Hypoteeseja tulevasta: koneellinen maailma

Edellä on kuvattu kapitalismia yleisesti, mutta myös Deleuzen ja Guattarin kapitalismikäsitystä monesta suunnasta. Deleuze ja Guattari näkevät kapitalismissa myös potentiaalia, sillä se esimerkiksi purkaa aikaisempia territorialisaatioita ja koodeja, Colebrookin sanoin:

“Hyvä kapitalismi ottaa rajoitetun, vapaan ja merkityksellisen vaihdon muodon ja ruumiit asettuvat suhteisiin laajentaakseen ja maksimoidakseen oman potentiaalisuutensa. Jos taas kapitalismi irrottaa itsensä merkityksellisestä vaihdosta tullakseen vapaaksi voiman kierroksi ilman suuntautumista tuotantoon, elämään, ruumiisiin tai elävään työhön, siitä tulee voima itsessään, kuolemanvietti tai puhdas kone.”⁵⁴⁴

Automaattinen kone, joksi kapitalismi muodostuu, on sisäistänyt tämän dekoodauksen ja aksiomatiikan

”ruumiiseensa”, ja samalla se on riippuvainen teknologiasta, tieteestä ja aivotyöstä. Kapitalismi kehittyy luoden ”vallankumouksia” teknisiin tuotantotapoihinsa. Esimerkiksi tieteellisessä perustutkimuksessa, tai

541 Bauman 1996, 43. Ihmiset esittävät uskonsa talouteen ja kapitalismiin, vaikka uskolla ei ole enää mitään perustetta (Virtanen 2006, 209).

542 Massumi 2015, 21–22. Yhtenä kansallisvaltiotason tekniikkana voidaan mainita myös ”maabrändäys”, jossa maasta luodaan brändi ja mielikuva, jonkin kuvitellun historiallis-kulttuurisen kuvan pohjalta (esim. Suomessa saamelais-kuvasto). (ks.

maabrändäyksestä Aronczyk 2008.)

543 Deleuze 2005b, 135; Lazzarato 2006, 175. Lazzaraton mukaan ”virtuaalisen” sulkeminen tarkoittaa innovoinnin hävittämistä ja kaiken vaihtelun (muutoksen) kääntämistä reproduktioksi. (Mt.) Graeberin mukaan uusliberalismin tarkoitus on hävittää usko muihin talousjärjestelmiin, joten se samalla myös hävittää uskoa toisenlaiseen teknologiseen tulevaisuuteen.

(Graeber 2012.) Ja Deleuze: ”Ni réforme, ni révolte, elle est au contraire extermination du doute” (2015, 642).

544 Colebrook 2010, 148.

sen aksiomatiikassa, ”oppineet” organisoivat koodivirtoja. Mutta tällainen aksiomatiikka ei ole todellista aksiomatiikka, eli dekoodattujen virtojen organisointi, joka kuuluu yhteiskunnalliselle koneelle.⁵⁴⁵ Teknologiset tai tieteelliset muodot saaneet koodivirrat alistetaan aksiomatiikalle, joka on kovempi kuin aikaisemmat: ”maailmanlaajuisten kapitalististen markkinoiden aksiomatiikka”. Näin tiede ja teknologia ovat koneellista lisäarvoa, joka on riippuvaista pääomasta.⁵⁴⁶

Nopean teknologisen kehityksen ajassa myös finanssikapitalismi on saanut otteen tästä nopeampien tietokoneiden, verkkoyhteyksien ja jatkuvasti hienostuneempien algoritmien ja koodin avulla. Erityisen tärkeässä asemassa on high-frequency trading (HFT), jossa periaatteessa algoritmit käyvät huippunopeasti ja nykyään myös itsenäisesti kauppaa osakkeilla. Usein algoritmit voivat olla kytketty myös muuhun informaatioon, esimerkiksi uutisiin, ja ne pyrkivät nappaamaan ja tunnistamaan osakkeiden muutosten kannalta tärkeät tiedot ja myymään tai ostamaan osakkeita näiden tietojen perusteella.⁵⁴⁷ Deleuzen ja Guattarin analyysien kannalta Irene Aldridge kuvaa, Richard Olsenin analogiaa lainaten, HFT:tä osuvasti:

“Jos finanssimarkkinoita voidaan verrata ihmisruumiiseen, silloin HFT on analogista verelle, joka kiertää ruumiin läpi useita kertoja päivässä syösten ulos myrkkyjä, parantaen haavoja ja säädellen lämpötilaa.”⁵⁴⁸

Varsinkin uudessa algoritmisessä ja korkeanopeuksisessa vaihdossa finanssikapitalismi muodostuu

”vereksi”, joka ruiskutetaan kapitalismin ruumiiseen. HFT on kuitenkin vain osa globaalia koneellistumista⁵⁴⁹. Globaali verkko on työntänyt kätensä joka puolelle, se toimii eräänlaisena elimettömänä ruumiina, joka mahdollistaa suuren joukon pakolinjoja, mutta myös valtavan hallinnan kuten Edward Snowdenin paljastukset osoittavat⁵⁵⁰. Itse asiassa Manuel Castells pitää juuri globaaleja finanssimarkkinoita ja niiden hallintaverkostoa ”todellisena kollektiivisena kapitalistina”⁵⁵¹. Deleuzen ja Guattarin mukaan moderni valtio alistaa koneelliselle orjuutukselle, mutta edellä kuvattujen seikkojen valossa voidaan esittää, että se toimii vain finanssikapitalismin hallinnan aktualisaation pisteenä.

Finanssikapitalismille globaali ihmisjoukko näyttyy yhteen koottuna datana ja tilastoina.⁵⁵²

545 Deleuze & Guattari 1973, 276–277; 2010a, 266–267. Deleuzen ja Guattarin mukaan esimerkiksi innovaation arvoa ei määritä itse innovaatio, vaan sen vaikutus yrityksen kannattavuuteen finanssipääomaan nähden. (Mt., 267.)

546 Deleuze & Guattari 1973, 278; 2010a, 268. Inhimillinen tietopääoma rakentuu tiedosta, informaatiosta ja hyvästä koulutuksesta. Koneellinen ja inhimillinen lisäarvo ovat yhdessä toimiessaan virran lisäarvoa. (Mt.)

547 Ks. esim. Scholtus & van Dijk 2015, 3–4. HFT ei ole kokonaisuudessaan uusi ilmiö, ainoastaan algoritmien hienostuneisuus ja nopeus on parantunut. Jo 1990-luvun alussa käytettiin paljon limit-ajatuksella toimivia suorituksia, jotka olivat ohi muutassa sekunnissa. HFT:ssä käydään perinteistä osakekauppaa suurempi määrä kauppoja, mutta niiden keskiverto tuotto on kuitenkin pienempi. Irene Aldridge esittää myös, että HFT tasapainottaa markkinoita hävittämällä väärin hinnoittelua sekä tuottaa niille lisää likviditeettiä. (Ks. Aldridge 2010, 1–3.)

548 Aldridge 2010, 3.

549 Jo nyt alkaa olla vaikeaa pitää yllä globaalia verkkoa ja erityisesti uusien teknologioiden valtavia nopeuksia (ks. Hecht, 11.08.2016). Toinen esimerkki on median prosessien nopeutuminen: tämä johtaa mm. kritiikittömyyteen ja faktapohjaisuuden rappeutumiseen.

550 Ks. esim. The Guardian, ”NSA Files: Decoded”; The Intercept, ”Snowden Archive – The SIDToday Files”.

551 Castells lainattu Vandenberghe 2008, 883.

552 Deleuze & Guattari 2010b, 457.

Kyseessä onkin juuri Deleuzen kuvailema dividi. Yksilö toimii nyt osana koneellista prosessia, hän ei ole enää individuaali, vaan prosessin osan vaatiessa vain minimaalisen panoksen, hänestä on tullut dividi, hajonnut ja jakautunut olento. Lazzaraton mukaan pankkiautomaatti toimii juuri näin: se vaati hyvin vähän ajattelua, oikeastaan vain reaktioita. Tästä huolimatta alkuperäisen luottokorttisopimuksen on solminut individi, mutta rahaa nostaa dividi. Tällainen koneellinen ohjaus purkaa yksilön, subjektin.

Normi, laki ja sääntö koskevat subjektia mutta eivät ”dividiä”. Velkatalous ja sen tekniikat pyrkivät koneellisen ohjauksen kautta ”ohittamaan” individin kokonaisuudessaan, hajottamalla tämän prosessissa

”dividiksi” ja alistaen tämän hallintaan.⁵⁵³ Kuten Brian Massumi esittää, individuaali ei ole enää harkitun valinnan itsenäinen agentti, vaan itse asiassa itsenäinen on valinnan akti, mutta se on määritelty ennalta – tai sen mahdollisuudet ovat rajalliset⁵⁵⁴.

Dividinä oleminen voidaan liittää lopulta mobiiliteknologioihin ja niiden loputtomiin mahdollisuuksiin paikantaa, tarkkailla, laskea ja muutenkin hallita individuaalia. Itse asiassa erilaiset applikaatiot saattavatkin olla parempi esimerkki kaikkialle tunkeutuvasta hallinnasta ja toisaalta myös velkataloudesta. Esimerkiksi Facebook tallentaa jatkuvasti kaiken mahdollisen tiedon, jota käyttäjät tuottavat. Profiilin luonnilla, joka toimii samalla sopimuksena, luovutetaan nämä toiminnat ja niiden tuottama informaatio yrityksen, Facebookin, käyttöön. Yritys sitten myy informaation kolmannelle osapuolelle erilaisina räätälöityinä mainospaikkoina ja -tietoina. Näin ollen myös ikuinen ja ääretön velka saa muotonsa internetin maailmassa: se ilmenee eräänlaisena olemassaolon velkana⁵⁵⁵, kun ”toiminnasta” (ja sosiaalisesta kanssakäymisestä) imetään jatkuvasti lisäarvoa, joka samalla toimii ”asiakkaan” ja ”yrityksen” välisen sopimuksen määrityksenä.⁵⁵⁶

Jatkuvasti ja joka puolelta koottava data toimii yksi yhteen myös hallinnan ja riskien minimoinnin kanssa.

Sosiaalisen median, mobiililaitteiden ja jatkuvasti yleistyvien augmented realityn ja internet of thingsin vaikutuksesta verkko valtaa jokaisen kolon ja nurkan. Riskikartoituksella voidaan jo ennakoida, millä tavalla yksilö tulee käyttäytymään, ehkäpä jopa laskea jo valmiiksi – ennen lainahakemusta tai luottotietojen tarkistusta – onko kyseinen henkilö varmasti sellainen, joka voisi maksaa rahansa takaisin.

Oikeastaan rahoja ei edes tarvitse maksaa takaisin, riittää, että alistuu edes hetkeksi rattaaksi, dividiksi, lisäarvokoneen pyörteisiin. Kuten Deleuze toteaa:

553 Lazzarato 2011, 111–113. Ks. myös Massumi 2015, 25–27.

554 Massumi 2015, 46.

555 Tämän voi katsoa olevan velkaa, jota Akseli Virtanen kutsuu ”täälläolon” velaksi (Virtanen 2006, 191).

556 Ns. Kehittäjärajapinta (back-end) ja käyttäjärajapinnan (front-end) välillä ei ole todellista kamppailua, joskin jonkinasteinen jännite pysyy jatkuvasti yllä. On vaikea sanoa, kuinka paljon käyttäjät kykenevät vaikuttamaan esimerkiksi Facebookin sisältöön, kyseessä ei ole mikään demokraattinen kokonaisuus, vaan yritys, joka pyrkii tekemään voittoa. (Ks. myös Rantala 2016a.) Vähämäen ja Vireniä (2015) ja augmented realityä soveltaen finanssikapitalismista muovautuu ”seutu joka ei ole paikka”:

kaikkialle todellisuuteen liitettävä (ja liittyvä) verkosto, joka imee lisäarvoa.

”Félix Guattari kuvitteli kaupungin, jossa jokainen voisi lähteä asunnostaan, kadultaan tai asuinkorttelistaan käyttämällä elektronista (dividuaalista) korttiaan. Se kykenisi poistamaan tämän tai tuon raja-aidan; mutta toisaalta kortti voitaisiin yhtä hyvin myös hylätä jonakin tiettynä päivänä tai tiettyjen tuntien ajaksi; olennaista ei ole raja-aita, vaan tietokone, joka yksilöi jokaiselle oman sallitun tai laittoman paikan ja tekee universaalia modulaatiota.”⁵⁵⁷

Kehityksen suuntaa on entistä enemmän se, että maksut tapahtuvat suoraan verkon kautta, esimerkiksi älylaitteisiin liitetyillä sovelluksilla. Kun raha on tässä historiallisessa tilanteessa velkaa, voidaan se merkkinä hävittää suurelta osin näkyvistä. Oikeastaan applikaatioilla tarvitsee olla vain jokin laadullinen määritelmä siitä, onko ihminen ”luottokelpoinen” – vaikka hassunhauskat hymynaama (on luottoa) ja surunaama (ei ole luottoa). Henkilö voi kävellä sisään tilaan, esimerkiksi vaatekauppaan, ja jo ovella älylaite tai siru luetaan. Oikeastaan kaupasta käännyttäminenkin voi tapahtua jo ovella: jos älylaite näyttää liian surullista naamaa, tilaan ei ole tulemista. On vaikea nähdä, tuleeko raha katoamaan. Applikaatiot joutuvat tuottamaan arvostelmat ja laskelmat joidenkin lukujen ja muuttujien mukaan: se tarvitsee geneettisiä elementtejä, joilla aktualisoida luoton kuvia ja figuureita (surunaamainen kansalainen). Raha on hävinnyt näkyvistä ja nyt se vain arvostelee entistä abstraktimmin. Luoton kuvasta tulee ihmisen kuva⁵⁵⁸. Aikaisemmin kyse oli lähemmin siitä, onko yksilöllä rahaa, nyt on kyse siitä, onko yksilö luotettava tai luottokelpoinen. Tämä liittyy ensin siihen, saako yksilö töitä vai ei. Tällainen seikka on ilkeän ironisessa yhteydessä siihen, pääseekö yksilö koskaan irti velastaan. Työtä ei saa tai saati allekirjoittaa kansalaisaloitetta, jos luottotiedot ovat menneet: yksilö on siis ikuisesti velassa, luototon, epäluotettava.

Tällöin hän on myös hallinnassa, Vandenberghen sanoin: “hallitseminen ei tarkoita suoraa pakottamista johonkin tiettyyn toimeen, vaan toiminnan hallitsemista epäsuorasti rajaamalla toimintamahdollisuuksien kenttää”⁵⁵⁹. Jo Marx oli sitä mieltä, että kapitalistin tärkein tuotantokeino tai -tapa on itse työläinen (ja hänen tuottamisensa)⁵⁶⁰. Uusliberaalit tekniikat – itsen tekniikat – liittyvät juuri työläisen, työntekijän koulintaan ja kasvatukseen⁵⁶¹. Parasta olisikin, jos työläinen kyettäisiin poistamaan lisäarvon tuotannon prosessista kokonaan. Teollisen vallankumouksen jälkeen työläisen panos onkin vähentynyt, kun koneet ovat

557 Deleuze 2005b, 124.

558 Jos uusliberaali talous ja sen tekniikat tuottavat uuden ajattelun kuvan ja sen mukaisen subjektin kuvan/subjektiuden, niin luotosta tulee luultavasti uusliberaalin ajan ihmisen kuva, velkaantuneen ihmisen ”ainoa ja hallittu toiminnan ja valintojen mahdollisuuksien kenttä” – ”luoton täysi ruumis”. Luotto myös tuottaa luottoa: aikaisemmin luottoa saanut, siis ”luotettu”, saa sitä myös jatkossa.

559 Vandenberghe 2008, 887.

560 Marx 1982, 717–718. Ks. myös Read 2008, 141.

561 Tähän koulintaan liittyy myös itse tuotantoprosessi: se tuottaa tietynlaista kuvaa todellisuudesta ja epäsuorasti siitä, mitä pitää haluta ja mikä on arvokasta. Ks. myös Read 2008, 144. Tietopääoma ja sen työt ovat yhtä paljon osa pääomaa kuin elementaarinen työ (Deleuze & Guattari 1973, 278).

ottaneet yhä suuremman vallan. Viimeisenä työläisen panoksen vie robottiarmeija, joka varmasti kyetään muokkaamaan niin hienovaraiseksi, että sen työpanos ei juuri eroa ihmisen työpanoksesta⁵⁶².