1. Johdanto
5.2 Näkemyksiä huumeista ja huumevalistuksesta
Kyselyn alussa kartoitin opettajien näkemyksiä huumausaineista. Kysymyksen tavoitteena oli saada luotua kuvaus siitä, millainen ”luonne” yläkoulussa tapahtuvalla huumevalistuksella mahdollisesti on ja millaisista lähtökohdista huumevalistusta opettajat käytännön tasolla tuottavat. Tämän kysymyksen vastausten perusteella ei tule kuitenkaan tehdä liian suoria johtopäätöksiä huumevalistuksen luonteesta tai lähtökohdista käytännön tasolla, koska on mahdotonta sanoa kuinka paljon opettajien omat näkemykset loppujen lopuksi näkyvät itse huumevalistuksessa. Ryhmä A:n jäsenten vastauksissa eri teemat tulivat esiin 35 kertaa, ryhmä B:n jäsenten vastauksissa 31 kertaa ja ryhmä C:n jäsenten vastauksissa 67 kertaa. Tulosten perusteella mikään vastaajaryhmä ei määritellyt huumeita muita ryhmiä monipuolisemmin tai vajavaisemmin, eli eri teemoja esiintyi ryhmissä suhteellisesti lähes saman verran. Myöskään mikään teema ei tullut yhdessäkään vastaajaryhmässä erityisesti esille, vaan teemojen osuudet eri vastaajaryhmien vastauksissa olivat hyvin samansuuntaisia161.
Kuvio 6. Eri teemojen esiintymisosuudet prosentuaalisesti vastauksissa kyselylomakkeen kysymykseen ”4. Kerro lyhyesti mitä termi huumeet sinulle tarkoittaa”. Eritelty vastausryhmittäin.
Ryhmä A Ryhmä B Ryhmä C Koko tutkimusjoukko
Prosentuaalinen osuus
Teema 1. Kielletty/laiton aine
Teema 2. Vaarallinen/terveydelle haitallinen aine
Teema 3. Huumaava/päihdyttävä/keskushermostoon vaikuttava aine Teema 4. Käyttötavalla merkitys
Kaikista kyselyyn vastaajista noin puolet (48 prosenttia) kuvaili huumeita teeman 1 mukaisesti joko kielletyksi tai laittomiksi aineiksi. Suhteellisesti ryhmien A ja C jäsenistä tasan puolet määritteli termin ”huumeet” osittain niiden juridisen aseman perusteella ja ryhmän B jäsenistä 40 prosenttia. Vaikka suhteellinen erotus (10 prosenttiyksikköä) saattaa vaikuttaa suurelta, niin erot ryhmien välillä eivät olleet kovinkaan merkittäviä, kun absoluuttisia vastausmääriä ja tuloksia suhteutetaan tutkimusjoukon kokoon. Tämän tyyppisissä vastauksissa yleisesti vastaaja rajasi huumeet koskemaan ainoastaan huumausainelaissa määriteltyjä huumeita.
Tulokset olivat yllättäviä, että vain näin pieni osa opettajista määritteli huumeet niiden lainsäädännöllisen aseman kautta, vaikka Suomen harjoittaman huumausainepolitiikan lähtökohtana on kuitenkin huumeiden lainvastaisuus. Eräs tätä selittävä tekijä voisi olla se, että opettajat ovat määritelleet huumeet ensisijaisesti opettamansa oppiaineen näkökulmasta, eivätkä huumausainepoliittisista lähtökohdista. Valistus voidaan myös kokea vaikeammaksi toteuttaa tai vähemmän vakuuttavaksi, jos sen lähtökohtana on huumeiden lainsäädännöllinen asema.
Vaarallisiksi tai terveydelle haitallisiksi, eli teeman 2 mukaisesti, huumeita kuvaili noin 38 prosenttia kaikista vastaajista. Tätä tulosta voidaan mielestäni pitää myös hyvin yllättävänä, jos tarkastelussa otetaan huomioon se, että huumeet lähtökohtaisesti ovat terveydelle haitallisia.
Vaarallisuuden osalta odotin myös narkofobian mahdollisten vaikutusten näkyvän tuloksissa enemmän. Tulosten yllättävyyttä lisää myös se, että huumevalistus kuitenkin perustui hyvin pitkälti kauhupropagandaan vielä 1990-luvun vaihteeseen asti, jonka olisin odottanut myös opettajien huumemääritelmissä. Näiden syiden vuoksi odotin huomattavasti suuremman osan vastaajista määrittelevän ja mainitsevan huumeet erikseen vaarallisina aineina päihdyttävyyden lisäksi. Toisaalta tulokset tukevat kirjallisuudessa esiintyneitä arvioita huumevalistuksen kehityksestä, eli sitä että valistuksessa ollaan siirrytty pois pelotteluun perustuvista valistusmalleista neutraalimman tiedon välitykseen. Jos tuloksia tarkastellaan tarkemmin sen perusteella, milloin vastaaja on aloittanut huumevalistuksen opettamisen, voidaan todeta, että suhteellisesti vähiten tällä perusteella huumeet määrittelivät ryhmän A jäsenet, noin 31 prosenttia, kun kahdessa muussa ryhmässä teeman 2 suhteellinen osuus oli noin 40 prosenttia.
Absoluuttisia lukuja tarkastella ryhmän A ja B erotus oli vain yksi vastaaja, joten tältä kannalta tarkasteltuna ero ei ole kuitenkaan merkittävä. Tämän tyyppisille vastauksille tyypillistä oli huumeiden kuvaileminen yleisesti vaarallisiksi tai terveydelle haitallisiksi, sen sijaan että huumeita tai niiden vaikutuksia olisi tarkemmin avattu.
Teeman 3 mukaisesti, eli päihdyttäviksi, huumaaviksi tai keskushermostoon vaikuttaviksi aineiksi huumeita kuvaili yhteensä 98 prosenttia vastaajista, eli yhtä henkilöä vaille kaikki vastaajat. Havainnollistaakseni kysymystä ja sen tuloksia tarkemmin, ainoa vastaus jossa vastaaja ei määritellyt huumeita päihdyttäviksi, huumaaviksi tai keskushermostoon vaikuttaviksi oli vastaus: ”Terveyden tuhoavia aineita”. Tällaisen määritelmän perusteella ja tietyn näkemyksen mukaisesti esimerkiksi kovat rasvat tai suola voitaisiin myös laskea huumeiksi, vaikka tätä vastaaja tuskin on vastauksellaan tarkoittanut. Tulkitsisin tämän teeman tuloksia siten, että huumevalistusta opettaville opettajille huumeiden määrittelyn ehdoton lähtökohta on juuri niiden tieteellinen, mutta samalla myös neutraali määrittely. Niiden lainsäädännöllinen asema tai haitallisuus ovat määrittelyn kannalta vasta toissijaisia.
Myös neljännen teeman mukaisten vastausten määrä yllätti minut, tällä kertaa suuren esiintyvyyden vuoksi. Yhteensä noin 36 prosentissa kaikista vastauksista huumeiden määrittelyyn vaikutti vastaajien mukaan huumeiden käyttötapa. Esimerkiksi jos jotain keskushermostoon vaikuttavaa ainetta, kuten vaikkapa liuottimia tai lääkkeitä, käytetään päihtymistarkoitukseen, voitiin tämä silloin laskea vastaajien mukaan huumeiden käytöksi.
Teeman 4 mukaisesti huumeita kuvaili noin joka kolmas kyselyyn vastaajista. Vastaukset jakautuivat siten, että ryhmien A ja C vastaajille käyttötavalla oli eniten merkitystä. Heistä suhteellisesti enemmän kuin joka kolmas määritteli huumeita osin myös käyttötavan mukaisesti. Ryhmä B:n vastaajista vain noin joka neljäs vastaaja kuvaili teemaa näin.
Tässäkään teemassa vaihtelut eivät tosin olleet absoluuttisina vastausmäärinä tarkasteltuna kovin suuria.
Ryhmien välillä erot vastauksissa olivat hyvin vähäisiä, mutta teemojen väliset erot olivat suuria. Tämän tutkielman kyselyn vastausten perusteella huumevalistusta opettaville opettajille selvästi tärkeintä huumeiden määrittelyssä ovat niiden kemialliset vaikutukset ihmiseen (teema 3), joka on valistuksellisista lähtökohdista tarkasteltuna kaikkein neutraalein määritelmä.
Toiseksi tärkeimmäksi huumeita kuvailevaksi seikaksi nousi niiden lainsäädännöllinen asema (teema 1). Eli noin puolet kaikista vastaajista katsoi huumeiden olevan nimenomaan huumausainelaissa määriteltyjä aineita, olivatpa huumeen vaikutukset minkälaisia tahansa.
Ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja vastausten lukumäärissä. Yllättävintä tuloksissa oli mielestäni se, että vain 38 prosenttia kaikista vastaajista kuvaili huumeita vaarallisiksi tai terveydelle haitallisiksi (teema 2). Ehkä tässä on huomattavissa huumeisiin liittyvän tieteellisen tiedon lisääntyminen. Sen lisäksi vastauksiin on voinut vaikuttaa myös viime vuosina tapahtunut huumausaineiden lääke- ja viihdekäytön vapautuminen tietyissä valtioissa, joka on
osaltaan myös muuttanut varsinkin 1970- ja 1980-luvuilla vallinnutta käsitystä, että kaikki huumeet käyttömääristä tai -tavoista riippumatta aiheuttavat käyttäjälleen vakavia terveyshaittoja.
Lääketieteelliset määritelmät pätevät huumeisiin lainsäädännöstä riippumatta. Mutta vain muutama opettaja määritteli huumeet pelkästään niiden huumaavien, päihdyttävien tai muiden keskushermostollisten vaikutusten perusteella. Suurin osa vastaajista määritteli huumeita myös muista lähtökohdista tämän lisäksi. Suomessa huumausainelainsäädäntö tähtää huumeiden täyskieltoon, joten myös kielletty ja laittomuus -määritelmät ovat täysin valideja määritelmiä, jos tarkastelun kohteena on nimenomaan suomalainen huumevalistus. Terveydelle haitallisuuden voidaan myös katsoa olevan määritelmänä pätevä, sillä mikään päihde ei lähtökohtaisesti ole terveydelle hyväksikään. Sen sijaan kaikki huumeet eivät ole terveydelle sen vaarallisempia, kuin laillisetkaan päihteet. Vaarallisuusnäkökulmaa tarkasteltaessa täytyy siis samalla ottaa myös huomioon käyttötapa ja ainetta käyttävän henkilön yksilölliset ominaisuudet.
Kartoitin kyselyssäni myös huumevalistusta opettavien opettajien näkemyksiä huumevalituksen eroista suhteessa huumekasvatukseen, sekä -opetukseen162. Kuviossa 7 on nähtävissä, kuinka suuri osa kultakin eri vuosikymmeninä huumevalistuksen opettamisen aloittaneista opettajista näki huumevalistuksen synonyymina huumekasvatukselle ja -opetukselle. Tämän kysymyksen vastuksissa oli selkeästi havaittavissa muutos eri vuosikymmeninä opetuksen aloittaneiden opettajien välillä, varsinkin jos verrataan ryhmä A:n jäsenten vastauksia ryhmä C:n jäsenten vastauksiin. Ryhmä A:n vastaajista puolet ei nähnyt termien välillä eroa, vaan katsoivat kaikkien kolmen edustavan samaa ehkäisevän päihdetyön muotoa. Ryhmä C:n vastaajista kolmasosa ei nähnyt termien välillä eroja ja suurin osa katsoi huumevalistuksen edustavan monella tapaa vanhanaikaista ehkäisevän päihdetyön menetelmää.
Termien välillä eroja näkevien opettajien vastauksissa tuli esille etenkin valistuksen yksisuuntaisuus (ylhäältä alaspäin), kun taas huumekasvatus ja -opetus koettiin vuorovaikutteisena tapana tukea oppilaiden omaa ajattelua ja omien johtopäätösten tekemistä, esimerkiksi keskustelujen kautta. Huumevalistus koettiin myös hyvin yksipuolisena verrattuna huumekasvatukseen ja -opetukseen. Eroja näkevien vastaajien näkökulmasta huumevalistus koettiin lähinnä pelkästään huumeiden vaikutuksista ja käytön vaaroista kertovana, kun taas -opetukseen ja -kasvatukseen liitettiin muun muassa opettajan ja oppilaiden välinen keskustelu,
162 Kuvio 7
monipuolisen ja tosiasioihin perustuvan tiedon jakaminen, huumeiden käytön mahdolliset seuraukset (yksilön lisäksi esimerkiksi yhteiskunnalle tai läheisille), sekä neutraalisuus.
Suhteellisen monessa vastauksessa valistuksen koettiin jo pelkkänä terminä omaavan negatiivisen sävyn tai kaiun, kuten tutkielman huumevalistusta käsittelevässä kappaleessa kävi ilmi.
Kuvio 7. Vastausten prosentuaalinen jakautuminen ryhmittäin kyselylomakkeen kysymykseen numero ”5. Tarkoittavatko huumevalistus, -kasvatu ja -opetus mielestäsi eri asioita?”
50%
40% 33% 39%
19%
7%
10%
11%
31%
53% 57% 49%
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
80%
90%
100%
Ryhmä A Ryhmä B Ryhmä C Koko tutkimusjoukko
Prosentuaaliset osuudet
Eivät Epäselvä kanta Kyllä