Sisällönanalyysi ja teemoittelu

Kun aineistonkeruussa käytetään haastattelua, tuloksena on yleensä moninainen ja laaja tekstimassa, jota voidaan lähestyä ja analysoida monin eri tavoin (Ruusuvuori, Nikander &

Hyvärinen 2010, 11). Kvalitatiivisessa tutkimuksessa yksi käytetyimmistä aineiston analyy-simenetelmistä on sisällönanalyysi (Renz, Carrington & Badger 2018). Sisällönanalyysillä tutkittavaa ilmiötä pyritään kuvaamaan tiiviissä ja yleisessä muodossa. Sen avulla voidaan analysoida erilaisia dokumentteja, kuten kirjoja, artikkeleita, haastatteluita ja dialogeja, jol-loin huomio keskittyy tekstin merkityksiin. Sisällönanalyysi soveltuu niin kirjoitettujen, suul-listen kuin visuaasuul-listenkin aineistojen analyysiin. Se mahdollistaa aineiston järjestämisen tiiviiseen ja selkeään muotoon kadottamatta kuitenkaan aineiston sisältämää informaatiota.

Keskeinen ajatus sisällönanalyysissä onkin ollut suurten tekstimassojen tiivistäminen ja luo-kittelu koodaamisen keinoin (Tuomi & Sarajärvi 2009, 91–108; Salo 2015.) Tuomi ja Sara-järvi (2009, 91) kuvailevat sisällönanalyysiä sekä metodiksi että erilaisiin analyysikokonai-suuksiin liitettäväksi väljäksi teoreettiseksi kehykseksi. Salon (2015) mukaan sisällönana-lyysistä ei kuitenkaan ole teoreettiseksi viitekehykseksi. Hänen mukaansa sisällönanalyyt-tistä kirjallisuutta laadullisten tutkimusmenetelmien osana tulisi muutenkin lukea kriittisesti.

Sekä Salo (2015) että Ruusuvuori ym. (2010, 16) ovat sitä mieltä, että analyysin ensisijai-nen tarkoitus on löytää aineistosta uusia käsitteellistyksiä ja jäsennyksiä sekä uudenlaisia tapoja inhimillisten todellisuuksien ymmärtämiseen.

Analyysin tarkoitus on laajentaa ajattelua. Salon (2015) mukaan tämä on mahdollista vain silloin, kun laadullinen aineisto kytketään teoriaan. Pelkkiin analyyttisiin johtopäätöksiin tyy-tyvä tutkimus jää keskeneräiseksi. Teoreettisten näkökulmien kytkeminen avaa tutkimusta uudella tavalla. Tarkastellun ilmiön tulisi analyysissä ikään kuin asettua uuteen valoon, joka kutsuisi muita tutkijoita jatkamaan tutkimuksen avaamaa dialogia (Ruusuvuori ym. 2010, 29). Sisällönanalyysissä teorialla on nähty olevan erilaisia merkityksiä. Sisällönanalyysiä on jaoteltu aineistolähtöiseen, teorialähtöiseen ja teoriaohjaavaan analyysiin. Aineistolähtöi-sessä analyysissä aikaisemmat tutkimuksen ulkopuoliset havainnot, tiedot ja teoriat eivät vaikuta analyysiin. Aineistolähtöisen analyysin kritiikki on kohdistunut erityisesti tutkijan mahdollisten ennakkoluulojen ja ennakkokäsitysten rooliin analyysin ohjaajana. (Tuomi &

68 Sarajärvi 2009, 95–96.) Aineistolähtöisen analyysin ja teorian idea on nähty myös ongel-mallisena, jopa absurdina, sillä tutkijan esioletuksiin, ajatuksiin ja teoreettisiin ideoihin poh-jautuvat tutkimuskysymykset ohjaavat aina analyysiä (Salo 2015; Ruusuvuori ym. 2010, 19-20).

Luonnontieteellisen tutkimuksen perinteinen analyysimalli teorialähtöinen analyysi nojaa jo olemassa olevaan teoriaan tai malliin, jonka mukaan määritellään tutkittava ilmiö sekä tut-kimuksen käsitteet. Teorialähtöinen analyysi on testaa aikaisempaa tietoa, jolloin aiemmat teoriat ohjaavat sitä, mitä asioita aineistosta nostetaan esiin. Aineistolähtöisen analyysin ja teorialähtöisen analyysin välimaastoon sijoittuu teoriaohjaava analyysi, jossa teoria toimii apuna analyysin etenemisessä, mutta analyysi on lähtökohdiltaan aineistolähtöinen (Tuomi

& Sarajärvi 2009, 97–98.) Teorialähtöisen ja teoriaohjaavan analyysin sijaan Salo (2015) puhuu aineiston ajattelemisesta teorian kanssa. Hän myös toteaa, että teoreettisten ideoi-den tulisi mielellään ohjata aineiston hankintaa. Tässä tutkielmassa aineistonkeruu ja ai-neiston analyysi sisälsivät teoreettisia tulkintoja ja valintoja (ks. Ruusuvuori ym. 2010, 19–

20). Katsoin tutkimuskysymyksiin vastaamisen kannalta tarkoituksenmukaisen aineiston keräämisen ja analyysin edellyttävän teoreettisten ideoiden tarkastelua ja hyödyntämistä.

En nähnyt tarpeelliseksi sisällyttää analyysiin aikaisemman tiedon testaamisen elementtejä, joten analyysi perustuu teoriaohjaavaan analyysiin tai vaihtoehtoisesti aineiston ajattelemi-seen teorian kanssa. Teorian testaamisen sijasta kiinnostukseni kohdistui teorian ja tutki-muskirjallisuuden hyödyntämiseen Puolustusvoimiin sijoittuvan seksuaalisen häirinnän tar-kastelussa ja ymmärtämisessä. Pyrin perustamaan analyysin abduktiivisen päättelyn logiik-kaan, jolloin analyysiprosessissa yhdistyivät teoreettiset lähtökohdat ja valmiit mallit sekä aineistolähtöisyys siinä määrin, kuin sen on mahdollista (Tuomi & Sarajärvi 2009, 95–97).

Ruusuvuoren ym. (2010, 10-11) mukaan aineiston lukemiseen, analysointiin ja tulkintaan ei ole olemassa yhtä yleispätevää polkua. Lähestymistapa aineistoon muovautuu tutkimus-kohtaisesti tutkijan valitseman näkökulman sekä tutkimusongelman ja -kysymysten kautta.

Hyödynsin aineiston käsittelyssä ja analyysissä sisällönanalyysiä sekä teemoittelua. Tee-moittelun avulla aineistosta voidaan nostaa esiin ja erotella tutkimusongelman kannalta olennaisia teemoja ja aiheita. Teemahaastattelun teemat muodostivat jo itsessään erään-laisen aineiston jäsennyksen, joten tematisointi muodostui luonnollisesti myös osaksi ana-lyysiä. (Eskola & Suoranta 1998, 152, 175–176). Teemoittelu loi myös alustavan rungon tulososiolle.

69 5.3.4 Analyysin eteneminen ja reflektio

Haastatteluaineiston tulkintaa on kuvailtu kohtaamisen ja nimeämisen prosessiksi, joka tut-kijan tulee kirjoittaa näkyviin (Oinas 2004). Aineiston analyysi koostuu useista eri vaiheista.

Varsinaista analyysia edeltää aineistoon tutustuminen sekä aineiston järjestely ja luokittelu eli koodaus. Aineiston analysointiprosessi, tulkinta ja keskustelu aineiston kanssa ovat ana-lyysin keskeisiä vaiheita. Käytännössä aineistoon tutustuminen ja alustavien analyysien muodostaminen tapahtuivat tutkielmassa samanaikaisesti. Analyysin vaiheet limittyvätkin usein toistensa kanssa ja tapahtuvat osittain päällekkäin. Laadulliselle analyysille onkin tyy-pillistä, että aineisto ja tutkimusongelma käyvät tiivistä vuoropuhelua. Jotta tämä olisi mah-dollista, tutkijan on opittava tuntemaan aineistonsa. (Ruusuvuori ym. 2010, 11–13.) Aineis-toon tutustuminen ja sen alustava työstäminen osoittautui yhdeksi tutkielman mielenkiintoi-simmista vaiheista, mutta samalla haastavimmaksi. Aineistoon tutustuminen oli suhteellisen nopeaa, sillä aineisto koostui yhdestä haastattelusta. Koin aineiston kiehtovaksi ja koke-mattomalle tutkijalle alustavassa analyysissä oli suurta uutuudenviehätystä. Samaan ai-kaan olin kuitenkin epävarma siitä, kykenisinkö tunnistamaan aineistosta tutkimuskysymyk-siin vastaamisen kannalta oleelliset ja merkitykselliset teemat ja nyanssit. Tässä auttoivat tutkimuskysymyksiin, tutkimuksen tavoitteeseen ja teoreettiseen viitekehykseen palaami-nen. Tätä vaihetta tiiviisti seurasikin aineiston järjestelmällinen tarkastelu tutkimusongel-man, keskeisten käsitteiden ja lähtökohtien kautta.

Aineiston koodaus ja teemoittelu toimivat analyysin alustavana apuvälineenä. Kokematto-mana tutkijana, aineiston käsittelijänä ja analysoijana pelkäsin kuitenkin sortuvani niin sa-nottuun kirsikan poimintaan. Pelkäsin, että päätyisin mielivaltaisesti poimimaan aineistosta herkullisimmat ja päätelmiini sopivat osiot, jolloin huomiotta jäisivät muut mahdollisesti mer-kitykselliset osat. (Ruusuvuori ym. 2010, 21.) Pyrin ratkaisemaan ongelman palaamalla ai-neistoon ja sen teemoitteluun useita kertoja. Päädyin kyseenalaistamaan ja työstämään tekemääni teemoittelua useaan kertaan tutkimusprosessin edetessä. Jatkuva aineistoon palaaminen mahdollisti läheisen suhteen luomisen aineistoon (Renz ym. 2018). Lähestyin-kin aineistoa poikkiaineistollisen strategian mukaan. Kävin systemaattisesti läpi koko aineis-ton ja merkitsin ylös siitä löytyvät toistuvat rakenteet ja teemat. (Ruusuvuori ym. 2010, 21;

Mason 2002, 150–152.) Masonin (2002, 150–151) mukaan poikkiaineistollisen strategian avulla tutkija kykenee löytämään aineistosta ne kategoriat, jotka ovat tutkimuksen kannalta relevantteja. Hänen mukaansa nämä kategoriat toimivat samaan tapaan kuin kirjan otsikot ja alaotsikot. Aineistosta nostamani rakenteet, teemat ja kategoriat eivät kuitenkaan

pysy-70 neet analyysissä muuttumattomina, vaan ne mukautuivat, limittyivät, tiivistyivät ja rakentui-vat uudelleen ja uudelleen. Poikkiaineistollinen aineiston käsittely ei siis luonut valmiita luo-kitteluja tai teemoja, jotka olisin analysoinut sellaisenaan. Kuten Masonkin (2002, 151) täh-dentää, poikkiaineistollinen strategia muodostaa prosessin, jonka tuloksena syntyy erilaisia tapoja viipaloida aineistoa. Näitä aineiston viipaleita voidaan käyttää analyysissä erilaisiin tarkoituksiin.

Ruusuvuoren ym. (2010, 22) mukaan empiiriset haastatteluaineistojen analyysit sijoittuvat käytännössä kahden ääripään väliin. Toisessa ääripäässä ovat kattavaan katseeseen pyr-kivät analyysit, toisessa analyysit, joissa paneudutaan pieniin yksityiskohtiin. Pyrin analyy-sissä olemaan herkkä pienille yksityiskohdille kokonaiskuvaa unohtamatta. Käytännössä tämä näkyy analyysissä siten, että pyrin tuomaan monipuolisesti esille aineiston eri tasoja.

Näin analyysissä yhdistyvät sekä aineiston yleiset laajemmat teemat että erityiset yksityis-kohdat. (Em. 2010, 22) Erilaisten tasojen esille tuominen osoittautui haasteelliseksi. Pelko siitä, että jättäisin analyysin ulkopuolelle tarkoituksettomasti tai tarkoituksellisesti merkittä-viä yksityiskohtia tai osioita, oli suuri. Pyrin ratkaisemaan ongelman lukemalla ja katsomalla aineistoa teoreettisen viitekehyksen ja teoreettisten käsitteiden läpi. Tällä tavalla myös yk-sityiskohdat saivat erilaisia merkityksiä ja kykenin valitsemaan aineistosta tutkimuskysy-myksiin vastaamisen kannalta mielekkäimmät erityiset osiot. Salo (2015) kuvaakin, että tut-kijan on ensin tutustuttava huolellisesti teoriaan, jonka jälkeen hänen tulee pistää teoria toimimaan omassa tutkimuksessaan. Salon kuvaama analyysitapa on kokeileva, eikä sen lopputulos ole aina siistiä ja selkeää. Analyysissä tulee kuitenkin kyetä kuvaamaan analyy-sin etenemistä ohjaavat periaatteet, valinnat ja rajaukset (Ruusuvuori ym. 2010, 15.)

71

6 TULOKSET

Tarkastelen Puolustusvoimiin sijoittuvaa seksuaalista häirintää Varsan (1996) tavoin yhden avaintarinan kautta. Avaintarina muodostuu haastattelemani Elinan kokemuksista häirin-nästä, häirintätapausten ratkaisusta sekä häirinnän seurauksista hyvinvointiin ja työhön.

Elinan kokemukset muodostavat myös kuvauksen hänen ympärillään olevasta organisaa-tiosta ja siinä vallitsevista valtasuhteista (ks. Peltola 2008, 449). Kokemuksia seksuaali-sesta häirinnästä sekä tapahtumien kulkua seksuaalisessa häirinnässä voidaan kuvata pro-sessiksi. Yksittäisiä tapahtumia ei voida irrottaa tapahtumien kokonaisuudesta ja siitä ym-päristöstä, jossa häirinnän kohde elää. Jotta tapahtumien merkityksen voi avata, häirinnän prosessimaisuus on tunnistettava (Varsa 1996, 140–141.) Elinan kertomuksessa seksuaa-lisen häirinnän laaja prosessi muodostuu koetusta, nähdystä sekä kuullusta häirinnästä, häirintään puuttumisesta ja puuttumattomuudesta sekä häirinnän moninaisista seurauk-sista. Olennainen osa tätä prosessia ovat hänen kokemuksensa työympäristöstään, työpai-kalla vallitsevasta ilmapiiristä sekä hänen kokemuksensa Puolustusvoimien toleranssista seksuaalisen häirinnän suhteen.

Aloitan tulososion tarkastelemalla avaintarinan kautta seksuaalisen häirinnän luonnetta ja sijoittumista. Tulososion ensimmäisessä luvussa 6.1 pyrinkin vastaamaan tutkielmani en-simmäiseen tutkimuskysymykseen (1. Millaista seksuaalinen häirintä on luonteeltaan häi-rintää kokeneen kokemuksissa?). Luvussa 6.2 käsittelen häirintätilanteiden ratkaisua ja py-rin vastaamaan tutkielmani toiseen tutkimuskysymykseen (2. Miten häipy-rintätapauksia on Puolustusvoimissa ratkaistu?). Luvussa 6.3 käsittelen seksuaalisen häirinnän seurauksia Elinan psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä työhön ja työssäjaksamiseen. Luvussa pyrin vastaamaan kolmanteen tutkimuskysymykseen (3. Millaisia seurauksia seksuaalisella häirinnällä on häirintää kokeneen hyvinvointiin ja työhön?). Päätän tulososion tarkastele-malla Elinan kokemuksia Puolustusvoimista työympäristönä.

72

6.1 Seksuaalisen häirinnän luonne ja sijoittuminen

Tässä luvussa tarkastelen seksuaalisen häirinnän luonnetta ja sijoittumista. Elinan tarinan häirintä koostuu itse koetusta häirinnästä sekä nähdyistä ja kuulluista häirintätilanteista. Sii-hen, miten häiritseviksi vuorovaikutustilanteet arvioidaan, vaikuttavat häirinnän luonne, te-kijä sekä tete-kijän ja kohteen välinen suhde. Häirinnän kokemuksille, tulkinnoille ja toimijuu-delle rakentavat raameja myös erilaiset yhteisölliset, ajalliset ja tilalliset kontekstit. (Aalto-nen 2009, 217.) Käsittelen seuraavaksi Elinan häirintäkokemuksia, häirinnän luonnetta sekä häirinnän ajallisia ja tilallisia konteksteja. Tarkastelen myös edellä mainittuihin liitettä-viä tulkintoja ja merkityksenantoja.

6.1.1 Sanallinen ja fyysinen häirintä

Elinan tarinan häirintä muodostuu sanallisesta ja fyysisestä häirinnästä, johon kytkeytyy myös kiusaamista. Elinan ensimmäiset häirintäkokemukset ajoittuvat hänen Puolustusvoi-missa tekemänsä uran alkuun. Tällöin Elinan kanssa samalla osastolla työskennellyt sotilas alkoi häiritsemään häntä työpaikalla. Elina kuvailee lähtötilannetta seuraavasti:

Mä olin vähän yli kolmekymmentä. Mä olin naimaton ja taisin olla sinkkukin, olin sit nuorempi ja nätimpi. Sillon siellä meidän osastolla oli sellanen sotilas, josta mä ajattelin, että se oli sillä lailla sosiaalisesti hiukan rajottunu tai sosi-aalisesti vajaa. Että se ei tajunnu, et se ystävällisyys mikä minulla oli häntä, niin kuin kaikkia muitakin työkavereita kohtaan, niin se koki sen paljon syvem-mäksi.

Elina kuvailee häiritsijää sosiaalisesti rajoittuneeksi ja sosiaalisesti vajaaksi. Nuorten käsi-tyksiä sukupuolisesta häirinnästä tutkineen Aaltosen (2009, 358–359) mukaan häirintää voidaan selittää vetoamalla häiritsijän poikkeavuuteen. Aaltosen aineistossa nuoret kuvaili-vat häiritsevien miesten poikkeavan ”normaalin” tai ”terveen” (maskuliinisuuden) kategori-oista. Häiritsijät nähtiin myös sairaina tai häiriintyneinä. Vetoaminen häiritsijän poikkeavuu-teen voidaan kokea helpoksi ja häirintää ymmärrettäväksi tekeväksi selitykseksi. Elinan ku-vailussa sosiaalinen rajoittuneisuus vaikuttaa häiritsijän tulkintaan häneen kohdistuneesta ystävällisyydestä. Elinan mukaan häiritsijä kiinnostui hänestä ”muunakin kuin työkaverina”.

73 Häirintää voidaankin Honkatukian (2000, 41) mukaan pyrkiä ymmärtämään romanttisen vii-tekehyksen kautta. Häiritsijän voidaan tulkita olevan kiinnostunut, ihastunut tai jopa rakas-tunut. Vetoaminen ihastumiseen tai häiritsijän poikkeavuuteen voi vaikuttaa siihen, miten vakavaksi häirintä koetaan. Romanttisen viitekehyksen avulla ymmärretty häirintä voidaan kokea vähemmän vakavaksi (em. 41) ja häiritsijän poikkeavuuteen vetoaminen voi saada häirinnän näyttämään elämään kuuluvalta väistämättömältä tosiasialta (Aaltonen 2009, 359).

Elinan tarinassa häiritsijää määrittää sosiaalinen rajoittuneisuus, joka vaikuttaa hänen kä-sityksiinsä siitä, millainen käytös on sopivaa työkaveria kohtaan. Elina eli häirinnän kohde määrittyy naimattomuuden, sinkkuuden, nuoruuden ja nätteyden kautta. Nuoren iän, nai-mattomuuden ja sinkkuuden on katsottu kuvastavan alhaista sosiokulttuurista valta-ase-maa, joka on yhteydessä kohonneeseen alttiuteen joutua seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

Elina työskenteli tällöin määräaikaisessa työsuhteessa eikä hänellä ollut taustalla pitkää työuraa Puolustusvoimissa. Määräaikaisuus ja vähäinen työkokemus taas kuvastavat al-haista organisatorista valta-asemaa, jonka on myös todettu olevan yhteydessä kohonnee-seen alttiuteen kohdata häirintää työelämässä. (Harned ym. 2002, 176, 179; Kimerling ym.

2011; Millegan ym. 2015, 300–302; Melkas 1998)

Työpaikalla häirintä alkoi toistuvista treffipyynnöistä, joista Elina johdonmukaisesti kieltäytyi.

Vaikka Elina kieltäytyi toistuvasti häiritsijän treffipyynnöistä ja kertoi, ettei ollut tästä kiinnos-tunut, häirintä kuitenkin jatkui. Häirintä ei rajoittunut vain työpaikalle, vaan häiritsijä soitteli myös Elinan kotiin:

Se alkoi soitteleen mulle kotiin ja mä sanoin, et älä soita. ”Lähde mun kanssa kahville” ja mä olin, et en lähde. Sä oot naimisissa ja sulla on lapsia enkä mä oo muutenkaan susta kiinnostunu. Et arvostan sua kyllä työkaverina ja se ei kerta kaikkiaan sitä tajunnu.

Kun Elina toistuvasti torjui häiritsijän ehdotukset, häiritsijä alkoi painostaa ja syyllistää Eli-naa:

”Lähde mun kanssa syömään”. En lähde ja sit se oli niin ku et: ”Miks sä käyt muiden työkavereiden kanssa syömässä, mut et mun kanssa?”

74 Elina oli erittäin stressaantunut ja ahdistunut. Elina koki turvallisimmaksi vaihtoehdoksi hoi-taa asian itse. Elina uhkasi ilmoithoi-taa häirinnästä miehen vaimolle, ellei tämä lopettaisi häi-rintää. Tällöin Elinaan kohdistunut häirintä loppui. Elinan kokema epäasiallinen kohtelu ei kuitenkaan päättynyt häirinnän loppumiseen:

Sit se loppu se suoranainen [häirintä] niin ku minuun, mut sit se alkoi puukot-taa mua selkään. Se puhui kaikkee inhottavaa musta ja mun piti kuitenkin tehdä sen kanssa töitä, nii sit siitä tuli vaikeampaa.

Häirinnän päättymisen jälkeen alkoi useita vuosia kestänyt kiusaaminen, johon sisältyi sel-kään puukottamista ja selän takana puhumista. Koska kiusaaja oli Elinan kollega, kiusaa-minen vaikeutti Elinan työntekoa. Kun Elina oli lopettamassa työskentelyn Puolustusvoi-missa, hän uskaltautui kertomaan kokemuksistaan esimiehelleen. Esimies oli ollut tietoinen Elinaan kohdistuneesta kiusaamisesta.

Seksuaalinen häirintä ja kiusaaminen muodostavat Elinan tarinassa epäasiallisen kohtelun jatkumon¹⁰ (ks. Varsa 1996, 126; Peltola 2008, 462). Häirintään puuttuminen ei lopettanut epäasiallista kohtelua, vaan häirintä muuttui toiseksi epäasiallisen kohtelun muodoksi, kiu-saamiseksi. Työpaikoilla tapahtuvaa seksuaalista häirintää ja kiusaamista on tyypillisesti käsitelty toisistaan erillisinä ilmiöinä. Häirintää ja kiusaamista on kuitenkin usein vaikea sel-keästi erottaa toisistaan. (Hearn & Parkin 2001, 49.) Häirintä voi esimerkiksi kietoutua kiu-saamiseen (Vilkka 2011, 25) tai kuten Elinan tapauksessa, häirintä voi edeltää kiusaamista.

Elinan tarinassa kiusaaminen näyttäytyy osaltaan myös rangaistuksena torjunnasta.

Elinan tarinassa seksuaalisen häirinnän prosessiin sisältyy itse koetun häirinnän lisäksi myös kuultua ja nähtyä häirintää. Elina kuvaili häneen kohdistuneen häirinnän ja kiusaami-sen olleen lievää moniin muihin häirintä- ja kiusaamistilanteisiin verrattuna. Elinan kerto-muksessa Puolustusvoimissa tapahtuvat häirintätilanteet olivat toistuvia. Elina kertoi pikku-jouluihin sijoittuneista häirintätilanteista, jossa häin joutui useiden toisten naisten ohella fyy-sisen häirinnän kohteeksi. Pikkujouluissa humaltunut miestyöntekijä oli käynyt käsiksi use-aan eri naistyöntekijään, puristellut heitä takapuolesta ja yrittänyt suudella. Mies oli käynyt käsiksi myös Elinaan sekä yrittänyt suudella häntä:

10 Leinosen ym. (2012, 156) tutkimuksessa samankaltaisesta ilmiöstä käytetään termiä kielteisen kohtelun kokonaisuus.

75 Se tuli jutteleen, et lähdetään tonne ja tarras perseeseen ja yritti pussata. Mä olin et hei nyt oikeesti, toi ei oo ollenkaan hyvä juttu, et nyt lopeta ja mä lähdin siitä sit pois.

Häirintätilanteen Elina ratkaisi poistumalla häiritsijän välittömästä läheisyydestä. Elina kertoi myös työyhteisössä olleesta miehestä, joka Elinan mukaan ahdisteli todella törkeästi mää-räaikaista työntekijää. Mies ahdisteli työntekijää myös työpaikan ulkopuolella. Häirinnästä puhuttiin työpaikalla ja tilanteesta kerrottiin esimiehelle. Tilanteeseen ei kuitenkaan puu-tuttu. Elinan tarinassa häirintää tapahtui ensisijaisesti työyhteisön sisällä (ks. myös Leino-nen ym. 2012, 154) ja häiritsijät olivat upseereita, opistoupseereita, aliupseereita ja sotilaita.

Kaikki häiritsijät olivat miehiä.

6.1.2 Häirinnän tilalliset ja ajalliset kontekstit

Elinan kertomuksessa häirintä sijoittuu useisiin eri paikkoihin. Ensisijaisesti häirintää tapah-tui työpaikalla työskentely-ympäristössä, työpaikan vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa, kuten pikkujouluissa, sekä työhyvinvointipäivillä. Työskentely-ympäristössä häirintä oli eri-tyisesti sanallista, kun taas vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa häirintä yltyi Elinan tari-nassa toistuvasti sanallisesta häirinnästä myös fyysiseksi. Häirintä ei kuitenkaan rajoittunut vain työympäristöön ja työpaikan tilaisuuksiin, vaan häirintä ulottui myös työpaikan ulkopuo-lelle. Työpaikan ulkopuolelle sijoittunut häirintä oli häirinnän kohteen seuraamista sekä ko-tiin soittelua. Elinan kokemuksissa häirintä kytkeytyy erityisesti tilanteisiin, joihin liittyy alko-holinkäyttöä:

Aina jos liitetään alkoholijuoma, niin se aina jotenkin nostaa sitä riskiä, että ihmisen estot ja hyvän käytöksen rajat jotenkin aukee.

Juopumusta on yleisesti käytetty erilaisten normirikkomusten kulttuurisena selityksenä (Honkatukia 2000, 38; ks. myös. Abbey, Ross, McDuffie & McAuslain 1996, 138). Tiettyinä aikoina ja tietyissä paikoissa humalassa oleminen ja humalainen huono käytös ymmärre-tään jopa normaaliksi olotilaksi (Aaltonen 2009, 363). Alkoholin käytön on todettu kasvatta-van seksuaalisen väkivallan riskiä (Castro ym. 2015, 3), mikä kiteytyy Elinan kertomuksessa kuvaukseen estojen ja hyvän käytöksen rajojen aukeamisesta. Elina koki epämiellyttäviksi tilanteet, joissa hän oli joutunut yhdessä miestyöntekijöiden kanssa tilaisuuksiin, joissa

sau-76 nottiin. Vähäpukeisuuden, alastomuuden ja alkoholin yhdistyminen näyttäytyi epämiellyttä-vänä ja loi turvattomuutta. Elinan kokemuksissa uhkaavana näyttäytyy etenkin miessuku-puoli.

Häirintäkokemukset herkistivät Elinan tarkkailemaan sitä, millaiset paikat ja tilanteet ovat milloinkin turvallisia. Häirinnän ja häirinnän pelon voidaankin katsoa vaikuttavan toimijuu-teen (agency). Toimijuuden käsite liitetään kysymyksiin ihmisten käyttäytymisestä ja toimin-nasta sekä niiden merkityksestä ja luonteesta. Sosiologi Anthony Giddensin mukaan erilai-set rakenteet luovat sekä rajoja että toimintamahdollisuuksia. Yhtäältä rakenteet määräävät ja rajoittavat yksilöiden ja ryhmien toimintaa, mutta toisaalta ne myös ohjaavat ja luovat mahdollisuuksia toiminnalle. (Jyrkämä 2008.) Elinan tarinassa häirintä ja häirinnän pelko näyttäytyvät tekijöinä, jotka rajoittavat hänen liikkumatilaansa organisaatiossa naisena:

Tietyissä tilaisuuksissa mun on naisena lähdettävä pois siitä tilanteesta yh-deksän kymmenen aikaan illalla, koska jos mä jään, niin se riski kasvaa, että tulen kohtaamaan tyhmää käytöstä ja törkypuheita.

Näre (2000, 82) puhuu piilevästä vallasta, joka rajaa vallan kohteen toiminnan ja valinnan mahdollisuuksia ja saa potentiaalisen uhrin tarkkailemaan ja varomaan vaaratilanteita. Ko-kemukset häirinnästä sekä pelko häirinnän kohteeksi joutumisesta määrittävät sitä, millaiset paikat koetaan mihinkin aikaan turvallisiksi. Käsitteellä pelon maantiede on viitattu julki-sessa kaupunkitilassa koettuun väkivallan pelon tilallisiin ja ajallisiin ulottuvuuksiin. Pelon maantieteen käsite on tuonut näkyväksi sen, miten, missä ja milloin pelko vaikuttaa ihmisten liikkumiseen ja rajoittaa sitä. Turvattomaksi koettu tila on eri muodoissaan sosiaalisesti tuo-tettu. Tila ja aika kietoutuvat yhteen. (Koskela 2009, 65, 78.) Huomionarvoista on, että nai-set ja miehet pelkäävät erilaisissa paikoissa (em. 79) ja naisten ja miesten kokemassa vä-kivallassa on myös eroja (Heiskanen & Ruuskanen 2010, 6; Näre 2000, 82, 85). Väkivalta-tilanteisiin varautumiseen liittyvät turvallisuusrutiinit ovat tyypillisiä etenkin naisille (Honka-tukia 2000, 43; Jokinen 2000, 40). Koskelan (2009, 78) mukaan turvattomuuteen vastataan monesti luomalla sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla erilaisia aika-ti-lastrategioita. Elina on vastannut turvattomuuteen välttelemällä mahdollisia vaaran paik-koja. Välttelyn (avoidance) voidaan myös katsoa olevan toiminta- tai selviytymiskeino häi-rinnän varalle (Knapp, Faley, Ekeberg, & DuBois, 1997). Muita toiminta- ja selviytymiskei-noja turvattomissa tiloissa olivat myös paikalta poistuminen häirinnän tapahtuessa, turval-liseksi koetun mieskollegan läheisyyteen hakeutuminen sekä irtisanoutuminen.

77

6.2 Häirintätapausten ratkaisu

Tässä luvussa tarkastelen häirinnän esilletuomista ja häirinnästä ilmoittamista sekä häirin-tään puuttumista ja puuttumattomuutta. Elinan tarinassa häirinnän esilletuomiseen liittyy ta-sapainoilua häirinnästä puhumisen, puhumatta jättämisen sekä leimautumisen ja leimautu-misen pelon maastoissa. Seuraavaksi tuon esille Elinan kokemuksia ja pohdintoja häirinnän esilletuomisesta aina häirintätapausten ratkaisuun.

6.2.1 Häirinnän esilletuominen ja häirinnästä ilmoittaminen

Seksuaalisuus ja siihen nivoutuvat teemat ovat vaikeita aiheita työpaikoilla. Seksuaalisuus mielletään usein yksityisyyden alueelle kuuluvaksi asiaksi, kun taas työpaikka sijoittuu jul-kiselle alueelle. Tämä yhdistelmä on omiaan voimistamaan häirinnän piiloluonnetta. Häirit-sijä voi jatkaa häirintää hyvin pitkään, ennen kuin häirinnän kohde kykenee toimimaan.

(Varsa 1996, 131–132.) Elinan tarinassa mieskollegan Elinaan kohdistama häirintä aiheutti Elinassa suurta ahdistusta. Vaikka Elina kieltäytyi kollegan treffipyynnöistä, häirintä kuiten-kin jatkui. Elina koki, ettei hän voinut eikä uskaltanut pyytää keneltäkään apua:

Mä sanoin sille, että mä en oo kiinnostunu ja tehdään vaan nyt nämä työt. Se oli todella ahdistavaa ja mä olin siihen aikaan vielä määräaikasena. - - Mä tunsin itseni muutenkin vähän epävarmaksi. En mä uskaltanu kauheesti pyy-tää keneltäkään apua. Tai mä ensin ajattelin, että mä ystävällisesti sanon sille, et ei nyt, ja että mä handlaan sen itse, että mä en halua tehdä siitä isoa nu-meroa, että jos mun työt ei sitten vaikka jatku.

Elinalla oli tähän aikaan määräaikainen sopimus, mikä heikensi hänen tilannettaan entises-tään. Elina pelkäsi, että jos hän kertoisi häirinnästä työpaikalla, hänen työsopimustaan ei

Elinalla oli tähän aikaan määräaikainen sopimus, mikä heikensi hänen tilannettaan entises-tään. Elina pelkäsi, että jos hän kertoisi häirinnästä työpaikalla, hänen työsopimustaan ei

In document "On niin turhauttavaa katsoa, kun kukaan ei puutu" - Tapaustutkimus seksuaalisesta häirinnästä Puolustusvoimissa (sivua 72-0)