tamassa media-alan ansaintalogiikkaa, minkä seurauksena toimittajien työnkuva ja asema työmarkkinoilla muuttunut. Toisaalta sosiaalisen median ammatillinen hyödyntäminen on yksi tapa erottautua muista ja vahvistaa omaa asemaa työ-markkinoilla. Sosiaalinen media on siis paradoksaalisesti sekä toimittajien koke-man epävarmuuden syy että mahdollisuus siitä selviämiseen. Seuraavassa lu-vussa käyn tarkemmin läpi median murrosta ja sen vaikutusta toimittajien am-matilliseen itseymmärrykseen ja eetokseen.