Aineiston analyysi alkoi uusintahaastattelun rungon suunnittelusta, jatkuen haastattelujen valmisteluun ja toteutukseen. Samanaikaisesti luin uudelleen Aikuisten arki -projektin haastatteluja ja tutustuin Leinikin (2009b) pätkätyöhaas-tatteluihin. Erityisen merkitykselliseksi koin omien haastattelujeni litterointivai-heen. Vaikka olen varsin harjaantunut litteroija, oli puheen muuntaminen teks-tiksi huomattavan pitkällinen prosessi. Tämän prosessin kuluessa haastattelut tulivat sen verran tutuiksi, että pystyin vaivatta erottamaan ne toisistaan haja-naistenkin sitaattien perusteella.
Kokonaisvaltaisen, alustavan luennan prosessissa haastattelupuheesta alkoi hahmottua tiettyjä avainkohtia. Nämä kohdat tuntuivat avaavan aihetta koske-vaa ymmärrystä johonkin merkitykselliseen suuntaan. Kutsun näitä avainkoh-diksi, koska ne eivät olleet teemoja siinä mielessä, kuin termiä usein haastattelu-tutkimuksen yhteydessä käytetään. Avainkohtien hahmottuminen pohjasi sekä teoreettisiin näkökulmiin pohjautuvalle esiymmärrykselle että kokonaisvaltai-sen luennan prosessissa syntyneille empiirisille havainnoille. Näiden kombinaa-tiona hahmottuneet avainkohdat vaikuttivat avaavan tuoreita, ambivalentteja tai kertautuvia näkökulmia aineistoon. Esimerkiksi viittaukset ”päivä kerrallaan”
elämiseen nivoutuivat näennäisen ristiriitaisella tavalla tulevaisuutta koskevaan pohdintaan. Yrittäjämäisen työn tekemisen mallin preferointi ja vakituisen työn mieltäminen ”jämähtämiseksi” kertoivat taas jotain vakauden ja turvallisuuden uusista merkityksistä. Avainkohdat liittyivät haastattelupuheen sisältöön tai haastateltavan puhetapaan, esimerkiksi jonkin metaforan käyttöön. Ne saattoi-vat kytkeytyä myös haastattelusta syntyneisiin vaikutelmiin, kuten keskustelun
emotionaaliseen latautuneisuuteen tai omiin hämmennyksen tai tunnistamisen tunteisiini. Avainkohdat alkoivat luennan edistyessä muodostaa laajempia ko-konaisuuksia, ja niiden väliset suhteet lähtivät hahmottumaan.
Luin samalla periaatteella myös ”vierasta” aineistoa eli pätkätyöhaastatteluja (Leinikki 2009b). Aineistoon tutustuminen vaati hieman erilaista työskentely-tapaa. Käytössäni oli ainoastaan kirjoitettu teksti, ei ääninauhoja tai muistoja haastattelutilanteesta. Sen sijaan minulla oli käytössäni ”vieraus” suhteessa ai-neiston tuottamisen prosessiin. Se vähensi osaltaan tietynlaista puolueellisuutta;
mieltymistä siihen aineistoon, jonka tuottamisessa olin itse alusta alkaen ollut osallisena. Olin tutustunut Leinikin (2009a) tutkimusraporttiin pääpiirteissään aikaisemmin, joten hänen aineistosta tekemänsä tulkinnat olivat tiedossani.
Tutustuin raporttiin yksityiskohtaisesti vasta aineiston tarkemman analyysin jälkeen. Tässä vaiheessa pystyin peilaamaan tulkintoja toisiinsa: mitkä tekemä-ni havainnot löytyvät myös Leitekemä-nikin tutkimustekstistä, mitkä puolestaan eivät, mitkä osat haastattelupuheesta olen hahmottanut tai tulkinnut eri tavoin, mil-laista tietoa itse keräämäni haastattelut tuottavat suhteessa jo kertaalleen tulkit-tuun aineistoon. Tutkimusten teoreettisten ja erityisesti metodologisten lähesty-mistapojen erot tarjosivat tarvittavaa etäisyyttä, jotta saatoin löytää aineistosta myös uutta ja syventää jo löydettyä.
Tässä vaiheessa en pyrkinyt luokittelemaan aineistoa esimerkiksi toimi-juuden käsitteen tai haastattelurungon aihepiirien avulla, vaan liikuin intui-tiivisesti mikro- ja makrotasojen välillä. Tätä intuitiivisuutta ei tarvitse nähdä jonkinlaisena ylimaallisena kokemuksena sen enempää kuin tutkijan tulkin-taa vinouttavana ennakko-oletuksena. Aineiston analyysissa hyödynnettävä intuitiivisuus voidaan liittää osaksi tutkijan ammattitaitoa, joka on syntynyt sekä teoreettisesta perehtyneisyydestä että väistämättömästä osallisuudesta yhteisesti jaettuun maailmaan – tässä mielessä osallistuvasta havainnoinnista (ks. luku Metodologisista ratkaisuista). Löytämäni avainkohdat toimivat pohjana jatkoanalyysille. Luin aineistoa yhä uudelleen niiden kautta, yritin löytää uusia avaimia ja hahmottaa asioiden välisiä yhteyksiä esimerkiksi käsitekarttoja avul-la. Rakensin käsitekarttoja kaikista aineistoista erikseen, vertailin niitä keske-nään ja muodostin niistä uusia, yhteisiä kokoonpanoja. Seuraavassa vaiheessa lähdin tarkentamaan löytämiäni avainkohtia ja niiden välisiä yhteyksiä Atlas.
ti -tietokoneohjelman avulla. Käytin laadullisen aineiston analysointiin tarkoi-tettua ohjelmaa lähinnä teknisenä apuvälineenä, vaihtoehtona laajan aineiston manuaaliselle jäsentelylle.
Tämän jälkeen lähdin purkamaan avainkohtien ympärille rakentuneita ko-konaisuuksia tarkemman toiminnan tavan tarkastelun kautta. Voidaan puhua niin sanotusta analyyttisesta koodauksesta, joka perustuu tutkijan määritel-mään tietystä käsitteestä ja siitä, millä tavoin sitä haastattelutekstistä etsitään (ks. Gordon 2005, 119). Lähdin liikkeelle toiminnan sisällön ja muotojen jäljit-tämisestä ja kontekstualisoinnista. Toimijuuden käsite oli mukana analyysissa, mutta pidin sen lähtökohtaisen avoimena ja herkkänä erilaisille muunnoksille.
Toisella tasolla hyödynsin diskurssianalyysiin liitettäviä työkaluja. Katsoin,
mi-ten haastateltavat kierrättävät erilaisia (työelämä)diskursseja, ja mimi-ten ne suhteu-tuvat toimijuuden muotoihin ja mahdollisuuksiin. Jokisen (2005, 18–19) mukaan julkiset diskurssit tarjoutuvat ihmisten käytettäviksi silloin, kun tarvitaan sa-noja, käsitteitä ja toiminnan muotoja ristiriitaisiksi ja monimutkaisiksi koetuille asioille. Vaikka diskurssi olisi tapa puhua jostakin asiasta, se ei ole ”vain” puhet-ta, vaan diskurssit välittävät myös toimintaa. Ne mukautuvat ihmisten tarpei-siin, avaavat eroja ja toiminnan edellytysten tiloja (emt.). Tutkimuksessani sekä aineiston keruun suunnittelua ja toteutusta että aineiston analyysia on ohjannut kaksisuuntaisen luennan periaate, liikkuminen kahdella eri tasolla (ks. Virkki 2004, 31–32). Kuten Virkki (emt.), en ajattele diskursseja ja konkreettisia elämänti-lanteita toisistaan irrallisina, vaan väistämättä yhteen kietoutuneina. Sosiaalista todellisuutta tuotetaan erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä, joissa kielelliset ja materiaaliset aspektit yhdistyvät saman prosessin aineksiksi.
Koodauksen jälkeen tutkija voi Gordonin (2005, 121) mukaan tarkentaa toimi-juuden käsitteen määrittämistä. Tällöin käsitteeseen kytketään ymmärrystä, jon-ka pohjana on aineistolähtöinen analyysi. Tällaisessa moneen suuntaan ulottu-vassa prosessissa voidaan yhdistää käsite- ja aineistolähtöisyyttä – toisin sanoen tehdä tulkintoja, joihin ovat vaikuttaneet sekä aineisto että teoreettiset käsitteet (emt.). Seuraavat aineistoon pohjautuvat luvut ovat sekä syntyneet että esitetään mainitun kaltaisena hybridinä. Koska aineiston analyysi ei voi tapahtua teori-asta irrallisena sen enempää kuin se voi tapahtua tutkijan ajattelusta erillään, aineisto ja teoria kulkevat tekstissä rinnakkain. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki aineistosta tekemäni havainnot ja tulkinnat pohjautuisivat tiettyyn teoriaan tai käsitteeseen, tai olisivat tulkittavissa sellaisen avulla. Tällöin uudet avaukset, ristiriidat ja ihmettelyn paikat jäisivät piiloon.
Olen analyysissa pyrkinyt huomioimaan prekaarien heterogeenisyyden.
Lähden kuitenkin liikkeelle aineistoon pohjautuvista jäsennyksistä sen sijaan (tai sen lisäksi), että toteaisin yleisesti sukupuolen, luokan tai muiden, empiiri-sen analyysin avulla joskus vaikeasti tavoitettavien ”rakenteiden” vaikuttavan toiminnan mahdollisuuksiin prekaarissa tilanteessa. Pyrin hahmottamaan ti-lanteeseen liittyviä kulttuurisia ja sosiomateriaalisia ehtoja toisaalta tutkimuk-sen käsitteellisessä työkalupakissa esiteltyjen näkökulmien kautta, mutta myös haastamaan ja tarkentamaan niitä aineiston avulla. Tarkastelen läpi analyysi-lukujen sitä, mitä nämä ehdot haastattelujen pohjalta voisivat olla ja miten ne tuntuvat määrittävän toimijuuden mahdollisuuksia valikoidussa aineistossa.
Samalla konkretisoituvat ehtojen huokoisuus ja erilaiset tavat elää niitä ja neuvo-tella niistä. Tolosen ja Palmun (2004, 111) mukaan etnografiselle tutkimusaineis-tolle tärkeänä kriteerinä voidaankin pitää tapaa, jolla aineisto kontekstualisoi-daan analyysin yhteydessä ympäröivään maailmaan ja sosiaalisiin, kulttuurisiin ja materiaalisiin valtasuhteisiin. Aineiston moninaisuuden vuoksi kaikkiin ana-lyysin teemoihin ei ole ollut mahdollista sukeltaa niin syvälle kuin olisi ollut toiveena. Toisaalta juuri tämä moninaisuus – haastateltavien erilaiset elämän- ja työtilanteet sekä kokemukset – on konkretisoinut prekaarin toimijuuden vari-aatiot. Olen kuitenkin tietoinen siitä, että tässä(kin) aineistossa on edustettuna
ainoastaan murto-osa prekaariuden kirjosta. Samalla se on juuri se osa, jolla on monia toimijuutta ja autonomian kokemusta tukevia resursseja käytössään.
Tekstin seuraavassa osassa esittelen analyysiprosessin tuloksia neljän koko-naisuuden kautta. Nämä kokonaisuudet kytkeytyvät osaltaan käsitteellisessä työkalupakissa esiteltyihin, prekarisoituvan ja subjektivoituvan työn prosessien ja tekemisen tapojen välisiin kytköksiin. Esitin seuraavaa: Työn ja muun elämän välisen rajan hapertumiseen voidaan liittää sietämisen sekä rajojen uudelleenmääritte-lyn ja ylläpitotyön haaste, tulevaisuuden pakotettuun varmisteluun aikaperspektiivin muuntuminen ja kykyisyyden huoltamisen velvoite. Liikkuvuuden vaateeseen voidaan puolestaan kytkeä sitoutumisen ja sitoutumattomuuden ristiriita ja juurettomuus, yrit-täjäeetokseen taas vastuu ja riittämättömyys. Nämä haarautuvat mikrotasolla edel-leen erilaisiin toiminnan tapoihin, sisältäen eriasteisia mahdollisuuksia tehdä epävarmuutta elettäväksi. Esittelen näitä seuraavaksi. Ensimmäiseksi kehystän prekaaria tilannetta sille tyypillisen aikaperspektiivin, tulevaisuuteen suuntau-tumisen ja tulevaisuuden ennakoinnin vaateen kautta. Tämän jälkeen tarkas-telen erilaisia toiminnan tapoja, jotka osaltaan kytkeytyvät aikaperspektiivin erityislaatuisuuteen: etsimistä, eksymistä, jähmettymistä ja ajelehtimista – sekä yrittämistä, sietämistä, tyytymistä ja kestämistä. Kolmannessa kokonaisuudes-sa kiinnitän huomiota siihen, miten haastateltavat säätelevät etäisyyttään eri-laisiin työelämän pakkoihin ja täytymisiin: suhteessa mihin, millä ehdoilla ja millä strategioilla haastateltavat etsivät ja toteuttavat ”vapauttaan”, varmistelevat liikkumavaraansa ja autonomian kokemusta. Viimeinen tekstikokonaisuus ker-too siitä, miten epävakaa työmarkkinasidos suuntaa toiminnan tapaa suhteessa muihin organisaation toimijoihin. Kiinnitän huomiota tunnustukseen hakemi-seen, muiden ja itsen korostuneeseen tarkkailuun sekä itsen muokkaamiseen.
Tarkastelen myös sitä, mitä tapahtuu kun luottamus alkaa säröillä ja etäisyyden säätely sekä hankaloituu että intensivoituu: kun ihmiset pettyvät.
Esitän seuraavissa luvuissa runsaasti sitaatteja aineistosta. Sitaatit on esitetty pääosin puhemuodossa, mutta osa ilmaisuista on muutettu luettavuuden vuoksi kirjakielelle. Joitain sisällön kannalta merkityksettömiä täytesanoja kuten ”tota, niin kun” ja sanojen toistoja on poistettu. Murreilmaisuja on pehmennetty ja tun-nistetiedot muutettu tai poistettu. Myös haastattelijan lyhyet, puhetta jatkamaan kehottavat lausahdukset kuten ”joo” tai ”niin” on jätetty sitaateista pois. Mikäli mahdollista, on puheen konteksti säilytetty sisällyttämällä lainaukseen myös haastattelijan kysymys tai kommentti. Jotta lukija pystyisi seuraamaan eri aineis-tojen käyttöä analyysissa, on sitaatit kytketty sekä lausujaansa että tiettyyn ai-neistokokonaisuuteen koodilla. 14 Haastateltavien tunnistamisen välttämiseksi si-taatteja ei kuitenkaan ole yhdistetty haastateltavan taustatietoihin (ks. liite 4 ja 5).
14 Haastateltavat on koodattu juoksevalla numerolla 1-14A, 1-14U, 1-30Y. Koodin jälkimmäinen osa viittaa siihen aineistokokonaisuuteen, josta sitaatti on peräisin. A tarkoittaa ensimmäistä, Aikuisten arki -tutkimusprojektissa toteutettua haastattelua (14 haastattelua), U puolestaan samojen haastatel-tavien uusintahaastattelua (14 haastattelua). Koodi Y viittaa Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta hankittuun haastatteluun (30 haastattelua). Esimerkiksi koodi 13U ilmaisee sen, että sitaatti on peräisin tekemistäni uusintahaastatteluista, ja puhuja on koodattu numerolla 13.