Aloitin aineiston hankinnan pyytämällä tuttavapiirini kautta kahta kolmannen kult-tuurin kasvattia kirjoittamaan vapaamuotoisen kertomuksen elämästään. Luettuani heidän kertomuksensa ja tutustuttuani kolmannen kulttuurin kasvatteihin liittyvään tutkimuskirjallisuuteen, muotoilin tutkimuksen tavoitteiden pohjalta virallisen kir-joituspyynnön (ks. Liite 1), jossa pyysin aikuisia kolmannen kulttuurin kasvatteja kirjoittamaan oman elämänsä tarinan. Kirjoituspyynnön muotoilussa pyrin huomi-oimaan keskeisiä tutkimuseettisiä periaatteita, kuten informoitu suostumus, kieltäy-tymisen mahdollisuus ja mahdollisuus kirjoittaa anonyymisti. Informoidun suostu-muksen periaatteen mukaan tutkittavilla pitäisi olla riittävästi tietoa siitä, mitä tut-kitaan ja mikä on heidän osuutensa tutkimuksessa. (Kuula, 2006.) Luottamukselli-suuden ja anonymiteetin pyrin varmistamaan sillä, että aineisto tuli vain omaan ja ohjaajieni käyttöön, säilytin sitä turvallisessa paikassa ja muutin tai häivytin
kertomusten yksityiskohtia, kuten nimiä, paikkakuntia, maita, perhesuhteita ja työ-paikkoja siten, että yksittäistä ihmistä ei tutkimuksesta voisi tunnistaa.
Arvelin, että kohderyhmään kuuluvia kolmannen kulttuurin kasvatteja olisi helpoin tavoittaa olemassa olevien sosiaalisten verkostojen kautta, joten aloitin aineiston-keruun lumipallomenetelmällä pyytämällä kolmannen kulttuurin kasvatteja tunte-via tuttatunte-viani jakamaan kirjoituspyyntöä eteenpäin, ja he kertoivatkin jakaneensa sen kymmenille kolmannen kulttuurin kasvateille, jotka saattoivat vielä jakaa sitä eteenpäin. Annoin virallisen kirjoituspyynnön myös kahdelle vapaamuotoisen elä-mänkertomuksen jo kirjoittaneelle henkilölle ja pyysin, että he lukisivat sen ja voi-sivat halutessaan muokata kertomustaan, minkä toinen heistä halusikin tehdä. Sain luvan käyttää heidänkin kertomuksiaan tutkimuksen aineistona. Aineiston hankki-minen lumipallomenetelmällä osoittautui haasteelliseksi, sillä kirjoituspyynnön al-kuperäiseen määräaikaan mennessä sain vain yhden elämänkertomuksen, sähkö-postitse kyselyitä tutkimuksesta tuli muutama. Aikaa kirjoittamiselle oli muutama kuukausi, mikä oli varmaankin liian pitkä aika ja kirjoituspyyntö saattoi unohtua, vaikka laitoin siitä myös muistutuspyynnön tuttavilleni. Vapaamuotoisen elämän-kertomuksen kirjoittaminen on myös todennäköisesti haastavampaa kuin valmii-siin, selkeisiin kysymyksiin vastaaminen ja oletuksena ehkä on, että kirjoituksen tulee olla koherentti ja looginen, vaikka kirjoituspyynnössä huomautinkin, ettei sen sellainen tarvitse olla.
Elämänkertomuksia oli siis ensimmäisen aineistonkeruun vaiheen jälkeen kolme.
Tavoittaakseni enemmän suomalaisia kolmannen kulttuurin kasvatteja, pyysin erään julkisen kolmannen kulttuurin kasvattien Facebook- ryhmän ylläpitäjältä lu-paa kertoa tutkimuksestani ryhmän seinällä ja se onnistuikin, ryhmässä oli n. 130 kansainvälistä jäsentä. Laitoin tähän englanninkieliseen ryhmään kuvauksen tutki-muksestani englanniksi ja kehotin ottamaan minuun yhteyttä sähköpostitse tarkem-pien tietojen ja virallisen kirjoituspyynnön saamiseksi, jos tutkimukseen osallistu-minen kiinnostaa (ks. Liite 2). Lisäksi huomautin, että tietoa tutkimuksesta voi ja-kaa eteenpäin. Tätä kautta sain kuusi yhteydenottoa sähköpostitse ja lopulta vielä neljä elämänkertomusta. Alun perin tavoitteeni oli kerätä kymmenisen elämänker-tomusta, mutta koska niiden saaminen tuntui haasteelliselta, päätin että analysoin tarkasti saamani seitsemän kertomusta ja lopetan aineistonkeruun. Aineistoa alus-tavasti lukiessa huomasin myös, että tietyt teemat ja kokemukset toistuivat niissä
eli saturaatiota oli havaittavissa liittyen muun muassa erilaisuuden kokemukseen Suomessa, kulttuurisesti moninaiseen identiteettiin ja lapsuuden positiivisiin puo-liin. Toisaalta kertomukset sisälsivät myös yksilöllisiä kokemuksia sekä taustojen vaihtelua kirjoittajien iän (22 - 34 vuotta), vanhempien ammatin ja isäntämaiden suhteen. Sukupuolen osalta vaihtelu jäi minimiin, sillä kuusi seitsemästä kirjoitta-jasta oli naisia. Ulkomailla kirjoittajat olivat asuneet lapsena vuosia yhdessä tai use-ammassa maassa ja käyneet erityyppisiä kouluja, alueina olivat olleet Aasia, Eu-rooppa, Amerikka ja Afrikka.
Katsoin siis, että nämä seitsemän elämänkertomusta riittävät gradun aineistoksi, koska ne sisälsivät tarpeeksi tutkimuskysymysten kannalta olennaista tietoa kes-keisten teemojen tunnistamiseen. Kertomukset olivat pituudeltaan 4-8 sivua, yh-teensä 44 sivua (Word: riviväli 1,5, fontti 12), ja ne sisälsivät kauttaaltaan tutki-muskysymysten kannalta olennaista tietoa tiiviimmässä muodossa kuin esimerkiksi litteroidussa haastatteluaineistossa. Yhden elämänkertomuksen sivun voi siis sisäl-löltään katsoa vastaavan useaa sivua litteroitua haastatteluaineistoa.
Kaikki kertomukset tulivat sähköpostitse ja osa sisälsi koko nimenkin, vaikka ni-mimerkillä olisi siis ollut mahdollista kirjoittaa. Kävin sähköpostitse myös muuta-mia lyhyitä tutkimukseen liittyviä keskusteluita, yksi kirjoittaja muokkasi vielä elä-mänkertomustaan laajentaen erästä kulttuuriseen identiteettiin liittyvää teemaa ja yksi kirjoittaja korosti, että anonymiteetin säilyttäminen on hänen työnsä vuoksi tärkeää. Tallensin kertomukset omalle salasanalla suojatulle tietokoneelleni sekä muistitikulle, jota säilytin kotonani turvallisessa paikassa. Sähköpostikeskustelut tallensin myös samalla tavalla tehden niistä oman tiedoston, jonka jälkeen poistin sekä elämänkertomukset että lyhyet keskustelut sähköpostista. Tutkimuksen val-mistuttua poistin kertomukset ja sähköpostikeskustelut tietokoneelta ja muistiti-kulta.
Aineistonkeruun ja esikäsittelyn yhteydessä myös luin kertomukset pariin kertaan ja tein yleiskatsauksen niiden sisällöstä ja teemoista sekä merkitsin tutkimuskysy-mysten kannalta kiinnostavia kohtia. Huomasin, että kertomusten rakenne vaihteli – osa eteni kronologisesti, osa teemoittain tai ajallisesti loikkien. Ikä näkyi karke-asti ottaen siten, että vanhimpien kirjoittajien kertomukset sisälsivät vähiten yksi-tyiskohtaisia kuvauksia lapsuuden tapahtumista ja kouluajoista, mutta enemmän
pohdintaa Suomeen paluun jälkeisestä ajasta sekä lapsuuden merkityksestä myö-hempään elämään ja identiteettiin. Kertomusten sävy oli pääasiassa positiivinen ja välillä humoristinen, yhdessä kertomuksessa korostui muita enemmän lapsuuden ja elämän kuvaaminen vaikeana. Kertomuksista oli myös erotettavissa alku, keski-kohta ja lopetus, ja ne näyttivät noudattavan karkeasti esseemäistä rakennetta ”joh-danto”, ”käsittelyosa” sekä ”yhteenveto” tai ”tulevaisuus”, erojakin kuitenkin löy-tyi. Yksityiskohtaista lapsuudentapahtumien kuvausta ei tutkimuksen tavoitteen eikä anonymiteetin säilyttämisen vuoksi ole järkevää ottaa mukaan analyysiin. Kai-kissa kertomuksissa oli siis kuitenkin tutkimuksen tavoitteen kannalta olennaista pohdintaa muun muassa suhteesta Suomeen ja suomalaisuuteen sekä muihin kult-tuureihin, kysymyksiä identiteetistä ja kuulumisesta sekä ajatuksia tulevaisuudesta.