Puuenergian mittakaavapolitiikat on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen voi sijoittaa yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen integroivaan para-digmaan, jossa tutkimuksen kysymys, menetelmälliset valinnat ja aineisto-kokonaisuudet muodostuvat ongelmalähtöisesti pikemmin kuin tietyn me-netelmärajauksen tai tutkimusparadigman pohjalta (Massa, 2014, s. 21–25).
Yhteiskunnallisesti kyse on tarpeesta tuottaa tietoa tieteenalaperinteiden tarjoamia näkökulmia laaja-alaisemmin ja poliittisesti kyse on ympäristöön liittyvien kysymysten korostuneesta ajankohtaisuudesta (esim. Haila & Läh-de, 2003). Tutkijan tarjoama näkökulma on kuitenkin aina osittainen ja sen rakentamisessa käytössä olevilla aineistoilla, menetelmällisillä ratkaisuilla ja käytetyillä tulkintakehyksillä on ratkaiseva asema (Cresswell, 2013; Visser &
Jones, 2010).
Olen koostanut kuvauksen osatutkimusten keskeisistä aineistokokonai-suuksista sekä tiedon hankintaan ja analysointiin käytetyistä menetelmistä
taulukkoon 2. Tutkimuksen ytimessä ovat olleet moninaiset kirjalliset aineis-tot esimerkiksi puun energiakäyttöön liittyvistä teknisistä ja tieteellisistä mää-ritelmistä, poliittisesta keskustelusta ja lainsäädäntötyössä, mikä korostuu varsinkin osatutkimuksissa I ja II. Kirjalliset aineistot tarjoavat näkökulman historiallisiin kehityskulkuihin sekä auttavat jäsentämään ilmiöön liittyviä aineellisuuden määritelmiä. Lisäksi olen hyödyntänyt puolistrukturoituja teemahaastatteluja, jotka muodostavat osatutkimuksen III keskeisen aineis-tokokonaisuuden. Muissa osatutkimuksissa olen hyödyntänyt asiantuntija-haastatteluja taustoittavassa ja jäsentävässä roolissa, mikä on vaikuttanut myös aineistojen tulkintaan. Läpi tutkimuksen olen myös osallistunut moni-naisiin seminaareihin ja tapahtumiin, jotka ovat koostaneet aikalaisdiagnos-tista ymmärrystä (ks. Noro, 2000) puun energiakäytön yhteiskunnallisesta jäsennyksestä, vaikkakaan eivät ole olleet tutkimuksen primääriaineistoa.
Taulukko 2. Osatutkimusten aineistot ja menetelmät Osatut
kimus Aineistot Aineistonkeruu
menetelmät Analyysi menetelmät I Puun
energiakäyt-töön liittyvät raportit, laskelmat, luokittelut, poliittiset ohjelmat ja keskustelut
Kirjallisen aineiston keruu tietokanta- ja verkkohauilla
Aineistolähtöinen lähiluku ja sisällön-analyysi
II Energiapuun kestä-vyyttä käsittelevät EU-direktiivit, toimijoi-den viralliset julkaisut ja kannanotot sekä raportit
Toimijaverkoston kartoitus haastattelu-jen avulla, keskeisten julkaisujen seulonta, EU:n lehtien tietokan-tahaut
Aineistolähtöinen sisällönanalyysi
III Monimenetelmäinen etnografinen aineisto maatilan energiako-keilusta
Puolistrukturoidut haastattelut, havain-nointi, kirjallisten aineistojen haut
Toimijaverkoston nar-ratiivinen analyysi
IV Teoriakatsaus skaalan käsitteen tutkimus-käytöstä
Tietokantahaut ja aineiston täydentä-minen kirjallisuutta seuraamalla
Teoriaohjautuva luokittelu
Aineistojen analysoinnissa olen hyödyntänyt kirjoa laadullisia analyysin ja luokittelun menetelmiä – tukeutuen kuitenkin erityisesti laadulliseen sisäl-lönanalyysia (Krippendorff, 2004). Menetelmän valintaa on puoltanut eten-kin kirjallisen aineiston laaja hyödyntäminen tutkimuksessa sekä erilaisten aineistojen välisten vuorovaikutusten muodostaminen.
Yhteiskuntatieteissä sisällönanalyysin menetelmiä on kuitenkin kritisoitu niiden liiallisesta kiinnostuksesta tekstien kontekstuaalisiin tekijöihin kuten niiden laatijoihin ja yleisöihin sisältöjen sijaan (Baxter, 2020). Laadullisen si-sällönanalyysin menetelmä – kuten sukulaismenetelmät tulkitseva analyysi, hermeneuttisen analyysi, etnografia ja diskurssianalyysi – tarjoaa kuitenkin keinon ilmiöön liittyvien merkitysten ja vuorovaikutussuhteiden tarkalle ana-lysoinnille (em.). Osatutkimuksissa olen hyödyntänyt laajasti myös litteroituja haastatteluaineistoja joko pääaineistoina tai tukemassa muun kirjallisen ai-neiston analysointia.
Laadulliselta tutkimusotteelta – ja erityisesti haastattelumenetelmiltä – edellytetään uskottavuutta (credibility), siirrettävyyttä (transferability), luo-tettavuutta (dependability) ja vahvisluo-tettavuutta (confirmability) – tai astetta yleisemmällä tasolla yleistettävyyttä (generalizability), luotettavuutta (reliabi-lity) ja objektiivisuutta (objectivity) tutkimuksen laadun varmistamiseksi, mi-hin on kehitetty useita erilaisia tekniikoita ja välineitä (Baxter & Eyles, 1997).
Aineistojen käsittelyssä sisällönanalyysin vahvuuksiksi on luettu tulosten ja tutkimusprosessin läpinäkevyys ja luotettavuus sekä tutkimusasetelman toistettavuus, mikäli tutkija on työssään kiinnittänyt riittävästi huomiota tut-kimusvaiheiden dokumentointiin (Elo et al., 2014). Osatutkimuksissa olen avannut tutkimuksen erilaiset vaiheet, aineistojen keruussa käyttämäni peri-aatteet sekä tutkijana tekemäni tulkinnan ja käsitteelliset yleistykset. Tehtyjä valintoja voi perustellusti kritisoida esimerkiksi tehtyjen tulkintojen tai yleis-tämisen tason osalta, mutta olen tutkimusprosessissa pyrkinyt aktiivisesti yhdistelemään erilaisia aineistoja ja näkökulmia triangulaation keinoin ja sito-maan tulkinnat ajankohtaisiin yhteiskunnallisesti relevantteihin kysymyksiin.
Toistettavuus toteutuu myös riittävässä laajuudessa, mutta luultavasti var-sinkin toisen ja kolmannen artikkelin tapaustarkastelut johtaisivat nyt varsin erilaisiin johtopäätöksiin energiapolitiikassa, aluetaloudessa ja teknolgiassa tapahtuneiden muutosten vuoksi.
Osatutkimusten sekä käsillä olevan johdantoartikkelin tulkintoja ja moni-naisiin aineistoihin liittyvää käsitteellistämistä on ohjannut neljä tutkimus-menetelmällistä yleistystä. Ensinnäkin erilaisten ilmiöiden, toimijoiden ja objektien välisten suhteiden seuraaminen tarkoittaa sitä, ettei tutkimuksen tilallinen kohde ole rajattu paikka tai alue, vaan suhteiden avaama vuoro-vaikutusten kenttä (Hine, 2000, s. 60). Toiseksi analyysia lävistää poikkitie-teellinen kiinnostus muun muassa luonnontieteiden, taloustieteiden ja insinööritieteiden tiedonmuodostukseen, joista käsin olen pyrkinyt laajen-tamaan perinteistä yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa (Birch, 2012; Braun, 2015). Kolmanneksi tiedon ja yhteiskunnallisten käytäntöjen yhteistuotannon (co-production) näkökulma on vaikuttanut keskeisesti analyysiin (esim. Jasa-noff, 2004). Ja lopulta analyysissa korostuvat inhimillisen ja ei-inhimillisen toi-mijuuden kytkösten ja verkostojen näkökulmat, jotka ovat olennaisia muun muassa sommittumien maantieteille (Anderson & McFarlane, 2011).
Uusaineellinen menetelmällinen kritiikki yhteiskuntamaantieteissä on kui-tenkin huomattavasti näitä neljää yleistystä laajempi ja kohdistuu erityisesti tekstiin keskittyviin menetelmiin. Esimerkiksi non-representitionaalisen teo-rian (Lorimer, 2005; Thrift, 2004), performatiivisuuden (McCormack, 2005), kompleksisuusteorioiden (Urry, 2005) ja fenomenologian (Bennett, 2010) tarjoamat laadullisen tutkimuksen menetelmällisen tradition kritiikit ovat toivoneet menetelmällisiä innovaatioita, joilla, joilla voitaisiin tehdä ainakin osittainen irtiotto tekstuaalisiin tutkimus- ja analyysimenetelmiin. ”Perintei-set tutkimusotteet” tuottavat eri muodoissa menetelmällistä fetisismiä, jossa tutkija aktiivisesti uusintaa ilmiöiden yleistämistä ja vieraannuttamista tilal-lisuuteen liittyvästä tilanteisuudesta ja erityisyydestä sekä vastakkainasette-luja (tässä tutkimuksessa esimerkiksi aineen ja inhimillisen välillä, tilallisten hierarkioiden korostamisessa ja paikantuvan performatiivisuuden suhteessa institutionalisoituihin käytäntöihin), joita tutkimus pyrkii murtamaan (esim.
Law 2004). Esimerkiksi Nigel Thrift (2006, s. 301–302) on vienyt menetelmäl-lisen innovaation kielikuvaa vieläkin pidemmälle vertaamalla yhteiskunta-teorian roolia yhteiskuntateoriassa kapitalistista järjestelmää uusintaviin tiloihin, joissa jatkuvasti tuotetaan uusia arvonmuodostuksen tapoja. Laa-dullisen tutkimusotteen kannalta kyse on yhteiskuntateorian ymmärtämises-tä laajasti tutkimuksen menetelmänä ja avautumista myös aineellisuuksien
toimijuuden häivähdykselle pelkistetyn menetelmällisen kirjaamisen ja yleis-tämisen sijaan – tai vähintään tutkijaroolin vahvaa eettistä reflektointia myös suhteessa tutkimuksen performatiivisuuteen, eli ilmiöiden laajempia merki-tyksiä tuottavaan ja uusintavaan ulottuvuuteen (Davies & Dwyer, 2013).
Laadullisessa tutkimuksessa onkin entistä suurempi eettinen velvoite re-flektoida erilaisia toimijarooleja, avata tilaa erilaisille äänille ja purkaa kriitti-sesti myös tutkimuksen roolia, koska kyse ei ole vain passiivisesta tutkimuk-sen työkalupakin hallinnasta (Crang, 2005). Yhteiskuntatieteiden tutkijana en ole missään vaiheessa työtä ollut irrallinen tutkimistani ilmiöistä, vaan niiden kehittyminen tutkimuksen varrella on vaikuttanut työn rajaukseen ja keskusteluun nouseviin ilmiöihin (Rose, 1997). Tutkimus myös osallistuu kult-tuuriseen työhön, jolla ilmiöistä, kuten ympäristönmuutoksesta tehdään yh-teiskunnallisesti hallittaviksi, merkityksellisiksi ja arvioitaviksi (Kirsch, 2014).
Tämän tutkimuksen puitteissa olen pyrkinyt avaamaan keskustelua esimer-kiksi maatilojen käytäntöjen suhteesta energiajärjestelmän muutokseen ja aluetalouksien hallintaan (artikkeli 2), Suomen energiapolitiikassa puulle an-netun roolin historialliseen tulkintaan (artikkeli 1) ja EU:n kestävyyskriteeris-tön sääntelyn tiedollisiin perusteisiin (artikkeli 3). Artikkeleissa käytän tutkijan valtapositiotani, mutta samalla pyrin tuomaan esiin myös erilaisten toimijoi-den tapoja kehystää energiaan liittyviä ilmiöitä ja hallita puun energiakäytön moninaisten tilallisuuksien muodostamia affekteja – kiinnittymisen tapoja.
Fox ja Alldred (2015) ovat korostaneet myös tutkimukseen liittyviä ”mikro-politiikkoja”, jotka viittaavat tutkija tekemien aineisto- ja menetelmävalinto-jen vaikutukseen tutkimuksen muodostamien yhteiskunnallisten vaikutus-ten ja tutkimuksen synnyttämien affektien suhteen. Tutkijana olen pääosin tietoisesti etääntynyt voimakkaasti politisoituneista energiajärjestelmän kysymyksistä ja keskittynyt energiamuotojen kestävyyttä koskevaan tiedon-tuotantoon ja tiedon politiikkoihin. Menetelmälliset valinnat ovat puolestaan korostaneet tekstuaalisia näkökulmia, mikä on luultavasti kaventanut puun energiakäytön ilmiöstä piirtämääni kokonaiskuvaa. Myös keskittyminen ener-giaan on perusteltua kyseenalaistaa, koska metsiin ja puuhun kohdistuvat arvot ja arvostukset ovat liikkeessä hyvin monilla eri ulottuvuuksilla koskien virkistyskäyttöä ja turismia, vesiensuojelua ja ilmaston suojelua, yhteiskun-nan muutoskestävyyttä erilaisten paikallisten ja koko elonkehän jatkuvuutta
varjostavien uhkakuvien edessä – muutaman esimerkin toistaakseni. Samalla koen, etteivät nämä rajoitteet ovat osittain tarjonneet tutkimukselle mah-dollisuuksia ilmiöiden käsitteellistämiselle ja paremmalle irrottautumiselle välittömistä poliittisista väännöistä – kuten yksittäisten hallituskausien luon-nonvarapolitiikoista.