Aino mainitsee huoneen läpi kävelyn, joka viittaa harjoitukseen, jossa kokeilin as-kellus-liiketeemaa tilan läpi kulkevina erilaisina kävelytyyleinä. Kävely oli minulle henkilökohtainen haaste, ja se oli esityksessä ainoa osuus, jonka päätin ja jonka kuviollisen muodon harjoitin. Olen pitkään pohtinut, miksi kävely oli minulle niin tarpeellinen kohtaus. Uskon sen liittyvän muutamaan seikkaan. Kävely on päivittäistä toimintaa, joka perustuu liikemallintamiseen, jonka rakennamme ensimmäisten vuosien aikana. Kävely askarrutti meitä niin päivittäisenä toimena kuin taiteellisena ja tanssillisena liikkeenä. Oma henkilökohtainen suhteeni nousi siitä, että keväällä 2010 pystyin lonkkaongelmieni vuoksi tuskin kävelemään.
59 Liha viittaa ruumiilliseen, elävään läsnäoloon (lihassa ja luussa). Liha on aistimisen ja aistitta-van välinen yhteinen elementti, kudos ja samalla kahdentuminen, vieraantuminen itsestään ja itsessään. (Hotanen 2008, 84–85.) Rouhiainen tuo esiin, että liha on perustava elementti, prinsiippi, joka muodostaa (konstituoi) maailmaa. Liha ei kuitenkaan koskaan ole koettavissamme, vaan se on jotain, mikä ”edeltää yksittäisten olioiden olemassaoloa ja kaikenlaisia subjekti-objekti-vastakkain-asetteluja. – – liha on lähde”. (Rouhianen 2002, 35.)
Liikeimprovisointi kyllä onnistui, kunhan en kävellyt. Olin hämmentynyt kehoni ratkaisusta. Kesällä 2010 lonkkanivelen putsauksen jälkeen tein kävelyni liike-mallintamisen uudestaan. En opetellut uudestaan kävelemään vaan opettelin uudenlaisen tavan kävellä. Tämä johdatti minut takaisin pohtimaan kävelyä ja sitä mitä kävely oikeastaan perustaltaan on. Tytöt pohtivat, miten tanssi ja kävely erottuvat toisistaan vai erottuvatko, kuten…
…jos sä kävelet tiellä, niin harvoin kukaan ajattelee, että mä tanssin.
…jos on esitys ja siinä kävelee lavalla, niin ihmiset katsovat, että aika hyvin toi tanssii.
En mä tiedä et voiks kadulla tanssia ja kävellä…niin se riippuu mun mielestä ensinnäkin paikasta. Tila vaikuttaa.
Esimerkiksi se kävely, niin toinen saattaa ajatella että, hmm tuo on tanssia, hmm tuo kävelee… (Nauhoitettu keskustelu 2009.)
Edellä olevassa yhteen ääneen tapahtuvassa keskustelussa mielestäni nousee esiin, että kävelyn merkitys arkisena tai taiteellisena liikkeenä nousee siitä, mis-sä ja miten se tapahtuu ja millaisessa merkitysyhteyksismis-sä sitä tehdään. Tämä mielestäni liittyy siihen, miten tottumukset kävelyssä asettavat sen niin toimin-naltaan kuin merkitykseltään tietynlaiseksi.
Kävely osoittautui hyvin hankalaksi toiminnaksi näyttämöllä, sillä harjoittaes-samme kävelyä ja sen erilaisia muotoja ja tapoja samalla haastoimme totunnaiset ajatukset siitä sekä sen tavat. Lisäksi kävelykohtauksessa työskentelymme oli hiukan erilaista, sillä sen muoto esityksessä oli lopulta ennalta asetettu. Usean erilaisen kokeilun jälkeen päätin koota reitin, jota tytöt toistaisivat muutaman kerran. Ajattelin, että kun kävelyn asettaa tiettyyn muotoon, se antaa mahdolli-suuden leikkiä kävelyyn liittyvillä totunnaisuuksilla. Esitin ideani tytöille kuiten-kin niin, että kun muutoin etsimme avoimia liikeratkaisuja, niin nyt suljetussa muodossa etsimme avoimia ja leikkisiä ajatuksia ja mielikuvia. Nimitimme kysei-sen kohdan nuolikävelyksi. Nimi nousi siitä, että piirsin reitin papereille ja osoitin aina nuolella kävelyn suunnan. Tytöt irrottautuivat yksi kerrallaan kävelystä ja aloittivat seuraavaa kohtausta, mikä muokkautui kirjoittamisen ja tanssimisen sykliksi. Kävelyssä Aino oli ensimmäinen, joka irtaantui siitä, kun taas Aura toi esille näistä kävelyharjoituksista kirjoitetussa pohdinnassaan seuraavan:
Aluksi tuntui epäreilulta kävellä vaan, kun muut saivat riehua (… =tans-sia). Mut sitten mä aloin tykätä ideasta tosi paljon.
Aura oli viimeinen, joka siirtyi kävelystä seuraavaan kohtaukseen, joten hänen kävelykohtauksensa oli pidempi kuin muiden. Harjoitellessamme ja etsiessämme seuraavaa siirtymää hän joutui kävelemään paljon. Epäreiluus nousee varmaan-kin siitä, että kävely oli etukäteen asetettu sekä tyyliltään että muodoltaan suun-niteltu, tilassa tapahtuva kuvio. Se ei tarjonnut mahdollisuuksia avoimiin liike-ratkaisuihin, riehumiseen. Hänen tarvitsi työstää ajatusta kävelyn merkityksestä kauemmin kuin muiden. Mutta myöhemmin hän alkoi pitää kävelystä. Uskon, että tähän vaikutti kävelyn toistaminen, sillä kun kävelyä toistetaan tarpeeksi, se alkaa itsessään etsiä joksikin tulemista. Merleau-Ponty (1968, xlviii) kirjoit-taa mielestäni kauniisti kävelystä: kävely ei ole toistuvaa kaatumisen kompen-sointia, sillä jo ensimmäisestä askeleesta kävelyn tyyli, käynti, aloittaa liikkeen rytmityksen, joka etenee itsessään. Tätä itsessään etenevää kävelyä Aura tutki ja tunnusteli ja mielestäni lopulta saavutti samanlaisen tanssin tilan, jonka hän tunnisti improvisoidessaan: ”Se on liikevirtaa kehon lähelle, sitä ei aina huomaa mitä tapahtuu, yhtäkkiä löytää itsensä lattialta, tai katosta” (Aura).
Mieleeni nousee kuvitelma siitä, miten toistuvasta omasta toiminnasta vai-kuttuu. Kävellessä kukin askel, askeleen hetki, hiljalleen muuntautuu: kukin askel loitontuu jo tehdystä askeleesta ja astuu uuteen askeleen kudelmaan ja aina hiukan erilaisena edellisestä. Kävellessä, askel askeleelta, jotakin tapahtuu itsessä, jatkuvasti ja hiljaa. Etenkin tanssillisessa hetkessä saattaa asettua ha-vainnoimaan kävelyään hiukan toisin kuin arkisessa tapahtumassa. Tällöin jopa tylsältä tuntunut kävely voi muuttua mielenkiintoiseksi tapahtumaksi itsessä.
Parhaimmillaan käveleminen ruokkii mielikuvitusta sekä antaa tilaa mielikuvil-le. Tällöin ennakkoajatukset ja merkitykset kävelystä voivat muuntua tai jopa murtua. Kun ryhtyy tutkimaan itse kävelyn tapahtumaa, niin lopulta ennakoi-mattomaksi muuntuva käveleminen voi saavuttaa jotain uutta ja yllätyksellistä itsessä, oman muutoksen matkassa. Mutta en voi jättää huomioimatta kävelyn metaforista merkitystä elämän liikkeissä, kuten filosofi Mary Zournazi (2002, 210) tulkintani mukaan kirjoittaa:
Kun kävelet, jokainen askel on ruumiin liikettä kaatumista vastaan – liikkuessamme maan painovoiman imussa tuntuu jokainen liike mah-dollisuutenamme vapauden puolesta. Navigoidessamme suuntaamme maailmassa erilaiset (veto)voimat, rajoitteet ja vapaudet liikuttavat meitä eteenpäin ja johdattavat meidät elämään. – – miten voimme tuntea elämää ja todellisuutta sekä vastata niihin, kun uudet virtualisoidut
val-lan muodot jättävät jälkensä ja merkitsevät jokaisen askeleemme – –.60 (Oma tulkinta ja suomennos.)
Kävely on elämän liikettä: kävelemme paikasta paikkaan ja läpi elämän tilantei-den, joissa askeliamme määrittävät erilaiset valtasuhteet.