Diskurssianalyysi

Diskurssianalyysissä ei ole kvalitatiivisen tutkimuksen analyysille tyypillisesti yhtä ainoaa me-kaanista menettelytapaa, jota voitaisiin hyödyntää aineiston tulkinnassa. Yleistä on, että tutki-muksen eri vaiheet analysoinnin, tulkinnan ja raportoinnin osalta limittyvät toisiinsa. Laadullisen tutkimuksen vaikeutena on etenkin tulkintojen tekeminen, sillä virallisia ohjenuoria ei ole, ja tulkintojen osuvuus ja rikkaus ovat pitkälti tutkijoiden mielikuvituksen varassa. Oleellista onkin tuntea oma aineistonsa, jotta tulkinta ei nojaisi vain aineiston satunnaisuuksiin. Tämä tarkoittaa, että tutkijan on perehdyttävä aineistoonsa huolellisesti ja luettava se läpi tarkasti useaan ottee-seen. (Eskola & Suoranta 2005, 16, 64, 145, 151, 160, 197; Suoninen 1993.)

Diskurssitutkimuksella tarkoitetaan tutkimusta ja teoretisointia, joissa tarkastellaan kielenkäytön sekä maailman ja todellisuuden välistä suhdetta. Diskurssitutkimuksessa kielenkäyttö on tilan-nesidonnainen, mutta tilanne samalla myös raamittaa ja rajaa kielen vaihtelevuutta. Toisaalta kielellä on toisinaan reunaehtoja, jotka määrittävät tilanteessa syntyvää diskurssin käyttöä. (Joki-nen, Juhila & Suoninen 1993b; Pietikäinen & Mäntynen 2009.) Tämän tutkimuksen aineistosta on havaittavissa netissä tapahtuneen kommentoinnin vaikutukset kirjoittamiseen ja siten myös kielenkäyttöön. Internetissä tapahtuvassa kommentoinnissa pisteet ja pilkut sekä muu kielioppi jäävät useimmiten toissijaisiksi. Diskurssitutkimuksessa nämä pienet yksityiskohdat voidaan kuitenkin huomioida suurempien kokonaisuuksien rinnalla, sillä etenkin analyysivaiheessa pie-nikin asia voi lopulta kertoa paljon (Pietikäinen & Mäntynen 2009, 20).

Diskurssin käsitteellä tarkoitetaan sekä lausetta suurempia kokonaisuuksia että varsinaisia kie-lenkäytön tilanteita (Pietikäinen & Mäntynen 2009, 24–25). Diskurssi voidaan määritellä myös toisiinsa liittyviksi teksteiksi sekä niiden tuottamiseksi, levittämiseksi ja vastaanottamiseksi.

Sekä diskurssin käsite että tekstin ja kontekstin käsite sisältävät sosiaalisen konstruktioinnin, jolla tarkoitetaan sosiaalisen todellisuuden tuottamista jäsentyneillä, erilaisia tekstejä sisältävillä tekstikokonaisuuksilla. (Phillips & Hardy 2002, 3, 82, 86.) Diskurssit ovat myös sosiaalisia ja jaettuja, ja ne syntyvät vuorovaikutuksessa eri sosiaalisten ryhmien välillä. Niihin sisältyy tapa merkityksellistää ja kuvata asioita tietystä näkökulmasta tietyllä tavalla. Kokonaisuudessaan

dis-kurssi ei kuitenkaan ole yksiselitteinen termi ja sen vuoksi sitä käytetäänkin eri merkityksissä.

Toisinaan sitä käytetään sosiaalisena elementtinä ja toisinaan substantiivina, jolla viitataan itse diskursseihin. Konkreettisimmillaan sillä voidaan viitata myös puhuttuihin tilanteisiin. Koska diskurssin käsitettä ei voida määritellä yksiselitteisesti, on tutkijan päätettävä, mitä hän diskurs-silla tarkoittaa ja kerrottava, mihin hän viittaa diskursdiskurs-silla tutkimuksensa eri vaiheissa. (Pietikäi-nen & Mänty(Pietikäi-nen 2009, 26–27.) Diskurssiemme rajaus lienee lähimpänä Parkerin (1992) teoriaa yhtenäisestä merkityssysteemistä, sillä olemme pyrkineet kokoamaan yhteen asiat, joiden tulkit-simme sopivan tietyn diskurssin heijastuksiin todellisuudesta ja rakentavan näin yhtäläistä koko-naisuutta. Esimerkiksi sukupuolisen tasa-arvo -diskurssin olemme muodostaneet löydettyämme kommenteista viitteitä tasa-arvoon eri sukupuolien ja seksuaalisuualisten suuntautumisien välillä, vaikka kommentoijat eivät olisi suoraan kirjoittaneet perustelevansa ajatuksiaan juuri sukupuoli-seen tasa-arvoon vedoten.

Hirsjärven ym. (2010, 226) mukaan diskurssianalyysissä ei ole olennaista analysoida tekstiä sen vuoksi, että löydettäisiin siihen sisältyviä asenteita. Sen sijaan analyysissä tulisi keskittyä niin sanottujen tulkintarepertuaarien löytämiseen aineistosta. Tulkintarepertuaareilla tarkoitetaan sel-laisia kielenkäytön alueita, jotka muodostavat omia merkitys- ja termisysteemejä. Tällöin tutkija etsii siis tekstistä samansukuisia puhetapoja ja kielikuvia. (Edwards & Potter 1992, 108–109;

Hirsjärvi ym. 2010.)Tässä tutkimuksessa tarkoitamme repertuaareilla diskurssin sisään koottuja perustelujen kokonaisuuksia. Diskurssit ja repertuaarit ovat syntyneet tutkijan tulkintatyön tu-loksina. Tekstien ominaisuuksien mekaaninen kirjaaminen ei siis ole tarkoituksen mukaista, vaan merkityssysteemien analysoinnissa kyse on pikemminkin tulkinnan perustelusta. (Jokinen ym.

1993b, 24–29.) Merkityssysteemien luettavuuden ja käsittelyn helpottamiseksi lukijalle sekä niiden hierarkiasuhteiden selventämiseksi kokosimme tässä tutkimuksessa analyysin tuloksiin päädiskurssit ja ikään kuin niiden alaluvuiksi repertuaareja. Diskurssianalyysissä mielenkiinto tutkijan osalta kohdistuukin kielen käyttäjien sijasta enemmän kieleen: analyysin kohteena on puhe tai teksti (Wood & Kroger 2000, 78). Diskurssianalyysin avulla tutkija voi rakentaa selityk-siä ja kuvauksia sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta (Jokinen ym. 1993b, 20–21).

Kommenttien läpi lukemisen ja erittelyn jälkeen valitsimme analyysitavaksi diskurssianalyysin, sillä koimme aineistomme sopivan käsiteltäväksi diskurssianalyysillä ja sen olevan mielekkäin tapa tarkastella sukupuolittumisen perustelemista. Tämän jälkeen aloimme tarkastella komment-teja ja taulukoimme kommentit siten, että taulukon vasempaan sarakkeeseen tuli kommentin pää-sanoma ja oikeaan sarakkeeseen kommenttia perustelevat asiat (Taulukko NRO). Tässä vai-heessa karsimme kommenteista vielä ne osat, jotka eivät liittyneet sukupuolittuneisuuteen tai eri sukupuoliin. Lisäksi liitimme kommentteja perustelevaan osioon kommentissa esiin tulleet rat-kaisuehdotukset ongelman parantamiseksi, sillä koimme niiden olevan myös eräänlaisia perus-teluita.

TAULUKKO 3. Perustelun eritteleminen kommentista.

Mitä sukupuolittuneisuudesta puhutaan? Miten sukupuolittuneisuutta perustellaan?

Kommentoija 2: Vahvasti sukupuolittavana toteutetussa oppiaineessa tulisi kiinnittää eri-tyistä huomiota siihen, miten taataan yhden-vertaisuus esim. muunsukupuoli-sille/transgendereille tai transnuorille, joiden keho ei vielä vastaa omaa kokemusta suku-puolesta. Vapautus liikuntatunneista tai kä-vely joka ikisellä liikuntatunnilla yleisiä käytäntöjä nykyään eivät voi olla tapoja to-teuttaa tämän oppiaineen tehtävää.

Kommentoija 2. perustelut: Oppiaineen tehtävässä todetaan, että liikunnan avulla edistetään tasa-arvoa ja että opetus on yhden-vertaista. Jotta tämä toteutuisi myös sukupuo-livähemmistöihin kuuluvien oppilaiden osalta, tulisi nämä kysymykset jotenkin näkyä tässä asiakirjassa.

Perustelun yhteenveto: Sukupuolivähem-mistöjen yhdenvertaisen opetuksen takaami-seksi neuvoja/ohjeita opsiin.

Kun saimme valittua ja taulukoitua lopulliset kommentit, ryhdyimme analysoimaan aineistoa varsinaisella diskurssianalyysilla. Emme laatineet hypoteesia ennen aloittamista, sillä katsoimme sen olevan tarpeeton (ks. Jokinen & Juhila 1993; Suoninen 1993), vaan sen sijaan haravoimme eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia eri kommentoijien välillä (ks. Suoninen 1993, 50). Analy-soimme jokaisen kommentin perustelusta yhden tai useamman asian tai näkemyksen, johon kommentoija oli kommentissaan tukeutunut. Tämän jälkeen tuotimme muodostetuista suurem-mista asiakokonaisuuksista sekä niihin liittyvästä kommenteista yhtenäisiä diskursseja, joiden

alle loimme vielä diskurssiin sisältyvät repertuaarit. Koko prosessin seurauksena saimme muo-dostettua neljä diskurssia ja jokaiselle diskurssille kahdesta neljään repertuaaria. Lisäksi ni-mesimme vielä jokaisen diskurssin ja repertuaarin sisältöään kuvaavaksi.