Edellisissä kappaleissa on kuvattu Suomeen sopeutumiseen ja identiteettikysymyk-siin liittyviä haasteita, jotka kumpuavat ulkomailla vietetystä lapsuudesta. Aineis-ton analyysissä pyrkimyksenäni oli tarkastella myös elämänkertomuksista esiin nousevia sopeutumista ja identiteetin rakentumista edistäviä tekijöitä. Elämänker-tomuksissa kuvattiin pääasiassa sopeutumiseen ja identiteettikysymyksiin liittyviä haasteita, mutta joitakin edistäviä tekijöitä löytyi myös. Näitä olivat tulkintani mu-kaan suomalaisten ystävien merkitys, uskonnollinen ja persoonallinen identiteetti sekä sosiaaliset vuorovaikutustaidot ja integroituminen yhteiskuntaan.
Elämänkertomuksissa tulivat esiin vaikeudet saada erityisesti suomalaisia ystäviä, joten ei ole yllättävää, että sopeutumista edistävistä tekijöistä suomalaisten ystävien merkitys nousi esiin:
”Vasta lukiossa tutustuin paremmin suomalaisiin ja sain uusia hyviä ystäviä.
Lukioaika olikin ihanaa aikaa, kun ei tarvinnut jäädä ulkopuolelle ja oikeasti tykkäsin olla Suomessa. Tosin, olin silloinkin vielä aika ujo ylä-asteen jäl-keen, enkä uskaltanut kovin avoimesti puhua asioista. Suomalaiset ystävät ovat kuitenkin auttaneet eniten sopeutumisessa Suomeen.” –Satu, 20+
”[Isäntämaassa] olin saanut kasvaa hengellisen yhteisön keskellä. Suomessa se puuttui [--], kunnes löysin sen [rippileiripaikasta] – siellä sain elää uskoani oikeasti todeksi ja sieltä sain eväitä jatkaakseni samaa myös arjessa. Sieltä sain myös ystäviä ympäri Suomea – vaikka en omien luokkalaisteni joukkoon oikein sopeutunut lukiossakaan, tiesin, että minulla oli ystäviä.” – Meeri, 20+
Meeri kuvaa varhaisnuoruudessa tärkeäksi ”henkireiäksi” myös lukemisen ja har-rastuksen parista löytyneen aikuisen, joka oli aidosti kiinnostunut hänen elämäs-tään:
”Henkireiäkseni muodostui kirjasto – olin lukemaan oppimisestani asti ollut varsinainen lukutoukka ja nyt minulle aukeni valtava kirjojen maailma.[--]Toinen tukipilarini oli yläkouluikäinen vartionjohtajani, ainoa joka tuntui olevan aidosti kiinnostunut lapsuudenkokemuksistani ja [isäntämaasta]. Kol-manneksi tietenkin oli perhe ja koti, jotka välittivät ja pitivät huolta.”
Hierarkkisissa identiteettimalleissa (esim. Burke & Stets 2009) korostetaan sitä, että jokin identiteetin alue voi olla hallitseva ja tietyn identiteettialueen hämmennystä voidaan hallita painottamalla jotain toista identiteettialuetta. Esimerkiksi jos kult-tuurinen identiteetti on epäselvä ja aiheuttaa hämmennystä, voi yksilö painottaa us-konnollista tai ammatillista identiteettiään itsensä määrittelyssä. Toinen kolman-nen kulttuurin kasvattien identiteettihaaste liittyi sopivan kulttuurisen viiteryhmän löytymiseen ja koherentin identiteetin luomiseen. Omassa aineistossani oli neljä lä-hetystyöntekijöiden lasten elämänkertomusta ja niistä kolmessa kristillisen viiteke-hyksen merkitys näkyi elämänkokemusten tulkinnassa ja identiteetin rakentami-sessa. Elias, 20+ kuvaa:
”Identiteettini on kuin ostoskärrillinen ruokatavaraa kansainvälisestä super-marketista; se kaikki näyttää mielenkiintoiselta ja ”eksoottiselta” katsojalle, mutta ostajan haasteena on tehdä siitä jotain herkullista. Olisin aika toivoton ellen tietäisi, että Jumala on todellinen Mestarikokki ja Hänellä on hyvä ja
koherentti suunnitelma elämälleni riippumatta ilmeisen satunnaisista ainek-sista.” (Suomennos omani)17
Meerin, 20+ kertomuksessa uskonnon merkitys korostuu vahvasti sekä suhteessa kodin tunteeseen ja kuulumiseen, sopeutumisessa Suomeen, että identiteetin muo-dostumisessa. Kodin etsimisessä ”taivaan kodista” tulikin merkityksellinen ja loh-tua tuova käsite – Meeri kuvaa sitä paikkana, jonne hän kuuluu ja jossa hän näkee ystävät elämänsä varrelta. Meeri sai rippileiriltään kokemuksen hyväksymisestä ja löysi vertaisryhmän itselleen:
”Kasiluokan jälkeisenä kesänä menin rippileirille [--]. Se pelasti minut, mo-nellakin tapaa. Ensinnäkin siellä sai ensimmäistä kertaa Suomessa kokea ole-vansa hyväksytty ja tervetullut samanikäisten parissa. Toisekseen siellä usko tuli omakohtaiseksi. Ja kaikkein tärkeimpänä, kauan kateissa olleen kodin löysin [kirkosta], seurakunnan keskeltä, Isän luota. Psalmin 91 sanoin sain tuntea, että ”kotini on Korkeimman suojassa”.
Katariina, 25+ kuvaa kristinuskon merkitystä kodin, kuulumisen tunteen ja identi-teetin rakentumisessa:
”-- aloin [--] miettiä sitä, että kuka minä ihan oikeasti olen. Kuka minä olen jos en voi määritellä itseäni vanhempieni mukaan? Mikäli muistan oikein, tämä asia ikään kuin kirkastui minulle [kirkossa] ollessa. Olin ehtoollisella ja katsoin ulos ja ylös kohti sinistä taivasta ja ajattelin, että, niin, minun kotini on taivaassa. Ehkä siitä alkoi prosessi, joka on varmaan vieläkin käynnissä, jossa määrittelen itseni Isäni mukaan. Minä olen Jumalan lapsi, Kaikkivalti-aan, Kuninkaan tytär. Tai kuten joku sanoi, olen kuninkaallinen, vai oliko se kuninkaallisen perheen jäsen, en muista. Joka tapauksessa, kotini ei ole täällä, tämä on vain väliaikaista. Ja minun ei tarvitse määritellä itseäni, tai omaa arvoani, sen mukaan mitä saavutan (olen nimittäin suorittaja ja per-fektionisti), tai sen mukaan miltä näytän, vaan minä olen, koska Isäni on, tai kuten eräässä kirjoittamassani runossa kirjoitan ”Minä olen, koska sinä olet minut luonut. Kuvaksesi, minä olen ihme.”
Uskonnollinen identiteetti voidaan mielestäni nähdä kulttuurisen identiteetin kal-taisena hallitsevana ”yläidentiteettinä”, joka vaikuttaa muihin identiteetin alueisiin,
17 Alkuperäinen teksti:“My identity is like a shopping cart of groceries from an international supermarket; it all looks so interesting and “exotic” to the on-looker, but for the one buying, the challenge is to make something delicious out of it. I would be pretty hopeless unless I knew that God was the real Mas-terchef, and He does have a good and coherent plan for my life despite the apparently random ingredients.”
kuten ammattiin, ihmissuhteisiin, arvoihin ja elämänvalintoihin ja tarjoaa siten ko-herenssin tunnetta identiteettiin ja kehyksen, jonka kautta elämäntapahtumia voi tulkita.
Sopeutumista voivat edistää myös yksilölliset persoonallisuudenpiirteet, joiden vai-kutusta kotimaahan sopeutumiseen on tutkittu jonkin verran. Vahva minäkuva, avoimuus ja itsenäisyys näyttävät edistävän onnistunutta sopeutumisprosessia. Ko-timaahan paluu ja siihen liittyvät ristiriidat vaativat nimittäin avoimuutta, positiivi-suutta ja joustavuutta. (Szkudlarek 2010, 6-7; Sussman 2000; Ward, Bocher &
Furnham 2001, 84-86.) Akkulturaatioon ja marginalisaatioon liittyvässä teoriassa on kuvattu, että on mahdollista omaksua itsenäinen tapa luoda kulttuurinen identi-teetti ja yksilö voi hylätä oman etnisen identiidenti-teettinsä. Tällöin muut sosiaaliset iden-titeetit tai itsemäärittelyt persoonallisuudenpiirteiden pohjalta voivat korostua.
(Bourhis ym. 1997.) Anna, 30+ kuvasi yksilöllisten persoonallisuudenpiirteiden merkitystä koulussaan, mikä saattaa olla peräisin koulun amerikkalaisesta, indivi-dualismia korostavasta kulttuurista; lapsuuden koulussa ihmisen kansallisuudella tai kulttuuritaustalla ei Annan mukaan ollut merkitystä, vaan yksilöllisillä persoo-nallisuuden piirteillä, ominaisuuksilla ja mieltymyksillä:
”Ketään ei tulevaisuudessa muistettaisi kansallisuutensa perusteella tai 'tyt-tönä joka oli asunut ulkomailla' tai 'poikana joka osasi sujuvasti englantia'.
Tärkeintä oli sen sijaan millainen olit: ystävällinen? hauska? hyvä piirtämi-sessä tai koripallossa tai matematiikassa?”
Annan, 31 kertomuksesta välittyy sosiaalinen avoimuus:
”Vanhempani (joille useat koulussa kohtaamani asiat varmaankin olivat ek-soottisia) neuvoivat minua vain yksinkertaisesti olemaan reipas ja ystävälli-nen. Mitään kirjoistaopittuja neuvoja monikulttuurisuuden kohtaamisesta mi-nulle ei tuputettu koulussa eikä kotona.”
Lisäksi yleiset sosiokulttuuriset sopeutumistaidot, joita kolmannen kulttuurin kas-vatit ovat omaksuneet, edistävät myös Suomeen sopeutumista ja integraatiota yh-teiskuntaan. He pystyvät esimerkiksi sopeutumaan erilaisiin sosiaalisiin ja kulttuu-risiin ympäristöihin ja omaavat myös hyvän englannin kielen taidon. Berryn (1997) mukaan koulutus ja status ovat sopeutumiseen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä.
Kolmannen kulttuurin kasvatit ovat usein korkeasti koulutettuja, omassa
aineistossani kolmannen kulttuurin kasvatit ovat palanneet Suomeen yläaste- tai lu-kioiässä ja päätyneet korkeakouluopintoihin sekä ovat koulutustaan vastaavassa työssä. Psykologista sopeutumista edistävät siis aineistoni perusteella hyvät ihmis-suhteet suomalaisten kanssa sekä uskonto, ja aiemman tutkimuksen perusteella vahva minäkuva, avoimuus ja joustavuus. Myös perhesuhteisiin liittyvät resurssit ovat tärkeitä kulttuurisiin siirtymiin liittyvässä sopeutumisessa (Warinovski 2012).
Sosiokulttuurisella tasolla koulutuksen ja työelämässä pärjäämisen voi katsoa edis-tävän sopeutumista ja integraatiota.