Kulttuurinen kameleonttius

Aineistoni kolmannen kulttuurin kasvateista kukaan ei siis miellä itseään ”normi-suomalaiseksi” (Katariina, 25+) eli sellaiseksi, joka on viettänyt koko elämänsä Suomessa ja jonka suomalainen identiteetti on vahva. Suhde Suomeen on myös muuttunut elämän varrella – lapsuudessa suomalaiseksi identifioituminen esimer-kiksi vanhempien vaikutuksesta saattoi olla vahvempaa ja kokemus erilaisuudesta saattoi vain kasvaa ajan myötä. Omaan suomalaisuuteen ja siihen liittyviin odotuk-siin saattaa myös liittyä myös ristiriitoja, toisaalta tavallisista suomalaisista halu-taan erottautua, toisaalta haluhalu-taan myös ”mennä suomalaisesta”, jolloin omaa kult-tuurista taustaa ei haluta paljastaa muille vaan sulautua muiden suomalaisten jouk-koon.

4.3.2 Kulttuurinen kameleonttius

Edellisissä kappaleissa olen kuvannut kolmannen kulttuurin kasvattien erilaisuuden kokemuksia ja vaikeuksia yhteyttä etenkin muihin suomalaisiin. Toisaalta kulttuu-risesti moninainen ja liikkuva lapsuus on auttanut kolmannen kulttuurin kasvatteja kehittämään kulttuurisia sopeutumistaitoja. Heitä on kuvattu kulttuurisina kamele-ontteina, jotka sopeutuvat sujuvasti erilaisiin kulttuurisiin konteksteihin (esim. Pol-lock & Van Reken 2001; Sellers 2011). Kulttuuriset ja sosiaaliset sopeutumistaidot nousivat myös omassa aineistossani yhdeksi keskeiseksi yhdistäväksi teemaksi. So-fia, 30+ kuvaa:

”Olen kameleontti. Siinä on tämän kirjoituksen ydin. Pystyn muuntautumaan uskottavasti eri tilanteisiin. Pystyn puikkelehtimaan basaarissa, snorklata riutalla, luoda suhteita eri maalaisten ihmisten kanssa, hiihtää ladulla tai pu-hua nykyisessä työyhteisössäni heidän edellyttämällä tasolla, heitä kiinnos-tavista asioista.”

Kulttuuriseen kameleonttiuteen liittyy myös kulttuurisen identiteetin moninaisuus.

Sofia kuvaa:

”Minussa on paljon suomalaista erakkoa. Minussa on myös paljon aasia-laista sosiaaliseen harmoniaan pyrkivää myötäilevyyttä, amerikkaaasia-laista auk-toriteetin kunnioitusta ja afrikkalaista boheemiutta.”

Lähetystyöntekijöiden lapsi Katariina, 25+ käyttää Raamatun tekstiä kulttuurisen moninaisuutensa kuvaamisessa:

”Tämä MIKÄ toisaalta saa minut miettimään sitä, että elänkö vieläkin sel-laista erilaisten roolien elämää, olenko minä edelleen kameleontti? Tai niin kuin Paavali kirjoitti ”Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ru-vennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia.

Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen:

voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen… Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muu-tamia.” 1 (Kor 9: 19-20, 22) Mietin tätä kohtaa aika paljon jossain vaiheessa:

olenko minä erilainen riippuen ympärillä olevista ihmisistä? [--] Toisaalta tämä kameleontti-olo on aivan normaali ja selittyy osaksi sillä, että olen jou-tunut pohtimaan voinko jakaa omia asioita muiden kanssa. [--] olen elämäni aikana tutustunut monenlaisiin ihmisiin, joilla on erilaisia tapoja elää ja aja-tella.”-

Kulttuuristen sopeutumistaitojen lisäksi kulttuurisen identiteetin moninaisuuteen saattaa liittyä hämmennystä. Meeri, 20+ kuvaa:

”Ei ole helppoa määritellä itseä, kun minussa on niin montaa: suomalaista, [isäntämaalaista], anglo-kelttiä ja kansainvälistä sekaisin. Aina jonkun nurkan takaa Suomessa ja matkoilla tulee vastaan jotain, mikä herättää vastakaikua: englantilainen aksentti tai lastenlaulu, ulkomaalaisen näköinen ihminen, suomalainen mustikkakiisseli, [isäntämaan] luonnon tuoksu... Silloin tekee mieleni tutustua lähemmin ja kertoa, että tuo on osa minuakin! Ja kuitenkaan en usein sitä tee, koska on niin vaikea selittää, ainakaan lyhyesti, miksi omistan itsessäni puolen maailmaa.”

Kulttuuri-identiteetin moninaisuus heijastuu siis sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Emma, 30+ kuvaa, kuinka hän pystyy täysin luontevasti sopeuttamaan käytöksensä,

puheensa ja eleensä neljään eri kulttuuriseen kehykseen jotka ovat peräisin maista, joissa hän on asunut:

“Neljä kieltä, neljä eri kansalaisuutta, neljä eri kulttuuria, neljä eri ilme- ja liikesettiä luonnollisesti näyttää siltä että edessä on neljä eri ihmistä.“

Benet-Martinez ym. (2002) kutsuvat tällaista joustavuutta kulttuurisen viitekehyk-sen vaihtamiseksi erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Emma, 30+ kuvaa sopeutu-vansa ja muokkaasopeutu-vansa käytöstään sosiokulttuurisen kontekstin mukaan, mutta kulttuurisen kehyksen vaihtaminen on enemmän tiedostamatonta kuin tietoista:

“Minulla on vahva matkimisrefleksi jota en todellakaan paljon hallitse.

Muokkaan refleksiomasesti aina jotenkin käyttäytymistapaani eri ihmisten kanssa joko he ovat eri kulttuureista mutta myös eri sosiaalitaustasta.“

Tietoinen kulttuurisen kehyksen vaihtaminen ja vuorovaikutustaitojen käyttäminen lienee eri asia kuin refleksinomainen toiminta, ja sillä on erilainen merkitys omalle identiteetille. Emma kokee oman kulttuurisen moninaisuutensa hämmentävän omaa identiteettikäsitystään ja suhdettaan muihin ihmisiin:

”En vieläkään tiedä oikein kuka on luonteva minäni joka ei tietysti paljon auta ihmissuhteiden luomisessa. Olen vasta äskettäin ruvennut miettimään yksityiskohtia jotka voisivat olla osa perus-minästäni eikä joistain monista adaptoituneista minuistani.“

Elias, 20+ kuvaa myös kulttuurisen identiteettinsä moninaisuutta ja siihen liittyvää hämmennystä:

”Identiteettini on kuin ostoskärrillinen ruokatavaroita kansainvälisestä super-marketista; se kaikki näyttää mielenkiintoiselta ja ”eksoottiselta” katsojalle, mutta ostajan haasteena on tehdä siitä jotain herkullista”. (Suomennos omani)

15

Emma, 30+ kuvaa vuorovaikutuksen ihmissuhteissa jääneen pinnalliseksi ja vai-keuksia muodostaa syvempiä ihmissuhteita:

15 “My identity is like a shopping cart of groceries from an international supermarket; it all looks so interesting and “ex-otic” to the onlooker, but for the one buying, the challenge is to make something delicious out of it.”

”Vaikka nykyisin yritän investoida enemmän ihmissuhteisiin, minulla on vielä aika lailla vaikeuksia päästä pinnallisesta suhteesta eteenpäin muiden ihmis-ten kanssa. En edes täysin tiedä mitä odottaisin ihmissuhteista. Olen yleensä vain joko kohtelias ja muodollinen joka asettaa etäisyyden aina vastapäisen ihmisen kanssa tai muutoin jopa ihan liian avoin ja rento joka myös hämmen-tää vastapäisen ihmisen.“

Ihmiset suhtautuvat Emmaan sen mukaan, mitä kieltä hän puhuu ja olettavat hänen olevan tietyn maalainen:

“Tuntuu usein siltä että minulla on eri persoona eri kielissä, tai pikemminkin että ihmiset näkevät minut eri tavalla riippuen mitä kieltä puhun, joten feed-back jonka saan on vaihtuvaa.“

Emma ei itse koe olevansa puhtaasti tietyn maalainen, ja jossain vaiheessa tämä paljastuu myös muille:

“--ihmiset huomaavat että jokin ei klikkaa [--]. Että en ole [--] oikein mitään tiettyä.[--] Tämä monikulttuurinen sekavuus saa ihmiset jonka kanssa olen tekemisissä ainakin olemaan joskus vähän hämillään. Kansalaisuus on niin tärkeä pohja tieto kanssakäymisessä. Minäkin aina haluan tietää ensin jon-kun tapaamani ihmisen kansalaisuuden. Jos joku ei oikein ole mistään, ihmi-set eivät tiedä ihan kuinka suhtautua tähän henkilöön. [--] Ehkä juuri siksi että ei ole tiettyä tapoja ja arvoja mihin liittää ihminen laajasti katsottuna, maantieteellisesti ensi tapaamisessa.”

Vaikka esimerkiksi etnisten, kulttuuristen ja kansallisten identiteettien rajat ovat tulleet joustaviksi ja monimuotoisiksi nykymaailmassa, käsittelevät ihmiset edel-leen sosiaalista todellisuutta ja ovat vuorovaikutuksessa muiden kanssa kategori-soimalla ihmisiä erilaisiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin ryhmiin ja ajattelemalla yksi-löistä näiden kategorioiden mukaisesti, mihin liittyy muun muassa käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen suuntautuvia odotuksia. Yhteiskuntatieteellinen keskustelu ja teorisointi postmodernista, joustavasta, moninaisesta ja monikulttuurisesta identi-teetistä ei välttämättä tavoitakaan inhimillisen tiedonkäsittelyn ehdollistamaa arki-todellisuuden vuorovaikutusta.

Kuten edellisessä suomalaisuutta käsittelevässä kappaleessa tuli ilmi, kolmannen kulttuurin kasvattien sosiaalinen ja kulttuurinen sopeutuminen suomalaisten jouk-koon saattaa olla enemmän pintapuolista ja vaatia ponnisteluja. Tätä voidaan tul-kintani mukaan ymmärtää, kun otetaan huomioon kulttuurin eri tasot. Kulttuuri voi-daan jakaa näkyvään ja näkymättömään puoleen. Kulttuuria on kuvattu jäävuorena,

josta ainoastaan huippu on näkyvissä vedenpinnan yläpuolella. Kulttuurin ulkoi-seen, näkyvään puoleen kuuluvat kulttuuriset tavat, kuten käyttäytyminen, rituaalit, ruoka ja pukeutuminen. Tämä kulttuurin näkyvä osa on helppo tunnistaa kulttuu-riksi ja opetella, näkyvät piirteet ovat ymmärrettäviä ja kaikkien kulttuurin jäsenten tiedossa. Suurin osa kulttuurista sijaitsee kuitenkin pinnan alla ja on näkymätöntä.

(Tikka 2004, 11.) Sisäistä, näkymätöntä kulttuuria johon kuuluvat uskomukset, nor-mit, arvot ja ajatusmallit, on vaikeampi tiedostaa ja muuttaa. Mitä syvemmälle ve-denpinnan alle jäävuoressa mennään, sitä syvällisempiä ja tiedostamattomampia kulttuuriin kuuluvat asiat ovat myös kulttuurin omille jäsenille. (Hofstede 1997.) Syvällinen kulttuurin sisäistäminen vaatii siis pitkäkestoista elämistä tietyssä kult-tuuriympäristössä. Vaikka kolmannen kulttuurin kasvatit pintapuolisesti näyttävät-kin omaksuvan erilaisen identiteetin eri tilanteissa ja osaavat sopeuttaa käytöstään kulttuurisen kontekstin mukaan, saattavat he kuitenkin kokea sisäistä ristiriitaa ja hämmennystä tästä moninaisuudestaan ja miettiä, kuka minä oikeasti olen.