Lopuksi: käytönnön ratkaisuja elimettömän ruumiin tavoittamiseen?

Deleuzen ja Guattarin mukaan ”skitso” ei ole vallankumouksellinen, mutta skitsofreeninen prosessi on vallankumouksen potentiaa⁵⁶³. Heidän mukaansa kapitalismissa piileekin vapautus, joka viittaa tässä juuri skitsofreeniseen tapaan purkaa koodit. Juuri tässä piilee positiivinen: kapitalismi vapauttaa asioita, purkaa aikaisempia usein alistavia järjestyksiä, tuo esimerkiksi vähemmistöille oikeuksia. Saman tien se kuitenkin reterritorialisoi ne osaksi kapitalismin kiertoa, esimerkiksi seksuaalivähemmistöt nähdään uutena mahdollisena asiakaskuntana – virtojen sisällöllä ei periaatteessa ole väliä, kunhan kapitalismi ja sen lisäarvon tuotanto laajenevat ja lisääntyvät. Vaikka Deleuze ja Guattari eivät tarjoa juurikaan mitään suoraa tapaa, miten yhyttää elimetön ruumis, he kuitenkin käsittelevät esimerkiksi mikropolitiikkaa, jonka pitäisi organisoida vapaasti jatkuvasti uutta ja tuoda ääni ”tulevalle kansalle” eli niille, joilta se puuttuu⁵⁶⁴. Kyseessä onkin taas kerran tapa ylittää annettu ja oletettu ”ajattelun kuva”, tässä tapauksessa kuva jostain oletetusta (ja luultavasti alistavasta) enemmistöstä. Tämä asettaakin haasteita poliittiselle prosessille ja koko demokratialle⁵⁶⁵.

Velkatalous ja sen kuristusote elimettömästä ruumiista pureutuu jo rahan (velan) kierron tasolla. Yksi ratkaisu tähän on tietysti velkojen anteeksianto, jota onkin tehty läpi vuosisatojen⁵⁶⁶. Unohtaminen kuuluukin subjektirakenteen hajottamiseen ja uudistamiseen (ks. luku 3.8.). Nykytilanne taitaa olla jokseenkin erityinen siinä, että velkoja, niin yksityisiä kuin julkisia, ei juuri anneta anteeksi: niiden annetaan näivettää yksilö tai valtio loppuun asti. Mahdollista olisi myös palauttaa valtioille oikeus ”luoda rahaa”, eli lainata yksityisiltä keskuspankeilta suoraan. Tällöin ne voisivat veropohjansa, suhdanteiden. mukaan lisätä velkaa tai vaihtoehtoisesti maksaa sitä takaisin. Itse asiassa tätä ”keynesiläisyyttä” harrastettiin varsinkin toisen maailmansodan jälkeen. Tällaisen ”ylijäämien kierrätysmekanismin” täytyisi kuitenkin olla Euroopan tai jopa maailman laajuinen, jotta se toimisi. Esimerkiksi Euroopassa tarkoituksena on, että ylijäämämaat investoisivat alijäämämaihin. ⁵⁶⁷ Lisäksi vaihtoehtona ovat myös niin sanotut

”kryptovaluutat”, kuten esimerkiksi Bitcoin. Bitcoin perustuu ei-keskuksellisuudelle eli se ei käytä pankkia

562 Poikkeuksen luultavasti tekevät esim. hoiva- ja muut palvelualat.

563 Deleuze & Guattari 1973, 408; 2010a, 386. ”Le schizo n'est pas révolutionnaire, mais le processus schizophrénique (dont le schizo n'est que l'interruption, ou la continuation dans le vide) est le potentiel de la révolution”.

564 Ks. Deleuze 2005b, ”Mitä on luomisteko?”.

565 Näitä ovatkin käsitelleet enemmän, deleuzelaiselta pohjalta, Michael Hardt ja Antonio Negri (Hardt & Negri 2005), sekä esimerkiksi Jacques Rancière (Rancière 2009).

566 Ks. Virtanen 2006, 192; esim. Graeber 2011, 81–82.

567 Ks. Varoufakis 2014; Ahokas & Holappa 2014b; Jaakkola 2015.

välikätenä, vaan algoritmia nimeltä blockchain. Blockchain on siis ketju koodia, joka kaikilla Bitcoinin käyttäjillä on ja jossa näkyy koko transaktioiden historia: kaikki vaihdot ja valuutan siirtymiset tallentuvat ketjuun ja samalla päivittyvät kaikille käyttäjille.⁵⁶⁸ Viren ja Vähämäki taas tarjoavat ratkaisuksi uusia rahoitustapoja ja -instituutioita. Nämä voisivat myöntää ”luotto-rahaa yhteisrakentamisen projekteille sillä perusteella, että ne tuottavat ’yhteistä arvoa’” eli edullisia asuntoja ja kasvattavat kaupungin vetovoimaa.

Vakuudeksi voitaisiin kerätä veroa metropolin maan hinnan ”ansiottomasta arvonnoususta”

(vuokrakeinottelusta).⁵⁶⁹

”Kolmas teollinen vallankumous”, robotisaatio⁵⁷⁰, joka on jo hyvällä alulla, voisi tuoda vapautta. Tämä tietenkin riippuu siitä, kuinka robotit ja niiden tuottama lisäarvo ja tuotteet yleisesti lopulta jakautuvat – jos tämän hetkisen tilanteen huomioi, niin ei missään nimessä tasa-arvoisesti. Teknologia on kuitenkin auttanut jo toisella tapaa: se on tuottanut paljon yhteistyötä (l’économie collaborative) ja joukkoprojekteja kapitalistisen tuotannon ja työelämän ulkopuolella, esimerkiksi Wikipedian⁵⁷¹. Yksilökeskeisyydessä pitäisikin vihdoin katsoa pikemminkin yhteisöllisyyteen ja aivojen ja ruumiideen kytkeytymiseen, joka todellisuudessa toimii innovaatioiden taustalla, jos tämän tyyppistä talouskasvua tahdotaan⁵⁷². Myös dividinä-olemisessa voi piillä pakolinja: se hajottaa ihmissubjektin osiksi, mutta ei tavallaan käy tähän kokonaisuudessaan kiinni. Ollessaan dividi ihminen ei alistu kokonaan jonkin määrityksen alle. Jos taas dividinä toimiessaan ihmisestä kerätään tietoja, keskiarvoisia tilastoja⁵⁷³, joista muodostetaan erinäisiä figuureja, ja nämä tulkitaan muodostavan totaalisen kuvan ihmisestä, ollaan menty metsään. Juuri tähän liittyy Deleuzen ajatus, että ihmissubjektin sijaan pitäisi puhua pikemminkin aivoista⁵⁷⁴ ja oikeastaan koko L’Anti-Œdipen lähestymistapa. Tarkoituksena on kuvata vain objektiivisia, materiaalisia prosesseja, eikä saada kokonaisvaltaista ja alistavaa otetta ihmisestä, hänen toimistaan tai sosiaalisesta.

Tarvitaan myös suorempaa mikrotason vapautusta ja yhtenä pakolinjana toimiikin perustulo⁵⁷⁵. Se kykenisi nykypäivänä vapauttamaan yksilön mahdollisuuksia, ”voimauttaa” hänet ja avata hänelle uusia mahdollisuuksia. Perustulo mahdollistaisi myös työstä kieltäytymisen, joka on myös vapauden elinehto,

568 Ks. esim. Swan 2015, sekä tiivisti esim. Tapscott & Tapscott, 10.05.2016; Lanchester, 21.04.2016. Blockchain-tekniikka on mahdollista liittää myös muunlaisiin teknologioihin, jolloin käytännössä myös ne vapautuvat ”keskuksellisuuden” ikeestä.

569 Viren & Vähämäki 2015, 347.

570 Ks. lyhyesti Béja, 07.06.2015.

571 On kuitenkin todettava, että monet näistä liittyvät tavalla tai toisella yksityisiin yrityksiin ja niiden palveluihin, ja tällainen peer-to-peer-talous hävittää usein tuottajan ja kuluttajan rajoja, jos ne koskaan ovat olleet kovin selkeitä (ks. aiheesta myös Béja, 07.06.2015). Esimerkiksi ”digitaalinen kuilu” on suoraan kytköksissä sosiaalisiin eroihin ja epätasa-arvoon (ks. Rantala 2016a).

572 Tästä laajemmin ks. Viren & Vähämäki 2015.

573 Ks. tästä lisää Viren & Vähämäki 2015.

574 Ks. Deleuze 2005b, 135.

575 Rakkaalla lapsella on monta nimeä: kansalaispalkka, kansalaistulo, perustulo sekä esimerkiksi yhteiskunnallinen osinko tai negatiivinen tulovero. Ajatus kansalaispalkasta tai perustulosta on vanha, esimerkiksi jo Thomas Paine puhui kansalaistulosta 1700-luvun lopussa. Ks. Painen teksti ”Agrarian Justice” vuodelta 1795–1796 (esim. Paine 1945). Ks. myös Viren & Vähämäki 2015.

sekä varattomien vallan kasvattamisen. Se toimisi yrittäjyyttä tukevana – jos tällaista tahdotaan – toimena paremmin kuin suora ”pakkoyrittäjyys”. Perustulo toimisi itse kapitalismin kentällä vastatuotannon yksikkönä, se myös purkaisi palkkatyön alistavia elementtejä sekä auttaisi ainakin osittain ”robotisaation ongelmaan”. Lisäksi välittöminä ratkaisuina täytyisi esimerkiksi työtä jakaa (ja työpäivää lyhentää) entistä enemmän, mutta tämäkin koskee Eurooppaa laajemmin, eikä vain esimerkiksi Suomea.⁵⁷⁶ Veroparatiisien suitsimisen lisäksi olisi luultavasti asetettava globaali vero osakekaupoille (financial transaction tax).⁵⁷⁷ Ainoastaan rikkaat voivat tuottaa finanssikapitalismissa todellista muutosta, he voivat luoda ja tuhota pääomavirroilla. Nämä kuitenkin näyttäytyvät heille vain ”numeroina”, jolloin niiden taustalla oleva materiaalinen perusta jää piiloon. Nopeat ja valtavat transaktiot luovat työpaikkoja, mutta myös tuhoavat yhtä nopeasti, mutta ennen kaikkea ne ohittavat demokraattisen päätäntäprosessin ilmaisten itsensä

”sijoittajien” yksittäisinä päätöksinä tai taloudellisen determinismin välttämättömyyksinä ⁵⁷⁸ . Äänestyskeskeinen politiikka näyttäytyykin lopulta mahdottomana, kun Euroopan talouskurin

”näkymätön koura” sijaitsee jossain kaukana ja korkealla. Perustulo voisi olla yksi ratkaisu myös tähän: se antaisi valtaa ja vapautta niille, joilta sitä finanssikapitalismissa puuttuu.

Aikaisemmissa kappaleissa kuvattu, niin uusliberaalit tekniikat yleisesti kuin myös dividinä-oleminen, ovat tapoja tukkeuttaa elimetön ruumis. Se on läpi historian, yhteisöstä toiseen kamppaillut ääretöntä velkaa vastaan. Se on kohdannut monenlaista kirjailua omille vyöhykkeilleen, mutta aina jotain – jokin saari tai jalansija⁵⁷⁹ – on jäänyt vapaaksi, pohjaksi pakolinjoille. Äärimmäisissä väkivaltaisissa yhteisöissäkin on ollut mahdollisuuksia paeta, väkivalta on noussut ulkoa. Velkataloudessa elämän kommodifikaatio, itsen tekniikat ja moralismi⁵⁸⁰, jotka iskostuvat jo lapsesta, tuottavat lähtökohtaisesti syntiin uskovan ihmisen, joka tekee vihellellen kuntouttavan työtoiminnan nimellä orjatyötä.

Velkatalous on kuitenkin suurelta osin myös retoriikan ja moralismin luoma ajattelun kuva ja uskomusjärjestelmä: ehkäpä pitäisi teologisen uusliberaalin saarnan ja tekniikoiden sijaan keskittyä uuteen

”nietzscheläiseen” puheeseen ”jumalan kuolemasta”? Uusliberaalissa velkataloudessa moraalia ei enää määrittele ihminen. Ihminen vain omaksuu laajemman yhteiskunnallisen (sociuksen) käsityksen eli rahan kaikkien arvojen suurimpana lisäarvona ja luoton autuuden. Lopulta raha ja sen prosessit ja abstraktit

576 Ks. Viren & Vähämäki 2015; Lazzarato 2006, 190.

577 On huomautettava, että nämä kaikki ”ihmisen vapauttamiseen” ja mahdollisuuksien laajentamiseen keskittyvät toimet eivät ole mitenkään uusia, jo Marx kuvaili tämän tapaisia toimia (mm. Marx 1982). Ironista onkin, että vaikka maailma on muuttunut, asenteet eivät juuri ole, vaikka ”kehitys” mahdollistaisi ”taivaan maan päällä” (ks. Kojève 2007, sivut).

578 Demokratiassa – erityisesti nykymuodossaan Euroopassa – on omat ongelmansa (ks. aikaisemmin). Esimerkiksi konsensus- ja keskusteleva demokratia olettavat tasa-arvoisen keskustelutilanteen, jossa päästään ”molempia osapuolia” tyydyttävään ratkaisuun, konsensukseen. Demokratian kritiikistä, ks. esim. Rancière 2009 ja Dean 2009a.

579 Deleuze & Guattari 1980, 199. ”…avoir toujours un petit morceau d'une nouvelle terre.”

580 Ks. esim. Vandenberghe 2008, 885. ”Kapitalismi ottaa yhteiskunnalistuneet aivot tuottavuuden perustaksi” (Vähämäki 2015, 37–38).

aksioomat määrittelevät koko moraalin pohjan. Esimerkiksi kaikkiin avunpyyntöihin voidaan vastata ”ei ole rahaa”, niin yksilön kuin yhteisön tasolla. Yksilö liikuttaa suutaan, mutta finanssikapitalismin järjestyssanat pursuavat hänen huuliltaan. Deleuze ja Guattari pitivät kapitalismia äärimmäisenä kyynisyytenä ja juuri tässä se näyttäytyy kaikkein raivokkaimmin.

Deleuzelle filosofia on tietysti ”tärkeintä”. Hän näki filosofian yhtenevänä elämän vapauttamisen ja vaalimisen kanssa. Filosofian tarkoitus oli asettua elämän kieltämistä, epätotuutta, valhetta ja häpeää⁵⁸¹ vastaan. Lopulta kuitenkin myös filosofia asettuu kapitalismin palvelukseen, tai ainakin jokin, jota

”filosofiaksi” halutaan kutsua⁵⁸². On hyvä lopettaa yhden suomalaisen filosofin sanoihin ja ajatuksiin filosofian alusta ja lopusta. Juha Varton mukaan:

”Jos filosofia alkaa kehittyä kansojen vastavuoroisen vaihdon kautta, siis kaupankäynnistä, myös sen loppu paljastuu kaupassa. Kun suhtautuminen ihmiseen, eetokseen, päämääriin ja elämään saa pääasialliseksi sisällökseen kaupan tai vaihtoarvon, on siirrytty ulos filosofiasta. 'Commerce' määrittelee suhtautumistapaa, johon esisokraattinen filosofia lopulta lamaantuu muuttuakseen korkeasti kultivoituneeksi taidoksi pettää toisia ja saada voitto itselle. Tällöin ei enää kysytä, kuka on toinen ihminen vaan yhtä hyvin omat kuin vieraatkin ovat saman esineellistämisen kohteina.”⁵⁸³

581 Deleuzen mukaan nykypäivänä ihmiset häpeävät sitä, etteivät voi ”suojella ja synnyttää muutosta” (Deleuze 2005b, 130.)

582 Ks. aiheesta laajasti esim. Huhtala & al. 2016. Ks. myös Deleuze 2003a, 127–134.

583 Varto 2008, 175.