Liiketeemojen muutoksia

Tämän osan lopuksi kuvailen, kuinka lopulta päädyin liiketeemoihin, jotka olivat mukana liiketeematyöskentelyssä aina esitykseen asti. Nämä liiketeemat olivat

• askellus

• kurotus

• spiralisoituminen

• toinen puoli ojentuu ja toinen koukistuu

• lantion liike puolelta toiselle

• säpsähdys

• pään liikkeet.

Pyrin tässä kohden, kirjoittaessani tätä, keskittämään huomion liiketeemojen sisällä tapahtuviin sanallisiin, käsitteellisiin ja merkityspitoisiin seikkoihin. Py-rin tuomaan esiin sen, mitä muutin ja miksi. Kuvaan taulukossa mukana olleita liiketeemoja ja samalla pyrin tuomaan esiin niissä tapahtuneet muutokset, sen miten suodatin, yhdistin ja johdatin vanhoja liiketeemoja nyt uusiin ”syntyviin”

(valittuihin). Kirjoituksessani pyrin selvittämään, taulukon mukaista järjestys-tä seuraten, liiketeemojen ja primitiivirefleksien yhteen punoutumista. Liike-teemojen muutos ei suinkaan ollut niin selkeä ja suoraviivainen kuin taulukko antaa ymmärtää. Eikä liiketeemojen tietty järjestys kuvaa niiden valinta- tai arvojärjestystä. Ne eivät ole suoraan aika- eivätkä ilmenemisjärjestyksessä, sillä ne kehkeytyivät samanaikaisesti, limittäin, intuitiivisesti ja tietoisesti valiten.

2008

➢ painonsiirto

➢ kurotus

➢ kolmiulotteinen tila;

välimatkojen,

syksy 2009, 2010, 2011 (esitys)

➢ askellus

➢ kurotus

➢ spiralisoituminen

➢ toinen puoli ojentuu ja toinen koukistuu

➢ lantion liike puolelta toiselle

➢ säpsähdys

➢ pään liikkeet

Taulukko. Liiketeematyöskentelyssä mukana olleet liiketeemat

Taulukko esittelee työskentelyssä mukana olleet liiketeemat. Olen korostanut ne liiketeemat, jotka oikeastaan olivat tuntityöskentelyssä mukana. Tämän taulukon kohdalla olen päätynyt kyseiseen järjestykseen, jotta saisin siitä mahdollisimman helppolukuisen. Luvussa neljä tuon esiin liiketeemojen työstämisessä toisenlaisen aikasuhdanteen.

Painonsiirto liiketeemana hiipui pois keväällä 2009, ja se integroitui tanssin elementiksi, tavallaan aina läsnä olevaksi. Ennen Teatterikorkeakouluun siirty-mistä harjoittelimme painonsiirtoa enimmäkseen seisoviltaan; kävelyn, juok-sun ja hyppyjen avulla, mikä johtui salin kylmästä ja likaisesta lattiasta. Näistä harjoitusmuodoista (hypyistä, juoksuista) nousi liiketeema askellus. Jouduin hiukan keinotekoisesti etsimään siihen liittyvää refleksiä, kunnes muistin, että vauvoilta testataan tarttumisrefleksi ja jalkapohjan refleksi. Etsiessäni refleksiä huomasin, että Goddard (2002) esittää tarkkaan tarttumisrefleksin (palmar) toiminnan, mutta ohittaa jalkapohjan refleksin (plantaari). Silti päätin pitää

askel-lus-liiketeeman mukana ja lopulta löysinkin siihen primitiivirefleksin vastineen.

Tämä tapahtui osallistuessani syksyllä 2010 rytmisen liikeharjoitteen (RLH) kurssille, jossa RLH-ohjaaja Harald Blomberg testasi plantaarirefleksin minulta.

Plantaarirefleksi auttaa jalkaterien lihasten toiminnan kehityksessä. Refleksin vastine on jalkapohjan ”kipristys”, kun jalkapohjaa painetaan. (Blomberg 2010, opiskelumateriaali.)

Primitiivireflekseistä ATNR (asymmetrical tonic neck reflex / epäsymmetri-nen tooniepäsymmetri-nen niska refleksi) osoittautui antoisaksi. Poimin kyseisestä refleksistä liiketeemat kurotus, spiralisoituminen, toisen puolen ojentuessa toinen koukistuu sekä osittain pään liikkeet. Kurotus pysyi sellaisenaan mukana. Tässä kohdin integroin kurotukseen liiketeemat kolmiulotteinen tila, välimatkojen, etäisyyk-sien ja syvyyden hahmottaminen. Spiralisoituminen nousi refleksin ohjaamasta lapsen ”aukikiertymisestä” (un-screw) synnytyskanavassa (Goddard 2002, 10).

Häivytin, yhdistin ja integroin spiralisoitumiseen seuraavat liiketeemat: kes-kilinjan hahmottaminen ja sen ohittaminen ja ristikkäislinja (cross-pattern).

Tämä päätös syntyi tarkastelemalla pitkittyneen ATNR:n oireita tai seurauksia, sillä pitkittynyt ATN-refleksi voi häiritä ristiliikettä, mikä puolestaan vaikeuttaa ryömimistä ja konttaamista. Refleksin pitkittyessä myös keskilinjan ohittaminen voi vaikeutua, mikä voi esiintyä kävelyssä, kun saman puolen käsi ja jalka hei-lahtavat eteen, jolloin ristikkäisliikemalli (crosspattern) ei pääse vahvistumaan.

Poimin ATN-refleksistä liiketeeman, toisen puolen ojentuessa toinen koukistuu, joka muokkautui malliin, toinen puoli ojentuu ja toinen koukistuu. Refleksin ky-seinen liikemalli ohjaa kurotusta ja pään kääntämistä.

Poistin liiketeemat ryömiminen, kieriminen ja rullaaminen ja otin tilalle nii-den alkuliikettä ohjaavan Spinal Galant -primitiivirefleksin. Neurologi Johann Susmann Galant, joka antoi refleksille oman nimensä, kuvaa refleksin seuraa-vasti: Ihostimulaatio eli kosketus selkärangan viereen aiheuttaa taivutuksen stimuloituun puoleen ja vastapuoli pakenee reaktiota suoristuen. Tämä tapahtuu vatsallaan. (Goddard 2002, 15.) Neurologit Isbert ja Piper totesivat refleksin huo-mattavasti laajemmaksi toiminnaksi: Stimulaation seurauksena lantio koukistuu (fleksoituu) taaksepäin ja stimuloidun puolen lonkka koukistuu ja polvi koukistuu loitontuen sivusuuntaisesti. Samanaikaisesti ylävartalo kääntyy ja pää muuttaa asentoa kääntäen kasvot stimuloituun puoleen. (Goddard 2002, 15–17.) Refleksi siis aktivoituu ihostimulaatiosta, kun vauvaa koskettaa selkärangan viereen hä-nen ollessaan vatsallaan. Tämä aiheuttaa taivutuksen stimuloituun puoleen, jolloin vastapuoli pakenee reaktiota suoristuen. Kyseinen refleksi ohjaa lantion liikettä puolelta toiselle, ja näihin sanoihin tartuin. (Goddard 2002.)

Liiketeeman pään liikkeet poimin seuraavista reflekseistä: ATNR, TLR (tonic labyrinth reflex) ja STNR (symmetrical tonic neck reflex). Alussa yritin eritellä eri liikkeitä, sillä kehitykseemme liittyviä pään liikkeitä on useita, kuten pään ojennus, pään kääntäminen, pään vienti taakse ja eteen. Lopulta päätin nimetä liiketeeman yksinkertaisesti pään liikkeiksi, jotta teema pysyisi mahdollisimman avoimena. Tämän liiketeeman myötä luovuin liiketeemasta ylä- ja alavartalon liikkeet ja niiden koordinointi, sillä ne olivat mukana sekä TLR:ssä että STNR:ssä.

Enkä ollut huolissani, näkyykö tämä liiketeeman työstämisessä.

Liiketeema raajojen avautuminen ja sulkeutuminen, jonka olin ottanut Mororefleksistä (Moron heijaste), muuntautui säpsähdykseksi, kun huomasin, että refleksin tai heijasteen ensi liike on säpsähdys. Refleksi aktivoituu yhtäk-kisestä ärsykkeestä, kuten kovasta äänestä tai yllättävästä kosketuksesta. Kun vastasyntynyt reagoi näihin ärsykkeisiin, hänessä tapahtuu useiden nopeiden liikkeiden sarja, säpsähdys, jota voisi kuvata seuraavasti: käsien avautuminen ulospäin ja nopea sulkeutuminen kehon lähelle. Tämä liikesarja päättyy usein huokaukseen tai itkuun. (Goddard 2002, 4–7.)

En poiminut liiketeemaa hamuamisrefleksistä (the rooting reflex), sillä en löytänyt siitä sellaista liikkeellistä toimintaa, joka olisi tarjonnut avoimia liikerat-kaisuja. Päätökseeni vaikutti myös, että hamuamisrefleksi on vahvasti käsitelty BMC-menetelmässä

Kun vihdoin olin päättänyt liiketeemat, tunsin, että varsinainen tutkimustyö pääsi käynnistymään. Tosin näin jälkeenpäin reflektoiden ensimmäinen suuri tutkimuksellinen muutos tapahtui tässä vaiheessa: liiketeemojen muutos ei suin-kaan ollut helppo eikä yksinkertainen. En vain vaihtanut sanoja tai liiketeemoja, vaan muutin ennakko-oletuksiani, esiajatuksiani, haastoin omaa oppimistani ja asennettani. Samanaikaisesti työstäessäni liiketeemoja primitiivireflekseihin liittyvä teoreettinen painotus väheni ja ajatus niiden vaikutuksesta motorisessa kehityksessämme jäi taka-alalle. Liiketeemoista tuli yhä enemmän liikkeellistä tutkimusta tukevia työkaluja, joiden kautta rakensimme improvisaatiotanssiam-me. Samalla kehittyi liikkeellinen taitavuus sekä tietoisuus omasta liikkeellisestä potentiaalista. Seuraavaksi siirryn osaan kaksi, jossa tarkastelen liiketeematyös-kentelyämme salin tapahtumien pohjalta.

OSA II