Perusopetus ja opetussuunnitelmat

Perusopetuslain mukaan perusopetus on yhdeksänvuotinen, maksuton ja yleissivistävä opetus, jonka tavoitteena on tukea kasvua ihmisyyteen ja kasvattaa oppilaista eettisesti vastuukykyisiä yhteiskunnan jäseniä. Suomessa vakinaisesti asuvien lasten oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, kun he täyttävät 7 vuotta ja jatkuu, kunnes perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai oppivel-vollisuuden alkamisesta on mennyt kymmenen vuotta. (Perusopetuslaki: 2§, 9§, 25§, 31§.) Pe-rusopetus järjestetään yleensä peruskouluissa, se käsittää 190 työpäivää vuosittain ja antaa kel-poisuuden hakeutua perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen, vaikka siitä ei voi suorittaa varsi-naista tutkintoa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018c). Merkittävimpiä perusopetusta koskevia

lakeja ja asetuksia on kolme: perusopetuslaki, perusopetusasetus ja valtioneuvoston asetus pe-rusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta. Perusopetus-laissa säädetään oppivelvollisuudesta ja perusopetuksesta sekä esiopetuksesta, perusopetukseen valmentavasta opetuksesta, lisäopetuksesta ja aamu- sekä iltapäivätoiminnasta. Perusopetusase-tuksessa puolestaan säädetään esimerkiksi opetuksesta ja työajoista, oppilaan arvioinnista ja oi-keusturvasta sekä erinäisistä säädöksistä, kuten opetusharjoittelijoista ja opetuksen järjestämislu-van hankkimisesta. Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnal-lisista tavoitteista ja tuntijaosta säädetään nimensä mukaisesti opetuksen valtakunnallisia tavoit-teita ja tuntijakoa. (ks. Asetus 422/2012; Perusopetusasetus; Perusopetuslaki.) Kuvioon 2 on koottu perusopetusta sekä yleissivistävää koulutusta koskeva keskeisin lainsäädäntö eli yllä mai-nittujen lisäksi kuvio esittää opetustoimen henkilöstön kelpoisuuksia, hallintoa ja rahoitusta kos-kevia lakeja ja asetuksia.

KUVIO 2. Koonti perusopetusta koskevasta lainsäädännöstä mukaillen Opetus- ja

Jyrhämä, Hellström, Uusikylä ja Kansanen (2016) toteavat koulutuspolitiikan määrittelevän koulutusjärjestelmän sisällön ja rakenteen järjestäytyneessä yhteiskunnassa ja eduskunnan päät-tävän sen periaatteista. Koulutuspolitiikan suunnittelusta ja toimeenpanosta vastaavat sekä val-tioneuvosto että tämän koulutuksesta vastaava ministeriö. (Jyrhämä ym. 2016, 43.) Valtakunnal-lisen koulutuspolitiikan päätöksentekoa ja -hierarkiaa on koottu kuvioon 3. Opetus- ja kulttuu-riministeriön vastuulla on valmistella yleissivistävää koulutusta koskeva lainsäädäntö ja valtio-neuvoston päätökset sekä ohjata toimintaa hallintoalalla. Edellä mainittua työtä ohjaa muun mu-assa linjaukset hallitusohjelmasta ja hallituksen toimintasuunnitelmasta. (Opetus- ja kulttuurimi-nisteriö 2018e.) Eri aikakausina painotetut arvot vaikuttavat koulutuspolitiikan muovaantumi-seen ja vahvoista yhteisöllisistä arvoista ja on tultu kohti yksilökeskeisempiä arvoja ja seilattu taas takaisin. Suomalaista koulutuspolitiikkaa voidaan siis pitää jollain tapaa erilaisten päämää-rien, arvojen ja tavoitteiden kompromissina. (Kärki 2015, 82–91.) Tässä tutkimuksessa ei tar-kastella sen tarkemmin koulutuspolitiikkaan vaikuttavia tai siihen vaikuttamaan pyrkiviä teki-jöitä ja tahoja. Opetusalan koulutusta ja toimintaa Suomessa säädellään lainsäädännössä muutokset organisaatioiden toiminnassa sekä mittavat uudistukset perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa edellyttävät päätöksiä myös poliittiselta ja yhteiskunnalliselta päättäjistöltä. Opetussuunnitelman taustalla vaikuttavan laajan verkoston hahmottamiseksi, nämä tekijät on avattu tässä tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä.

Valtioneuvosto säätää perusopetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet sekä siihen käytettävän ajan jakamisen eri oppiaineissa ja oppilaanohjauksessa eli määrittelee tuntijaon. Opetushallitus tuottaa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet eli päättää muun muassa perusopetuksen eri oppiaineiden opetuksen keskeisistä sisällöistä ja tavoitteista sekä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja oppilashuollosta. Opetuksen järjestäjän on hyväksyttävä perusopetuslaissa tar-koitettua opetusta varten opetussuunnitelma. (Perusopetuslaki 14§, 15§.) Opetushallitus on ope-tus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva koulutuksen asiantuntijavirasto ja se on vas-tuussa koulutuksen tuloksellisuuden edistämisestä, koulutuksen kehittämisestä sekä koulutuksen järjestämisen seurannasta (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018e). Joulukuussa 2014 hyväksytty-jen opetussuunnitelman perusteiden laadintaan osallistui laaja asiantuntijoiden ja kasvatuksen kentällä työskentelevien joukko, jota Opetushallitus johti suunnittelemassaan

työryhmätyösken-telyssä (ks. esim. Soini, Kinossalo, Pietarinen & Pyhältö 2017, 39). Opetussuunnitelman perus-teet on määräys, jonka avulla koulutuksen järjestäjä velvoitetaan sisällyttämään omaan opetus-suunnitelmaansa opetuksen keskeiset sisällöt ja tavoitteet. Näillä määräyksillä pyritään varmis-tamaan koulutuksellisten perusoikeuksien, opetuksellisen yhtenäisyyden, laadun, tasa-arvon ja oikeusturvan toteutuminen. (Opetushallitus 2018b.)

KUVIO 3. Perusopetusta koskeva päätöksentekojärjestelmä ja -hierarkia valtakunnallisessa koulutuspolitiikassa.

Opetuksen järjestäjä eli useimmiten kunta vastaa paikallisen opetussuunnitelman järjestämisestä, mikä pohjautuu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Kaikilla perusopetusta antavilla kunnilla sekä kouluilla on oltava opetussuunnitelma. Tavallisesti opetussuunnitelmissa on

kun-Eduskunta

• Perusopetuslaki

• Perusopetusasetus

Valtioneuvosto

• Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja

perusopetuksen tuntijaosta

• Hallitusohjelmat

Opetus- ja kulttuuri-ministeriö

• Kehittämissuunnitelmat koulutuksesta ja tutkimuksesta

Opetus-hallitus

• Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet

Opetuksen järjestäjät

• Kunta- ja koulukohtaiset opetussuunnitelmat

Opetus- ja kulttuurimi-nisteriö valmistelee lainsäädännön ja valtioneuvoston pää-tökset

nan kaikkien koulujen noudattama kuntakohtainen sekä koulukohtainen osio tai osioita, jotka koulut itse laativat. Myös paikallinen opetussuunnitelma on julkinen asiakirja, jota kunnat ja koulut pitävät esillä esimerkiksi verkkosivuillaan. (Opetushallitus 2018a; Pietarinen, Pyhältö &

Soini 2016.) Opetuksen järjestäjä saa päättää paikallisen opetussuunnitelman laadintavan, mutta erityistä huomiota on kiinnitettävä oppilaiden ja vanhempien osallistumismahdollisuuksiin pro-sessissa (ks. Opetushallitus 2014, 10; Perusopetuslaki). Paikallinen opetussuunnitelma liittää yksittäiset koulut ja niiden toiminnan yhteisiin kunnan linjauksiin sekä kaikki opetuksen järjes-täjät, niin yksityiset kuin kunnatkin, valtakunnallisiin linjauksiin. Opetussuunnitelman perustei-den perusteita tulisi siis tulkita, käsitellä ja muuntaa koulujen yksilöllistä kehitystyötä tukeviksi.

(Halinen, Holappa & Jääskeläinen 2013, 191; Rajakaltio & Mäkinen 2014.) Opettajat tulkitsevat opetussuunnitelmaa päivittäin työssään, joten sen mielekäs toteuttaminen vaatii tunnollista tu-tustumista ja asiakirjan tuntemista. Opettajat hahmottavat oman tapansa toteuttaa opetussuunni-telmaa ja arjessa tuotetut ratkaisut ovat osa opettajan toteuttamaa opetussuunniopetussuunni-telmaa. Opettajan toteuttama opetussuunnitelma ei siis ole kopio paikallisesta opetussuunnitelmasta, vaan siinä näkyy opettajan oma pedagoginen ajattelu. (Jyrhämä ym. 2016, 79; 111–114; Kivioja 2014; Vi-tikka, Salminen & Annevirta 2012, 12–13, 16). Konkreettista opetusta ja sen toteuttamista kou-lussa ohjaavat useat eri opetussuunnitelmat ja nämä opetussuunnitelmien eri tasot on koottu alla olevaan kuvioon.

KUVIO 4. Opetussuunnitelman tasot.

Halisen ym. (2013, 191) mukaan Opetushallitus näkee opetussuunnitelmalla tarkoitettavan kou-lun toiminnan pedagogista kokonaissuunnitelmaa, eikä vain oppiaineiden sisältöjä ja tavoitteita määrittelevää asiakirjaa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden laadinta ja prosessin aikataulu on julkista. Palautetta pyydetään kaikilta opetuksen järjestäjiltä ja perusteiden (2014) luonnosversio oli avoimesti luettavissa ja kommentoitavissa Opetushallituksen verkkosivuilla.

Näiden toimien tavoitteena on ennen kaikkea saada palautetta perustetyöstä ja parantaa perustei-den laatua, mutta myös tarjota paikalliselle keskustelulle ja opetussuunnitelmatyölle kiinnittymä-pintaa ja tietoa tulevaisuuden suuntauksista jo ennen varsinaisten perustemääräysten antamista.

(Halinen ym. 2013, 190.)

Keskushallinto Kunta

Koulu Opettaja

Oppilaan arjessa näyttäytyvä opetus

KUVIO 5. Perusopetuksen järjestämisen ohjaus mukaillen Opetushallitus 2018a.

Kulttuuriperinne, aiemmat opetussuunnitelmat, kielilainsäädäntö, opettajankoulutus, op-piainejako sekä koulutusjärjestelmän jatkuvuus koulutusasteelta toiselle säätelevät opetussuun-nitelman rajoja, sillä sen laadinta ja uudistukset opetuksessa pohjautuvat yhteiskunnalliseen ke-hittämiseen ja käytäntöön. Sekä opetussuunnitelman perusteet että kuntakohtaiset opetussuunni-telmat reagoivat koulutuspoliittisiin muutoksiin ja ovat ajassaan kiinniolevia, luonteeltaan poliit-tisia asiakirjoja. (Antikainen ym. 2015: 163–164; Jyrhämä ym. 2016, 44, 46: Rokko 2011, 25;

Vitikka & Hurmerinta 2011, 12, 16–17; ks. myös Pietarinen, Pyhältö & Soini 2016.) Oman kulttuurin ja yhteiskunnan kontekstiin sidoksissa olevat asiakirjat eivät siis synny tyhjiössä ja näin eri maiden opetussuunnitelmassa näyttäytyy eteenpäin välitettävät oman kulttuurin perusainekset (Vitikka 2009). Opetussuunnitelman voidaan sanoa olevan kannanotto kokonaistoiminnasta niin valtakunnan, kunnan kuin yksittäisen koulunkin osalta. Sillä pyritään vaikuttamaan tapaan, jolla opetus loppujen lopuksi toteutetaan, ja se sisältää paljon toimintaa koskevia määräyksiä sekä avoimia ja peiteltyjä suosituksia eli niin kutsutun piilo-opetussuunnitelman kun vaaditusta toiminnasta seuraa väistämättä tiettyjä käytäntöjä, vaikka niitä ei olisikaan kirjattu itse opetussuunnitelmaan. (Jyrhämä ym. 2016, 46–48; ks. myös Uusikylä & Atjonen 2005, 55.) Suomessa opetussuunnitelmien toteuttamisen ja uudistamisen voidaan sanoa nojautuvan pitkälti eri tahojen väliseen luottamukseen (Uljens & Rajakaltio 2017).

Perusopetuksen opetussuunitelman

valtakunnalliset perusteet

Paikallinen opetussuunnitelma Opetusta koskeva

lainsäädäntö

Perusopetuksen järjestämisen ohjaus

Opetussuunnitelmien toteutumista voi arvioida ja mitata monin eri keinoin riippuen mitä haluaa tarkastella, mutta hallinnollisten sääntöjen, määräyksien, lakien ja asetuksien noudattaminen tar-koittaa hallinnon näkökulmasta oikeaa toteuttamista, kun taas opetuksen onnistumisesta puhutta-essa näkökulma vaihtuu opetussuunnitelman toteuttamiseen käytännön opetustyössä. Puhuttapuhutta-essa toteutuneesta tai koetusta opetussuunnitelmasta mukana arvioinnissa on myös varsinainen ope-tustapahtuma sekä muu koulussa tapahtuma toiminta ja niiden perusteltavuus ja yhteen linkitty-minen opetussuunnitelmassa. Tällöin oleellista on tietää, kenen näkökulmasta opetussuunnitel-maa tarkastellaan ja arviointia suoritetaan. (Jyrhämä ym. 2016, 192.)

Suomalaisten opetussuunnitelmien kehittymistä, muuttumista ja vaikutuksia on tutkittu ja tar-kasteltu eri näkökulmista muun muassa niin oppiaineiden sisältöjen, tavoitteiden, kuntien välis-ten erojen, käytännön toteutuksen, yhteiskunnallisvälis-ten ja koulutuspoliittisvälis-ten muutosvälis-ten, vaikut-tajatahojen ja niiden merkittävyyden vaihtelun sekä laadinnan ja sen tekijöiden muuttumisen osilta (esim. Heinonen 2005; Hellström 2004; Hirvi 1996; Jakku-Sihvonen 2001; Jakku-Sihvo-nen & KomulaiJakku-Sihvo-nen 2004; JauhiaiJakku-Sihvo-nen 1995; KaarttiJakku-Sihvo-nen 2017; Lahdes 1997; LahtiJakku-Sihvo-nen, LankiJakku-Sihvo-nen, Penttilä & Sulonen 2004; Mäkelä, Kalahti & Varjo 2017; Rokka 2011; Sahlberg 1996; Simola 1995; Syrjäläinen 1995; Toom, Rautiainen & Tähtinen 2017; Uusikylä & Atjonen 2005; Varjo 2018; Välijärvi 1993). Tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan nykyaikaisen peruskou-lumuodon aikana luotuja opetussuunnitelmia (1985, 1994, 2004 & 2014) ja niistä koostettuja tutkimuksia erityisesti sukupuolen huomioinnin kannalta yleisesti opetussuunnitelman kaikkien osioiden osalta ja suppeasti myös liikunnan oppiaineen näkökulmasta sekä sukupuolen tasa-ar-von toteutumisesta peruskoulussa. Lisäksi yleisesti tutkimuksen tekstissä tarkoitetaan perusope-tuksen opetussuunnitelman perusteita, kun puhutaan opetussuunnitelmasta.