6.1 TASAISESTI VAHVISTUVA SUHDE
6.1.1 Suhteen vahvistuminen vähitellen vahvistavien tekijöiden kautta
Asiakkaat ja työntekijät kuvaavat tasaisesti vahvistuvaa suhdetta senkaltaisena, että asiakas-työntekijäsuhde on hitaasti vahvistunut myönteiseen suuntaan. Asiakkaat ja työntekijät kertovat monista suhdetta vähitellen vahvistavista tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet asiakas-työntekijäsuhteen kehittymiseen niin, ettei mikään tekijöistä nouse toista määrittävämmäksi.
Näitä suhdetta vähitellen vahvistavia tekijöitä nimetään kaikissa tyypittelemissäni suhdeprosesseissa, mutta tasaisesti vahvistuvan suhteen prosessissa on oleellista se, että osapuolet nimeävät määrällisesti enemmän näitä tekijöitä kuin muissa suhdeprosesseissa.
Nämä tekijät ikään kuin kietoutuvat ja ketjuuntuvat tässä suhdeprosessissa.
Tasaisesti vahvistuvan suhteen alkutilannetta asiakkaat ja työntekijät kuvaavat usein toimivaksi asiointisuhteeksi. Toisaalta asiakas-työntekijäsuhteen alussa jommallakummalla osapuolella voi olla epäilyksiä ja epäluuloja rangaistuksen suorittamisen ja yhteisen työskentelyn suhteen tai toista osapuolta kohtaan. Tällöin asiakas-työntekijäsuhteen edetessä suhdetta vähitellen vahvistavien tekijöiden koetaan hälventävän ennakkokäsityksiä. Asiakas-työntekijäsuhteen vahvistumiselle on ominaista luottamuksen syntyminen vähittäisen tutustumisen kautta. Tasaisesti vahvistuvissa suhteissa on lopputulokseltaan erilaisia suhteita.
Suhdetta vähitellen vahvistavista tekijöistä suurin osa on suhteen sisäisiä tekijöitä liittyen asiakkaan ja työntekijän tapaan olla ja toimia suhteessa. Jonkin verran on mainintoja myös
suhteen ulkopuolisista, esimerkiksi asiakkaan henkilökohtaiseen elämään liittyvistä tapahtumista ja asioista sekä rangaistuksen suorittamiseen liittyvästä kontrollista ja sanktioista.
Kun asiakkaat kuvaavat työntekijän tapaa olla ja toimia tasaisesti vahvistuvassa suhteessa, he kertovat työntekijän ominaisuuksista; työntekijä on aktiivinen, kiinnostunut asiakkaan asioista, keskittynyt positiivisiin asioihin, ”ei-tiukkapipo”, ”ei-määräilevä”, työntekijä välittää ja luo turvallisuutta suhteeseen. Työntekijän inhimillisyyden ja ei-virkamiesmäisyyden kuvataan välittyvän tapaan suhtautua ja kohdata asiakas. Suhteen molemmat osapuolet tuovat arvioissaan esille työntekijän työntekemisen tapaa, minkä yksi asiakas nimeää ”asiakkaan lukuherkkyydeksi”, jossa on kyse lähinnä asiakkaan huomioimisesta kuunnellen ja kullekin sopivan työskentelytavan löytämisestä. Rikosseuraamusalan joissain tutkimuksissa on tuotu esiin työntekijän ominaisuuksia ja taitoja, joita asiakkaat pitävät merkittävinä (esim. Leibrich 1994; Rex 1999). Marjo Romakkaniemen (2011, 132–151) tutkimuksessa masennuksen hoidon merkityksellisyys kytkettiin terapiasuhteeseen ja työntekijän ja asiakkaan tapaan olla hoitotilanteessa. Työntekijän sitoutuneisuus, läsnäolo, persoonallisuus ja keskustelutaito sekä asiakkaan orientoituminen, avoimuus ja rehellisyys olivat merkityksellisiä suhteen muotoutumisessa.
Kun työntekijät kuvaavat asiakkaan tapaa olla ja toimia tasaisesti vahvistuvassa suhteessa, he kytkevät sen usein rangaistuksen suorittamiseen, asiakkaan muutoshaluun ja sitoutumiseen yhteistyöhön: asiakkaassa on voimaa, sisua, asennetta, hän on avoin, omatoiminen, itsenäinen, hän on halunnut apua ja ottanut sitä vastaan. Arviointitilanteissa välittyy työntekijöiden kokemus siitä, että tällaisen asiakkaan kanssa on helppo tehdä yhteistyötä. Asiakkaiden oman toiminnan arvioissa korostuu pääasiassa rangaistuksen suorittamisen hyvin sujuminen.
Asiakkaat kuvaavat myös omaa muutostyöhön sitoutumistaan jonkin verran. Tasaisesti vahvistuvassa suhteessa luodaan usein kuvaa ”hyvästä asiakkaasta”, joka on halukas muutostyöskentelyyn (esim. Juhila 2009a, 58; Loseke 2003).
Asiakkaiden ja työntekijöiden tavoissa selittää suhdetta vähitellen vahvistavia tekijöitä on paljon yhteistä, mutta myös eroavuuksia. Arvioidessaan omaa toimintaansa työntekijä pitäytyy usein ammatillisiin asioihin, omaan tapaansa tehdä työtä, asiakas taas arvioi enemmän työntekijän suhteessa olemisen tapoja tai työntekijän ominaisuuksia. Työntekijä voi myös korostaa rangaistuksen kontrollielementtien vaikutusta asiakas-työntekijäsuhteeseen.
Työntekijän roolista käsin on ehkä helpompaa hakea ammatillisia perusteita toiminnalleen.
Arvioidessaan omaa toimintaansa asiakas pitäytyy usein rangaistuksen suorittamisen
hyvin-sujumiseen, mitä työntekijä arviossaan usein lähtee laajentamaan. On asioita, joita vain toinen osapuoli ottaa esille (esimerkiksi asiakas puhuu työntekijän ominaisuuksien vaikutuksesta), mutta asian esilleoton jälkeen molemmat osapuolet voivat lähteä sitä yhdessä rakentamaan.
Asiakkaat ja työntekijät arvioivat näitä suhteessa olemisen tapoja ja toimintaa joko asiakkaan tai työntekijän erillisenä tai yhteisenä toimintana, jossa on vaikea erottaa eri osapuolten osuutta. He kuvaavat suhdetta vähitellen vahvistaviksi tekijöiksi eniten erilaisia yhteistyön tekemisen tapoja. Tiedon tuottamisen tapa, dialoginen arviointi, voi osaltaan vaikuttaa siihen, että asiakas ja työntekijä selittävät asiakas-työntekijäsuhteessa tapahtunutta paljolti heidän yhteisenä toimintana ja tapana olla suhteessa. He puhuvat suhteessa olemisesta
”me-muodossa”, yhteisenä toimintana. Kevin Stenson (1997, 181) kuvailee ”me-muodon”
käyttöä työntekijän käyttämänä liittoutumisen tekniikkana, jolla asiakas vedetään mukaan myötäilemään viranomaisnormeja. Asiakas-työntekijäsuhteen merkittäviä elementtejä, jotka vahvistavat osapuolten kuvausten mukaan suhdetta, ovat luottamus ja siihen kytkeytyvä rehellisyys, vastavuoroisuus, terapeuttisuus, suhteen epäviralliset elementit, kokemus tuesta, pysyvyys ja liittoutuminen. Varsinkin asiakkaat korostavat sitä, että asiakas-työntekijäsuhteen syvenemisen kannalta on merkittävää, että suhteessa on ”helppo keskustella”. Samoin erilaisilla toimintaohjelmilla arvioidaan olevan merkitystä suhteen vahvistumiselle silloin, kun oma työntekijä ohjaa toimintaohjelmaa. Yhteistoiminnan haasteet kohdataan usein rangaistuksen suorittamiseen liittyvissä ongelmatilanteissa ja asiakkaan elämän muutostilanteissa. Oleellista asiakkaan ja työntekijän kuvauksissa suhteen vahvistumisen kannalta on, miten asiakas-työntekijäsuhde suhteutuu näihin erilaisiin muutostilanteisiin ja millaisen toimintatavan työntekijä valitsee tilanteissa.
Asiakkaat tuottavat kuvausta myös tasaisesti vahvistuvan prosessin esteistä varsinkin vertaillessaan asiakas-työntekijäsuhdettaan vankilan aikaisiin asiakas-työntekijäsuhteisiin.
Kriminaalihuollon toimintakulttuuri eroaa vankilan toimintakulttuurista. Kuvauksissa korostuu asiakkaan uskallus puhua rehellisesti asioista. Yksi asiakas kertoo kokemuksestaan koevapauden valvonnasta vankilasta käsin. Hän kertoo, ettei voinut olla koevapauden aikana vankilan suuntaan rehellinen siviilielämän vaikeuksista, koska siinä on suuri mahdollisuus, että vankila arvioi hänen riskinsä liian suuriksi ja ottaa hänet takaisin vankilaan. Hänen mukaan vankilakulttuuri pakottaa valehtelemaan, mikä ei auta väistämättä eteentulevien arkielämän ongelmien ratkaisemisessa ja uuden elämän aloittamisessa. Hän kokee, että jos koevapauden valvonta olisi kriminaalihuollossa, niin hän voisi rehellisesti kertoa ongelmistaan ja yhdessä etsiä ratkaisuja niihin työntekijän kanssa. Organisaation
”rehellisyyden mahdollistavat rakenteet” mahdollistavat myös asiakas-työntekijäsuhteen kehittymistä. Esimerkkiin liittyy myös vankilakulttuurin niin sanottu kirjoittamaton sääntö siitä, ettei mitään henkilökohtaista tai omaa heikkouttaan paljastavaa kannata kertoa toisille vangeille tai henkilökunnalle (esim. Granfelt 2008, 79–80).
Asiakas-työntekijäsuhteeseen liittyvän kontrollin ja sanktioiden kerrotaan joko vahvistavan tai vaikeuttavan asiakas-työntekijäsuhdetta. Rangaistuksen suorittamiseen liittyvät tapaamis-velvoitteet voidaan kuvata asiakas-työntekijäsuhteen mahdollistajana ja raamittajana.
Työntekijä voi kokea asiakas-työntekijäsuhteen vahvistuneen, kun työntekijä esimerkiksi on tiivistänyt valvontaa yhdyskuntapalvelupaikalla, on tietoisesti laittanut asiakkaan vaativaan palvelupaikkaan, on keskustellut asiakkaan kanssa yhdyskuntapalvelusta nimenomaan rangaistuksena tai on viritellyt tukitoimia asiakkaan kanssa ennakoiden sillä tulevaisuudessa myönteistä soveltuvuusselvitystä. Tuen ja kontrollin väliset suhteet voidaan ymmärtää vuorovaikutuksessa rakentuvina tulkintoina, jolloin tuen ja kontrollin välinen raja ei ole selkeä. Sama teko voi määrittyä tueksi tai kontrolliksi riippuen muun muassa asiakas-työntekijäsuhteen laadusta. (Jokinen 2008,134.)