Kolmannen sektorin toimijoiden hyödyntäminen peruskoulussa

Ammattitaidon hyödyntäminen ja vastuun jakaminen

Setlementtiliitto ilmaisi oman halunsa osallistua yhteisöllisyyden rakentamiseen yhdessä perus-koulun toimijoiden kanssa, sillä se nähtiin yhdeksi merkittävimmäksi tekijäksi tasa-arvon edis-tämisessä. Yhteistyön nähtiin helpottavan juuri opettajan työtä.

Kyllä se on se yhteisöllisyyden rakentaminen kouluissa. Koska mun mielestä moni on-gelma, mikä kouluissa on, johtuu siitä, että siellä ei oo vahvemmin tehty töitä sen yhtei-söllisyyden eteen. Mä ite peilaan siihen nuorisotyöhön, että mitä tehdään sen kouluajan ulkopuolella. Kaikkihan pohjautuu... miks nuorilla on hyvä olla jossain, niin luodaan sitä yhteisöllisyyttä ja turvallista ympäristöö. Miksi koulu ei sitten keskity enemmän siihen yhteisöllisyyden rakentamiseen? Niihin elementteihin, mitä taas, et mitä järjestöt...

Päästään ehkä siihen, että mitä mä ite koen ja mitä kolmannen sektorin järjestöillä ois mahdollisuus tuoda sinne, niin ne ois juuri näitä elementtejä (yhteisöllisyydestä). (Setle-menttiliitto)

Setlementtiliitto näki koulun monien ongelmien johtuvan juurikin yhteisöllisyyden puutteesta.

Edustaja linjasi nuorisotyön näkökulmasta nuorten hyvän olon usein linkittyvän yhteisöllisyyteen ja turvalliseen ympäristöön. Tukioppilastoiminta ja oppilaskuntatoiminta nähtiin toimintoja, joi-den avulla Setlementtiliitto koki yhteisöllisten asioijoi-den tai käytänteijoi-den levittämisen luonnolli-siksi. Kolmas sektori voisi tuoda myös näihin toimiin koulutusta ja osallistua sitä kautta yhtei-söllisyyden rakentamiseen koulussa.

Koska opetus on opetusta ja se pitää toteuttaa tietyllä tapaa tietenkin, mutta sitten se, voiko joku muu taho tulla rakentamaan sitä (yhteisöllisyyttä) sinne vapaa-ajalle, välitun-nille tai muualle, niitä sellasia asioita, jotka edistäis tätä sukupuolten tasa-arvon toteu-tumista ja sukupuolisensitiivisyyttä. Sehän helpottais opettajien työtä valtavasti. ( Setle-menttiliitto)

Myös Rajakaltion (2017) tulokset tukevat oppilaskuntatoiminnan lisäävän oppilaiden osallisuutta sekä tuntumaa vaikutusmahdollisuuksia ja näin edistävän yhteisöllistä koulua. Setlementtiliiton visiossa peruskoulun henkilökunta voisi keskittyä opetukseen ja kolmannen sektorin tahot tuoda omaa osaamistaan koulun "vapaa-ajalle", esimerkiksi välitunneille. Yhteistyötä voisi siis kehittää

myös varsinaisesta opetuksesta irrallisena osana. Setlementtiliitto esitti ehdotuksia kolmannen sektorin toimijoiden mahdollisuuksista järjestää kouluun pop-up -tyyppisiä pisteitä, jotka tarjoai-sivat oppilaille tietoa ja toimintaa. Tällä tavoin kolmannen sektorin toimijat voitarjoai-sivat toimia opettajien työtaakan jakajina sekä konsultaatioapuna koskien sukupuolten tasa-arvoa ja suku-puolisensitiivistä kohtaamista.

Pistää sinne vaikka tyttöjen tuvan pop-up välitunneille tai joku tämmönen... Tai ottaa vaikka poikien talo miettimään koulun sisustusta. Tämäntyyppisiä, mitkä ois jo selkeesti eteenpäin. Ei hirveesti vaatis kuitenkaan... Se ois jo aika helppoo ja avais opettajienki silmiä et eipä oo tätäkään otettu huomioon, et miks meillä on tämmönen sisääntuloaula, joka on selkeesti poikamainen. (Setlementtiliitto)

Kalliolan Nuoret tarttui myös ajatukseen koulusta yhteisönä. Opetustehtäväkeskeisyyden sijaan huomiota tulisi antaa entistä enemmän koulun tehtävälle kasvattajana ja yhteisöllisen ympäristön luojana.

...että sitä koulua ajateltas paljon rohkeemmin niinkun ehkä tämmösenä yhteisönä. Et laajenis se käsitys siitä opetustehtäväkeskeisyydestä paljon voimakkaammin muun mu-assa siihen kasvatustehtävään ja siihen, että se on yhteisö, jossa lapsi ja nuori elää. Et miten se huomioidaan. (Kalliolan Nuoret)

Kalliolan Nuoret näki koulun nuoren kasvun kannalta erittäin merkityksellisenä ja vaikutusval-taisena paikkana ja perusteli sillä yhteistyön ja vastuun luonnollista jakamista. Kalliolan Nuorten puheessa järjestötoimijat olisivat selkeästi suuremmassa roolissa osana kouluyhteisöä ja tukisivat peruskoulun opetuksen järjestäjää omalla osaamisellaan.

… kyl mä toivoisin, et tässä mentäis isommassa kuvassa siihen suuntaa, että järjestösek-tori ja koululaitos tekis koko ajan enemmän yhteistyötä, mut sen lisäks vielä semmosta kietoutuvampaa työtä yhdessä. Et puhutaan vaikka nuorisotyöstä koulussa, koska se on kuitenkin niin merkittävä kohde nuorten kasvulle ja ylipäätään elinympäristönä. Et sitten järjestöillä on ihan erilailla mahdollisuuksia kehittää tällasta erilaista toimintaa ja miet-tiä näitä ratkasuja ja hankkii semmosta osaamista, josta on varmasti hyötyä siellä kou-lussa. (Kalliolan Nuoret)

Urheiluakatemia mukaan peruskoulua tulisi kehittää siihen suuntaan, että opettajilla ja rehtoreilla olisi tietoutta liikunnan oikeanlaiseen lisäämiseen ja lukujärjestyksiin laadittaisiin lisää tilaa lii-kunnalle. Tämän nähtiin palvelevan monipuolisesti etenkin urheilijoita, mutta myös muita istu-matyötä tekeviä oppilaita ja koulun työntekijöitä. Esimerkkitoimijaksi Urheiluakatemia mainitsi Sami Kalajan. Urheiluakatemian tavoin Kalaja (2013) on vakuuttunut, että kaikki koulussa ta-pahtuva oleminen, tekeminen ja järjestelyt kuuluvat koulun toimintakulttuuriin, joka puolestaan voi vaikuttaa oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen päivän aikana koulussa. Hän summaa myös kaikki passiiviset istumisjaksojen katkaisut ja oppilaiden liikuttamiskeinot merkityksellisiksi suhteessa toimintakyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen. Koulupäivään sisällytettäviä käytännön toimia liikunnan lisäämiseksi ovat Kalajan mukaan esimerkiksi välituntiliikunta, koulupäivän rakenteen muokkaus sekä teemapäivät ja koulumatkat. (Kalaja 2013, 195–196.)

Setlementtiliitto ehdotti kolmannen sektorin toimijoiden organisoimien valinnaisaineiden tuo-mista peruskouluun. Sisältöjen tuottamisessa voitaisiin hyödyntää toimijoiden asiantuntijuutta esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelon käsittelyssä.

Voiko olla valinnaisaineita, joita järjestöt toteuttaa? Jotakin aika helppokin ois yhistää ja se tukiskin jotain terveystiedon opetusta tai muuta vaikka ilmaisutaidon opetusta ja tä-män tyyppisiä. Nuorilla on tosi paljon niitä sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja niihin ois varmaan avaimia aika paljon vaikka meidänkin paikallistoimijoilla. (Setlementtiliitto) Ongelmaksi Setlementtiliitto näki kuitenkin sen, että koulu ei luota tarpeeksi järjestötoimijoiden taitoihin toteuttaa opetussuunnitelmaa, vaikka monella toimijalla olisi monipuolista ammattitai-toa tukea esimerkiksi terveystiedon oppiaineen sisältöjä. Setlementtiliitto kuitenkin lausui tähän vastineen. Ammattitaidon tiedetään riittävän, mikäli vain osaaminen tunnistettaisiin ja koulu luottaisi siihen. Kolmannen sektorin toimijat sisällöntuottajina nähtiin myös opettajien resurssien vapauttajina.

Mutta toisaalta jos puhutaan sisällöistä ni kyllähän se vapauttaa opettajilta resursseja, jos siellä on validaatiota. Et se tunnistetaan se osaaminen ja voidaan luottaa siihen et se on opetussuunnitelman mukainen. Ku sehän se ongelma just on, ku ei välttämättä tiedetä pystytäänkö luottamaan siihen et järjestötoimija pystyy sen toteuttamaan niin et se menee opsin mukaisesti. Täähän se on se kysymys. Mut kyl mä väitän, että se osaaminen kyllä riittää, tääl on kuitenki korkeesti koulutettua väkeä järjestössä töissä. Et sinällään vaikea uskoa et se ammattitaito ei riittäis. (Setlementtiliitto)

Sitä, millaisen potentiaalin kolmannen sektorit toimijat omaavat asiantuntijuuden ja hank-keidensa kautta, ei haastatteluiden perusteella ymmärretä kouluissa. Ratkaisuksi Setlementtiliitto nosti työparityöskentelyn.

Et kyl mä lähtisin asiantuntijaorganisaation roolista siihen vahvasti. Ja sitten tietysti miten yksittäisten paikallisten koulujen kanssa. Kyl mä näkisin et kustannustehokasta ois se työparityöskentely. Et otettais ja ymmärrettäis se asiantuntijuus, joka tulee näitten hankkeitten kautta. (Setlementtiliitto)

Sukupuolten tasa-arvon edistämistyöhön Setlementtiliitto esitti erääksi ratkaisuksi oppimisympä-ristöjen laajentamisen kolmannen sektorin toimijoiden tiloihin, mikä taas alentaisi vähemmistö-uskontoryhmän oppilaiden kynnystä kertoa esimerkiksi mahdollisista liikuntaan liittyvistä kehi-tysehdotuksista. Tilan vaihtamisen lisäksi ohjaavan aikuisen tilapäinen vaihdos nähtiin positiivi-sena ja rohkaisevana tekijänä muutosehdotusten laadinnan tarkastelussa, niin mielenkiinnon osoittamisen kuin osallistumisenkin kantilta. Perinteisten luokkahuonerajojen rikkominen ja koulun oppimisympäristöjen laajentaminen nähtiin ratkaisuna myös yhteistyön kehittämisessä.

Setlementtiliitto näki, että heidän tarjoamansa tilat voisivat mahdollistaa nuorten kiinnittymisen heidän toimintaansa, koska koulu ei välttämättä näyttäydy tällaisena kiinnittymisen paikkana.

Yhtä lailla järjestötoimijat ja urheiluseurat voisivat tuoda sisältöjä esimerkiksi välitunneille tai tukioppilastoimintaan, mistä liiton edustajalla oli itsellään positiivisia kokemuksia yhteisöllisyy-den rakentamisen kannalta aiemman työtehtävän kautta. Liikunnan oppiaineen suhteen taas esi-merkiksi seuran tarjoama oppimisympäristö nähtiin merkityksellisenä. Oppitunnin pitäminen seuran tiloissa antaisi nuorelle mahdollisuuden kiinnittyä myös harrastustoimintaa.

Se, et voidaanko ottaa oppilaat ja viedä ne vaikka tyttöjen talolle oppitunniksi. Et vaihetaan sitä tilaa. Ja urheilutoimessa ja harrastustakuussakin on puhuttu, että mennään liikuntatunnilla nyt jonnekin jalkapalloseuralle, mennään sinne pitämään se tunti. Jotta sitten tulee taas oppilaille se et täähän ois kivaa ja kiinnittyvät (toimintaan).

Tai tyttöjen talolle ja moni tyttö voikin olla et mä haluun tulla tänne. Koska se kouluympäristö on kouluympäristö. Mut tällei mä ajattelisin et sitä edistetään.

(Setlementtiliitto)

Myös Nieminen (2008) näkee oppimisympäristöjen rajojen laajentamisen mielekkäänä tapana hyödyntää nuorisotyötä opetuksessa.

Ihmisoikeusliitto taas totesi, ettei heidän välttämättä tarvitse mennä fyysisesti kouluun toteuttaakseen yhteistyötä, sillä he ovat tuottaneet materiaalia opettajille. Myös muiden toimijoiden, kuten Setan, vaikuttamistyö nähtiin merkittävänä ja tyhjentävänä toimintana tasa-arvoasioissa, minkä vuoksi Ihmisoikeusliitto ei kokenut omaa fyysistä läsnäoloaan niin tarpeellisena.

No meillä on itse asias tuolla ihmisoikeudet.netissä useampiakin tällaisia harjotuksia ja sitten Seta.. Tää on niiku toisaalta sitä mitä me myös tiedetään, et on Seta, joka tekee tän alan vaikuttamistyötä, jollonka meidän ei välttämättä tarvi olla sillä kentällä niin aktiivi-nen eli tällaset niiku Setan oppaat koulumaailmaan on esimerkiks rooliharjoituksia niiku sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyen. Niin niitä on siellä puolella paljon tarjolla, ni meidän ei tarvi niitä lähtee tavallaan tuplaamaan eli tekee sinne ite lisää. (Ihmisoikeus-liitto)

Alla olevaan kuvioon 16 on koottu kolmannen sektorin toimijoiden käsityksiä siitä, mitkä asiat edistävät ja minkälaisia toimintatapoja voitaisiin lisätä peruskoulun ja kolmannen sektorin yh-teistyötä kehitettäessä. Kuviossa 16 on esitelty käsitykset, jotka koskevat yhyh-teistyötä kolmannen sektorin toimijoiden ammattitaidon hyödyntämisen ja yleisesti vastuun jakamisen näkökulmasta.

KUVIO 16. Ammattitaidon hyödyntämisestä ja vastuun jakamisesta kolmannen sektorin ja peruskoulun välillä kolmannen sektorin toimijoiden käsityksien perusteella.

Vastaanottavaisuus

Urheiluakatemia ilmoitti myös käyneensä neuvotteluita peruskoulujen rehtorien kanssa koulu-päivän sisälle asettuvasta liikunnan lisäämisestä. Edustaja ei kuitenkaan nähnyt Urheiluakate-mian olevan peruskoulun merkityksellinen yhteistyökumppani ja syytä kysyttäessä perusteli sitä

Sukupuolisensitiivinen työote

Koulun kokonaisvaltainen

hyvinvointi

Sisällön tuottaminen opetukseen Yhteisöllisyyden

rakentaminen

Oppimisympäristöjen laajentaminen

Työparityöskentely Materiaalin

tuottaminen

peruskoulujen autonomisena yksikkötoimintana, missä rehtorien määräämisvalta on suuri. Ur-heiluakatemia näki peruskoulun ulkopuolisten toimijoiden yhteistyömahdollisuuksien olevan pitkälti rehtorien päätösten varassa ja prosessien vaikuttavan hitailta.

Koulujen yleinen asennoituminen yhteistyöhön nähtiin osassa haastatteluita yksisuuntaisena.

Setlementtiliiton mukaan koulu odottaa järjestöiltä liian valmiita ratkaisuja yhteistyön toteutta-miseen, vaikka vastavuoroinen ideointi ja ehdotusten asettelu olisi tuotteliaampaa ja kaikkia osa-puolia tehokkaammin palvelevampaa.

Toinen on se koulujen asennoituminen ja asennekasvatus tarvitaan siihen et opettajat ko-kisi niin, et se ei oo lisävaivaa tai se et otetaan kaikki apu kyllä vastaan mut ite ei tehä mitään. Puhun nyt suoraan, mut aika usein se on näin et koulut mielellään kyllä ottaa vastaan mut se ei oo vastavuoroista. Et mielellään otetaan pitämään tunteja mut mitä se vois olla et se ois oikeesti yhteistyötä. (Setlementtiliitto)

Toisaalta myös Setlementtiliitto nosti Urheiluakatemian tavoin esiin vastaanottavaisuuden. Liitto pystyisi tarjoamaan monenlaista osaamista koululle, mikäli heille vain tarjottaisiin mahdollisuus, ja koulu ottaisi osaamisen vastaan. Yhteistyön autenttisuutta lisäisi opettajien uudelleen asen-noituminen ulkopuolisiin toimijoihin niin, että yhteistyötä ei koettaisi ylimääräisenä työnä.

Yhteiskunnan rakenteet

Setlementtiliitto puolestaan lähti purkamaan kehitysideoita haasteiden kautta, jotka vaikuttavat välillisesti myös koulun ja järjestöjen yhteistyöhön. Etenkin hallinnollisuudella ja poikkihallin-nollisuudella nähtiin olevan vaikutusta yhteistyöhön.

Aika monta haastetta tulee heti mieleen. Hallinto on yksi, et ymmärrettäis se.. Hyvin vah-vasti poikkihallinnollisuus menee mun mielestä niin, et siellä kunnassa on sivistystoimi ja kulttuuritoimi eikä ne tee juurikaan yhteistyötä. Niillä on se oma tontti. (Setlementtiliitto)

Setlementtiliitto näki yhteistyön ongelmana myös rahan, joka määrittää vahvasti etenkin järjes-töjen toimintaa. Raja kunnan töiden ja järjesjärjes-töjen vastuualueiden välillä on hankerahoituksen näkökulmasta tarkka, mikä vaikuttaa siihen, millaisiin yhteistyökuvioihin Setlementtiliitto voi lähteä mukaan. Kaikkia ongelmia ei kuitenkaan voi kytkeä rahaan. Ehtona yhteistyölle on ennen kaikkea toimiva vuorovaikutus sekä peruskoulun että rahoituksen säätäjän kanssa ja se, että kol-mannen sektorin toimijan toiminta koulussa on sisällytetty kirjallisesti hankerahoitukseen. Jos yhteistyö nähdään merkityksellisenä, olisi se Setlementtiliiton mukaan mahdollista sisällyttää budjettiin niin, että palveluita voitaisiin myös ostaa.

Raha on aina semmonen. Järjestöjen toiminnassa, jos puhutaan toisesta suunnasta, ni meitä määrittelee rahottaja. Eli jos sitä ei ole kirjotettu sinne STEAN hanke-hakemuk-seen, että tehdään kouluyhteistyötä niin sit sitä ei tehdä. Ja silloin rahoittaja ei anna jär-jestön lähteä sinne kouluun, koska sitten taas tulee se et te meette tekemään sitä mikä kuulu kunnalle... (Setlementtiliitto)

Epävakaista toimintaedellytyksistä ja hankerahoituksista sekä ennaltaehkäisevän toiminnan vä-hentymisestä järjestöjen ja yhteisöllisten hankkeiden parissa kirjoittaa myös Matthies (2008).

Setlementtiliiton näkökulmasta nuorisotyön ja peruskoulun tulisi tulevaisuudessa kulkea täysi-päiväisesti käsi kädessä. Vaikka liitto osin kritisoi koulua muun muassa heikosta vastavuoroi-suudesta, näki se koulun olevan nosteessa tällä hetkellä.

Se on hieno juttu et nuoret tulee kesälomallakin koulun pihalle ja jotain se kertoo siitä et joku merkitys sillä koululla on. Myös tämmösenä hengailumestana. Se on turvallinen paikka mihinkä voi tulla hengaamaan. (Setlementtiliitto)

Moni aiempi "hengailupaikka", kuten ostari ja nuorisotalo, on menettänyt Setlementtiliiton mu-kaan suosiotaan. Tyttöjen Talolla käynti taas saattaisi leimauttaa nuoren siihen, että hänellä on jokin ongelma, mikä on esimerkki siitä, kuinka palvelut lokeroituvat tänä päivänä. Setlementti-liitto näkikin, että koulujen tilat olisivat potentiaalisia paikkoja järjestöjen toiminnalle koulun päätyttyä. Ajatus siitä, että nuoret eivät haluaisi viettää aikaa koululla vapaa-ajalla, nähtiin van-hanaikaisena, mikä tukee Setlementtiliiton ajatusta tilojen hyödyntämisestä.

Ku mä puhuin tosta ****** koulusta, missä on kirjasto nyt samassa. Ni nuorisotalo on kilometrin päässä, siellä ei käy enää ketää vaan kaikki on siinä kirjastossa, koska se on siellä koululla. Se on ehkä vanhaa jäämistöä et ajatellaan, iteki muistan ku nuorisotyötä

tein et nuoret ei halua olla koulun jälkeen koululla. Mut voitasko sitä ajatusta muuttaa?

(Setlementtiliitto)

Kalliolan nuoret koki tulevaisuudessa kolmannen sektorin nuorisotyön sekä koululaitoksen yh-teistyön merkittäväksi, jos se saataisiin toteutettua aidosti eheänä kokonaisuutena. Myös mo-niammatillisen verkoston rakentaminen, jossa järjestöt ovat osallisina, nähtiin takaavan lapselle paremmat kasvun mahdollisuudet. Lapsen ei haluttu saavaan negatiivisia kokemuksia ainakaan huonon tuensaannin vuoksi, eikä näin ollen etsivän sitä muualta.

... et myöskin tuotais tätä toimintaa lähemmäks toisiaan. Et sillee et järjestöt vois toimia paljon isommassa roolissa siellä kouluyhteisössä. Mun mielestä se on aina paljon pa-rempi, et niitä kysymyksiä pystytään ratkasee ja tukea tuomaan sinne, kun se, että vaik-kapa sukupuolen tasa-arvoon liittyen kärsii ja tarttee lisätukea ja lähtee omista elinym-päristöistä pois jonnekin muualle, jotta saa sitä tukee. (Kalliolan Nuoret)

Setlementtiliitto toi esiin yhteydenottoihin liittyvän ongelma, joka on noussut etenkin liiton työntekijöiden huolenaiheeksi. Työntekijät joutuvat usein yksin ratkomaan tilanteita, jotka he kokevat olevan ratkaistavissa kouluissa. Yleensä tilanteet liittyvätkin kouluun, jolloin työntekijä on vain oppilaan kertomuksen varassa, kun näissä tilanteissa koululla saattaisi olla enemmän tietoa. Rajanveto koulun ja koulun ulkopuolisen elämän välille nähtiinkin haastavana. Kuka on vastuussa tilanteista, kun nuori on osana useaa eri yhteisöä? Setlementtiliitto näkee myös tässä yhteydessä ratkaisun löytyvän koulun ja järjestön työntekijän yhteistyöstä.

Mut sit tulee taas tää et talolle ei voida ottaa kaikkii ja siinä tulee selkee seinä vastaan.

Koulu hoitaa omat asiat ja siinä pulma et miten näitä asioita päästään oikeastaan käsit-telemään ja kuinka tärkeetä on et se tyttöjen talon työntekijä otettais mukaan. Koska se saattaa joka ikinen päivä koulun jälkeen käydä läpi näitä asioita... (Setlementtiliitto)