Koululiikunta

Liikunta oppiaineena nousi jokaisessa haastattelussa esille, kun keskusteltiin sukupuolen tasa-arvosta ja sen toteutumisesta peruskoulussa. Oppiaine toimi lähes kaikissa haastatteluissa esi-merkkinä, jonka kautta tasa-arvon toteutuksen käytäntöjä peilattiin. Liikunta miellettiin myös ehdottomasti merkittävimmäksi kouluaineeksi, jossa sukupuolet ja niiden erottelu näkyi.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) luonnoksen kommenttien, jotka käsitte-levät liikunnan oppiaineen sukupuolittuneisuutta, diskurssianalyysin (ks. Liite 2) tulokset on koottu alla olevaan taulukkoon 7. Keskitymme tarkastelemaan sukupuolisen tasa-arvon diskurs-sia ja sitä rakentavia repertuaareja, joita havainnollistamme kommenttilainauksin. Sukupuolisen tasa-arvon diskurssiin luokitellut kommentit linkittyvät sukupuolen käsittelyyn ja nousivat dis-kurssianalyysissä (ks. Liite 2) merkittäväksi osaksi. Liikunnan sukupuolittuneisuudesta puhutta-essa monet kommentoijat (8/12) perustelivat kantaansa vedoten sukupuoliseen tasa-arvoon niin vähemmistöihin kuin stereotypioihinkin peilaten. Yhtä lukuun ottamatta kaikki kommentit vas-tustivat tai kritisoivat sukupuolittuneisuutta liikunnan oppiaineessa ja yksilön sukupuolen ennalta määrittely tai vastaavasti kykenemättömyys oman sukupuolen määrittelyyn nähtiin tasa-arvon vastaisena ongelmana. Sukupuolen mukaan tehty ryhmäjako näyttäytyi molemmissa tutkimuksen aineistoissa vakiintuneena ja edelleen voimissaan olevana käytänteenä. Nykyisissä peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa (2014, 14) opetusryhmien muodostuksen ainoa vaatimus on, että opetuksessa pystytään saavuttamaan opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet eli asiakirjassa ei esiinny sukupuolittunutta ryhmäjaottelua.

TAULUKKO 7. Diskurssianalyysin (Liite 2) tulokset.

Perusopetuksen opetussuunnitelma –diskurssi Sukupuolinen tasa-arvo -diskurssi 1. Perusopetuksen opetussuunnitelman

ylei-nen tavoite

2. Liikunnan oppiaineen tehtävä

3. Perusopetuksen opetussuunnitelman puut-teet

1. Sukupuolinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus 2. Sukupuolivähemmistöt

3. Sukupuolistereotypiat 4. Yksityisyys

Psyykkinen kehitys –diskurssi Argumentoinnin tukena muu vaikuttaja -dis-kurssi

1. Minäkäsitys, identiteetti ja normit 2. Kehollisuus

1. Toiseen kommentoijaan tukeutuminen 2. Julkaistuun tekstiin tukeutuminen 3. Jaottelun konservatiivisuus

Sekaryhmät vai erillisryhmät?

Taulukko 8 kuvaa käsityksiä ryhmäjaon toimivuudesta vastaajien näkökulmasta. Voidaan todeta, että lähes kaikki vastaajat pitivät sekaryhmäopetusta parempana vaihtoehtona liikunnan oppiaineessa kuin sukupuolen mukaan jaoteltuja erillisryhmiä. Vastaajat tiedostivat erillisryh-mien vallitsevan aseman peruskoulun liikunnan opetuksessa ja alla avataan vakiintuneiden käy-tänteiden eriarvoistavuuden vaikutuksia.

TAULUKKO 8. Näkemykset tasa-arvoa edistävimpänä vaihtoehtona liikunnan oppiaineen opetuksen ryhmäjaossa.

Vastaaja Sekaryhmät Erillisryhmät (sukupuolen

mukaan)

Kommentoija 8 perusteli sukupuolittuneisuuden poistamista vetoamalla yleiseen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Hänen mukaansa kaikilla oppilailla tulisi olla oikeus opiskella ja oppia sekä liikkua yhdessä, mitä sukupuolittuneet ryhmäjaot eivät kuitenkaan tällä hetkellä takaa. Uuden perusopetuksen opetussuunnitelman käytäntöönpano, jossa sukupuolittuneita ryhmäjakoja ei tulisi enää tukea, edistäisikin kommentoijan mukaan aiempaa paremmin jo lainkin vaatimaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta (ks. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta; Yhdenvertaisuus-laki). Yhtä lailla uusi opetussuunnitelma jatkaisi myös yhteiskunnan kehityslinjaa kohti avoi-mempaa ja tasa-arvoisempaa Suomea.

Mielestäni nyt olisi hyvä aika tuoda Suomeenkin yhteinen liikunnanopetus kaikille oppi-laille, ilman jakoa tyttöjen ja poikien ryhmiin. Tämä edistäisi tasa-arvoa ja yhdenvertai-suutta, eikä toteutuksen tarvitsisi olla sukupuolitettua. (K8)

Urheiluakatemia puolestaan katsoi, että liikunnan opetuksen tulisi olla taito- ja ominaisuusval-mennusta, mihin sukupuolijaot eivät kuulu. Urheiluakatemian näkemys ei ole yhtenäinen Kalajan, Jaakkolan ja Liukkosen (2009, 43) kanssa, jotka selittävät tutkimuksessaan

seitsemäsluokkalaisten oppilaiden motoristen perustaitojen sukupuolten välisiä eroja erilaisella suuntautuneisuudella harrastuksissa. Myös Jaakkola (2013) summaa havaittujen sukupuolierojen johtuvan harrastuneisuudesta ja näkeekin nämä sukupuolierot haasteellisina liikuntakasvatuksen kannalta, sillä sen pitäisi tukea kummankin sukupuolen vahvuuksia, tuottaa onnistumisen elämyksiä ja motivaatiota liikkumiseen. Samalla liikuntakasvatuksen tehtävänä on vastata kehityshaasteisiin ja rakentaa monipuolista perustaitojen perustaa. (Jaakkola 2013.) Liikuntakasvatuksen tehtävistä Urheiluakatemia ja Jaakkola ovat siis samaa mieltä, mutta näkemykset sukupuolten välisissä taitoeroissa ja niiden vaikuttavuudesta liikuntakasvatukseen eroavat.

Liikunnan opetuksen tila tällaisenaan ei ollut Kalliolan Nuorten mielestä hyvä. Toimija nosti esiin transsukupuoliset, muunsukupuoliset ja intersukupuoliset sekä heidän kyvyttömyytensä valintaan, jos vaihtoehtoina ovat tytöt tai pojat. Haastattelussa puhuttiin ihmisyyden erojen ja sukupuolen moninaisuuden huomioinnista konkreettisesti ryhmäjaottelussa.

No jos mä mietin vaikka nuorta, joka on transsukupuolinen tai muunsukupuolinen tai in-tersukupuolinen, niin ongelma tulee siihen, että tässä jaetaan nää mun ryhmä sellasella jaolla, mistä mä en voi valita mitään. (Kalliolan Nuoret)

Setlementtiliitto valitsisi liikunnan opetukseen sekaryhmät tietyin edellytyksin. Toimijan mukaan jaot eivät saisi kuitenkaan tukeutua tai perustua mihinkään aiempaan toimintamalliin tai jaotte-luun. Oppilaille tulisi antaa vapaus valita ja vaikuttaa oppiaineen sisältöihin ja ryhmän muodos-tukseen. Myös Ojalan ym. (2009) mukaan stereotyyppisten ja sukupuolittuneiden lajijakojen sijaan oppilaiden tulisi antaa itse valita pelaavatko he esimerkiksi jääkiekkoa vai harjoittelevatko kaunoluistelua. Tämä yksinkertainen valinnan mahdollisuus voi olla opettajan teko murtaa suku-puolittuneita käytänteitä.

Vaikee sanoo, että mikä ois se vahva peruste, että pitäis olla erikseen. Mä en nyt oikein...

Jos mä mietin nyt, että liikunnassa ylipäätään on, niin emmä oikein löydä niistä lajeista, mitä siellä esimerkiks tehdään, niin mitään syytä, että miks ne pitäis olla erikseen. (Set-lementtiliitto)

Edustaja etsi perusteita erillisryhmille melko tuloksetta haastattelijan pyynnöstä.

… pojat ovat fyysisesti vahvempia, he tarvitsee jotain tämmöstä, missä he pääsee jääkie-kossa pelaamaan niin, että tytöt on täällä, että heitä pitää varoa. Tämäntyyppisiähän he perustelee, myös pojat keskenään. Et he ei ota tyttöjä sen takia mukaan, että heitä pitää varoa. Mutta täähän on ihan höpöhöpö-juttua. Mut en mä niinkun löydä mitään muuta syytä ku se, että joku tämmönen uskonnosta tai kulttuurista johtuva asia, minkä takia se voisi olla järkevä. (Setlementtiliitto)

Setlementtiliitto esitti poikien maskuliinisuuden ja ennakko-oletuksen tyttöjen taidoista ja ky-vykkyydestä perusteettomana käsiteltäessä sukupuolen perusteella tehtävää jaottelua. Fyysisten ominaisuuksien eroihin vetoaminen ei siis Setlementtiliitosta ollut pätevä peruste sukupuolittu-neelle jaolle liikunnan opetuksessa, vaan ainoana kelvollisena ehtona nimettiin uskonnosta tai kulttuurista juontuva tekijä.

Opetussuunnitelman luonnoksen kommentoinnissa liikunnan sukupuolittumiselle haettiin perus-teluja koululiikunnan eri lajien vaatimasta osaamisesta. Kommentoijan 7 mukaan tytöt ja pojat eivät voi toimia samassa ryhmässä, koska poikien taitotaso pallopeleissä on pitkällisen harjoitte-lun myötä tyttöjä parempi. Kommentoijan 7 voidaan siis olettaa perustavan kommenttinsa tyttöjen ja poikien väliseen taitoerotasoon, mikä johtuu sukupuolistereotypioista tyttöjen ja poikien lajien suhteen. Koska koululiikunnassa pallopelit ovat kommentoijan mielestä keskiössä, ei sekaryhmät voi olla toimiva ratkaisu.

Liikunnan sukupuolijakaumalle on se peruste, että pojat pelaavat enemmän pallopelejä kuin tytöt, koska heitä ohjataan siihen jo kerhoiästä, ja ovat täten parempia harjoiteltu-aan enemmän. Ja koululiikunta on hyvin paljon pallopelejä. (K7)

Kommentoija 7 erosi muista kommentoijista huomattavasti, sillä hän on ainoa henkilö, joka pitää liikunnan oppiaineen sukupuolittuneisuutta toimivana ratkaisuna. Hänellä ei ainakaan ole suoraa negatiivista palautetta, kritiikkiä tai muutosehdotuksia sitä kohtaan. Kommentoija 7 ei kyseen-alaistanut sukupuolittamista, minkä vuoksi hän ei nähnyt myöskään merkityksellisenä erillisryh-mistä luopumista. Myös Derryn ja Phillipsin (2004) tutkimus osoittaa erityisopetuksen kannatta-vuuden ainakin tyttöjen kohdalla.

Setlementtiliiton edustaja etsi syitä sukupuolen mukaan tehtävään ryhmäjakoon myös liikunnan-opettajienkoulutuksesta ja koulutuksen sukupuolikiintiöistä. Lehtonen (2003, 89) tukee tätä kä-sitystä, sillä hänen mukaansa opetussuunnitelmien tavoitteista huolimatta liikunnanopettajat ovatkin pääasiallisesti sukupuolen mukaan eriytyneitä niin, että miesopettajat opettavat suku-puolittunutta liikuntaa pojille, kun taas naisopettajat huolehtivat tyttöjen liikunnan opetuksesta.

Opettajien sukupuolijakoa vahvistetaan jo liikunnanopettajakoulutuksen pääsykoejärjestelyillä, joissa puolet koulutukseen valittavista on naisia ja puolet miehiä (Berg 2010).

Seta esitti liikuntaan sekaryhmiä perustellen esimerkiksi muunsukupuolisten sopimattomuutta perinteisiin tyttöjen ja poikien ryhmiin. Toimija vetosikin sukupuolitietoisen kasvatuksen ja opetuksen lähtevän ajatuksesta, jonka mukaan kaikille tarjottaisiin kaikkea. Opetuksen vaihtoeh-dot pitäisi tarjota oppilaan kiinnostuksen eikä oletetun sukupuolen mukaan.

Että pitäis tarjota pojille balettia tai rytmistä voimistelua ja niin sanottuja, perinteisesti tyttöjen lajeja. Samoin toistepäin. Eli mitään ei pitäisi tarjota sen oletetun sukupuolen mukaan vaan pitäis tarjota kaikkea ja lähteä sen oppilaan kiinnostuksen mukaan. (Seta)

Kommentoija 9 totesi sukupuolitettujen liikuntatuntien olevan ennen kaikkea este sukupuolen tasa-arvon toteutumiselle. Tyttöjen ja poikien ryhmään jakamisen katsotaan olevan vastoin op-pilaiden perusoikeuksia. Kommentoija 9 kyseenalaistaa etenkin sitä, millä perusteella oppilaat ylipäätään jaetaan erillisiin ryhmiin liikuntatuntien ajaksi ja viitannee "sukupuolisen tasa-arvo-kin" -päätteellä siihen, että sukupuolen tasa-arvon takaaminen ei ole ainoa syy, miksi erillisryh-mistä tulisi luopua.

Sukupuolisen tasa-arvonkin vuoksi erillisistä poikien/tyttöjen liikuntatunneista on luo-vuttava. (K9)

Käytänteiden eriarvoistavuus

Liikunta koettiin haastavana oppiaineena tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta juuri sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajien kannalta, eikä asian osalta tehdyt ratkaisutkaan näyttäyty-neet suotuisina kolmannen sektorin toimijoiden silmissä. Sukupuolen määrittelemättömyys ja

ristiriita oman ja muiden henkilöiden näkemysten välillä koetusta sukupuolesta herätti huolta sekä edustajissa että kommentoijissa. Kommentoija 12 peräänkuuluttikin opetuksen järjestäjän huomion kiinnittämistä transihmisiin, joille sukupuolittuneet käytänteet voivat näyttäytyä todella hankalina ja aiheuttavan jopa ahdistusta.

Sitä on ehdottomasti pohdittava, miten opetuksessa otetaan huomioon transihmiset, joille sukupuolittuneet opetus- ja pukuhuonekäytännöt voivat olla todella ahdistavia. (K12)

Seta ilmaisi tyytymättömyytensä liikunnan opetus- ja pukuhuonekäytänteisiin ja näki ratkaisujen etsinnässä olevan havaittavissa epätasa-arvoisuutta. Huolissaan oltiin myös nuorten liikuntaa kohtaan osoittaman innostuksen nujertamisesta huonoilla valinnoilla ja "laiskoilla" ratkaisuilla transnuorten kohdalla (ks. myös Berg 2010; Kokkonen 2012; Valtonen 2016). Sekä Seta että kommentoija 2 esittivät esimerkiksi huonosta ratkaisusta vapautusta liikuntatunneista ja niiden sijaistoimintoa oppilaan kävelyttämisestä ilman tarkoituksen mukaisuutta. Tämän ei nähty to-teuttavan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa tai liikunnan oppiaineen tehtävää varsinkaan, kun käy-täntö opetuksessa oli suora seuraus tilanteista, joissa oppilaan keho ei vastannut kokemusta su-kupuolesta tai heille syntymässä määritelty sukupuoli ei ollut oikea.

Pukkarit on hirveen hankalia. Ni se miten niihin (transnuorten huomiointiin) etsitään rat-kasuja on hyvin epätasa-arvoista. Tai tavallaan sillai, et on liian monta kertaa kuullut, et tämmöset oppilaat pistetään sitten vaikka kävelemään vuoden ympäri, sen sijaan et aktii-visesti yritettäis etsiä niitä ratkaisuja. Mitä tää tasa-arvolakikin edellyttää, et opettajien pitäis viranomaisina niiku aktiivisesti edistää tasa-arvoa. Nii liian paljon on semmosia laiskoja ratkaisuja, mitkä ei ollenkaan edistä sitä et nää nuoret itse innostuis liikunnasta, mikä ois hirveen tärkeetä kuitenki. (Seta)

Vahvasti sukupuolittavana toteutetussa oppiaineessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten taataan yhdenvertaisuus esim. muunsukupuolisille/transgendereille tai transnuorille, joiden keho ei vielä vastaa omaa kokemusta sukupuolesta. Vapautus lii-kuntatunneista tai kävely joka ikisellä liikuntatunnilla - yleisiä käytäntöjä nykyään - eivät voi olla tapoja toteuttaa tämän oppiaineen tehtävää … (K2)

Haastatteluissa nostettiin esiin huolenaiheet eli liikunnassa lukuisat ennalta määritellyt käytän-teet, kuten pukuhuonejaot ja suihkussa käynti. Sukupuolen ohella oppiainetta näyttivät haastavan eri oppilaiden kulttuuriset taustat ja kulttuureihin liittyvät erityispiirteet. Erilaisten yksilöiden

huomiointi ja liikunnan toteutuksen yhdenvertaisuus huolestutti edustajia. Setlementtiliitto pohti yksilön huomioinnin toteutusta peruskoulun liikunnan oppiaineessa uskonnollisen vakaumuksen näkökulmasta ja sitä, asettaako se oppilaille rajoitteita liikuntatunneille.

Sinällään, just ku mä sanoin siitä, että ku mää puhuisin vielä ehkä enemmän siitä suku-puoli- ja kulttuurisensitiivisyydestä, koska siihen tulee sit taas kulttuurien omat, jos hutaan esimerkiks vaikka muslimitytöistä, niin se on juurikin, et me voidaan yleisesti pu-hua tytöistä ja pojista, mut sit ku otetaan vielä ne kulttuuriset asiat... Ja tosta kirjasta käytän lainausta et miten pääsis semmoseen ihannekuvaan et muslimitytöt vois huntu päässä heittää volttia jos he haluaa, mut miten semmoseen päästään ja miten se toteutuu nykypäivän peruskoulussa? (Setlementtiliitto)

Virkkunen (2011) puoltaa Setlementtiliiton näkemyksiä ja esittää tutkimuksessaan, että opettajan tehtävä on varmistaa jokaisen oppilaan fyysinen ja psyykkinen turvallisuus liikunnanopetuk-sessa.

Kalliolan Nuoret samoin kuin kommentoija 5 näkivät, että liikunnan oppiaineen nostamat paineet juontavat juurensa jo tuntemuksiin, joita oppiaine itsestään herättää. Koululiikunta ylläpitää nä-kemyksiä sukupuolen ulkoisen olemuksen määrittelystä ja odotuksista (ks. Hills 2006). Lisäksi tiettyjen urheilulajien tai liikuntamuotojen sukupuolistereotypisoinnin katsotaan saattavan vahin-goittaa oppilaiden suhdetta liikuntaan ja ylipäätään kehittymistä liikunnassa (ks. Herrala 2015).

Mikäli kaikille oppilaille ei tarjota mahdollisuutta kokeilla tai osallistua kaikkiin liikunnan oppi-aineen sisäisiin vaihtoehtoihin tai heidän annetaan ymmärtää jonkun liikuntamuodon olevan heille epäsopiva sukupuolen takia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu.

Sitten liikunnasta yleensä, mitä mä mietin, niin ehkä sit sielläkin toivosin sellasta herk-kyyttä tunnistaa, miten se sukupuoli vaikuttaa hyvin monella tavalla. Et jos mä mietin vaikka pojista sellasta stereotyyppistä käsitystä, et pitää olla pystyvä ja aika fyysinen ja tietty ulkonäköodotus koskee ihan kaikkia sukupuolia, mut esimerkkinä puhun pojista.

Niin otettais tällaset asiat huomioon siinä liikunnan opettamisessa. Jos mietitään esimer-kiks meillä on tämmöstä liikuntaan liittyvää ryhmätoimintaa kehitetty ja järjestetty ja kyl se on huomattu, et kun tällaset asiat huomioidaan ja niitä käsitellään nuorten kanssa, niin se vähentää niitä paineita siitä, että miten mun tästä pitäis suoriutua tai mistä mä nyt saan olla, minkälaisesta lajista tai liikuntamuodosta, mä saan olla kiinnostunu. Ja sitä kautta edistää sit ehkä niinku semmosta positiivista suhdetta siihen liikkumiseen. Ja sit ehkä se, et lähtis jotenkin muuten vähän taaempaa liikkeelle. Keskityttäis tällaseen

tun-temukseen ja siihen, että minkälaisista asioista myös liikunnassa puhutaan, niin minkä-laiset asiat tuottaa hyvää oloa ja minkäminkä-laiset asiat kiinnostaa ja luotais niille mahdolli-suuksia. (Kalliolan Nuoret)

Suomessa pidetään yhä kiinni tyttöjen ja poikien liikuntaryhmistä. Jako on keinotekoinen ja on omiaan lisäämään sukupuoliin liittyviä stereotypioita. Tiettyjä lajeja pidetään muutenkin enemmän tyttöjen lajeina ja tiettyjä poikien, näiden stereotypioiden rikkomi-seksi kaikille lapsille ja nuorille tulisi antaa yhtäläiset mahdollisuudet ja tilaa kokeilla monipuolisesti kaikkea, yhdessä... (K5)

Seta nosti esiin myös nuorten kehodysforian, mikä näyttäytyy haastavana etenkin suihku- ja pu-kuhuonekäytäntöjen yhteydessä. Seta esitti toiveita edistämisen suhteen juuri opettajien suuntaan ymmärtäen kuitenkin opettajan työn vaativuuden sukupuolten tasa-arvoon peilaten. Liikunnan merkitys nuorten osalta nähtiin kuitenkin niin merkittävänä sukupuolisuudesta riippumatta, että sen eteen tehtäviin järjestelyihin suhtauduttiin hyvin ratkaisukeskeisesti. Tapaukset toivottiin nähtävän myös yksilökeskeisinä.

Et ymmärrettäis se et monella tämmösellä nuorella voi olla hyvin voimakasta kehodysfo-riaa. Se tarkottaa sitä et he niiku inhoo omaa kehoaan, joka tavallaan kasvaa väärän su-kupuolen mukaiseksi. Ni ois hirveen tärkeetä että he näkisivät, että liikunnan avulla he voisivat saada kehostaan ystävän itselleen. Ja se voi niiku vaatia paljon, se voi vaatia opettajalta paljon et mietitään niiku oikeesti et mitkä on semmoset liikuntamuodot, mitä hän voisi harrastaa. Tai onko sit jollain tunti tai aikajärjestelyllä, oisko jotain et viikon liikuntatunnit oiski päivän päätteeks ni hän voiski mennä kotiin suihkuun tai ennen lii-kuntatunteja hän vois käydä opettajanhuoneessa vaihtamassa niitä vaatteita. Sillai et ihan oikeesti paneuduttais jokaiseen caseen tän nuoren, kenties tän nuoren perheen kanssa ihan yksilökohtaisesti. Eli mietittäis et mitä me voitais tehdä et myös trans- ja muunsukupuoliset nuoret pääsisivät nauttimaan siitä liikunnasta. (Seta)

Useissa haastatteluissa ja kommenteissa oppilasjoukon heterogeenisyyttä ei koettu huomioitavan riittävästi ja opetussisältöjen toteutuksen ei katsottu palvelevan oppilaiden ja sukupuolen moni-naisuutta.

Oppilaiden monenlaisuus, ja sukupuolen moninaisuus, olisi oleellista huomioida opetus-sisällössä. (K5)

KUVIO 13. Liikunnan oppiaineen eriarvoistavien käytänteiden vaikutukset tutkimusaineiston tuloksien perusteella.