Maskuliinisuus, hierarkkisuus ja eriarvoisuus

Puolustusvoimia on kuvattu hierarkkiseksi (Talola & Syrjälä 2010, 50) ja maskuliiniseksi (Bell ym. 2014) organisaatioksi. Hierarkkisuus liittyy vahvasti sotilasarvojärjestelmään. So-tilasarvo ilmentää ja määrittää henkilön auktoriteettia ja asemaa organisaation hierarkiassa.

Sotilasarvo on myös yhteydessä henkilön käskyvaltaan ja sosiaaliseen statukseen. (Mattila, Tukiainen & Kajalo 2017). Puolustusvoimien vuoden 2017 henkilöstötilinpäätöksestä käy ilmi, että upseeritason tehtävissä työskentelevät ensisijaisesti miehet. Siinä missä siviiliteh-tävissä työskentelevistä 46,5 prosenttia oli naisia, opistoupseereista naisia oli vain 0,6 pro-senttia. Huomionarvoista on, että Puolustusvoimien palveluksessa olevasta henkilöstöstä jopa 81,9 prosenttia oli miehiä. Bellin ym. (2014) mukaan miesvaltaisuus osaltaan vaikuttaa asevoimien ympäristön maskulinisoitumiseen (masculinization). Maskulinisoituminen on yhteydessä stereotyyppisesti maskuliinisina pidettyjen piirteiden, kuten fyysisen voiman, korostamiseen ja arvostamiseen sekä feminiinisiksi katsottujen piirteiden, kuten empaatti-suuden, vähättelyyn.

Elinan tarinassa Puolustusvoimat määrittyy rakenteiltaan, valtasuhteiltaan ja käytännöiltään maskuliiniseksi ja hierarkkiseksi organisaatioksi:

89 Puolustusvoimat on upseereiden organisaatio, se on miesten organisaatio ja kaikki me muut ollaan ihan eri asemassa siellä. Voidaan puhua mitä tahansa, niin se kuitenkin on.

Tasa-arvon ja työhyvinvoinnin kehittämishanketta Puolustusvoimissa toteuttaneet Talola ja Syrjälä (2010, 49–50; ks. myös Tallberg 2012, 232–233) näkevät Puolustusvoimat selkeästi segregoituneeksi organisaatioksi. Puolustusvoimissa segregaatio ja sen mukainen hierark-kisuus ilmenee samaan aikaan kahdella eri tasolla: sukupuolen tasolla sekä siviili-sotilas-tasolla. Yksilön sijoittuminen näiden kahden akselin muodostamalle kentälle määrittää sitä, millaista arvostusta hän saa osakseen. Asetelmaan liittyy myös kysymys vallasta ja statuk-sesta. Elinan kuvaus Puolustusvoimista upseereiden ja miesten organisaationa mukailee Talolan ja Syrjälän kehittämää nelikenttää. Elinan tarinassa hänen asemaansa organisaa-tiossa määrittää hänen sijoittumisensa tälle nelikentälle. Siviilinä ja naisena Elina koki ole-vansa heikommassa asemassa upseereihin ja miehiin nähden. Asemaan vaikuttaa myös sukupuolen ja siviili-sotilas-aseman ohella työsuhteen laatu. Erityisen huonossa asemassa vaikuttivat olevan epätyypillisessä työsuhteessa, kuten määräaikaisessa työsuhteessa, ole-vat naiset. Työsuhteen myötä määrittyvä asema työyhteisössä voi vaikuttaa siihen, uskal-taako työntekijä nostaa mahdollisia epäkohtia tai epäasiallista kohtelua esille.

Sukupuoli ja siviili-sotilas-asema vaikuttavat siihen, onko yksilö antamassa käskyjä vai ot-tamassa käskyjä vastaan (Talola & Syrjälä 2010, 50). Siinä missä naiseus ja siviiliasema määrittävät yksilön valtaa ja statusta, ne myös vaikuttavat yksilön mahdollisuuksiin. Siviilinä Elina koki jäävänsä epätasapuoliseen asemaan ylempiin upseereihin nähden, mikä vaikutti hänen kokemukseensa vaikutusmahdollisuuksistaan:

Puolustusvoimissa on siviileitä, aliupseereita, ylempiä upseereita ja siitä vä-listä niin kyllä se on organisaationa niiden ylempien upseerien johtama ja kaikki menee just niin kuin ne haluaa. Se ei ole sillä tavalla tasapuolinen.

Elinan kokemukset tasapuolisuudesta mukailevat aiempia Puolustusvoimien työntekijöiden tekemiä arvioita vaikutusmahdollisuuksista ja esimiestyöstä. Leinosen ym. (2012, 141–143) mukaan henkilöstöryhmä ja sukupuoli vaikuttavat merkittävästä siihen, millaiseksi naisten ja miesten päätöksentekoon osallistumisen mahdollisuudet nähdään. Tutkimuksessa eten-kin toimistotyössä sekä asiantuntija- ja johtotehtävissä työskentelevät naiset kokivat, ettei tasa-arvo toteudu. Vaikka upseerinaiset suhtautuivat mahdollisuuksiin naisista myönteisim-min, arviot olivat kuitenkin mieskollegoita kriittisempiä. Sotilasesimiesten ei katsottu arvos-tavan naisia heidän erilaisten koulutustaustojensa takia. Myös Elinan tarinassa siviilinainen

90 jää vaikutusmahdollisuuksiensa ja arvostuksensa suhteen sotilasmiestä heikompaan ase-maan.

Elinan tarinassa Puolustusvoimat määrittyy miesten maailmaksi, johon kuuluvat olennai-sena osana miesten väliset suhteet ja miesten välinen solidaarisuus. Yhdessä opiskelleiden ja yhdessä töitä tekevien miesten välille kehkeytyy vahvoja siteitä (ks. myös Tallberg 2010, 31). Elina pohti näiden siteiden merkitystä epäasiallisen kohtelun käsittelyssä. Siteet ja nii-den myötä syntyvä solidaarisuus näyttäytyvät osana suojelun prosessia:

No siis Puolustusvoimathan on hyvin miesten maailma ja ne suojelee sillä ta-valla toisiaan. En tiedä kuinka törkeä tapaus pitäisi olla, että se oikeesti menisi eteenpäin, että joku ilmoittaisi seksuaalisesta häirinnästä ja siihen oikeasti puututtaisiin. Koska nehän elää tavallaan semmosta sisäoppilaitoselämää, sil-lon kun ne käy kadettikoulun ja niille tulee tosi vahvat siteet toisiinsa. Ja miten sä ryhdyt toimenpiteisiin sun kurssikaveria kohtaan esimiehenä, että: ”Hei, nyt tämä harjoittelija on kertonut, että sä oot pikkujouluissa käyny perseeseen kiinni ja sehän on seksuaalista häirintää, ja mun pitäisi nyt ottaa tämä asia sun kanssa puheeksi ja antaa sulle tästä nyt joku rangaistus. Mutta sittenhän se voi vaikuttaa sun uraan, joten sovitaanko nyt vaan, että tästä on puhuttu ja yritä nyt käyttäytyä paremmin ensi kerralla.”

Elina arveli, ettei sotilas saata toista sotilasta huonoon tai ikävään tilanteeseen. Sotilas en-nemmin suojelee toista sotilasta, kuin puuttuu epäasialliseen kohteluun ja ryhtyy toimenpi-teisiin. Tällaisesta miesten välisestä sidoksesta on miestutkimuksessa käytetty termiä mies-sidos (male-bond) tai homososiaalisuus (Jokinen 2000, 224; ks. myös Tallberg 2012, 234–

235¹²). Homososiaalisuuden käsitteellä tarkoitetaan miesten välistä sosiaalista vuorovaiku-tusta sekä halua olla ja toimia yhdessä (Hammarén & Johansson 2014, 1, Koivunen 2013, 17). Homososiaalisen vuorovaikutuksen on yhtäältä katsottu sisältävän ystävyyttä ja tove-ruutta (Kimmel 1997, 8), toisaalta miesten välinen ystävyys on erotettu homososiaalisuu-desta, sillä toisin kuin ystävyyden, homososiaalisuuden katsotaan rakentavan patriarkaa-lista heterosuhteutunutta todellisuutta (Jokinen 2000, 224). Liljeström (1996, 131) tarkaste-lee homososiaalisuutta valtana, joka naamioituu miesten väliseksi yhteisymmärrykseksi ja on institutionalisoitunut kulttuuriin ja järjestykseen. Liljeström katsoo koko hierarkkisen ja

12 Tallberg (2012) käyttää samankaltaisesta ilmiöstä käsitettä miesten välisen yhteenkuuluvuuden oppi. Tämän Tallberg katsoo olevan yhteydessä organisatorisiin rikkomuksiin ja sukupuolittuneisiin käytäntöihin, kuten seksuaaliseen häirintään.

91 dikotomisen sukupuolijärjestelmän rakentuvan ensisijaisesti miesten välisille suhteille ja liit-toumille. Elinan pohdinnassa sotilasmiesten väliset siteet mahdollistavat suojelun proses-sin, joka edelleen heikentää siviilin ja naisen asemaa organisaatiossa. Huomionarvoista on, että naisten on todettu kokevan enemmän seksuaalista häirintää maskuliinisissa ja mies-valtaisissa ammateissa ja työpaikoissa kuin naismies-valtaisissa tai sukupuolijakaumaltaan ta-saisemmissa työpaikoissa (Glomb ym. 1997; McDonald 2012, 9).

Seksuaalisessa häirinnässä on katsottu ensisijaisesti olevan kyse vallasta, mutta siihen voi liittyä myös halu. Työpaikan valtasuhteet määrittävät sitä, kuka voi ilmaista halunsa ja kuka taas voi torjua ehdotukset. (Varsa 1996, 128–129.) Elinan tarinassa tulee esille valtasuhtei-den luomat haasteet häirinnästä puhumiselle sekä ehdotuksien torjumiselle:

Mitä jos se on mun esimies? Mitä jos se on mun esimies, joka käyttäytyy sillä tavalla [häiritsevästi]? Ja tämä tilanne voi tapahtua työpaikalla, että ihmiset ihastuu, mutta ei suinkaan toisiinsa. Mitä jos se on sun esimies joka ihastuu sinuun ja sä annat sille pakit, niin miten sitten sulle käy? Siis siinä tapauksessa jos se ei pysty ottamaan sitä aikuismaisesti vastaan vaan se alkaakin piikitte-lemään saatuaan pakit ja käytös muuttuu sua kohtaan.

Esimiehen alaiseen kohdistuvat yksipuoliset tunteet ja häiritsevä käytös voivat näyttäytyä alaisen silmissä monin tavoin ongelmallisina. Ongelmallisuus liittyy esimies-työntekijä-ase-telmaan sekä sen vertikaalisuuteen. Työntekijän esimieheen nähden alempi asema työ-paikkahierarkiassa voi vaikeuttaa ehdotuksien torjumista, sillä esimiehen epäasiallisella suhtautumisella torjuntaan voi olla kielteisiä seurauksia työntekijälle. Puolustusvoimissa useimpien siviilityöntekijöiden läheisimmät ja viimekätisimmät esimiehet ovat upseereita, jotka ovat ensisijaisesti miehiä (Tallberg 2010, 31). Peltola (2008, 449) puhuu vertikaali-sesta sukupuolittaivertikaali-sesta segregaatiosta, mikä mahdollistaa sukupuolittaisen vallankäytön.

Peltola toteaa useisiin lähteisiin pohjaten suurimman osan työpaikan vallankäyttäjistä ole-van miehiä, jolloin naisten alempi asema hierarkiassa altistaa häirinnälle. Vallankäyttönäkö-kulmasta häirintä osin johtuu naisten heikommasta asemasta työelämässä sekä ylläpitää naisten heikompaa asemaa. Elinan tarinassa valtasuhteita hyödynnettiin häirinnältä suo-jautumisessa. Elina kertoi naistyöntekijästä, joka on välttänyt häirinnän tuomalla esille puo-lisonsa aseman työpaikkahierarkiassa. Tällöin puolison valta-asema ja korkea sotilasarvo toimivat häirinnältä suojaavina tekijöinä, joskaan ne eivät antaneet täydellistä suojaa häirin-nältä.

92