Mittakaavakäytännöt puun energiapolitiikassa

Esitän tutkimuksen lopuksi osatutkimuksista muodostamani mittakaava-teoreettiset näkökulmat. Aloitan luvun käsitteellisellä huomiolla mittakaa-vapolitiikkojen erilaisista ulottuvuuksista, joka rakentaa luvun 3.4 kirjalli-suuskatsaukselle. Luvun lopuksi palaan vielä aineiston äärelle ja käsittelen energiapuun politiikoissa vaikuttavia mittakaavakäytäntöjä.

Mittakaavapolitiikkojen analyysissa nojaan jaotteluun toiminnan, havain-noinnin ja tulkinnan näkökulmista (Rangan & Kull, 2009). Toiminnan mit-takaavoista käsin ilmiölle esitetään ensisijainen ja luonnollinen mittakaa-va, josta käsin sen toiminta avautuu koko laajuudessaan ja toimii yleisenä kehyksenä. Esimerkiksi ilmastotieteissä hiilidioksidipäästöjen globaali mit-takaava on aktiivisesti tuotettu ensisijaiseksi tarkastelun ”tasoksi” laajoihin havainnointiaineistoihin perustuvilla ilmastomalleilla, vaikka ilmastonmuu-toksen hallinnassa vaikuttavat aktiivisesti monet muutkin mittakaavat (De-meritt, 2006). Havainnoinnin mittakaavoissa hylätään ajatus luonnollisis-ta mitluonnollisis-takaavoisluonnollisis-ta korosluonnollisis-tamalla esimerkiksi tiedontuoluonnollisis-tannon välineiden ja käytettyjen analyysikeinojen merkitystä mittakaavojen muotoilussa. Jatkaen ilmastonmuutoksen esimerkillä monet tahot ovat tuoneet valtavirrasta poik-keavia jäsennyksiä korostamaan ilmiön monimutkaisuutta ja asemoineet myös yleiset ilmastomallit vain yhdeksi mahdolliseksi näkökulmaksi ilmiöön.

Tulkinnan mittakaavat puolestaan korostavat näiden vaihtoehtoisten ke-hysten aktiivista käyttöä ilmiön tekemisessä tunnistettavaksi ja hallittavaksi.

78

Ilmastonmuutoksen esimerkissä kysymys on mittakaavojen aktiivisesta käy-töstä poliittisessa hallinnassa ja sen haastamisessa.

Olen koonnut kuvaan 4 tutkimukseni käsitteellisen ymmärryksen mitta-kaavapolitiikoista toiminnan, havainnoinnin ja tulkinnan näkökulmista. Kuva koostuu kolmesta elementistä. Ensinnäkin keskiakseleilla risteävät kaksi mit-takaavoihin liittyvän tieto-opillisen keskustelun pääjuonnetta, eli mittakaavo-jen realismista ja konstruktionismista käydyt keskustelut. Pyrin tällä jäsennyk-sellä purkamaan mittakaavojen ymmärrystä epistemologisena jatkumona ja avata siten tilaa uudenlaisille tarkastelun kulmille (Manson, 2008). Toiseksi olen sijoittanut akselien rajaamiin neljään lohkoon yleistykset mittakaava-käytännöistä, jotka liittyvät mittakaavoja koskevaan tiedonmuodostukseen ja poliittiseen toimintaan. Siten lohkot tarjoavat vaihtoehtoisen ymmärryksen mittakaavojen tuotannon ja vaikutusten ymmärrykseen tiedepoliittisissa käy-tännöissä. Kolmanneksi kunkin lohkon ääripäässä sijaitsee ”mittakaava-an-sa”, jotka muistuttavat mittakaavaontologioihin liittyvistä haasteista poliit-tisen toiminnan osana. Kyseessä ovat karikatyyriset uhkakuvat, jotka ovat seurausta yksioikoisesta lähestymistavasta.

Kuva 4. Käsitteellinen ymmärrys mittakaavapolitiikoista

Aloitetaan tarkastelu keskiakseleista. Poliittinen maantieteilijä Steven Manson (2008) on vaatinut tarkempaa mittakaavojen käsitteellistämistä realismin ja konstruktionismin erotteluna ja ehdottanut mittakaavajatku-moa loogisesta positivismista relativismiin sijoittaen määrätietoisesti yh-teiskunta- ja ympäristötieteellistä ajattelua yhdistävät kompleksisuusteori-at epistemologisen janan keskivaiheille. Hänen huolensa liittyy etenkin tie-teellisen mittakaavatiedon luonteeseen ja poikkitietie-teellisen tutkimuksen lähtökohtiin, jolloin mittakaava voi toimia organisoivana käsitteenä. Olen kuitenkin halunnut tutkimuksessa välttää konstruktionismin ja realismin liian jyrkkää vastakkainasettelua ja ehdotan niitä varsinkin tutkittavien il-miöiden hahmottamisessa toisiaan täydentävinä janoina, joilla on vaikutus-ta epistemologian lisäksi toimijoiden mitvaikutus-takaavapolitiikkoihin ja ilmiöiden tulkintaan. Tällä ratkaisulla haluan myös korostaa, ettei tiede ole ilmiöihin liittyvästä toiminnasta erillinen saareke, vaan tiedontuotanto on osa

ilmiöi-Realismi

Konstruktionismi Metaforiset mittakaavat

Mittakaavat määräytyvät ilmiön ennakko-oletusten mukaan.

Tasainen ontologia Ilmiön mittakaavat ovat toi-mijoiden välisiä suhteita.

”Paikka-ansa”

Ekologian mittakaavat Ilmiön ominaisuudet tuotta-vat sitä kuvaavan mittakaa-van.

Materialismin mittakaavat Ilmiön havaintojen ja tulkin-tojen vuorovaikutus tuottaa mittakaavat.

”Maatuskanukke”

”Mikroskooppi”

”Jumaltemppu”

Kuva 4. Käsitteellinen ymmärrys mittakaavapolitiikoista

Aloitetaan tarkastelu keskiakseleista. Poliittinen maantieteilijä Steven Man-son (2008) on vaatinut tarkempaa mittakaavojen käsitteellistämistä realismin ja konstruktionismin erotteluna ja ehdottanut mittakaavajatkumoa loogises-ta positivismisloogises-ta relativismiin sijoitloogises-taen määrätietoisesti yhteiskunloogises-ta- ja ym-päristötieteellistä ajattelua yhdistävät kompleksisuusteoriat epistemologisen janan keskivaiheille. Hänen huolensa liittyy etenkin tieteellisen mittakaavatie-don luonteeseen ja poikkitieteellisen tutkimuksen lähtökohtiin, jolloin mitta-kaava voi toimia organisoivana käsitteenä. Olen kuitenkin halunnut tutkimuk-sessa välttää konstruktionismin ja realismin liian jyrkkää vastakkainasettelua ja ehdotan niitä varsinkin tutkittavien ilmiöiden hahmottamisessa toisiaan täydentävinä janoina, joilla on vaikutusta epistemologian lisäksi toimijoiden mittakaavapolitiikkoihin ja ilmiöiden tulkintaan. Tällä ratkaisulla haluan myös korostaa, ettei tiede ole ilmiöihin liittyvästä toiminnasta erillinen saareke, vaan tiedontuotanto on osa ilmiöiden moniulotteista hallintaa. Realismin vaaka-akselin määritelmä koskee erityisesti ilmiöiden havainnoinnin keino-jen näkökulmasta, jolloin vasemmassa reunassa korostuvat ilmiöön liitetyt narratiiviset ulottuvuudet, kun taas oikeassa reunassa korostuvat mitattavat ominaisuudet. Vastaavasti konstruktivismin pystyakselin määritelmä koskee ilmiöön liitettyjen mittakaavojen vaikuttavuutta ja generoivuutta siten, että alhaalla tarkasteltava ilmiö on erillinen mittakaavoista, kun ylhäällä mittakaa-vat voidaan tulkita ilmiön tuottamiksi. Akselit muodostamittakaa-vat siten tarkastelun kehikon, joiden sisällä ilmiöiden toimintaan, havainnointiin ja tulkintaan liit-tyviä kysymyksiä voidaan käsitteellistää täsmällisemmin.

Akselit jakavat kuvion neljään lohkoon. Vasemman ylänurkan metaforiset mittakaavat jäsentyvät konstruktionismin näkökulmasta, jolloin mittakaa-voilla ei ole välttämättä kovin aineellista perustaa, vaikka niiden vaikutukset ovatkin hyvin todellisia. Metaforisten mittakaavojen avulla ”olemukselliste-taan” tiettyjä mittakaava-asteikkoja ilmiöiden tarkastelun lähtökohdiksi esi-merkiksi poliittisista tavoitteista käsin (Moore, 2008). Esiesi-merkiksi valtioiden hallinnolliset reformit tuottavat metaforisia mittakaavoja, joilla territoriaalista valtaa jäsennetään uudelleen. Mittakaavametaforilla on merkitystä varsinkin ristiriitatilanteissa, joissa erilaiset toimijat pyrkivät muotoilemaan tavoitteil-leen hyväksyttäviä ja tunnistettavia mittakaavoja erilaisista, usein yhteismi-tattomista kehyksistä käsin (Kurtz, 2003). Äärimmilleen vietynä metaforinen

ajattelu voi kuitenkin johtaa Donna Harawayn (1988) tunnistaman ”jumaltem-pun” (god trick) mittakaava-ansaan, joka viittaa abstraktiin katseeseen, joka poistaa ilmiöiden ymmärrykseltä subjektivismin, relationismin ja paikantu-vien tulkintojen mahdollisuuden.

Oikean alanurkan ekologian mittakaavat puolestaan korostavat realis-mia ja antavat pääpainon ilmiöiden luonnollisille mittakaavoille, joita tunnis-tetaan esimerkiksi ihmisen ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen histo-riallisella tarkastelulla erilaisten välineiden avulla (Sayre, 2016). Ekologisten mittakaavojen rakentaminen on erityisen riippuvaista tarkastelutavoista ja tiedontuotannon menetelmistä, sillä esimerkiksi kasvilajien levittäytymisen dynamiikat voivat vaihdella voimakkaasti sen mukaan minkä suuruista tar-kastelun ruutua käytetään (Sayre, 2005). Ekologisten mittakaavojen merki-tys on myös korostunut ympäristöhallintaa, jossa ekosysteeminäkökulma on tullut täydentämään ja haastamaan perinteisiä hallinnoinnin mittakaavoja (Tynkkynen, 2015). Ekologisella mittakaavaymmärryksellä onkin tärkeä ase-ma kompleksisten ympäristömuutosten ajallisten ja tilallisten dynamiikkojen tarkastelussa, mutta niiden on kyettävä vuoropuheluun myös muiden mitta-kaavakäsitysten – kuten paikallisten kokemusten ja talouden sektorien toi-minnan – kanssa. Myös ekologiset tarkastelut pitävätkin sisällään mittakaa-va-ansan riskin, mikäli välineellinen ymmärrys – ”mikroskooppi” – saa kaiken selitysvoiman ilmiöön liittyvässä jäsentämisessä määrittäen tiedontuotantoa ja pyrkien ohjaamaan yhteiskunnallisia suhteita.

Kuvio sisältää kaksi muutakin mittakaavapolitiikkojen muotoa. Sekä rea-lismilla että konstruktionismilla on vahva rooli oikean ylänurkan materia­

lismin mittakaavoissa, jotka viittaavat hallinnan territoriaalisten muotojen jäsentämisessä. Monet hallinnan uudelleenskaalaamisen prosessit pyrkivät tuottamaan moni- ja poikkiskaalaisia ympäristöpoliittisia järjestelmiä, joissa hyödynnetään vuorovaikutteisesti muun muassa temporaalisia, spatiaalisia ja juridisia mittakaavoja (Cohen & McCarthy, 2015). Esimerkiksi globaalissa ilmastopoliittisessa hallinnassa kasvihuonekaasulaskelmien varaan laadit-tavat ja territoriaalisesti toimeenpanlaadit-tavat hallinnan säädökset hyödyntävät toiminnassaan materiaalisia mittakaavapolitiikkoja (Bailey, 2007). Lohkon si-sältämänä mittakaava-ansa on tilallisen fetisismin ja mittakaavojen liiallisen

konkretisoinnin uhkakuva, eli sisäkkäisten hierarkkisten tasojen muodosta-ma ”muodosta-maatuskanukke” (Moore, 2008, s. 205).

Lopuksi vasemman alanurkan tasaisen ontologian lohkossa ydinajatuk-sena on luopua mittakaavajäsennyksistä kokonaan. Mittakaavakäsitteistö uusintaa hierarkkisia tilallisia näkökohtia ja sumentaa käsitteellistä selitysvoi-maa ilmiölähtöisiltä ja kokemusperäisiltä tarkasteluilta, jotka avaavat myös kriittisiä toisenlaisen ajattelun mahdollisuuksia (Marston ym., 2005). Tasais-ten ontologioiden näkökulmasta voidaan antaa enemmän tilaa esimerkiksi kotitalouksien ja arjen käytäntöjen piirissä avautuville mikrosuhteille, joiden näkökulma usein häivytetään rakenteellisemmista tiedontuotannon näkö-kulmista. Kritiikki ei täysin kiellä mittakaavoihin liittyviä suhteiden verkostoja ja selitysvoimaa, vaan pikemmin korostaa tutkimuksen ja poliittisen toimin-nan roolia mittakaavasanaston purkamisessa ja vaihtoehtoisen käsitteistön avaamisessa. Äärimmilleen vietynä tämäkin näkökulma sisältää mittakaa-va-ansan, johon viitataan ”paikka-ansan” nimityksellä, mikäli kontekstille ja paikantuville suhteille annetaan suhteettoman suuri selitysvoima vallan ym-märryksessä (Purcell & Brown, 2009).

Neljän mittakaavapolitiikkojen kategorian tavoitteena on myös jäsentää erilaisia tiedollisia ja poliittisia lähtökohtia, joista mittakaavapolitiikkoja ja -käytäntöjä jalkautetaan ympäristöhallinnassa. Refleksiivinen vaihtoehtois-ten epistemologioiden ja mittakaava-ansojen olemassaolon tunnistaminen on tärkeää myös toimijoiden kannalta. Tutkimustieto ja erilaiset tiedonint-ressit ovatkin vahvasti läsnä mittakaavastrategioiden jalkautumisessa. Mitta-kaavapolitiikkoihin liittyy myös mittakaavahaasteiden ulottuvuus, sillä tilan-teeseen sovelletut mittakaavapoliittiset strategiat tuottavat aktiivisesti myös välinpitämättömyyttä, epäsuhtia ja monikollisuutta (Cash et al., 2006), jotka voivat haitata tavoitteiden edistämistä, mutta voivat toisaalta toimia tietoisi-na mittakaavapoliittisitietoisi-na strategioitietoisi-na.

Seuraavaksi käsittelen tutkimuksen tulososuuden yhteenvetona kolmea empiiristä osatutkimusta mittakaavapolitiikkojen näkökulmasta (Taulukko 5).

Taulukko 5. Uudelleenskaalaamisen muodot osatutkimuksissa Osatut­

kimus Mittakaavamuutos Mittakaava­asteikot Mittakaavapolitiikat I Puun energiakäytön

kansallisen hallinnan mukautuminen uusiin institutionaalisiin jär-jestyksiin

Alueellinen,

institutio-naalinen, tieto Materialismin mitta-kaavat

II Verkostomaisen hallin-nan käytännöt suh-teessa paikantuviin energiakäytäntöihin ja yleiseen energiamur-rosten tiedontuotan-toon

Tieto, verkostot,

hallin-nointi Tasainen ontologia

III Ylikansallisen hallin-nan periaatteiden muutos suhteessa kansallisiin ja alueel-lisiin toimeenpanon käytäntöihin

Alueellinen, ajallinen,

oikeudellinen Materialismin, meta-foriset ja ekologian mittakaavat

Jäsennän osatutkimusten mittakaavakäytäntöjä niissä hyödynnettyjen mitta-kaava-asteikkojen (alueelliset mittakaavat, ajalliset mittakaavat, oikeudelliset mittakaavat, institutionaaliset mittakaavat, hallinnoinnin mittakaavat, verkos-tojen mittakaavat, tiedolliset mittakaavat) näkökulmasta, jotka korostavat myös moninaisten toimijoiden rooleja puuenergian politiikoissa.

Ensimmäisessä osatutkimuksen historiallinen tarkastelu puun energiakäy-tön kansallisen institutionaalisen ohjauksen hitaasta muovautumisesta avaa näkökulman materialismin mittakaavojen toimintaan. Olemme Teijo Rytterin (ks. Rytteri & Lukkarinen, 2014b) kanssa jäsentäneet kansallista institutio-naalista muutosta kolmen keskeisen vaiheen mukaan. Ensinnäkin 1920-lu-vulta 1970-luvulle jatkunutta ajanjaksoa määrittää fossiilisten polttoaineiden yleistyminen ja metsien teollisen käytön innovaatiot, joiden myötä poliittinen konsensus suosi puun teollisten käyttökohteiden etsimistä ja puuenergian tuotannon minimointia. Toisessa vaiheessa varsinkin 1970-luvun energiakrii-sien jälkeen myös puuperäiselle bioenergialle nähtiin tarve huoltovarmuu-den näkökulmasta ja puuenergiaa alettiin edistää metsäteollisuuhuoltovarmuu-den varjossa varsinkin aluetaloudellisista lähtökohdista. Kolmannessa vaiheessa etenkin

1990-luvulta alkaen ylikansallinen ilmastopoliittinen ohjaus alkoi muuttaa myös kansallisen teollisuuspolitiikan periaatteita ja ajoittain tehdä puuener-giasta jopa teolliselle puunkäytölle kilpailevan raaka-aineen käyttökohteen.

Vaiheet kuvaavat materialismin mittakaavan venymistä, kun saavutettuun kansalliseen konsensukseen liitetään sekä aluetaloudellisia että globaaliin politiikkaan liittyviä määritelmiä ja näkökulmia.

Tarkastelu paljastaa myös joukon toimijoita, jotka ovat osallistuneet eten-kin vallitsevan kehyksen haastamiseen ja venyttämiseen. Esimerkiksi metsän-omistajat ja energiayrittäjät ovat haastaneet rajoittavaa teollisen metsätalou-den konsensusta ja varsinkin 1990-luvulta alkaen löytäneet liittolaissuhteita myös ilmastonsuojelunäkökulmien kanssa. Vastaavasti valtiovetoista politiik-kaa on eri vaiheissa edistetty esimerkiksi parlamentaarista valtaa ylläpitä-vän komitealaitoksen ja laaja-alaisten tutkimusohjelmien avulla, joissa ko-rostetaan edustuksellisen demokratian ja tiedontuottajien roolia poliittisten haasteiden käsittelyssä. Politiikkakonsensusta haastavien näkökulmien mit-takaavakäytännöissä korostuvat etenkin alueelliset mittakaavat (puuenergia aluetalouden näkökulmasta kansantalouden sijaan), institutionaaliset mitta-kaavat (ylikansalliset ilmastosopimukset kansallisten toimeenpanosäännös-ten määrittelijänä) sekä tiedolliset mittakaavat (energiapuun teknologinen kehitys haastaa kansalliset määritelmät energiapuuresurssista).

Toisen osatutkimuksen maatilan energiakokeiluun paikantuva näkökulma avaa tasaisten ontologioiden logiikkaa ja heterogeenisiin verkostoihin kiin-nittyviä mittakaavakäytäntöjä. Tutkimuksessa maatila on aktiivinen toimija, joka pyrkii hyödyntämään energiamurroksista, teknologiakehityksestä ja il-mastopolitiikasta tuotettua yleistä tietoa lehmätilan maidontuotannon kan-nattavuushaasteisiin. Koneistuneessa maataloudessa yliomavarainen ener-giantuotanto voi vaikuttaa merkittävästi kannattavuuteen. Maatila kuitenkin kohtaa aluksi verkostohallinnan joustamattomuuden, koska maaseudun tu-kipolitiikan, energiaverkon hallinnan ja energiapuun jalostuksen verkostot ei-vät entuudestaan tunnista maatilaa energiajärjestelmän toimijana. Tasaisen ontologian näkökulmasta maatilan energiakokeilu tuo vuorovaikutukseen heterogeenisten verkostojen keskenään erilaiset toiminnalliset mittakaavat.

Sähköverkkoyhtiö hallinnoi maakunnallista sähkönjakeluverkostoa, joka on rakennettu sähkönjakelun näkökulmasta. Hallinnoinnin mittakaavakäytäntöjä

joudutaan kuitenkin päivittämään, koska yhtiön on luotava piensähkön osta-misen periaatteet – jotka nyt kuusi vuotta myöhemmin ovat kaikkien ener-giayhtiöiden lakisääteinen velvoite. Myös maataloustukikäytännöissä hallin-noinnin periaatteita päivitetään, koska maatilan energiantuotanto ei mahdu valmiisiin tukisäädöksiin, jotka on rakennettu perinteisten maatalouselinkei-nojen ehdoilla. Energiahakkeen markkinoilla puolestaan toimii joukko kone-yrittäjiä, joille korkeatasoinen raaka-aineen kysyntä asettaa laatuvaatimuksia sekä tulevien investointien että logistiikkaketjun kehittämiseksi. Energiako-keilussa maatilalla ja teknologiatoimijalla on siten vaikutusta useisiin risteä-viin hallinnoinnin verkostoihin.

Näillä kaikilla toimijoilla on myös keskeinen rooli liittyvät sähkönjakeluver-kon toimintaan joutuvat vuorovaikutukseen keskenään maatilan energiako-keilun kontekstissa. Laajemmin analysoituna maatilan kokeilu tuottaa myös hallinnoinnin mittakaavoja muokkaavia ja energiajärjestelmän alueellisiin painopisteisiin liittyviä suunnittelun ja hankkeiden käytäntöjä. Toisen osa-tutkimuksen asetelma on puolestaan vapaa eksplisiittisistä mittakaavaoletta-muksista. Analyysissa olenkin pyrkinyt seuraamaan tasaisten ontologioiden näkökulmaa, jossa korostuvat toimijoiden topologiset suhteet osana moni-naisia verkostoja. Suhteisiin liittyy paljon ylipaikallisia ja poikkimittakaavaisia ulottuvuuksia, mutta samalla toimijat, kuten energiayhtiö ja maatalousinves-tointien rahoittaja uusintavat ja ylläpitävät alueellisia järjestelmiä.

Kolmannen osatutkimuksen asetelma poikkeaa kahdesta ensimmäi-sestä erityisesti siinä, että tutkimuksen kohteena ovat ympäristöpolitiikan uudelleenskaalaamisen mittakaavapolitiikat, joita tarkastellaan kiinteiden energiabiomassojen kestävyyskriteerien yhteydessä. Kysymyksessä ovat eri-laiset määritelmät kestävyyskriteerien tavoitteista ja täsmällisistä toimeen-panosäännöistä, joita voidaan erotella toimijoiden käyttämistä metaforisista, materialismin sekä ekologian mittakaavakäytännöistä käsin. Erityisesti talou-den toimijoitalou-den tukemat metaforiset mittakaavakäytännöt pyrkivät määrittä-mään EU:n kestävyyskriteeristön yhtenäiseksi hallinnoinnin puitteeksi, joka tukee kansainvälistä energiabiomassojen kauppaa. Metsäsektorin edunvalvo-jat puolestaan korostavat materialismin mittakaavoja puolustaessaan metsiä koskevan sääntelyn säilyttämistä kansallisen juridiikan piirissä. Kansalaisjär-jestöjen edustama näkökulma puolestaan pyrkii edistämään tiedeperusteisia

ekologisia mittakaavakäytäntöjä, joilla huomioidaan esisijassa biogeneettis-ten hiilivarastojen ja eri tavoin paikantuvan luontokadon näkökulmat. Haas-teena politiikkavuoropuhelussa on yhtäältä, ettei näitä mittakaavakehyksiä voi sovittaa yhteen sekä toisaalta, ettei niiden välillä ole kaikista kysymyksistä mahdollista rakentaa edes mielekästä vuoropuhelua.

Analyysin pohjalta voidaan kuitenkin tässäkin tapauksessa tunnistaa kol-me ensisijaista mittakaava-asteikkoa. Alueellisilla mittakaavoilla kehystämi-nen sitoo kysymyksen biomassojen kauppaan, metsänhoidon käytäntöihin tai hiililaskennan periaatteisiin. Ajalliset mittakaavat asemoivat bioenergian kehityksen joko hiilenkierron hallintaan yhteiskunnan rakenteissa, puuhun ja metsiin sitoutuneen hiilivaraston ylläpitoon tai aiheutetun hiilivelan ta-kaisinmaksun mahdollisuuksiin. Oikeudellisten mittakaavojen kontekstissa kysymys on kansallisten instituutioiden ja ylikansallisen ohjauksen välisten suhteiden määrittelystä.

Kolmen tapaustutkimuksen avaamat mittakaavapolitiikkojen ja -käytäntö-jen kysymykset ovat moninaisia, eivätkä täysin vertailtavia. Jokainen esimerk-ki kuitenesimerk-kin kuvastaa tilanteita, joissa vallitsevat topologiset suhteet ovat joko hitaassa tai nopeassa muutoksessa, kun puuenergian ilmiötä määritellään uusilla yhteiskunnallisilla alueilla – kuten aluetalouksien, teollisen raken-nemuutoksen tai luonnon hiilenkierron konteksteissa. Toimijoiden kyvyllä tuottaa uudenlaisia mittakaavajäsennyksiä on merkitystä myös hallinnan mittakaavojen muotoutumiseen, vaikka vaikutukset eivät olisi yleensä kovin suoraviivaisia (Allen, 2011). Usein ”mittakaavakiistoissa” on kyse myös vä-litöntä tiedollista kamppailuja laajemmista suhteista, sillä yleistettäviä hal-linnollisia ratkaisuja voidaan kuljettaa huomattavasti yksittäistä maatilaa tai EU:n sääntelyrajausta laajemmalle (Peck & Theodore, 2015).

Tutkijaroolini tulkinnan mittakaavojen tuottamisessa vaihtelee osatutki-musten välillä. Ensimmäisessä osatutkimuksessa osallistuimme aktiivisesti materiaalisen mittakaavakehyksen tuottamiseen keskittymällä valtiolliseen politiikkaan. Toinen osatutkimus on puolestaan vapaa mittakaavaoletuksista ja tulkinnat tasaisista ontologioista muodostuivat tutkimuksen pohjalta. Kol-mannessa osatutkimuksessa huomiona ovat mittakaavapolitiikat ja varsinkin EU:n hallintamalliin liittyvän tiedollisen haastamisen tilalliset ja temporaaliset ulottuvuudet.