Tarkastelen ensin elämänkertomuksissa kuvattua lapsuuden kulttuurista kasvuym-päristöä, koska se auttaa ymmärtämään aikuisuuden kokemuksia Suomeen sopeu-tumisesta ja identiteettikysymyksistä. Aineistoni seitsemän kolmannen kulttuurin kasvattia olivat viettäneet merkittävän osan lapsuudestaan (yli 8 vuotta, kts. Tau-lukko 2) ulkomailla vanhempien työn vuoksi. He sopivat siis Pollockin ja Van Re-kenin (2001, 19) kolmannen kulttuurin kasvatin määritelmään, jonka mukaan ulko-mailla vietetyt vuodet osuvat kehityksellisiin vuosiin (0-18 vuotta). 7
TAULUKKO 2. Kirjoittajien taustatiedot Kirjoittaja Vanhempien
am-mattiala
Lapsuus ulko-mailla
Ikä Suomeen palatessa (n.)
”Elias”, 20+ Lähetystyö Aasia, n.17 vuotta
Nuori aikuinen
7Kirjoittajien oikeat nimet on Taulukko 2:ssa muutettu anonymiteetin suojelemiseksi. Kirjoitusasun selkeyden vuoksi en käytä tästä eteenpäin lainausmerkkejä kirjoittajan nimen yhteydessä.
”Satu”, 20+ Lähetystyö Aasia, n. 9
”Anna”, 30+ Luontoala Aasia, Afrikka n. 10 vuotta
Nuori
”Emma”, 30+ Valtion virkamies Afrikka, Ame-rikka, Eu-rooppa, n. 10 vuotta
Kaksikymppinen
”Sofia”, 30+ Kehitystyö Aasia, Afrikka, n.11 vuotta
Varhaisnuori
Elämänkertomuksissa oli vaihtelua sen suhteen, minkä verran perhe oli tekemisissä muiden ekspatriaattiperheiden kanssa. Esimerkiksi Meerin ekspatriaattiperhe oli harvinainen asuessaan syrjäisessä kylässä, kun taas Anna oli paljon tekemisissä kansainvälisen koulunsa ekspatriaattilasten ja heidän perheidensä kanssa. Eri kult-tuurit ovat olleet kuitenkin läsnä kaikkien kirjoittajien lapsuudessa – isäntämaan kulttuuri paikallisten ihmisten kautta, muiden maiden kulttuuri ekspatriaattitutta-vien kautta, suomalainen kulttuuri oman perheen kautta ja lisäksi koulussa on ollut oma, esimerkiksi amerikkalainen kulttuurinsa:
”Koulussa juhlat olivat amerikkalaishenkisiä, kotona laulettiin kauneimpia joululauluja ja juhlittiin juhannusta suomalaisporukalla, kavereiden luona oli synttäreillä momoja, piñatoja ja uhrialttareita.” - Anna, 30+
”Koulu oli kristillinen, englanninkielinen koulu ja oppilaita ja opettajia mo-nesta eri maasta. [--] Vanhemmat pitivät yllä tiettyjä suomalaisia perinteitä, vaikka emme olleet Suomessa. Ja minä pidin kovasti kaikista suomalaisista perinteistä ja lauluista, koska jotenkin niistä tuli mieleen isovanhemmat kau-kana Suomessa.”- Satu, 20+
”Kertoessani elämästäni [isäntämaassa] olen yrittänyt kertoa ihmisille, että vaikka asuin eri maassa, niin minä elin siellä ihan normaalia elämää. Kä-vimme koulua, hengasin kavereiden kanssa, käKä-vimme kirkossa, kaupun-gilla…jne. Lukuun ottamatta sitä, että koululaisia oli monesta eri maasta ja opettajatkin olivat eri maista, niin elämä oli aika normaalia.” - Katariina, 25+
Kulttuurinen moninaisuus oli siis kansainvälisessä ympäristössä kasvaneille lap-sille luontevaa:
”En osannut pitää mitään eksoottisena – tai ehkä korkeintaan lomaa Thai-maassa luettuani suomalaisia naisten lehtiä.” –Anna, 30+
Englannin kieli tuli myös tutuksi – kaikki tutkimukseeni osallistuneet kirjoittivat osaavansa sujuvasti englantia. Suomea puhuttiin kotona ja isäntämaan paikalliseen kieleen tutustuttiin myös, riippuen siitä minkä verran perhe oli tekemisissä paikal-listen ihmisten kanssa:
“Aika jonka leikin amerikkalaisten naapureiden ja paikallisten ystävien kanssa auttoi minua oppimaan englantia ja isäntämaan kieltä sujuvasti – ta-valla, jolla lapset voivat pienenä oppia kieliä; kielet: kansainvälisen elämän suurin siunaus.” – Elias, 20+ (Suomennos omani) 8
”Vanhempieni kanssa puhuin aina suomea. [Sisarusten] kanssa keskenään saatoimme kuitenkin puhua usein myös englantia. Totuimme siihen kansain-välisessä koulussamme.” – Anna, 30+
Aineistoni kolmannen kulttuurin kasvatit ovat käyneet paikallista kristillistä kou-lua, kansainvälistä yksityiskoulua ja kaksi kertoi myös opiskelleensa sisäoppilai-toksessa.
Kulttuurisen moninaisuuden lisäksi kolmannen kulttuurin kasvattien lapsuuteen liittyy usein maantieteellinen ja sosiaalinen liikkuvuus ja näihin sopeutuminen (esim. Pollock & Van Reken 2001). Satu, 20+ kuvaa:
”Lapsena elämäämme kuului paljon matkustelua, muuttamista, lähtemistä ja palaamista. Sitä että yritti sopeutua yhä uudelleen erilaisiin maihin ja kult-tuureihin ja saada uusia ystäviä. Kuljin [sisarusten] kanssa vanhempieni mu-kana maasta toiseen, viipyen vuoden tai kauemmin kerrallaan jossakin maassa kunnes muutimme taas.”
Neljässä eri maassa asunut Satu kuvaa liikkuvaa elämäntyyliä positiiviseen sävyyn:
”Minusta tällainen melko jatkuva matkustaminen ja muuttaminen oli ihan ta-vallista ja olin tottunut siihen..sitähän meidän elämä oli aina ollut. Silloin sitä ei oikeastaan ajatellut, vaan nyt vasta jälkeenpäin, kun on asunut kauan
8 Alkuperäinen teksti: “This time of playing with our American neighbours and local friends helped me learn English and [host country`s language] fluently – the way kids can learn languages at a young age; languages: the greatest blessing of a international life.”-
Suomessa. Minusta oli aina jännittävää lähteä uusiin paikkoihin. Kun van-hemmat ilmoittivat, että pian taas lähdetään, niin joka kerta sitä odotti in-nolla.”
Annalle, 30+ sosiaalinen liikkuvuus ja vaihtuvat ihmissuhteet olivat luontevia:
”Lapsuuden kaveripiirissäni oli ihan sama mistä kukin oli kotoisin, missä kai-kissa maissa oli asunut aikaisemmin. Kaikki olivat matkustaneet paljon, näh-neet kaikenlaista, puhuivat vähintään kahta kolmea kieltä jo lapsena. Oltiin siinä ehkä vuoden, ehkä viisi, matkaa jatkettaisiin vanhempien (yleensä isän) seuraavan työpaikan suunnassa. Olimme kaikki diplomaattien, kehitysyhteis-työntekijöiden tai YK-lähettiläiden lapsia kansainvälisessä yksityiskoulussa.
[--] Ystävyysporukat muokkautuivat uusiksi joka elokuussa koulun alkaessa – elämä oli jatkuvaa ihmisvirtaa. Ja siihenhän me kaikki olimme jo pienestä pitäen tottuneet.”
Maantieteellisen liikkuvuuden määrä vaihteli elämänkertomuksissa - esimerkiksi Meeri, 20+ ja Katariina, 25+ asuivat pitkään yhdessä isäntämaassa, mikä onkin tyy-pillisempää lähetystyöntekijäperheille. Lähetystyöntekijöiden lapset saattavat elää kolmannen kulttuurin kasvateista eniten maantieteellisesti ja sosiaalisesti eristäyty-nyttä elämää vanhempien työskennellessä esimerkiksi viidakkoheimojen tai syr-jäisten kyläyhteisöjen parissa ja heidän koulunsa ovat useammin sisäoppilaitoksia tai paikallisia kouluja. Myös kristillinen kulttuuri ja maailmankatsomus ovat heidän elämässään vahvasti läsnä. (Powell 1998, 436-437.) Omassa aineistossani oli neljä lähetystyöntekijöiden lasten elämänkertomusta ja niistä kolmessa kristillisen viite-kehyksen merkitys näkyi elämänkokemusten tulkinnassa ja identiteetin rakentami-sessa.
Elämänkertomuksissa lapsuuden kasvuympäristöstä, johon kuuluivat oma perhe, koulu, isäntämaan ihmiset ja kulttuuri sekä mahdollisesti muut ekspatriaattiperheet, välittyy pääosin positiivinen, lämmin ja yhteisöllinen kuva. Kavereita löytyi esi-merkiksi niin paikallisista kuin oman, usein kansainvälisen koulun lapsista. Aasi-assa asunut Meeri, 20+ kuvaa:
”Ystävystyin pian [paikallisten lasten] kanssa ja leikin lähes yksinomaan hei-dän kanssaan ennen kuin menin viiden vanhana kouluun. Kotiapulaisemme, joka on minulle kuin isosisko, vei minut säännöllisesti kotiinsa yökylään; olin siitä aina yhtä innoissani – se oli oikeata kyläelämää vuohineen, kanoineen ja savuisine savitaloineen. [Isäntämaan] kieli ja kulttuuri imeytyivät minuun, kylän tyttöön.”
Sisäoppilaitoksessa asuneet Elias ja Satu kuvaavat läheisiä ystävyyssuhteita:
”Olimme eläneet niin huoletonta elämää sisäoppilaitoksessa. Olimme kestä-neet toistemme eroavaisuuksia niin monta vuotta ja sen kaiken jälkeen tun-simme syvää kiintymystä toisiimme, joten se mitä meillä oli, oli sisaruksia – perheestä, joka ei ollut omamme.”– Elias, 20+ (Suomennos omani) 9
”Ystävistä ja huonetovereista tuli lähes yhtä läheisiä kuin [sisarukset] olivat minulle. Edelleen pidän yhteyttä heihin ja varmasti tulemme aina pitämään.
He ovat niitä ystäviä, joita saattaa olla näkemättä vuosiin, mutta kun nä-emme, niin voimme puhua ihan niinkuin oltaisiin nähty vasta eilen.” – Satu, 20+
Anna, 30+ koki myös olonsa turvalliseksi ja ilmapiiri muiden ulkomaalaisten ja paikallisten kesken oli hyvä ja lämmin. Hän arvelee sen johtuneen ympäröivien ih-misten valikoituneisuudesta:
”Olo oli aina hyvin turvallinen, ja yhteishenki niin expattien kuin paikallisten asukkaiden kesken lämmin ja auttavainen. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että erityisesti kehitysmaihin hakeutuu tietynlaisia idealisteja ja auttajia, ja näin ollen sain kasvaa varsin avoimessa, hyväksyvässä ja ystävällisessä ilmapii-rissä.”
Elämänkertomukset erosivat myös sen suhteen, minkä verran niissä kerrottiin lap-suuden koulukokemuksista - kaksi vanhinta ohittivat ne täysin. Mutta koulukuvauk-setkin ovat pääosin positiivisia niin oppimisympäristön kuin oppilastovereidenkin osalta. Esimerkiksi Annan, 30+ kertomuksessa kansainvälisellä yksityiskoululla oli keskeinen merkitys lapsuuden positiivisten kokemusten ja identiteetin lähteenä:
”Elämäni pyöri koulun ympärillä. Myös kaikki ystäväni ja harrastuskerhoni olivat samassa koulussa, toisin kuin Suomessa. Jos minua olisi pyydetty ker-tomaan kuka olen, olisin varmaankin heti nimeni ja ikäni jälkeen kertonut olevani X:n koulun oppilas. Niin tärkeällä sijalla koulu oli.”
Ulkomailla vietetyn lapsuuden negatiivisena puolena nousivat esiin lähinnä kom-munikaatiovaikeudet vieraalla kielellä:
9 Alkuperäinen teksti: ”We had lived such care-free lives in boarding school [--] We had borne each other’s differences for so many years, and through it all had deep affection for one another, that it what we had was siblings – from fami-lies not our own.”
”En osannut sanaakaan englantia, ja siellä [tarhassa] minun piti seistä kai jonkun tuolin päällä ja yrittää kertoa mistä olen kotoisin.” – Katariina, 25+
”Minulle, erittäin puheliaana pikkutyttönä, vaikeinta taisi olla se, ettei ku-kaan ympärilläni tuntunut ymmärtävän mitä sanoin. Kaikki puhuivat vain englantia ja [isäntämaan kieltä].” – Meeri, 20+
Satu, 20+ kuvaa myös ihmisten jättämisen olleen vaikeaa:
”Matkoja ja muuttamista odotin siis innolla. Tietenkin oli surullista jättää ystäviä, koska en aina tiennyt monenko vuoden päästä näkisimme uudelleen.
Huono puoli kaikessa matkustamisessa kai oli juuri se, että joutui luopumaan ystävistä.”
Lapsuutta ulkomailla kuvataan elämänkertomuksissa positiiviseen sävyyn silloin-kin, kun siihen on liittynyt vaikeita kokemuksia. Esimerkiksi Eliaksen, 20+, lap-suuden isäntämaassa oli poliittisesti levotonta ja väkivaltaisuudet tulivat lähelle hei-dän kotiaan. Mutta vanhempien suhtautuminen vaikutti hänen kokemukseensa:
“Vaikka vanhempani olivat varmastikin peloissaan, he eivät näyttäneet sitä minulle. Muistan tämän hetken, en kotimme ulkopuolella olevan hullun kaa-oksen vuoksi vaan siksi, että sain silloin [lelun].” (Suomennos omani) 10 Satu, 20+ kuvaa samaan tapaan:
”[Isäntämaassa] oli sota meidän siellä ollessa, mutta sotaa en osannut pelätä silloin..en kai juuri ymmärtänyt missä vaarassa olisimme voineet olla. Tätä-kin on ajatellut vasta jälkeenpäin, että minkälaisissa vaaratilanteissa sitä on oltu ja niistä on kuitenkin selvitty. Vanhemmat onnistuivat pysymään rauhal-lisina, ja siksi me lapsetkaan emme pelänneet.”
Yleisesti lapsuutta kuvataan siis lämpimään ja positiiviseen sävyyn ja myöhemmin kertomuksissa tulee ilmi, kuinka lapsuudenkokemukset koetaan rikkautena, vaikka niistä seurasikin omat sopeutumiseen ja kulttuurisen identiteetin etsimiseen liittyvät haasteensa. Monet esimerkiksi persoonallisuuteen, perhesuhteisiin, kouluun, tiet-tyyn maahan ja kulttuuriin liittyvät yksilölliset ja tilannekohtaiset tekijät vaikuttavat tietenkin elämänkokemusten muodostumiseen. Nämä yksilölliset ja tilannekohtai-set tekijät rajaan tutkimukseni ulkopuolelle, sillä aineistoni ei ole riittävän kattava näiden tekijöiden erittelemiseen ja ymmärtämiseen. Olennaista on se, että kaikki aineistoni henkilöt ovat eläneet lapsena ulkomailla ja olleet tekemisissä muiden kuin vanhempiensa kulttuurin kanssa. Kolmannen kulttuurin lapsuutta luonnehtivat
10 “Though my parents were surely afraid, they didn’t show it to me. I remember this moment – not because of the in-sane chaos outside our home - but because then I received [--] toy [--].”
elämänkertomusten perusteella monikulttuurisuus, englannin kielen oppiminen, ka-verisuhteiden vaihtuvuus ja joillakin myös lukuisat muutot. Nämä ovat niitä teki-jöitä, jotka olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden mukaan ovat yhteisiä kolman-nen kulttuurin kasvateille, mikä vaikuttaa kauaskantoisesti heidän elämäänsä ja identiteetin kehittymiseen aikuisena (Esim. Bell-Villada & Sichel 2011; Pollock &
Van Reken 2001; Tikka 2004; Walters & Auton-Cuff, 2009).