Toinen aalto ja käyttäjäkunnan muutos

Toinen huumeaalto saapui Suomeen 1990-luvun alussa. Tällöin huumeiden käyttö- ja kokeilumäärät lähtivät taas uudelleen nousuun ja nousivat ensimmäistä huumeaaltoa korkeammalle tasolle. Toiseenkin huumeaaltoon kuului erityisesti kannabiksen käytön lisääntyminen, mutta lisäksi huumekuvioihin ilmestyi laajemmin myös uusia aineita, esimerkiksi ekstaasi ja amfetamiini. Toinen huumeaalto oli myös ensimmäisen aallon tapaan yleismaallinen – eikä vain Suomea koskeva – ja siihen liittyi olennaisesti kansainvälisen huumetuotannon ja -kaupan kasvu sekä organisoituminen.¹²⁷

Partanen ja Metso ovat tarkastelleet huumeiden käyttöä koskevissa tutkimuksissaan erityisesti kannabiksen osuutta suhteessa huumeiden kokonaiskäyttöön. 1990-luvulla huumeiden käyttöön liittyvien kyselyjen mukaan kannabista elinaikanaan kokeilleiden henkilöiden määrä melkein kaksinkertaistui vuosien 1992 ja 1998 välillä. Vuonna 1992 huumeita (yleensä kannabista) oli kokeillut yli 18-vuotiaista naisista 4,5 prosenttia ja yli 18-vuotiaista miehistä 7,4 prosenttia. Vuonna 1996 yli 16-vuotiaista naisista 5,9 prosenttia ja yli 16-vuotiaista miehistä 10,9 prosenttia oli kokeillut tai käyttänyt jotain huumetta. Muidenkin huumeiden osalta trendit olivat samansuuntaisia, eli laittomien päihteiden tarjonta ja käyttö kasvoivat läpi 1990-luvun.

Käyttäjämäärän kasvua selittää osaltaan käyttäjäkunnan monimuotoistuminen. Kun ennen huumeidenkäyttö oli keskittynyt pääosin pääkaupunkiseudulle ja muihin suurimpiin asutuskeskuksiin, niin 1990-luvulla muun muassa kannabiksen kokeilut alkoivat levitä tasaisemmin eri sosiaalisiin ryhmiin ja pienempiin kaupunkeihin.¹²⁸

Partasen ja Metson mukaan kannabiksen ensikokeilijat eivät olleet 1990-luvulla sen nuorempia kuin edellisinä vuosikymmeninä, mutta lukumäärällisesti nuoria huumeiden kokeilijoita oli enemmän huumeaaltojen aikaan, kuin seesteisimmillä 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvulla. He ovat myös tarkastelleet kannabiskokeilujen leviämistä entistä laajemmin eri väestönryhmien pariin toisen huumeaallon aikana. Heidän mukaansa kannabiksen käyttö

127 Salasuo 2004, 19.

128 Partanen & Metso 1999, 143-146.

yleistyi 1990-luvulla kaikissa tarkastelun kohteena olleissa väestönryhmissä ja suhteellisesti eniten sellaisten väestöryhmien parissa, joissa kokeilumäärät olivat vielä vuonna 1992 olleet alhaisia, kuten muun muassa yli 40-vuotiaat henkilöt, maaseudun väestö tai yrittäjät.

Kokonaisuutta tarkastellessa tulokset viittasivat vahvasti siihen, että kannabiskokeilut levisivät toisen huumeaallon mukana tasaisemmin eri väestöryhmiin ja erot eri ryhmien välillä supistuivat hieman. ¹²⁹ Kannabiksen osuus käytetyistä huumeista myös kasvoi vuoden 1992 jälkeen voimakkaasti¹³⁰.

Jos kannabiksen käyttömääriä ja muutoksia tarkastellaan erikseen nuorten (vuonna 1992 18-19 vuotiaiden ja vuonna 1996 16-19 vuotiaiden) osalta vuosina 1992 ja 1996, niin voidaan huomata muutoksen suuruus juuri nuorison keskuudessa. Vuonna 1992 naisista 4,1 prosenttia ja miehistä 5,7 oli käyttänyt tai kokeillut kannabista. Vuonna 1996 vastaavat luvut olivat 14 prosenttia ja 10,2 prosenttia. Varsinkin naisten kohdalla käyttäjien osuus oli kasvanut todella merkittävästi, lähes kymmenen prosenttiyksikköä ja suhteellisesti tarkasteltuna käyttäjien määrä oli yli kolminkertaistunut. Miestenkin kohdalla käyttäjien määrä melkein kaksinkertaistui kyseisen tarkastelujakson aikana.¹³¹

Vuosien 1995 ja 1999 ESPAD-tutkimusten¹³² perusteella 15-16-vuotiaiden ensikokeilijoiden joukossa ei enää ilmennyt kovin suuria eroja sukupuolten välillä, vaikka vanhemmissa ikäluokissa miehet käyttävät naisia säännöllisesti huumeita hieman enemmän ja aikaisemmissa tutkimuksissa ensikokeilijoista suurempi osa oli ollut miehiä. Tämän indikaattorin perusteella miehillä on ollut siis suurempi todennäköisyys siirtyä huumekokeiluista pidempiaikaiseen käyttöön.¹³³ Huumeiden käytön luonne muuttui toisessa huumeaallossa siten, että 1990-luvun huumekokeiluissa ei ollut enää kyse erillisestä protestiluonteisesta vastakulttuurista, kuten ensimmäisessä huumeaallossa, vaan enemmänkin normaalia elämää viettävien ihmisten hedonistisista haluista ja niiden tyydyttämisestä.¹³⁴

129 Partanen & Metso 1999, 144-148

130 Kuvio 4

131 Kontula 1997, 27.

132 Eurooppalainen koululaistutkimus nuorten päihteiden käytöstä (European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs).

133 Virtanen 2002, 36.

134 Kauhkonen & Hakkarainen 2002, 23-34.

Kuvio 4. Joskus huumeita kokeilleiden osuus varusmiehistä 1992-2000, kannabiksen osuus eriteltynä.

Lähde: Virtanen 2002

Uudelle vuosituhannelle siirtyessä huumeiden käytön nähtiin taas tasaantuvan. Etenkin nuoremmissa ikäluokissa kannabiksen käyttö näytti vähenemisen merkkejä, etenkin vuoden 2003 jälkeen. Vuonna 2003 15-16 vuotiaista nuorista vielä 11 prosettia oli ilmoittanut kokeilleensa kannabista, mutta vuonna 2007 osuus oli kaventunut 8 prosenttiin.¹³⁵ Suunta ei kuitenkaan pysynyt laskevana, vaan viime vuosina trendi on ollut taas kasvava kaikkien ikäluokkien osalta.¹³⁶ Syitä tähän on monia, esimerkiksi huumeiden hankkiminen tuli 2010-luvun vaihteessa helpommaksi, kuin koskaan aiempina vuosikymmeninä. Tätä on edesauttanut muun muassa huumemarkkinoiden digitalisoituminen, jonka ansiosta huumeita voi tilata esimerkiksi postitse omaan kotiosoitteeseen. Digitaalisuus, kotikasvatus ja huumemarkkinoiden yleinen laajeneminen ovat laajentaneet huumeiden levikkiä ja helpottaneet niiden jakelua niin paljon, että voidaankin puhua jopa kolmannesta huumeaallosta.¹³⁷

135 Metso et al. 2009, 22, 61.

136 Kauhkonen & Hakkarainen 2002, 23-34.

137 Päihdelinkin artikkeli: ”Huumeiden käyttö Suomessa”

17,1 %

Toisaalta 2010-luvun vaihteen kasvu voidaan nähdä myös toisen huumeaallon jatkumoksi, koska huumekokeilujen määrä ei tasaantunut samalla tavoin 2000-luvulla kuin 1970- ja 1980-luvuilla. Varsinkin kannabiksen käyttö on jatkanut Suomessa kasvuaan toisesta huumeaallosta saakka, kun monissa muissa Euroopan maissa käyttö on viimeisen kymmenen vuoden aikana joko pysynyt vakaana tai jopa laskenut.¹³⁸

Kuvio 5. Kannabista kerran ainakin kerran elämässään kokeilleet ikäryhmittäin 1992-2010.

*Vuonna 1992 15-24vuotiaiden ryhmän ikähaarukka oli 18-24-vuotiaat ja vuonna 1996 16-24-vuotiaat.

Lähde: Hakkarainen et al. 2011.

Vuonna 2010 Suomessa pelkästään kannabista kokeilleita henkilöitä oli jo 17 prosenttia 15-69 vuotiaista suomalaisista, kun vuonna 1992 vastaava luku oli vain 5 prosenttia¹³⁹. 1524 -vuotiaiden osalta kannabista oli kokeillut vuoden 2002 väestökyselyn tulosten 25 prosenttia, eli joka neljäs vastaaja. Tämän ikäryhmän osalta kannabiskokeilut kuitenkin vähenivät seuraavan neljän vuoden aikana ja vuoden 2006 tulosten perusteella kokeilijoita oli 19 prosenttia kyselyyn

138 Euroopan huumeraportti 2015, 3-4.

139 Kuvio 5

vastanneista. Tämäkin oli väliaikainen notkahdus, sillä 2010 kokeilijoiden määrä oli kasvanut 21 prosenttiin.¹⁴⁰

Huumekyselyiden tuloksia tarkastellessa ja vertaillessa on syytä muistaa kuitenkin muutama tutkimusten mahdollisiin eroihin liittyvä asia. Ensinnäkin suurin osa tutkimuksista on toteutettu erilaisin aineistonkeruumenetelmin, jolloin niiden tuloksia ei voida suoraan vertailla keskenään tai tehdä liian suoria johtopäätöksia huumetilanteen kehityksestä. Toisekseen, vaikka suurin osa kyselyistä on toteutettu anonyymeinä postikyselyinä, niin silti huumeita käyttävillä henkilöillä voi olla korkeampi kynnys vastata tällaisiin kyselyihin, kuin henkilöillä jotka eivät käytä huumeita. Myös aiemmin mainittu huumekokeilujen unohtaminen tai tarkoituksellinen salaaminen voivat johtaa tulosten vääristymiseen. Näiden lisäksi väestökyselyissä on myös ollut käytäntönä rajata aineistonkeruun ulkopuolelle ilman vakituista asuntoa olevat ja laitoksissa asuvat henkilöt. Tämä tarkoittaa sitä, että huonoimmassa tilanteessa olevat huumeiden ongelmakäyttäjät voivat jäädä pois tutkimuksista jo aineistonkeruuvaiheessa. On siis hyvin todennäköistä, että vaikeasti huumeriippuvaiset kovien huumeiden ongelmakäyttäjät jäävät laajoissa väestötutkimuksissa aliedustetuiksi. Näistä seikoista huolimatta koko väestöä koskevien huumekyselyjen tulokset antavat yleiskuvan huumeiden käytön levinneisyydestä väestötasolla.¹⁴¹