Suhde suomalaisuuteen

Tarkastelen seuraavaksi kertomuksissa ilmenevää suhdetta suomalaisuuteen ja suo-malaiseen kulttuuriin sekä yksilöllisiä tapoja määritellä omaa suomalaisuutta.

Suhde ei odotetusti ole mutkaton, eikä kukaan aineistoni kolmannen kulttuurin kas-vatti määrittele itseään sisäisesti ”tavalliseksi” suomalaiseksi vaan heistä erottau-dutaan - identiteettien määrittelyyn liittyy myös erojen tunnistaminen ja tekeminen muihin. Lapsena ja nuorena itsensä suomalaiseksi mieltänyt Emma, 30+ kuvaa kuinka suomalainen identiteetti kyseenalaistui vasta Suomeen paluun jälkeen. En-simmäisen Suomen vuoden jälkeen suhde suomalaisuuteen alkaa muuttua, kun Em-man lapsuuden kulttuuritaustan merkitys tulee esille:

”Mutta vuoden kuluttua [Suomeen paluusta], aloin huomata pieniä merkittö-miä ja odottamattomia yksityiskohtia jotka olivat kuitenkin kumman tärkeitä minulle, ja tiedostin ensimmäistä kertaa, että nämä olivat osia omasta kult-tuuristani, omista opituista tavoistani jotka olivat sittenkin tärkeämpiä elä-mälleni kuin olisin voinut kuvitella [--]. Tiedostin että jossain määrin nämä asiat jotka usein olivat jopa ihan arki-päivisiä yksityis-kohtia muodostivat oikeastaan kulttuurini tai ainakin minäni.“

Emma kertoo käyneensä ulkomailla asuessaan usein Suomessa, jossa viihtyi hyvin ja suomalaisuutta viljeltiin paljon hänen lapsuudessaan, mitä saattaa osaltaan selit-tää sekin, että virkamiesvanhemmat edustivat Suomen valtiota ulkomailla. Emma tulkitsee itsekin lapsuuden vahvan suomalaisuuden korostamisen olevan yhtey-dessä myöhempään identiteetin hämmennykseen:

”Luulen kuitenkin että minun [identiteetti] quest ei olisi ollut näin tärkeä ja pitkä jos Suomalaisuutta ei olisi viljelty minussa yhtä hartaasti, joka loppuen lopuksi osoittautui illuusioksi.”

Kolmannen kulttuurin kasvateilla Suomeen paluu saattaa siis haastaa aiemman, vanhemmilta opitun käsityksen suomalaisuudesta ja suomalaisesta identiteetistä.

Kuten tutkimuskirjallisuudessakin (esim. Pollock ja Van Reken 2001) kuvataan, identiteetin etsimisen prosessi voi kolmannen kulttuurin kasvateilla jatkua pitkälle aikuisuuteen (ks. myös Eakin). Tämä tuli esiin myös omassa aineistossani, esimer-kiksi Sofia, 30+ kuvaa, kuinka erilaisuuden kokemus ja lapsuuden taustan merkitys nousivat esiin vasta aikuisena:

”Kuitenkin kolmekymppisenä se iski: toivottomuus, juurettomuus, epätoivoi-nen kaukokaipuu ja tunne, ettei kukaan ymmärrä minua, oikeaa minua. Se, mitä pidän yllä vaikkapa työelämässä, ei todellakaan ole rooli, mutta se on vain yksi lohko minua, vain yksi osa sitä, mitä minä olen.”

Myös Emma, 30+ kuvaa, kuinka kokemus erilaisuudesta suhteessa suomalaiseen kulttuuriin kasvoi ajan myötä:

”Se seikka että Suomessa ei teititellä häiritsi minua kumman paljon ja en voi-nut kuvitella lasteni oppivan sivoi-nuttelemaan vanhempia ihmisiä. Minulle oli täysin epäluonnollista sinutella tuntematonta ihmistä. Ravintola ja kahvila (jossa on tarjoilija eikä tarjotin) kulttuurin puute sai minut kaipaamaan usein [Eurooppaan]. Viimein, ihmisten pidättyväisyys Suomessa joka teki minutkin luonnottoman pidättyväiseksi rupesi vaivaamaan minua enemmän ajan mit-taan.“

Elämänkertomuksista nousi toisaalta esiin se, että vaikka kolmannen kulttuurin kas-vatit tunsivat poikkeavansa tavallisista suomalaisista, halusivat he kuitenkin

”mennä suomalaisesta” ja peittelivät monikulttuurista taustaansa. Katariina, 25+

kuvaa:

”Tässä jokin aika sitten minulle sattui muuten aika hassu asia. Olimme syö-mässä ruokalassa ja joillekin työkavereille selvisi, että olen asunut ulko-mailla. Yksi työkavereistani sitten tokaisi jotain siihen suuntaan, että ”ei tuo-takaan olisi tiennyt, jos et olisi sitä sanonut”. Jos olen ihan rehellinen, niin minulle tulee vieläkin joskus sellainen JES! olo kyseisestä tilanteesta. JES, onnistuin soluttautumaan suomalaiseen elämään, käyn aivan normi-suoma-laisesta eikä kukaan arvaa minkälainen oikeasti olen, elän ikään kuin piilo-elämää: Hahaa, te ette tiedäkään, että olen asunut ulkomailla niin pitkään.”

Sofia, 30+ haluaa sopeutua Suomeen ja tekee töitä sen eteen ettei erottuisi suoma-laisista, mutta sisäisesti hänen suhteensa Suomeen ja suomalaisuuteen on ristiriitai-nen:

”Uskoakseni pystyn tekemään sen [sopeutumaan sosiaaliseen tilanteeseen]

niin uskottavasti, että muut ajattelevat, että ”tätä tuo varmaan aina tekee”.

Itselleni uuteen tilanteeseen meneminen on kuitenkin aina ponnistus. Koen valtavaa, lähes murskaavaa ulkopuolisuuden tunnetta etenkin Suomessa.

Joudun arvioimaan varsinkin Suomessa työelämässä jatkuvasti toisen osa-puolen kokemusmaailmaa. En puhu asioista, joista oletan, ettei työkaveri tiedä tai tunnista asiaa. En puhu syömistäni eksoottisista hedelmistä, käytä niitä vierasperäisiä sanoja, joita käytän mieheni kanssa kotona. Se olisi vaan hankalaa.”

Sofian kertomuksesta käy siis ilmi se, että vaikka hän ulkoisesti on sopeutunut suo-malaiseen työelämään, on psykologinen sopeutuminen haastavampaa erilaisuuden kokemuksen ja oman kulttuurisen taustan peittelyn myötä. Hankaluus näyttää liit-tyvän siihenkin, että Sofia kokee Suomessa paheksuttavan kulttuurista erilaisuutta ja kansainvälisistä kokemuksista kertominen koetaan kehuskeluna. Katariina, 25+

kuvaa samaan tapaan:

”Senkin olen huomannut, että usein olen jättänyt omia kokemuksiani sano-matta normi suomalaisten (siis sellaisten, jotka ovat aina asuneet Suomessa) joukossa. En välttämättä kertonut kokemuksiani, koska ajattelin, että ihmiset luulisivat, että kehun kokemuksillani. Nykyään yritän jakaa asioita elämäs-täni, vaikka se tarkoittaisi sitä, että jotkut luulevat, että kehun. Nimittäin, se oli minun elämäni ja minulla on yhtä suuri oikeus kertoa kokemuksistani kuin muilla, silläkin riskillä, että joku ajattelee minun olevan ylpeä tai että jotenkin kehun elämälläni”.

Amerikkalaisiin kolmannen kulttuurin kasvatteihin liittyvässä kirjallisuudessa on vastaavasti kuvattu, kuinka heitä saatetaan pitää ylimielisinä kotimaassaan johtuen heidän taustoistaan ja kokemuksistaan (esim. Pollock & Van Reken 2001). Toi-saalta Katariina, 25+ kuvaa myös, kuinka hänen lapsuutensa kokemusten ajatellaan olevan rikastuttavia ja hän ei koe, että voisi ihan rehellisesti ja avoimesti kertoa kokemuksistaan:

”Kun olen joskus sanonut, että elämä oli vaikeaa, niin usein kuitenkin kuulen jonkun seuraavanlaisen kommentin: ”niin, mutta eikö se silti ollut rikastutta-vaa?” Joskus minulle on tullut sellainen olo, että tunnettani ei hyväksytä, että kuvaukseni vaikeasta elämästä ei ole hyväksyttävä kun puhutaan ulkomailla asumisesta. Tai että, ulkomailla asuminen jotenkin ikään kuin korvaa sen, että elämä oli vaikeaa. [--] Minusta on joskus jopa tuntunut siltä, että minä rikon ihmisten haaveita ulkomailla-olosta, kun kerron heille kokemuksis-tani.”

Suomalaisiin halutaan luoda yhteys ja muodostaa merkityksellisiä ihmissuhteita, vaikka se onkin haasteellista ja vaatii ponnisteluja. Sadulle, 20+ tämä oli haastavaa etenkin Suomeen paluun alkuvaiheessa:

”Suomessa on joskus ollut vaikeaa tutustua paremmin ihmisiin ja saada eri-tyisesti suomalaisia ystäviä. [Aasiasta] paluun jälkeen läheisimmät ystäväni olivat toisia matkalaukkulapsia ja Suomessa asuvia ulkomaalaisia. Jotenkin minun oli [nuorena, Suomeen palatessa] helpompi olla ulkomaalaisten ja tois-ten matkalaukkulastois-ten kanssa, ja minusta heihin oli helpompi tutustua kuin toisiin suomalaisiin ihmisiin.”

Ja kun yhteys löytyykin, muut eivät välttämättä ymmärrä kuinka paljon vaivaa se on vaatinut – vaikka kolmannen kulttuurin kasvatit näyttävät näennäisesti sopeutu-van suomalaiseen yhteiskuntaan ja muut olettavat heidän olesopeutu-van suomalaisia, vaatii yhteys suomalaisiin ponnisteluja:

”Yritän kovasti löytää yhtymäkohtia suomalaisten kanssa, jotka ovat asuneet täällä koko ikänsä ja olen riemuissani kun löydän niitä. Koen, että teen ilmei-sen yritykilmei-sen ”päästä sisälle” heidän maailmaansa, mutta en usko, että kovin-kaan moni heistä ymmärtää, kuinka paljon yritystä tämä minulta vaatii. Kui-tenkin, se on osa pyrkimyksiäni löytää paikkani täällä ja integroitua sujuvasti.

– Elias, 20+ (Suomennos omani)¹⁴

Sofia, 30+ kokee myös, että ”epäsuomalaisuutta” paheksutaan:

”Talvet ovat vaikeimpia. Minulle sellainen talvi, jolloin on paljon lunta, on kamalin ikinä. En voi sanoa sitä kenellekään ääneen, sitä paheksutaan.

Kaikki hehkuttavat, kuinka upea talvi on meneillään ja minä itken sisälläni.”

Hän tuo kertomuksessaan ilmi saman seikan minkä Emma, 30+, että hänellä on laajan maailmankuvansa vuoksi erilaisia näkemyksiä yksittäisestä tilanteesta, mutta hän ei halua, tai koe oikeutetuksi tuoda näitä näkemyksiä julki.

Sofia, 30+ on myös nähnyt hyvin köyhiä olosuhteita ja osaa arvostaa Suomessa taloudelliseen hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä asioita:

14 “I try hard to find connecting points with Finns who have lived their whole lives here, and I am overjoyed when I find them. I feel I make an evident effort to “enter” their world, but I don’t think many of them realize how much effort this takes from me. However, it is part of efforts to find my place here and integrate efficiently.”

”Jos Kela pyytää lisäselvityksen lisäselvitystä, niin onhan se toki rasittavaa, mutta meillä siis on Kela, paikka, josta saa ilmaiseksi rahaa jos vaan vaivau-tuu toimittamaan sinne tietoja. Käsittämätöntä. Vaikka minua kuinka nyppii raaputtaa autoa aamulla sormet kohmeessa, yritän ajatella, että minulla on auto, työ, lämmin koti, mukava elämä.”

Meeri, 20+ oli vaihto-opiskelijana englanninkielisessä maassa ja siellä puolestaan suomalainen identiteetti tuli esiin:

”[—] huomasin olevani monessa suhteessa suomalainenkin ja arvostavani sitä, miten täällä asiat toimivat ja muut otetaan hiljaisesti huomioon.”

Aineistoni kolmannen kulttuurin kasvateista kukaan ei siis miellä itseään ”normi-suomalaiseksi” (Katariina, 25+) eli sellaiseksi, joka on viettänyt koko elämänsä Suomessa ja jonka suomalainen identiteetti on vahva. Suhde Suomeen on myös muuttunut elämän varrella – lapsuudessa suomalaiseksi identifioituminen esimer-kiksi vanhempien vaikutuksesta saattoi olla vahvempaa ja kokemus erilaisuudesta saattoi vain kasvaa ajan myötä. Omaan suomalaisuuteen ja siihen liittyviin odotuk-siin saattaa myös liittyä myös ristiriitoja, toisaalta tavallisista suomalaisista halu-taan erottautua, toisaalta haluhalu-taan myös ”mennä suomalaisesta”, jolloin omaa kult-tuurista taustaa ei haluta paljastaa muille vaan sulautua muiden suomalaisten jouk-koon.