Seksuaalisen häirinnän luonne ja sijoittuminen

Tässä luvussa tarkastelen seksuaalisen häirinnän luonnetta ja sijoittumista. Elinan tarinan häirintä koostuu itse koetusta häirinnästä sekä nähdyistä ja kuulluista häirintätilanteista. Sii-hen, miten häiritseviksi vuorovaikutustilanteet arvioidaan, vaikuttavat häirinnän luonne, te-kijä sekä tete-kijän ja kohteen välinen suhde. Häirinnän kokemuksille, tulkinnoille ja toimijuu-delle rakentavat raameja myös erilaiset yhteisölliset, ajalliset ja tilalliset kontekstit. (Aalto-nen 2009, 217.) Käsittelen seuraavaksi Elinan häirintäkokemuksia, häirinnän luonnetta sekä häirinnän ajallisia ja tilallisia konteksteja. Tarkastelen myös edellä mainittuihin liitettä-viä tulkintoja ja merkityksenantoja.

6.1.1 Sanallinen ja fyysinen häirintä

Elinan tarinan häirintä muodostuu sanallisesta ja fyysisestä häirinnästä, johon kytkeytyy myös kiusaamista. Elinan ensimmäiset häirintäkokemukset ajoittuvat hänen Puolustusvoi-missa tekemänsä uran alkuun. Tällöin Elinan kanssa samalla osastolla työskennellyt sotilas alkoi häiritsemään häntä työpaikalla. Elina kuvailee lähtötilannetta seuraavasti:

Mä olin vähän yli kolmekymmentä. Mä olin naimaton ja taisin olla sinkkukin, olin sit nuorempi ja nätimpi. Sillon siellä meidän osastolla oli sellanen sotilas, josta mä ajattelin, että se oli sillä lailla sosiaalisesti hiukan rajottunu tai sosi-aalisesti vajaa. Että se ei tajunnu, et se ystävällisyys mikä minulla oli häntä, niin kuin kaikkia muitakin työkavereita kohtaan, niin se koki sen paljon syvem-mäksi.

Elina kuvailee häiritsijää sosiaalisesti rajoittuneeksi ja sosiaalisesti vajaaksi. Nuorten käsi-tyksiä sukupuolisesta häirinnästä tutkineen Aaltosen (2009, 358–359) mukaan häirintää voidaan selittää vetoamalla häiritsijän poikkeavuuteen. Aaltosen aineistossa nuoret kuvaili-vat häiritsevien miesten poikkeavan ”normaalin” tai ”terveen” (maskuliinisuuden) kategori-oista. Häiritsijät nähtiin myös sairaina tai häiriintyneinä. Vetoaminen häiritsijän poikkeavuu-teen voidaan kokea helpoksi ja häirintää ymmärrettäväksi tekeväksi selitykseksi. Elinan ku-vailussa sosiaalinen rajoittuneisuus vaikuttaa häiritsijän tulkintaan häneen kohdistuneesta ystävällisyydestä. Elinan mukaan häiritsijä kiinnostui hänestä ”muunakin kuin työkaverina”.

73 Häirintää voidaankin Honkatukian (2000, 41) mukaan pyrkiä ymmärtämään romanttisen vii-tekehyksen kautta. Häiritsijän voidaan tulkita olevan kiinnostunut, ihastunut tai jopa rakas-tunut. Vetoaminen ihastumiseen tai häiritsijän poikkeavuuteen voi vaikuttaa siihen, miten vakavaksi häirintä koetaan. Romanttisen viitekehyksen avulla ymmärretty häirintä voidaan kokea vähemmän vakavaksi (em. 41) ja häiritsijän poikkeavuuteen vetoaminen voi saada häirinnän näyttämään elämään kuuluvalta väistämättömältä tosiasialta (Aaltonen 2009, 359).

Elinan tarinassa häiritsijää määrittää sosiaalinen rajoittuneisuus, joka vaikuttaa hänen kä-sityksiinsä siitä, millainen käytös on sopivaa työkaveria kohtaan. Elina eli häirinnän kohde määrittyy naimattomuuden, sinkkuuden, nuoruuden ja nätteyden kautta. Nuoren iän, nai-mattomuuden ja sinkkuuden on katsottu kuvastavan alhaista sosiokulttuurista valta-ase-maa, joka on yhteydessä kohonneeseen alttiuteen joutua seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

Elina työskenteli tällöin määräaikaisessa työsuhteessa eikä hänellä ollut taustalla pitkää työuraa Puolustusvoimissa. Määräaikaisuus ja vähäinen työkokemus taas kuvastavat al-haista organisatorista valta-asemaa, jonka on myös todettu olevan yhteydessä kohonnee-seen alttiuteen kohdata häirintää työelämässä. (Harned ym. 2002, 176, 179; Kimerling ym.

2011; Millegan ym. 2015, 300–302; Melkas 1998)

Työpaikalla häirintä alkoi toistuvista treffipyynnöistä, joista Elina johdonmukaisesti kieltäytyi.

Vaikka Elina kieltäytyi toistuvasti häiritsijän treffipyynnöistä ja kertoi, ettei ollut tästä kiinnos-tunut, häirintä kuitenkin jatkui. Häirintä ei rajoittunut vain työpaikalle, vaan häiritsijä soitteli myös Elinan kotiin:

Se alkoi soitteleen mulle kotiin ja mä sanoin, et älä soita. ”Lähde mun kanssa kahville” ja mä olin, et en lähde. Sä oot naimisissa ja sulla on lapsia enkä mä oo muutenkaan susta kiinnostunu. Et arvostan sua kyllä työkaverina ja se ei kerta kaikkiaan sitä tajunnu.

Kun Elina toistuvasti torjui häiritsijän ehdotukset, häiritsijä alkoi painostaa ja syyllistää Eli-naa:

”Lähde mun kanssa syömään”. En lähde ja sit se oli niin ku et: ”Miks sä käyt muiden työkavereiden kanssa syömässä, mut et mun kanssa?”

74 Elina oli erittäin stressaantunut ja ahdistunut. Elina koki turvallisimmaksi vaihtoehdoksi hoi-taa asian itse. Elina uhkasi ilmoithoi-taa häirinnästä miehen vaimolle, ellei tämä lopettaisi häi-rintää. Tällöin Elinaan kohdistunut häirintä loppui. Elinan kokema epäasiallinen kohtelu ei kuitenkaan päättynyt häirinnän loppumiseen:

Sit se loppu se suoranainen [häirintä] niin ku minuun, mut sit se alkoi puukot-taa mua selkään. Se puhui kaikkee inhottavaa musta ja mun piti kuitenkin tehdä sen kanssa töitä, nii sit siitä tuli vaikeampaa.

Häirinnän päättymisen jälkeen alkoi useita vuosia kestänyt kiusaaminen, johon sisältyi sel-kään puukottamista ja selän takana puhumista. Koska kiusaaja oli Elinan kollega, kiusaa-minen vaikeutti Elinan työntekoa. Kun Elina oli lopettamassa työskentelyn Puolustusvoi-missa, hän uskaltautui kertomaan kokemuksistaan esimiehelleen. Esimies oli ollut tietoinen Elinaan kohdistuneesta kiusaamisesta.

Seksuaalinen häirintä ja kiusaaminen muodostavat Elinan tarinassa epäasiallisen kohtelun jatkumon¹⁰ (ks. Varsa 1996, 126; Peltola 2008, 462). Häirintään puuttuminen ei lopettanut epäasiallista kohtelua, vaan häirintä muuttui toiseksi epäasiallisen kohtelun muodoksi, kiu-saamiseksi. Työpaikoilla tapahtuvaa seksuaalista häirintää ja kiusaamista on tyypillisesti käsitelty toisistaan erillisinä ilmiöinä. Häirintää ja kiusaamista on kuitenkin usein vaikea sel-keästi erottaa toisistaan. (Hearn & Parkin 2001, 49.) Häirintä voi esimerkiksi kietoutua kiu-saamiseen (Vilkka 2011, 25) tai kuten Elinan tapauksessa, häirintä voi edeltää kiusaamista.

Elinan tarinassa kiusaaminen näyttäytyy osaltaan myös rangaistuksena torjunnasta.

Elinan tarinassa seksuaalisen häirinnän prosessiin sisältyy itse koetun häirinnän lisäksi myös kuultua ja nähtyä häirintää. Elina kuvaili häneen kohdistuneen häirinnän ja kiusaami-sen olleen lievää moniin muihin häirintä- ja kiusaamistilanteisiin verrattuna. Elinan kerto-muksessa Puolustusvoimissa tapahtuvat häirintätilanteet olivat toistuvia. Elina kertoi pikku-jouluihin sijoittuneista häirintätilanteista, jossa häin joutui useiden toisten naisten ohella fyy-sisen häirinnän kohteeksi. Pikkujouluissa humaltunut miestyöntekijä oli käynyt käsiksi use-aan eri naistyöntekijään, puristellut heitä takapuolesta ja yrittänyt suudella. Mies oli käynyt käsiksi myös Elinaan sekä yrittänyt suudella häntä:

10 Leinosen ym. (2012, 156) tutkimuksessa samankaltaisesta ilmiöstä käytetään termiä kielteisen kohtelun kokonaisuus.

75 Se tuli jutteleen, et lähdetään tonne ja tarras perseeseen ja yritti pussata. Mä olin et hei nyt oikeesti, toi ei oo ollenkaan hyvä juttu, et nyt lopeta ja mä lähdin siitä sit pois.

Häirintätilanteen Elina ratkaisi poistumalla häiritsijän välittömästä läheisyydestä. Elina kertoi myös työyhteisössä olleesta miehestä, joka Elinan mukaan ahdisteli todella törkeästi mää-räaikaista työntekijää. Mies ahdisteli työntekijää myös työpaikan ulkopuolella. Häirinnästä puhuttiin työpaikalla ja tilanteesta kerrottiin esimiehelle. Tilanteeseen ei kuitenkaan puu-tuttu. Elinan tarinassa häirintää tapahtui ensisijaisesti työyhteisön sisällä (ks. myös Leino-nen ym. 2012, 154) ja häiritsijät olivat upseereita, opistoupseereita, aliupseereita ja sotilaita.

Kaikki häiritsijät olivat miehiä.

6.1.2 Häirinnän tilalliset ja ajalliset kontekstit

Elinan kertomuksessa häirintä sijoittuu useisiin eri paikkoihin. Ensisijaisesti häirintää tapah-tui työpaikalla työskentely-ympäristössä, työpaikan vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa, kuten pikkujouluissa, sekä työhyvinvointipäivillä. Työskentely-ympäristössä häirintä oli eri-tyisesti sanallista, kun taas vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa häirintä yltyi Elinan tari-nassa toistuvasti sanallisesta häirinnästä myös fyysiseksi. Häirintä ei kuitenkaan rajoittunut vain työympäristöön ja työpaikan tilaisuuksiin, vaan häirintä ulottui myös työpaikan ulkopuo-lelle. Työpaikan ulkopuolelle sijoittunut häirintä oli häirinnän kohteen seuraamista sekä ko-tiin soittelua. Elinan kokemuksissa häirintä kytkeytyy erityisesti tilanteisiin, joihin liittyy alko-holinkäyttöä:

Aina jos liitetään alkoholijuoma, niin se aina jotenkin nostaa sitä riskiä, että ihmisen estot ja hyvän käytöksen rajat jotenkin aukee.

Juopumusta on yleisesti käytetty erilaisten normirikkomusten kulttuurisena selityksenä (Honkatukia 2000, 38; ks. myös. Abbey, Ross, McDuffie & McAuslain 1996, 138). Tiettyinä aikoina ja tietyissä paikoissa humalassa oleminen ja humalainen huono käytös ymmärre-tään jopa normaaliksi olotilaksi (Aaltonen 2009, 363). Alkoholin käytön on todettu kasvatta-van seksuaalisen väkivallan riskiä (Castro ym. 2015, 3), mikä kiteytyy Elinan kertomuksessa kuvaukseen estojen ja hyvän käytöksen rajojen aukeamisesta. Elina koki epämiellyttäviksi tilanteet, joissa hän oli joutunut yhdessä miestyöntekijöiden kanssa tilaisuuksiin, joissa

sau-76 nottiin. Vähäpukeisuuden, alastomuuden ja alkoholin yhdistyminen näyttäytyi epämiellyttä-vänä ja loi turvattomuutta. Elinan kokemuksissa uhkaavana näyttäytyy etenkin miessuku-puoli.

Häirintäkokemukset herkistivät Elinan tarkkailemaan sitä, millaiset paikat ja tilanteet ovat milloinkin turvallisia. Häirinnän ja häirinnän pelon voidaankin katsoa vaikuttavan toimijuu-teen (agency). Toimijuuden käsite liitetään kysymyksiin ihmisten käyttäytymisestä ja toimin-nasta sekä niiden merkityksestä ja luonteesta. Sosiologi Anthony Giddensin mukaan erilai-set rakenteet luovat sekä rajoja että toimintamahdollisuuksia. Yhtäältä rakenteet määräävät ja rajoittavat yksilöiden ja ryhmien toimintaa, mutta toisaalta ne myös ohjaavat ja luovat mahdollisuuksia toiminnalle. (Jyrkämä 2008.) Elinan tarinassa häirintä ja häirinnän pelko näyttäytyvät tekijöinä, jotka rajoittavat hänen liikkumatilaansa organisaatiossa naisena:

Tietyissä tilaisuuksissa mun on naisena lähdettävä pois siitä tilanteesta yh-deksän kymmenen aikaan illalla, koska jos mä jään, niin se riski kasvaa, että tulen kohtaamaan tyhmää käytöstä ja törkypuheita.

Näre (2000, 82) puhuu piilevästä vallasta, joka rajaa vallan kohteen toiminnan ja valinnan mahdollisuuksia ja saa potentiaalisen uhrin tarkkailemaan ja varomaan vaaratilanteita. Ko-kemukset häirinnästä sekä pelko häirinnän kohteeksi joutumisesta määrittävät sitä, millaiset paikat koetaan mihinkin aikaan turvallisiksi. Käsitteellä pelon maantiede on viitattu julki-sessa kaupunkitilassa koettuun väkivallan pelon tilallisiin ja ajallisiin ulottuvuuksiin. Pelon maantieteen käsite on tuonut näkyväksi sen, miten, missä ja milloin pelko vaikuttaa ihmisten liikkumiseen ja rajoittaa sitä. Turvattomaksi koettu tila on eri muodoissaan sosiaalisesti tuo-tettu. Tila ja aika kietoutuvat yhteen. (Koskela 2009, 65, 78.) Huomionarvoista on, että nai-set ja miehet pelkäävät erilaisissa paikoissa (em. 79) ja naisten ja miesten kokemassa vä-kivallassa on myös eroja (Heiskanen & Ruuskanen 2010, 6; Näre 2000, 82, 85). Väkivalta-tilanteisiin varautumiseen liittyvät turvallisuusrutiinit ovat tyypillisiä etenkin naisille (Honka-tukia 2000, 43; Jokinen 2000, 40). Koskelan (2009, 78) mukaan turvattomuuteen vastataan monesti luomalla sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla erilaisia aika-ti-lastrategioita. Elina on vastannut turvattomuuteen välttelemällä mahdollisia vaaran paik-koja. Välttelyn (avoidance) voidaan myös katsoa olevan toiminta- tai selviytymiskeino häi-rinnän varalle (Knapp, Faley, Ekeberg, & DuBois, 1997). Muita toiminta- ja selviytymiskei-noja turvattomissa tiloissa olivat myös paikalta poistuminen häirinnän tapahtuessa, turval-liseksi koetun mieskollegan läheisyyteen hakeutuminen sekä irtisanoutuminen.

77