Arvioita muutoksesta

Tässä osissa huumevalistuksen mahdollista muutosta tarkastellaan ensisijaisesti kyselyn kysymysten 7-12 vastausten pohjalta. Kyselyn tuloksia arvioidessa täytyy ottaa huomioon kysymyksenasettelu erityisesti niiden kysymysten osalta, joissa muutosta on pyritty arvioimaan suhteessa oman uran pituuteen. Esimerkiksi kysymyksen numero ”7. Onko huumevalistukseen liittyvä koulusi virallinen ohjeistus mielestäsi muuttunut urasi aikana” vastaustulosten¹⁷¹ tarkastelussa täytyy siis muistaa, että kyseessä ovat opettajien omat näkemykset ja tulkinnat muutoksesta ja vastaajat ovat suhteuttaneet ne oman uransa pituuteen. Näiden huomioiden ohella mainittakoon vielä myös se, että osa vastaajista ei ollut käsittänyt esimerkiksi opetussuunnitelman olevan osa koulun virallista ohjeistusta, joka osaltaan vaikutti vastausten jakaumaan.

Virallinen ohjeistus on siis luonnollisesti muuttunut vähintään opetussuunnitelmien perusteiden muutosten mukaisesti, mutta paikallistasolla muutos on voinut olla vieläkin voimakkaampaa, koska vuosien varrella huumetilanne on muuttunut, huumeista on saatu lisää tieteellistä tietoa ja käsitykset oppimisesta ovat muuttuneet. Suurin osa vastaajista koki, että huumevalistukseen liittyvä virallinen ohjeistus ei ollut muuttunut oman uran aikana. Tuloksiin varmasti vaikuttaa juuri se, että kysymyksessä pyydettiin vertamaan huumevalistuksen mahdollista muutosta suhteessa omaan uraan. Tästä johtuen suuri osa vastaajista – lähinnä vuoden 2003 jälkeen huumevalistuksen opetuksen aloittaneet – ei ollut kokenut muutosta tapahtuvan. Esimerkiksi

170 Heikkinen & Kontula 1992, 124, 128.

171 Kuvio 9

vuosien 2004 ja 2014 opetussuunnitelman perusteissa terveyskasvatukseen tai päihteisiin liittyvä osuus ei ollut juurikaan muuttunut.

Kuvio 9. Vastausten prosentuaalinen jakautuminen ryhmittäin kyselylomakkeen kysymykseen

”7. Onko huumevalistukseen liittyvä koulusi virallinen ohjeistus mielestäsi muuttunut urasi aikana?”

Yhteensä 14 vastaajaa (23 prosenttia kaikista vastaajista) koki, että huumevalistukseen liittyvä virallinen ohjeistus olisi muuttunut paljon, tai jonkin verran oman uran aikana. Näistä 14:sta vastaajasta kahdeksan henkilöä kuului ryhmä A:han, kolme henkilöä ryhmä B:hen ja kolme henkilöä ryhmä C:hen. Tämän perusteella muutoksen ovat muita herkemmin huomanneet luonnollisesti juuri ryhmä A:n vastaajat, joiden uran pituus on pisin. Tässä täytyy ottaa toisaalta huomioon myös se, että ryhmä A:n jäsenet jakautuivat tässä kysymyksessä puoliksi, eli toinen puoli ei ollut huomannut muutosta juurikaan tai ollenkaan. Pitkä ura ei siis automaattisesti tarkoittanut sitä, että vastaaja olisi havainnut muutoksen virallisessa ohjeistuksessa.

Tämän kysymyksen tuloksia voidaan myös verrata ristiin kysymyksen ”6. Miten selkeäksi koet koulusi virallisen ohjeistuksen huumevalistuksen tavoitteiden osalta” -tuloksiin. Tällöin näyttää siltä, että ne vastaajaryhmät, jotka eivät kokeneet virallista ohjeistusta selkeäksi, olivat myös

6,25% 6,67% 3%

Ryhmä A Ryhmä B Ryhmä C Koko tutkimusjoukko

Prosentuaalinen osuus

On muuttunut paljon On muuttunut jonkin verran Ei ole muuttunut juurikaan Ei ole muuttunut ollenkaan

kokeneet sen muuttuneen eniten. Virallisen ohjeistuksen muutos ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen ohjeistuksen epäselkeyteen. Ryhmä A:n vastaajista yhdeksän henkilöä koki koulun virallisen ohjeistuksen ei ollenkaan tai kovinkaan selkeäksi ja kahdeksan henkilöä koki virallisen ohjeistuksen muuttuneen paljon tai jonkin verran, mutta nämä olivat eri vastaajia.

Tarkempi vastaajakohtainen analyysi nimittäin tuo ilmi, että ne ryhmä A:n vastaajat, jotka pitivät virallista ohjeistusta selkeänä, kokivat sen myös muuttuneen eniten. Samoin niiden vastaajien mielestä, jotka kokivat virallisen ohjeistuksen epäselvänä, virallinen ohjeistus oli myös muuttunut eniten. Yhteensä 11 ryhmä A:n vastaajaa koki asian tällä tavoin.

Toinen selvä poikkeus tuloksissa oli ryhmä C:n vastaajien yllättävän suuri osuus heistä, jotka eivät olleet kokeneet koulun virallisen ohjeistusta ollenkaan selkeänä. Näin vastanneita oli yhteensä viisi henkilöä, joista kaikki myös ilmoittivat, että virallinen ohjeistus ei ole muuttunut ollenkaan. Tämän perusteella voidaan olettaa, että koulun virallinen ohjeistus huumevalistuksen osalta on jo alusta lähtien ollut heille epäselvä. Heistä kaikilla oli työkokemusta jo useampi vuosi, eli kyseessä ei ollut juuri uransa aloittaneet opettajat.

Tästä ei voi tehdä kovinkaan suuria johtopäätöksiä, mutta se voidaan kuitenkin todeta, että jossain määrin koulujen virallisessa ohjeistuksessa huumevalistuksen osalta on parantamisen varaa, jos huumevalistuksen tavoitteet eivät ole valistusta opettaville opettajille selvät, vaikka opettaja olisi aloittanut uransa 10, 20 tai 30 vuotta sitten. Kysymykseen, mistä tämä johtuu, tämä tutkielma ei pysty ottamaan suoraan kantaa, mutta mahdollisia syitä voisivat olla esimerkiksi huumausainepolitiikan tavoitteiden epäselvyys, paikallistason opetussuunnitelmien ja koulujen tarkemman ohjeistuksen vajavaisuus huumekysymyksen osalta tai huumeisiin liittyvän tiedon ristiriitaisuus. Enemmistö ryhmien B ja C vastaajista kuitenkin koki virallisen ohjeistuksen sitä selvemmäksi, mitä vähemmän he kokivat sen muuttuneen. Näissä ryhmissä selvästi suurimman osan vastaajien mielestä ohjeistus oli selkeä tai todella selkeä, eikä suurin osa vastaajista ollut kokenut virallisen ohjeistuksen muuttuneen juurikaan tai ollenkaan.

Sen sijaan pedagogisten keinojen osalta suurin osa vastaajista oli kokenut, että huumevalistus oli muuttunut pedagogisesti heidän uransa aikana¹⁷². Suurin osa, eli noin 60 prosenttia kaikista vastaajista oli kokenut huumevalistuksen muuttuneen oman uransa aikana paljon tai jonkin verran. Jos tuloksia tarkastellaan tarkemmin ryhmien vastausten jakautumisen perusteella, niin tälölin tuloksissa on havaittavissa sama kaavamaisuus kuin kysymyksen ”7. Onko huumevalistukseen liittyvä koulusi virallinen ohjeistus mielestäsi muuttunut urasi aikana?”

172 Kuvio 10

vastauksissa. Toki tämänkin kysymyksen tuloksia tarkastellessa täytyy ottaa huomioon kysymyksenasettelu, joka on todennäköisesti vaikuttanut vastausten laatuun, koska kysymyksessä pyydettiin arvioimaan muutosta suhteessa omaan uraan.

Kuvio 10. Vastausten prosentuaalinen jakautuminen ryhmittäin kyselylomakkeen kysymykseen ”8. Koetko huumevalistuksen muuttuneen pedagogisesti urasi aikana?”.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että mitä aiemmin vastaaja oli aloittanut huumevalistuksen opettamisen, niin sitä todennäköisempää oli, että vastaaja oli kokenut huumevalistuksen muuttuneen pedagogisesti. Toisaalta mitä myöhemmin vastaaja oli aloittanut huumevalistuksen opettamisen, niin sitä todennäköisempää oli, että hän ei ollut kokenut muutosta. Esimerkiksi

”On muuttunut paljon” -vastausvaihtoehdon oli valinnut yhteensä vain kymmenen vastaajaa (noin 16 prosenttia kaikista vastaajista), eli noin joka kuudes vastaaja. Näistä vastaajista suurin osa kuului odotetusti ryhmä A:han (kuusi vastaajaa) ja loput vastaajat jakautuivat tasan ryhmien B:n ja C:n kesken (molemmista ryhmistä kaksi vastaajaa). Se että kaksi ryhmä C:n vastaaja¹⁷³ oli valinnut tämän vastausvaihtoehdon, olikin eräs yllättävimmistä tuloksista tämän kysymyksen kohdalla. Toinen selvä poikkeus löytyy, kun tarkastellaan ryhmä A:n vastauksia ja verrataan niitä muiden ryhmien vastauksiin. Kukaan ryhmä A:n vastaajista ei nimittäin ollut

173 Toinen vastaajista oli aloittanut huumevalistuksen opettamisen 2008 (vastaaja numero 15) ja toinen 2004 (vastaaja numero 60)

Ryhmä A Ryhmä B Ryhmä C Koko tutkimusjoukko

Prosentuaalinen osuus

On muuttunut paljon On muuttunut jonkin verran Ei ole muuttunut juurikaan Ei ole muuttunut ollenkaan

kokenut, että huumevalistus ei olisi muuttunut heidän uransa aikana. Tulos itsessään oli hyvin odotettu, mutta poikkeuksellinen, jos sitä vertaa muiden ryhmien vastauksiin.

Kysymyksen ”8. Koetko huumevalistuksen muuttuneen pedagogisesti urasi aikana” tuloksia voidaan analysoida tarkemmin kysymyksen ”9. Jos koet huumevalistuksen muuttuneen urasi aikana, niin osaatko kuvailla muutosta?” vastausten perusteella. Esimerkiksi niiden kahden ryhmä C:n vastaajan¹⁷⁴ (jotka olivat kokeneet huumevalistuksen muuttuneen paljon uransa aikana) tarkentavissa vastauksissa kävi ilmi, että syyt muutoksella voivat olla hyvinkin erilaisia.

Vastaaja numero 15 koki globalisaation ja muuttunen lainsäädännön (oletettavasti hän viittasi muihin lainsäädäntöihin kuin suomalaiseen lainsäädäntöön) aiheuttaneen sen, että tietoa pitää hakea monipuolisemmin, koska oppilailla on jo usein valmiiksi itsehankittua tietoa ja luuloja huumeista. Hän myös ilmoitti kannabiksen käytön yleistymisen vaikuttaneen siten, että hän joutuu opettajana etsimään enemmän tietoa huumeista, jotta hän pystyy vakuuttavasti perustelemaan miksi kannabista ei tulisi pitää alkoholia vaarattomampana. Vastaaja numero 16 taas koki käsittelytapojen kehittyneen paremmiksi ja monipuolistuneen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vastaaja korosti etenkin sidosryhmien entistä aktiivisempaa mukaan tuloa ja oppilaiden roolin muuttumista osallistuvammaksi ja itsenäiseksi

Ylipäätään vastaajat, jotka olivat kokeneet huumevalistuksen muuttuneen, kokivat muutoksen hyvin eri tavoin. Kaikkia vastauksia ei siis pystynyt analysoimaan muutaman teeman mukaan, kuten kysymyksen ”4. Kerro lyhyesti, mitä termi ”huumeet” tarkoittaa sinulle” kohdalla, koska tällöin osa vastauksista olisi joko jäänyt teemojen ulkopuolelle tai teemojen lukumäärä olisi kasvanut liian suureksi. Tämän kysymyksen vastausten analysointi tapahtui siis sisällönanalyysia soveltaen siten, että etsin vastauksien välillä yhtäläisyyksiä ja eroja.

Yhtäläisyyksien ja erojen perusteella muodostin yleiskuvan mahdollisesta muutoksesta. Tyhjiä vastauksia oli 19 kappaletta ja ne viisi vastaajaa, joiden mielestä valistus ei ollut muuttunut juurikaan vastasivat hyvin lyhyesti. Eniten vastauksissa tuli esille oppimiskäsitysten ja opetusmetodien muutoksen vaikutus myös huumevalistukseen. Yhteensä 26 vastaaja (noin 43 prosenttia kaikista vastaajista) oli tätä mieltä. Esimerkkeinä mainittakoon siirtyminen pelottelusta asiatiedon jakamiseen ja asenteisiin vaikuttaminen. Myös avoimuus ja keskustelujen tärkeys tulivat muutamassa vastauksessa ilmi. Kaksi vastaajaa myös mainitsi konkreettiset harjoitukset, esimerkiksi kuinka kieltäytyä huumeista. Olisin odottanut elämäntaito-opetukseen viittaavia vastauksia enemmän. Toisaalta suurin osa vastauksista oli

174 Vastaaja numero 15 ja vastaaja numero 60

lyhyitä ja ytimekkäitä. Yhteensä 25 vastausta oli yhtä virkettä pidempiä. Ylipäätään oppilaslähtöisyyden korostaminen näkyi useassa vastauksessa. Näiden 26 vastaajan osalta yhdeksän vastaajaa kuului ryhmä A:han, kahdeksan vastaajaa ryhmä B:hen ja yhdeksän vastaajaa ryhmä C:hen. Suhteellisesti eniten ryhmä A:n jäsenet kokivat oppimiskäsitysten ja opetusmetodien muuttuneen.

Yhteensä 11 (noin 18 prosenttia kaikista vastaajista) vastaaja koki huumeiden yleistymisen ja arkipäiväistymisen vaikuttaneen huumevalistuksen muutokseen. Kahdeksassa vastauksessa mainittiin kannabis ja sen käytön yleistyminen erikseen. Näissäkin vastauksissa yhteistä oli siis vain syy muutokselle, mutta itse muutos nähtiin hyvin eri tavoin. Osalle vastaajista huumeiden yleistyminen tarkoitti valistuksen kannalta sitä, että valistuksen merkitys oli tullut entistä tärkeämmäksi. Osan mielestä valistuksessa taas tuli ottaa esiin konkreettisempia esimerkkejä vaaroista ja vaikutuksista, kun taas muutama vastaaja koki asennekasvatuksen erityisen tärkeäksi. Kolmessa vastauksessa tuli myös esiin valistuksen antamisen vastuun leviäminen koulun sisällä, eli huumevalistusta ei nähty pelkästään enää esimerkiksi terveystiedonopettajan ja biologian opettajien tehtävänä, vaan se koettiin nykyisin oppiainerajat ylittävänä ja kokonaisvaltaisempana kokonaisuutena. Toisaalta kaksi ryhmä A:n vastaaja oli kokenut huumevalistuksen ja koulun huumekeskustelun vähentyneen edellisten vuosikymmenien aikana. Samat vastaajat kokivat valistuksen kuuluvan nykyisin lähinnä terveystiedon opetuksen yhteyteen.