Teen seuraavaksi yhteenvedon jokaisesta elämänkertomuksesta välittyvästä identi-teetin nykyisestä tilasta ja tulevaisuuden suunnitelmista sekä siitä, miten ulkomailla vietetty lapsuus on niihin vaikuttanut. Kaikista elämänkertomuksista voi päätellä, että lapsuudella on kauaskantoisia vaikutuksia myöhempään elämään.
Elias, 20+, on asunut Suomessa vasta muutaman vuoden ja nykyään hän on myös alkanut ymmärtää, ettei hänen tarvitsekaan olla tavallinen suomalainen sopeutuak-seen ja tullaksopeutuak-seen hyväksytyksi Suomessa:
”Olen alkanut ymmärtää, että minun ei tarvitsekaan olla samanlainen suoma-lainen kuin muut tullakseni hyväksytyksi täällä, vaan voin olla oma itseni –
”kansainvälinen” suomalainen”. (Suomennos omani)18
Elias kuvaa itseään termeillä ”International Finn” ja ”global citizen”, ja hän näkee lapsuuden kokemuksensa ja kulttuuriset taitonsa rikkautena, mikä vaikuttaa myös tulevaisuuden suunnitelmiin:
”Viime kädessä koen, että elämäni, taustani ja kokemukseni ovat minulle
”lahjoitettu” siunaus ja siksi koen, että minun tulisi myös hyödyntää saamaani parhaan kykyni mukaan. Rehellisesti uskon, että se mitä olen oppinut ja mitä haluan oppia tulevat parhaiten käyttöön jossain Suomen ulkopuolella, vaikka toivon että voin myös antaa Suomelle takaisin, miten vain voin. Aika näyttää
18 Alkuperäinen teksti: “I have started to see that I don’t need to be a Finn like the others to be accepted here, but just be myself – an “international” Finn.“
mihin päädyn, mutta työskentelen tietoisesti sen lopullisen päämäärän eteen, että olen pois Suomesta.” (Suomennos omani)19
Eliaksen liikkuvan lapsuuden seurauksena on myös “muuttajan vaisto” (esim. Pol-lock & Van Reken 2001), joka saa kaipaamaan asuinpaikan vaihdosta:
”Tavallaan liikkuva elämäntyyli on jotain missä olet loukussa, mutta se on myös kuin hengityskone. Ajattelen kyllä niin tällä hetkellä, että jos olisin vain yhdessä paikassa, tavallaan kuihtuisin ja kuolisin.” (Suomennos omani)20
Elias ymmärtää, että hänen identiteettityönsä ja lapsuuden kokemustensa käsittele-minen on vielä kesken, lapsensa hän haluaa tulevaisuudessa kasvattaa maailman-kansalaisiksi:
”Sillä aikaa, kun asetun aloilleni, selvittelen identiteettiäni, opiskelen ja va-rustan itseäni kaikkea edessä olevaa varten, koen että se mitä tarvitsen on ai-kaa. Toivon, että jonain päivänä osaan myös riittävästi ohjata omia lapsiani heidän identiteettiprosesseissaan tulemaan globaaleiksi maailmankansalai-siksi.” (Suomennos omani) 21
Satu, 20+, joka kuvasi kertomuksessaan vaikeuksia löytää erityisesti suomalaisia ystäviä ja ulkopuolisuuden kokemuksiaan, on nyt löytänyt myös suomalaisia ystä-viä ja aloittanut yliopisto-opinnot, Suomi tuntuu kotimaalta. Sadun kansainvälinen tausta ja tarve maiseman vaihtamiseen näkyvät kuitenkin siinä, että hän on toiminut ulkomaalaisten opiskelijoiden tutorina ja ollut vaihto-oppilaana vuoden:
”Välillä vain on jotenkin virkistävää lähteä pois Suomesta, vaikka nykyisin minun koti onkin täällä Suomessa. Suomi on rakas kotimaa, mutta silti usein kaipaan sitä, että pääsen lähtemään pidemmäksi aikaa jonnekin täysin uuteen ja erilaiseen paikkaan, niin kuin aina ennenkin. Ehkä senkin takia lähdin
19 Alkuperäinen teksti: “Ultimately, I do consider my life, background and experiences a blessing “endowed” on me, and therefore I feel I ought to also use what I’ve been given to the best of my ability. I honestly think that what I have learned and what I want to learn are best put to use somewhere outside of Finland, though I hope to also give back to Finland, however I can. [--] Time will tell where I end up, but I am consciously working towards an ultimate goal of be-ing based outside of Finland. “
20 Alkuperäinen teksti: “In a way, a lifestyle of transition is something you’re trapped in, but it’s also something like life-support. I do think that right now, if I stayed in one place, I would sort of shrivel up and die.”
21 Alkuperäinen teksti: “In the meantime, as I settle, figure out my identity, study and equip myself for all that’s ahead of me, I feel the thing I need is time. [--] I hope one day I can also sufficiently guide my own children through their own identity processes to become global citizens of their world.”
vuodeksi opiskelijavaihtoon [Eurooppaan] ja viime kesänä kolmeksi viikoksi [Itä-Eurooppaan]. [--] Suomessa olen nyt ollut tuutoroimassa ulkomaalaisia opiskelijoita ja siitä hommasta tietenkin pidän kovasti, kun pääsee tutustu-maan niin monenlaisiin ihmisiin. ”
Satu vaikuttaa olevan sosiaalisesti sopeutunut Suomeen, mutta sisäisesti hän kokee edelleen joskus erilaisuutta:
”Vielä nykyisinkin täällä tulee joskus vähän ulkopuolinen olo tietyissä tilan-teissa, mutta nyt minulla on kuitenkin rakkaita suomalaisia ystäviä, ja se on ollut tärkeää myös sopeutumisessa. [--] Esimerkiksi saatan vieläkin joskus puhua sekaisin englantia ja suomea, jos en löydä oikeita sanoja. Englanti on edelleen vähän niin kuin toinen kieleni, ja mielellään puhun sitä.”
Vaikka Satu kokee tällä hetkellä sopeutuneensa Suomeen ja Suomi on kotimaa, nousee hänen kertomuksensa keskeisenä teemana esiin kaipuu matkustelemiseen ja uusien paikkojen näkemiseen:
”Ja nyt taas haaveilen vähän ulkomaille lähdöstä, niin kuin usein. Suomessa kaipaa ulkomaille ja ulkomailla tulee jossain vaiheessa ikävä taas Suomeen.
[--] Toisaalta, viime aikoina olen ihan erityisen paljon tykännyt olla Suo-messa. Olen kai löytänyt oman paikkani täällä ainakin toistaiseksi. Toisaalta, jos saan tilaisuuden, minusta tuntuu, että voisin lähteä vaikka heti jonnekin uuteen paikkaan. Ehkä joskus myös palaan takaisin entisiin kotimaihin”
Meeri, 20+ on mennyt naimisiin suomalaisen pojan kanssa ja hän opiskelee myös korkeakoulussa. Sosiaalisesti Meerikin vaikuttaa siis olevan sopeutunut Suomeen.
Meerille oli tärkeää, että hänen suomalainen miehensä oli kiinnostunut ulkomailla työskentelemisestä:
”Aikoinaan eräs ensimmäisistä asioista, jonka miehestäni tiesin, oli se, että hän oli haaveillut joskus lähtevänsä ulkomaille töihin, vaikka Afrikkaan. Se oli minulle tärkeä tieto: että koko ikänsä [suomalaisessa kaupungissa] asunut poika voisi olla valmis ulkomaan komennukselle.”
Meerin kertomuksessa kysymys kodista ja kuulumisesta oli keskeinen teema, ja vaikka hän aikuisena miehensä kanssa matkustaessaan huomasikin, ettei koti enää varsinaisesti ollutkaan lapsuuden isäntämaassa, on isäntämaa edelleen tärkeä ja luonteva osa hänen identiteettiään:
”Minulle tärkeintä oli, että sain näyttää, kuka oikeasti olen: lapsuudenmaise-mani ja kulttuurini. [Mieheni] sanoikin, että olen [Aasiassa] aivan erilainen
kuin Suomessa – ja siltä minusta itsestänikin tuntuu, vaikka sama minä olen-kin. Siellä sosiaalinen kanssakäyminen on jotenkin niin paljon helpompaa. [--] [isäntämaassa] olen kuin kotonani – ehkä pikkuisen enemmän kuin missään muualla.”
Meerin kertomuksessa kristinuskon merkitys elämäntapahtumien tulkinnassa, iden-titeetin perustana, tulevaisuuden turvana ja lohdun tuojana on keskeinen:
”Usko Jeesukseen on elämäni kantava voima, ja olen saanut kokea Jumalan johdatusta isoissa ja pienissä asioissa – luotan, että Hän tuntee myös tulevai-suuteni suunnan. [--] pääasia on, että tiedän tähtääväni taivaan kotiin: siellä ei enää tarvitse ikävöidä minnekään. Siellä saan tuntea itseni aidosti juuri sellaisena, jollaiseksi minun elämänkokemukseni oli tarkoituskin minut kas-vattaa, ja sieltä löytyvät ystäväni, sisareni ja veljeni, jotka nyt ovat hajon-neena ympäri maailmaa. Ennen kaikkea siellä saan kohdata Jumalan, joka pyyhkii pois kaiken sen kaipuun ja koti-ikävän, jota kukaan muu ei voi paran-taa.”
Maallisessa todellisuudessa Meeri kuvaa olevansa ”kotona maailmassa” ja hän ko-kee sopeutuneensa Suomeen ainakin toistaiseksi:
”Tällä hetkellä koen olevani aikalailla kotona: kotona maailmassa. Ei mi-nusta olisi elämään koko ikääni pienellä nurkkakunnalla Suomessa – vähän avarampaa näkökulmaa maailmaan kaipaan, ainakin jossain vaiheessa. Kui-tenkin Suomi on tällä hetkellä hyvä paikka olla (vaikka suomalaisuudelle muissa ja itsessänikin välillä hymähtelenkin).”
Meeri suunnittelee lähtevänsä miehensä kanssa joskus ulkomaille kenties avustus- tai lähetystyöhön:
”Haaveenamme onkin joskus valmistuttuamme lähteä maailmalle – siitä tosin väänsimme yhdessä vaiheessa kovastikin kättä, että Afrikkaanko vaiko Aasiaan. Minulle oli yllättävän kova paikka kohdata se, että miestäni yksinkertaisesti houkutteli Afrikka enemmän, siitä huolimatta mitä olin [isäntämaasta] kertonut. Siinä itkin hänen kanssaan monen vuoden aikaisia itkuja, kun yritin itselleni ja hänelle selittää sitä, miksi minulle oli niin vaikeaa luopua ajatuksesta, että juuri [isäntämaa] oli se maa, minne olin haaveillut meidän menevän.”
Meeri asui pitkään (n. 8 vuotta) isäntämaassaan ja oli syvästi juurtunut ja samastunut paikalliseen kulttuuriin. Siksi hänen kertomuksessaan nousivatkin esiin erityisesti kaipuu ja suru sekä isäntämaan merkitys identiteetille.
Katariina, 25+ otsikoi elämänkertomuksensa ”Elämääni Maailman Kansalaisena”, mikä suoraan viittaakin kansainväliseen identiteettiin. Hän opiskelee nykyisin korkeakoulussa Suomessa, mutta hän on ollut myös vaihto-opiskelijana ulkomailla. Katariina kuvasi ker-tomuksessaan myös lapsuuden kipeitä kokemuksia22, jotka heijastuvat aikuisuuteenkin, mutta hän on kuitenkin hyväksynyt monenlaiset kokemuksensa ja näkee ne osana identi-teettiään:
”Elämäni oli vaikeaa, avartavaa, rikastuttavaa, surullista, lämmintä, haus-kaa, hassua, joskus jopa jännää. Ehkäpä sanoisin, että se oli mitä se oli; elä-mää. Se oli minun elämääni, enkä vaihtaisi kokemuksiani, sillä ne ovat muo-kanneet minut siksi ihmiseksi, joka nyt olen.”
Katariina on alkanut pitää enemmän myös tavallisista suomalaisista, vaikka on ko-kenut olonsa luontevammaksi ulkomaalaisten kanssa:
”Minulla oli kyllä todella pitkään sellainen olo, että vähänkö normi suoma-laiset ovat tylsiä, mutta tämäkin näkemys on alkanut korjaantua. [--] Aiemmin ainakin koin oloni rennommaksi ja kotoisemmaksi ulkomaalaisten kanssa kuin normi suomalaisten ja saatoin puhua eri asioista eri ihmisten kanssa (tosin teen sitä vieläkin, se on kyllä aika luonnollista). Nykyään yritän vain olla oma itseni ja jos minulle sattuu tulemaan joku asiaa mieleen elämästäni, niin yritän ainakin jakaa sen [--].”
Katariina pohtii tulevaa perheenperustamista siitä näkökulmasta, millaisia arvoja kumppanin tulisi edustaa ja mitä hän haluaisi oman kulttuuritaustansa vuoksi lap-silleen opettaa:
”Minulla on kuitenkin jonkun verran ulkomaalaisia ystäviä, joten miehen pi-täisi olla sellainen joka hyväksyy erilaiset ihmiset, niin suomalaiset kuin ul-komaalaisetkin. [--] Kokemuksieni myötä olen kuitenkin miettinyt sitä, että mikäli mieheni on suomalainen, haluaisin ehkä itse puhua lapsillemme (jos niitä olisi) englantia. Näin lapset oppisivat sekä suomen, että englanninkie-len, sujuvasti pienenä. [--] Edelleen kyllä koen, että englanti on minulla vah-vempi kuin suomenkieli.”
Samoin kuin Eliaksella ja Meerillä, kristinusko on Katariinan identiteetin perusta:
”Minä olen Jumalan lapsi, Kaikkivaltiaan, Kuninkaan tytär. [--] kotini ei ole täällä, tämä on vain väliaikaista. Ja minun ei tarvitse määritellä itseäni, tai omaa arvoani, sen mukaan mitä saavutan (olen nimittäin suorittaja ja per-fektionisti), tai sen mukaan miltä näytän, vaan minä olen, koska Isäni on, tai
22 Liittyvät tilannekohtaisiin ja perhesuhteisiin liittyviin tekijöihin, jotka rajasin pois tutkimuksestani.
kuten eräässä kirjoittamassani runossa kirjoitan ”Minä olen, koska sinä olet minut luonut. Kuvaksesi, minä olen ihme.”
Katariina toivoo, että kolmannen kulttuurin kasvatit saisivat apua mahdollisiin on-gelmiinsa ja kipeiden asioiden käsittelemiseen:
”Kokemuksieni perusteella minulle on kyllä jäänyt huoli meistä vaeltavista globaaleista lapsista ja nuorista. Kaikilla ei ole ollut helppoa ja toivoisin, että he saisivat apua, jotta voisivat elää elämää täysillä, ilman taakkoja, suo-rittamista, vihaa, tai jopa katkeruutta”.
Anna, 30+ suoritti Suomessa korkeakoulututkinnon ja on koulutusta vastaavassa työssä ja naimisissa – hän on siis sosiaalisesti integroitunut Suomeen. Anna kokee kuitenkin sopeutuneensa Suomeen vasta ajan myötä ja kokee lähinnä Suomen kie-len tärkeäksi osaksi itseään:
”Lopullisesti koin kuitenkin sopeutuneeni suomalaiseen elämään vasta yli-opisto-opintojen aikana, joskin aikuisenakin olen opiskellut ja työskennellyt useita vuosia ulkomailla (mutta vain länsimaissa). Minulla ei ole erityisen voimakasta tunnesidettä esimerkiksi Suomen kansalaisuuteen, mutta suomen kieleen sen sijaan on!”
Anna on toiminut Suomessa kansainvälisissä tehtävissä, minkä hän katsoo olevan seurausta monikulttuurisesta lapsuudesta. Identiteetiltään Anna vaikuttaa kansain-väliseltä:
”Luulen, että lapsuuden TCK-vuodet ovat syynä siihen, että hakeudun yhä mielelläni työ- ja vapaa-ajalla kansainvälisiin tehtäviin tai ihmisjoukkoihin – koen olevani niissä enemmän omalla maaperälläni kuin jos olisin puhtaasti suomalaisten keskellä. Olen myös työpaikallani aktiivisesti mukana ulkomaa-laisten kollegoiden kotouttamisessa, koska uskon että nyt on minun vuoroni toimia kansainvälisemmän Suomen hyväksi. ”
Myös Anna kokee, että saattaa tulevaisuudessa muuttaa ulkomaille samoin kuin vierailla ulkomailla ystäviensä luona:
”Muita konkreettisia merkkejä TCK-vuosista ovat vankka kielitaito ja ympäri maailmaa oleva ystäväpiiri, jonka luona voin vierailla loma-aikoina. Myös kynnys matkalaukun pakkaamiseen ja muualle muuttamiseen on pieni.”
Emma, 30+ opiskeli korkeakoulussa Euroopassa ja meni naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa, perhe asui välissä muutaman vuoden Suomessa. Lapsena voimak-kaasti suomalaiseksi identifioitunut Emma tiedostaa nykyään hyvin kulttuurisen taustansa merkityksen. Hän otsikoi kertomuksensa ”lost”, eksynyt, mikä kuvastaa hänen kertomuksessaan erityisen keskeisenä näkyvää kulttuurisen identiteetin poh-dintaa. Hän ymmärtää nykyään, ettei ole tavallinen suomalainen eikä Suomi ollut-kaan odotuksista huolimatta kotimaa, jonne hän sujuvasti sopeutuu:
“Käsitin siis että Suomi ei ollut identiteettini keski-piste kuten olin kauan luullut. [--] Nyt en enää ole turhan ”patrioottinen” suomalainen, vain pelkästään suomalainen, “originally Finnish“, johon olen tyytyväinen.
Tuntuu nyt todella naiviilta että olin edes voinut kuvitella löytäväni Suomesta ihmemaan jossa pystyisin kommunikoimaan ”kaltaisteni” kanssa ja olemaan viimein luonnollinen.“
Emma haluaa integroitua nykyiseen asuinmaahansa toimimalla muun muassa va-paaehtoistyössä ja hän kokee, että on tullut tietoisemmaksi identiteettinsä sisällöstä:
“Tärkein elämässäni nyt on integroitua [eurooppalaiseen] yhteiskuntaan, en tarkoita muuttumalla tai tuntemalla itseni [eurooppalaiseksi], mutta tekemällä jotain [sen] yhteiskunnan hyväksi, jossa lapseni kasvavat. Joten olen nyt vapaaehtoinen eri [--] kansalais-järjestöissä, olen edelleen kymmenen vuoden päästä naimisissa (☺), ja yli kymmenen vuoden identiteetti questin päästä, tietoisempi siitä kuka olen.“
Kulttuurinen kodittomuus ja juurettomuus ovat vaivanneet Emmaa paljon elämän aikana ja tämä tulee esiin myös siinä, miten hän haluaa lapsensa kasvattaa:
“Vaikka en ikinä tulisikaan itse integroitumaan täysin [Euroopan maan yhteiskuntaan] jossa olen aina ulkopuolinen toivon nyt [lapsilleni] sen mikä minulta puuttui, siis vankat juuret, joihin sisältyy myös suhteet heidän laajempaan [eurooppalaiseen] perheeseen. Toivon heille sen että he voivat olla missä tahansa maailmassa elämänsä aikana mutta aina tietäen että on paikka jonka he tuntevat täysin ja jonne he voivat palata. Oma integroituminen olkoon aina puutteelinen…“
Emman kertomuksessa on keskeistä se, että suomalaisen identiteetin korostaminen lapsuudessa ei auttanut Suomeen sopeutumisessa, erilaisuus ja ulkopuolisuus tulivat Suomessa esiin ja käynnistivät pitkän kulttuurisen identiteetin etsimisen prosessin.
Sofia, 30+ on myös opiskellut ammatin Suomessa, ja on töissä ja naimisissa. Hän-kin on siis integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta kokee edelleen ristirii-taisia tunteita suhteessaan Suomeen:
”Moni varmaan olettaa, että olen sopeutunut. Ja sopeutunuthan minä olen-kin. Rakastan kotimaatani, olen isänmaallinen. Kuitenkin ajattelen monesti, kun räntä lentää ulkona poikittain, että tämä on nyt vaan yksi maa lisää, yksi kokemus enemmän, voinpahan sanoa tällaisessakin extreme-maassa asu-neeni.”
Sofia myös tiedostaa kulttuurisen identiteettinsä moninaisuuden:
”Minussa on paljon suomalaista erakkoa. Minussa on myös paljon aasia-laista sosiaaliseen harmoniaan pyrkivää myötäilevyyttä, amerikkaaasia-laista auk-toriteetin kunnioitusta ja afrikkalaista boheemiutta.”
Sofia kokee elämänkokemuksensa rikkautena. Vaikka hän kuvasi kertomuksessaan lapsuutensa kipeitäkin seurauksia, palaa hän kertomuksen lopetuksessa jälleen po-sitiivisten puolien korostamiseen, jotka ylittävät vaikeudet:
”Elämä kolmannen kulttuurin lapsena on osoittautunut kaikeksi muuksi kuin helpoksi. Vaikka se kuulostaa kliseeltä, en koskaan vaihtaisi tätä pois. Mi-nulla on vielä elämässä salaisia haaveita, mahdollisuuksia, joihin saatan tarttua yllättäen kaikki muut. Koen, että minulla on sellaisia mahdollisuuksia, joista muut perheeni ulkopuolella eivät ole tietoisia.”
Pohtiessaan tulevaisuutta Sofia pystyy näkemään ja mielellään kuvitteleekin per-heen asuvan muualla kuin Suomessa, mikä kertoo osaltaan lapsuuden kokemusten vaikutuksista nykyhetkeen ja tulevaisuuteen:
”Suurinta hupiani on googlettaa itselleni uusi elämä. Valitsen ensin maan ja paikkakunnan. Etsin meille kohtuuhintaisen mutta kauniin kodin, lapsille kansainvälisen koulun, tutustun paikallisiin nähtävyyksiin ja työpaikkatarjon-taan.”
Sofia lopettaa kertomuksensa humoristiseen pohdintaan eläkepäivistä:
”Eläkepäivät? Niitä olen suunnitellut viettäväni Marbellassa. Ei kun Seatt-lessa. Ei kun Hong Kongissa. Sittenkin Japanissa vuoristomökissä. Tai ehkä kuitenkin Miamissa, se on tällä hetkellä realistisin vaihtoehto. Oikeasti.”
Kaikissa kertomuksissa näkyy nykyhetkessä siis vielä jonkinasteinen kulttuurisen identiteetin hämmennys ja tulevaisuuden suunnitelmissa muuttaminen ulkomaille on hyvin mahdollista, kansainvälisen taustan hyödyntäminen esimerkiksi työelä-mässä on myös toiveissa. Toisaalta identiteettipohdinta saattaa lopulta johtaa va-kaaseen identiteettiin – koska vähemmistöryhmät kuten kolmannen kulttuurin kas-vatit joutuvat tekemään enemmän identiteettityötä, heidän identiteetistään saattaa lopulta kehittyä valtaväestöä vakaampi ja vahvempi. Kulttuurinen identiteetti voi myös perustua yhteiseen kokemusmaailmaan, ja kolmannen kulttuurin kasvatti tai laajemmin kulttuurien välinen kasvatti voisi toimia kansainvälisen kulttuurisen identiteetin perustana. Toisaalta elämänkertomukset itsessään sisälsivät kuvaavia määritelmiä omasta suomalaisuudesta: ”originally Finnish” (Emma) ja Internati-onal Finn (Elias) sekä myös viittauksen maailmankansalaisuuteen: ”citizen of the world” (Katariina).