1. Johdanto
2.2 Päihteiden yhteiskunnallinen asema
Päihteiden yhteiskunnallista asemaa on ehkä helpoin tarkastella siitä näkökulmasta, että mikä niiden asema on lainsäädännössä. Ainakin se toimii hyvänä lähtökohtana tarkastelulle. Hyvin usein päihteiden lainsäädännöllinen asema määrittelee myös sen, kuinka niiden käyttöön suhtaudutaan sosiaalisella ja yhteiskunnallisella tasolla. 77 Laillisista päihteistä tupakan historia Euroopassa ulottuu 1500-luvulle asti. Vaikka tupakka alkoi suhteellisen nopeasti nauttia suurta suosiota kansan parissa, niin valtioiden politiikassa tupakan vastustus ja suosio vaihtelivat alusta alkaen. Poliittinen suhde tupakkaan muodostui lähinnä sen mukaan, oliko kyseessä tupakan tuoja- vai viejävaltio, eli taloudellisilla vaikutuksilla oli suuri merkitys suhtautumiseen.
Yleisimpiä sääntelykeinoja tupakoinnin hillitsemiseksi olivat maahantuonnin rajoittaminen, tupakan pano verolle, sekä kasvatuksen ja myynnin monopolisoiminen. Toisaalta tupakan käyttöä myös suojeltiin valtiovallan toimesta, varsinkin jos sen merkitys kansantaloudelle oli huomattava. Vuosisatojen kuluessa tupakka lopulta vakiinnutti asemansa hyväksyttynä päihteenä sosiaalisella ja yhteiskunnallisella tasolla.78
Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna voidaan todeta, että Suomessa tupakointi on vähentynyt 1950-luvulta lähtien, jolloin vielä 80 prosenttia miehistä tupakoi. Nykyään vastaava lukema on alle 30 prosenttia.79 Toisaalta kieltolainkaan ei olla nähty olevan toimiva ratkaisu tupakoinnin lopettamiseksi kokonaan yhteiskunnallisella tasolla. Maailmassa ainoastaan Bhutanissa on kokeiltu laajamittaista tupakkakieltoa, jonka perusteella tupakan myymistä tai polttamista ei sallittu julkisilla paikoilla. Tupakkakielto ei kuitenkaan osoittautunut varteenotettavaksi tai kestäväksi vaihtoehdoksi, vaan tupakan myynti siirtyi lainmuutoksen jälkeen ainoastaan pimeille markkinoille.80 Huumevalistuksen kannalta onkin ongelmallista, että vaikka nykyisin tupakan mahdolliset terveydeyshaitat ovat hyvin tiedossa, niin siitä huolimatta sen käyttö on vielä laillista (vaikkakin rajoitettua). Eräs merkittävä syy tähän on tupakan suuri taloudellinen merkitys. Valtio saa tuloja tupakkaveron kautta ja monikansallisten tupakkayhtiöiden edustajat tekevät käytäväpolitiikkaa lainsäätäjäelinten edustajien kanssa ja käyttävät miljoonia euroja
77 Christie & Bruun 1986, 46–47.
78 Lahtinen 2007, 21, 23–24.
79 Duodecim. ”Tupakointi Suomessa”. 7.2.2012 <
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00294>
80 Lahtinen 2007, 173-174.
vaikuttamiseen, jotta tupakan käyttöä rajoittavien lakien ja asetusten voimaantulo vähintäänkin hidastuisi.81
Tupakan ohella toinen päihdepolitiikan kohteena oleva laillinen päihde on alkoholi. Päihteenä alkoholi eroaa tupakasta erityisesti siltä osin, että sen vaikutukset aivojen välittäjäaineisiin tulevat näkyvämmin esille käyttäjässään (päihtymys). Ero alkoholin ja tupakan vaikutusten välillä on niin voimakas, että päihtynyt alkoholin käyttäjä ei saa Suomessa esimerkiksi käyttää moottoriajoneuvoja, tai että työnantajalla on tietyin rajoituksin oikeus irtisanoa humalassa työskentelevä työntekijä, kun taas tupakan käyttö on ainoastaan rajattu tupakkapaikoille ja tauoilla toteutettavaksi.82 Tältä osin maallikon on ehkä helpompi rinnastaa alkoholi laittomiin huumeisiin, kuin mitä esimerkiksi tupakka, jonka riippuvuuspotentiaali on kuitenkin kaksi kertaa suurempi kuin alkoholilla.83 Myös alkoholin nykyiseen yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttaa osin sen pitkä historia. Esimerkiksi useat Euroopan maat ovat olleet kauan tunnettuja laadukkaista alkoholituotteistaan, kuten esimerkiksi Tanska oluistaan, Ranska viineistään tai Skotlanti viskeistään. Alkoholin yhteiskunnallinen asema Suomessa on lähtökohdiltaan myös hyvin pitkälti kulttuuri- ja talouslähtöinen. Alkoholin asema yleisesti hyväksyttynä päihteenä on nykyisin niin vankka, että alkoholinkäytön lainsäädännölliset rajoittamisyritykset voivat olla niitä ajaville poliitikoille vaikeita toteuttaa, esimerkkinä vaikkapa alkoholiveron korotukset.
Tämän vuoksi poliittinen suhtautuminen alkoholiin on ollut ristiriitaista kautta aikain, samaan tapaan kuin tupakankin suhteen.84
1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella alkoholiin suhtauduttiin paikoittain hyvinkin kielteisesti ja sen käyttöä vastustettiin. Vastustaminen johti raittiusliikkeiden perustamiseen ja esimerkiksi Suomessa jopa alkoholin käytön täyskieltoon. Suomessa kieltolaki astui voimaan 1919, mutta se ei kuitenkaan tuottanut toivottuja tuloksia ja laki purettiin vuonna 1932.85 Vaikka alkoholin aiheuttamat sosiaaliset ja terveydelliset haitat ovat terveydenhuollon näkökulmasta kiistattomat (esimerkiksi Iso-Britanniassa sen vahinkorekisteri86 on laskettu olevan laajempi kuin millään toisella päihteellä)87, niin tästäkään huolimatta sen käyttöä ei ole
81 ”Tupakkajätti lobbasi EU-poliitikkoja 1,5 miljoonalla eurolla”. 8.9.2013 < http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001808860.html>
82 Kaarne & Aalto 2009. Alkoholi ja työelämä <http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2009/8/duo98006>
83 Riippuvuutta aiheuttavien aineiden vertailu. 13.6.2016 < https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/ehkaiseva-paihdetyo/keskeiset-kasitteet/paihteiden-riippuvuus-vertailu>
84 Christie & Bruun 1986, 48-52.
85 Helsingin Sanomat, ”Kieltolaki päättyi 80 vuotta sitten”.
86 Kuvio 2
87 Nutt et al. 2010. “Drug harms in the UK: a multicriteria decision analysis” 1.11.2010. <
http://www.thelancet.com/pdfs/journals/lancet/PIIS0140-6736(10)61462-6.pdf>
nykyisin lailla kielletty – vaan ainoastaan osittain rajoitettu –, minkä voidaan katsoa aiheuttavan ongelmia huumevalistuksen vakuuttavuuden suhteen.
Kuvio 2. Huumeiden vahinkorekisteri. Haitat itselle ja muille eriteltyinä.
Lähde: The Lancet, Nutt et al. 2010.
Alkoholin valmistuksen ja vähittäismyynnin suhteen Suomen päihdepolitiikka on tietyiltä osin monopolikeskeinen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alkoholia enintään 4,7 tilavuusprosenttia sisältävien ja käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien vähittäismyynti on vapautettu vähittäismyyntiluvan omaaville tahoille, kuten ruokakaupat ja kioskit.
Käymisteitse valmistettujen ja alkoholia enintään 13 tilavuusprosenttia sisältävien alkoholituotteiden vähittäismyyntiä saavat harjoittaa sellaiset tahot, joille sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt luvan valmistaa tällaisia tuotteita. Muuten yli 4,7 prosenttisten alkoholijuomien vähittäismyynti on monopolisoitu alkoholiyhtiölle Alko Oy:lle, joka on itsenäinen ja Suomen valtion omistama osakeyhtiö.88 Sen toimintaa valvoo sosiaali- ja
88 Finlex 1143/1994. Alkoholilaki.
<http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19941143?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=alkoholi laki>
terveysministeriö. Yksinmyyntioikeus perustuu virallisesti päihdehuoltolain asettamiin sosiaali- ja terveyspoliittisiin tavoitteisiin laskea alkoholin kulutuksesta aiheutuvia haittoja, mutta taustalla voidaan nähdä myös muitakin perinteisiä päihteiden käytön kontrollointiin perustuvia intressejä, kuten jo edellä mainittu verotulojen kerääminen.89
Suomessa huumeiden yhteiskunnallisen aseman määrittelyyn vaikuttaa eniten huumausainelaki, jos kysymystä tarkastellaan lainsäädännöllisestä näkökulmasta.
Huumausainelain tavoitteena on ehkäistä laitonta huumausaineiden tuontia Suomeen, vientiä Suomesta, valmistusta, levittämistä ja käyttöä sekä vähentää muiden huumaantumistarkoituksessa käytettävien aineiden aiheuttamia terveysriskejä.
Huumausainelaki määrittelee laittomiksi huumausaineiksi kaikki YK:n huumausaineyleissopimukseen (SopS 44/1994) kuuluvat aineet ja valmisteet90 sekä psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen (SopS 23/1967) luettelemat aineet91. Myös tietyt keskushermostoon vaikuttavat kasvit, kuten khat-kasvi (Catha edulis), meskaliinia sisältävät kaktuskasvit ja Psilosybe-sienet ovat myös erikseen mainittuina huumausainelaissa.
Varsinaisten huumausaineiden lisäksi muita huumeisiin rinnastettavia päihteitä ovat myös sellaiset kemialliset yhdisteet, jotka ovat lääketieteellisiltä ominaisuuksiltaan rinnastettavissa huumausaineiksi, tai jotka ovat terveydelle vaarallisia ja joista on tehty ilmoitus valvontaan ottamista varten päätöksen 2005/387/YOS mukaisesti.92
Sosiaalinen suhtautuminen on muuttunut huumeitakin kohtaan ajan myötä, samoin kuin tupakan ja alkoholinkin osalta. Huumeet säilyivät suuressa osassa maailmaa arkisina kulutushyödykkeitä aina 1800-luvun loppupuolelle saakka, jonka jälkeen suhtautuminen niitä kohtaan alkoi kuitenkin muuttua. Ennen huumeiden käytön kriminalisointia niiden käyttöä säätelivät lähinnä yhteiskunnan normit. Sosiaalinen kontrolli hajosi siinä vaiheessa, kun lainsäädäntö tuotiin osaksi huumekysymystä, eli huumeiden käyttäjät muuttuivat sosiaalisen paheksunnan kohteista rikollisiksi ja yhteiskunnan ulkopuolisiksi jäseniksi.93 Huumeiden vastainen liikehdintä sai usein alkunsa siitä, kun huumeiden katsottiin olevan erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien taustalla. Näitä ongelmia ei osattu, tai haluttu yhdistää
89 ”Alko Oy, hallinnointiperiaatteet” < https://www.alko.fi/alko-oy/yritys/avoimuus-ja-lapinakyvyys/hallinnointiperiaatteet>
90 Esim. kokaiini, heroiini ja kannabis
91 Esim. LSD ja ekstaasi
92 Finlex 373/2008 Huumausainelaki. <
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080373?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=huumaus ainelaki>
93 Davenport-Hines 2003, 11.
esimerkiksi sosiaalisten rakenteiden muodostamiin ongelmiin, vaan ne nähtiin hyvin usein juuri huumeiden aiheuttamina.94
Tupakka ja alkoholi omasivat siis aikanaan osaltaan samankaltaisen yhteiskunnallisen aseman, kuin mikä huumausaineilla on nykyisin, mutta toisaalta huumeetkin pysyivät pitkään arkihyödykkeinä. Jälkikäteen katsottuna – varsinkin terveydenhuollollisesta näkökulmasta – on harmillista, että taistelua tupakkaa vastaan ei olla vieläkään voitettu, sillä tupakkaan kuolee vuosittain arviolta viisi tuhatta ihmistä pelkästään Suomessa. Tämä on enemmän kuin mitä huumeiden, alkoholin, AIDS:in, liikenneonnettomuuksien, itsemurhien ja murhien vuoksi menehtyy yhteensä ihmisiä vuosittain.95 Alkoholiin Suomessa kuolee noin kolme tuhatta ihmistä vuosittain.96
Huumeisiin liittyviä kuolemantapauksia, joissa vainajan verestä on löydetty huumausainejäämiä, oli esimerkiksi vuonna 2010 Suomessa 304 kappaletta. Laillisten päihteiden ja huumeiden aiheuttamien kuolemantapausmäärien suhteellinen vertailu keskenään on kuitenkin haasteellista, koska huumeiden todellista kulutusta on vaikea arvioida. Huumeiden käytön osalta kuolemantapausten määrä on joka tapauksessa ollut kasvussa viime vuosina.
Huumeiden käyttöön liittyvät kuolemantapaukset melkein kaksinkertaistuivat Suomessa 200397–2010 välillä.98 Vaikka kieltolaki ei ollut kestävä ratkaisu alkoholin käytön lopettamiseksi, niin silti tällainen asettelu, jossa aineet jotka ovat ihmiselle vaarallisia, mutta ovat siitä huolimatta laillisia, sosiaalisesti hyväksyttyjä ja yleisesti käytettyjä, luo haasteita huumevalistukselle, etenkin jos tarkastelemme huumeita farmakologisessa kontekstissa.
Kuinka valistaa nuoria uskottavasti laittomien huumausaineiden terveyshaitoista, kun samaan aikaan on kuitenkin mahdollista ostaa kaupasta täysin laillisia, mutta osittain jopa haitallisempia päihteitä?
94 Berridge 1999, 113–115.
95”Tupakoinnin aiheuttamat kuolemat”. < http://www.terve.fi/tupakan-terveyshaitat/tupakoinnin-aiheuttamat-kuolemat>
96 Soikkeli, 2002, 30.
97 Vuonna 2003 huumekuolemia oli 153 tapausta
98 Varjonen et al. 2012, 94.