Puolistrukturoitu teemahaastattelu

Tutkimuksemme toisena aineistonkeruumenetelmänä toimivat puolistrukturoidut teemahaastat-telut, jotka toteutettiin kolmannen sektorin asiantuntijajärjestöille ja -liitoille sekä toimijoille (ks.

Alastalo, Åkerman & Vaittinen 2017, 221). Aika ja ajan tutkimusideologiset tavoitteet vaikutta-vat aineistonkeruumenetelmiin (Nuolijärvi 2009, 242). Katsoimme haastattelun olevan kasvaikutta-vatus- kasvatus-tieteelle tyypillinen ja yleisesti tutkimuksissa paljon käytetty aineistonkeruumenetelmä (ks. myös Hirsjärvi & Hurme 2015) sekä sen palvelevan hyvin fenomenografisen tutkimuksemme tarkoi-tuksia selvittää eri toimijoiden käsityksiä tutkimuskohteestamme. Teemahaastattelulle on tyypil-listä, että haastattelun aihepiirit ovat tiedossa, mutta kysymysten tarkka esitysmuoto ja järjestys eivät ole ilmeisiä (Hirsjärvi ym. 2010, 208; Ruusuvuori & Tiittula 2009, 11). Tällaisen haastat-telun etuihin kuuluvat myös mahdollisuudet esittää tarkentavia ja syventäviä kysymyksiä haas-tateltavien vastauksiin perustuen (Tuomi ja Sarajärvi 2018, 87–88; ks. Brenner 2006). Metodolo-gisesti siinä korostetaan ihmisten tulkintoja asioista, heidän antamiaan merkityksiä asioille sekä sitä, millä tavoin merkitykset syventyvät vuorovaikutuksessa. Se, pitääkö kaikki suunnitellut kysymykset esittää ja pitääkö kysymykset esittää tietyssä järjestyksessä, on riippuvaista tutki-muksesta ja sen toteutuksesta. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 88; ks. myös Robson 2002.) Hirsjärvi ja Hurme (2015, 47) toteavatkin teemahaastattelussa olevan kaikkein oleellisinta se, että haastattelu etenee keskeisten teemojen mukaan. Tähän suhteutettuna kaikki tekemämme haastattelut näyt-täytyvät hyvin moninaisina. Kaikille haastatteluille yhteistä oli sama runko etukäteen suunnitel-tuine teemoineen (esim. Hirsjärvi & Hurme 2015, 65–67), mutta kysymysten järjestys ja muo-toilu vaihtelivat. Emme myöskään nähneet tarpeellisina esittää kaikkia kysymyksiä jokaiselle haastateltavalle, vaan kohdensimme niitä sen mukaan, mihin teemaan kukin haastateltava pystyi asiantuntijuutensa pohjalta vastaamaan laajimmin ja mitkä teemat herättivät eniten pohdintaa (ks.

Alastalo ym. 2017, 227–229). Alla oleva taulukko (Taulukko NRO) kuvaa, miten tutkimusky-symykset ja haastattelukytutkimusky-symykset yhdistyvät toisiinsa.

TAULUKKO 2. Tutkimus- ja haastattelukysymysten yhteys.

Tutkimuskysymys Haastattelukysymys

Millaisia käsityksiä kolmannen sektorin toimijoilla

on sukupuolen tasa-arvon tilasta peruskoulussa? Miten sukupuolet näkyvät peruskoulumaailmassa?

Miten näette peruskoulun sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta?

Miten näette koululiikunnan tasa-arvon näkökul-masta?

Pitäisikö koululiikunnan olla sukupuolittunutta?

Miksi ei/kyllä?

Peruskoulu aikana oppilaiden käsitys omasta suku-puoli-identiteetistä ja seksuaalisuudesta kehittyy.

Oppiva yhteisö edistää arvoillaan ja käytänteillään sukupuolten tasa-arvoa ja tukee oppilaita oman identiteetin rakentumisessa. (OPS 2014, 30) Miten tämä tavoite toteutuu?

Millaisia käsityksiä kolmannen sektorin toimijoilla on yhteistyöstä peruskoulun kanssa?

Mikä järjestön/toimijan rooli on sukupuolten tasa-arvon toteutumisessa peruskoulun liikunnan oppi-aineessa?

Miten teette yhteistyötä peruskoulun opetuksen järjestäjien kanssa?

Miten näette koulun tasa-arvonäkemykset suhteessa järjestönne tasa-arvonäkemyksiin?

Miten koulusta omaksuttu näkemys sukupuolten tasa-arvosta näkyy toiminnassanne tms.? Ovatko ne aiheuttanut ristiriitoja?

Miten koulun tasa-arvokäytänteet ohjaavat teidän toimintaanne?

Millaisia näkemyksiä toimijoilla on peruskoulun toiminnan kehittämisestä sukupuolen tasa-arvon sekä kolmannen sektorin yhteistyön suhteen?

Mitä sukupuolten tasa-arvoon edistämiseen liittyviä toimintamalleja ja näkemyksiä haluaisitte kehittää peruskoulussa? Entä liikunnan oppiaineessa?

Teemahaastattelumme asiantuntijajärjestöiksi valikoituivat ensinnäkin sellaiset järjestöt, joiden nettisivuilla oli perustellusti nähtävissä se, että heidän perustavoitteisiinsa kuuluu jollakin tapaa tasa-arvon edistäminen. Koska tasa-arvon yhteyteen voi luonnollisesti liittää myös sukupuolten tasa-arvon, koimme kyseisen maininnan kunkin järjestön nettisivuilla täyttävän määrittele-mämme kriteerit tutkimukseen valikoitumiselle. Ottaessamme yhteyttä järjestöihin pyrimme löytämään kustakin järjestöstä aina sellaisen henkilön, jolla olisi oletetusti tietoa uudesta opetus-suunnitelmasta ja joka pystyisi vastaamaan kysymyksiimme koko organisaation puolesta (ks.

Hirsjärvi & Hurme 2015, 83). Katsoimme haastateltavien asiantuntijuuden määrittyvän työtehtä-vien ja kokemuksen kautta, kun tutkimuksen kannalta olennainen asiantuntemus kohdistui yk-sittäisten kolmannen sektorin tahojen käsityksiin tutkittavista aiheista (ks. Alastalo ym. 2017, 215–216). Päätimme ottaa haastateltavaksi myös alueellisen Urheiluakatemian, johon emme so-veltaneet edellä mainittua kriteeriä sukupuolten tasa-arvon edistämisestä. Tämän kolmannen sektorin toimijan valitsemisen kautta pyrimme muodostamaan aineistoista mielekkään kokonai-suuden. Alueellisen Urheiluakatemian alaisuudessa on laajasti peruskouluikäisiä oppilaita, joilla näin ollen on kytköksiä myös perusopetuksen opetussuunnitelmaan sisältöineen. Lisäksi alueelli-sen Urheiluakatemian pääasiallialueelli-sena tehtävänä on auttaa opiskelun ja urheilun yhdistämisessä.

Haastatteluiden aikataulut sovittiin sähköpostitse haastateltavien kanssa (ks. Ikonen 2017, 279) ja haastatteluiden ajankohdat pyrittiin sopimaan haastateltaville mahdollisimman mukavaan aikaan ja tämä on yksi syy puhelinhaastatteluiden käyttämiselle, sillä halusimme haastateltavien saavan sovittaa haastattelutapahtuman heidän omiin aikatauluihinsa parhaiten istuvaksi (ks. Drabble, Trocki, Salcedo, Walker & Korcha 2016). Pyysimme haastateltavia varaamaan tunnin haastatte-lun suorittamiseen. Lähetimme kaikille haastateltaville saman sähköpostin (ks. Ruusuvuori &

Tiittula 2017, 66), eli kaikki saivat yhtä paljon tietoa tutkimuksesta etukäteen (ks. LIITE). Yksi haastateltava pyysi tarkennusta tutkimuksen kohteen sisältöihin ja vastauksemme perusteella hän suositteli kysymään tutkimukseen lisäksi erästä toista asiantuntijaa. Alkuperäinen suunnitelma oli saada haastattelut tehtyä ennen joulukuun 2017 loppua, mutta lopulta haastattelut toteutettiin Helsingissä ja Joensuussa aikavälillä marraskuu 2017 – tammikuu 2018. Molemmat tutkijat oli-vat paikalla viidessä haastattelussa ja vain toinen tutkijoista yhdessä haastattelussa. Kaksi haas-tattelua toteutettiin kasvotusten ja neljä puhelimitse. Sijaitsimme maantieteellisesti melko

kau-kana haastateltavista ja halusimme tehdä haastattelutilanteesta kaikin puolin mahdollisimman vaivattoman ja helposti sovittavan, ja näiden vuoksi osa haastatteluista on toteutettu puhelin-haastatteluina (ks. Ikonen 2017, 271–272). Kaikki haastattelut äänitettiin ja litteroitiin varmem-man tutkimusaineiston saavuttamiseksi ja analyysin monipuolistamiseksi (ks. Hirsjärvi & Hurme 2015, 92; Kvale & Brinkmann 2009, 178–179; Ruusuvuori & Tiittula 2009, 14). Haastatteluiden pituudet vaihtelivat 45 minuutin ja 81 minuutin välillä. Äänitteiden kestot olivat yhteensä noin 362 minuuttia. Haastattelut nauhoitettiin sekä puhelimella että nauhurilaitteella nauhoituksen onnistumisen varmistumiseksi (ks. Hirsjärvi & Hurme 2015, 75; Ruusuvuori & Tiittula 2009, 15). Molemmilla tutkijoilla oli tutkimuksen ajan hallussaan joko alkuperäinen tai kopio kaikkien haastatteluiden tallenteista.

Haastattelut litteroitiin tekstitiedostoiksi. Kvale (2007, 95) painottaa, että aineiston litterointi-tarkkuuden tulee olla tarkoituksenmukaista tutkimukseen suhteutettuna. Mikäli äännähdykset, tauot tai muut tyypilliset ilmaisut eivät ole merkittäviä tutkimuksen kannalta, ei niitä myöskään tarvitse litteroida. Litteroinnin sopiva tarkkuus määrittyykin tutkimusongelman ja metodologisen lähestymistavan perusteella (Ruusuvuori 2010, 242; ks. myös Ruusuvuori & Nikander 2017).

Litteroinnin suoritimme tahoillamme puoliksi, mutta kävimme ne vielä yhteisesti läpi. Tutki-muskysymyksiimme peilaten litteroimme aineiston sanatarkasti jättäen kuitenkin tauot, äännäh-dykset ja keskeytykset pois. Litteroitua aineistoa kertyi 97 sivua Times New Roman -fontilla, fonttikoolla 12 ja rivivälillä 1,5. Julkaistavassa tutkimuksessa käytettiin näistä 79 sivua, sillä alkuperäisen kuuden haastateltavan sijaan tutkimuksessa on käytetty viiden haastateltavan anta-maa aineistoa. Yksi haastateltava jouduttiin jättämään tutkimuksen ulkopuolelle näkemyserojen vuoksi koskien litteraatiota ja aineistosta käytettäviä sitaatteja.

Fenomenografiselle tutkimukselle tyypillisesti haastattelutilanteessa tutkija pyrkii rohkaisemaan haastateltavaa tuomaan esiin tutkimuksen kohteena olevan asian tai ilmiön eri ulottuvuuksia (Niikko 2003, 31). Jotta tutkittavat heijastelisivat käsityksiään tutkimuskohteestamme omasta viitekäsityksestään käsin mahdollisimman aidosti, muotoilimme haastattelukysymyksistä melko väljiä ja helposti muokattavissa olevia (ks. Niikko 2003). Pyrimme avoimeen ja luottamukselli-seen haastattelutilanteeluottamukselli-seen, mutta tiedostimme tilanteeluottamukselli-seen vaikuttavan valtasuhteen (Kvale &

Brinkmann 2009, 33–34; Ruusuvuori & Tiittula 2009, 22), sillä esimerkiksi kysymykset edellyt-tävät aina toisen henkilön vastaamista (Ruusuvuori & Tiittula 2017, 60; Tienari, Vaara & Meri-läinen 2009, 122). Haastatteluiden aikana esitimme kysymyksiä, mutta annoimme haastatelta-ville runsaasti tilaa vastata kysymyksiin ja kertoa muita kysymyksen herättämiä ajatuksia. Tii-vistimme ja kertasimme aika ajoin haastateltavien sanomisia ja teimme yhteenvetoja ääneen sel-ventääksemme kokonaisuuden hahmottamista. Tulkitsevien kysymyksien avulla varmistimme ymmärtäneemme haastateltavan vastauksia ja usein ne kirvoittivat vielä haastateltavia kertomaan aiheesta lisää (ks. Kvale 2007). Tiedostimme haastatteluiden olevan sosiaalisia vuorovaikutusti-lanteita, joissa pyrimme huomioimaan haastateltavat mahdollisimman hyvin (ks. Hirsjärvi &

Hurme 2015, 94) ja välttelemällä puhekontaktia tutkijoiden kesken, jottei haastateltavalle tulisi ulkopuolinen olo. Roolimme haastattelussa oli kerronnan tukeminen, sanoman vastaanottavai-suuden ja ymmärtämisen osoittaminen sekä puheenvuoron jatkamisen kehottaminen erilaisin minipalauttein (Kvale & Brinkmann 2009, 138–140; Ruusuvuori & Tiittula 2009, 26). Haastat-telutilanteet tulisi aloittaa ja lopettaa selkeästi, jotta haastateltavalle ei jää epäselväksi varsinaisen haastattelun ja muun keskustelun raja (Hirsjärvi & Hurme 2015, 43; Ruusuvuori & Tiittula 2017, 48–49). Tutkimuksessamme varsinaiset haastatteluiden osuudet osoitettiin tutkittaville sanalli-sesti hyvin selkeästi ja niitä korostettiin vielä nauhoitettavien osien alkamisen ja päättymisen ilmoittamisella.