Dissertations in Social Sciences and Business Studies
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
JANI LUKKARINEN
Puuenergian
mittakaavapolitiikat
Puuenergian mittakaavapolitiikat
Tieto, aineellisuus ja käytännöt poikkiskaalaisessa hallinnassa
Jani Lukkarinen
Puuenergian mittakaavapolitiikat
Tieto, aineellisuus ja käytännöt poikkiskaalaisessa hallinnassa
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
No 251
University of Eastern Finland Kuopio
2021
Grano Oy Jyväskylä, 2021
Sarjan vastaava toimittaja: Markus Mättö Sarjan toimittaja: Markus Mättö Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
ISBN: 978-952-61-3804-6 (nid.) ISBN: 978-952-61-3805-3 (PDF)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
Tekijän osoite: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto
KUOPIO FINLAND
Tohtoriohjelma: Aika, tila ja ympäristö yhteiskunnassa
Ohjaajat: Professori Jarmo Kortelainen, YTT Historia- ja maantieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto
JOENSUU SUOMI
Yliopistolehtori Juha Kotilainen, YTT
Historia- ja maantieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto
JOENSUU SUOMI
Esitarkastajat: Professori Jarkko Saarinen, FT Maantieteen tutkimusyksikkö Oulun yliopisto
OULU SUOMI
Professori Jarno Valkonen, YTT
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Lapin yliopisto
ROVANIEMI SUOMI
Vastaväittäjä: Apulaisprofessori Nina Tynkkynen, HT
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Åbo Akademi
TURKU
Lukkarinen, Jani
Scalar Politics of Wood Energy: Knowledge, Materiality and Practices in Trans-scalar Governance
Kuopio: Itä-Suomen yliopisto, 2021
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 251 ISBN: 978-952-61-3804-6 (print)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3805-3 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)
ABSTRACT
This dissertation, in the field of human geography, examines the societal governance of wood energy. The research applies a new materialist research approach to the analysis on politics of scale, creating a novel perspective on the historical continuums of wood energy and nonhuman actors involved in negotiations on the status of wood in energy policy. The research establishes a notion that the delimitation and definition of the materiality of wood is directly related to the production of political scales. The introductory article deepens the conceptualization of the spatiality of wood energy governance formed by three case studies and one theoretical review.
The study opens up the materiality of wood in energy policy by asking what do multiple materialities mean for natural resource governance? The answers to this question draw from the findings on the ongoing rescaling of environmental governance. On the one hand, global environmental challenges, climate change in particular, bend the established scalar arrangements of governance. On the other hand, differentially embedded projects and experiments create new requirements and needs for governance.
The challenge is to recognize the cross-scalar nature of phenomena, where the materiality of wood manifests itself in many different ways, from the
global carbon cycle to the localized social networks of energy communities and the diverse ecological interactions in the forests.
Second, the study asks how is the spatiality of governance reproduced in diverse knowledge practices? The case studies have been written from multiple spatial perspectives, opening up national forest and energy policy dialogues in historical perspective, uncovering networks in energy experimentation of a farm, and delving into transnational negotiations on technical, economic, and political principles for wood energy sustainability criteria. This research shows that societal knowledge practices take on calculative, imaginative, and performative roles that influence the territorial, network and embedded dynamics of topological power. In these spatial dynamics, knowledge has a key role in building relationships and challenging established practices of wood energy.
Third, the study asks what kinds of scalar practices do actors produce in wood energy governance? Environmental and societal phenomena are defined on the scales of action, observation, and interpretation in governance processes. The case of wood energy shows how actors use, produce and reproduce, for example, spatial, temporal and jurisdictional scales to structure and frame the phenomena. Based on considerations of actor perspectives, research introduces an analytical framework for a reflexive understanding of scale politics.
The energy use of wood is a very topical issue from the perspectives of climate change management, justice in the energy transitions and changes in forest use. This research provides a conceptual perspective on discussions that synthesizes distinct perspectives and their spatial connections. The articles have been published in Finnish scientific publications from 2015 to 2018.
Keywords: scalar politics, bioenergy, political materiality, knowledge practices, climate change
Subject Headings: Biomass energy, Climatic changes, Scaling (Social sciences), Energy policy
Lukkarinen, Jani
Puuenergian mittakaavapolitiikat: Tieto, aineellisuus ja käytännöt poikkiskaa- laisessa hallinnassa
Kuopio: Itä-Suomen yliopisto, 2021.
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 251 ISBN: 978-952-61-3804-6 (nid.)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3805-3 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)
TIIVISTELMÄ
Ihmismaantieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastelee puun energiakäyt- töä luonnonvarojen yhteiskunnallisessa hallinnassa. Tutkimus soveltaa uus- aineellista tutkimusotetta poliittisten mittakaavakäytäntöjen analysoinnissa, mikä luo näköalaa puuenergian historiallisiin jatkumoihin, monitoimijaisiin liittolaissuhteisiin ja ei-inhimillisiin toimijoihin, jotka osallistuvat neuvottelui- hin puunkäytön energiapoliittisesta asemasta. Tutkimusta läpäisee ajatus, että puun aineellisuuden rajaaminen ja määrittely tiedontuotannossa ja käytännöissä on suoraan yhteydessä poliittisten mittakaavojen tuotantoon.
Johdantoartikkeli syventää kolmen tapaustutkimuksen ja yhden teoriakat- sauksen muodostamaa käsitteellistystä puun energiakäytön hallinnan tilal- lisuudesta.
Tutkimuksessa avataan puun energiapoliittista aineellisuutta kysymäl- lä mitä moniaineellisuus merkitsee luonnonvarojen hallinnalle? Vastauk- set kysymykseen ammentavat osatutkimusten ymmärryksestä meneillään olevasta ympäristöhallinnan uudelleenskaalautumisesta. Yhtäältä globaalit ympäristöhaasteet, erityisesti ilmastonmuutos, taivuttavat vakiintuneita hal- linnan mittakaavajärjestyksiä. Toisaalta eri tavoin paikantuvat hankkeet ja kokeilut luovat hallinnalle uusia vaatimuksia ja tarpeita. Hallinnan näkökul- masta haaste on ilmiöiden poikkiskaalaisuuden tunnistaminen, jossa puun
aineellisuus ilmenee monin eri tavoin yleisestä hiilenkierrosta aina energia- yhteisöjen paikantuviin sosiaalisiin suhteisiin ja metsien moniaineellisiin eko- logisiin vuorovaikutuksiin.
Toiseksi tutkimuksessa kysytään miten hallinnan tilallisuutta tuotetaan eri- laisilla tiedon käytännöillä? Tähän liittyen tapaustutkimukset on kirjoitettu keskenään erilaisista tilallisista lähtökohdista avaamalla kansallista metsä- ja energiapolitiikan vuoropuhelua historiallisessa katsannossa, maatilan ener- giakokeilussa kohtaavia verkostoja ja ylikansallisia neuvotteluja energiapuun kestävyyden hallinnan teknisistä, taloudellisista ja poliittisista periaatteista.
Tutkimus osoittaa, että yhteiskunnalliset tietokäytännöt saavat laskennallisia, kekseliäitä ja performatiivisia rooleja, jotka vaikuttavat topologisen vallankäy- tön territoriaaliseen, verkostomaiseen ja paikantuvaan toimintaan. Tiedolla on keskeinen asema puuenergian suhteiden rakentamisessa ja vakiintunei- den käytäntöjen haastamisessa.
Kolmanneksi tutkimuksessa kysytään minkälaisia mittakaavakäytäntö- jä toimijat tuottavat puuenergian hallinnassa? Hallinnan prosesseissa ym- päristön ja yhteiskunnan ilmiöitä lähestytään toiminnan, havainnoinnin ja tulkinnan mittakaavoilla. Puuenergian tapaus osoittaa kuinka toimijat myös käyttävät, tuottavat ja uusintavat esimerkiksi alueellisia, ajallisia ja juridisia mittakaavoja ilmiön jäsentämiseksi ja kehystämiseksi. Tutkimuksen lopuk- si kehitetään analyyttistä jäsennystä mittakaavapolitiikkojen refleksiiviselle ymmärrykselle.
Puun energiakäyttö on erittäin ajankohtainen kysymys ilmastonmuutok- sen hallinnan, energiajärjestelmän oikeudenmukaisen murroksen ja met- sienkäytön muutosten näkökulmista. Tutkimus tarjoaa keskusteluihin käsit- teellisen näkökulman, joka syntetisoi erillisiä näkökulmia ja niiden tilallisia kytköksiä. Osatutkimukset on julkaistu kotimaisissa tieteellisissä julkaisuissa vuosina 2015–2018.
Avainsanat: mittakaavapolitiikat, bioenergia, poliittinen aineellisuus, tieto- käytännöt, ilmastonmuutos
Asiasanat: energiapolitiikka, politiikka, mittakaava, bioenergia, materiaalisuus, ilmastonmuutokset
Kiitokset
Tässä kohtaa lienee kliseen uhalla soveliasta todeta, että tutkimuksen maa- ilmaan perehtymisen matka on ollut pitkä ja mutkikas – luultavasti omaeh- toisesti. Aloitin väitöskirjan parissa jo 2012, jolloin tutkimuksen polku vaikutti suoraviivaiselta ja selkeältä. Yli yhdeksän vuotta myöhemmin huomaan, että tutkimuksessa on kyse pimeän metsän läpi hapuilusta, kyvystä laittaa tulevai- suutensa pantiksi, luoda suhteita ja etsiä tukea siellä missä sitä ei ole. Tämän tutkimuksen varrella olenkin saanut apua monelta suunnalta.
Haluan kiittää Jarmo Kortelaista ja hänen tutkimusryhmäänsä, johon kuu- luin vuosina 2012–15 yhdessä Matthew’n, Moritzin ja Teijon kanssa. Teidän ansiostanne löysin luonnonvarojen hallinnan ja energiapolitiikan tutkimuk- sen rajamaaston sekä pääsin moninaisiin yhteiskirjoittamisen ponnistelui- hin. Jarmo toimi myös väitöskirjan ohjaajana yhdessä Juha Kotilaisen kanssa.
Ilman kannustusta, arvokkaita näkökulmia ja kärsivällistä kuuntelua olisivat hajanaiset yritykseni tuoda ajattelun säikeet yhteen jääneet vajaiksi.
Tutkimuksen varrella olen myös päässyt osaksi moninaisia ammatillisia yhteisöjä, jotka ovat tarjonneet tukensa. Kiitän Itä-Suomen yliopiston Histo- ria- ja maantieteiden laitoksen sekä nykyisen työnantajani Suomen ympä- ristökeskus SYKEn polulleni tuomia ystäviä ja kollegoita, jotka ovat tukeneet tässäkin ponnistuksessa. Aikani SYKEssä on avannut toisenlaista ymmärrystä poikkitieteelliseen tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.
Tutkimuksen tekemiseen liittyy myös materiaalinen ulottuvuus – toimeen- tulo. Hankerahoituksen päätyttyä minua tukivat Olvin säätiö sekä Tiina ja Antti Herlinin säätiö. Rahoituksellinen itsenäisyys auttoi hahmottamaan tutki- muksen kokonaisuuden ja punaisen langan joskus vuonna 2016. Toivottavas- ti olette jatkossakin rohkeita epävarmojen tutkijoiden tukemisessa. Lisäksi nykyinen työnantajani soi minulle kuukauden rauhan työvelvoitteilta kesän 2020 helleaallon aikaan tämän johdantoartikkelin kirjoittamiseksi.
Väitöskirjan esitarkastajat Jarkko Saarinen ja Jarno Valkonen tekivät ison ja arvokkaan työn lukiessaan käsikirjoituksen huolella läpi ja osoittaessaan ajatteluni ja kirjoitustyöni pahimmat heikkoudet. Olin jo ehtinyt unohtaa, että tutkimuksessa on myös yleisö, joka on syytä huomioida ilmiötä esiteltäessä,
menetelmiä avatessa ja myös viitteistä piirtyviä suhteita jäljittäessä. Näitä puutteita olen pyrkinyt korjaamaan, mutta kannan myös vastuun kaikista jäljelle jääneistä virheistä, puutteista ja epäjohdonmukaisuuksista, joita epäi- lemättä löytyy.
Kiitos myös kaikille ystäville, jotka olette jaksaneet lähteä kanssani uimaan, pyöräilemään, hiihtämään ja pikniköimään. Erityisesti Tuomo ja Juhana olet- te muistuttaneet maantieteilijäidentiteetin merkityksestä ja tilateoreettisten pohdintojen arvosta.
Olette kaikki olleet tällä matkalla kartta, jota olen pidellyt väärin päin.
Johanna, Atri ja Indy – kiitos läsnäolosta, tuesta ja ymmärryksestä.
Kuopio, 2. toukokuuta 2021 Jani Lukkarinen
Sisällys
ABSTRACT ... 7
TIIVISTELMÄ ... 9
Kiitokset ... 11
1 Johdanto ... 15
1.1 Murroksia puun poliittisuudessa? ...15
1.2 Tutkimus puun energiapoliittisista aineellisuuksista ...17
1.3 Osatutkimusten esittely ...21
1.4 Tutkimuksen menetelmällinen reflektio ...25
1.5 Tutkimuseettinen reflektio ...30
1.6 Työn kohdennus ja rakenne ...31
2 Uusaineellinen tutkimusorientaatio ... 33
2.1 Yhteiskuntatieteellistä aineoppia ...33
2.2 Tietokäytännöt hallinnan aineellisuuksien tutkimuksessa ...38
2.3 Huomio energian aineellisuudesta ...42
3 Tutkimuksen käsitteellinen perusta ... 45
3.1 Energiamaantieteet ...45
3.2 Relationaalinen tilakäsitys ja topologisen tilan tutkimus ...50
3.3 Maantieteet ja ympäristöpoliittinen hallinta ...53
3.4 Mittakaavapolitiikat ...57
4 Tutkimuksen tulokset ... 65
4.1 Aineen poliittisuus ja politiikan aineellisuus ...65
4.2 Puuenergian tietokäytännöt ...69
4.3 Mittakaavakäytännöt puun energiapolitiikassa ...77
5 Yhteenveto ja keskustelu ... 87
Kirjallisuus ... 93
Artikkelit ... 111
Taulukot
Taulukko 1. Väitöskirjan osatutkimukset ...23
Taulukko 2. Osatutkimusten aineistot ja menetelmät ...26
Taulukko 3. Puun energiapoliittiset aineellisuudet ...67
Taulukko 4. Tietokäytännöt osatutkimuksissa ...71
Taulukko 5. Uudelleenskaalaamisen muodot osatutkimuksissa ...82
Kuviot Kuva 1. Tutkimuskysymysten käsitteellinen perusta ...21
Kuva 2. Hahmotelma energiamaantieteiden tutkimuksesta. ...50
Kuva 3. Puun energiakäytön tilallisuudet ...74
Kuva 4. Käsitteellinen ymmärrys mittakaavapolitiikoista ...78
1 Johdanto
1.1 Murroksia puun poliittisuudessa?
Metsiä ja puunkäyttöä koskevat politiikat ovat murroksessa.1 Murrokset ovat monisyisiä, monialaisia ja monimutkaisia prosesseja, joilla ei ole selkeää läh- töpistettä, tavoitetilaa, saati polkua näiden välillä. Kyse on joukosta ympäris- tön ja yhteiskunnan haasteita, joihin liittyvät ratkaisut vaativat laaja-alaisia ja pitkälle tulevaisuuteen katsovia yhteiskunnallisia toimia. Globaalisti toisiinsa lomittuvat raadolliset kestävyyskriisit – luontokato ja ilmastonmuutos – edel- lyttävät perustavanlaatuisia muutoksia luonnonvarojen käytön ja arvottami- sen käytännöissä. Suomessa valtiollista metsiä koskevaa mielikuvitusta ovat hallinneet keväällä 2021 aluetaloudellisesti raskaat metsäteollisuusuutiset paperi- ja liukosellutehtaiden lakkauttamisesta Kemissä ja Uimaharjulla.
Vastaavasti yksilöiden tasolla koronapandemian myötä ovat arvostustaan nostaneet luonnon virkistyskäyttö ja luontomatkailu, jotka törmäävät jat- kuvasti ja konkreettisesti teollisen metsienkäytön tuottamiin tilallisiin ra- joihin – hakkuuaukkoihin, puupeltoihin ja metsäteollisuuden ravinnehuuh- toutumien myötä pahenevaan sinileväongelmaan. Nämä ovat esimerkkejä erilaisilla mittakaavoilla ilmenevistä ja politiikan mittakaavoja tuottavista kestävyyshaasteista, joiden hallinnassa metsiä ja puun käyttöä koskevalla yhteiskunnallisella osallistumisella, tiedontuotannolla ja poliittisilla toimilla – yhteiskunnallisella ja ympäristöpoliittisella hallinnalla (Evans, 2012; Kooiman, 2003) – on keskeinen asema. Tätä hallinnan toimintaa avaan tutkimuksessa erityisesti puun energiakäyttöä koskevista politiikoista käsin.
Murrokset ovat aina osa laajempia historiallisia kehityskulkuja. Suo- messa kestävän metsienkäytön politiikat ovat käyneet läpi useita historiallisia vaiheita, joita esimerkiksi Juha Kotilainen ja Teijo Rytteri (2011) ovat jaotelleet valtiovetoisen kestävyysajattelun yleistymiseen (1800-luvulta itsenäisyyden alkuvaiheisiin), teollisen metsätalouden valtakauteen sekä globalisoituvan
1 Käytän murrosta johdantoartikkelissa etenkin ilmiöterminä, jolla kuvaan yhteiskun- nallisen kestävyysajattelun ja teknisten järjestelmien muutosta. Osatutkimuksissa murros saa merkityksiä myös tutkimuskäsitteenä.
ympäristökysymyksen vaiheeseen (1990-luvulta alkaen). Jokainen näistä vai- heista on tuonut mukanaan omat kestävyyshuolensa (terveen ja tuottavan metsän vaaliminen, teollisen puuntuotannon kasvun ja työllisyyden turvaa- minen, luonnon monimuotoisuuden huomioiminen) sekä erilaiset tiedontuo- tannon järjestelmät, joilla metsien kasvua, hoitoa, arvoa ja lajistoa mitataan.
Metsiin liittyvä tieto ja metsien arvottaminen onkin ollut muutoksessa vii- meisten 25 vuoden aikana (Jalonen et al., 2006). Samalla yhteiskuntatieteel- linen ja ympäristösosiologinen kiinnostus metsien ympärille rakentuviin laa- jempiin kysymyksiin ja konflikteihin on vakiinnuttanut asemansa (Rannikko
& Lehtinen, 2004).
Murrokset ovat myös poliittisia prosesseja ja liittyvät uusien insti
tuutioiden rakentamiseen. Bioenergian merkitystä ja poliittisia rooleja on jäsennetty esimerkiksi muuttuvien metsä- ja energiapolitiikkojen kehysten sisällä ja liepeillä (Kivimaa & Mickwitz, 2011; Rytteri & Lukkarinen, 2014b).
Tämä muutos linkittyy myös ylikansallisiin kehityskulkuihin ja politiikan tilalli- seen luonteeseen. Euroopan unionissa 2000-luvun alkuvuosina käynnistynyt vähähiilisen energiapolitiikan muotoilu on merkinnyt erityisesti bioenergial- le asetettuja kansallisia tuotantotavoitteita, jotka ovat puolestaan avanneet monimutkaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä kestävän bioenergian määritte- lystä (Albrecht et al., 2017; Kortelainen & Albrecht, 2014). Samoin globaalit metsien hiilensidontaa koskevat järjestelmät ovat tuoneet mukanaan uusia vaatimuksia metsienkäytölle, mikä on kulminoitunut tiedollisiin määrittelyky- symyksiin maantieteellisistä olosuhteista ja biologisista prosesseista, joiden osana metsät varastoivat tai vapauttavat ilmakehän hiiltä (Makkonen et al., 2015; Rytteri & Lukkarinen, 2015). Metsiä koskevassa luonnonvarojen hal- linnassa ja ympäristöpolitiikan muutoksessa uusien instituutioiden rakenta- minen on usein törmännyt subsidiariteetin periaatteeseen, jolla metsiä kos- kevat päätökset halutaan säilyttää kansallisen politiikan alueella (Edwards &
Kleinschmit, 2013; Elomina & Pülzl, 2021). Ilmastonmuutoksen ylikansalliset ja globaalit järjestelmät ovat joka tapauksessa tulleet osaksi myös metsien hallintaa, eikä tämä suhde ole ollut aina kivuton (Bulkeley & Newell, 2015).
Metsien muuttuvaan arvottamiseen liittyy myös uusien käytäntöjen ja innovaatioiden etsimistä, jotka näkyvät niin teollisen käytön kuin metsienhoi- donkin alueilla. Esimerkiksi Ari Jokinen (2001, 2004) kuvasi 20 vuotta sitten
osuvasti maanomistajan kapeaa tilaa taloudellisten tuotantotavoitteiden haastamisessa, mistä on edetty kohti monipuolisempaa ja moniarvoisempaa keskustelua metsienhoidosta. Kysymykset minkälaisia tuotteita luonnonva- roista jalostetaan – mihin yhteiskunnallisiin tarpeisiin talous vastaa – ovat määrittäneet esimerkiksi kiertotalouden ympärillä käytyä luonnonvarapo- liittista keskustelua (Birch, 2012; Bosman & Rotmans, 2016; Kröger & Raitio, 2017; Mustalahti, 2018). Vastaavasti metsienhoidon käytäntöjä koskevissa politiikoissa on etsitty entistä voimallisemmin keinoja, joilla esimerkiksi mo- nimuotoisuuden, virkistyskäytön, ilmastonmuutoksen hallinnan ja taloudel- lisen arvon kysymyksiä voitaisiin edistää samanaikaisesti osana kestäviä käy- täntöjä (Borrass et al., 2017; Primmer et al., 2021; Winkel & Sotirov, 2016).
Metsäinen murros on tuonut arvot, arvottamisen ja hyväksyttävyyden kysy- mykset pintaan metsien ja puiden ”järjestelmässä” aina metsäympäristön monilajisesta yhteisöstä (Latour, 2004) kulutustuotteiden moniaineelliseen yhteisöön (Lehtonen, 2008), mutta mikään tarjolla olevista ratkaisuista vai- kuta ainakaan yksinään tyydyttävältä kestävyyshaasteiden yhteydessä.
Käsillä oleva kuuluva väitöskirjatutkimus tarttuu metsäisten murrosten mutkikkaisiin kehityskulkuihin puun energiakäyttöä koskevista politiikoista – ja politiikan tilallisuudesta – käsin. Tutkimukseni kuuluu ihmismaantieteiden, erityisesti poliittisten maantieteiden alaan. Ympäristöön liittyvien ilmiöiden alueellinen ja historiallinen rakentuminen sekä ihmisten luontosuhteen tar- kastelu ovat olleet maantieteiden keskeisiä tutkimuksen kohteita läpi tutki- muksen historian (Kalliola, 2012; Lehtinen, 2005). Vastaavasti maantieteiden eri suuntaukset ovat kamppailleet luonnon toimijuuden kanssa sortumalla usein liiankin yksinkertaistaviin, ympäristödeterministisiin selityksiin (esim.
Smith, 2008). Tässä tutkimuksessa olen ottanut ihmisen ja luonnon välisen sekoittumisen (Whatmore, 2002) ja luonnon politiikan (Haila & Lähde, 2003) yhdeksi lähtökohdaksi, johon palaan uudelleen johtopäätöksissä.
1.2 Tutkimus puun energiapoliittisista aineellisuuksista Tämän tutkimuksen lähtökohtana on ollut varsin arkiselta vaikuttava ajatus puun monista erilaisista olemuksista – aineellisuuksista. Puisen työpöydän
aineellisuus on erilaista kuin pihalla kasvavan vaahteran, takkaan heittämäni koivuhalon tai polkujuoksulenkillä ylittämäsi puolilahon kannon. Toisaalta puun aineellisuus on erityistä esimerkiksi Suomen vuodelle 2021 lasketussa uusiutuvan energian tuotanto-osuudessa, vuodelle 2030 arvioidussa biope- räisessä hiilivarastossa tai biojalostamojen ligniinivirrasta tehdyssä innovaa- tio- ja tuotekehitystyössä. Aineellisuus voi näyttäytyä näkökulmasta riippuen ilmeisenä, erityisenä ja tuttuna tai monimutkaisena, yleisenä ja etäisenä. Kyse ei ole ääripäistä, vaan erilaisista suhteista, joita puu muodostaa osana ympä- ristöä, yhteiskuntaa, taloutta ja teknologiaa. Nämä aineelliset suhteet myös paljastavat yhteiskunnastamme enemmän kuin pelkät puun käyttötarkoitus- ta ja olemusta koskevat huomiot.
Aineellisuus muuttuu yllättäväksi, kiinnostavaksi, poliittiseksi ja jopa ka- pinalliseksi, kun sen matkaa ja suhteiden rakentamista seuraa tarkemmin.
Puun energiakäyttö onkin erityisen kiinnostava tapaus, koska se kiinnittyy niin yhteiskunnan ehtymättömään energianälkään kuin luonnon ehdotto- miin reunaehtoihin. Puuenergian kulutus ja tuotanto avaavat myös joukon kestävyyttä koskevia kysymyksiä, joiden hallinta on jatkuvan tiedontuotan- non, määrittelytyön ja käytäntöjen muutoksen kohde. Niiden väliin mahtuu laaja kirjo teknologisia järjestelmiä, taloudellisen arvottamisen tapoja, sää- döksiä, ihmisten yhteisöjä ja hitaasti muuttuvia perinteitä, joiden osana myös puuenergian kestävyys rakentuu suhteessa esimerkiksi fossiilisten polttoai- neiden käytön vähentämiseen, alueelliseen työllisyyteen ja toimeentuloon, metsien eliöyhteisön huomioimiseen ja metsämaiseman tarjoamiin arvoihin.
Väitänkin – ja tätä lukija saa halutessaan pitää tutkimuksen hypoteesina – että juuri puun energiapoliittisten aineellisuuksien ymmärrys on erityisen valaisevaa suhteessa yhteiskuntamme kehitykseen.
Aineellisuuksien tarkastelun ohessa kuljetan läpi tutkimuksen maantie- teistä kumpuavaa tilateoreettista ajattelua mittakaavojen poliittisuudesta.
Myös mittakaava on termi, jolla on vakaa asema arkiajattelussa ja jolle on tutkimuksessa etsitty useita toisiinsa limittyviä tarkoituksia kovista luonnon- tieteistä politiikka-, talous- ja ihmistieteisiin. Mittakaavat toimivat eri yhte- yksissä linssinä, jolla moninaisista ilmiöistä tehdään tulkittavia, vertailtavia, muokattavia ja hallittavia (ks. Rytteri & Lukkarinen, 2017). Samalla tuotetaan mittakaava-asteikkoja, joiden avulla maailmaa jäsennetään ja jotka myös
häivyttävät vaihtoehtoisia tapoja tarkastella ilmiöitä esimerkiksi sisäkkäisinä tasoina paikallisesta alueelliseen, kansalliseen, ylikansalliseen ja globaaliin.
Myös tutkimuksen otsikossa esittelemäni poikkiskaalaisuuden käsite viittaa- kin siihen, että politiikan tasot ovat monin tavoin kytkeytyneitä ja ympäris- tönmuutoksen ilmiöt vaikuttavat samanaikaisesti lukuisilla mittakaavoilla (Kortelainen & Albrecht, 2014). Poliittiselle maantieteilijälle tavoitteena on tunnistaa yhteiskunnan kehityskulkuja, joissa erilaisten ilmiöiden mittakaa- voja muodostetaan, vakautetaan ja haastetaan – usein luonnollisista pro- sesseista kumpuavina (Sayre, 2016). Lähestynkin mittakaavojen poliittisuutta yhteiskunnallisina suhteina, joissa tiedontuotannolla ja siten myös ilmiöiden aineellisuuksilla on keskeinen asema.
Puun aineellisuuksien ja mittakaavapolitiikkojen tapaustutkimuksena toi- mii Suomen metsien energiakäytön historiallinen ja tilallinen jäsentäminen teollisen kehityksen, eri tavoin paikantuvien innovaatioiden ja käytäntöjen sekä ilmastopoliittisen ohjauksen kehyksissä. Tutkimukseni tavoitteena on tuottaa tietoa ja ymmärrystä puun energiakäyttöön liittyvän hallinnan toi- mintatavoista, tiedontuotannosta ja toimijasuhteista sekä näiden tilallisis- ta ulottuvuuksista. Tieto onkin yksi tutkimukseni ydinkäsitteistä, koska sen avulla lähestyn energiaan liittyviä käytäntöjä, erilaisia poliittisen haastamisen asetelmia ja yhteiskunnallisia neuvotteluja, joissa puun energiakäyttöä pai- kannetaan yhteiskunnassa. Hallinta puolestaan toimii tutkimuksen kehykse- nä, jolla viittaan arkielämän, tiedontuotannon ja instituutioiden käytäntöihin, joissa poliittinen vallankäyttö ymmärretään perinteistä valtioiden territoriaa- liseen ohjaukseen nojaavaa käsitteistöä laajemmin (Jessop, 2016, s. 23–24).
Olen jäsentänyt tutkimusta kolmen tutkimuskysymyksen avulla:
i) Mitä moniaineellisuus merkitsee puun energiakäytön hallinnalle?
ii) Miten hallinnan tilallisuutta tuotetaan erilaisilla tiedon käytännöillä?
iii) Minkälaisia mittakaavakäytäntöjä toimijat tuottavat puuenergian hal- linnassa?
Kysymykset ovat väitöskirjani osatutkimuksia läpileikkaavia, ja pyrin niiden avulla yhdistämään tutkimuksen käsitteellisen perustan osatutkimusten tapa- ustarkasteluihin. Ensimmäinen tutkimuskysymys on pinnalta suoraviivainen
ja sen tehtävänä on kartoittaa puun aineellisuuden erilaisia ilmenemistapoja.
Kysymys kohdistuu puun aineellisuudesta tehtyihin määritelmiin, lausumiin ja laskelmiin. Niistä käsin moniaineellisuuden näkökulma auttaa erittele- mään puun erilaisten poliittisten aineellisuuksien samanaikaista huomioimis- ta hallinnassa. Vastaukset tähän kysymykseen muodostavat pohjan kahdelle muulle kysymykselle. Toinen kysymys kohdistuu suoremmin aineellisuutta- kin rajaaviin tiedontuotannon käytäntöihin hallinnan vakauttamisen ja hor- juttamisen näkökulmista. Tiedontuotannolla on laskennallisia, mielikuville perustuvia ja performatiivisia muotoja, joiden avulla tuotetaan ja uusinne- taan tilallisia suhteita. Kysymyksen kautta jäsennän puuenergiaan liittyvää topologista tilaa. Kolmas kysymys on suorimmin toimijalähtöinen ja pyrkii avaamaan erilaisten toimijoiden rooleja osatutkimuksissa tunnistettujen mit- takaavakäytäntöjen uusintamisessa, vakiinnuttamisessa ja haastamisessa.
Kysymyksen avulla tuon esiin mittakaavoihin liittyvää toimijuutta yhteiskun- nallisessa hallinnassa ja samalla avaan muutoksen mahdollisuuksia.
Tutkimuksen kolmella kysymyksellä on myös rooli tutkimuksen käsitteelli- sessä perustassa (Kuva 1). Kukin kysymys muodostaa sillan kahden tutkimuk- selle keskeisen käsitteellisen kokonaisuuden välille. Ensimmäisen kysymyk- sen silta kulkee poliittisen aineellisuuden ja tietokäytäntöjen välillä jäsentäen tietoa aineen poliittisuuteen kuuluvana välittäjänä. Toisen kysymyksen silta kulkee tietokäytännöistä tilateoreettisiin tarkasteluihin syventäen tietokäy- täntöjen tilallista ulottuvuutta. Vastaavasti kolmannen kysymyksen silta kul- kee tilateorioista takaisin poliittiseen aineellisuuteen keskittyen poliittisten mittakaavojen aineellisuuteen energiapolitiikassa.
Olen käyttänyt tutkimuksen pääkielenä suomea. Kielivalinnan alkuperäi- senä tavoitteena on ollut suorempi osallistuminen tarkasteltavasta ilmiöstä – puuhun ja metsiin liittyvistä poliittisista määritelmistä – käytävään suoma- laiseen keskusteluun. Samalla ajatuksena on ollut mittakaavojen politiikan ja aineellisuuksien käsitteistön tuominen selkeämmin osaksi kotimaista ener- giapolitiikan asiantuntijakeskustelua. Siksi toivon, että niin erillisinä julkaisui- na vuosien varrella esitellyt tutkimukset kuin yhteenveto-osuuskin auttavat avaamaan puusta käytävien keskustelujen solmuja hieman tiedeyhteisöä laajemmin.
Kuva 1. Tutkimuskysymysten käsitteellinen perusta
1.3 Osatutkimusten esittely
Väitöskirjan perusta on vuosina 2012–2015 toteutetussa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Bioenergiahallinnan haasteet (Contest- ed Bioenergy Governance). Hankkeen tuloksia on käsitelty lukuisissa artikke- leissa2 (esim. Albrecht, ym., 2017; Rytteri & Lukkarinen, 2014a, 2014b, 2016).
Väitöskirjaani olen sisällyttänyt kolme tutkimusartikkelia ja teoriakatsauksen, joissa käsitellään toisiaan täydentävistä näkökulmista puun energiapolitii- kan aineellisuuksia ja mittakaavojen tuotantoa. Vertaisarvioidut artikkelit
2 Vertaisarvioidut tutkimusartikkelit, joiden laatiminen liittyy suoraan väitöskirjan tutkimukseen.
22
Kuva 1. Tutkimuskysymysten käsitteellinen perusta
1.3 Osatutkimusten esittely
Väitöskirjan perusta on vuosina 2012–2015 toteutetussa Suomen Akatemi- an rahoittamassa tutkimushankkeessa Bioenergiahallinnan haasteet (Con- tested Bioenergy Governance). Hankkeen tuloksia on käsitelty lukuisissa
Uusaineellinen tutkimusote ja poliittinen aineelli- suus
Luku 2 Relationaalinen
tilakäsitys ja mit- takaavojen politii- kat
Luku 3
Tietokäytännöt luonnonvarojen hallinnassa Luvut 2 ja 3
Kysymys 2: Miten hallinnan tilallisuutta tuote- taan erilaisilla tie- don käytännöillä?
Kysymys 1: Mitä mo- niaineellisuus merkit- see puun energiakäy- tön hallinnalle?
Kysymys 3: Minkälai- sia mittakaavakäytän- töjä toimijat tuottavat puuenergian hallin- nassa?
on julkaistu aiemmin kotimaisissa tieteellisissä aikakausjulkaisuissa vuosina 2015–2018 (Taulukko 1).
Ensimmäinen osatutkimus on Teijo Rytterin kanssa tehdyn tutkimus- ja kirjoitusyhteistyön päätuotos. Artikkelin punainen lanka on sadan vuoden historiallinen analyysi energiakäyttöön ohjattava puun asemasta kansallisis- sa politiikoissa, joihin ovat vaikuttaneet niin teollisuuspolitiikan muuttuvat painotukset ja teknologiset läpimurrot kuin kansainvälisen politiikan ja kau- pan suhdanteet. Poliittisten aineellisuuksien näkökulmasta luettuna politiikat saavat tulkintansa esimerkiksi metsienhoidon tekniikoissa ja ohjeistuksissa, kansallisten tutkimusohjelmien kohdennuksissa ja korjuutukien kohdentami- sessa. Lähdemme liikkeelle itsenäisyyden alkuaikoina 1920-luvulla tehdyistä laskelmista puun riittävyydestä eri tarkoituksiin, erityisesti kasvavaan teol- liseen käyttöön ja seuraamme puun eri jakeiden teknisiä ja laskennallisia luokituksia läpi politiikan ajanjaksojen. Keskitymme käännekohtiin, jolloin ai- neelliset luokitukset ovat muodostuneet poliittisen kiinnostuksen kohteeksi puun energiakäytön näyttäytyessä kiinnostavana vaihtoehtona vallitseville poliittisille painotuksille ja energiajärjestelmän periaatteille. Artikkelissa kes- kitymme erityisesti 1990-luvulta alkaneeseen puun poliittisen aineellisuuden monipuolistumiseen, josta ilmastonmuutoksesta käydyt keskustelut toimivat esimerkkinä.
Puuta on tarkasteltu – ja arvotettu – aiempaa laajemmin yhteiskunnan, talouden ja ekologian näkökulmista, mutta samalla produktivistinen puhe on voimistunut. Energiapuusta käydyt julkiset, välillä riitelyksi yltyneet keskuste- lut eri jakeiden energiakäytöstä, kantojen ja hakkuutähteiden polttamisesta ja maaperän hiilivarastoista ovat erittäin kuvaavia näille kehityskuluille. Kysy- mys puun moniaineellisuudesta kytkeytyy sektoripolitiikkojen väliseen rajan- vetoon etenkin ilmasto- ja energiapolitiikkojen muodostuessa osaksi metsä- ja teollisuuspolitiikkoja. Artikkelin julkaissut Tiede & edistys on vertaisarvioitu tieteellinen lehti, jota kustantaa Tutkijaliitto. Lehti on keskittynyt erityisesti monitieteellisen, kriittisen yhteiskunnallisen ja tiedepoliittisen keskustelun alustaksi, jolla on myös käyty merkittävää kotimaista yhteiskuntateoreettista keskustelua. Koin lehden sopivan ensimmäisen artikkelin julkaisualustaksi sen tarjoaman tasokkaan arviointityön sekä monialaisen lukijakunnan an- siosta.
Taulukko 1. Väitöskirjan osatutkimukset
Osatutkimus Artikkelin otsikko Työnjako ILukkarinen & Rytteri
(2018)
Tiede & edistys
Puun poliittiset aineellisuudet – Metsien muuttuvat roolit energiapolitiikassa
Alkuperäinen idea: JL, TR Aineiston keruu: TR, JL Analyysi: JL, TR
Kirjoittaminen: JL, TR IILukkarinen (2015)
Terra
Maatila energiajärjestelmän muutoksessa – hajautetun energiantuotannon tulevai- suuksien rakentamisesta IIILukkarinen (2017)
Alue ja ympäristö
Scalar politics of sustainabi- lity: Bioenergy sustainability criteria and the rescaling of environmental governance in Europe
IVRytteri & Lukkarinen (2017)
Terra
Skaalan käsite maantieteelli-
sessä tutkimuksessa Alkuperäinen idea: TR, JL Kirjoittaminen: TR, JL (erityisesti poliittiset mit- takaavat)
Toinen, energiaomavaraisuutta tavoittelevalla maatilalla Nurmeksessa toteu- tettu tapaustutkimus, on osatutkimuksista vanhin. Jäsennän tilannetta, jos- sa maatilalle on juuri asennettu uusi puun kaasutusteknologiaa hyödyntävä sähkön- ja lämmöntuotantolaitos, jonka käyttöönottoon ja toimintaan on liit- tynyt lukuisia haasteita. Hyödynnän artikkelissa verkostojen ja sosioteknisten järjestelmien näkökulmaa hahmotellessani taloudellisen tuen, sähköverkon operoinnin, energiapuun jalostuksen ja teknologiakehityksen verkostoja, jot- ka kohtaavat maatilalla. Tapaus tuo näkökulmia keskusteluun energiamur- rosten tilallisuudesta keskustelemalla kuinka hajautettuun energiantuotan- toon liittyvät ratkaisut ajautuvat ristiriitaan keskitetyn energiajärjestelmän toimintaperiaatteiden kanssa. Yhtäältä tutkimus paljastaa toimijuuden, joka on sitoutunut vallitseviin järjestelmiin ja verkostoihin, jotka määrittävät ja tuottavat energiamurroksen tilaa. Toisaalta se valottaa kokeilijoiden teke- mää työtä näiden esteiden purkamisessa ja toisistaan näennäisesti erillisten verkostojen yhteensovittamisessa. ja järjestelmien käytäntöjen tuottamien esteiden ratkaisemisessa. Kokeiluiden paikantuvalla työllä vaihtoehtois- ten energiatulevaisuuksien aineellisuutta tehdään näkyväksi ja koettavasti.
Toisen artikkelin julkaisi Suomen Maantieteellisen Seuran (SMS) suomen- kielinen vertaisarvioitu sarjajulkaisu Terra, joka on pitkään ollut kotimaisen maantieteellisen keskustelun tärkein kanava. Osatutkimuksen julkaisukana- vaksi lehti sopii varsinkin sen aiempien toimijaverkkoteoreettisten julkaisujen ja keskusteluiden sekä aluetieteellisesti kiinnostuneen lukijakunnan ansiosta.
Kolmannen osatutkimuksen olen kirjoittanut englanniksi ja käsittelen siinä Euroopan unionin määrittelykamppailuja kiinteiden energiabiomassojen kes- tävyyskriteeristön toimeenpanosta. Analyysissani lähtökohtana on vuonna 2009 säädetty EU:n uusiutuvan energian direktiivi, jonka välilliset vaikutukset metsäekologiaan, maaperän ja puuston hiilivarastoihin, puun markkinoihin ja metsienhoidon käytäntöihin synnyttivät kriittisen keskustelun vyöryn. Kritee- ristöä pidettiin laajasti tärkeänä keinona taloudellisen, sosiaalisen ja ekologi- sen kestävyyden takaamiselle, mutta kriteerien täsmällisestä sisällöstä vallitsi EU:ssa runsaasti keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Analysoin artikkelissa tapoja, joilla energiapuusta tehdään luonnonvarahallinnan kohde kiinnittä- mällä se keskenään erilaisiin määritelmiin, tiedontuotannon näkökulmiin ja toimijaverkostoihin. Siten kestävyyskriteerit eivät ole neutraali ympäristöpo- liittisen arvioinnin työkalu, vaan keskeinen tiedonpoliittinen käytäntö, joka sitoo monia yhteiskunnan järjestelmiä yhteen. Esitänkin, että kestävyyskri- teereistä käytyä keskustelua on mielekästä tulkita lainsäädännön, tilan ja ajan mittakaavojen tuotannon näkökulmasta ja siten osana meneillään olevaa ympäristöpolitiikan uudelleenskaalaamisen prosessia. Tutkimus julkaistiin Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran (AYS) kustantaman poikkitieteellisen ja vertaisarvioidun Alue ja ympäristö -lehden bioenergiahallintaa käsitteleväs- sä teemanumerossa, jonka toimittivat Moritz Albrecht ja Jarmo Kortelainen.
Pidin kansainvälistä teemanumeroa hyvänä kanavana julkaisun sitomiselle osaksi laajempaa ylikansallista keskustelua energiapolitiikassa tapahtuvista tilallisista muutoksista ja luonnonvarojen hallinnan kestävyydestä. Lisäksi jul- kaisulla on laaja yhteiskuntatieteellisen ympäristöntutkimuksen lukijakunta, jolle toivon artikkelin tarjonneen hyödyllisiä huomioita.
Viimeinen väitöskirjan osaksi sisällyttämäni osatutkimus on Teijo Rytterin pääkirjoittama teoriakatsaus, jonka kirjoittamiseen osallistuin aktiivisesti.
Pureudumme siinä mittakaavan käsitteeseen maantieteiden kirjallisuudes- sa. Pyrimme katsauksessa jäsentämään erilaisia käsitteen käyttötapoja ja
tarjoamaan näkökulmia erilaisten määritelmäperinteiden tulkinnalle. Väi- töskirjan kokonaisuudessa katsaus täydentää käsitteellisiä lukuja sekä tar- joamaa aineksia käsitteelliselle yhteenvedolle. Myöskin viimeinen artikkelin alustana toimi SMS:n julkaisu Terra, joka on uskoakseni ainoa mielekäs jul- kaisukanava kyseiselle artikkelille.
Valitut julkaisukanavat ovat tarjonneet osatutkimuksille kattavan kriit- tisen arvion ja auttaneet jalostamaan tuloksia erilaisille yleisöille sopivaan muotoon. Varsinkin toisessa ja kolmannessa osatutkimuksessa on kuitenkin oman arvioni mukaan niin empiirisiä kuin käsitteellisiäkin ansioita, joita olisi ollut mahdollista kehittää pidemmälle kansainvälisiin sarjajulkaisuihin sopi- vaan muotoon. Väitöskirjan johdanto-osuudessa olen rakentanut neljästä artikkelista kokonaisuutta, jossa yhdistyy hallinnan historiallisia kehityskul- kuja, tilallisia instituutioita ja ohjauskeinoja, alueellista ohjausta ja käsitteel- listä ymmärrystä koskevat näkökulmat. Artikkeleita yhdistävät käsitteelliset valinnat ja aihepiiri, mutta jokainen niistä muodostaa itsenäisen työn niin empirian kuin analyysien ja johtopäätöstenkin osalta.
1.4 Tutkimuksen menetelmällinen reflektio
Puuenergian mittakaavapolitiikat on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen voi sijoittaa yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen integroivaan para- digmaan, jossa tutkimuksen kysymys, menetelmälliset valinnat ja aineisto- kokonaisuudet muodostuvat ongelmalähtöisesti pikemmin kuin tietyn me- netelmärajauksen tai tutkimusparadigman pohjalta (Massa, 2014, s. 21–25).
Yhteiskunnallisesti kyse on tarpeesta tuottaa tietoa tieteenalaperinteiden tarjoamia näkökulmia laaja-alaisemmin ja poliittisesti kyse on ympäristöön liittyvien kysymysten korostuneesta ajankohtaisuudesta (esim. Haila & Läh- de, 2003). Tutkijan tarjoama näkökulma on kuitenkin aina osittainen ja sen rakentamisessa käytössä olevilla aineistoilla, menetelmällisillä ratkaisuilla ja käytetyillä tulkintakehyksillä on ratkaiseva asema (Cresswell, 2013; Visser &
Jones, 2010).
Olen koostanut kuvauksen osatutkimusten keskeisistä aineistokokonai- suuksista sekä tiedon hankintaan ja analysointiin käytetyistä menetelmistä
taulukkoon 2. Tutkimuksen ytimessä ovat olleet moninaiset kirjalliset aineis- tot esimerkiksi puun energiakäyttöön liittyvistä teknisistä ja tieteellisistä mää- ritelmistä, poliittisesta keskustelusta ja lainsäädäntötyössä, mikä korostuu varsinkin osatutkimuksissa I ja II. Kirjalliset aineistot tarjoavat näkökulman historiallisiin kehityskulkuihin sekä auttavat jäsentämään ilmiöön liittyviä aineellisuuden määritelmiä. Lisäksi olen hyödyntänyt puolistrukturoituja teemahaastatteluja, jotka muodostavat osatutkimuksen III keskeisen aineis- tokokonaisuuden. Muissa osatutkimuksissa olen hyödyntänyt asiantuntija- haastatteluja taustoittavassa ja jäsentävässä roolissa, mikä on vaikuttanut myös aineistojen tulkintaan. Läpi tutkimuksen olen myös osallistunut moni- naisiin seminaareihin ja tapahtumiin, jotka ovat koostaneet aikalaisdiagnos- tista ymmärrystä (ks. Noro, 2000) puun energiakäytön yhteiskunnallisesta jäsennyksestä, vaikkakaan eivät ole olleet tutkimuksen primääriaineistoa.
Taulukko 2. Osatutkimusten aineistot ja menetelmät Osatut
kimus Aineistot Aineistonkeruu
menetelmät Analyysi menetelmät I Puun energiakäyt-
töön liittyvät raportit, laskelmat, luokittelut, poliittiset ohjelmat ja keskustelut
Kirjallisen aineiston keruu tietokanta- ja verkkohauilla
Aineistolähtöinen lähiluku ja sisällön- analyysi
II Energiapuun kestä- vyyttä käsittelevät EU-direktiivit, toimijoi- den viralliset julkaisut ja kannanotot sekä raportit
Toimijaverkoston kartoitus haastattelu- jen avulla, keskeisten julkaisujen seulonta, EU:n lehtien tietokan- tahaut
Aineistolähtöinen sisällönanalyysi
III Monimenetelmäinen etnografinen aineisto maatilan energiako- keilusta
Puolistrukturoidut haastattelut, havain- nointi, kirjallisten aineistojen haut
Toimijaverkoston nar- ratiivinen analyysi
IV Teoriakatsaus skaalan käsitteen tutkimus- käytöstä
Tietokantahaut ja aineiston täydentä- minen kirjallisuutta seuraamalla
Teoriaohjautuva luokittelu
Aineistojen analysoinnissa olen hyödyntänyt kirjoa laadullisia analyysin ja luokittelun menetelmiä – tukeutuen kuitenkin erityisesti laadulliseen sisäl- lönanalyysia (Krippendorff, 2004). Menetelmän valintaa on puoltanut eten- kin kirjallisen aineiston laaja hyödyntäminen tutkimuksessa sekä erilaisten aineistojen välisten vuorovaikutusten muodostaminen.
Yhteiskuntatieteissä sisällönanalyysin menetelmiä on kuitenkin kritisoitu niiden liiallisesta kiinnostuksesta tekstien kontekstuaalisiin tekijöihin kuten niiden laatijoihin ja yleisöihin sisältöjen sijaan (Baxter, 2020). Laadullisen si- sällönanalyysin menetelmä – kuten sukulaismenetelmät tulkitseva analyysi, hermeneuttisen analyysi, etnografia ja diskurssianalyysi – tarjoaa kuitenkin keinon ilmiöön liittyvien merkitysten ja vuorovaikutussuhteiden tarkalle ana- lysoinnille (em.). Osatutkimuksissa olen hyödyntänyt laajasti myös litteroituja haastatteluaineistoja joko pääaineistoina tai tukemassa muun kirjallisen ai- neiston analysointia.
Laadulliselta tutkimusotteelta – ja erityisesti haastattelumenetelmiltä – edellytetään uskottavuutta (credibility), siirrettävyyttä (transferability), luo- tettavuutta (dependability) ja vahvistettavuutta (confirmability) – tai astetta yleisemmällä tasolla yleistettävyyttä (generalizability), luotettavuutta (reliabi- lity) ja objektiivisuutta (objectivity) tutkimuksen laadun varmistamiseksi, mi- hin on kehitetty useita erilaisia tekniikoita ja välineitä (Baxter & Eyles, 1997).
Aineistojen käsittelyssä sisällönanalyysin vahvuuksiksi on luettu tulosten ja tutkimusprosessin läpinäkevyys ja luotettavuus sekä tutkimusasetelman toistettavuus, mikäli tutkija on työssään kiinnittänyt riittävästi huomiota tut- kimusvaiheiden dokumentointiin (Elo et al., 2014). Osatutkimuksissa olen avannut tutkimuksen erilaiset vaiheet, aineistojen keruussa käyttämäni peri- aatteet sekä tutkijana tekemäni tulkinnan ja käsitteelliset yleistykset. Tehtyjä valintoja voi perustellusti kritisoida esimerkiksi tehtyjen tulkintojen tai yleis- tämisen tason osalta, mutta olen tutkimusprosessissa pyrkinyt aktiivisesti yhdistelemään erilaisia aineistoja ja näkökulmia triangulaation keinoin ja sito- maan tulkinnat ajankohtaisiin yhteiskunnallisesti relevantteihin kysymyksiin.
Toistettavuus toteutuu myös riittävässä laajuudessa, mutta luultavasti var- sinkin toisen ja kolmannen artikkelin tapaustarkastelut johtaisivat nyt varsin erilaisiin johtopäätöksiin energiapolitiikassa, aluetaloudessa ja teknolgiassa tapahtuneiden muutosten vuoksi.
Osatutkimusten sekä käsillä olevan johdantoartikkelin tulkintoja ja moni- naisiin aineistoihin liittyvää käsitteellistämistä on ohjannut neljä tutkimus- menetelmällistä yleistystä. Ensinnäkin erilaisten ilmiöiden, toimijoiden ja objektien välisten suhteiden seuraaminen tarkoittaa sitä, ettei tutkimuksen tilallinen kohde ole rajattu paikka tai alue, vaan suhteiden avaama vuoro- vaikutusten kenttä (Hine, 2000, s. 60). Toiseksi analyysia lävistää poikkitie- teellinen kiinnostus muun muassa luonnontieteiden, taloustieteiden ja insinööritieteiden tiedonmuodostukseen, joista käsin olen pyrkinyt laajen- tamaan perinteistä yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa (Birch, 2012; Braun, 2015). Kolmanneksi tiedon ja yhteiskunnallisten käytäntöjen yhteistuotannon (co-production) näkökulma on vaikuttanut keskeisesti analyysiin (esim. Jasa- noff, 2004). Ja lopulta analyysissa korostuvat inhimillisen ja ei-inhimillisen toi- mijuuden kytkösten ja verkostojen näkökulmat, jotka ovat olennaisia muun muassa sommittumien maantieteille (Anderson & McFarlane, 2011).
Uusaineellinen menetelmällinen kritiikki yhteiskuntamaantieteissä on kui- tenkin huomattavasti näitä neljää yleistystä laajempi ja kohdistuu erityisesti tekstiin keskittyviin menetelmiin. Esimerkiksi non-representitionaalisen teo- rian (Lorimer, 2005; Thrift, 2004), performatiivisuuden (McCormack, 2005), kompleksisuusteorioiden (Urry, 2005) ja fenomenologian (Bennett, 2010) tarjoamat laadullisen tutkimuksen menetelmällisen tradition kritiikit ovat toivoneet menetelmällisiä innovaatioita, joilla, joilla voitaisiin tehdä ainakin osittainen irtiotto tekstuaalisiin tutkimus- ja analyysimenetelmiin. ”Perintei- set tutkimusotteet” tuottavat eri muodoissa menetelmällistä fetisismiä, jossa tutkija aktiivisesti uusintaa ilmiöiden yleistämistä ja vieraannuttamista tilal- lisuuteen liittyvästä tilanteisuudesta ja erityisyydestä sekä vastakkainasette- luja (tässä tutkimuksessa esimerkiksi aineen ja inhimillisen välillä, tilallisten hierarkioiden korostamisessa ja paikantuvan performatiivisuuden suhteessa institutionalisoituihin käytäntöihin), joita tutkimus pyrkii murtamaan (esim.
Law 2004). Esimerkiksi Nigel Thrift (2006, s. 301–302) on vienyt menetelmäl- lisen innovaation kielikuvaa vieläkin pidemmälle vertaamalla yhteiskunta- teorian roolia yhteiskuntateoriassa kapitalistista järjestelmää uusintaviin tiloihin, joissa jatkuvasti tuotetaan uusia arvonmuodostuksen tapoja. Laa- dullisen tutkimusotteen kannalta kyse on yhteiskuntateorian ymmärtämises- tä laajasti tutkimuksen menetelmänä ja avautumista myös aineellisuuksien
toimijuuden häivähdykselle pelkistetyn menetelmällisen kirjaamisen ja yleis- tämisen sijaan – tai vähintään tutkijaroolin vahvaa eettistä reflektointia myös suhteessa tutkimuksen performatiivisuuteen, eli ilmiöiden laajempia merki- tyksiä tuottavaan ja uusintavaan ulottuvuuteen (Davies & Dwyer, 2013).
Laadullisessa tutkimuksessa onkin entistä suurempi eettinen velvoite re- flektoida erilaisia toimijarooleja, avata tilaa erilaisille äänille ja purkaa kriitti- sesti myös tutkimuksen roolia, koska kyse ei ole vain passiivisesta tutkimuk- sen työkalupakin hallinnasta (Crang, 2005). Yhteiskuntatieteiden tutkijana en ole missään vaiheessa työtä ollut irrallinen tutkimistani ilmiöistä, vaan niiden kehittyminen tutkimuksen varrella on vaikuttanut työn rajaukseen ja keskusteluun nouseviin ilmiöihin (Rose, 1997). Tutkimus myös osallistuu kult- tuuriseen työhön, jolla ilmiöistä, kuten ympäristönmuutoksesta tehdään yh- teiskunnallisesti hallittaviksi, merkityksellisiksi ja arvioitaviksi (Kirsch, 2014).
Tämän tutkimuksen puitteissa olen pyrkinyt avaamaan keskustelua esimer- kiksi maatilojen käytäntöjen suhteesta energiajärjestelmän muutokseen ja aluetalouksien hallintaan (artikkeli 2), Suomen energiapolitiikassa puulle an- netun roolin historialliseen tulkintaan (artikkeli 1) ja EU:n kestävyyskriteeris- tön sääntelyn tiedollisiin perusteisiin (artikkeli 3). Artikkeleissa käytän tutkijan valtapositiotani, mutta samalla pyrin tuomaan esiin myös erilaisten toimijoi- den tapoja kehystää energiaan liittyviä ilmiöitä ja hallita puun energiakäytön moninaisten tilallisuuksien muodostamia affekteja – kiinnittymisen tapoja.
Fox ja Alldred (2015) ovat korostaneet myös tutkimukseen liittyviä ”mikro- politiikkoja”, jotka viittaavat tutkija tekemien aineisto- ja menetelmävalinto- jen vaikutukseen tutkimuksen muodostamien yhteiskunnallisten vaikutus- ten ja tutkimuksen synnyttämien affektien suhteen. Tutkijana olen pääosin tietoisesti etääntynyt voimakkaasti politisoituneista energiajärjestelmän kysymyksistä ja keskittynyt energiamuotojen kestävyyttä koskevaan tiedon- tuotantoon ja tiedon politiikkoihin. Menetelmälliset valinnat ovat puolestaan korostaneet tekstuaalisia näkökulmia, mikä on luultavasti kaventanut puun energiakäytön ilmiöstä piirtämääni kokonaiskuvaa. Myös keskittyminen ener- giaan on perusteltua kyseenalaistaa, koska metsiin ja puuhun kohdistuvat arvot ja arvostukset ovat liikkeessä hyvin monilla eri ulottuvuuksilla koskien virkistyskäyttöä ja turismia, vesiensuojelua ja ilmaston suojelua, yhteiskun- nan muutoskestävyyttä erilaisten paikallisten ja koko elonkehän jatkuvuutta
varjostavien uhkakuvien edessä – muutaman esimerkin toistaakseni. Samalla koen, etteivät nämä rajoitteet ovat osittain tarjonneet tutkimukselle mah- dollisuuksia ilmiöiden käsitteellistämiselle ja paremmalle irrottautumiselle välittömistä poliittisista väännöistä – kuten yksittäisten hallituskausien luon- nonvarapolitiikoista.
1.5 Tutkimuseettinen reflektio
Yllä olen kuvannut väitöskirjaprosessissa hyödyntämiäni laadulliselle tutki- mukselle ominaisia kirjallisia lähteitä eri muodoissaan, tutkimusta tukevia asiantuntijahaastatteluja sekä ajoittain tapaustutkimuksissa käyttämää- ni havainnoivaa etnografista tutkimusotetta. Tutkimuksen toteutuksessa olen noudattanut laadullisen tutkimuksen hyviä tutkimuseettisiä käytäntöjä (Itä-Suomen yliopisto, 2020), jotka liittyvät erityisesti aineistojen hankintaan ja säilyttämiseen, tutkimusprosessin läpinäkyvyyteen sekä tutkijoiden välisen työnjaon tunnustamiseen ja riittävään esittelyyn. Tutkimuseettisesti herkim- män aineistokokonaisuuden muodostavat toisessa ja kolmannessa osatut- kimuksessa käytetyt haastatteluaineistot, jotka olen anonymisoinut kunkin osatutkimuksen edellyttämässä laajuudessa. Olen myös pyrkinyt osoitta- maan seikkaperäisesti kirjoitusyhteistyön periaatteet suhteessa kahden ar- tikkelin kanssakirjoittaja Teijo Rytteriin.
Koska kyseessä on akatemiarahoitteinen yhteiskuntatieteellinen tutkimus, voidaan työn eettisiin vaatimuksiin kuitenkin lisätä myös yleinen yhteiskun- nallinen relevanssi ja vuorovaikutteisuus (Smith, 2010). Tutkimusta tehdes- säni pyrin osallistumaan alueelliseen keskusteluun bioenergiaa koskevasta hallinnasta osallistumalla aktiivisesti Pohjois-Karjalassa järjestettyihin tapah- tumiin ja konsultaatioihin niin laajasti kuin mahdollista. Lisäksi huolehdin ensimmäisen artikkelin tapaustutkimuksen yhteydessä, että tutkimukseen osallistuneella maatilalla oli mahdollisuus kommentoida analyyseja ja toimi- joilla pääsy tutkimuksen tuloksiin. Laajemman yhteiskunnallisen relevanssin osoittaminen nojaa kuitenkin parhaassakin tapauksessa aihetodisteisiin.
Tutkimustyö ei myöskään ole koskaan irrallinen tutkimuksen kohteesta.
Mikäli otamme vakavasti tämänkin tutkimuksen ontologiseen perustaan
vaikuttaneen Karen Baradin (2007) teesin ”vaikutusten realismista” (agential realism), ovat tässä tutkimuksessa tuottamani ajatukset ja käsitteellistykset myöskin osa puuenergiaa koskevan hallinnan yhteiskunnallista muotoutu- mista. Toki vaikutusta lisää, mikäli eettiseen vuoropuheluun antautuva lukija kokee ajatukset punnituiksi, käyttökelpoisiksi ja oikeutetuiksi.
1.6 Työn kohdennus ja rakenne
Olen rakentanut johdantoartikkelia erityisesti käsitteellistä ymmärrystä sy- ventävästä näkökulmasta, johon empiiriset tapaustutkimukset ovat tarjon- neet perustaa. Tällä ratkaisulla olen halunnut luoda tilaa erityisesti episte- mologiselle keskustelulle mittakaavakäsitteistöön liittyvistä huomioista ja poliittisista ulottuvuuksista, joilla on ratkaiseva merkitys paitsi yhteiskunnal- lisen ympäristöntutkimuksen toteuttamisen, myös laajemmin yhteiskunnal- lisen hallinnan toteutuksen kannalta monien ympäristökriisien muuttuessa entistä välittömämmiksi ja heikommin valmiisiin hallinnan instituutioihin ja muodollisiin rakenteisiin sopiviksi. Tämä ratkaisu on kuitenkin osittain rajoit- tanut osatutkimuksista nousevien empiiristen huomioiden käsittelyä.
Loppuosa johdantoartikkelista koostuu neljästä pääluvusta. Seuraavat kaksi lukua syventävät tutkimuksen epistemologista ja käsitteellistä perus- taa. Ensiksi käsittelen yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa yleistyneen uusaineellisen tutkimusotteen tieto-opillista perustaa ja tutkimuskäyttöä sekä tutkimuksen empiirisessä osuudessa keskeistä tietokäytäntöjen ana- lyyttistä näkökulmaa puuenergian tutkimuksessa. Tämän jälkeen syvennän tutkimuksen maantieteenteoreettista keskustelua luomalla katsauksen energiamaantieteiden tutkimusalaan ja relationaaliseen tilakäsitykseen sekä avaamalla empiirisen osuuden kannalta tärkeitä hallinnan ja mittakaavapo- litiikkojen näkökulmia. Näiden lukujen osalta on tärkeää huomauttaa, että ymmärrän teorian aseman tutkimuksessa Tim Cresswellin (2013, s. 15–18) tapaan tutkimuksen käytännön kiinteänä osana, jonka avulla tarkasteltavan ilmiön yhteiskunnallinen merkitys muotoutuu. Neljäs ja mitaltaan pisin luku on johdantoartikkelin keskeinen, koska siinä esittelen tutkimuksen keskeiset tulokset ja niistä johdettavat käsitteelliset huomiot osatutkimusten valossa.
Työn päättävässä tutkimuksen yhteenveto- ja keskusteluluvussa palaan laa- jempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, muotoilen tiiviit vastaukset tutki- muskysymykset sekä käsittelen tutkimuksesta johdettavia puun energiapo- litiikkaa laajempia huomioita ja jatkotutkimuskysymyksiä.
Suosittelen perehtymään väitöskirjan osatutkimuksiin jo ennen johdan- toartikkelin lukemista, koska monet keskeiset huomiot avautuvat parhaiten niiden muodostaman tarkemman kontekstin avulla.
2 Uusaineellinen tutkimusorientaatio
2.1 Yhteiskuntatieteellistä aineoppia
Yhteiskunta- ja ihmistieteissä nosti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana päätään uusaineellinen tutkimussuuntaus. Siinä tutkimusasetelmia ja -kysymyksiä muotoillaan yhteiskuntaa ja vuorovaikutusta määrittävien, mahdollistavien ja rajoittavien aineen toimijuuteen ja aineellisiin suhteisiin liittyvistä lähtökohdista (Bennett, 2010; Braun & Whatmore, 2010; Coole &
Frost, 2010). Uusaineellisuutta on kuitenkin tarkasteltava suhteessa ”vanhoi- hin” aineellisuuksiin. Aineen olemusta ja erilaisia aineellisuuksia koskevat tar- kastelut voidaan juontaa esimerkiksi Aristoteleen3 kirjoituksiin (Ingold, 2010).
Aineellisuus on dualistisesti mielletty kulttuurin ”pintatasona”, jonka taustal- ta löytyy syvempien merkitysten maailma (Miller, 2010, s. 68–70). Toisaalta aineellista – tai pikemmin materialistista – tutkimusotetta voidaan lähestyä Karl Marxin historiallisen materialismin teorian perustalle rakennetuista kriit- tisen yhteiskuntatutkimuksen näkökulmista, joissa on avattu materialismia kapitalistisen tuotantojärjestelmän suhteena (esim. Lefebvre, 1991; Smith, 2008; Swyngedouw, 1999). ”Uusmaterialistinen käänne” ei kuitenkaan suo- raan rakenna näille vanhoille aineellisuuksille, vaan kyse on erityisesti tutki- musorientaatiosta, joka korostaa siirtymää poispäin konstruktivistisista – ja osin jälkikonstruktivisitisista – ”liiaksi” tekstuaalisista ja representaatioihin keskittyvistä tutkimusorientaatioista (Valkonen et al., 2013). Tutkimusotteen määrittely jää kuitenkin usein tarkoituksellisestikin epätarkaksi ja pitää sisäl- lään useita erilaisia suuntauksia ja aineellisuuden jäsennyksiä (ibid.).
Uusaineellista kiinnostusta ovat vauhdittaneet erityisesti teoreettisen fysiikan löydökset erityisesti kvanttimekaniikan alueella, jotka ovat muutta- neet perusteellisella tavalla aineen olemusta koskevaa ymmärrystä (Barad, 2007; Prigogine & Stengers, 2017). Niin subatomisella tasolla muodostuvia
3 Tim Ingold viittaa Aristoteleen käsitteeseen, joka yhdistää ilmiöiden olemuksen kaksi puolta – aineen (hyle) ja muodon (morphe). Länsimaisen ajattelun historiassa tätä dualismia on toistuvasti lähestytty muodon ensisijaisuudella suhteessa aineeseen, vaikka kaksi ulottuvuutta ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa.
vuorovaikutussuhteita koskevat huomiot kuin aineellisten järjestelmien kompleksisuutta ja ennakoimattomuutta koskevat havainnot ovat johta- neet myös sosiaalisten ja sosiaalismateriaalisten vuorovaikutussuhteiden kriittiseen tarkasteluun – joskus myös naiiviin innostukseen uusien mahdol- lisuuksien äärellä (Coole & Frost, 2010, s. 34–44). Keskeinen ero aiempiin materialismeihin on, että tutkimus ”ei oleta objekteja inhimillisen toiminnan passiivisiksi muokkauskohteiksi, saati toisarvoiseksi taustaksi” (Valkonen et al., s. 218). Esimerkiksi monet nykyisen yhteiskuntajärjestelmän ja talouden aineettomat, eli immateriaaliset rakenteet ovat perustaltaan äärimmäisen ai- neellisia (Venäläinen, 2013), mikä näkyy esimerkiksi virtuaalisten palveluiden vaatimassa infrastruktuurissa ja tietoliikennettä ylläpitävien serverikeskusten kasvavassa hiilijalanjäljessä. Tiivistäen voidaankin todeta Sampsa Hyysalon (2016, s. 276) tavoin, että yhteiskunnan ”itsestään selvältä tuntuneet lähtö- kohdat” ovat tulleet tärkeäksi osaksi tutkimuksellista mielenkiintoa.
Aineellisuuksien tutkimuksen yksi haaste on aineen erityisyyden ja yleisyy- den välinen kuilu. Tutkijat sivuuttavat helposti itse aineen puhuessaan aineel- lisuudesta (Ingold, 2007). Varsinkin aineellisten kulttuurien tutkimuksessa on käyty keskustelua aineen ominaisuuksista ja nuo ominaisuudet tuottavista erityispiirteistä valmiisiin esineisiin keskittymisen sijaan. Esimerkkinä voidaan käyttää puuseppää, jonka tuottamien esineiden merkitysten ja käyttötarkoi- tusten analysointi sivuuttaa lukuisat välivaiheita, joissa puu saa kasvaessaan esineenä ilmenevät ominaisuudet sekä puusepän vuorovaikutus puun kans- sa esineessä ilmenevien piirteiden tuomiseksi esiin (Ingold, 2012). Tim Ingold (ibid.) tähdentää, että aineellisen kulttuurin tutkimuksessa täytyy huomioida paremmin kolme tekijää: aineellisuus myös elävän ympäristön piirteenä, ai- neen koostuminen aina lukuisista osatekijöistä ja aineen jatkuva muokkau- tuvuus, prosessiluonne. Aineen aineellisuus, ei ole siten koskaan valmista tai passiivista, vaan vuorovaikutteista. Niinpä tutkijan on tärkeää huomioida artefaktien, objektien ja suhteiden lisäksi myös aine aineena tai poliittiset johtopäätökset sivuuttavat konkreettisen perustansa.
Aineellisuutta voidaan lähestyä myös suhteiden näkökulmasta. Tutki- muksen kohteena ovat aineellisuuden – ja aineen – ympärille muodostuvat poliittiset suhteet ja hallinnan verkostot, joissa aineen ominaisuudet ja olo- muodot eivät ole yhdentekeviä, mutta kiinnostavimpia ovat aineen tuottamat
konkreettiset vaikutukset (Barry, 2013; DeLanda, 2006). Yksi tapa käsitteellis- tää suhteiden olemusta, on keskittyä teknologian, politiikan ja ekologian yh- teisvaikutuksena muodostamiin tilallisiin sommittumiin4 (assemblage; Braun, 2005, s. 644; DeLanda, 2006). Sommittumilla on itsenäisiä ominaisuuksia, ja niitä pitävät koossa muun muassa erilaiset yhteiskunnalliset välittäjät, tiedolliset artefaktit ja sosiaaliset käytännöt (DeLanda, 2006; Latour, 2005).
Käsitteellisesti olennaista on tarkastella sekä sommittumien muotoilun pro- sesseja että niiden tuottamia vaikutuksia (DeLanda, 2016). Sommittumat myös saavat aikaan tilallisia – territoriaalisia – vaikutuksia avaamalla uusia mahdollisuuksia ja rikkomalla vanhoja suhteita (Deleuze & Guattari, 2013, s.
374–396). Sommittumien näkökulma on erityisen hedelmällinen vallan ja hal- linnan tutkimuksessa. Sosiologi Nikolas Rose (2007, s. 17) onkin hahmotellut niihin nivoutuvaa hajautuneen vallan dynamiikkaa kuvaamalla sommittumia
”tietojen, välineiden, henkilöiden, arviointijärjestelmien, rakennusten ja tilo- jen sekoittuneiksi yhteenliittymiksi, joita pönkittävät määrätyt ohjelmalliset käsitykset ja ennakko-oletukset ihmisistä”. Yhteiskuntatieteellisen aineopin kritiikkinä voidaan kuitenkin todeta, että keskittyminen loputtomiin aineel- lisiin kytköksiin tekee periaatteessa mistä tahansa ilmiöstä merkityksellisen tutkimuksen kannalta ja toisaalta se voi pelkistää ilmiöt poliittisesti saman- arvoisiksi, tasaisiksi (Hyysalo, 2016).
Tutkimuksen kannalta sekä aineen erityisyys ja tuottavuus että aineellisten suhteiden muodostumiset ja vaikutukset ovat tärkeitä näkökulmia, joita pyrin kuljettamaan tässä tutkimuksessa rinnan. Aineellisuuden tutkimus vaatiikin keskitason teoriaa, jossa ei painoteta liikaa ainetta pelkkänä artefaktina tai nojata liiaksi yleisiin käsitteellistyksiin, vaan annetaan tilaa molemmille ulot- tuvuuksille (Robb, 2015). Samalla avautuu kysymys moninaisten aineellisuuk- sien poliittisuudesta (Peltola & Åkerman, 2012).
Aineellinen poliittisuus korostuu tilanteissa, joissa yhteiselämän aineelli- nen perusta horjuu ja siihen liittyvät määritelmät vaativat erityistä huomio- ta. Peltola ja Åkerman (2012) käyttävät tapausesimerkkinään ”roskiskarhu- ja”, joiden kiinnostus yhdyskuntajätteeseen vaatii uudenlaisia käytäntöjä
4 Vakiintuneen suomennoksen puuttuessa käytän Juhana Venäläistä (2013) seuraten sommittuman kielikuvaa, joka tavoittaa käsitteen kaksoismerkityksen itsenäisenä rakentumisena ja jaettuna toimijuutena.
paikalliselta ihmisyhteisöltä. Bruce Braun (2005) on puolestaan eritellyt tapo- ja, joilla veden kesyttämätön toimijuus nestemäisenä, jäätyneenä ja höyrynä haastaa kaupunkien suunnittelua jatkuvasti kehittämään uudenlaisia ratkai- suja. Myös esimerkiksi kasvava ymmärrys hiilidioksidin liikkeistä ilmakehässä ja ekosysteemeissä on johtanut muutoksiin hiilensidontaa koskevan hallin- nan globaaleissa periaatteissa (Lövbrand & Stripple, 2011). Roskiskarhujen ja veden toimijuus kuvastavat erilaisia luonnon ja yhteiskunnan välisiä hybri- dejä, joissa luonto muodostuu erilaisilla tavoilla osaksi suunnittelun käytän- töjä, kun taas hiilidioksidilaskenta on tulosta lukuisista luonnontieteellisistä tutkimuksista, yleistyksistä ja mallinnuksista, joiden yhteisvaikutuksena tuo- tetut artefaktit ja verkostot ovat lopulta saaneet poliittista voimaa vaikuttaa tuotannon ja kulutuksen käytäntöihin.
Aineellisessa politiikassa korostuu ilmiöiden muuttuvuus ja arvaamat
tomuus, eli nondeterministisyys ja niiden historiallinen epäjatkuvuus, eli kontingenssi (Braun, 2015). Ilmastotieteissä tarkasteltavan ilmiön kon- tingenssi näkyy tutkijoiden vuoropuheluna moninaisten faktojen kanssa, jot- ta niistä muodostuu riittävän koherentti ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävä kokonaisuus, jota voidaan myöhemmin tarkentaa (Demeritt, 1996, 2006).
Monimutkaisten ilmastomallien tuottaminen edellyttää paljon ei-inhimillistä työtä ja niiden roolina on kommunikoida laajemmalle yleisölle hyväksyttävät – ja ilmastonmuutokseen kontingentisti – kytkeytyvät riskit, jotka korostavat ilmiön arvaamattomuutta. Maantieteissä yhteiskunnan ja ympäristön arvaa- mattomat ajalliset ja tilalliset kehityskulut, joiden ymmärtämisellä voi olla vaikutusta jopa koko maapallon mittakaavassa, ovat aina olleet tutkimuk- sen kohteena (Phillips, 2004). Yhteiskunnallisesti ymmärrettynä kontingenssi myös haastaa poliittista normatiivisuutta ja avaa tilaa ilmiöihin ja suhteisiin liittyvälle ambivalenssille, monimuotoisuudelle ja vaihtelevuudelle (Eräsaari, 2015).
Aineellinen käänne onkin tehnyt tilaa vaihtoehtoisille tieto-opeille, kuten spekulatiiviselle realismille, jossa vaaditaan myös tieteeltä käsitteellistä mielikuvitusta, jotta tiede pystyy irtautumaan kapealta toisiinsa kiinnitettä- vien totuuksien polulta ja tulkitsemaan ilmiöitä myös vaihtoehtoisista näkö- kulmista (Morton, 2013, s. 9–11). Käyttäen ilmastonmuutosta esimerkkinä Timothy Morton (2013) on ehdottanut hyperobjektin käsitettä kuvastamaan
ajallisesti ja tilallisesti niin laajoja ja monimutkaisia yhteiskunnallisista ja luon- non keskinäisriippuvuuksista ja takaisinkytkennöistä koostuvia ilmiöitä, ettei sitä ole mahdollista ymmärtää, tavoittaa tai hallita kokonaisuutena käytössä olevin tiedon mekanismein. Esimerkiksi ilmastonmuutoksella ei ole loogisesti määritettävää päätepistettä ja mikäli kaikki siihen liittyvät vuorovaikutussuh- teet lasketaan yhteen, voidaan väittää maailman jo tuhoutuneen. Hallinnan sijaan kyse on ekologisesta yhteiselosta valtavien ilmiöiden kanssa, mikä vaatii uudenlaista, luonnon toimijuuden voimakkaammin tunnustavaa eet- tistä ajattelun ja toiminnan tapaa (Latour, 2018; Morton, 2019; Vogel, 2015).
Spekulatiivinen realismi puolustaa voimakkaampaa aineellista etiikkaa ja ontologiaa ja korostaa, että kiinnostus aineeseen ”suhteina”, ”historioina” ja
”käytäntöinä” hukkaa aineen materialismin (Bryant, 2014, s. 1–2).
Tämän tutkimuksen kannalta spekulatiivisen realismin kritiikki on arvokas, mutta ei ole suoraan vaikuttanut tehtyihin käsitteellisiin valintoihin. Uusai- neellisuuksien tutkimuksen pyrkimyksenä on muodostaa epistemologiaa, joka ei toista realismin ja konstruktionismin välistä vastakkainasettelua (Coole
& Frost, 2010; Fox & Alldred, 2015). Toisin sanoen tavoitteena on hyväksyä ai- neellisen tekstuaalisuus5 ja tekstuaalisen aineellisuus, koska ilmiöihin liittyvä toimijuus voidaan käsitteellistää diskursiivismateriaalisena (Braun & What- more, 2010). Diskursiivismateriaalisuus onkin tämän tutkimuksen keskeinen tulkinnallinen näkökulma aineellisiin käytäntöihin ja suhteisiin. Käsitteellises- ti se toimii myös näkökulmana tiedontuotannon ja tilallisuuden kysymyksiin, joita avaan lisää tulevissa luvuissa. Maantieteissä aineellinen tieto-oppi on usein tulkittu jopa ympäristödeterminisminä, minkä vuoksi luonnon ja ihmi- sen toimintaa tarkastelevalla ympäristömaantieteellä on ollut perinteisesti melko kapea elintila (Castree, 2005; Cresswell, 2013, s. 244–249).
5 Tekstuaalisuus on suora laina Braunilta ja Whatmorelta (2010) ja viittaa uusaineel- lisen tutkimuksen ottavan vakavasti myös konstruktionismin huomiot ilmiöiden vai- kutuksesta kielellisen välityksen kautta.
2.2 Tietokäytännöt hallinnan aineellisuuksien tutkimuksessa
Olen lähestynyt tutkimuksessa puun politiikkoihin liittyvää diskursiivismate- riaalisuutta tietokäytäntöjen näkökulmasta. Tietokäytäntö onkin yksi tutki- muksen keskeisistä analyyttisistä käsitteistä. Tietokäytäntöjen tarkastelussa seurataan erityisesti erilaisia tiedollisia artefakteja ja objekteja, jotka auttavat jäsentämään ekologisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä, mutta jotka tuottavat samalla laajempaa yhteiskunnallista hallintaa ohjaamalla eri toimijaryhmien ratkaisuja (Alastalo & Åkerman, 2011; Kaisto & Pyykkönen, 2010; Miller & Rose, 2010). Tiedon rooli hallinnassa ei kuitenkaan ole yksisuuntaista, vaan siihen liittyy myös mahdollisuus erontekoihin, uusien yhteyksien rakentamiseen ja poliittiseen toimintaan (Foucault, 2008). Konkreettisesti kyse on esimerkiksi erilaisista määritelmistä, laskelmista, periaatteista, laeista ja ohjeistuksista, jotka vaikuttavat erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa. Tietokäytännöt kanta- vat sisällään myös aineellisia ominaisuuksia vaikuttaen olennaisesti esimer- kiksi puun energiakäytön muotoihin, kehitystyöhön ja poliittisiin rajauksiin.
Tietokäytäntöjen poliittinen rooli korostuu jatkuvasti. Päätöksenteossa huomio on siirtynyt kansallisvaltioiden legitimiteetistä ja toimeenpanoval- lasta yhä enemmän kohti asiaperusteisia prosesseja, joiden ympärille muo- dostuvat poliittiset yhteisöt ovat myös sidoksissa moninaisiin aineellisuuksiin ja ei-inhimillisiin toimijoihin (Marres, 2007). Esimerkiksi poliittiset reakti- ot ilmastonmuutokseen voivat tuottaa hyvin moninaisia yhteiskunnallisen hallinnan muotoja ja konkreettisia vallankäytön tekniikoita (Braun, 2014).
Sheila Jasanoff (2004a, s. 18–19) on jaotellut tietokäytäntöjä ja tiedon yhteis- tuotantoa koskevat tutkimusstrategiat kahteen kategoriaan. Perustavissa (constitutive) tutkimusstrategioissa tarkastellaan toimintatapoja, joilla tietoa tuotetaan ja vakautetaan yhteiskunnassa pysyvään ja siirrettävään muotoon esimerkiksi tutkimuslaitoksissa, sairaaloissa ja perustuslakituomioistuimissa.
Tutkimuksen kiinnostus kohdistuu yhteiskunnallisiin suhteisiin vaikuttavien tiedollisten objektien tuotantoon, eli metafyysiseen kysymykseen siitä miten tieto saavuttaa ja säilyttää rajatun muotonsa ja vaikuttavuutensa. Vuorovai
kutteisissa (interactive) tutkimusstrategioissa lähestytään pragmaattisem- min tapoja, joilla yhteiskunnallista toimintaa ja tietoa organisoidaan uusien
