1. Johdanto
6.3 Huumevalistuksen kehitys
Kyselyssä opettajilta pyydettiin myös antamaan arvionsa huumevalistuksen ”onnistumisesta”
tehtävässään175. Valistuksen onnistuneisuuden (toisin sanoen vaikuttavuuden) mittaaminen on äärimmäisen vaikeaa ja se ei ollutkaan tämän kysymyksen perimmäinen tavoite. Kysymyksen tarkoituksena oli se, että opettajat saivat itse määritellä valistuksen onnistuneisuuden ja kuinka hyvin se heidän mielestään on toteutunut eri vuosikymmeninä. Vastaukset siis edustavat vain vastaajien arvioita huumevalistuksen onnistuneisuudesta. Näiden tulosten perusteella oli
175 Kuvio 11
mahdollista tarkentaa opettajien näkymyksiä mahdollisen muutoksen luonteesta, eli lähinnä sitä onko muutos ollut hyvää vai huonoa. Osa kyselyyn vastaajista todennäköisest tulkitsi myös kysymyksen 10. kysymyksenasettelun samalla tavoin kuin kysymyksissä 7. ja 8., joissa mahdollista muutosta pyydettiin arvioimaan suhteessa omaan uraan, koska ”En osaa sanoa” -vastausten määrä oli niin suuri tässäkin kysymyksessä. Toisaalta vastaajilla ei välttämättä myöskään ollut tarkkaa tietoa Suomen huumetilanteen muutoksesta, johon valituksen onnistuneisuutta olisi ollut mahdollista verrata.
Kuvio 11. Vastausten prosentuaalinen jakautuminen kyselylomakkeen kysymykseen ”10.
Miten huumevalistus on mielestäsi onnistunut tehtävässään eri vuosikymmeninä?”
Vastaajille oli sitä vaikeampaa arvioida huumevalistuksen onnistuneisuus mitä pidemmälle ajassa mentiin taakse päin. 1980-luvun kohdalla vain noin 28 prosenttia vastaajista oli vastannut jotain muuta kuin vastausvaihtoehdon ”En osaa sanoa”, kun 2010-luvun kohdalla sama osuus oli noin 82 prosenttia vastaajista. Opettajien vastauksista käy suoraan ilmi se, että suurin osa vastaajista katsoi huumevalistuksen onnistuneen tehtävässään joka vuosikymmen edellistä vuosikymmentä paremmin, paitsi 2010-luvulla. 2010-luvun kohdalla yhteensä noin 48
3% 2%
Todella huonosti Huonosti En osaa sanoa Hyvin Todella hyvin
prosenttia vataajista katsoi huumevalistuksen onnistuneen hyvin tai todella hyvin, kun edellisen vuosikymmenen kohdalla 50 prosenttia vastaajista katsoi valistuksen onnistuneen tehtävässään hyvin tai todella hyvin. Muutos ei ole tosin kovinkaan merkittävä (yksi vastaaja). Suurin muutos onnistuneisuuden arvioineissa tapahtuu 1990-luvun ja 2000-luvun välillä. 1990-luvun kohdalla yhteensä vain noin 26 prosenttia vastaajista katsoi huumevalistuksen onnistuneen tehtävässään hyvin, mutta 2000-luvun kohdalla noin 43 prosenttia katsoi huumevalistuksen onnistuneen tehtävässään hyvin. Myös se voidaan huomata tuloksia tarkastelessa, että ”Todella huonosti” ja
”Todella hyvin” -vastausvaihtoehtojen vastaajien määrä pysyi vuosikymmenestä toiseen suhteellisen tasaisena. Jälkimmäisen vastausvaihtoehdon kohdalla vaihtelut vuosikymmenten välillä olivat hieman suurempia.
Niiden vastaajien osuus, jotka kokivat huumevalistuksen onnistuneen tehtävässään huonosti, nousi 1980-luvulta alkaen tasaisesti aina 2010-luvulle. Niiden vastaajien osuuden, jotka kokivat huumevalistuksen onnistuneen hyvin, voidaan nähdä kasvaneen suhteellisesti kuitenkin enemmän. Jos vertailemme näitä kahta, niin vielä 1980-luvun kohdalla suurempi osa vastaajista koki huumevalistuksen onnistuneen huonosti. 1990-luvun kohdalla ”Hyvin” ja ”Huonosti”
vastausvaihtoehdon oli valinnut yhtä moni vastaaja. Niiden vastaajien osuus, jotka näkivät huumevalistuksen onnistuneen hyvin, oli kuitenkin kasvanut suhteessa enemmän edellisestä vuosikymmenestä. Sama on huomattavissa myös 2000-luvun kohdalla, jolloin vastausvaihtoehdon ”Huonosti” valinneiden vastaajien osuuden kasvu hidastuu entisestään ja
”Hyvin” -vastausvaihtoehdon valinneiden vastaajien osuus kasvoi noin 22 prosenttiyksikköä, eli sen osuus yli kaksinkertaistui. 2010-luvun kohdalla ”Huonosti” -vastausvaihtoehdon valinneita oli enemmän kuin muiden vuosikymmenten kohdalla ja sen osuus kasvoi verrattuna edellisiin kohtiin. Niiden vastaajien määrä, jotka näkivät valistuksen onnistuneen 2010-luvulla hyvin, pysyi samana kuin 2000-luvun kohdalla. ”Erittäin hyvin” vastausvaihtoehdon valinneiden määrä pieneni yhden vastaajat verran.
Vastaajien näkemyksen mukaan huumevalistus siis parani aina 2000-luvulle saakka, mutta sen jälkeen ”Huonosti” ja ”Todella huonosti” -vastausvaihtoehtojen valinneiden määrä kasvoi, kun samalla niiden vastaajien määrä pieneni tai pysyi samana, jotka katsoivat huumevalistuksen parantuneen. Muutokset ovat tilastollisesti niin pieniä, että näistä huomioista ei voida tehdä suurempia johtopäätöksiä. Tärkeämpää on tarkastella yleistä trendiä kaikkien vuosikymmenten välillä, jonka perusteella voidaankin todeta, että isompi osa vastaajista katsoi huumevalistuksen kehittyneen parempaan suuntaan 2010-luvulle asti. Jos vastauksia tarkastellaan keskimäärin vuosien 1980-2016 välillä, niin tällöin voidaan huomata, että isompi osa vastaajista katsoi
huumevalistuksen onnistuneen keskimäärin hyvin tai todella hyvin (yhteensä noin 34 prosenttia), kuin huonosti tai todella huonosti (yhteensä noin 26 prosenttia). Keskimäärin eniten vastauksia keräsi kuitenkin ”En osaa sanoa” -vastausvaihto (yhteensä noin 41 prosenttia).
Tuloksia voidaan tarkastella myös yksityiskohtaisemmin vastaajaryhmittäin176. Tällöin huomataan se, että ryhmä A:n jäsenten vastauksissa oli keskimäärin kaikkein vähiten ”En osaa sanoa” -vastauksia, keskimäärin noin 30 prosenttia. Ryhmä B:n ja C:n kohdalla sama lukema oli noin 37 prosenttia ja 49 prosenttia. Vuosikymmenten välillä ei ryhmä A:n vastauksissa ollut huomattavissa selvää trendiä suuntaan tai toiseen, vaan muutokset vastauksissa olivat hyvin maltillisia. Keskimäärin vuosien 1980-2016 välillä ryhmä A:n jäsenistä hieman suurempi osa katsoi huumevalistuksen onnistuneen huonosti tai todella huonosti, kuin hyvin tai todella hyvin.
Ryhmä B:n vastaajista 80 prosenttia ei osannut ottaa kantaa 1980-luvulla huumevalistuksen onnistumiseen ja yksikään vastaaja ei katsonut sen onnistuneen hyvin. Yhden vastaajan mielestä valistus oli onnistunut 1980-luvulla todella hyvin. 1990-lukua arvioidessa vastauksissa oli huomattavissa selvästi enemmän hajontaa, kun vain 40 prosenttia vastaajista oli valinnut
”En osaa sanoa” –vastausvaihtoehdon. Tällöinkin isompi osa vastaajista vielä katsoi huumevalistuksen onnistuneen enemmän huonosti kuin hyvin. 2000- ja 2010-lukujen kohdalla ryhmä B:n jäsenistä isompi osa katsoi huumevalistuksen onnistuneen tehtävässään hyvin tai todella hyvin. Keskimäärin vuosina 1980-2016 hieman isompi osa ryhmä B:n vastaajista katsoi huumevalistuksen onnistuneen hyvin tai todella hyvin, kuin huonosti tai todella huonosti.
Ryhmä C:n jäsenistä selvästi suurin osa ei osannut sanoa, kuinka valistus on onnistunut 1980- ja 1990-luvuilla, mutta 2000- ja 2010-lukujen kohdalla hieman yli puolet vastaajista katsoi huumevalistuksen onnistuneen hyvin tai todella hyvin. Ryhmä C oli ainoa, jonka jäsenet katsoivat huumevalistuksen onnistuneen keskimäärin enemmän hyvin kuin huonosti vuosien 1980-2016 välillä.
176 Kuviot 12, 13 ja 14
Kuvio 12. Ryhmä A:n jäsenten vastausten prosentuaalinen jakautuminen kyselylomakkeen kysymykseen ”10. Miten huumevalistus on mielestäsi onnistunut tehtävässään eri vuosikymmeninä?”
Ryhmien välillä on mahdollista huomata muutama merkittävä eroavaisuus. Ryhmä A:n jäsenten vastaukset jakautuivat kaikkein tasaisimmin, eikä vuosikymmenten väliset muutokset olleet niin suuria kuin ryhmien B ja C kohdalla. Tämä kertoo mielestäni ennen kaikkea siitä, että ryhmä A:n jäsenillä oli pitkän oman uran ansiosta helpompaa arvioida huumevalistuksen mahdollista onnistumista. Myöhemmin uransa aloittaneet eivät pystyneet arvioimaan valistuksen onnistuneisuutta empiiristen opetuskokemusten kautta, vaan heidän arvionsa on täytynyt perustua muihin huumevalistuksen mahdollista onnistuneisuutta ilmaiseviin indikaattoreihin. Toinen merkittävä seikka oli se, että mitä myöhemmin vastaaja oli aloittanut uransa, sitä onnistuneempana hän koki huumevalistuksen. On vaikea sanoa, että miksi ryhmä A:n ja B:n jäsenistä näinkin iso osa katsoi huumevalistuksen onnistuneen huonosti tai todella huonosti vielä 2000- ja 2010-luvuillakin, jolloin taas ryhmä C:n jäsenistä selvästi isompi osa katsoi sen onnistuneen hyvin.
13%
0% 0%
6% 5%
0%
6%
13%
6% 6%
0%
5%
10%
15%
20%
25%
30%
35%
40%
1980-luku 1990-luku 2000-luku 2010-luku Keskimäärin vuosina 1980-2016
Prosentuaalinen osuus
Todella huonosti Huonosti En osaa sanoa Hyvin Todella hyvin
Kuvio 13. Ryhmä B:n jäsenten vastausten prosentuaalinen jakautuminen kyselylomakkeen kysymykseen ”10. Miten huumevalistus on mielestäsi onnistunut tehtävässään eri
vuosikymmeninä?”
Kuvio 14. Ryhmä C:n jäsenten vastausten prosentuaalinen jakautuminen kyselylomakkeen kysymykseen ”10. Miten huumevalistus on mielestäsi onnistunut tehtävässään eri
vuosikymmeninä?”
Todella huonosti Huonosti En osaa sanoa Hyvin Todella hyvin
7%
Todella huonosti Huonosti En osaa sanoa Hyvin Todella hyvin
Kartoitin kyselyssäni myös opettajien mielipiteitä opetusmateriaalin laadusta177. Tämäkin kysymys oli ainakin osittain sidoksissa uran pituuteen, eli vastaajilla oli vaikeuksia ottaa kantaa niitä vuosikymmeniä koskeviin osioihin, jolloin he itse eivät olleet toimineet opettajina eikä heillä tämän vuoksi ollut kokemusta opetusmateriaalien laadusta. 1980-luvun virallisesta huumevalistukseen liittyvästä opetusmateriaalista selvästi suurin osa ei osannut sanoa mitään (noin 64 prosenttia). 1980-luvun kohdalla isompi osa vastaajista koki materiaalin huonona tai todella huonona, kuin laadukkaana tai todella laadukkaana. 1990-luvunkin kohdalla vielä hieman yli puolet (noin 54 prosenttia) vastaajista oli valinnut ”En osaa sanoa” -vastausvaihtoehdon.
Muiden vastausvaihtoehtojen kohdalla muutokset olivat hyvin hillittyjä, mutta trendi kohti laadukasta ja todella laadukasta oli vastauksissa huomattavissa jo tässä vaiheessa. Tämä tukee edellisissä luvuissa esitettyjä näkemyksiä huumevalistuksen yleisestä muutoksesta. 1990-luvun ja 2000-luvun vastauksissa erot tulevat selvästi esille. 2000-luvulla opetusmateriaaleja piti laadukkaina jo noin 52 prosenttia vastaajista. 2010-luvun kohdalla muutokset edelliseen vuosikymmeneen taas tasaantuivat, lukuun ottamatta vastausvaihtoehtoa ”Erittäin laadukasta”, joka kasvoi noin 10 prosenttiyksikköä. Keskimäärin vuosien 1980-2016 välillä suurempi osa kaikista vastaajista katsoi opetusmateriaalin olevan enemmän laadukasta kuin huonoa.
Tämänkin kysymyksen tuloksia tarkastellessa tärkeintä on huomioida mahdolliset kehitystrendit. Niiden vastaajien määrä, jotka pitävät huumevalistukseen liittyviä opetusmateriaaleja laadukkaina, kasvoi vuosikymmenestä toiseen. Huonoa pitäneiden osuus kasvoi myös 2000-luvun kohdalle asti, mutta 2010-luvulla käytettävissä olleen materiaalin huonona näki hieman pienempi osuus vastaajista edelliseen vuosikymmeneen verrattuna.
177 Kuvio 15
Kuvio 15. Kaikkien vastausten prosentuaalinen jakautuminen kyselylomakkeen kysymykseen
”11. Kuinka laadukasta huumevalistukseen liittyvä virallinen opetusmateriaali (oppikirjat, opettajankirjat, jne.) on mielestäsi ollut eri vuosikymmeninä?"
Ryhmien tuloksia tarkastellessa voimme huomata, että ryhmä A:n vastaukset178 muuttuvat eri vuosikymmenten kohdalla suhteellisen tasaisesti. Tämän ryhmän vastauksissa esiintyi vastausvaihtoehto ”En osaa sanoa” kaikkein vähiten. Puolet ryhmän vastaajista piti vielä 1980-materiaaleja todella huonona tai huonona (yhteensä noin 50 prosenttia) kuin hyvinä (noin 31 prosenttia), mutta 1990-luvun kohdalla ja siitä eteenpäin suurempi osa katsoi materiaalin parantuneen vuosikymmenestä toiseen. Kaikkein laadukkainta opetusmateriaali on ollut ryhmä A:n vastaajien mielestä 2010-luvulla.
Todella huonoa Huonoa En osaa sanoa Laadukasta Todella laadukasta
Kuvio 16. Ryhmä A:n jäsenten vastausten prosentuaalinen jakautuminen kyselylomakkeen kysymykseen ”11. Kuinka laadukasta huumevalistukseen liittyvä virallinen opetusmateriaali (oppikirjat, opettajankirjat, jne.) on mielestäsi ollut eri vuosikymmeninä?"
Ryhmä B:n vastauksissa179 suhteelliset muutokset ovat huomattavasti suurempia kuin ryhmä A:n vastauksissa. Muutoksen voi huomata, kun verrataan 1990-luvun kohtaa 2000- ja 2010-lukujen kohtiin. Kyseisen ryhmän jäsenistä vielä lähes puolet (noin 47 prosenttia) koki valistukseen liittyvän opetusmateriaalin huonoa, kun vastaavasti laadukkaana (noin 7 prosenttia) tai todella laadukkaana (noin 7 prosenttia) sitä piti yhteensä vain 14 prosenttia vastaajista. Jos näitä tuloksia verrataan 2000-luvun kohdan tuloksiin, voimme huomata, että muutos näiden välillä on todella merkittävä. 2000-luvun kohdalla yhteensä jo 60 prosenttia vastaajista katsoi opetusmateriaalin olleen joko laadukasta tai todella laadukasta. Muutosta selittää suurimmaksi osaksi niiden vastaajien määrän iso väheneminen, jotka eivät osanneet ottaa kysymykseen kantaa. 2000- ja 2010-lukujen välillä ryhmä B:n vastaajat eivät nähneet opetusmateriaalin laadun muuttuneen lainkaan. Keskimäärin 1980–2016 välisenä aikana noin 33 prosenttia vastaajista katsoi opetusmateriaalin olleen huonoa ja noin 37 prosenttia koki sen olleen laadukasta tai todella laadukasta.
Todella huonoa Huonoa En osaa sanoa Laadukasta Todella laadukasta
Kuvio 17. Ryhmä B:n jäsenten vastausten prosentuaalinen jakautuminen kyselylomakkeen kysymykseen ”11. Kuinka laadukasta huumevalistukseen liittyvä virallinen opetusmateriaali (oppikirjat, opettajankirjat, jne.) on mielestäsi ollut eri vuosikymmeninä?”
Ryhmä C:n vastaajista180 suurin osa ei osannut ottaa kantaa 1980-luvun ja 1990-luvun opetusmateriaalien laatuun, mutta 2000- ja 2010-lukujen kohdalla suhteellisesti isompi osa vastaajista katsoi opetusmateriaalin olevan laadukasta kuin huonoa. Tässäkin ryhmässä suurin osa vastaajista katsoi opetusmateriaalin olleen keskimäärin laadukasta vuosien 1980-2016 välisenä aikana. Ryhmien välisistä eroista on vaikea tehdä suoria johtopäätöksiä pienen vastaajamäärän vuoksi, mutta se voidaan todeta, että jokaisen ryhmän tulokset ovat hyvin saman suuntaisia. Suoraa vertailua hankaloitti myös se, että ryhmien B ja C vastaajista kovinkaan moni ei osannut ottaa kantaa 1980- ja 1990-lukujen virallisten opetusmateriaalien laadusta. Ryhmien vastauksista on kuitenkin huomattavissa se, että jokainen ryhmä koki opetusmateriaalin laadun parantuneen vuosikymmenestä toiseen.
Todella huonoa Huonoa En osaa sanoa Laadukasta Todella laadukasta
Kuvio 18. Ryhmä C:n jäsenten vastausten prosentuaalinen jakautuminen kyselylomakkeen kysymykseen ”11. Kuinka laadukasta huumevalistukseen liittyvä virallinen opetusmateriaali (oppikirjat, opettajankirjat, jne.) on mielestäsi ollut eri vuosikymmeninä?"
3% 3% 7%
0% 3%
10% 10%
23% 20%
16%
87% 83%
20%
3%
48%
0% 3%
50%
63%
29%
0% 0% 0%
13%
3%
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
80%
90%
100%
1980-luvulla 1990-luvulla 2000-luvulla 2010-luvulla Keskimäärin vuosina 1980-2016
Prosentuaalinen osuus
Todella huonoa Huonoa En osaa sanoa Laadukasta Todella laadukasta