1. Johdanto
3.2 Koulujen huumevalistus
Kouluissa toteutettu huumevalistus sai alkunsa ensimmäisen huumeaallon saapumisen jälkeen.
Koulujen tuottama huumevalistus saa perusteensa valtiovallan harjoittamasta huumausainepolitiikasta, eli opetuksen sisältö ja päämäärät ovat lähtökohtaisesti poliittisia kysymyksiä. Koulujen perustehtäviin kuuluu luoda oppilaille hyvän ja terveellisen elämän perusta, jonka vuoksi koulu onkin eräs merkittävimmistä lapsille ja nuorille päihde- ja huumevalistusta tuottavista tahoista. Kouluyhteisön toimijoiden aiempien haastatteluiden pohjalta voidaan todeta, että huumeisiin liittyvän opetuksen toteutus voi olla vaikeaa, koska toimijoilla on liian vähän tietoa huumeista.115 Koulujen tuottamassa huumevalistuksesssa opettajilla on kuitenkin ollut aina tärkeä rooli tästä huolimatta. Auktoriteetin ja tiedon tarjoajan lisäksi opettaja voi olla nuorille myös turvallinen aikuinen, jolta he odottavat tarvittaessa tukea.116 Koulujen virallisessa ohjeistuksessa, esimerkiksi opetussuunnitelman perusteissa huumevalistus ja muu siihen verrattavissa oleva ehkäisevä huumetyö tulivat ensimmäisen huumeaallon jälkeen esiin monimuotoisesti.117
Ensimmäisen huumeaallon jälkeen, ensimmäiset opetussuunnitelmien perusteet julkaistiin vuonna 1970 kahdessa osassa: Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö I:
Opetussuunnitelman perusteet ja II: Oppiaineiden opetussuunnitelmat. Ne otettiin käyttöön vaiheittain 1970-luvun aikana. Näissä perusteissa ei puhuta erikseen ennaltaehkäisevästä päihdetyöstä saati huumevalistuksesta, vaan sen sijaan niissä puhutaan raittiuskasvatuksesta.
Raittiuskasvatus oli yksi kansalaistaito -nimisen oppiaineen aihealueista. Sille asetettujen tavoitteiden mukaan oppilaita olisi pyrittävä ohjaamaan terveisiin ja raittiisiin elämäntapoihin yleisesti kaikessa opetuksessa. Oppiaineiden opetussuunnitelmassa mainitaan kuitenkin
114 Salasuo 2004, 18, 83, 87–88.
115 Heikkinen & Kontula 1992, 1.
116 Pylkkänen 1986, 69-70.
117 Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö I: Opetussuunnitelman perusteet, sekä II: Oppiaineiden opetussuunnitelmat sekä Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985
erikseen huumeisiin liittyen se, että opettajien ja vanhempien tulisi keskustella nuorten kanssa tupakan ja alkoholijuomien lisäksi myös huumausaineiden käytöstä. Tekstissä mainitaan raittiuskasvatuksesta esimerkiksi näin: ”Raittius on terve, luonnollinen ja myönteinen, alkoholijuomista, tupakasta ja huumaavien aineiden väärinkäytöstä vapaa elämäntapa”. Siinä huumeiden käytön nähtiin pääasiassa johtuvan nuorten uteliaisuudesta. Raittiuskasvatuksen tavoitteena oli opetussuunnitelman mukaan tarjota oppilaille tieteellistä tietoa huumausaineiden ominaisuuksista ja niiden vaikutuksista yksilöön ja yhteisöön. Opetussuunnitelman perusteissa opastetaan myös opettajaa tiedostamaan omat asenteensa ja niiden taustat, jotta hän pystyisi tarjoamaan mahdollisimman asiallista ja puolueetonta tietoa moralisoinnin sijaan. Keskustelu koetaan tekstissä hyväksi työtavaksi raittiuskasvatuksen opiskeluun. Sen mukaan opettajan ei tule keskusteluihin osallistuessaan esittää omia mielipiteitään ainoina oikeina, vaan auttaa oppilaita keksimään erilaisia ratkaisumalleja ja valitsemaan niistä itselleen mieluisin.118
Seuraava opetussuunnitelman perusteet julkaistiin vuonna 1985. Ensimmäistä kertaa opetussuunnitelman perusteet laadittiin virkamiestyönä, eikä komiteoissa. Virkamiestyö ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö vuoden 1985 perusteet olisi myös edustanut valtiovallan hyväksymää linjaa. Se nautti poliittisen vallan hyväksyntää, koska Opetushallitus virallisen vallan edustajana antoi sille hyväksyntänsä.119 Vuoden 1985 perusteiden mukaan kansalaistaitoa ei opetettu vuosiluokilla 7-9 lainkaan, vaan ainoastaan vuosiluokilla 3-6.
Yläkouluikäisten nuorten valistaminen tapahtui sen sijaan pääsääntöisesti biologian sekä liikunnan ja terveyskasvatuksen oppitunneilla.120
Yhdeksännen vuosiluokan biologian oppiainesisältöön kuului ihmisen biologia, jossa huumeita tosin ei mainita erikseen käsiteltävänä aihealueena. Huumeita on ollut kuitenkin mahdollista käsitellä esimerkiksi hermostolliseen ja kemialliseen säätelyyn liittyvillä biologian oppitunneilla. Huumeisiin liittyvä opetus tuli kuitenkin ilmi yhdeksännen luokan liikunnan oppiaineen tavoitteissa, jossa se kuului osaksi terveyskasvatusta. Sen teemana oli ”nuori ja huumeet sekä huumaavat aineet”. Tämän tarkemmin huumeisiin liittyvä opetusta ei vuoden 1985 opetussuunnitelman perusteissa ohjeistettu, vaan se jättää huumevalistuksen tarkemman suunnittelun ja toteuttamiskeinojen valinnan paikallisen opetuksen järjestäjän sekä paikallisten opetussuunnitelman varaan.121
118 Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö II: Oppiaineiden opetussuunnitelmat 1970, 175-176.
119 Rokka 2001, 21.
120 Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985, 110.
121 Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985, 168, 175, 187.
Huumevalistuksen katsottiin kuuluvan osaksi kouluissa tapahtuvaa opetusta, koska nuoret nähtiin valistuksen yhtenä tärkeimpänä kohderyhmänä ja kouluissa toteutettu valistus saavutti helposti koko ikäluokan.122 Valistuksen tärkeyttä korosti ja osin määritteli ajatus huumeiden vaarallisuudesta, jota varsinkin lehdistön kirjoittelu lietsoi. Varsinkin ensimmäisen huumeaallon aikaan lehdistön vaikutus yleiseen huumesuhtautumiseen ja huumetiedon välittämiseen oli merkittävä.123 Voidaankin hyvällä syyllä olettaa, että lehdistön luoma huumekuva tuki merkittävästi huumevalistuksen kauhupropagandaan perustuvia taustateorioita. Näkisin, että lisäksi myös huumeiden rikosoikeudellinen asema tuki hyvin pelotteluun ja shokkiefekteihin perustuvaa valistusta. Syntyi mahdollisuus kehäpäätelmälle, jossa huumeiden lainvastaisuudella perusteltiin niiden vaarallisuutta ja toisinpäin.
Myös entisten huumeidenkäyttäjien vierailut olivat myös osa tätä pelotteluun pohjautuvaa valistusta. Pelon tunteen lisäksi entisten käyttäjien kertomukset ja kokemukset saattoivat aiheuttaa nuorissa myös valistuksen kannalta ei-toivotun kuvan, jonka mukaan huumeista pystyy luopumaan vaikka niitä kokeilisikin. Huumevalistus oli aluksi hyvin usein moralisoivaa, liioiteltua, yksipuolista sekä käyttäjiä leimaavaa. Näiden syiden vuoksi se oli myös paikoittain tehotonta ja eettisesti kyseenalaista.124 Osittain näistä samoista syistä huumevalistus kärsii luottamuksen puutteesta vielä nykyisinkin. Salasuon näkemyksen mukaan, termi ”valistus”
onkin kärsinyt inflaation viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana125.
1980-luvulla huumevalistusta leimasi kauhupropagandan lisäksi myös ainekeskeisyys, eli huumeiden käyttöön liittyvät teoriat korostivat aineiden merkitystä käytön selittäjänä. Näitä ainekeskeisiä näkemyksiä oli kuitenkin vaikea perustella tieteellisellä tutkimusnäytöllä, koska näyttöä oli olemassa ylipäätään niin vähän ja osa huumetutkimuksista oli tieteellisistä lähtökohdista tarkasteltuina epäpäteviä. Tämän vuoksi tällaisia teorioita alettiin myöhemmin kutsumaan ainekeskeisyyden myyteiksi. Usein tällaiset teoriat perustuivat yksipuolisiin tai virheellisiin tulkintoihin yksittäisistä tutkimuksista, joita värittivät ideologiset tai valmiiksi asenteelliset näkemykset huumeista. Myös huumeiden käyttäjien keskuudessa levisi idealisoitu myytti huumeista, joka korosti huumeiden vaikutuksien olevan vain myönteisiä ja tuovan kaikkea hyvää mukanaan. Tällaisia myöhemmin myyteiksi todettuja teorioita olivat esimerkiksi tartuntateoria, porttiteoria ja riippuvuusmyytti. Tartuntateorian mukaan huumeiden käyttö leviää nuorison keskuudessa samalla tavoin kuin tartuntataudit. Sen ehkäisemiseksi nuoria
122 Huoponen et al. 2001, 18.
123 Hakkarainen 1992, 101-102, 105, 107.
124 Soikkeli 2001, 69.
125 Salasuo 2011, 11.
suojattiin huumeiden käytöltä tarjoamalla heille tietoa huumeista ja niiden vaaroista, usein juuri pelottelupropagandan avulla. Porttiteorian mukaan kannabis oli portti vahvempiin huumeisiin.
Vaikka tilastollinen yhteys esimerkiksi kannabiksen ja vahvempien huumeiden välillä on olemassa, niin samoin on myös muiden päihteiden osalta. Esimerkiksi alkoholin käyttäjillä on suurempi todennäköisyys kokeilla heroiinia, kuin henkilöillä jotka eivät käytä alkoholia.
Porttiteoria on myös puutteellinen siltä osin, että se sivuuttaa huumeiden käytön taustalla olevat psykososiaaliset tekijät. Riippuvuusmyytissä huumeiden käytön nähtiin johtuvan aineiden aiheuttamasta riippuvuudesta ja vierotusoireista. Samoin kuin porttiteoria, myös riippuvuusmyytti sivuutti käytön taustalla olevat psykososiaaliset tekijät.126
126 Pylkkänen 1986, 23-28.