Tietokäytäntöjen tilallinen toiminta perustuu niiden kykyyn luoda suhteita toisistaan irrallisten toimijoiden ja ilmiöiden välille – tuottaa relationaalisia kytköksiä. Kyse on tiedon ja yhteiskunnallisen toiminnan yhteistuotannos-ta (Jasanoff, 2004b), jossa tieto muodostuu osana toiminyhteistuotannos-taa, mutyhteistuotannos-ta samal-la vaikuttaa suhteisiin, joissa sitä käytetään. Käsittelen seuraavaksi kolmea tietokäytäntöjen tilallista logiikkaa – territoriaalisia suhteita, välittävää työtä ja paikantumista – joiden välillä vallitsee jatkuva vuorovaikutus ja ne voivat
ilmetä joko toisiaan tukien tai haastaen. Kuvassa 3 olen jäsentänyt suhteita pelkistetyssä karttamuodossa. Pinnat ja ruudut havainnollistavat eri intensi-teetillä toimivia territoriaalisia suhteita, monikulmiot verkostomuotoista tilal-lisuutta ja pistemäiset ruudut haastamisen ja kokeilujen kautta paikantuvaa tilallista suhdetta.
Territoriaalisten suhteiden muodostaminen, ylläpitäminen ja vaiku-tukset ovat keskeisessä roolissa osatutkimuksissa I ja III. Territoriaalisessa tilallisuudessa on kyse hallinnan periaatteiden, tavoitteiden ja sääntelyke-hikon ulottamisesta, harmonisoinnista ja ylläpitämisestä rajatussa tilassa.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa olemme kuvanneet Teijo Rytterin kanssa Suomen metsiä koskevan luonnonvarapolitiikan ja energiapolitiikan välisen suhteen muotoilua. Puuenergialla on ollut eri aikoina tärkeä rooli, mutta kan-sallisissa poliittisissa ohjelmissa sen asema on määritelty suhteessa metsien teolliseen käyttöön. Vasta kriisien aikana – kuten toisen maailmansodan, 1970-luvun energiakriisien tai ilmastopoliittisten vaatimusten myötä – tämä territoriaalisen vallan logiikka on rakoillut. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkastelemani EU:n kiinteiden biomassojen energiakäytön kestävyyskritee-ristö avaa puolestaan näkymän siihen kuinka vaikeaa territoriaalisia logiikoi-ta on tuotlogiikoi-taa. EU:n erilaisia ympäristöä koskeva sääntely joutui kilpailevien tulkintojen kohteeksi, kun tavoitteet palvella energiabiomassojen ylikansal-lista kauppaa, metsienhoidon käytäntöjen muutosta ja hiilitaseen hallintaa ajautuivat vastakkain vuonna 2013. Ylikansallisten tiukkojen määritelmien sijaan osa aiemmin ylikansalliseksi kaavaillusta hallintavallasta säästettiin kansallisvaltioiden legitimiteetistä.
Tietokäytäntöjen välittävän työn analyysi kiinnittyy erityisesti osatutki-muksiin II ja III. Välittämisessä on kyse tilallisten suhteiden tuottamisesta etäisten paikkojen, ilmiöiden tai toimijoiden välille. Kolmannen osatutkimuk-sen keskustelu EU:n kestävyyskriteereistä pyrki rakentamaan tiiviimpää suh-detta ilmasto- ja metsäpolitiikkojen välille samalla vahvistaen EU-sääntelyn asemaa metsiä koskevassa päätöksenteossa. Tavoite osui poliittisesti her-källe alueelle ja johti muun muassa keskeneräisen esityksen vuotamiseen julkiseen keskusteluun ja valmisteluprosessin viivästymiseen vuosilla. Kysy-myksen politisoituminen kuitenkin tuotti suhteita bioenergiaraaka-aineiden kansainvälisen kaupan, hiilitaseen ja metsienhoidon periaatteiden väliseen
työhön. Toisen osatutkimuksen esimerkissä Kuittilan maatilalla Nurmekses-sa toteutettu energialaitoskokeilu puolestaan osoittaa kuinka yksittäinen yritteliäs toimija muodostaa suhteita alueellisten maatalous- ja energiapo-litiikkojen toimijoiden välille. Käytännöllisten haasteiden ratkaisemisen ja medianäkyvyyden kautta Kuittilan tila tuottaa myös yleistettävän esimerkin energiaratkaisusta, joka voi vaikuttaa myös muihin kohteisiin.
Lopulta tietokäytäntöjen paikantuminen korostuu myös osatutkimuk-sien II ja III tarkasteluissa. Kuittilan tilan tapauksessa maatilalla toteutettu energiakokeilu toimi testinä alueellisille (territoriaalisille) energiaverkkojen hallinnoinnin, maataloustukien ja hakepuun markkinoiden ohjauskäytännöil-le, eikä näistä yksikään suoraan tunnistanut maatilan tavoitetta teknologi-seen kokeiluun ja energiaomavaraisuuteen. Kokeilu johti yleisten käytäntöjen tarkentumiseen paikantuneista olosuhteista käsin. EU:n kestävyyskriteeris-töä koskevassa tapaustarkastelussa korostuu erilaisten tiedontuotannon ja politisoinnin tapojen paikantuminen sääntelyn periaatteiden muotoiluun.
EU:n kontekstissa komission päämajana toimiva Bryssel symboloi direktiivien valmistelutyöhön liittyvää tiedontuotannon ja lobbauksen apparaattia, johon paikantuu niin biomassojen energiakäyttöä koskevia taloudellisia, sosiaalisia kuin ekologisiakin kehystämisen tapoja. Molemmissa tapauksissa puuener-giaa koskevien käytäntöjen paikantuminen haastaa territoriaalisen suhteen logiikkaa ja siten muotoilee tietokäytäntöjä uuteen asemaan.
Yhteenvetona arvioin kolmen tietokäytäntöjen tilallisen logiikan suhteita toisiinsa. Territoriaalisilla suhteilla on erityisesti vakauttava ja yleistävä roo-li, joka toimii biopoliittisen vallan välineenä vaikuttaen toimintaa ohjaaviin sääntöihin ja periaatteisiin (Miller & Rose, 2010; Oels, 2005). Välittämisen suhteilla puolestaan kuljetetaan tietokäytäntöihin ladattuja täsmällisempiä periaatteita ja tulkintoja erilaisten kontekstien välillä, jolloin niiden roolina on tilkitä ja täydentää sekä arvioida ja haastaa territoriaalisia suhteita (Peck &
Theodore, 2015). Paikantuvien tilallisten suhteiden rooli on puolestaan eri-tyisen generatiivinen, koska paikantuvissa kysymyksenasetteluissa erilaiset territoriaaliset suhteet kohtaavat, ja keskenään ristiriitaisten tietokäytäntöjen välillä käydään neuvotteluja sekä mahdollisesti tunnistetaan muutostarpeita uudenlaisten käytäntöjen lähtökohdaksi. Kukin tilallinen suhde siis vaikuttaa vuorovaikutteisesti hallinnan periaatteisiin ja vallankäytön logiikkaan (Allen,
2009): territoriaalisessa vallassa ei ole kyse territorion varjelusta, verkosto-jen tehtävänä ei ole verkostosuhteiden varjelu, eikä paikantuvan politiikan tavoitteena ole paikan olemuksen tai identiteetin suojaaminen, vaan kyse on asialähtöisten politiikkojen vuorovaikutuksista.
Topologiset toimija- ja valtasuhteet ovat keskeisiä energiapuun tietokäy-täntöjen toiminnan kannalta. Ne myös avaavat deskriptiivisen näkökulman energian maantieteisiin, joita syvennän seuraavassa luvussa mittakaavakä-sitteistön näkökulmasta.
4.3 Mittakaavakäytännöt puun energiapolitiikassa
Esitän tutkimuksen lopuksi osatutkimuksista muodostamani mittakaava-teoreettiset näkökulmat. Aloitan luvun käsitteellisellä huomiolla mittakaa-vapolitiikkojen erilaisista ulottuvuuksista, joka rakentaa luvun 3.4 kirjalli-suuskatsaukselle. Luvun lopuksi palaan vielä aineiston äärelle ja käsittelen energiapuun politiikoissa vaikuttavia mittakaavakäytäntöjä.
Mittakaavapolitiikkojen analyysissa nojaan jaotteluun toiminnan, havain-noinnin ja tulkinnan näkökulmista (Rangan & Kull, 2009). Toiminnan mit-takaavoista käsin ilmiölle esitetään ensisijainen ja luonnollinen mittakaa-va, josta käsin sen toiminta avautuu koko laajuudessaan ja toimii yleisenä kehyksenä. Esimerkiksi ilmastotieteissä hiilidioksidipäästöjen globaali mit-takaava on aktiivisesti tuotettu ensisijaiseksi tarkastelun ”tasoksi” laajoihin havainnointiaineistoihin perustuvilla ilmastomalleilla, vaikka ilmastonmuu-toksen hallinnassa vaikuttavat aktiivisesti monet muutkin mittakaavat (De-meritt, 2006). Havainnoinnin mittakaavoissa hylätään ajatus luonnollisis-ta mitluonnollisis-takaavoisluonnollisis-ta korosluonnollisis-tamalla esimerkiksi tiedontuoluonnollisis-tannon välineiden ja käytettyjen analyysikeinojen merkitystä mittakaavojen muotoilussa. Jatkaen ilmastonmuutoksen esimerkillä monet tahot ovat tuoneet valtavirrasta poik-keavia jäsennyksiä korostamaan ilmiön monimutkaisuutta ja asemoineet myös yleiset ilmastomallit vain yhdeksi mahdolliseksi näkökulmaksi ilmiöön.
Tulkinnan mittakaavat puolestaan korostavat näiden vaihtoehtoisten ke-hysten aktiivista käyttöä ilmiön tekemisessä tunnistettavaksi ja hallittavaksi.
78
Ilmastonmuutoksen esimerkissä kysymys on mittakaavojen aktiivisesta käy-töstä poliittisessa hallinnassa ja sen haastamisessa.
Olen koonnut kuvaan 4 tutkimukseni käsitteellisen ymmärryksen mitta-kaavapolitiikoista toiminnan, havainnoinnin ja tulkinnan näkökulmista. Kuva koostuu kolmesta elementistä. Ensinnäkin keskiakseleilla risteävät kaksi mit-takaavoihin liittyvän tieto-opillisen keskustelun pääjuonnetta, eli mittakaavo-jen realismista ja konstruktionismista käydyt keskustelut. Pyrin tällä jäsennyk-sellä purkamaan mittakaavojen ymmärrystä epistemologisena jatkumona ja avata siten tilaa uudenlaisille tarkastelun kulmille (Manson, 2008). Toiseksi olen sijoittanut akselien rajaamiin neljään lohkoon yleistykset mittakaava-käytännöistä, jotka liittyvät mittakaavoja koskevaan tiedonmuodostukseen ja poliittiseen toimintaan. Siten lohkot tarjoavat vaihtoehtoisen ymmärryksen mittakaavojen tuotannon ja vaikutusten ymmärrykseen tiedepoliittisissa käy-tännöissä. Kolmanneksi kunkin lohkon ääripäässä sijaitsee ”mittakaava-an-sa”, jotka muistuttavat mittakaavaontologioihin liittyvistä haasteista poliit-tisen toiminnan osana. Kyseessä ovat karikatyyriset uhkakuvat, jotka ovat seurausta yksioikoisesta lähestymistavasta.