Aloittaessani liiketeematyöskentelyn tammikuussa 2008 olin valinnut seitsemän liiketeemaa, jotka olin poiminut Goddardin (2002) kirjallisuudesta. Valitsemani käsitteet liittyivät etenkin BMC-menetelmän kehityksellisten liiketeemojen har-joitteisiin ja kiinnittyivät esitietooni niiden merkityksestä oppimisessa ja tasa-painottumisessa. Olin halunnut poimia sanoja, jotka kuvaavat (arjen) toimintoja (liikkeitä) ja joita olin kuullut tanssitunneilla käytettävän tai olin itse käyttänyt opetuksessani. Seuraavassa mainitut liiketeemat valitsin niin primitiivi- kuin posturaalireflekseistä.
Vuonna 2008 liiketeemat olivat
• kurotus
• ryömiminen, kieriminen, rullaaminen
• kolmiulotteinen tila: välimatkojen, etäisyyksien ja syvyyden hahmottaminen
• kehon keskilinjan hahmottaminen ja ohittaminen, ristikkäislin-jat (cross-pattern)
• ylä- ja alavartalon liikkeet ja niiden koordinointi toisiinsa
• avautuminen ja sulkeutuminen
• painonsiirto.
Liiketeemoista työskentelimme enimmäkseen seuraavien parissa: keskilinja, painonsiirto, kurotus ja ristikkäislinja (käsittelen tarkemmin osassa kolme).
Muut liiketeemat eivät kutsuneet minua tarttumaan niihin.
Vuokrasin salin tapaamisia varten, ja osallistujat (tytöt) maksoivat tunneista sen verran, että sain vuokrakulut maksettua. En siis saanut palkkaa tuntien pi-tämisestä, mikä oli tietoinen valinta. Sillä hetkellä ainoa keino toteuttaa kyseiset tunnit ja työskennellä tyttöjen kanssa oli sopeuttaa kulut sellaisiksi, että meillä kaikilla oli siihen varaa.
Tapasimme keväällä 2008 seitsemän kertaa, aina torstaisin, puolitoista tuntia kerrallaan. Sali oli pieni, mutta toimiva työskentelyymme. Syksyllä 2008 sopivaa salivuoroa ei kyseisestä tilasta löytynyt ja jouduin etsimään uuden tilan. Uusi harjoitustila oli vanhassa ja vetoisessa työväentalossa. Juhlasali, jossa harjoitte-limme, oli kaunis, idyllinen ja paljon suurempi kuin aikaisempi tanssisali, mutta se ei täysin soveltunut käyttötarkoitukseemme. Syksyn kylmyyden tullessa myös sali muuttui kylmäksi. Lisäksi lattia oli myös puuterimaisen tanssiliukujauhon peitossa, ja jokaisen kerran alussa yritin mopata sitä pois. Näistä epäkohdista huolimatta tytöt saapuivat tunneille iloisina ja innokkaina.
Hyppelyt ja hipat aina kiinnostivat, vaikka joskus jalkaterät olivat kohmeessa.
Itseäni jouduin hiukan motivoimaan jatkamaan tanssitunteja pimeässä syksyssä, kylmän ja likaisen lattian armoilla. Jouduin salin huonojen puitteiden vuoksi luo-pumaan itselleni tutusta ja jo tavaksi tulleesta lattiatyöskentelystä, jota yleensä käytin tunneilla. En voinut pyytää tyttöjä makaamaan sellaisella lattialla vaan jouduin keksimään erilaisia tapoja lähestyä liiketeemojen työstämistä. Jokaisella tunnilla tyttöjen into auttoi minua eteenpäin ja herätteli minua ajattelemaan toi-sin, sopeutumaan epämukavaan saliin ja ei-suotuiseen työskentely-ympäristöön.
Lopetimme vuoden 2008 työskentelyn tuntidemonstraatioon, jota katsomaan kutsuimme ohjaajani Leena Rouhiaisen, tyttöjen vanhemmat ja kavereita sekä muita tuntemiamme tanssin ystäviä.
Tuntidemonstraatio 200838
Oli todella kylmä päivä ja salissa oli äärettömän kylmä. Tämä vaikutti päätöksiimme liikkumisen tavoista. Olimme pukeutuneet mustiin, lattialla olevan puuterijauheen vuoksi. Ideana oli saada tanssi näkymään valkoisina jälkinä mustassa vaatteessa, ikään kuin näyttämöllisenä efektinä.
Toivotin yleisön tervetulleeksi ja aloitimme hipalla. Tytöt leikkivät in-nostuneena häiriintymättä yleisöstä, mikä oli ympäröinyt heidät. He tans-sivat tasoharjoituksen, jonka jälkeen oli liiketeemojen vuoro: painonsiirto, keskilinja, kurotus ja ristikkäislinja. Tanssijat aloittivat tietyiltä paikoilta, he aloittivat seisoviltaan, sillä oli liian kylmä olla lattiatasolla. He esittelivät kunkin liiketeeman itsenäisesti tanssien ja palasivat tanssin jälkeen samaan paikkaan seisomaan. Tämän jälkeen he liikkuivat ryhmässä. Tytöt tönivät, vetivät ja työnsivät toisiaan alussa hiukan varovasti ja lopulta harjoitukseen intoutuen. Lopuksi teimme liikesarjoja ja hyppyjä.
Tuntidemonstraation jälkeen ohjaajani Rouhiainen toi esille, että olisin voinut leikkiä enemmän painonsiirron kanssa ja tuoda esille useampia elementtejä siitä.
Muistan, kuinka mieleeni nousi kysymys: miksi? Olin hämmentynyt ja ihmettelin, miksi sain palautetta opettamisestani, jota en oikeastaan ollut edes aikeissa tuoda esille. Silloin ymmärsin, että teen toisin kuin ajattelen ja ajattelen toisin kuin teen, ja tekemällä jotain enemmän en saavuta sitä (tuntematonta), mitä olen etsimässä.
Tämä demonstraatio ja siitä saamani palautteet osoittivat minulle sen, että en oikeastaan vielä tiennyt, mitä olen tekemässä ja tutkimassa. Sen tiedostin, että valitsemani liiketeemat eivät kutsuneet minua kiinnittymään niihin.
Tässä vaiheessa ei-tietäminen ja epävarmuus, vaikka ne parhaillaan pal-velevat oppimisprosessia tarjoamalla mahdollisuuden muutokseen ja uuden syntymiseen ja näyttäytymiseen (ks. Untamala 2014, 63–66), eivät saaneet minua tuntemaan itseäni kovinkaan onnistuneeksi, eivät opetuksen eivätkä tutkimisen suhteen. En kokenut olevani uuden tai tuntemattoman äärellä, vaan pikemminkin olin liian lähellä omaa tanssisanastoani ja olin jähmettynyt omiin opetustapoihini
38 Olen kirjoittanut tekstin katsoessani videotallenteita kyseisistä demonstraatioista ja samalla yhdis-täen muistikuviani ja hajanaisia muistiinpanojani kyseisistä demonstraatioista.
ja oppimisajatuksiini. Toistin aiheita ja teemoja, mutta jäykästi, uutta etsimät-tä. Tunsin, etten saanut luotua avointa, riehakasta, vierasta ja tuntematonta otetta tunneilla. Tunnit olivat tavallaan omien ajatusteni uudelleen esittämistä, ja valitsemani liiketeemat määrittivät liikaa liikettä ja ruokkivat esitietoani ja ennakko-oletuksiani.
Halusin muutosta: en tiennyt silloin, mihin. Hamusin kohti toimintoja, joissa asioita alkaisi tapahtua. Aina keskustellessani työstäni käsitteiden sekamelska vyöryi ylitseni ja ympärilläni vilahteli sanoja: motorinen kehitys, liikekaaret, hermoston kehitys, oppimishäiriöt, BMC-menetelmä, hyvinvointi, tasapainotta-minen, refleksit, tanssi, oppiminen ja opettaminen. Päällimmäiseksi nousi tunne, että se, mitä kuulin toisten sanovan työstäni, ei ollut sitä, mitä halusin tutkia, mihin halusin tutkimukseni viedä ja mitä katsoin arvokkaaksi. Olin hämmentynyt:
eikö minua ymmärretä, enkö minä ymmärrä vai enkö ole tehnyt itseäni ymmär-rettäväksi? Purin epävarmuuteni liiketeemoihin, sillä huomasin, että valitsemani liiketeemat olivat liian laajoja. Ne eivät suoraan kiinnittyneet joko primitiivi- tai posturaalireflekseihin. Lisää hämmennystä tuotti, että posturaalirefleksit ovat jo usean refleksi-integroitumisen tuottamia toimintoja ja sisälsivät useita reflek-sivaiheita. Tämä moninaisuus ja laajuus aiheuttivat sen, että minulta hämärtyi se, minkä parissa oikeastaan työskentelen.
Pohtiessani tätä avautunutta liiketeemaongelmaa jouduin yhä uudelleen ky-symään, mitä olen tutkimassa. Huomioin, että en tutkinut erilaista tapaa opettaa tanssia (ks. Salosaari 2001; Kauppila 2012) eikä aikomuksena ollut tutkia tietyn-laisen menetelmän merkitystä opettamisessa (ks. Hämäläinen 1999; Lahdenperä 2013). Minulla oli nämä valitut liiketeemat ja ei-tietäminen siitä, mitä ja miten toimia. Palasin takaisin tarkastelemaan reflekseihin liittyvää kirjallisuutta.
Keskityin nyt primitiivireflekseihin ja tarkastelin niitä uudella otteella. Luin ja tuijotin tekstejä yrittäen tarttua sanoihin. Havainnoin itsessäni tapahtuvaa.
Yritin päästä sisälle sanoihin. Ikään kuin olisin odottanut sanojen kutsua: poimi minut! Yritin saavuttaa ”täyden” ymmärryksen refleksien toiminnoista ja siitä, mitä ne tekevät ja mihin ne osallistuvat. Samalla kuuntelin ja tunnustelin omia tuntemuksiani, missä kohtaa tunnen klikkauksen, yhdistymisen. Tarkastellessani liiketeemoja ja peilatessani niitä yhä syvenevään ymmärrykseeni reflekseistä tunsin tarvetta kääntää ymmärrykseni ja esiolettamukseni nurinpäin. Tunsin tarvetta unohtaa aikaisemmat kokemukseni ja tapani. Tunsin tarvetta tehdä toisin, astua jonnekin, mitä en tiedä, mikä ei heti näyttäydy tuttuna, mitä en voi-nut vahvistaa etukäteen. Kaipasin tilaa avoimille mielikuville ja liikeratkaisuille.
Lopulta aloin kiinnittymään sanoihin, yksinkertaisiin sanoihin, jotka kuvaavat toimintaa ja liikettä. Väänsin, taivutin, luovuin rakkaista käsitteistä, joiden tilalle tuli yksinkertaisia, osittain jopa liian yksinkertaisia sanoja. Silti luotin niihin, sillä muutosta kannatteli halu muuttua. Haluani kannatteli se, että olimme jo työskennelleet vuoden liiketeemojen kautta ja meille oli jo avautunut tietynlainen työskentelytapa. Sanat olivat jo saavuttaneet liikkeellisiä laatuja, ja olimme jo rakentaneet sanan, mielikuvan ja liikkeen välisen suhteen. Liiketeemojen muutos kohdistui tarpeeseeni irtaantua esioletuksistani. Samalla se kiihdytti jo alkanutta muutosprosessia, niin työskentelytavoissa kuin asenteessa.
Kevät 2009
Halu jatkaa tunteja nousi painistani liiketeemojen kanssa, mutta päätös jatka-misesta tuli tyttöjen innosta ja halusta tanssia. Sovimme, että jatkamme ainakin vielä kevään 2009 ajan, ja jälleen tapasimme seitsemän kertaa työväentalolla.
Lähestyin liiketeemojen muutosta vielä varovaisesti, ja nyt mukana oli viisi liike-teemaa (ks. taulukko): kurotus, ristikkäislinja (jonka Liisa nimitti ”ranskalaiseksi patongiksi”) ja lisäksi mukaan tulivat pään liikkeet (alussa nimitin sitä pään painoksi), säpsähdys sekä toinen puoli ojentuu ja toinen koukistuu.
Tunnit jatkuivat toimintakaaren mukaisesti, paitsi että liikeharjoitteet jäivät pois, jolloin improvisatorinen liiketeeman tutkiskelu ja tunnustelu saivat suu-rimman osan tuntiajasta. Tunnin kulku seurasi vahvasti tunnin toimintakaarta, josta lopulta tuli turvarakenne, mikä mielestäni mahdollisti kokeilevan ja imp-rovisatorisen lähestymistavan tunneilla. Vaikka tunnin rakenteesta tuli meille tottumus ja tunnin toimintamalli tavallaan rutinoitui, toimintamme ei kuiten-kaan rutinoitunut tai totunnaistunut, ainakuiten-kaan niin paljoa, että tunneilta olisivat poistuneet avoimet valintamahdollisuudet. Kasvatustieteen tutkija, dosentti Maija Lehtovaara (1996, 89) esittää, että liian tiukka rutiininomaisuus voi sulkea kaikki valintamahdollisuudet, jolloin oppimisympäristö ei saavuta kokonaisval-taisen kehittymisen tilaa ja oppimiskokemuksesta voi tulla negatiivinen. Tosin tottumukset voivat tarjota jäsennellyn rakenteen tai välineen, ”jossa elämän jatkuvuus toimintakehyksestä toiseen voi toteutua” (ibid.). Tällöin tottumukset ovat perustavina merkityksinä ontologiselle turvallisuudelle.
Haluni ja toiveeni oli tarjota avoin ja innostava oppimis-tutkimis-tunnuste-luympäristö, jossa jokainen tuntisi olonsa turvalliseksi, hyväksytyksi, saman-arvoiseksi ja merkittäväksi. Siksi pidin tärkeänä, että tunnille tullessaan tytöt tiesivät, millaisessa järjestyksessä tunnin aiheet käytiin läpi, vaikka siinä oli riski rutinoitua. Mielestäni tuntijärjestyksen tietäminen loi vakaan ympäristön, mikä
tavallaan vapautti energiaa avoimeen ja kokeilevaan työskentelyyn, jota ajoin tunneille. Tunnin kulkurakenteen tarkoitus oli luoda turvallisuutta, mutta olla niin avoin toimintakaari, että sen sisällä vaihteleva, muuntautuva ja monimuotoinen toiminta oli mahdollista. Olin siis tässä vaiheessa jo asettunut toimintakaareen ja pääsin työskentelemään vapaammin liiketeemojen kanssa. Lopetimme kevään 2009 työskentelyn jälleen tuntidemonstraatioon. Tämä demonstraatio oli jo ke-vyt henkäys tai katalysaattori esitykseen, jonka toteutimme tammikuussa 2011.
Kevään 2009 tuntidemonstraatio39
Tanssittiin (minä katsoen, muu ryhmä tanssien) seuraavat liiketeemat: ku-rotus, ristikkäislinja, pään liikkeet, säpsähdys sekä toisen puolen ojentuessa toinen koukistuu. Esiinnyimme työväentalolla kahdesti (18.4. ja 23.4.2009), vain kokeillaksemme esiintymisen toistoa.
Kevät oli tuonut saliin lämmön ja valon. Katsomaan tulivat jälleen van-hemmat ja ystävät. Esitysasuiksi valittiin omasta kaapista löytyvä värikäs vaatetus. Eteeni avautui kukkamekkojen ja väriloisteen maailma. Liikkeen tunnusteluun tuli uusi taso, erilainen vaate.
Aloitin kertomalla tutkimusaiheesta ja sitten esittelin liiketeemat sekä primitiivirefleksit, joista olin ne poiminut. Kerroin hiukan primitiivirefleksien toiminnasta, niiden ilmenemisen ja integraation rytmittymisestä. Lisäksi kerroin työskentelytavoistamme, siitä kuinka lähdimme sanan herättämistä mielikuvista liikkeelle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun avasin liiketeemoja syvemmin tytöille tai avasin verbaalisesti havaitsemiani työskentelytapoja.
Joku tytöistä totesi tässä kohden, ”jännää, vaikka en mitään ymmärrä”.
Aloitimme tunnin toimintakaaren mukaisesti, ensin hippa, sitten taso-harjoitus ja lopulta liiketeemaesittely. Esittely aloitettiin yhtenäisellä etu-käteen päätetyllä liikkeellä, esimerkiksi ristikkäislinja - konttausliike. Sen jälkeen liike kasvoi runsaampaan tanssikudelmaan. Liiketeemojen esittelyn jälkeen, tytöt tanssivat omat improvisoidut soolonsa. Olin ehdottanut että ennen tanssia heidän ei tarvitse päättää mitä teemoja käyttäisivät, vaan he voivat tanssin aikana havaita, mitä teemoja nousee. Tytöt halusivat valita teemat etukäteen. Tanssimisen jälkeen he kertoivat katsojille, mitä teemoja olivat käyttäneet ja mitä muita teemoja he olivat havainneet tanssin aikana.
39 Olen myös tässä käyttänyt samaa menetelmää ja kirjoittanut tekstin katsoessani videotallenteita kyseisistä demonstraatioista ja samalla yhdistäen muistikuviani ja hajanaisia muistiinpanojani kyseisistä demonstraatioista.
Ajastin soolot kolme minuuttia pitkiksi, jota ohjasin musiikin alkamisella ja loppumisella. Soolojen ajalliseen ratkaisuun päädyimme yhdessä, sillä tytöt kokivat että esitystilanteessa tanssi voi jäädä aika lyhyeksi, jos he itse saavat päättää pituuden. Kolmen minuutin valintaan päädyin siksi, koska olin kuullut muualla tanssin opetuksen kentällä että lapsi ei jaksa kannatella yli kahden minuutin mittaista tanssia ja halusin haastaa tämän käsityksen.
Kyseinen aika osoittautui tytöille mieluisaksi ajaksi, sillä he kertoivat, että tanssiessaan heillä on aikaa seurata nousevia liiketeemoja, saattaa tanssinsa täydennykseen ja loppuun.
Katsoessani videolta jälkimmäistä demonstraatiota huomasin, että tytöt tanssivat eri liiketeemoja kuin olivat tanssineet ensimmäisessä esityksessä. Tätä en ollut huomannut demonstraatioiden aikana. Silloin ymmärsin, että he tekevät itsenäi-siä päätökitsenäi-siä ja valitsevat haluamansa liiketeeman tanssinsa pohjaksi. Samalla tiedostin, että minun tulee myös sallia ja hyväksyä se. Tähän itseohjautuvaan liiketeemojen valintaan nojauduin etenkin taiteellista osiota tehdessämme.