Seuraavaksi esittelen Bonnie Bainbridge Cohenin kehittämän Body Mind Centering (BMC)21 -menetelmän. Se on oppi kehon sisäisestä tietoisuudesta erilaisissa toiminnoissa. Menetelmällä tutkitaan jo olemassa olevia refleksejä ja syntymästä asti omaksuttuja toimintoja sekä kehon ja mielen yhteistyötä.
BMC-menetelmässä ajatuksena on mielen ja kehon yhdentyminen yhtenäisesti ja spontaanisti toimivaksi kokonaisuudeksi (Hartley 1995). Tämä menetelmä on jättänyt minuun jäljen, joka näkyy asenteessani kohdata keho, ruumis, toiseus ja liike. Sillä BMC-menetelmän innoittamana rakensin ajatuksen, että tanssin oppiminen tapahtuu, kun asetumme tietyllä tavalla tutkimaan ja tunnustelemaan kehityksellisiä liikemalleja. Tämä lopulta määritti kaiken sen, mitä ja miten tans-situnneilla tehtiin, kunnes tämä tutkimus alkoi muuttaa ja murtaa tätä ajatusta.
Opiskelin BMC-menetelmää Amsterdamissa vuosina 1987–1992 niin Trude Conen kuin BMC-terapeutti-opettaja Lenore Grubbingerin johdolla. Kevyet
opin-21 Käytän Body Mind Centering -menetelmästä sen yleistä lyhennettä BMC-menetelmä. Välillä BMC nimetään myös BMC-terapiaksi (ks. Hartley 1995), mutta käytän nimitystä menetelmä, koska BMC:n terapeuttiset lähestymistavat eivät ole läsnä omassa mentelmän tulkinnassani.
toni BMC-menetelmästä avasivat minulle uuden ja erilaisen anatomis-fysiologi-sen, mielellisen ja liikkeellisen maailman. Opiskelin kehityksellisiä liikemalleja sekä luustoa, hermostoa, sisäelimiä ja lihaksia sekä niiden moninaisia tasoja ja niiden ”mieliä”. Lainaan Bainbridge Cohenia (1997, 1):
BMC on jatkuvaa, kokemuksellista matkaa kehon elävällä ja muuntuval-la ”maaperällä”, jossa tutkijana on mieli – ajatukset, tunteet, energia, sielu ja henki. Tämä matkan aikana me saavutamme ymmärrystä siitä, kuinka mieli näyttäytyy ruumiillisuutena liikkeessä22. (Oma suomennos.)
Jo aikoinaan Amsterdamissa opiskellessani mieleeni painuivat Bainbridge Cohe-nin sanat: keho on kuin hiekka ja mieli on kuin tuuli. Tuulta yksinään on vaikea oppia ymmärtämään, mutta katsoessaan tuulen tuivertamaa hiekkaa ja siinä ilmeneviä kuvioita ja kuvioiden jatkuvaa muuntumista voi samalla ymmärtää hiukan enemmän tuulta. (Hartley 1995, xix.) Mutta hän ei puhunut vain yhdestä mielestä, vaan ”mielistä”, joilla hän viittaa niin rakenteellisen, orgaanisen fysio-logisen systeemimme ”mieliin” kuin tietoisuuden, mielikuvituksen, intuitiivisuu-den, tuntemusten, kokemusten ja tunteiden ”mieliin”. Näissä mielissä ja näiden mielten kautta liike – joka kaikissa variaatoissaan on elämän ilmaisun muoto ja olennainen elämän jatkumisessa – muodostuu ja jäsentyy. (Hartley 1995, xix.)
Bainbridge Cohen (1997) tutki myös neurologista kehityksen kaarta se-kä refleksien ilmenemistä. Hän on kehittänyt opetus- ja terapiamenetelmän (Developmental Movement Therapy), jonka lähtökohtana on uudelleen mallittaa kehityksemme alkuvaiheessa ohitettuja liikemalleja. Tarkoituksena on vahvistaa liikeilmaisumme alkujuuria ja samalla tulla tietoiseksi siitä, miten ”mieli” liikkuu kehossa ja miten liike ilmentää ”mieltä”. (ks. Hartley 1995.)
BMC-terapeutti Linda Hartley (1995, 84–85) jäsentää kehitykselliset liike-mallit23 seuraavasti:
• cellular breathing: soluliike
• naval radiation: napasäteily, jossa liike lähtee keskustasta kohti raajoja (vrt. Moro refleksi)
22 ”BMC is ongoing, experiential journey into the alive and changing territory of the body. The explo-rer is the mind – our thoughts, feelings, energy, soul and spirit. Through this journey we are led to an understanding of how the mind is expressed through the body in movement.” (Bainbridge Cohen 1997, 1.)
23 Nimeän liikemallit englanniksi, kuten Linda Hartley (1995) on tuonut ne esiin, ja avaan ne suomeksi.
• the mouthing pattern: suun liikemalli (vrt. rooting reflex:
hamuamisrefleksi)
• pre-spinal: esispinaalinen liikemalli, yhdentää pään ja vartalon liikkeet häntään (vrt. TLR)
• spinal push from head and tail: yhdistää pään ja hännän liikkeet, läsnä ovat jo selkärangan liikkeet (yhdistää useita refleksejä, kuten TLR, STNR)
• spinal reach and pull patterns from head and tail: päästä ja hän-nästä alkavat selkärangan kurotus- ja työntöliikkeet tilan läpi;
auttavat lasta tasojen muutoksessa
• homologous push from upper and lower extremities: kädet työntävät kehoa taaksepäin; jalat työntävät kehoa eteenpäin
• homologous reach and pull from upper and lower extremities:
kädet kurottavat eteenpäin ja vetävät kehoa tilan läpi eteen-päin; jalat kurottavat taaksepäin ja vetävät kehoa tilan läpi homolateral push patterns: ryömiminen, toinen puoli ojentuu ja toinen koukistuu (vrt. ATNR)
• contralateral reach and pull patterns: ristikkäisliike, konttaami-nen, käveleminen
• Spiraali ilmenee, kun nämä kaikki liikemallit ovat integroitu-neet. Spiraalin avulla voi sulavasti muuntaa tasoja ja suuntia.
Bainbridge Cohen (1997, 2–3) avaa, että BMC-menetelmässä pyritään löytämään yhteyksiä pienimmän kehollisen aktivaation ja suurimman liikkeen välillä. Tämän linjauksen havainnoimiseen sisältyy kehon eri kudosten tunnistamista, artiku-lointia, erottelua ja yhdentämistä, jotta voi löytää niissä olevia ja esiin tulevia eri laatuja. Kukin järjestelmä ilmenee erilaisena liikelaatuna, ja kustakin järjes-telmästä liikkeen voi aloittaa. Kutakin järjestelmää voi havaita koskettamalla, liikuttamalla tai liikkumalla. Kehojärjestelmiä ovat luusto, ligamentit, lihakset, elimet, umpieritys (rauhaset), hermosto, nesteet, faskiat (sidekudoskalvot) ja ras-va. Hartley (1995, 132–296) puolestaan jakaa nämä systeemit seuraavasti: muoto ja rakenne, johon liittyy iho, luusto ja sen eri tasot, kuten nivelet, ligamentit ja luukalvot sekä lihakset, niin kehon mallia rakentavat ja liikuttavat kuin elimelliset lihakset; pehmytkudokset ovat sisäelinjärjestelmä, joka jakautuu useaan toimin-taan; viestintä (kommunikaatio) on aivot, hermosto ja nestekiertojärjestelmät.
BMC-työskentely on oppimista siitä, miten oppii: miten saamme tietoa, siirrymme olotilasta toiseen ja kehitämme tietoisuutta tästä prosessista. Se on
lähestymistapa, jossa kosketuksen, tarkkailun, tuntemisen ja toiminnan avulla tutkitaan kehon eri järjestelmiä ja liikkeen uudelleen mallintamista, jossa har-joittajan oma tietoisuus ja kehollinen kokemus ovat olennaisia välineitä opetuk-selliseen, terapeuttiseen tai parantavaan työskentelyyn. (Hartley 1995, xxx.)
Kosketus oli myös yksi merkittävä oppini BMC-menetelmästä. Opin suun-taamaan ja artikuloimaan kosketustani niin, että kykenin tunnistamaan ja erot-telemaan eri kudosten laatuja. Opin käsieni kautta tuntemaan kehon eri osien erilaisia rytmejä ja tämän avulla opin näkemään niitä toisissa ja havaitsemaan omassa liikkumisessani. Tätä kosketuksen taidon opettelua ja harjoittelua olen jatkanut lisäopinnoissani niin klassisen osteopatian saralla kuin kraniosakraa-limenetelmän (craniosacral) opinnoissani.