Struktuuritila

Struktuuritila rakentuu asiakkaan muutosorientaatiosta ja työntekijän ”välissä” työskentely -orientaatiosta. Struktuuritilassa asiakkaan ja työntekijän yhteistyö on hyvin strukturoitua.

Tapaamiset koostuvat esimerkiksi tapaamisista palvelupaikalla ja toimintaohjelman suorittamisesta. Aikataulutetut rangaistukset aikataulutettuine tunteineen, kuten yhdyskunta-palvelu ja nuorisorangaistus, suosivat tätä yhteistyötilaa.

Struktuuritilalle on ominaista, että rangaistuksen suorittamiseen liittyvä muutostyöskentely rakentuu struktuurin mukaan. Strukturoitujen toimintaohjelmien käyttö on tyypillistä, niitä tosin käytetään muissakin yhteistyötiloissa. Struktuuritilan ero velvoite- ja välitilaan hahmottuu selkeimmin asiakkaan erilaisesta sitoutumisesta muutostyöskentelyyn.

Velvoitetilassa asiakkaat eivät yleensä suostu toimintaohjelmiin, paitsi joissakin tapauksissa kun työntekijä liittää toimintaohjelman edellytykseksi myönteiselle yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvitykselle. Toimintatilaan sisältyy taas paljon muutakin muutostyöskentelyä kuin toimintaohjelmia tai rangaistuksen suorittamiseen liittyvää tukea.

Asiakkaan ja työntekijän yhteistyössä painottuu ”rikos ja rangaistus” -keskeisyys.

Struktuuritilassa käydään niin sanottuja rikoskeskusteluja, pohditaan, miten asiakas jatkossa pystyy olemaan syyllistymättä rikoksiin. Seuraamuksen rangaistusluonnetta pidetään yllä ja mielessä. Työntekijät kertovat tukevansa asiakkaiden rangaistuksen suorittamista toisaalta rakentaen sitä joustavasti ja huomioiden asiakkaiden elämäntilanteet ja mahdolliset riskit, kuten päihteiden käytön.

Hahmotin struktuuritilan vasta uudemman aineiston kautta. Uuden yhteistyötilan jäsentyminen johtunee joko ensimmäisen aineiston pienuudesta tai kriminaalihuollon työtapojen muutoksesta. Uskon sen johtuvan enemmän jälkimmäisestä selityksestä, koska se vastaa myös hallinnollisia työn painotuksien muutoksia (ks. luku 2.2.1).

Havainnollistan struktuuritilaa yhden asiakas-työntekijäsuhteen kautta. Esimerkin asiakas suoritti yhdyskuntapalvelua ja aloitti sen liikenneturvaohjelmalla, joka on rattijuopumuksiin syyllistyneille tarkoitettu toimintaohjelma. Asiakas ja työntekijä kuvaavat työntekijän tehneen paljon työtä sovittaakseen tulevan palvelupaikan asiakkaan elämään ja työhön.

Palvelupaikan sovittamisella asiakkaan elämään tarkoitetaan sitä, että palvelupaikan sijainti ja palveluajat järjestellään asiakkaan elämä huomioiden. Samoin palvelupaikan työtehtävistä neuvotellaan niin, että asiakas tekee työtehtäviä, joissa hän voi hyödyntää omaa osaamistaan ja työkokemustaan.

Esimerkin työntekijä kuvaa seuraavassa aineisto-otteessa liikenneturvaohjelman toteutumista asiakkaan kanssa:

Työntekijä:”… Tuota, siinä mielessä jotenkin et se liikenneturvajakso on semmonen tihenevä ja syventyvä semmonen kaari, millä pyritään sit sillei miettimään asioita niin se mun mielestä jotenkin sillä lailla toteutu aika hyvin ja sen myötä sitten tuli ehkä omalla laillaan sitte jotenki tutustuttua AS:een ja AS:n elämään ja niihin asioihin, jotka siellä merkitseviä, aika sillä lailla jotenkin aika intensiivisesti. Ja AS kerto puolestaan sit hyvin jotenkin sillä lailla hienosti sitä sitten sitä omaa juttuaan auki ja se yhteinen pohdinta sit sillä lailla et mistä kaikki on lähteny ja miten päädyttiin sitten tosiaan tähän tilanteeseen mitä AS:kin tuossa sano, ja, et mitkä siellä on ikään kuin noussu merkitseviä asioita niin niitä käytiin läpi ja toisaalta sitten siis sillä lailla se, että miten niihin pystyy nyt jatkossa sitten tuota vähän ennakolta sitten, valmistautumaan niin niitä välineitä etsittiin. (T:mm) Ja tosiaan niinku mä sanoin niin se oli hirveen semmonen intensiivinen keskusteluperiodi. Ja tota..

Tutkija: Onks sul ollu muita asiakkaita tämmöses vastaavanlaisessa ku AS?

Työntekijä: On ollu.

Tutkija: Onks siin jotakin eroo kun sä puhuit tästä intensiivisyydestä niin..?

Työntekijä: Siinä, siinä mielessä ehkä sillä lailla on jotenkin että minkä takia mä ehkä sit sillein olin AS:a ehkä sit sillei myös tähänki sit sillä lailla tähän tutkimushaastatteluun sitten kysymässä niin et se oli jotenkin mä koen sen keskustelun hyväks ja luottamukselliseksi ja että. Koska siinä on sit sillei aika helposti monesti sitten voidaan esittää sitä sellasta, asiakas voi esittää ikään kuin sitä roolia että tässä nyt tullaan vastaan työntekijää ja mietitään sit sillä lailla ollaan motivoituneita, mut ei kaikista huolimatta.

Tutkija: Mikäs sut sai vakuuttuneeksi et AS..?

Työntekijä: No siis siinä mielessä AS kerto sitten sen tosiaan sit sillä lailla se et yrittäjänä olla siis tällä alalla, millä AS on yrittäjänä, miten toimeentulo, siis se semmonen ihan rahan saaminen ja kaikki siis tälläset asiat on sidoksissa sitten siihen yhteen asiaan aika paljolti, miten se siis sillei kortittomuus voi vaikeuttaa sitä. (T:mm) Ja tuota siinä mielessä mä oon vakuuttunu et siel on ihan oikeeta todellista motivaatioo ja että siellä on menetettävää siinä elämäntilanteessa sitten ja toisaalta sit sillei myös pitää sitte omat läheissuhteet kunnossa ja miten sit kaikki sit semmonen rahapula voi nakertaa sitä puolta ja, ku kaikki rupee sillä lailla kasautumaan. Tämmösiä asioita me käytiin läpi.” (H11)

Työntekijä kuvaa liikenneturvajaksoa tiheneväksi, syveneväksi, intensiiviseksi keskusteluperiodiksi. Liikenneturvajaksoa hän kuvaa sanoilla tutustuminen, yhteinen pohdinta, merkitsevien asioiden läpikäynti ja välineiden etsintä jatkoa varten. Tutkijan kysyessä tarkemmin intensiivisyydestä verrattuna työntekijän aikaisempiin kokemuksiin liikenneturvajaksolla olleisiin asiakkaisiin työntekijä tekee eroa välitilassa työskentelyyn.

Työntekijä kuvaa asiakkaan työskentelyä tällöin esittämiseksi, asiakas ikään kuin esittää motivoitunutta. Työntekijä kuvaa tulleensa vakuuttuneeksi tämän asiakkaan sitoutumisesta.

Työntekijä kuvaa asiakkaan sitoutumista vielä lisää:

Työntekijä: ”Niin mä vaan jotenkin vaan siis edelleen sit sitä et mä kiitän sit sillei kun se on itse asiassa hiukan yhdyskuntapalvelussa jotenkin katoavaa luonnonvaraa sit sitä niin mä kiitän AS:lle siitä sen sitoutumisesta, et se on jotenkin ollu merkillepantavaa ja siis sillä lailla et ehkä se on joku sukupolven kysymyskin sit sillä lailla kun pitää puheensa, (T:mm) niin se on ihan hienoo.

Tutkija: Onks se jotenki tämmöstä harvinaista herkkua vai?

Työntekijä: No se siinä mielessä jotenkin nykyään nuoremmilla klopeilla ja siis sillä lailla jotka on sit sillä lailla tulee ihan pystymettästä eikä oo siis siihen asti käytännön ammattitaitoo eikä koulutuksia ynnä muut niin siis koko se semmonen lähtökohta suhtautua (T:mm) asioihin niin se on erilainen. (T:mm)

Tutkija: Mitäs sä ajattelet tästä, mitä TT sano sun sitoutumisesta?

Asiakas: No kyl mä siis, ehkä se kuuluu, joku luonteenpiirre siel et jos jotain sovitaan niin parhaani mukaan sen pidän.(T:mm) Joku ylivoimanen este sitte tulee sairaus tai teloo ittensä muuta et kerta kaikkiaan ei pääse, (T:mm) mutta kyl mä, sen otin tavotteeks et tää hoidetaan niinku on sovittu ja ettei tuu mitään..” (H11)

Tätä edeltävässä otteessa työntekijä kuvaa asiakkaan sitoutumista liikenneturvajaksoon sillä, että asiakas kertoo ajokortin tärkeydestä yrittäjänä toimimisessa ja ylipäätään rattijuopumuksien loppumisesta läheissuhteiden ja taloudellisten seikkojen takia. Tässä otteessa työntekijä jatkaa kuvailuaan asiakkaan sitoutumisesta, mikä näkyy yhdyskunta-palvelun sääntöjen noudattamisessa, yhdyskuntapalveluun ja työn tekemiseen asennoitumisessa. Tämänkaltainen sitoutuminen on työntekijän mukaan harvinaislaatuista,

”katoavaa luonnonvaraa”. Struktuuritilassa asiakkaan muutosorientaatio näkyy asiakkaan sitoutumisessa rangaistuksen suorittamiseen, toimintaohjelmaan ja rikoskeskusteluihin.

Asiakkaan sitoutuminen on keskeinen tekijä, joka erottaa struktuuritilan velvoite- ja välitilasta.

Työntekijä ja asiakas kertovat liikenneturvajakson kautta tapahtuneesta tutustumisesta:

Tutkija: ”Mä ajattelin sitä ku TT kun sä sanoit sitä et ku sä kävit täällä palvelupaikalla niin sul ei ollu mikään kiire lähteä pois, että oli mukava jutella täällä ja..

Työntekijä: Mä siis siinä mielessä jotenki joidenki ihmisten kanssa siis se yksinkertasesti menee niin että joidenki ihmisten kans on mukava jutella.

Tutkija: Mä mietin vaan sitä et oliks sillä vaikutusta et siin oli tää liikenneturvajakso, et tavallaan te olitte tutustuneet siinä enemmän, että oliks sillä vaikutusta sen jatkotyöskentelyn kannalta?

Työntekijä: Epäilemättä, epäilemättä, (T:mm) epäilemättä (T:mm) kyllä varmasti oli.

Asiakas: Oli niitä neljä niitä tunnin tapaamisia, kyllähä siinä neljässä tunnissa suurin piirtein niin kyllä siinä, oppii tuntee (TT: mm) ja ei se oo pelkästään sitä et nyt käydään ja nimi alle, täs ois.. (T:mm)

Työntekijä: Juuri näin.

Asiakas: ..palvelusuunnitelma et kyllä se.

Työntekijä: Joo, joo. Niin siis siinä jos sitä sit jotenkin et mä tiedän, nään joitakin asioita, joita vähä kysyä (T:mm)…

…

Työntekijä: …Mut kieltämättä siis se että kyl se asioihin sillä lailla jos siinä liikenneturvan puitteis pyritään paneutumaan, niin kyllä siinä väistämättä ihmiseen tutustuu. Ja osaa vähän siltä pohjalta sitten kysyä ihmiseltä ja asennoitua sit sillä tavoin. (T:mm)” (H11)

Tutkija palaa työntekijän aiemmin miellyttäviksi kuvaamiin palvelupaikalla käynteihin. Hän ei tyydy työntekijän selitykseen henkilökemiasta, vaan tarjoaa selitykseksi liikenne-turvajakson kautta tapahtunutta tutustumista. Sekä asiakas että työntekijä ovat sitä mieltä, että ensin suoritettu liikenneturvajakso on vahvistanut heidän yhteistyötään yhdyskuntapalvelun aikana. Liikenneturvajaksolla aloitettuja keskusteluja voidaan jatkaa palvelupaikalla.

Struktuuritilassa asiakkaalla ja työntekijällä on usein toimiva suhde. Esimerkkisuhteessa sekä asiakas että työntekijä monessa kohtaa haastattelua toivat esille asiakas-työntekijäsuhteen tärkeyden:

Asiakas: ”Ja kyllä mä oon sitä mieltä että vaikka se (huom. liikenneturvajakso) tosiaan vei aikaa niin ei siit kyllä haittaa oo, (T:mm) et kyl siinä, mulla ainakin tullu semmosia aikoja että joutunu aika paljon yksin pähkäilee asioita ja tuntuu et se piiri pieni pyörii, sitten kun tuleekin joku ajattelee asian taikka siis heittää ihan uusia näkökulmia siitä niin kyl se antaa aina ku sitten yksin pyörii siinä piirissä.

(T:mm)” (H11)

Asiakas: ”Juuri se et TT:n kanssa on hirveen helppo jutella, että sen takia siinä syntykin semmonen yhteispeli, et mä pystyin avautuu ja kertoo asian ihan niinku ne on, niin kyl se varmaan, mä sain purkaa oman mieleni ja TT heitteli sitten semmosia kysymyksiä ja mietteitä sitten, mitä mä oon miettinytkin. (T:mm)” (H11) Työntekijä: ”…Ja tuota, kyllä mulle tuli itsellekin siis semmonen fiilis sit siinä niitten

keskustelujen aikana et siinä ihan oikeesti ihmiset kohtaa, kertoo asioita, puhuu asioista, käsittelee asioita, (T:mm) mut niin kyllä mä sit siinä olin ihan vakuuttunu, (T:mm) että se on jotenkin (T:mm) osunut kohdalleen.” (H11)

Työntekijä: ”… siis siinä mielessä mä jotenkin nostasin tän kategoriaan siis siinä mielessä hyvin onnistuneet yhdyskuntapalvelut (T:mm, mm) ja myös sit sillä lailla siis se semmonen jotenki hyvin, suhteellisen hyvin onnistunut asiakas-työntekijäsuhde, (T:mm) joka sit jossain siellä keskivaiheella laajeni jo syvemmin joksikin muuksikin, niin mut siis sillä lailla se kaikin puolin siis semmonen, mistä myös työntekijä (T:mm) saa itselleen ja tämän vuoksi sitä jaksaa.” (H11)

Asiakas pitää tärkeänä, että hän voi puhua asioistaan työntekijälle, jonka tehtävänä on ollut esittää uusia näkökulmia ja kysymyksiä. Aineisto-otteissa korostuu myös vastavuoroisuuden tärkeys suhteen molemmille osapuolille. Kuvauksista välittyy vastavuoroinen asiakas-työntekijäsuhde, jossa molemmat vaikuttuvat ja vaikuttavat (Mönkkönen 2002b, 56).

Työntekijä kokee itsensä asiakas-työntekijäsuhteessa saavaksi osapuoleksi, kun suhde syvenee riittävästi.

Struktuuritilan vuorovaikutus vaikuttaa avoimelta ja vastavuoroiselta dialogilta, vaikkakin kaikissa struktuuritiloissa keskustelu ei ole näin avointa kuin esimerkkisuhteessa. Molemmat osapuolet tuovat näkemyksiään keskusteltavaksi. Toimintaohjelma mahdollistaa tämänkaltaisen keskustelun ja tutustumisen myötä avoin keskustelu siirtyy myös muihin tapaamisiin.

Struktuuritilan asiakkaat nimeävät merkittäviksi asioiksi asiakas-työntekijäsuhteessa luottamuksen, avoimuuden, vastavuoroisuuden, suhteen epäviralliset elementit, tuen saamisen ja rangaistuksen merkityksen mahdollistajana. Struktuuritilan asiakkaat puhuvat myös siitä, että ensimmäistä kertaa he ovat voineet keskustella rikokseen liittyvistä asioista jonkun muun kuin lähipiiriinsä kuuluvan henkilön kanssa. Vaikka struktuuritilan työskentely on strukturoitua, huomioitavaa on, että asiakkaat ja työntekijät korostavat suhteen ei-strukturoituja puolia. Suhteelle annetaan erilaisia merkityksiä kuin velvoitetilassa.

Struktuuritilan asiakkaat ja työntekijät tuovat esille asiakkaiden elämänmuutoksia, jotka liittyvät rikokseen ja siitä saatuun rangaistukseen. Tämä selittyy ehkä sillä, että struktuuritilan muutostyöskentelyssä keskitytään rikokseen ja siihen liittyvään rikoskäyttäytymiseen.

Kerrottuja elämänmuutoksia voivat olla esimerkiksi alkoholin käytön ja autolla ajamisen yhteyden ja riskien tietoinen pohtiminen, siihen liittyvien riskitekijöiden vähentäminen ja alkoholin käytön vähentäminen. Keskustelut työntekijän kanssa asiakas näkee oleelliseksi tekijäksi muutoksiin. Näiden muutosten arvioidaan vaikuttavan myös muihin elämänalueisiin, esimerkiksi läheissuhteisiin ja työhön. Voidaan puhua myös kasvusta ja kypsymisestä vastuuseen. Yhteistyö muiden tahojen kanssa rajautuu rangaistuksen suorittamiseen, läheisverkostoon työntekijällä ei ole yleensä yhteyksiä.

Struktuuritila antaa selkeän tilan toiminnalle ja selkeyttää yhteistyötä. Struktuuri toimii myös mahdollistajana. Se luo mahdollisuuksia keskusteluille ja asiakkaan ja työntekijän arvostamille suhteen ei-strukturoiduille puolille, joita ei muutoin ehkä syntyisi asiakas-työntekijäsuhteessa. Toisaalta struktuuritila voi kapeuttaa toiminnan taustalla olevaa muutosajattelua ja -teoriaa, jos toiminta rajautuu vain tietyn rajatun rikosproblematiikan

ympärille. Struktuuritila ei ole välttämättä tarkoituksenmukainen yhteistyötila asiakkaalle, joka haluaa tai tarvitsee kokonaisvaltaisempaa muutostyöskentelyä. Toisaalta samoin kuin etäohjaustilassa asiakas-työntekijäsuhde voi olla yksi osa kokonaisvaltaista työskentelyä, jos muilla verkostoilla on suunniteltu osuus asiakkaan muutostyöskentelyssä. Samoin asiakas-työntekijäsuhteella voi olla välillisiä vaikutuksia muihin elämänalueisiin.