Akuuttitila

Akuuttitilassa yhdistyy asiakkaan kriisiorientaatio ja työntekijän lähellä työskentely -orientaatio. Akuutti-sana kuvaa sekä asiakkaan että työntekijän toimintaa yhteistyötilassa.

Asiakas on kriisitilanteissaan aktiivisesti yhteydessä työntekijään ja sitä kautta myös työntekijä on läsnä asiakkaan kriiseissä. Läheiset suhteet syntyvät kriisien ”yhdessä kokemisesta”. Yhteistyön läheisyys ja intensiivisyys tuottavat suhteeseen asiakkaan ja työntekijän välille vahvaa liittoutumista, mitä asiakkaat arvostavatkin. Työntekijästä tulee asiakkaalle hyvin tärkeä.

Akuuttitilaa määrittävät asiakkaan toistuvat kriisit ja työntekijän pyrkimys yhtäältä auttaa asiakasta selviytymään kriiseistään ja toisaalta tasaisina vaiheina keskittyä asiakkaan muutostyöskentelyyn tai sen herättelyyn. Asiakkaan kanssa etsitään toimivia vaihtoehtoja elämäntilanteen kohentamiseksi. Tunnusomaista on vahva liittoutuma asiakkaan asioiden ajamiseksi.

Käytän yhtä asiakas-työntekijäsuhdetta esimerkkinä kuvatakseni akuuttitilaa. Seuraavissa aineisto-otteissa asiakas kuvaa omaa elämäänsä arvioitavana ajanjaksona:

Asiakas: ”Jyrkkiä laskuja ja nousuja koko vuosi… Kaikki oli hirveen hyvin, kun mä tulin siviiliin, mutta ei mennyt montaa kuukautta, kun ei ollut mitään!” (7)

Asiakas: ”Niin että aina laitan kaikki asiat kuntoon ja sit kerralla saman tien paskaks (TT:niin) (T:niin). Sit ollaan puoli vuotta taas ihan iisisti ja sit on taas kaikki paskana (TT nauraen: Aivan).” (H7)

Asiakas kuvaa elämäänsä nousuina ja laskuina, hän laittaa ensin asiat kuntoon ja hetkessä myös romuttaa ne. Asiakas kuvaa toisaalla arviointikeskustelussa elämänvaiheitaan tarkemmin. Vapautumisen jälkeen hänellä menee jonkin aikaa hyvin ja sitten asiakkaan elämässä tapahtuu katastrofi, jonka jälkeen asiakas arvioi elämänsä kääntyneen huonompaan suuntaan ja koko kesä menee asiakkaan sanoin ”rillumarei”. Loppukesästä asiakas rakastuu ja elämä tasaantuu, kunnes asiakas eroaa ja ryyppää ja palelluttaa itsensä ulkona ja joutuu

infektion takia sairaalaan. Sairaalassa hän alkaa taas järjestää asioitaan ja rakentaa uutta nousua elämäänsä. Arviointitilanteessa piirretty elämänjana kuvaa hyvin asiakkaan elämää jatkuvina nousuina ja laskuina, hyvien ja huonojen elämänvaiheiden selkeänä vaihteluna.

Akuuttitilassa asiakas jakaa paljon enemmän omaan elämäänsä liittyviä asioita verrattuna muihin kriisiorientaatioasiakkaisiin, joista osa on välitilassa ja osa etäohjaustilassa. Näitä jaettavia asioita myös käsitellään yhdessä enemmän. Tärkeitä asioita ovat erilaiset kriisit ja niihin liittyvät asiat, ihmissuhteet, erityisesti parisuhde, päihteet, raha-asiat ja elämäntilanne kokonaisuudessaan.

Asiakkaan elämässä vaihtelevat kriisivaiheet ja tasaisemmat vaiheet, mikä vaikuttaa asiakkaan ja työntekijän yhteistyöhön. Seuraava aineisto-ote kuvaa tilanteiden nopeaa vaihtelua ja yhteistyön painopisteiden vaihtelua:

Työntekijä: ” …silloinhan me päästiin joku vaihe niin kun valvonnan kannalta oli kans semmosta hyvää työtilaa (AS: mm) et sit tehtiin jotakin harjoituksiakin, mä muistan, puhuttiin tästä rikoksen uusimisriskistä ja (AS: mm) siitä, että et mitä riskejä siinä on ja puhuttiin vähän tämmösestä itsehillintään (naurahtaa) liittyvistä asioista ja oli puhetta, että jatketaan sitä sen kun tämmösen miten sitä omaa vastuuta siitä elämästä vois ottaa. Me aloiteltiin niitä harjoituksia ja sitten seuraava viesti oli se, että teil olikin sukset ristissä sen (huom. avopuolison) kanssa sitten ihan täysin, että et sä soitit että nyt on piru merrassa (AS: äh) ja minä lähin siitä sitten aika lailla, kun oli aikaa niin (T: mm) ihan akuutisti ja teillä oli riita, jota yritettiin kovasti sitten selvittää.” (H7)

Työntekijä kuvaa työskentelyään asiakkaan kanssa. Asiakkaan tasainen elämänvaihe on työntekijän kannalta ”hyvää työtilaa”, jolloin voidaan käsitellä työntekijän kannalta tärkeitä asioita, kuten esimerkissä rikosten uusimisriskiin liittyviä asioita. Aineistoesimerkki kuvaa hyvin sitä, että itsehillintään ja vastuuseen liittyvät keskustelut jäävät, kun asiakkaalle tulee ihmissuhdekriisi. Asiakas ottaa työntekijään yhteyttä heti kriisin synnyttyä. Kuvaavaa akuuttitilassa on myös se, että työntekijä kertoo konkreettisesti lähtevänsä paikan päälle sovittelemaan parisuhdekriisiä ja keskustelemaan siitä, mitä edellytyksiä avoparilla on yhdessä asumisen jatkamiselle. Akuuttitilassa asiakkaan heittelevä elämäntilanne vaikuttaa asiakas-työntekijäsuhteeseen, koska tilanteet ja tehdyt suunnitelmat muuttuvat nopeasti. Eilen työstettävä ja tärkeäksi todettu asia joutuu taka-alalle akuutin kriisin ja siitä selviämisen takia.

Kriisivaiheissa asiakas usein ”kiskoo” työntekijän mukaan kriiseihin ja työntekijän tehtäväksi tulee auttaa asiakasta kriiseissä selviytymisessä ja akuuttien asioiden

selvittämisessä. Työntekijä pyrkii ikään kuin tasoittamaan kriisejä. Seuraavissa aineisto-otteissa työntekijä ja asiakas kertovat toisenlaisista rooleistaan kriisitilanteessa:

Työntekijä: ” Et kyl se oli lähinnä semmosta päältäkattomista, et kun kuulin, missä poika vaeltelee (T: mm) ja missä menee, et kyl sää sitten kuitenkin yhteyttä pidit minuun (T: mm) mistä sulle suuri kiitos, että tuota sen sä olet hoitanut erittäin hyvin, vaikka kuinka huonosti on (T: mm) mennyt niin kyllä sä jossain vaiheessa minuun yhteyttä sitten kuitenkin otit.”

…

Asiakas: ”En mä välittänyt enää mistään mitään (T ja TT: mm). Mul oli kaveri siinä vieressä, niin me mentiin ja hömpötettiin, me peitettiin kaikki pahoinvointi sillä, että me vaan mentiin (TT ja T: mm).”

…

Työntekijä: ”Niin ei mulla se ollu mitään sillä lailla et ei siinä mitään työtilaa (T:

mm) ollu et (AS: mm) se piti ihan paikkansa (T: mm) että et siinä vaan minkäs siinä tekee, antaa pojan mennä..” (H7)

Retkahdukseen liittyvä kriisi on esimerkki sellaisesta kriisistä, jossa työntekijälle voi jäädä

”päältäkatsomisrooli”. Työntekijä kertoo, että asiakas tiedottaa työntekijälle tilanteestaan.

Tätä kriisiä ei kuitenkaan akuuttitilassa tyypilliseen tapaan käsitellä yhdessä, vaan työntekijä jää ikään kuin odottelemaan.

Asiakkaan kriisit voivat olla hyvin vakavia, kuten itsemurhayrityksiä, loukkaantumisia, eroja tai mitä tahansa vastoinkäymisiä. Seuraavassa otteessa työntekijä kertoo asiakkaan kriisin vaikutuksista:

Työntekijä: ”Tää romahdusvaihe oli tietysti semmonen, se katastrofi, mitä siellä sun asunnollas tapahtu, niin se oli munkin vois sanoo tän sosiaalityöntekijän uran yks pahimpia, joka kyllä pysäyttää myös työntekijän miettimään monennäköisiä asioita.

…Ja se tavallaan lähensi sitten me oltiin hirveen tiiviisti sen jälestä tekemisissä ja jotenkin näen, että sillon siinä verkostossa ei paljon muita ihmisiä sitten loppujen lopuksi ollutkaan että (AS: mm) niin kauan ku…” (H7)

Työntekijä kuvaa asiakkaan asunnolla tapahtuneen katastrofin vaikutuksia itselleen työntekijänä ja asiakas-työntekijäsuhteelle. Työntekijä kertoo joutuneensa monenlaisiin tilanteisiin mukaan asiakkaan elämässä. Yhdessä koetut kriisit lähentävät asiakasta ja työntekijää. Asiakas-työntekijäsuhteen läheisyys tuo myös huolta. Työntekijä ilmaisee huolta, järkytystä ja muita tunteita.

Akuuttitilaan kuuluu eri vaihtoehtojen yhdessä etsiminen ja kokeilu. Asiakkaan ja työntekijän keskusteluista välittyy, että työntekijä tarjoaa eri vaihtoehtoja, palveluja, jotka asiakkaan on mahdollista hyväksyä tai hylätä. Työntekijä kunnioittaa asiakkaan päätöstä.

Välitilaan verrattuna asiakas tarttuu helpommin erilaisiin kokeiluihin, vaikka ne eivät usein olekaan pitkäaikaisia. Luottamus asiakas-työntekijäsuhteessa helpottaa asiakkaan erilaisia kokeiluja. Työntekijällä voi olla oma vahva idea siitä, mihin suuntaan hän haluaa asiakkaan kanssa työstää asioita tavoitteenaan esimerkiksi asiakkaan päihdeongelman hoito tai sitten työntekijä tietyllä tavalla ”menee asiakkaan kriisien mukana”.

Esimerkin asiakas esittää kritiikkiä, joka kohdistuu hänen tukihenkilöihinsä, ei kyseiseen työntekijään. Kritiikin kautta pystyy hahmottamaan sitä, millaista asiakas-työtekijäsuhdetta asiakas arvostaa. Hän kritisoi liian holhoavaa suhtautumista, ”kyttäystä”, ajan ja dialogisuuden puutetta. Kääntäen voi ajatella, että asiakas arvostaa sitä, että hän saa vaikutusmahdollisuuksia asiakas-työntekijäsuhteessa ja tulee toimijaksi omassa asiassaan.

Työntekijä on asiakkaan kertoman mukaan toiminut asiakkaan toivomalla tavalla. Ainoa kritiikki työntekijää kohtaan liittyy työntekijän toisinaan vaikeaan tavoitettavuuteen.

Akuuteissa kriiseissä korostuu nopea tavoitettavuus. Yhteinen käsitys akuuttitilan asiakkailla on, että ilman asiakas-työntekijäsuhdetta heillä olisi asiat paljon huonommin.

Akuuttitilassa työntekijästä tulee ”yksi ylitse muiden”. Asiakas ja työntekijä kertovat, että asiakas saattaa hakea apua muiltakin tahoilta, mutta kuvaavat asiakkaan hyvin musta-valkoista suhtautumista muihin auttajatahoihin. Asiakkaalla on kiinnittymättömyyttä ja kriittisyyttä muihin viranomaisiin, mutta myös viranomaisilla on kiinnittymättömyyttä asiakkaan tilanteeseen. Suhdetta yhteistyöverkostoon kuvaavat työntekijän toistuvat yritykset saada toiset auttamistahot toimimaan oman näkemyksensä mukaisesti. Asiakkaan tilanne saattaa näyttäytyä kaoottisena ja muita tahoja voi olla vaikea saada mukaan, mikä voi lisätä asiakkaan ja työntekijän liittoutumista. Asiakkaan mielestä työntekijällä on usein merkittävä rooli vaikuttaessaan muiden viranomaisten suuntaan.

Esimerkin työntekijä on huolissaan asiakkaan tilanteesta ja yrittää koota verkostoa ja pitää verkostopalavereita. Työntekijä kommentoi erästä verkostopalaveria seuraavasti:

Työntekijä: ”...mut kylhän siinä sit niin kävi, et mä otin sit sen asunnonhankkimis-vastuun siitä, kun näytti ettei siitä sit sen valmiimpaa tuu.” (H7)

Työntekijä voi edesauttaa asiakkaan luottamusta eri viranomaisten suuntaan tai sitten vahvistaa asiakkaan käsitystä muiden tahojen toimimattomuudesta. Näin hän myös vahvistaa asiakkaan suuntaan käsitystä työntekijästä ainoana viranomaistoimijana.

Työntekijä kuvaa samaa verkostopalaveria edelleen:

Työntekijä: ”Se oli mullekin muuten ihan todella myönteinen yllätys. Mä en tiennyt, kuinka sairaalan sosiaalityöntekijät, mä olin niihin hyvin tyytyväinen, et ne (T:

mm) otti sen vastuunsa siitä tilanteesta ja teki sillai hirveen hyvää, hyvää työtä, et se oli mulle suuri apu, kun mä oletin (naurahtaa), et mun on tehtävä kaikki (nauraa), et mä olin oppinut, et kukaan muu ei korvaansa klopsauta tässä jutussa ja ne otti (T: mm) kyllä huolehtiakseen, et me sovittiin sitten siinä loppuvaiheesta täs sairaalassa, että mä hoidan tän asuntopuolen ja ne hoitaa sitten kaiken (T:

mm) muun, koska niillä on kuitenkin sitten hyvät yhteydet sinne kaupungin sosiaalityöntekijöihin (T :mm).” (H7)

Asunnonhankkimisvastuun kaatuminen työntekijälle näyttäytyy tässä aineisto-otteessa eri valossa kuin tätä edeltävässä otteessa. Työntekijä voi yllättyä myönteisesti, kun joku toinen viranomainen ottaa vastuuta asiakkaan tilanteesta ja näkee sen suurena apuna itselleen.

Työntekijä on myös läheisverkoston suuntaan monenlaisissa välittäjän ja sovittelijan rooleissa. Läheisverkosto on tiiviisti mukana työskentelyssä. Työntekijä tekee yhteistyötä ainakin asiakkaan puolison kanssa.

Akuuttitilan asiakkaat pitävät merkityksellisenä asiakas-työntekijäsuhteen vasta-vuoroisuutta. Asiakkaalla ja työntekijällä voi olla hyvin erilaisia käsityksiä asioista, mutta niistä käydään dialogista, välillä hyvinkin rajua, keskustelua. Vastavuoroisella keskustelulla asiakkaat tarkoittavat senkaltaista keskustelua, jossa molemmat osapuolet ovat aktiivisia, esittävät asioita, tuovat omia näkökulmia, vastaavat toisen kommentteihin ja punnitsevat vaihtoehtoja yhdessä. Akuuttitilassa on erimielisyyksiä sallivaa dialogisuutta, muttei vielä muutosta tukevaa toimintaa samassa määrin kuin toimintatilassa. Akuuttitila on areena, jossa he voivat keskustella miltei kaikista asioista dialogisesti, ollen välillä eri mieltä, välillä samaa mieltä.

Akuuttitilassa asiakkaat nimeävät suhteen merkittäviksi asioiksi vastavuoroisuuden lisäksi luottamuksen, avoimuuden, suhteen epäviralliset elementit, työntekijän pysyvyyden, liittoutumisen, tuen ja palveluihin ohjaamisen. He korostavat asiakas-työntekijäsuhteeseen liittyviä asioita, eivät rangaistuksen suorittamiseen liittyviä konkreettisia asioita. Työntekijän liittoutuminen ja pysyvyys korostuvat akuuttitilassa voimakkaammin kuin muissa yhteistyötiloissa. Työntekijän kokeminen ”yhtenä ylitse muiden” selittää tätä.

Desistanssi-tutkimuksessa puhutaan merkityksellisistä toisista (Mears 2010). Liittoutumisen merkitys korostuu työntekijän asianajaja-roolissa, kun hän ”taistelee” yhdessä asiakkaan kanssa asiakkaan asioiden puolesta. Työntekijä toimii välittäjänä viranomaisten ja asiakkaan maailman välillä (esim. Compton & Galaway & Cournoyer 2005, 259–265). Pysyvyyden tärkeäksi ulottuvuudeksi nousee työntekijän rinnalla pysyvyys asiakkaan epäonnistuessakin.

Kriminaalihuollon työntekijällä on tietysti lakisääteinen velvoite tavata asiakasta säännöllisesti, mutta asiakkaat korostavat sen tärkeyttä, että työntekijä ei menetä toivoaan asiakkaan suhteen, jos asiakas ei etene suunnitelmien mukaisesti. (Järvinen 2007a, 75–76.)

Esimerkin työntekijä kuvaa asiakas-työntekijäsuhdetta vertaamalla sitä muuhun ihmis-suhteeseen, ystävyyssuhteeseen:

Työntekijä: ”… et löytyy semmonen hyvä työtila tavallaan tälle valvonnalle, et mä nään, että tämmönen valvontasuhdekin on yhdenlainen, sitä voisi verrata johonkin ystävyyssuhteeseen, eli ystävyydessä kestää (A: mm-m) juuri sen, et voi sanoa asiat niin kuin ne on ja pohtia aika rajustikin niitä asioita, että mä luulen, että meillä kestää (naurahtaa) tämä suhde (T:niin) aika rajujakin tämmösiä vetoja ja asioitten käsittelyä.” (H7)

Työntekijä vertaa kestävän asiakas-työntekijäsuhteen ja ystävyyssuhteen yhtäläisyyksiä. Hän ei sinällään nimeä asiakas-työntekijäsuhdetta ystävyyssuhteeksi. Asiakas-työntekijäsuhteen läheisyys ja luottamus tekee työntekijän mukaan siitä kestävän. Työntekijä viittaus ”rajuihin vetoihin ja asioitten käsittelyyn” viittaa aiemmin arviointitilanteessa puhuttuun. Asiakas-työntekijäsuhde kestää erilaiset näkökulmat, suoraan puhumisen ja työntekijän samoista asioista ”jankkaamisen”. Suoraa puhetta arvostetaan ja sen uskotaan myös auttavan (Cree &

Davis 2007, 45–46).

Akuuttitilan asiakkailla on asiakkaan ja työntekijän arvion mukaan tapahtunut muutoksia monilla elämänalueilla. Arviointikeskusteluissa asiakkaat ja työntekijät nimeävät muutokseen vaikuttaviksi tekijöiksi ihmissuhteet, asiakas-työntekijäsuhteen, palkkatyön ja tietoisuuden kasvamisen omasta itsestä ja eri asioista. Arvioidut muutokset ovat vähäisempiä kuin toimintatilassa, jossa tehdään kokonaisvaltaista elämänmuutosta. Eri elämänalueilla kuvataan liikahduksia tavoiteltuun suuntaan. Asiakas jakaa laajalti ja avoimesti asioitaan akuuttitilassa.

Havaitut muutokset menevät melko lailla yhteen asiakas-työntekijäsuhteessa käsiteltyjen teemojen kanssa. Aineistoni ei kuitenkaan anna vastausta, onko kyse siitä, että akuuttitilassa havaitaan pienetkin muutokset, kun asiakkaan eri elämänalueita on käsitelty laajalti yhdessä vai siitä, että suhteessa asioiden työstäminen on vaikuttanut niiden muuttumiseen.

Asiakkaat ja työntekijät kertovat yhdessä koettujen ja käsiteltyjen kriisien lähentäneen heitä. Työntekijän rooli on asiakkaan kriisivaiheissa hyvin intensiivinen. Työntekijä käyttää hyväkseen yhdessä jaettujen kriisien tuomaa läheisyyttä ja luottamusta ja saa sitä kautta työtilaa asiakkaan kanssa. Seesteisissä vaiheissa käydään muutoskeskusteluja hyvinkin laajalti eri elämänalueilla, mutta asiakas silti tekee rajauksia muutoksen teon suhteen eli siinä, mitä asioita hän on valmis muuttamaan ja mihin asti. Esimerkiksi päihteistä saatetaan puhua paljon, mutta asiakas on myös varuillaan aiheeseen liittyen. Herkkyys työntekijän väliintuloille on akuuttitilan kriisitilanteissa parempi kuin silloin kuin asiasta keskustellaan toistuvana, muttei tämän hetken akuuttina ongelmana (Vanhala 2005, 195).

Akuuttitilassa on paljon hyviä elementtejä muutostyöskentelylle ja siirtymiä toimintatilaan tapahtuukin. Asiakkaan arvostamaa liittoutumista ja pysyvyyttä on mahdollista hyödyntää siirtymissä kohti muutostyöskentelyn ydintä. Asiakkaan kriisien takia asiakastyöntekijäsuhdekin on tietyllä tavalla käymistilassa koko ajan, asiakkaan kriisit määrittävät työtapaa ja -tahtia. Työntekijän energiaa kuluu kriisien tasaamiseen ja varsinainen muutostyö siirtyy.

Vahvan liittouman myötä asiakas on kiinnittynyt ja tukeutunut työntekijään vahvasti omissa asioissaan. Kati Turtiainen (2011, 139–141) puhuu asiakkaan ja työntekijän positiivisesta riippuvuudesta, joka on yhteydessä asiakkaan itsemääräämisen saavuttamiseen. Akuuttitilassa on tämänkaltaista luottamusta, positiivista riippuvuutta. Näen riskinä, että positiivinen riippuvuus voi joissakin tilanteissa kääntyä negatiiviseksi riippuvuudeksi (vrt. Turtiainen 2011, 146–149.). Työntekijä voi asiakkaan oman vastuunoton tukemisen sijasta ottaa liikaa vastuuta asiakkaan asioista pönkittääkseen omaa kokemustaan tarpeellisuudestaan. Arnkil (1991, 196) on myös tutkimuksessaan jäsentänyt työntekijän läheiseen työskentelyyn liittoutumisen ja riippuvuuden mahdollisuuden.