Tietokäytännöt hallinnan aineellisuuksien tutkimuksessa

Olen lähestynyt tutkimuksessa puun politiikkoihin liittyvää diskursiivismate-riaalisuutta tietokäytäntöjen näkökulmasta. Tietokäytäntö onkin yksi tutki-muksen keskeisistä analyyttisistä käsitteistä. Tietokäytäntöjen tarkastelussa seurataan erityisesti erilaisia tiedollisia artefakteja ja objekteja, jotka auttavat jäsentämään ekologisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä, mutta jotka tuottavat samalla laajempaa yhteiskunnallista hallintaa ohjaamalla eri toimijaryhmien ratkaisuja (Alastalo & Åkerman, 2011; Kaisto & Pyykkönen, 2010; Miller & Rose, 2010). Tiedon rooli hallinnassa ei kuitenkaan ole yksisuuntaista, vaan siihen liittyy myös mahdollisuus erontekoihin, uusien yhteyksien rakentamiseen ja poliittiseen toimintaan (Foucault, 2008). Konkreettisesti kyse on esimerkiksi erilaisista määritelmistä, laskelmista, periaatteista, laeista ja ohjeistuksista, jotka vaikuttavat erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa. Tietokäytännöt kanta-vat sisällään myös aineellisia ominaisuuksia vaikuttaen olennaisesti esimer-kiksi puun energiakäytön muotoihin, kehitystyöhön ja poliittisiin rajauksiin.

Tietokäytäntöjen poliittinen rooli korostuu jatkuvasti. Päätöksenteossa huomio on siirtynyt kansallisvaltioiden legitimiteetistä ja toimeenpanoval-lasta yhä enemmän kohti asiaperusteisia prosesseja, joiden ympärille muo-dostuvat poliittiset yhteisöt ovat myös sidoksissa moninaisiin aineellisuuksiin ja ei-inhimillisiin toimijoihin (Marres, 2007). Esimerkiksi poliittiset reakti-ot ilmastonmuutokseen voivat tureakti-ottaa hyvin moninaisia yhteiskunnallisen hallinnan muotoja ja konkreettisia vallankäytön tekniikoita (Braun, 2014).

Sheila Jasanoff (2004a, s. 18–19) on jaotellut tietokäytäntöjä ja tiedon yhteis-tuotantoa koskevat tutkimusstrategiat kahteen kategoriaan. Perustavissa (constitutive) tutkimusstrategioissa tarkastellaan toimintatapoja, joilla tietoa tuotetaan ja vakautetaan yhteiskunnassa pysyvään ja siirrettävään muotoon esimerkiksi tutkimuslaitoksissa, sairaaloissa ja perustuslakituomioistuimissa.

Tutkimuksen kiinnostus kohdistuu yhteiskunnallisiin suhteisiin vaikuttavien tiedollisten objektien tuotantoon, eli metafyysiseen kysymykseen siitä miten tieto saavuttaa ja säilyttää rajatun muotonsa ja vaikuttavuutensa. Vuorovai­

kutteisissa (interactive) tutkimusstrategioissa lähestytään pragmaattisem-min tapoja, joilla yhteiskunnallista toipragmaattisem-mintaa ja tietoa organisoidaan uusien

ilmiöiden ympärille sekä kysytään kuinka ne vaikuttavat yhteiskunnan toi-mintaan. Kyse on siten tiedollisten objektien konkreettisista vaikutuksista ja tiedon ympärille muodostuvista yhteiskunnallisista suhteista. Tässä tutki-muksessa pääpaino on jälkimmäisessä otteessa, eli energiapolitiikan tieto-käytäntöjen vuorovaikutteisuudessa, mutta keskustelen myös tietokäytän-töjen rakentamisen politiikkoihin liittyvistä kysymyksistä erityisesti kiinteän biomassan kestävyyskriteerien yhteydessä.

Tietokäytäntöjen erilaisia rooleja voidaan lähestyä erityisesti neljästä tar-kentavasta näkökulmasta. Ensimmäinen huomio liittyy tiedon yhteistuo­

tantoon, jolla tarkoitetaan tiedon ja toiminnan väliseen kiinteään suhteeseen (co-production of knowledge) (Jasanoff, 2004b). Tietoa ja yhteiskunnallista toimintaa ei voida rajata toisistaan erillisiksi alueiksi, vaan tieto kietoutuu osaksi ja sitoo yhteen yhteiskunnallisia käytäntöjä, identiteettejä, normeja, tapoja, diskursseja, välineitä ja instituutioita. Tiedontuotanto ei myöskään ole koskaan irrallaan ilmiöistä, vaan edellyttää vuorovaikutusta, jolla on Jasanof-fia (2004b, s. 5–6) mukaillen tiedollisia, aineellisia, sosiaalisia ja normatiivisia ulottuvuuksia. Tietokäytäntöjen vaikuttavuus rakentuu siten inhimillisten ja ei-inhimillisiä elementtejä, jotka on kirjattu sisään yhteiskunnallisesti vaikut-taviin tiedon objekteihin. Ajatusta voidaan konkretisoida esimerkillä osatut-kimuksissa käsitellystä maaperän hiilen laskennasta, joka on hyvin kompleksi metsien biologisten ja kemiallisten prosessien kokonaisuus. Tietokäytäntö-jen tehtävänä on tuoda maaperän hiilenkierto osaksi sekä kansainvälistä il-mastopolitiikkaa että maisematasolla tapahtuvia metsienhoidon ratkaisuja, mutta hiileen liittyvä monilajinen toimijuus muuttaa näiden tiedon objektien luonnetta jatkuvasti.

Toinen huomio seuraa suoraan tiedon yhteistuotannosta ja koskee tieto-käytäntöjen tilallista ja ajallista paikantumista (situatedness) sekä käytän­

töihin kiinnittymistä (embeddeding) (Haraway, 1988; Jasanoff & Martello, 2004). Tietoa tuotetaan aina jossain (Jasanoff & Martello, 2004), olkoon kyse säämallinnusta suorittavista supertietokoneista, globaalista tutkijaverkostos-ta tutkijaverkostos-tai yhteisöenergiahankettutkijaverkostos-ta suunnittelevastutkijaverkostos-ta kyläyhteisöstä. Paikantumi-nen ei kuitenkaan tarkoita paikallisuutta, vaan kiinnittymiPaikantumi-nen voi pitää sisäl-lään hyvin moninaisia verkostoja ja laajoja vuorovaikutussuhteita. Toisaalta paikantumisen myötä tuotetaan myös uusia käytäntöjä, jotka edellyttävät

niin ympäristöltä kuin käyttäjältä ja sääntelyltäkin erilaisia ominaisuuksia ja valmiuksia. Marja Alastalo ja Maria Åkerman (2011) ovat käsitteellistäneet tie-tokäytäntöjen paikantuvan kaksisuuntaisesti yhtäältä suhteessa yleisiin hal-linnan prosesseihin sekä toisaalta tilanteiseen vuorovaikutukseen. Paikan-tumista ja kiinnittymistä kuvastaa hyvin kolmannessa tapaustutkimuksessa oleva esimerkki hakepuun markkinoista, jotka eivät vastaa puun kaasutuksen teknisiä vaatimuksia. Energiayrittäjä joutuukin kehittämään uusia käytäntöjä sopivan raaka-aineen jalostamiseksi osana maatilan toimintaa.

Kolmas näkökulma liittyy tietokäytäntöjen näkymättömyyteen, koska ne ovat vain harvoin esillä tai julkisia (Alastalo & Åkerman, 2011, s. 19; Bowker

& Star, 2000). Faktat, luokitukset ja standardit tuotetaan vaikuttamaan yhteis-kunnan taustalla ja mahdollistamaan järjestelmien kitkaton toiminta. Kyse on käytännön politiikasta, jonka avulla aineellisuutta puhdistetaan ja rajataan (Lehtonen, 2008). Tiedon ja vallan suhdetta tutkinut ranskalaisfilosofi Michel Foucault (1980, s. 97) onkin todennut, että hallinnan analytiikassa kiinnos-tus on vallan todellisissa ja vaikuttavissa (real and effective) muodoissa, joka pätee myös tietokäytäntöjen vaikutuksiin. Tietokäytännöt toimivat siten mikrotason vaikutussuhteissa, joissa hallinnan infrastruktuurit, tekniikat ja rutiinit saavat muotonsa (Miller & Rose, 2010). Usein tietokäytännöt paljas-tavat itsensä vasta epäonnistumisen ja haastamisen hetkinä, jolloin itses-täänselvyyksinä pidettyjä ilmiöitä kyseenalaistetaan ja harkitaan uudelleen.

Esimerkiksi EU:n bioenergiapolitiikassa kaikelle biomalle alkujaan muotoiltu hiilineutraalisuuden yleinen määritelmä sai aikaan laajan joukon negatiivisia vaikutuksia sekä ilmastonmuutoksen hallinnan että biodiversiteetin kannalta (Humalisto, 2014). Ratkaisuna on ollut täsmällisempien kestävyyskriteerien laatiminen, eli uusien tiedollisten käytäntöjen, joiden avulla biomassavirtoja voidaan valvoa aiempaa täsmällisemmin.

Neljäs tietokäytäntöjen näkökulma keskittyy tulevaisuuksien tekemi­

seen näkyväksi, ymmärrettäväksi ja toimittavaksi, jolloin tietokäytän-nöillä on ennakoiva (anticipatory) merkitys (Hilgartner, 2007). Tieteellisellä tiedolla on tässä työssä yhtäältä tietoa suodattava ja toisaalta normalisoiva rooli, johon Sheila Jasanoff (2004b, 276–277) viittaa käsiteparilla järkeis­

täminen ja normalisointi (sense-making, fact-making). Järkeistämises-sä tieto ilmiöstä tehdään hallittavaksi ja havainnollistettavaksi, joka sitten

normalisoinnin myötä voidaan esittää mahdollisimman laajalle yleistettävinä ja helposti sisäistettävinä paketteina – faktoina. Tiedolla on kuitenkin monia erilaisia muotoja tulevaisuuksien jäsentämisessä. Tässä tutkimuksessa olen hyödyntänyt erityisesti jäsennystä laskennallisiin, mielikuville perustuviin ja performatiivisiin tulevaisuuksiin (Anderson, 2010). Koska monet ympäristö-haasteet ovat luonteeltaan epäjatkuvia, eli kontingentteja, tuotetaan hallin-nassa jatkuvasti nykyhetkeen sisältyvien vaihtoehtoisten polkujen rajauksia (Rose 2007, s. 17–18). Angela Oels (2005) onkin esittänyt kriittisiä huomioita ilmastonmuutokseen liittyvien biosfäärin kompleksisuutta koskevien huomi-oiden levittäytymisestä globaaliksi biopoliittiseksi hallintamalliksi⁶, jolla oi-keutetaan post-moraalisena tietokäytäntönä hyvin monenlaisia interventioi-ta. Ilmastopoliittista hallintaa voidaankin luonnehtia myös postpoliittiseksi, koska pintatasolla politisoituneen ilmiön taustalla hallinta toimii esimerkiksi taloudellisen ohjauksen, näennäisen osallistamisen, poliittisen ehdottomuu-den ja epämääräisten viholliskuvien muotoilun kautta (Swyngedouw, 2010, 2011). Onkin yhteiskunnallisesti olennainen ja myös läpensä poliittinen kysy-mys, minkälaisia tietokäytäntöjä kompleksisuuksien tarkasteluun tuotetaan, miten ne vaikuttavat julkiseen keskusteluun ja ohjaukseen sekä minkälaisten tulevaisuuskuvien tuotantoon tiedontuotanto sitoutuu. Erityisesti ensimmäi-sessä osatutkimuksessa olemme yhdessä Teijo Rytterin kanssa jäljittäneet energiapuun laskennallisen potentiaalin tietokäytäntöä, jolla on ollut mo-nenlaisia vaikutuksia bioenergian tuotannon ja energiamuotoon kiinnitty-vän tutkimustyön edistämiseksi Suomessa. Samalla käytäntö on aktiivisesti rajannut pois muita vaihtoehtoisia tapoja lähestyä teollisen käytön liepeillä syntyviä puuvirtoja.

Kaksi ensimmäistä näkökulmaa liittyvät erityisesti tiedontuotantoon. Kyse on tietokäytäntöjen rooleista, joilla ilmiöihin liittyvää yhteisöä laajennetaan aineellisen ja ei-inhimillisen alueelle – sekä toisaalta rajataan aineellisia toimi-joita määritelmän ulkopuolelle. Kaksi jälkimmäistä näkökulmaa liittyvät puo-lestaan yhteiskunnallisiin rooleihin, joita tietokäytännöillä on näkymättöminä

6 Viittaan biopoliittisella hallinnalla erityisesti Peter Millerin ja Nikolas Rosen (2010) hallinnan tekniikoista. Ilmastonmuutoksen kontekstissa elämänmuotoihin ja olemas-saolon biologisiin reunaehtoihin liittyvät vallan tekniikat korostuvat (vrt. Oels 2005;

Braun 2014).

ja performatiivisina. Kyse on siten tavoista, joilla tietokäytännöt järjestelevät yhteiskunnallisia suhteita ja vaikuttavat hallinnan toimintaan. Tietokäytän-nöissä korostuu (luonnon)tieteellisen tiedon merkitys, mutta hallinnointi tie-don ehdoilla ei kuitenkaan sulje pois ideologioiden toimintaa (Foucault, 2008).