Haastattelujen toteuttaminen
Aloitin toimittajahaastattelujen tekemisen testihaastatteluilla marras-joulu-kuussa 2016, minkä jälkeen tein vielä haastattelurunkoon (liite 3) pieniä muutok-sia. Sen jälkeen jatkoin haastattelujen tekemistä kahdessa osassa niin, että noin puolet haastatteluista tehtiin tammikuussa 2017 ja loput touko-elokuussa 2017.
Ennen varsinaista haastattelua jokainen haastateltava täytti verkossa lyhyen taustakyselyn (liite 2), jossa kysyin perustietoja heidän sosiaalisen median käy-töstään. Taustakyselyn tavoitteena oli kerätä perustietoja toimittajien sosiaalisen median käytöstä jo ennen varsinaista haastattelua, jottei haastattelussa tarvitsisi käyttää siihen aikaa. Lisäksi taustakysely auttoi minua haastattelijana orientoitu-maan kulloiseenkin haastateltavaan, ja tavoitteenani oli niin ikään, että se auttaa myös haastateltavia jo etukäteen suuntaamaan ajatuksiaan haastattelun aihepii-riin ja reflektoimaan omaa sosiaalisen median käyttöään.
9 9 9 5 9 9 9 5 9 9 9 4 9 8 9 3 9 8 9 3 9 8 9 3 8 5 9 1
HS IS YLE YLEalue KAIKKI
Eskola ja Vastamäki (2001, 27–33) painottavat, että voidakseen rakentaa haastattelurungon tutkimuksen tarkoitusta vastaavaksi, tutkijalla on oltava etu-käteistietoa tutkimuksen kohteesta. Haastatteluteemojen ja -kysymysten on ol-tava mielekkäässä suhteessa tutkimuskenttään, ja usein tämä mielekkyys perus-tuu esimerkiksi taustateoriaan tai aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen. Ennen haastattelurungon rakentamista perehdyin aiheesta tehtyyn tai sitä sivuavaan tutkimukseen ja hyödynsin aiempaa tutkimusta kysymysrungon teemojen kehit-tämisessä. Lisäksi minulla on monien vuosien kokemus niin toimittajan työstä kuin sosiaalisesta mediastakin. Tämä esiymmärrys on osaltaan ohjannut haastat-telurungon rakentamista.
Varsinaisessa haastattelussa pääteemoja oli neljä. Ensimmäinen käsitteli työn ja vapaa-ajan välistä rajanvetoa erityisesti sosiaalisen median näkökulmasta:
mihin ja miten käyttää sosiaalista mediaa työssä ja vapaa-ajalla ja pyrkiikö pitä-mään työn ja vapaa-ajan erossa toisistaan. Toinen teema käsitteli toimittajien am-matillista identiteettiä ja identifioitumista edustamaansa mediaorganisaatioon:
mitä on toimittajuus, kuinka vahvasti toimittajat tuntevat kuuluvansa toimitta-jien ammattikuntaan ja edustamaansa mediataloon ja millaista on toimittajalle sopiva/epäsopiva käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa. Kolmas teema käsit-teli yksityisen ja julkisen rajaa: mikä toimittajien mielestä on yksityistä, mikä jul-kista tietoa, ja kuinka laajat ja julkiset verkostot heillä on sosiaalisessa mediassa.
Neljäs teema käsitteli vaikutelman hallintaa: millaista kuvaa toimittajat haluavat itsestään antaa sosiaalisessa mediassa ja millaisia tietoisia ja tai vähemmän tietoi-sia strategioita heillä on siihen. Yleensä aloitin haastattelut avoimella kysymyk-sellä: miten kuvailisit itseäsi sosiaalisen median käyttäjänä tai miten yleensä käy-tät sosiaalista mediaa. Osa haastateltavista kertoi jo tässä vaiheessa sosiaalisen median käytöstään hyvin monipolvisesti vastaten samalla jo kysymysrungon myöhempiin kysymyksiin. Teemahaastatteluille ominaiseen tapaan kävin kaik-kien haastateltavien kanssa läpi pääteemat, mutta järjestys ja käsittelyn laajuus vaihtelivat: joidenkin kanssa tietyistä teemoista keskusteltiin laajemmin, joiden-kin kanssa suppeammin.
Laadullisessa tutkimuksessa tutkimusteemat muuttuvat ja elävät kenttä-työn ja tutkimuksen edetessä. Myös omassa tutkimuksessani haastattelujen ky-symysrunko muokkautui jonkin verran haastattelujen myötä. Ensimmäisten haastattelujen jälkeen kävi esimerkiksi ilmi, että toimittajat korostivat hyvin vah-vasti puoluepoliittisen riippumattomuuden merkitystä sosiaalisen median vuo-rovaikutusta ohjaavana arvona. Otin tämän teeman myöhemmissä haastatte-luissa tietoisemmin mukaan ja kysyin muun muassa, miksi riippumattomuuden ihanne on toimittajille niin tärkeä ja mistä tämä ihanne haastateltavien kokemuk-sen mukaan kumpuaa. Omien akokemuk-senteiden ja arvojen alkuperän jäljittäminen on toki hyvin vaikeaa, mutta minua kiinnosti myös se, kuinka tietoisia toimittajat ylipäätään ovat toimintaansa ohjaavista ihanteista ja arvoista.
Lisäksi on syytä mainita, että joulu-tammikuussa 2016–2017 Yleisradiota kuohutti niin sanottu Sipilä- tai Yle-gate (ks. esim. Ervasti 2016; Wikipedia 2020), jonka tiimoilta käytiin väliin kiivastakin julkista keskustelua siitä, oliko Yleisra-dion uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen
taipunut pääministeri Juha Sipilän vaikuttamispyrkimysten edessä. Kyseistä ta-pausta puitiin ahkerasti sosiaalisessa mediassa, ja se jakoi Yleisradion toimitta-jien mielipiteitä voimakkaasti. Aihe nousi esiin myös tekemissäni haastatteluissa.
Toimittajat pohtivat Yle-gateen liittyen muun muassa lojaliteettivelvoitteen mer-kitystä sosiaalisessa mediassa: millainen on toimittajan sananvapaus ja mitä toi-mittaja voi sosiaalisessa mediassa kertoa yleisen edun tai avoimuuden nimissä.
Nämä teemat korostuivat varsinkin niissä haastatteluissa, joita tein vuodenvaih-teessa 2016–2017. Touko-elokuussa 2017 Yle-gate ei enää ollut yhtä ajankohtai-nen eikä se myöskään yhtä vahvasti noussut haastatteluissa puheenaiheeksi.
Haastattelut tehtiin haastateltavien toiveiden mukaisesti joko julkisissa tai yksityisissä tiloissa, tavallisimmin kahviloissa tai ravintoloissa. Muutama haas-tattelu tehtiin haastateltavan työpaikan kahvilassa tai neuvotteluhuoneessa, yksi haastattelu haastateltavan kotona ja yksi haastattelu omassa kodissani. Tarjosin jokaiselle haastateltavalle mahdollisuutta haastatteluun sellaisessa paikassa, jossa heidän osallistumisensa tutkimukseeni ei tulisi muiden ihmisten (esimer-kiksi kollegojen tai pomojen) tietoon, mutta se ei yleensä ottaen tuntunut huolet-tavan haastateltavia. Muutoinkin haastateltavat puhuivat varsin avoimesti sosi-aalisen median käytöstään ja joissakin haastatteluissa oli jopa hieman terapiais-tunnon tuntua. Haastattelujen ilmapiiri oli oman arvioni mukaan luottamuksel-linen ja rento, ja haastattelut onnistuivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta myös teknisesti hyvin. Yhdessä haastattelussa äänitys ei ollutkaan lähtenyt päälle, mutta huomasin erehdykseni sen verran ajoissa, että ehdimme käydä pääasiat uudemman kerran läpi äänityksen pyöriessä. Toki tein kaikista haastatteluista myös muistiinpanot – ja tästä kyseisestä epäonnisesta haastattelusta erityisen tar-kasti.
Oma roolini haastattelijana vaihteli haastateltavan ja haastattelutilanteen mukaan, mutta yleisesti ottaen en pitäytynyt kovinkaan tiukasti perinteisessä neutraalin tutkijan roolissa (vrt. Tracy 2013). Tämä näkyi esimerkiksi siinä, että saatoin reagoida haastateltavien vastauksiin osoittamalla samanmielisyyttä tai hämmästystä, kyseenalaistin haastateltavien sanomisia (esimerkiksi toimittajien puoluepoliittista riippumattomuutta) ja kerroin myös omia kokemuksiani sosi-aalisen median käytöstä. Tarinoilla omasta sosisosi-aalisen median käytöstäni pyrin samalla vapauttamaan tunnelmaa ja kannustamaan haastateltavia kertomaan ko-kemuksistaan. Kuten Hyvärinen ja Löyttyniemi (2005, 174) toteavat kerronnal-lista haastattelua kuvatessaan, omalla tarinallaan haastattelija ikään kuin avaa kerronnan tilan, antaa haastattelulle kertomusmuodon. Lisäksi koska olen itse-kin työskennellyt toimittajana ja haastattelin kollegoitani, on selvää, että itselläni-kin on näkemyksiä ja kokemuksia asioista, joita haastatteluissa käsittelin, enkä pyrkinyt sitä myöskään peittelemään. Usein haastateltavat saattoivat myös suo-raan kysyä omaa näkemystäni käsiteltävänä olevista asioista (esimerkiksi mitä mieltä olen joistakin sosiaalisen median ohjeista). Yhteinen kokemusmaailma nä-kyi haastattelutilanteessa myös kielenkäytössä esimerkiksi niin, että toimittajan ammattiin liittyvät käytännöt ja ammattisanasto olivat tuttuja molemmille osa-puolille (Tienari ym. 2005, 101).
Luottamuksen ja yhteisyyden rakentaminen on haastattelutilanteessa tär-keää, jotta haastateltava kykenee ilman pelkoa ilmaisemaan ajatuksensa. Tutki-mukselle on haitallista, jos haastateltava kokee, että hänen on annettava ”oikeita”
vastauksia tai hän ei halua tai uskalla puhua esimerkiksi itselleen vaikeista asi-oista. Silti tutkimushaastattelu ei ole mikä tahansa keskustelutuokio, vaan ni-menomaan tutkimushaastattelu, jossa osallistujilla on omat roolinsa. Niinpä luot-tamuksen rakentaminen vaatii onnistunutta tasapainoilua suhde- ja tehtä-väorientaation välillä: yhtäältä on osoitettava empaattisuutta ja yhteisyyttä ja toi-saalta on pidettävä huoli siitä, että haastattelu sujuu tavoitteiden mukaisesti. Esi-merkiksi tunteiden osoittamiseen ei voi käyttää täysin samoja keinoja kuin arki-keskustelussa, sillä haastattelutilanteeseen nähden odotuksenvastainen käyttäy-tyminen voi myös hämmentää haastateltavan. (Tiittula & Ruusuvuori 2005.) Haastattelijana pyrinkin kiinnittämään huomiota siihen, millaisia odotuksia haastateltavilla oli tilanteen kulusta ja tehtävänjaosta ja säätelemään sen mukaan sitä tapaa, jolla toin esiin esimerkiksi omia kokemuksiani.
Tutkijana on hyvä varautua myös siihen, että käytännön vuorovaikutusti-lanteessa kaikki ei hyvästä ennakkovalmistautumisesta huolimatta suju suunni-telmien tai suositusten mukaan. On tavallista, että haastattelun tuoksinassa niin haastateltava kuin haastattelijakin unohtaa senhetkisen roolinsa ja turvautuu aiemmin oppimiinsa käytänteisiin (Tiittula & Ruusuvuori 2005). Itselleni esimer-kiksi oli kertynyt 16 vuoden kokemus haastattelujen tekemisestä toimittajan työssä. Toimittajan korvalla saatoin toisinaan liiaksi kuunnella haastattelujen su-juvuutta ja sitä, saanko hyviä ja nasevia sitaatteja ”juttuuni”. Tutkimushaastatte-lussa se ei tietenkään ole olennaista. Toisaalta toimittajakokemukseni toi myös varmuutta haastattelutilanteisiin: en jännittänyt haastattelutilanteita ja olin tot-tunut omalla käytökselläni rentouttamaan haastateltavia.
Aineiston analyysi
Analyysimenetelmän valintaa ohjasivat niin tutkimusongelma, tieteenfilosofiset lähtökohdat, valittu aineistonkeruumenetelmä (teemahaastattelu) kuin kysei-sellä menetelmällä kerätty tutkimusaineistokin. Yhtäältä tutkimuskysymykset ohjasivat haastatteluja ja niiden analyysia, mutta toisaalta tutkimuskysymykset tarkentuivat aineistonkeruun ja analyysin myötä. Tutkimuskysymyksiä, aineis-tonkeruuta ja analyysia ei voi siten erottaa toisistaan, vaan ne kietoutuivat tii-viisti yhteen. Tämä on tyypillistä laadulliselle tutkimukselle, joka on luonteeltaan syklistä ja iteratiivista (Tracy 2013, 184–185).
Esimerkiksi Kvale (1996) erottaa laadullisen tutkimuksen analyysissa kuusi vaihetta, joista kolme ensimmäistä sijoittuu jo itse haastattelutilanteeseen. Ensim-mäisessä vaiheessa haastateltava kertoo omista kokemuksistaan ja käsityksistään haastattelussa. Tässä vaiheessa on yleensä vielä varsin vähän tulkintaa ja seli-tystä. Toisessa vaiheessa haastateltava itse havaitsee uusia yhteyksiä haastatte-lun aikana, jolloin mukana on jo enemmän tulkintaa ja analyysia. Kolmannessa vaiheessa haastattelija tulkitsee haastattelua sen aikana ja haastateltava voi joko vahvistaa tai kieltää näitä tulkintoja. Vasta neljännessä vaiheessa siirrytään pois itse haastattelutilanteesta. Tällöin haastattelija tulkitsee litteroituja haastatteluja
yksin tai muiden tutkijoiden kanssa. Yleensä tässä vaiheessa jäsennellään aineis-toa varsinaista analyysia varten esimerkiksi karsimalla tarpeetonta pois. Varsi-naiseen analyysiin kuuluu Kvalen (emt.) mukaan tiivistäminen, luokittelu, ker-ronnallinen jäsentäminen ja tulkinta. Usein analyysi päättyy tähän, mutta se voi myös jatkua edelleen. Viidennessä vaiheessa haastattelija voi esimerkiksi pyytää haastatelluilta lausuntoa tulkinnoistaan. Mahdollinen kuudes vaihe voisi puoles-taan tarkoittaa toimintaa, jossa haastateltavat ilmentävät muuttunutta käsitys-tään esimerkiksi terapeuttisen haastattelun tuloksena. Omassa tutkimuksessani analyysi päättyi neljänteen vaiheeseen eli varsinaiseen analyysivaiheeseen, jota kuvaan tässä luvussa tarkemmin.
Laadulliselle tutkimukselle tyypilliseen tapaan aineistonkeruu ja aineiston analysointi ovat myös omassa tutkimuksessani olleet päällekkäisiä vaiheita: jo haastattelutilanteessa tein huomioita haastattelun sisällöstä ja haastattelujen jäl-keen kirjasin huomioitani ja vaikutelmiani tutkimuspäiväkirjaan. Näiden huomi-oiden pohjalta muokkasin myös haastattelurunkoa aineistonkeruun aikana. Var-sinainen analyysi tehtiin tekstimuotoon litteroiduista haastatteluista. Kaikki 35 teemahaastattelua äänitettiin ja litteroitiin joko sanasta sanaan tai sanasta sanaan editoiden (jolloin esimerkiksi taukoja tai päällekkäispuhuntaa ei merkitty litte-raatioon). Keskimäärin haastattelut kestivät 76 minuuttia ja yhteensä haastatte-luaineistoa kertyi hieman yli 44 tuntia, litteroituna 719 sivua (fontti Arial, koko 12, riviväli 1). Litteroidut haastattelut vein laadullisen tutkimusaineiston analyy-siin soveltuvaan Atlas.ti-ohjelmaan, jota hyödynsin erityisesti analyysin alkuvai-heessa aineiston karsimisessa ja osittamisessa. Eskola ja Suoranta (2014, 208) muistuttavat, että analyysin apuna käytettävät ohjelmat voivat jo sinällään ohjata analyysin suuntaa ja tutkijan on oltava tästä tietoinen. Atlas.ti-ohjelmakin on alun perin suunniteltu erityisesti grounded theoryn mukaisen, hyvin aineistoläh-töisen koodaamisen avuksi (emt.), mutta sitä voi hyödyntää teoriasidonnaisessa-kin analyysissa, niin kuin tässäteoriasidonnaisessa-kin tutkimuksessa tehtiin.
Teoriasidonnainen laadullinen sisällönanalyysi
Laajasti ottaen tämän tutkimuksen analyysimenetelmää voi kuvata teoriasidon-naiseksi laadulliseksi sisällönanalyysiksi, jonka perustana on abduktiivinen päät-tely (Paavola 2012). Laadullinen sisällönanalyysi voidaan ymmärtää omaksi me-netelmäkseen tai laajemmin erilaisia analyysimenetelmiä sisältäväksi viiteke-hykseksi tai kattomenetelmäksi. Laadullisen sisällönanalyysin tavoite on kuiten-kin määritelmästä riippumatta sama: tutkittavasta ilmiöstä pyritään luomaan tii-vistetty kuvaus ja liittämään tulokset laajempaan kontekstiin ja muihin tutkimus-tuloksiin. (Tuomi & Sarajärvi 2018; Frey, Botan & Kreps 2000; Eskola & Suoranta 2014; laadullisen sisällönanalyysin haasteista esim. Salo 2015.) Tässä tutkimuk-sessa ymmärsin laadullisen sisällönanalyysin laajana laadullisten analyysimene-telmien sateenvarjona, joka pitää sisällään erilaisia analyysimenetelmiä, kuten teemoittelua ja luokittelua. Edellisten lisäksi tutkimuksessani voi nähdä vaikut-teita myös fenomenografisesta analyysimenetelmästä, jossa analyysin vaiheet ra-kentuvat hierarkkisesti edeten konkretiasta kohti abstraktimpia kuvauksia: yk-sittäisen haastateltavan ilmaukset ovat hierarkian alimmalla tasolla ja ylöspäin
mentäessä tutkijan tulkinnan ja kuvausten abstraktiotaso nousee (Uljens (1989, 39). Toisaalta voi ajatella, että fenomenografinen analyysi noudattelee hyvin pit-kälti yleisiä laadullisen sisällönanalyysin periaatteita, vaikka kuvaakin analyysia omin käsittein (esim. kuvauskategoria, tulosavaruus).
Laadullinen sisällönanalyysi voi olla teorialähtöistä, teoriasidonnaista (käy-tetään myös käsitettä teoriaohjaava) tai aineistolähtöistä (Braun & Clarke 2006;
Tuomi & Sarajärvi 2018). Tässä tutkimuksessa analyysi on ollut teoriasidonnaista eli kerätty tutkimusaineisto ja viitekehyksenä käytetyt teoreettiset näkökulmat ovat olleet jatkuvassa vuoropuhelussa keskenään. Salon (2015, 171–172) sanoin
”aineistoa on ajateltu teorian kanssa”. Tällainen lähtökohta on tyypillistä myös fenomenografiselle tutkimukselle. Esimerkiksi Ahonen (1994, 123–127) näkee, että teoreettinen perehtyneisyys johdattaa tutkijan oleellisten kysymysten jäljille ja antaa hyvän pohjan niin aineiston hankinnalle kuin sen tulkinnallekin. Jotta tutkija voisi ja osaisi löytää tekstistä tutkittavan ilmiön kannalta relevantit ilmai-sut, hänellä on ensin oltava riittävän selkeä kuva analysoitavasta ilmiöstä (Häk-kinen 1996, 40). Tässä tutkimuksessa teoriasidonnaisuus on käytännössä näkynyt esimerkiksi siinä, että analyysia on alusta alkaen ohjannut tietty – joskin hyvin laaja – teoreettinen viitekehys, vaikutelman hallinta (Goffman 1959), jonka poh-jalta jo haastattelurunko osin muotoutui. Toisaalta olen pyrkinyt tarkastelemaan aineistoa avoimin mielin ja testaamaan erilaisia jäsennys- ja koodaustapoja ennen kuin olen päätynyt lopullisiin kategorioihin. Tutkimuskysymyksiä ja analyysia ei siis ole johdettu teorialähtöisesti suoraan teoriasta, vaan ne ovat muotoutuneet osin aineistolähtöisesti tutkimusprosessin kuluessa. Usein teoriasidonnainen si-sällönanalyysi eteneekin aineistolähtöisen sisi-sällönanalyysin tapaan aineiston eh-doilla, ja erot tulevat esiin vasta abstrahointivaiheessa, kun aineisto liitetään teo-riaan. Teoriasidonnaisessa analyysissa teoreettiset käsitteet tuodaan teoriasta, kun taas aineistolähtöisessä analyysissa käsitteet luodaan aineistosta. (Braun &
Clarke 2006; Tuomi & Sarajärvi 2018.)
Teoriasidonnaista lähestymistapaa voidaan kuvata myös abduktiiviseksi päättelyksi. Käsite on peräisin Charles S. Peirceltä, joka esitti jo 1870-luvulla, että deduktion ja induktion lisäksi on erotettava kolmas päättelyn tai argumentin muoto, josta hän käytti eri vaiheissa eri nimityksiä kuten abduktio, hypoteesi tai presumptio. (Paavola 2012; ks. myös Paavola & Hakkarainen 2006.) Yksinkertais-tettuna abduktiivinen päättely tarkoittaa, että analyysi ei perustu puhtaan induk-tiiviseen (vrt. aineistolähtöisyys) tai puhtaan dedukinduk-tiiviseen (vrt. teorialähtöisyys) päättelyyn, vaan siinä yhdistyvät molemmat edellä mainitut päättelytavat. Ab-duktiivisen päättelyn taustalla on näkemys, että uusi teoria tai ymmärrys uudesta ilmiöstä ei synny pelkästään havaintojen pohjalta, kuten induktiivisessa päätte-lyssä oletetaan, vaan uuden ilmiön ymmärtäminen on mahdollista vain silloin, kun havaintojen tekoon liittyy jokin havainnointia ohjaava johtoajatus (guiding principle) – olipa se sitten epämääräinen intuitiivinen käsitys tai aiempaan teori-aan nojaava hypoteesi (Anttila 2014). Tässä mielessä abduktiivinen päättely muis-tuttaa hermeneuttista ymmärtämisen prosessia, jossa esiymmärrys ohjaa tulkin-nan muodostumista. Abduktiossa haetaan mahdollisuuksia, parhaita selityksiä ja valistuneita arvauksia ja sitä on verrattu myös arvoituksen ratkaisemiseen (esim.
Alasuutari 2011). Deduktioon verrattuna abduktio on perustaltaan ”heikko” päät-telymuoto, mutta keksimisen ja uuden hakemisen kannalta olennainen (Paavola 2012).
Laadullista sisällönanalyysin prosessia kuvataan usein erilaisten vaiheiden kautta: ensin tutkimusaineisto pilkotaan osiin ja järjestetään tarkempaa analyysia varten, sen jälkeen aineisto luokitellaan enemmän tai vähemmän teoriasidonnai-sesti ja lopuksi aineisto järjestetään uudenlaiseksi kokonaisuudeksi ja analyysi johtopäätöksineen kirjoitetaan tekstimuotoon (ks. esim. Tuomi & Sarajärvi 2018;
Frey, Botan & Kreps 2000). Alasuutari (2011) on tiivistänyt laadullisen sisäl-lönanalyysin kahteen vaiheeseen: havaintojen pelkistämiseen ja arvoituksen rat-kaisemiseen. Myös tässä tutkimuksessa analyysin voi nähdä edenneen edellä ku-vattujen vaiheiden mukaisesti. Käytännössä analyysivaiheita oli kuitenkin vai-kea erottaa toisistaan, sillä ne limittyivät toisiinsa ja olivat osin päällekkäisiä pro-sesseja. Lisäksi osa-aineistojen eli eri teemojen analysointi eteni hyvinkin eriai-kaisesti, mikä tarkoitti sitä, että käytännössä kaikki analyysin vaiheet olivat käyn-nissä samanaikaisesti. Tämä on luonteenomaista fenomenografiselle analyysille, jota Häkkinen (1996, 41) kuvaa jatkuvaksi haastattelujen lukemisen, kategorioi-den muodostamisen ja reflektoinnin kehäksi.
Aineiston pelkistämisestä arvoituksen ratkaisemiseen
Analyysin aluksi luin litteroidun aineiston useampaan kertaan läpi ja pyrin näin varmistamaan, että tunnen analysoitavan aineiston perinpohjaisesti. Aineistoon perehtymisen jälkeen aloitin aineiston karsimisen ja osittamisen. Koska aineisto oli kerätty teemahaastattelulla, hyödynsin ensimmäisissä jäsentelyissä haastatte-lun teemoja, joita olivat sosiaalisen median käyttötavat ja sosiaalisen median merkitys, yksityisyyden rajat ja yksityisyyden hallinnan strategiat, vaikutelman hallinnan tavoitteet ja vaikutelman hallinnan strategiat sekä ammatillinen iden-titeetti ja toimittajuuteen liittyvät ihanteet. Tässä vaiheessa tarkastelin aineistoa haastattelu kerrallaan ja poimin haastatteluista kutakin teemaa koskevat teksti-kohdat ja koodasin ne teemaa vastaavan koodin mukaisesti. Analyysiyksikkönä oli joko yksittäinen lausahdus tai pidempi kommentti tai haastateltavan ja haas-tattelijan välinen vuoropuhelu. Jos samassa tekstikohdassa puhuttiin useam-masta teeuseam-masta, koodasin sen useamman teemaa vastaavan koodin alle. Etenin aluksi yrityksen ja erehdyksen kautta ja testasin erilaisia jäsennys- ja koodausta-poja. Tämä kuuluu oleellisena osana laadulliseen analyysiprosessiin jo siitäkin syystä, että laadullisessa tutkimuksessa ei ole olemassa yleispätevää vastausta siihen, mitä jokin tietty tekstikohta tai lausahdus tarkoittaa ja merkitsee ja kuinka se tulisi koodata (Eskola & Suoranta 2014, 152–153).
Aineistoa koodatessa tuli vastaan myös teoreettisia kysymyksiä, jotka minun oli ratkaistava ennen kuin pystyin jatkamaan analyysia. Yksi perustavalaatuinen kysymys koski vaikutelman hallinnan ja yksityisyyden hallinnan suhdetta. Aineis-toa koodatessani havaitsin, että monet yksityisyyden hallinnan strategioihin koo-daamani lausahdukset olisi yhtä hyvin voinut koodata vaikutelman hallinnan strategioiksi riippuen siitä, kuinka laajasti vaikutelman hallinta määritellään.
Teo-riakirjallisuuteen perehtyessäni huomasin, että yksityisyyden hallinta ja vaikutel-man hallinta pohjaavat osin vastakkaisiinkin näkemyksiin käyttäytymistä ja vuo-rovaikutusta ohjaavista motiiveista: yksityisyyden hallinnan näkökulmasta yksi-tyisyys sinällään on ihmiselle itseisarvo, vaikutelman hallinnan kannalta se on pi-kemminkin keino säädellä sitä kuvaa, jonka ihminen haluaa antaa itsestään muille.
Riippuu näkökulmasta, ymmärretäänkö esimerkiksi toimittajien pyrkimys pidät-täytyä poliittisista kannanotoista yksityisyyden hallinnaksi vai vaikutelman hal-linnaksi. Tässä tutkimuksessa päädyin ajattelemaan, että myös sanomatta ja teke-mättä jättäminen on usein suurelta osin vaikutelman hallintaa. Näin siis yksi ai-neistosta tekemäni havainto vaikutti oleellisesti tutkimuksen teoreettisen viiteke-hyksen muotoutumiseen, mikä puolestaan vaikutti tutkimuskysymysten uudel-leenmuotoiluun, mikä puolestaan vaikutti aineiston analyysiin. Laadullisen tutki-muksen syklisyys ja iteratiivisuus tarkoittaakin juuri tätä: vaikka tutkimusrapor-tissa tutkimus soljuu jouhevasti ja johdonmukaisesti vaiheesta toiseen, itse tutki-mus ei etene suoraviivaisesti kronologisessa järjestyksessä, vaan pikemminkin ke-hämäisesti kehkeytyen (vrt. hermeneuttinen kehä, Siljander 1988).
Teoreettisen viitekehyksen ja tutkimuskysymysten tarkentuminen selkeytti myös aineiston analyysia. Tutkimusongelman kannalta relevantit teemat muotou-tuivat prosessinomaisesti koodeja yhdistämällä ja pilkkomalla. Näin muotoutuneet teemat ja niitä kuvaavat apukysymykset olivat: 1. Ammatillisen ja henkilökohtaisen välinen raja (käyttääkö sosiaalista mediaa ammatillisiin vai henkilökohtaisiin tarkoi-tuksiin, pyrkiikö pitämään erillään toisistaan?); 2. Työn ja vapaa-ajan välinen raja (millainen työnkuva, onko selkeä raja työn ja vapaa-ajan välillä, pyrkiikö pitämään erillään toisistaan?); 3. Ammatillinen identiteetti ja ihanteet (kuinka vahvasti identifi-oituu toimittajan ammattiin, millaisia ihanteita toimittajuuteen liittyy, miten kuvai-lee toimittajuutta?); 4. Yleisön sääteleminen (miten valitsee yleisön somessa, kuinka laajoja yleisöjä tavoittelee, millaisia keinoja käyttää yleisön rajoittamiseen tai mak-simoimiseen?); 5. Sisällön sääteleminen (millaista sisältöä ei julkaise somessa, mil-laista sisältöä toimittajan ei sovi julkaista somessa, milmil-laista sisältöä toimittajat eivät yleensä julkaise somessa?); 6. Vaikutelman hallinnan strategiat (millaisen vaikutel-man haluaa antaa itsestään somessa ja millaisia keinoja käyttää siihen, millaisia vai-kutelman hallinnan keinoja toimittajan on sopiva käyttää?); 7. Suhtautuminen däämiseen (miten puhuu brändäämisestä, brändääkö itseään somessa, brän-däävätkö toimittajat yleensä itseään somessa?); 8. Aitouden merkitys (miten ymmär-tää aitouden, miten suhtautuu harkittuun vaikutelman hallintaan somessa?). Pit-kälti näiden teemojen ympärille rakentuivat lopulta myös tutkimukseni tulosluvut, joskin ammatillinen identiteetti ja aitouden merkitys erottuivat analyysin edetessä muista teemoista ja muotoutuivat yksittäisistä teemoista pikemminkin muiden tee-mojen taustalla vaikuttaviksi ja niitä ohjaaviksi ”superteemoiksi”.
Taulukossa 6 esitetty esimerkki havainnollistaa teemoitteluvaiheessa teke-määni koodausta. Esimerkkikatkelmassa haastattelen nuorehkoa Ilta-Sanomissa työskentelevää naista. Katkelma on haastattelun alkuvaiheesta, jossa vielä ikään kuin lämmittelen haastateltavaa ja esitän konkreettisia kysymyksiä sosiaalisen median käyttötavoista. Esittämäni kysymys koskee Facebookin
yksityisyysase-tuksia eli varsin pientä yksityiskohtaa, mutta haastateltava kuitenkin vastaa ky-symykseen laajemmin ja käsittelee vastauksessaan paitsi käyttämiään yleisön säätelemisen strategioita myös suhtautumistaan brändäykseen ja työn ja vapaa-ajan väliseen rvapaa-ajanvetoon. Esimerkki havainnollistaakin hyvin myös sitä, että yh-dessä vastauksessa käsiteltiin usein useampia teemoja, ja että monesti haastatel-tavat nostivat omatoimisesti esiin sellaisia teemoja, joista olin suunnitellut kysy-väni haastattelussa myöhemmin.
TAULUKKO 6 Esimerkki teemoitteluvaiheen koodauksesta
Aineistokatkelma Teema/yläkoodi
MARIKA: Millaiset yksityisyysasetukset sulla on, pystyykö sun sei-nälle julkaisemaan?
H28NIS-35: Pystyy, mutta käsittääkseni vain kaverit. Tuntuu, että hir-veän harvoin kukaan enää julkaisee mitään sun seinälle, paitsi jos sulla on synttärit. Että pystyy, mutta nekin sitten näkyy vain mun ka-vereille. Ei musta mun käsittääkseni julkisesti hirveästi mitään näy. En
H28NIS-35: Pystyy, mutta käsittääkseni vain kaverit. Tuntuu, että hir-veän harvoin kukaan enää julkaisee mitään sun seinälle, paitsi jos sulla on synttärit. Että pystyy, mutta nekin sitten näkyy vain mun ka-vereille. Ei musta mun käsittääkseni julkisesti hirveästi mitään näy. En